Aluevaltuuston puheenjohtajan blogi: Työskentely aluevaltuustossa on ollut merkityksellistä

Pohjois-Savon hyvinvointialue aloitti toimintansa virallisesti vuoden 2023 alusta. Aluevaltuuston työ alkoi kuitenkin jo vuotta aiemmin helmikuussa heti aluevaalien jälkeen. Valtuuston ensimmäinen toimikausi on vain runsaat kolme vuotta, sillä se päättyy ensi vuoden toukokuun lopussa huhtikuussa pidettävien kunta- ja aluevaalien jälkeen.

Vaaleilla valittu aluevaltuusto käyttää ylintä päätösvaltaa hyvinvointialueella. Sen mukaisesti aluevaltuusto on hyväksynyt Pohjois-Savossakin muun muassa toimielinorganisaation ja valinnut niiden jäsenet sekä hyvinvointialuejohtajan, vahvistanut tärkeimmät toimintaa ohjaavat strategiat ja hallintosäännön sekä hyväksynyt vuosittain talousarviot ja tilinpäätökset.

Osana palvelujärjestelmän kokonaisuudistusta aluevaltuusto hyväksyi tämän vuoden kesäkuussa niin sanotun palveluverkon eli toimipaikat, joissa sosiaali- ja terveyspalveluja tarjotaan jatkossa. Perhe-ja vammaispalvelujen palveluverkosta valtuusto päättää vasta joulukuussa.

Aluevaltuuston puheenjohtajana olen pitänyt tärkeänä, että valtuusto päättää periaatteellisesti tärkeistä asioista. Tällaisia asioita ovat strategisten linjausten lisäksi muun muassa palveluverkon muutoksista päättäminen sekä taloudellisuus- ja tuottavuusohjelman hyväksyminen.
Viimeksi mainitussa hyvinvointialue sitoutuu toteuttamaan talouteen ja palvelutuotantoon liittyviä tehostamistoimenpiteitä valtioon nähden. Kumpikaan niistä ei sisältynyt alkuperäiseen hallintosääntöön valtuuston päätösvaltaan kuuluvina asioina. Valtuustoryhmien neuvottelujen tuloksena hallintosääntöön saatiin lopulta lisättyä kohdat, joiden mukaan kyseisissä asioissa päätösvalta on jatkossa aluevaltuustolla.

Hyvinvointialueiden talous on puhuttanut paljon viime aikoina. Pohjois-Savon tavoin alijäämät vaivaavat lähes kaikkia hyvinvointialueita. Osasyynä tähän on se, että valtion rahoitus, joka ensi vaiheessa muodostui kuntien vuoden 2022 tilinpäätöksissä sote-palveluhin käyttämistä rahamääristä, oli jo alun perin liian pieni. Kunnat tai iso osa niistä olivat ilmeisesti alibudjetoineet sotemenonsa omissa budjeteissaan. Alijäämäkehitykseen on myöhemmin vaikuttanut se, että palvelutarpeen lisääntymisen aiheuttamaa kustannusten kasvua ei ole osattu arvioida oikein.

Alijäämät on katettava vuoden 2026 loppuun mennessä. Minun on vaikea uskoa, että tähän päästään Pohjois-Savossakaan, sillä sen verran mittavaksi katettava alijäämä on meillä muodostumassa. Olen samaa mieltä niiden kanssa, joiden mukaan kattamisaikaa pitäisi pidentää esimerkiksi vuoden 2028 loppuun saakka. Yhteistoimintamenettelyt Pohjois-Savossa ja monilla hyvinvointialueilla kertovat taloustilanteen haasteellisuudesta.

Aktiivinen ja asioihin perehtynyt valtuutettu voi vaikuttaa

Kuulen aika ajoin palautetta siitä, että yksittäinen valtuutettu ei voi vaikuttaa asioihin. Oma kokemukseni on, että eri toimielinten jäsenyyden lisäksi myös valtuustoryhmä on valtuutetulle hyvä vaikuttamisen paikka. Valtuustoryhmissähän käydään etukäteen läpi tärkeimpiä asioita, joita hyvinvointialueen eri toimielimissä tullaan myöhemmin käsittelemään.

Valtuutettu voi vaikuttaa ryhmässä muodostettaviin kantoihin olemalla aktiivinen ja perehtymällä asioihin huolellisesti. Valtuustoryhmien keskinäisen yhteistyön tarve on myös tunnistettu, ja sille laaditaan pelisäännöt vielä tämän kauden aikana.

