Miltä elintapaohjaus näyttää Pohjois-Savossa?

Miltä elintapaohjaus näyttää Pohjois-Savossa?

Tuore Pohjois-Savon alueen ammattilaisille suunnattu kysely osoittaa, että elintapaohjauksen merkitys ymmärretään laajasti, mutta sen toteutus on alueella edelleen hajanaista. Kysely toteutettiin osana Elintavoilla elämänlaatua Pohjois-Savoon -hanketta, jota rahoitetaan kansallisista Terveydeksi- ja Suomi Liikkeelle -ohjelmista.

Tavoitteena oli tuottaa ajantasaista tietoa Pohjois-Savossa toteutettavasta elintapaohjauksesta: käytössä olevista menetelmistä, ammattilaisten osaamisesta sekä yhteistyön ja yhdyspintatyön tilasta.

Elintapaohjauksella tarkoitetaan ohjausta ja neuvontaa, jolla asiakasta tuetaan tekemään terveyttä ja hyvinvointia edistäviä elintapamuutoksia. Keskeisiä teemoja ovat liikunta, ravitsemus, ruokakasvatus, uniterveys ja palautuminen sekä päihteet.

Ketkä vastasivat kyselyyn?

Kysely suunnattiin ammattilaisille, joiden asiakastyöhön sisältyy elintapaohjausta. Vastaajat edustivat hyvinvointialuetta, kuntia, järjestöjä sekä muita toimijoita. 

Vastauksia saatiin yhteensä 148 ammattilaiselta, joista 84 prosenttia työskenteli hyvinvointialueella, 10 prosenttia kunnissa ja 6 prosenttia kolmannella sektorilla. Vastaukset kattoivat kaikki 19 Pohjois-Savon kunta-aluetta. Eniten vastauksia saatiin Kuopiota koskien, joita kertyi 60 vastauksen muodossa. Vastaajista 52 prosenttia työskenteli työikäisten (18–64 -vuotiaat) asiakkaiden palveluissa, 37 prosenttia ikääntyneiden (yli 64 -vuotiaat) ja 11 prosenttia lasten ja nuorten palveluissa.

Hajanaiset käytänteet haastavat elintapaohjausta

Kyselyyn vastanneista 72 prosenttia tunnisti Pohjois-Savossa olevan haasteita elintapaohjauksen käytänteissä ja toimintatavoissa. Vastausten perusteella elintapaohjauksen merkittävimmiksi haasteiksi nousivat tiedonkulkuun ja tiedon löydettävyyteen liittyvät pulmat, resurssien riittämättömyys sekä yhtenäisten toimintatapojen ja yhteistyön puute. Ainoastaan alle kymmenen prosenttia vastaajista arvioi, että elintapaohjaukselle on maakunnassamme sovittu yhteiset käytänteet ja toimintamallit.

”Ei ole selkeää mallia elintapaohjaukseen, jokainen tekee vähän tavallaan. Ohjauksen lisäksi ihmiset tarvitsevat tukea toteutukseen, mistä tähän enemmän apua ja tukea?”

”Periaatteessa kaikki elintapaohjaus kuuluu kaikille, mutta käytännössä voitaisiin esimerkiksi jakaa painopistealueita eri toimijoille? Haasteena voi olla asiakkaan kohtaamiseen käytettävissä oleva aika - elintapaohjaus vaatii myös aikaa ja kohtaamisia.”

Osa vastaajista koki, ettei elintapaohjaukseen ole arjessa riittävästi aikaa ja asiakkaiden jatkopolut jäävät liian usein yksittäisen työntekijän oman osaamisen, jaksamisen tai paikallistuntemuksen varaan. Myös palveluihin ohjautumisen koettiin olevan monin paikoin epäselvää.

Toimivia käytäntöjä on jo olemassa

Haasteiden rinnalla kysely nosti esiin myös toimivia elintapaohjauksen käytäntöjä. Hyvinä toimintamuotoina mainittiin erityisesti vastaanottokäynteihin sisältyvä ohjaus ja neuvonta, ryhmätoiminta (esimerkiksi Verkkopuntari) sekä kuntien tarjoama liikuntaneuvonta.

”Pitkäaikaissairaiden säännöllisten kontrollien organisointi hoitajan toimesta. Pääpaino kontrolleissa elintavoissa. Toki tulee myös lääkelistat tarkastaa ja pitää ajan tasalla, mutta hoidollinen osaaminen on parhaimmillaan elintapaohjauksessa.”

”Ei ole yhteisiä toimintatapoja, mutta omalla vastaanotolla usein tulee otettua puheeksi liikunta ja sen lisääminen arkeen. Usein ohjaan ihmisiä liikunnanohjaajien palveluihin.”

Kuntien liikuntaneuvonnan osalta osa vastaajista kuitenkin koki, ettei kuntien ja hyvinvointialueen välistä yhteistyöpotentiaalia hyödynnetä vielä täysimääräisesti.

