Psykologipäivät vai psykologin päivä

Tässä psykologipäivien antia sulatellessa ja arkeen rantautuessa istahdan pohtimaan sitä miksi olen psykologi ja mitä kaikkea psykologipäivät toivat mieleeni. Heti päivän alussa auringon säteet löysivät tiensä Pohjois-Savoon. Jo se piristi mieltä kivasti.

Muistelen että aikoinaan minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tulla psykologiksi ja millään en muista mikä oli ensikipinä asiaan. Määrätietoisesti ainoa vaihtoehto mielessä suuntasin kohti pääsykokeita pariinkin kertaan, koska kovin helppoahan ei noin 20 vuotta sitten ollut päästä lukemaan psykologiaa yliopistoon ja taitaapa olla edelleen haastavaa ja kovan punnerruksen takana.

Mutta miksi psykologiksi? Hiukan innosti ihmismielen lisäksi tilastomatematiikan osuus opinnoissa, laaja tehtäväkenttä ehkä mihin sitä sitten voisi sijoittua kun valmistuu. Ihmisten kanssa tehtävä työ ja ehkäpä auttaminen, asioiden selvittely ja ratkaiseminen, ”kanssa kulkijuus” ja tiedonjano siitä miksi me olemme tällaisia kuin olemme ja miksi teemme asioita ja ajattelemme ajatuksia, joita ajattelemme.

Tuossa psykologipäivillä mietin, että edelleenhän nuo asiat innostavat, mutta myös laajempi vaikuttaminen, laajempi yhteiskunnallinen pohdinta siitä, miksi meillä on välillä niin vaikeaa, mitkä rakenteet tätä ehkä tuottavat ja mitkä ilmiöt tai minkä ilmiöiden vähyys tuottaa tuskaa arkeemme. Toisaalta ihana on muistaa, että psykologi on myös terveen kehityksen ammattilainen. Sitä kautta terveyttä vaaliva ja yhteisötason työ on tullut sitä tärkeämmäksi mitä ”vanhemmaksi ja harmaammaksi” psykologiksi sitä muuttuu.

Psykologipäivillä ehkä mieleenpainuvin        tunnekokemus oli kokemus siitä kuin viettäisi psykologin päivää. Työssä ja arjessa on usein tilanteita, jossa joutuu selittämään mitä se psykologi nyt tekee, oliko se sama kuin psykiatri ja antoiko se siis psykoterapiaa. Kutsuttiinko psykologi siis paikalle kun pitää tutkia mikä lapsella on vai sekö se kertoo mitä tehdä ja pistää kuntoon tilanteen jollain mystisellä keinolla, jos nuoren elämä on myllerryksessä.

Tuona päivänä ei tarvinnut kenellekään selittää mitä psykologi tekee. Jokainen sen jo tiesi, katsoi kollegiaalisesti toistaan ja kertoi kuulumisia ja uusia tuulia ja muutoksia mitä psykologikentillä on. Innostuttiin samoista keskusteluista ja samoja asioita oltiin pohdittu tahoillamme eri puolilla suomea. Ja jos jotain niin päivä psykologina sai minut muistamaan miten vahvasti me psykologit olemme vuorovaikutuksen ammattilaisia kun olo joka hetkessä oli tervetullut ja kohtaamiset lämpimiä ja hymyllä varustettuja. 

Olipa kyse mistä tapahtumasta tahansa tai työpaikalla vaan arkisesta hetkestä, olisi tärkeä jokaisen kokea ajoittain hetkiä, joita itse koin tuona päivänä. Näitä hetkiä onneksi työpaikoilla mahdollistuu ja eri kombinaatioina kollegiaalisuus, tiedonjako ja hymylevä kohtaaminen sekä vain yhteisen psykologipään jakaminen tuo vahvistusta siihen miksi opiskelin psykologiksi. 

Kiitos siis kaikille ihanista kohtaamisista psykologipäivillä Helsingissä lokakuun taittuessa marraskuuksi, kiitos inspiroivista keskusteluista ja muisteluista, joissa ”vanhakin” psykologi pääsi muistelemaan oman kotiylipiston arkea ja vertailemaan sitä tämän hetken opiskelijoiden aatoksiin ja toimintaan. Muutamia vanhoja, mutta niin nuorekkaita opiskelukavereitakin kohtasin, joka lämmitti sydäntä. Edelleenkään en kadu valintaani olla psykologi, on hyvä olla psykologi.

Terveisin psykologi Hanna

Kirjoittaja on opiskeluhuollon psykologi ja psykologipalveluiden palveluesihenkilö Hanna Järvinen

Lue myös aiemmat blogit 

• Kamelit kyttyröineen, parasta A-ryhmää
• Haluatko raketilla kuuhun vai kullatun tuolin? 
   