Oma kokemukseni aluevaltuutettuna on reilusti plussan puolella. Olen saanut olla yhdessä muiden kanssa polkaisemassa käyntiin valtavaa uutta palveluorganisaatioita ja vaikuttamassa siihen, miten pohjoissavolaisten terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta edistetään.

Puheenjohtajuus on tuonut siihen oman mielenkiintoisen ja ainutkertaisen lisän. Valtuuston työ on kuitenkin vasta alussa. Seuraavan aluevaltuuston tehtävä on jatkaa siitä, mihin meidän työmme keväällä päättyy.

Hannu Tsupari
Pohjois-Savon hyvinvointialueen aluevaltuuston puheejohtaja

Videovälitteinen etävastaanotto lisää ammattilaisen työn monipuolisuutta ja on asiakkaille joustava tapa saada palvelua

Millainen työkalu on videovälitteinen etävastaanotto aikuisten avokuntoutuksessa, perhepalveluiden puheterapiassa ja työikäisten sosiaalipalveluissa? 

Kysyimme hyvinvointialueen ammattilaisilta Emma Ronkaiselta, Ida Fredrikssonilta, Jenna Onnelalta ja Olga Roitolta, kuinka he hyödyntävät videovastaanottoa osana omaa työtään. 

Emma Ronkainen ja Ida Fredriksson ovat fysioterapeutteja, Jenna Onnela puheterapeutti ja Olga Roitto sosiaalityöntekijä. 

Kuvassa vasemmalta oikealle Jenna Onnela, Ida Fredriksson, Emma Ronkainen ja Olga Roitto.

Fysioterapeuttien vastasynnyttäjien ryhmä

Fysioterapeutit Emma ja Ida hyödyntävät videovälitteistä etävastaanottoa sekä ryhmä- että yksilöohjauksiin. Oli hienoa kuulla, että eri puolilla hyvinvointialuetta työskentelevät ammattilaiset pitävät yhdessä vastasynnyttäjille etäryhmää. 

Ida ja Emma kertovat, että ryhmät ovat olleet todella suosittuja ja niiden jatkoa on jo suunniteltu vuodelle 2025 ja uusia ryhmiäkin on tulossa. 

Emma Ronkainen on pitänyt ryhmien ohjaamisesta etänä. Hän kertoo, että etävastaanotto lisää oman työn monipuolisuutta ja on asiakkaille joustava tapa osallistua palveluun.

Sujuvasti nopeat välitapaamiset

Sosiaalityöntekijä Olga käyttää videovälitteistä etävastaanottoa asiakastyössä, kuten palvelutarpeen arvioinnissa ja säännöllisissä asiakastapaamisissa sekä verkostopalavereissa. 

Olga kertoo, että videovälitteisellä etävastaanotolla pystyy hoitamaan myös sellaisia asioita, mitä lähitapaamisella ei välttämättä pysty. Myös nopeat välitapaamiset onnistuvat sujuvammin ja asioiden vieminen eteenpäin onnistuu helpommin.  

Olga muistuttaa, että kaikkia asioita ei voi hoitaa etänä ja tämä kerrotaan myös asiakkaalle ensimmäisen tapaamisen alussa.

Neuvolaikäisiä asiakkaita

Puheterapeutti Jennan asiakkaat ovat pääsääntöisesti neuvolaikäisiä, ja noin 90 prosenttia hänen asiakastapaamisista tapahtuu etänä.

Jenna kertoo, että videovälitteinen puheterapia on onnistunut todella hyvin. Hän hyödyntää erilaisia pelejä ja tehtäviä, mitkä motivoivat nuoria asiakkaita harjoitteluun. Myös asiakkaiden läheisten kohtaaminen on ollut sujuvaa etänä. 

Jenna työskentelee Oulusta käsin. Hän on todella iloinen, että pystyy työskentelemään etänä ja että hän voi auttaa Pohjois-Savon asiakkaita, jotka tarvitsevat puheterapeuttia. 

Mitä etävastaanotto on tuonut työhön?  

Kaikki neljä ammattilaista listaavat paljon videovälitteisen etävastaanoton etuja. He kertovat, että videovälitteinen etävastaanotto lisää työn joustavuutta ja työn tekeminen monipuolistuu.

Verkostotapaamisten organisoiminen on helpompaa, kun jokainen voi osallistua tapaamiseen omasta paikastaan.

Haastateltavat pitävät etätyötä myös työhyvinvointia tukevana, kun työtä voi tehdä kotoa käsin ilman työmatkoja.

Haastateltavat korostavat, että lähi- ja etätapaaminen antavat erilaisia tapoja ammattilaisille asiakkaan kohtaamiseen. Samalla se laittaa miettimään asiakkaan ohjausta lähi- tai etätapaamisissa. Molemmilla tavoilla ohjaus onnistuu ja on tavallaan samanlaista, mutta kuitenkin eroaa hiukan keinoiltaan. 

Vähemmän peruuntuneita aikoja

Fysioterapeutti Ida Fredriksson on sitä mieltä, että etävastaanoton käytön oppii kokeilemalla ja käyttämällä, ja se soveltuu joustavasti useampaankin tilanteeseen käytettäväksi.

Asiakkaille videovälitteinen etävastaanotto antaa vaihtoehtoja tapaamisille, kun sairastuessa voi halutessaan vaihtaa tapaamisen etävastaanotoksi. Tapaamista ei välttämättä tarvitse unohduksen takia perua, kun saa saman tien otettua yhteyttä. Tämän vuoksi mahdolliset peruuntuvat ajat vähentyvät. 

Haastateltavat kertovat, että asiakkaat ovat itse toivoneet etävastaanottoa. Videovälitteisellä etävastaanotolla asiakassuhteen aloittaminen voi madaltaa kynnystä hoitoon. Ryhmiin osallistuminen on helpompaa, kun ei tarvitse järjestää muuta kuin itsensä paikalle tietokoneen ääreen.

Sosiaalityöntekijä Olga Roitto toivoo, että tulevaisuudessa mahdollisimman moni uskaltaisi kokeilla etävastaanottoa ja ymmärtäisi sen hyödyt niin asiakkaana kuin ammattilaisena.

Talvisin etäterveisin!

Projektikoordinaattori Marjo Rosvall ja projektisuunnittelija Anna-Miia Niskanen 

Sosiaalialan vaikuttavuusosaamista kehittämässä

- On epäeettistä tehdä sote-alan työtä, joka ei ole vaikuttavaa.

Näin vahvasti lausui professori Marja Vaarama Itä-Suomen yliopiston jatko-opiskelijoiden Vaikuttavuus-kurssilla kahdeksan vuotta sitten. Edelleen hän jatkoi:

- Usein sanotaan, että sosiaalialalla vaikuttavuuden mittaaminen on vaikeaa, mutta sen taakse ei pidä mennä, vaan silti vaikuttavuutta täytyy mitata.

Tuolloin sosiaalialan työntekijät puhuivat usein, että sosiaalialan työ on kohtaamista ‒ vaikuttavuus käsitteenä nähtiin usein vaikeana, eikä nähty yhteyttä sosiaalialan työn ja mittaamisen välillä.

Vaikuttavuudesta puhutaan Suomessa nykyisin yhä enemmän. Itä-Suomen yliopistossa on perustettu Vaikuttavuuden talo. Sosiaali- ja terveysalan vaikuttavuuskeskusta on edistetty hanketyönä Pirkanmaan hyvinvointialueen koordinoimana yhteistyössä Pohjois-Savon, Pohjois-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueiden sekä HUS-yhtymän kanssa.

Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama tutkimushanke Paljon palveluita käyttävien palveluketjun vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus (PALVA, 2024–2025) on tuomassa kortensa kekoon vaikuttavuuden tutkimiseen. Osatutkimuksen 4 tarkoituksena on saada kokonaiskuvaa sosiaalihuollon alalla käytettävistä mittareista sekä sosiaalihuollon eri toimijoiden kokemuksista ja näkemyksistä mittareiden käytössä Itä-Suomen yhteistyöalueella (YTA). Tavoitteena on testata sekä kehittää vaikuttavuusmittareita asiakasryhmään kohdistettavien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden arvioimiseksi.

Laadullisessa tutkimusosiossa haastatellaan sosiaalihuollon henkilöstöä YTA:n hyvinvointialueilta mittaamisesta ja mittareiden käyttöön liittyvistä asioista. Myös ICT-asiantuntijoita haastatellaan. Työpajoissa arvioidaan muun muassa digitaalisesti käytettävän 3X10D-elämäntilannemittarin sopivuutta sosiaalialan asiakastyöhön. Lisäksi samaa mittaria arvioidaan terveyssosiaalityön kontekstissa.

Vaikuttavan asiakastyön kehittämiseksi hyvinvointialueilla tarvitaan lisää tietoa siitä, miten mittareita hyödynnetään tällä hetkellä ja miten niitä voitaisiin hyödyntää aktiivisemmin tulevaisuudessa osana asiakastyötä. Tutkimusosiomme kohdentuu juuri tähän. Näin toiminta asiakastyössä ei ole vain ”mutu”-pohjaista.