Hyödyt, resurssit ja yhteen hiileen puhaltaminen puhututtivat hoidon jatkuvuuden seminaarissa

Hoidon jatkuvuus Pohjois-Savossa – OTSO-hankkeen päätösseminaari järjestettiin 6.11.2025. Seminaari kokosi joukon huippuasiantuntijoita yhteen keskustelemaan hoidon jatkuvuudesta ja sen tulevaisuudesta Pohjois-Savon hyvinvointialueella ja koko Suomessa. Hoidon jatkuvuudella tarkoitetaan potilaan ja hoitohenkilökunnan välisen suhteen, hoidon järjestämisen sekä hoitoon liittyvän tiedonkulun jatkuvuutta. 

Seminaarin avasi Pohjois-Savon hyvinvointialueen palvelujohtaja Pertti Lipposen katsauksella hoidon jatkuvuuden arvostukseen ja historiaan Pohjois-Savossa. 

Puheenvuoroissa ja yleisön kanssa käydyssä keskustelussa näkyi yhteisiä teemoja, kuten selkeä näyttö hoidon jatkuvuuden tuomista hyödyistä, resurssien tarve ja pitkäaikainen, yhteiseen tavoitteeseen tähtääminen. 

”Hoidon jatkuvuuden edistäminen ei ole pikajuoksumatka vaan maraton”, tiivisti seminaarin puheenvuoroja yleislääketieteen ylilääkäri Sonja Soininen. ”Hoidon jatkuvuus pitkällä aikavälillä parantaa saatavuuttakin. Tärkeintä on, että on olemassa ja luotu yhteinen tavoitetila, jota kohti mennään määrätietoisesti.” 

Tarkemmin yksittäisistä seminaarin puheenvuoroista voit lukea alta.

Puheenvuoroja hoidon jatkuvuuden historiasta tulevaisuuteen 

Aloituspuheenvuoron jälkeen seminaariosallistujat pääsivät sukeltamaan syvemmälle hoidon jatkuvuuden ilmiöön koulutusylilääkäri Nina Tusan ja terveyskeskuslääkäri Ulla Mikkosen puheenvuoron kautta. Kaksikon esityksessä käsiteltiin mm. sitä, mitä on hoidon jatkuvuus, mitkä ovat sen hyödyt ja miten hoidon jatkuvuus on kehittynyt Suomessa. Esitykseen kootut tutkimukset antoivat selkeää näyttöä hoidon jatkuvuuden hyödyistä, kuten paremmasta pitkäaikaissairauksien hoitotasapainosta ja potilastyytyväisyydestä, vähäisemmästä päivystyksen ja sairaalahoidon käytöstä sekä yleislääkäreiden työtyytyväisyydestä. 

Johtamisen ja organisaatiokehittämisen asiantuntuja Hermanni Hyytiälän esitys käsitteli häiriökysyntää, eli tilannetta, jossa asiakas hakeutuu uudelleen palvelujen piiriin, koska hän ei ole aiemmalla yhteydenotolla saanut tarvitsemaansa palvelua tai kenties ollenkaan palvelua. Hoidon jatkuvuus, asiakkaan kokonaisvaltainen huomiointi sekä monialaisuuden ja ammattilaisten osaamisen vahvistaminen nähtiin tärkeinä häiriökysynnän vähentämisen keinoina perusterveydenhuollossa. 

Aamupäivän päätti Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen ylilääkäri Emil Heinäahon puheenvuoro ammatinharjoittajamallista. Heinäaho esitteli Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella kehitettyä ja testattua mallia, jossa hoidon jatkuvuutta edistetään työparimallin ja kuuden yrittäjäpohjaisesti toimivan omalääkärin kautta. Ammatinharjoittajamallissa lääkärien palkkiomalli perustuu siihen, miten suurta väestöä lääkäri hoiti, mikä väestön ikä oli ja miten korkea hoidon jatkuvuuden SLICC-indeksi oli. Mallista on saatu positiivisia tuloksia, mutta myös avoimia kysymyksiä ja esimerkiksi mallin laajamittaisen käyttöönottoon liittyviä teknisen toteutuksen haasteita riittää. 

Seminaarin iltapäivän avasi ylilääkäri Tapani Hämäläinen Sosiaali- ja terveysministeriöstä. Puheenvuoro käsitteli hoidon jatkuvuuden kansallista kehityssuuntaa ja omalääkäriohjelmaa. Ministeriön omalääkäriohjelma painottaa erityisesti henkilökohtaisen hoitosuhteen jatkuvuuden parantamista perusterveydenhuollossa. Ydinyksikkönä mallissa on omalääkäri-omahoitaja-työpari, ja mallin kehityksen arvellaan jatkuvan seuraavalla hallituskaudella. 