Tässäkin asiassa ‒ kuten asioissa yleensäkin ‒ sosiaalialan toimintaympäristöissä voi lähteä pienesti liikkeelle, eikä koko maailmaa tarvitse syleillä kerralla. Tärkeää on ottaa vaikuttavuuden teema puheeksi, hankkia yhteistä ymmärrystä siitä, mitä vaikuttavuus kaiken kaikkiaan on, ja mitä vaikuttavuus kussakin työympäristössä omien asiakkaiden kohdalla voisi olla. Tähän tarvitaan usein koulutusta tai valmennusta, mutta erityisesti dialogista keskustelua ja reflektointia: yhteisen ymmärryksen luomista asioista ja toimintatavoista, yhteistä kehittämistä.

Otetaan vaikuttavuutta pala palalta haltuun – tule mukaan!

Sointu Riekkinen-Tuovinen
YTT, Tutkija, PALVA-hanke
Hyvinvointipalvelujen tutkimuskeskus, Pohjois-Savon hyvinvointialue

Blogi on alunperin julkaistu Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen internetsivuilla 6.11.2024.

Kokonaisuudessaan PALVA-hankkeen osatutkimuksessa 4 työskentelevät:

• Tomi Mäki-Opas, erityisasiantuntija/Pohjois-Savon hyvinvointialue ja professori/ Itä-Suomen yliopisto; osatutkimuksen 4 ja koko PALVA-hankkeen johtaja
• Sointu Riekkinen-Tuovinen, YTT/sostt, tutkija, Pohjois-Savon hyvinvointialue
• Henna Harju, YTM, asiantuntija, Diak
• Sakari Kainulainen, YTT, dosentti, Diak
• Tarja Kauppila, YTT, johtaja, ISO
• Sointu Möller, YTL, johtaja, KOSKE/Keski-Suomen hyvinvointialue
• Kalle Saarinen, FM, YTK, väitöskirjatutkija, Pohjois-Savon hyvinvointialue/Itä-Suomen yliopisto

Sosiaalityöntekijä vai tutkija – vai yhtä aikaa molemmat?

Sosiaalityön erikoistumisopintojeni loppuvaiheessa opiskelupalaverissa pohdiskelin sivulauseessa ääneen, olisikohan mitenkään mahdollista yhdistää tutkimustyötä ja virkatyötäni työikäisten sosiaalipalveluissa. Tähän asti töiden yhdistäminen oli näyttäytynyt mahdottomalta. En tiedä, mitä oikein tapahtui, mutta kohta huomasin olevani mukana hyvinvointialueen työikäisten sosiaalipalvelujen ja sosiaalialan tutkimuskeskuksen sekä Itä-Suomen yliopiston kanssa muotoilemassa uudenlaista sosiaalityötä ja tutkimusta yhdistävää työnkuvaa – itselleni.

Olen tammikuusta alkaen tehnyt puolet työajasta sosiaalityöntekijän ja tiimivastaavan töitä työikäisten sosiaalipalveluissa ja puolet tutkijan töitä sosiaalipalvelujen tutkimuskeskuksessa. Toimin tutkijana Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa (VAPAA)-VTR-hankkeessa. Hankkeessa kehitetään Pohjois-Savon hyvinvointialueelle yhteistä sosiaalityön toimintamallia vapautuvan vangin asiakkaan rikollisuudesta irrottautumisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen tueksi.

Millaista työni sitten on ollut? 

Joka toinen viikko teen tiimivastaavan työtehtäviä sekä sosiaalityön asiakastyötä aikuisten tiimissä 30–64-vuotiaiden asiakkaiden parissa. Joka toinen viikko teen tutkijan töitä. Tutkijan työni on ollut asiakirja-analyysin tekemistä, toimintamallien etsimistä, kyselytutkimuksen tekemistä ja tulosten analysointia, artikkelin kirjoittamista ja oman väitöskirjatutkimuksen aloittamista. Minusta tuntui parin ensimmäisen kuukauden ajan tutkijan työssä, että ”I don’t speak tutkijaa”, mutta nyt vajaan vuoden työtä tehtyäni, ehkä puhun sitä jo muutaman sanan. 

Vaikka työt ovat hyvin erilaisia, molemmat ovat mielenkiintoisia ja täydentävät toisiansa. Tutkijana olen saanut perehtyä vapautuvat vangit-aiheeseen monesta näkökulmasta. Olen myös päässyt keskustelemaan muiden tutkijoiden kanssa ja oppimaan tutkimuksen tekemistä. Virkatyössäni huomaan miettiväni usein hyvinvointialueen rakenteita, palveluiden järjestämistä, verkostotyön merkitystä sekä asiakasprosesseja tutkimustyöstä saamieni tietojen kautta. Mielestäni oma kokemukseni käytännön sosiaalityöstä tukee tutkimuksen tekoa ja tutkimusten soveltamista ja päinvastoin. Pidän tärkeänä, että tutkimustietoa käydään läpi ja hyödynnetään käytännön sosiaalityössä, mitä meidän työyhteisössämme on tehty kesästä 2023 alkaen. 

Töiden yhdistäminen vaatii minulta ensisijaisesti joustavuutta, mutta se vaatii sitä myös kollegoilta, esihenkilöiltä, koko työyhteisöltä ja asiakkailta. Kiitos teille siitä. Itseltäni tämä vaatii molemmissa töissä suunnitelmallista työotetta, tahtoa, paineensietokykyä ja kykyä kalenteroida, jotta ehdin ja pystyn tekemään kaikki minulle kuuluvat työt.

Sosiaalityön käytännön ja tutkimuksen yhdistäminen on tuonut minulle uutta kiinnostusta ja sisältöä sosiaalityöhön näin 20 vuoden sosiaalityössä toimimisen jälkeen. Tämä työmalli on lisännyt työhöni monipuolisuutta, vaihtelua ja mielekkyyttä ja avannut mahdollisuuden jatko-opintoihin.
Kollegani kysyi minulta, suosittelisinko minä sosiaalityöntekijälle käytännön ja tutkimustyön yhdistämistä ja jatko-opintoja. 
-  Ehdottomasti, minä vastasin.

Kirjoittaja:
Katja Surakka                                                
Sosiaalityöntekijä, tiimivastaava, YTM, Erikoissosiaalityöntekijä (hyvinvointipalvelut)
Yleiset palvelut / Työikäisten sosiaalipalveluiden palveluyksikkö / Kuopio

Tutkija, YTM, Erikoissosiaalityöntekijä (hyvinvointipalvelut)
Sosiaalipalvelujen tutkimuskeskus

Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa (VAPAA-hanke) - UEFConnect

katja.surakka (at) pshyvinvointialue.fi
p. 044 7186056 
Pohjois-Savon hyvinvointialue
 

OmaTiimi-blogi: Haastattelussa ylilääkäri Antti Sandén: "OmaTiimi-malli lisää hoidon jatkuvuutta"

Pohjois-Savon hyvinvointialueella panostetaan hoidon jatkuvuuteen OmaTiimi-mallin käyttöönotolla. OmaTiimit käynnistetään perusterveydenhuollon vastaanottopalveluissa vaiheittain vuosien 2024–2026 aikana. 

Eteläisen sote-keskusalueen avoterveydenhuollon ylilääkäri Antti Sandén on keskeisessä roolissa Pohjois-Savon hyvinvointialueella käynnissä olevassa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO)-hankkeessa.

Haastattelussa projektiasiantuntija Katja Soinisen kanssa Sandén avaa tarkemmin, mistä OmaTiimi-mallissa on kyse. 

Mitä OmaTiimi-mallilla tavoitellaan?

“Tavoitteena on hoidon jatkuvuuden parantaminen – ihan kaikille, mutta erityisesti niille potilaille ja asiakkaille, joilla on monimutkaisia terveysongelmia ja siksi toistuva tai laaja sote-keskuspalvelujen tarve”, hankkeessa lääkäriasiantuntijana toimiva Sandén kertoo.

Kehittämistyön taustalla on kansallinen Sosiaali- ja terveysministeriön ohjaama selvitys, jonka fokus on hoidon jatkuvuusmallien kehittämisessä ja hoidon jatkuvuuden varmistamisessa. 

“Meillä Pohjois-Savossa on ollut eroja hoidon jatkuvuudessa eri yksiköiden välisessä tarkastelussa osittain henkilöstön vaihtuvuudesta johtuen ja osittain siksi, ettei hoidon jatkuvuutta edistäviä toimenpiteitä olla vielä tehty. Monialaisuutta hyödyntävän OmaTiimi-mallin avulla edistetään hoitosuhteiden pysyvyyttä ja suunnitelmallisuutta hoidossa”, hän jatkaa.
 

OmaTiimi-malli ratkaisee – mutta miten?