Hämäläisen esityksessä käsiteltiin myös pitkin seminaaria puhuttanutta aihetta, hoidon jatkuvuuden kehittämisen resursseja. RRP-rahoituksen päättyessä vuoteen 2025 on hoidon jatkuvuuden kehittämisen jatkuttava hyvinvointialueiden talouden puitteissa. On arvioitu, että tämä olisi mahdollista kohdentamalla korkeintaan 1 % hyvinvointialueiden budjetista hoidon jatkuvuuden edistämiseen. 

Seuraavaksi OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hankkeen projektipäällikkö Mari Kiema valotti hankkeen taustoja ja sitä, mitä muutoksen johtaminen vaatii. Yhtenä menestystekijänä hoidon jatkuvuuden edistämiseen Pohjois-Savon hyvinvointialueella hän listasi systeemisyyden ymmärtämisen. Hyvinvointialue on monimutkainen systeemi, jossa on paljon muutoksia, ja hoidon jatkuvuuden edistämiseksi on oleellista ymmärtää näiden muutosten vaikutus oman hankkeen etenemiseen. Muiksi menestystekijöiksi hankkeessa Kiema mainitsi valmentavan työotteen ja monialaisen, professiokeskeisyydestä ”siilojen yli” tähtäävän toiminnan johtamisen. 
 

Pohjois-Savon hoidon jatkuvuus esittelyssä 

Seminaarin lopuksi syvennyttiin OmaTiimi-Pohjois-Savossa (OTSO) -hankkeessa kehitettyihin hoidon jatkuvuuden ratkaisuihin. Projektiasiantuntija Katja Soininen esitteli seminaariyleisölle Pohjois-Savon hyvinvointialueen OmaTiimi-mallin, jossa sote-keskuksen työntekijät muodostavat moniammatillisia omatiimejä, joissa potilaan hoidon tukena on nimetty omalääkäri ja/tai omahoitaja sekä moniammatillinen tiimi. Malli edistää hoitosuhteen jatkuvuutta, hoidon koordinointia sekä tiedon jatkuvuutta yhdessä projektikoordinaattori Päivi Siuron esittelemien digiratkaisujen, kuten terveys- ja hoitosuunnitelman kanssa.  

Hoidon jatkuvuuden osaamista ja OmaTiimi-mallin juurtumista tukee Opetusvastaanotto 2.0 -toimintamalli, jonka pohjalta käynnistettiin Pohjois-Savon hyvinvointialueen opetusvastaanotto Osmo. Syksyllä 2025 toteutettua opetusvastaanoton pilottia sekä tulevaisuuden suunnitelmia esittelivät projektipäällikkö Jutta Kakkinen, projektiasiantuntija Janne Rautiainen sekä yleislääketieteen ylilääkäri Sonja Soininen. Akateemisena terveyskeskuksena toimivan opetusvastanotto Osmon tavoitteena on vuosiin 2029-2030 mennessä saavuttaa 50 000 asiakaskohtaamista vuosittain hyvinvointialueen pysyvänä toimintana. 
 
Hankkeen ja projektien lopulliset tulokset julkaistaan myöhemmin tänä vuonna.  
 

OmaTiimi- ja Opetusvastaanotto 2.0 -projektit ovat osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee täysin EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). Hankkeen aikana on tarkoitus ottaa käyttöön hoidon jatkuvuutta edistävä OmaTiimi-malli, sekä pilotoida ja käynnistää opetusvastaanotto Osmon toiminta. 

Asiakasraati OmaTiimi-mallin ja opetusvastaanoton viestintää pohtimassa

OmaTiimi-mallin ja Opetusvastaanotto Osmon asiakasraati kokoontui neljännen ja viimeisen kerran 29.10.2025. Tapaamisessa keskusteltiin OmaTiimi-mallin ja opetusvastaanotto Osmon asiakasviestinnästä sekä asiakasraadin kokemuksista liittyen asiakasraadin toimintaan kuluneen vuoden aikana. 

Asiakasraati listasi tapaamisessa kanavia, joista he itse seurasivat hyvinvointialueen tiedotusta. Näitä olivat esimerkiksi sosiaalisen median kanavat, Ylen kanavat, sanomalehdet, puskaradio, OLKA-piste, terveysasemien ilmoitustaulut sekä potilasjärjestöt. Raatilaiset kertoivat saavansa tietoa myös suoraan heitä hoitavilta sotealan ammattilaisilta. Erityisesti opetusvastaanoton viestintää toivottiin tehtävän näiden kanavien lisäksi eläkeläisjärjestöjen kautta sekä opiskelijoiden toteuttamana. 

Raati pohti myös sitä, mikä innostaa heidät osallistumaan tapahtumiin. Vastauksissa näkyi toimivan ja saavutettavan mainonnan merkitys, puskaradion tai ”tavallisen ihmisen” suositus sekä osallistujan henkilökohtainen kiinnostus tapahtuman aihetta kohtaan esimerkiksi oman pitkäaikaissairauden myötä. 