OmaTiimi-malli tarkoittaa sitä, että potilaalla on nimetty hoitotiimi, johon kuuluu useampi ammattilainen. Näin varmistetaan, että tiimin jäsenen poissa ollessa, toinen tuntee potilaan ja voi jatkaa hoitoa ilman katkoksia. 

“Vaikka lääkäri tai hoitaja vaihtuu, vaikutukset potilaan hoitosuhteeseen vähenevät. Haluamme, että yhteistyö potilaan hoidossa toimii saumattomasti, ja että potilas tietää, kehen voi olla yhteydessä”, Sandén selittää. 

Keskisuuret ja suuret sote-keskukset, joissa tiimijakoa ei ole vielä tehty, muodostavat pienempiä tiimejä, jossa on viidestä seitsemään lääkäriä ja hoitajaa, mielenterveys- ja päihdetyön sekä kuntoutuksen ammattilaisia. Ammattilaiset ottavat käyttöön toimintamalleja, joilla edistetään potilaan sujuvia hoitopolkuja ja suunnitelmallista seurantaa. Konsultaatiokäytänteitä kehitetään myös sosiaalityön, erikoissairaanhoidon ja suun terveydenhuollon välillä. Sandénin mukaan OmaTiimi-mallista hyötyvät erityisesti ne potilaat ja asiakkaat, jotka tarvitsevat paljon palveluja. 

“Monisairailla voi samanaikaisesti olla monta eri asiaa meneillään, ja jos yksi asia ei toimi, se voi vaikuttaa hoidon kokonaiskuvaan. Näille potilaille tämä malli on ihan ykkösjuttu”, hän lisää.
 

Henkilöstö mukana alusta asti

OmaTiimi-mallin käyttöönottoa pilotoidaan OTSO-hankkeessa vuoden 2025 aikana, työ on jo alkanut Varkauden, Siilijärven, Lapinlahden ja Karttulan sote-keskuksissa. Lisäksi hankkeessa tehdään suunnitelma OmaTiimi-malliin siirtymisestä koko hyvinvointialueella. 

“Olemme järjestäneet henkilöstölle työpajoja. Tällä hetkellä pohdimme erityisesti asiakassegmentointia – eli ketkä oikeasti hyötyvät tästä mallista. Emme tee tätä kehitystyötä missään tyhjiössä, vaan työntekijät ovat erittäin keskeisessä roolissa mukana rakentamassa”, Sandén painottaa. ”Mallin käyttöönotto edellyttää henkilöstön aktiivista osallistumista ja työyksiköiltä rakentavan palautteen keräämistä.”

Hoidon jatkuvuudella on todettu olevan vaikutusta henkilöstön työtyytyväisyyteen. 

“Tutkimukset ovat jo näyttäneet, että kun hoidon jatkuvuus paranee, henkilöstönkin tyytyväisyys kasvaa. Kun työ toimii, niin kyllä se työhyvinvointikin siitä paranee”, Sandén toteaa hymyillen.
 

Miten hoidon jatkuvuutta mitataan?

Sandén kertoo, että yksi tapa mitata hoidon jatkuvuutta on käyttää niin sanottua COCI-indeksiä (Continuity of Care). 

“Se mittaa sitä, miten hyvin potilaan kontaktit osuvat samoille ammattilaisille. Onhan se vähän viiveellä tuleva mittari, mutta antaa aika hyvän kuvan siitä, miten tässä onnistumme”, hän selittää. Toinen tapa on seurata potilaiden palvelujen käyttöä: 

“Jos lähtötilanteessa potilas käy sote-keskuksessa esimerkiksi 40 kertaa vuodessa ja jatkossa palvelujen tarve vähenee 30 vuosittaiseen käyntikertaan, on sillä suuri merkitys erityisesti potilaalle mutta myös palvelua tarjoavalle yksikölle."
 

Hyviä uutisia asukkaille ja päättäjille

OTSO-hanke tuo konkreettisia hyötyjä paitsi potilaille, myös hyvinvointialueelle. 

"Haluamme turvata hoidon jatkuvuuden, ihan kaikkialla – myös syrjäseuduilla. Tavoitteena on, että palvelut olisivat tasalaatuisia ja helposti saavutettavia", Sandén linjaa.

Sandén haluaa myös lähettää viestin päättäjille, jotka ovat tekemässä säästöpäätöksiä: 

"Meillä on taloudellisia paineita, se on selvä. Mutta sote-keskusten budjetti on ehkä kymmenesosa koko hyvinvointialueen budjetista, ja me kuitenkin huolehditaan koko väestöstä. OTSO-hankkeeseen olemme saaneet ministeriön myöntämää EU-rahaa 2,5 miljoonaa euroa. Meidän on mahdollista sillä rahalla palkata omia työntekijöitä toteuttamaan tätä merkityksellistä muutosta. Kehitämme palveluja ja haemme ulkopuolista rahoitusta, jotta saamme hommat toimimaan paremmin."