OmaTiimi-mallin viestinnästä puhuttaessa asiakasraati toivoi avointa ja realistista viestintää, joka huomioisi alueelliset erot mallin etenemisessä. Erot johtuvat siitä, että mallin käyttöönotto tapahtuu vaiheittain eri terveysasemilla ja -keskuksissa. 

Raati ehdotti, että viestinnässä tuotaisiin selkeästi esiin, että oma-ammattilaisen nimeäminen rajautuu paljon ja pitkään palveluita tarvitseviin asiakkaisiin. Lisäksi korostettiin, että lääkäri ei ole ainoa ammattilainen, joka voi ottaa asian hoitaakseen. Hoitaja tai muu ammattilainen voi olla asiakkaalle paras kontakti, ja tästäkin tulisi viestiä. 

OmaTiimi-mallin asiakasviestinnän kohderyhmiksi raati ehdotti järjestöjä ja neuvostoja kuten vanhus- ja vammaisneuvostoja sekä eläkejärjestöjä, jotka voivat välittää tietoa eteenpäin omille jäsenilleen. Samalla asiakasraati pohti pitäisikö viestintää tehdä kaikille asukkaille vai kohdentaa tarkemmin esimerkiksi ikäryhmittäin, sillä myös nuorille viestiminen koettiin tärkeäksi.  

Viestinnän lisäksi raadissa vedettiin yhteen kuluneen vuoden toimintaa. Raadin jäsenet kokivat asiakasraatiin osallistumisen hyväksi vaikuttamisen kanavaksi. Kaikki palautekyselyyn vastanneet kokivat, että he saivat äänensä kuuluviin ja pystyivät vaikuttamaan osallistumisellaan kehittämiseen. Ilmapiiri koettiin turvalliseksi, lämpimäksi ja savolaisittain leppoisaksi. Palautteissa kehotettiin ottamaan asiakkaat pitkäjänteisesti mukaan kehittämiseen ja kokouksiakin olisi voinut olla enemmän! 

”Haluan osoittaa erittäin lämpimät kiitokseni arvokkaille raatilaisillemme, jotka ovat olleet mukana arvioimassa, suunnittelemassa ja kehittämässä OmaTiimin-mallin ja Opetusvastaanotto Osmon toimintaa asiakasraadin kautta. Vuoden aikana he ovat pohtineet esimerkiksi omatiimi-mallin mahdollisuuksia hoidon jatkuvuuden vahvistamisessa sekä opetusvastaanotto Osmon toimintamallin ja monialaisen yhteistyön kehittämisessä, ja he ovat tuoneet esiin omahoito- ja esitietolomakkeiden ja niiden käytettävyyden kehittämiskohteita asiakkaan näkökulmasta”, kertoo asiakasraadin puheenjohtaja Henna Oikarinen. ”Raatilaisten kanssa oli helppo työskennellä. Tilaisuudet olivat rentoja, keskustelevia ja iloisia. Kiitos arvokkaasta työstänne!” 

OmaTiimi- ja Opetusvastaanotto 2.0 -projektit ovat osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee täysin EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). Hankkeen aikana on tarkoitus ottaa käyttöön hoidon jatkuvuutta edistävä OmaTiimi-malli, sekä pilotoida ja käynnistää opetusvastaanotto Osmon toiminta. 

Puhutaanko päihteistä – ja vanhemmuudesta?

Ehkäisevän päihdetyön viikon, jota vietetään kuluvana vuonna 3.-9.11.2025, teemana on riippuvuuden puheeksiotto. Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston keskeinen viesti on varhaisen puheeksioton tärkeys ja sen merkitys riippuvuuden kehittymisen ehkäisemisessä. Teema muistuttaa meitä siitä, ettei riippuvuus katoa vaikenemalla tai sen syntyä ehkäistä odottamalla “itsestään ratkeamista”. Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa haluamme osallistua keskusteluun aiheen äärellä vanhemmuuden näkökulmasta. Toisaalta koemme tärkeäksi tarkastella päihteistä ja riippuvuudesta puhumista tavalla, joka tukee sekä asiakasta että ammattilaista ja samalla heidän yhteistyösuhdettaan.

Päihteiden käyttö ja sen puheeksi ottaminen voi herättää ammattilaisissakin vaikeita tunteita – erityisesti silloin, kun päihteitä käyttävä on vanhempi. Asiakas saattaa kokea puhumista estävää pelkoa ja häpeää. Ammattilainen taas riittämättömyyttä, joka voi johtaa aiheen ohittamiseen tai vahvistaa tarkoittamattaan stigmaa, vaikka pyrkimys olisikin auttaa. Voiko ammattilaisen oma neuvottomuus tai muu vaikea tunne johtaa muualle ohjaavuuteen ja lisätä palveluiden siiloutumista? Voisiko käydä niin, että häviäjä on asiakas, mutta ei sen enempää voittaja ole ammattilainen, organisaatio tai yhteiskunta? Olisiko tilanteelle tehtävissä jotakin?