Lopuksi: Mikä OTSO-hanke oikein on?

“OmaTiimi on OTSO-hankkeen osahanke, ja sen päätavoite on parantaa hoidon jatkuvuutta. Siihen kuuluu tiimimallin kehittäminen, jossa potilaan hoitoa koordinoi monialainen tiimi. Tämä on erityisen tärkeää potilaille, joilla on monia sairauksia ja paljon hoitokontakteja”, Sandén summaa. 

Muita OTSO-hankkeen kehittämiskokonaisuuksia ovat Opetusvastaanotto 2.0, Hyvinvoinnin monialainen digitaalinen palvelutarjotin (Tarmoa) sekä Hoidon jatkuvuuden digiratkaisut.

Ohjelman rahoitus tulee EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next generation EU).
 

Yksin ei tarvitse pärjätä - vanhemmuuden tukea yhteistyöllä

Tilastojen valossa maassamme on liikaa lapsia, jotka tuntevat päivittäin turvattomuutta ja pelkoa. Samaan aikaan on runsaasti vanhempia, jotka jäävät yksin huolien ja vanhemmuuden haasteiden kanssa. Ammattilaiset kokevat voimattomuutta ja turhautumista tilanteissa, joissa aika, resurssit ja osaaminen ovat koetuksella moninaisten vanhemmuuden kysymysten äärellä. Tästä kehittämistarpeesta on lähtenyt liikkeelle Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen koordinoima Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hanke, joka on Euroopan sosiaalirahaston pluskauden rahoittama, ja on osa laajempaa Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen -ohjelmakautta. Pohjois-Savon hyvinvointialueen lisäksi mukana ovat Etelä-Savon ja Kainuun hyvinvointialueet.

Pohjois-Savon Matkalla riittävään vanhemmuuteen-, eli tuttavallisemmin MRV-tiimi, on syksyn aikana päässyt alkuun ajankohtaisessa vanhemmuuden tukemiseen kohdentuvassa kehittämistyössä. Tiimiin kuuluu sosiaalityöntekijä, perheterapeutti, sairaanhoitaja ja sosionomi. Tiimissä yhdistyvät sosiaali- ja terveydenhuollon monialainen asiantuntemus sekä tahto yhteiskehittää vanhemmuuden tukemisen keinoja asiakkaiden todellisiin tarpeisiin vastaamiseksi.

Tiimin rakentaminen on käynnistynyt tutustumisella. On jaettu työn tuottamia havaintoja, osaamista ja ajatuksia. Yhteinen kokemus on, että vuorovaikutuksella on suuri merkitys sille, kuinka hahmotamme ja ymmärrämme asioita. Yhteisen kielen löytymiseen tarvitaan halua kohdata, valmiutta kuulla ja pyrkimystä ymmärtää toisen sanomaa. Näillä aineksilla on mahdollista rakentaa maaperää dialogille, yhdessä ja toisilta oppimiselle, rohkeudelle lähteä mukaan kokeilemaan ja rakentamaan uutta.

Alkutaival on lähtenyt muovaamaan meistä tiimiä, joka uskoo muutoksen mahdollisuuksiin ja arvostaa sekä hyödyntää jokaisen asiantuntijuutta. Uuden äärellä on valtavasti innostusta, mutta myös pohdintaa siitä, kuinka kaikkiin tarpeisiin pystytään vastaamaan. Tosiasia on, että mikään muutos ei synny yksin – tehokkaimmallakaan tiimillä.

Kehittämistyöhön tarvitaan mukaan verkostoja ja ammattilaisia, jotka työssään kohtaavat lapsia ja perheitä vanhemmuuden haasteissa. Kentällä toimivilla ammattilaisilla on valtavasti osaamista ja taitoa, jota haluamme tukea ja hyödyntää kehittämistyön aikana. Tärkeinä yhteistyökumppaneina nähdään kokemusasiantuntijat, joilla itsellään on kokemusta palveluista. Yhteiskehittämisellä voimme päästä toivottuihin tavoitteisiin ja vahvistaa riittävän vanhemmuuden edellytyksiä. Vanhemmuuden aikuislähtöisen tarkastelun sijaan olisi hyvä suunnata huomio ensisijaisesti lapseen ja hänen kokemukseensa. Nyt meillä on mahdollisuus lähteä yhdessä rakentamaan turvallisempaa tulevaisuutta lapsille!