Toimijuus tarvitsee tuekseen toisia

Yksin selviytymisen eetos on yksi suurimmista haasteista päihteidenkäyttöön kytkeytyvien kipukohtien äärellä. Sekä asiakas että ammattilainen tarvitsevat tueksi toisia – ei tekemään puolesta, vaan kuulemaan, tukemaan ja vahvistamaan toimijuutta. Päihteiden käytön vähentämiseen tai lopettamiseen pyrkivä tarvitsee avukseen yleensä muita, vaikka tekeekin suurimman työn itse. Ammattilainen tarvitsee muita, vaikka ei teekään suurinta työtä. Tässä piilee paradoksi: Selviytyäksemme tarvitsemme muita, emme tekemään puolestamme –vaan tullaksemme kuulluiksi ja ymmärretyiksi ja tehdäksemme siten tilaa toimijuudelle.

Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa olemme huomanneet, että yhteistyö ei synny itsestään. Saatamme puhua samasta asiasta, emmekä silti tavoita toistemme ajatuksia. Moniammatillista “päihdepuhetta” tulee harjoitella, jotta pääsemme samalle taajuudelle ja asiakaskin kokisi osallisuutta. Yhteinen kieli ja ymmärrys syntyvät vain vuorovaikutuksessa tapahtuvan kuvailun kautta. Yhteinen kieli, sen rohkea etsiminen on avain myös päihdekäytön puheeksiottoon niin asiakkaan, kuin moniammatillisen toimijajoukon kesken. Rakentavan “päihdepuheen” kieli harjaantuu puhumalla, yhteinen ymmärrys kuuntelemalla ja jakamalla. 

Vanhemmuuden taitoja voi oppia ja vahvistaa

Joskus voi olla vaikeaa nähdä vanhemmuutta päihteiden takaa. Voiko olla riittävää vanhemmuutta, vaikka siihen liittyisi päihteidenkäyttöä? Yhtä oikeaa vastausta ei ole – se löytyy yhdessä yksilön ja perheen tilannetta tutkien ja kuunnellen. Vanhemmuutta kannattaa tarkastella ennen kaikkea lapsen näkökulmasta. Pitkäaikainen päihteidenkäyttö vaikuttaa vanhemman tunteiden säätelyyn, arjen hallintaan ja vuorovaikutukseen, ja sitä kautta lapsen kehitykseen. On kuitenkin muistettava, että vanhemmuus on taito, jossa voi kehittyä. Taitoja voi oppia ja vahvistaa oikeanlaisella tuella. Vanhemmuutta voi harjoitella, aivan kuten yhteistyötäkin. Vanhemmuuden tukemisen vahvistamiseen tarvitaan moniäänistä vuorovaikutusta, kokemusten jakamista ja toisilta oppimista, joka toimii vastalääkkeenä päihteidenkäyttöön kytkeytyvien vuorovaikutuksellisten sosiaalisten haittojen ja stigman vähentämiseen.

Motivaatio ja muutos vaativat toivoa ja tunnetta omasta pystyvyydestä. Tämä syntyy kuulluksi tulemisen ja osallisuuden kokemuksen kautta. Kun vuorovaikutus toimii, syntyy “hyvän kehä”, joka lisää toivoa ja vahvistaa toimijuutta. Hyvän kehän liikkeen vahvistamiseen kannattaa satsata ammattilaisen ja vaikka kokemusosaajien apua käyttäen. Asiakas tarvitsee ammattilaista tai kokemuskumppania löytääkseen suuntaviivoja, mutta reitin ja ajan hän valitsee itse. Merkityksellistä on asiakkaan ohjaaminen matkan varrella ja se, millaisia välineitä hänelle tarjotaan. Yhtä tarpeellista on, että ammattilaisella on saatavilla tiedollista ja taidollista apua työnsä tueksi. 

Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa tavoitteenamme on vahvistaa moniammatillisen yhteistyön tekemistä ja uudistaa vanhemmuuden tukea lastensuojelussa. Haluamme herättää keskustelua siitä, miten moniammatillinen yhteistyö voi rikastuttaa työn tekemistä, sekä rohkaista puheeksi ottamiseen – tänään ja kaikkina muinakin päivinä.

Anne Lukkarinen & Anne Korhonen

Kirjoittajat toimivat kehittäjinä Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa. Lisätietoa hankkeesta löydät: Matkalla riittävään vanhemmuuteen - Pohjois-Savo

--

Matkalla riittävään vanhemmuuten hanke on Euroopan unionin osarahoittama. 

Mitkä tekijät tukevat kuntoutuksen ammattihenkilöiden toteuttamaa etävastaanottoa?

Vuoden vaihteessa 2024–25 selvitettiin Pohjois-Savon hyvinvointialueen kuntoutuksen henkilöstön kokemuksia asiakas- ja potilastietojärjestelmistä sekä digitaalisista palveluista osana Digikunto-tutkimushanketta.

Osana kyselyä haluttiin tarkentaa, millaista tukea kuntouksen ammattihenkilöt kokivat tarvitsevansa digitaalisin työvälinein toteutetun etävastaanoton tueksi. Avoimeen kysymykseen tuli vastauksia pääsääntöisesti fysioterapeuteilta, puheterapeuteilta ja toimintaterapeuteilta. Vastaukset analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti. Tarkemmin tutkimuksen aineistoon voi perehtyä Karikummun ja kollegoiden tuoreessa FinJeHeW-julkaisun artikkelissa: https://journal.fi/finjehew/article/view/156693

Kuntoutuksen ammattihenkilöiden vastauksissa tuli esiin kolme teemaa, joiden vastaajat kokivat tukevan digitaalisten työvälineiden avulla toteutettua etävastaanottoa.

Teemat olivat:

1. etävastaanottoa tukeva ympäristö
2. käytännön tuki etävastaanottoon ja
3. yhtenäiset toimintamallit.

Teema 1: Etävastaanottoa tukeva ympäristö

Etävastaanottoa tukevalla ympäristöllä kuntoutuksen ammattihenkilöt tarkoittavat etävastaanoton mahdollistavaa välineistöä, tekniikan riittävyyttä ja ympäristöä. Vastauksissa tuli esiin, ettei työyksiköissä välttämättä ole riittävästi esimerkiksi soveltuvia kameroita tai muita teknisiä laitteita, jotta etävastaanottoa voidaan toteuttaa. Käytössä olevien erilaisten laitteiden ja ohjelmien tulisi myös olla helposti käytettäviä ja toimintavarmoja, jotta vastaanotto ei keskeydy. Vastauksissa toivottiin myös nopeaa apua esimerkiksi teknisissä ongelmissa. Lisäksi työympäristön, jossa etävastaanottoa toteutetaan, toivotaan olevan rauhallinen. 
 

Kuva: Pixabay

Teema 2: Käytännön tuki etävastaanottoon

Käytännön tuki etävastaanottoon tarkoittaa kuntoutuksen ammattihenkilöiden vastauksissa sekä etävastaanoton toteutumisen että sen sisällön tukemista. Toteutumisen tukena nousi esiin riittävä laitteiden ja ohjelmien teknisen tuen ja ohjauksen sekä perehdytyksen ja harjoittelun merkitys, jotta etävastaanottoa olisi mahdollista toteuttaa. Tällaisen kokonaisuuden rakentaminen on tärkeää etävastaanottotoiminnan aloittamisen yhteydessä. Etävastaanoton sisällön kehittämisen on toiveena saada koulutusta etäterapian suunnitteluun ja toteutukseen sisällöllisistä ja vuorovaikutuksellisista näkökulmista. Lisäksi toivottiin ohjausta etäterapiaan soveltuvien asiakkaiden valintaan. Eri terapeuttien etävastaanoton sisältö voi poiketa huomattavasti muiden ammattiryhmien toteuttamista vastaanotoista, esimerkiksi tarpeena nähdä asiakkaan koko keho motorisen harjoituksen aikana.

Kuva: Pixabay

Teema 3: Yhtenäiset toimintamallit

Kuntoutuksen ammattihenkilöille yhtenäiset toimintamallit merkitsevät yhdessä sovittuja käytänteitä ja asiakasryhmiä etävastaanottoon soveltuviksi. Työyhteisöihin toivotaan etävastaanottoihin selkeitä ja yhtenäisiä toimintatapoja ja -ohjeita, jotta niiden toteuttaminen olisi helppoa ja ne olisivat sisällöltään yhteneväisiä. 

Kuntoutuksen ammattihenkilöiden toteuttama etävastaanotto saattaa asettaa erilaisia vaatimuksia esimerkiksi kameroille ja muille laitteille, koska se voi vaatia ihmisen koko kehon havainnointia ja vuorovaikutusta hyvin erilaisten asiakasryhmien kanssa. Tämä voi olla yhtenä tekijänä vastauksissa esiin nousseissa toiveissa saada riittävää koulutusta ja ohjausta terapian toteuttamiseen sekä asiakasryhmistä, joiden kohdalla terapian toteuttaminen etänä katsotaan olevan toimivaa ja tarkoituksenmukaista. Kuntoutuksen ammattihenkilöiden kokemukset ja näkemykset oman ammattiryhmänsä erikoispiirteistä tulee huomioida, kun suunnitellaan terapioiden toteuttamista etänä.