Anne Korhonen, kehittäjä-sosionomi
Anne Lukkarinen, kehittäjä-sairaanhoitaja
Päivi Rasinmäki, perheterapeutti
Sanna Tchaplinski, hankevastaava 
 

Tämä blogi on julkaistu alunperin ISOblogina Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen sivuilla 23.10.2024.

Asunnottomuus on meidän kaikkien asia

Asunnottomien yö -tapahtumaa on vietetty eri puolella Suomea vuodesta 2002. Kyseistä päivää vietetään YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä 17. lokakuuta. Tämän vuoden teemana on piiloasunnottomuus. Asunnottomuus on kasvanut Kuopiossa yli 10 prosenttia edellisvuoteen nähden Aran julkaisemien tilastojen perusteella. Pohjois-Savon hyvinvointialue on mukana pitkäaikaisasunnottomuuden poisto-ohjelmassa. Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi on kuitenkin vielä paljon työtä tehtävänä.

Asunnottomuus ei ole yksittäisen ihmisen ominaisuus. Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ongelma, jonka syitä ovat muun muassa eriarvoisuus, talouden suhdannevaihtelut ja kaupungistuminen. Asunnottomuuden taustalla voi olla mielenterveysongelmia, riippuvuussairauksia, neuropsykiatrisia haasteita, taloudellisia pulmia ja sosiaalisia tekijöitä kuten ylisukupolvista huono-osaisuutta.

Taustalla voi olla myös palvelujärjestelmästä johtuvia tekijöitä, kuten asiakkaan ja palveluiden kohtaamattomuutta, palveluiden riittämättömyyttä ja palveluissa tapahtuvia leikkauksia. Erityisesti suurissa kaupungeissa korkeat vuokrat ja pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista lisäävät asunnottomuutta. Myös erilaiset kriisit kuten avio- tai avoero, työttömäksi jääminen, sairastuminen tai puolison kuolema voivat johtaa asunnottomuuteen.

Olemme huolestuneita samanaikaisten leikkausten yhteisvaikutuksista eri väestöryhmiin. Suomessa on tehty pitkään asunnottomuudenvastaista työtä, jolla asunnottomuutta on onnistuttu vähentämään. Asunnottomuus elää ilmiönä kuitenkin jatkuvasti. Ihmisten tilanteet voivat muuttua yhteiskunnallisten ja taloudellisten kriisien yhteydessä.

Tällä hetkellä pienituloisten etuuksiin kohdistetaan leikkauksia, jotka heikentävät myös asunnottomien sekä asunnottomuusuhan alla olevien elämää. Järjestöt ovat tärkeässä roolissa asunnottomuustyössä. Nyt leikkauksia kohdennetaan myös järjestöjen toimintaan.

Aiemmin mainitsemamme tilanteet voivat koskettaa meistä jokaista. Kuka tahansa voi tarvita tukea asumisen haasteissa jossain vaiheessa elämäänsä. Apua kannattaa hakea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ei ole liian isoa tai pientä huolta, jota ei yhdessä voisi selvittää. Apua saa esimerkiksi oman hyvinvointialueen sosiaalipalveluista tai kotikunnan asumisneuvonnasta. Moniammatillinen yhteistyö sosiaali- ja terveydenhuollon sekä järjestötoimijoiden kesken on ensiarvoisen tärkeää.

Asunnottomien yö-tapahtuma kerää toimijoita ja kansalaisia yhdeksi illaksi tärkeän ilmiön ympärille. Yksi ilta ei yksin riitä, vaan asunnottomuuteen ja sen ennaltaehkäisemiseen tulee olla toimia ja apuja saatavilla vuoden jokaisena päivänä.

Jokainen ihminen on asunnon arvoinen.

​​​​​​​Kuvituskuva.

Kirjoittajina on toiminut:
Nina Kosunen, sosiaalityöntekijä ikääntyneiden palvelut
Inka Lindi, sosiaalityöntekijä työikäisten palvelut
Katja Surakka, sosiaalityöntekijä työikäisten palvelut
Elisa Hämäläinen, asumisneuvoja, Kuopion asumisneuvonta, Kuopion Setlementti Puijola Ry
Sanni Liimatainen, Kuopion asumisneuvonta, Kuopion Setlementti Puijola Ry
Marjut Rantala, asumisneuvoja, Kuopion asumisneuvonta, Kuopion Setlementti Puijola Ry