Lisää tietoa kuntoutuksen ammattihenkilöiden kokemuksista asiakas- ja potilastietojärjestelmistä sekä digitaalisista palveluista työn tukena löydät DigiKunto-hankkeen loppuraportista: DigiKunto - Kuntoutuksen ammattihenkilöiden kokemukset asiakas- ja potilastietojärjestelmistä ja digitaalisista palveluista työn tukena 2025 : Tutkimushankkeen loppuraportti

Minna Pitkänen
TtM-opiskelija, Fysioterapeutti (AMK)
Jyväskylän yliopisto

DigiKunto-hankkeen tutkimusryhmä: Venla Karikumpu, Mari Kansanen, Tuulikki Vehko, Marja Äijö, Ulla-Mari Kinnunen, Virpi Jylhä.

Kamelit kyttyröineen, parasta A-ryhmää

Syksyn flunssa kaatoi sohvan pohjalle ja olo ei ole kuin kuuluisin parhaaseen A-ryhmään. Lohduttavaa kuitenkin on se, että kuulun A-ryhmään myös päivinä, jolloin päätä hiukan kivistää tai flunssan jälkimainingit vielä tahmovat aivoissa. Siispä hiukan puolikuntoisenakin olen osa meidän parasta A-ryhmää, psykologikollegoiden joukkoa.

Mikä se inspiroi tai maadoittaa työssä? Aika usein kollegat, sillä heillä on usein nohevaa sanottavaa. Monesti me psykologit saatamme olla turhankin vaatimattomia, haluamme pysyä lähellä asiakasta omaa asiantuntijuutta korostamatta, sillä asiakashan on oman asiansa asiantuntija. Kylläpä vaan ja erityisesti näin, mutta arvo arvaamaton on ammattilaisessa, joka tämän oivaltaa.

 Joskus ajattelen kollegoideni olevan kameleita, massiivisten kyttyröiden kanssa, täynnä tietoa, jota ei tarvitse vapauttaa heti kaikkea yhdellä.  Tarpeen mukaan sitä käytetään ja oikeassa kohtaa. Kameleiden avulla ihmiset ovat voineet kulkea laajojen, vedettömien erämaiden halki tuhansia kilometrejä ja kiivetä tuhansien metrien korkeuteen. Tarpeen mukaan vauhtikin voi yltyä kovaksi. Kaikissa näissä tavattomissa suorituksissa kameli itse on hyvin vaatimaton. Kameli symboloikin kristinuskossa vaatimattomuutta ja nöyryyttä ja sana kameli tulee sanasta taakankantaja.

Vertauksellani en tahdo korostaa vaatimattomuutta tai taakan kantajuutta - vaikka nekin ominaisuudet meihin usein sopivat - vaan moninaisia kykyjä ja kyttyröiden uumenissa olevia varastoja. Kyselyt psykologien asiantuntijuudesta osoittavat laajan osaamisen: Asiantuntijuutta konsultaation, arvioinnin ja tutkimuksen saralla. Tieteellisen ajattelun ja kokonaisuuksien hahmottamisen ammattilaisuutta sekä vuorovaikutuksen ja interventioiden taituruutta. Vahvaa osaamista löytyy ihmisen kehitykseen, psykoedukaatioon, terapeuttiseen työskentelyyn ja ennaltaehkäisyyn. Siinä vasta melkoiset kyttyrät täynnä tietoa!

Tässä siis hiukan ansaittua suitsutusta kollegoille ja kiitoksia vastauksista hankekyselyyn. Lähdenpä tästä palaveriin sumplimaan kollegoiden kanssa harjoitteluhakua. Huippu juttu, jos saamme taas nauttia uusien ”kyttyröiden” sisällöistä ja meidän konkarimme saavat jakaa parhaan A-ryhmämme tietotaitoa eteenpäin.

Ja hei katsotaan, saisimmeko lähiyliopistoilta opiskelijatkin tänne meille vielä hankeaikana vierailemaan ja tutustumaan siihen mitä kaikkea meillä psykologina pääseekään tekemään. Palataan tähän myöhemmin.

Nyt mukavaa viikkoa kaikille ja hymyillään kun taas tavataan!

Ystävällisin terveisin psykologi Hanna Järvinen
 

Kirjoittaja on psykologipalveluiden palveluesihenkilö Hanna Järvinen

Ajankohtaisia kuulumisia Wörtti-hankkeen tapahtumista

Wörtti – Polkuja yhdenvertaiseen osallisuuteen -hanke on ollut käynnissä nyt reilut puolitoista vuotta. Edistämme nuorten ja nuorten aikuisten osallisuutta, toimintakykyä ja opintoihin kiinnittymistä monialaisella yhteistyöllä, jota olemme kehittäneet yhdessä hyvinvointialueen työntekijöiden kanssa ja olleet mukana järjestämässä tapahtumia sekä työpajoja, jotta nuori pysyy omalla polullaan.
 

Miten tämä työ on näkynyt hyvinvointialueellamme?
 

•    Koulutukset: Olemme järjestäneet huoli-ilmoituksen teosta koulutusta mm. Savon koulutuskuntayhtymän (SAKKY) ja sen opiskeluhuollon henkilöstölle. Lisäksi olemme yhdessä Wörtti-hankkeena järjestäneet hyvinvointialueen työntekijöille koulutuksen aiheesta "Kun opiskelija on hakeutumassa opintoihin – mitä minun tulee tietää?"

•    Mallinnukset: Olemme vahvistaneet monialaista yhteistyötä ja mallintaneet nivelvaiheen tiedonsiirtoa eri tilanteissa: nuoren hakeutuessa opintoihin, opintojen alkaessa, keskeytyessä ja päättyessä. Mallinnuksia on tehty mm. TYM-oppilaitos-opiskeluhuolto -yhteistyöstä ja peruskoulun ja toisen asteen oppilaitoksen sekä opiskeluhuollon välisestä tiedonsiirrosta. Nivelvaiheen tiedonsiirtoon liittyvää yhteistyötä jatketaan etsivän nuorisotyön, sosiaalihuollon ja mielenterveys- ja päihdetoimijoiden kanssa. Mallit perustuvat saatuihin kokemuksiin, ja niitä kehitetään edelleen sekä juurrutetaan osaksi käytäntöjä.

•    Seminaarit: Toukokuussa olimme mukana järjestämässä alueellista seminaaria monialaisesta työstä. Tilaisuus kokosi yhteen lähes sata ammattilaista. Seminaari mahdollisti ammattilaisten vuoropuhelun ja toi esiin hyvin vahvasti myös nuoren äänen ja osallisuuden osana monialaista työtä.

•    Työryhmät: Monialaisen työn kehittämisen työryhmiä toimii tällä hetkellä neljä. Työryhmissä on löydetty konkreettisia keinoja, miten yhteistyötä edistetään ja sujuvoitetaan. Näitä ovat esimerkiksi yhdessä sovitut lähetekäytänteet, infot ja tiedonjakaminen. Tapaamisia on järjestetty tähän mennessä 23 ja työryhmien kuukausittaiset tapaamiset jatkuvat.

•    Verkostotyöpajat: Verkostotyöpajat on toteutettu kevään 2025 aikana kolmella Savon ammattiopiston kampuksella, ja syksyllä 2025 työpaja järjestetään vielä yhdellä kampuksella. Työpajoihin on kutsuttu laajasti nuoren verkostossa toimivia ammattilaisia, jotta eri toimijat tutustuvat toisiinsa ja voivat yhdessä kehittää nivelvaiheen yhteistyötä sekä pohtia, kuinka nuoren polulla pysyminen turvataan.

•    Asuntola: Syksyn 2025 aikana tavoitteena on tiivistää asuntolan, oppilaitoksen ja opiskeluhuollon välistä yhteistyötä sekä kehittää toimiva yhteistyömalli. Tavoitteena on varmistaa, että nuori saa tarvitsemansa tuen ja että yhteistyötä varten on selkeät rakenteet. 

•    ZekkiPro-mittarin pilotointi: Mittarin avulla kartoitamme nuorten kokemaa hyvinvointia. Mittarin avulla ammattilainen näkee nuoren tilanteen paremmin ja selkeämmin ja se vahvistaa nuoren osallisuutta omalla polullaan. Ammattilaiselle se tuo selkeyttä, tietoa ja tukea tavoitteelliseen työskentelyyn ja nuori pystyy paremmin hahmottamaan kokonaistilanteensa.

•    Voima-valmennus: Kolmen organisaation moniammatillinen kuntouttava valmennus Savilahden kampuksella. Valmennus on tavoittanut tähän saakka yli 50 nuorta ja auttanut heitä löytämään oman polun takaisin opintoihin tai muihin oppilaitoksen ulkopuolisiin palveluihin. Yhdessä Savon ammattiopiston, Pohjois-Savon hyvinvointialueen ja Kuopion nuorisopalvelujen kanssa Voima-valmennus on yhteistyössä opiskeluhuollon ja opettajien kanssa luonut uudenlaisen tukiverkoston nuorten auttamiseksi.

Monialaisen yhteistyön kehittäminen yhdessä ja ajatus ”kuuluu mulle” ohjaavat työtämme. Eri tilaisuuksissa, verkostotyöpajoissa ja tapaamisissa olemme tavoittaneet suuren joukon ammattilaisia ja nuoria. Nämä kohtaamiset ovat tuoneet arvokasta tietoa monialaisen yhteistyön nykytilanteesta sekä kehittämisideoita. Haluamme lämpimästi kiittää teitä kaikkia tähänastisesta osallistumisesta monialaisen työn kehittämiseen!

Yhdessä tekeminen on Wörttiä!

Pauliina Rissanen
Tuulia Laitinen
Sari Kärkkäinen
Linda Ollikainen
Päivi Kaskinen
 

Tutustu Wörtti - Polkuja yhdenvertaiseen osallisuuteen -hankkeeseen