Ammattilaisten osaaminen vahvaa, mutta lisäkoulutusta tarvitaan

Ammattilaiset arvioivat oman elintapaohjausosaamisensa pääsääntöisesti hyväksi. Vahvimmaksi osaaminen tunnistettiin ravitsemusohjauksessa ja -neuvonnassa, uniterveyteen ja palautumiseen liittyvässä ohjauksessa sekä liikuntaneuvonnassa.

Tästä huolimatta 67 prosenttia kyselyyn vastanneista koki tarvitsevansa osaamisensa vahvistamista elintapaohjauksen osalta. Suurimmat lisäkoulutustarpeet nousivat esiin ravitsemukseen ja päihteisiin liittyvissä teemoissa. Erityistä huomiota herättää se, että ravitsemusohjaus nousi useimmin esiin lisäkoulutustarpeena, vaikka samalla se koettiin vastaajien keskuudessa vahvimmaksi osaamisalueeksi.

Yhteinen suunta ja yhteistyö avainasemassa

Kyselyn kokonaisviesti on selkeä: Elintapaohjauksen yhdyspintatyötä on tarve vahvistaa. Pohjois-Savoon tarvitaan yhdessä sovittuja selkeitä toimintatapoja sekä tiiviimpää yhteistyötä toimijoiden välille.

Elintapaohjaukseen ja itsehoidon tukemiseen panostaminen on merkityksellistä sekä yksilön terveyden ja hyvinvoinnin että yhteiskunnallisten kustannusten näkökulmasta. UKK-instituutin (Kolu ym.) mukaan jo pienikin parannus työikäisten fyysisessä toimintakyvyssä voisi tuoda yhteiskunnalle merkittäviä säästöjä.

Laskelmien mukaan fyysiseltä toimintakyvyltään heikoimman kolmanneksen toimintakyvyn paraneminen toisi arviolta noin 566 miljoonan euron vuotuiset säästöt pelkästään tyypin 2 diabetekseen liittyvissä kustannuksissa. Kun mukaan lasketaan myös iskeemiset sydänsairaudet, aivoverenkiertohäiriöt ja selkäkipu, säästöjä syntyisi vuosittain yhteensä lähes 660 miljoonaa euroa. Tästä summasta terveyspalveluiden käytön säästöpotentiaalin arvioidaan olevan noin kolmannes, eli 219 miljoonaa euroa. 

(Lue lisää: Jo pienellä fyysisen toimintakyvyn nousulla säästöä - UKK-instituutti)

Potentiaali on olemassa – nyt tarvitaan yhteisiä tekoja

Vastausten perusteella elintapaohjauksen potentiaali Pohjois-Savossa on vahva. Ammattilaisilla on osaamista ja motivaatiota elintapaohjaukseen, mutta yksittäiset hyvät käytännöt tarvitsevat tuekseen rakenteita ja yhteistä suuntaa. Yhteistyötä vahvistamalla voidaan varmistaa, että hyvä työ näkyy entistä tasalaatuisempina sekä ennaltaehkäisevinä palveluina Pohjois-Savon asukkaille.

Kalle Onnela

Projektipäällikkö
Elintavoilla elämänlaatua Pohjois-Savoon -hanke
(Terveydeksi - kansallinen terveys- ja hyvinvointiohjelma)

Elintavoilla elämänlaatua Pohjois-Savoon -hankkeessa kehitetään alueellemme vaikuttavaa ja yhtenäisempää elintapaohjausta. 

Hankkeen pilotoinnit kohdentuvat kahteen asiakasryhmään:

• työttömiin työikäisiin sekä

• alaraajan tekonivelleikkausta jonottaviin henkilöihin

Pilotointien ohella hankkeessa vahvistetaan alueen toimijoiden välistä yhteistyötä sekä ammattilaisten osaamista. Tavoitteena on edistää elintapaohjauksellista työotetta ja vahvistaa sen roolia osana ammattilaisten työskentelyä.

Lisätietoa: 

Elintavoilla elämänlaatua - HYTE - Pohjois-Savo

Kehittämistoiminnan kuulumisia julkaistaan kuukausittain ilmestyvässä Pohjois-Savon HYTE-uutiskirjeessä.  Tilaa uutiskirje tästä. 

Job Shadowing -päivä hyvinvointialueen viestinnässä

Tutustuin Job Shadowing- päivässäni äitini työhön, viestintään. Huomasin, että Pohjois-Savon hyvinvointialueen viestinnässä on paljon erilaisia projekteja menossa yhtä aikaa. Paljon kirjoittamista ja viestimistä muiden kanssa yhteistyössä. Palavereja on melkein joka päivä useita ja eri aiheista. 

Somepostauksien tekeminen vaikuttaa kivalta. Paljon erilaisia projekteja on menossa myös tässä. Tämä työpäivä oli rauhallisempi, koska ei ollut niin paljoa palavereja kuin yleensä. Katsoimme äitini työviikkojen ja päivien sisältöjä myös hänen kalenteristaan.

Lähetimme aiemmin kirjoitetun mediatiedotteen, joka koski SERI-keskusta, julkaisimme samalla verkkouutisen ja se verkkouutinen julkaistaan myös sosiaaliseen mediaan. Sain auttaa miettimään postauksen sisältöä.

Työ on joustavaa ja on pitkät lomat, mutta työajalla on paljon tekemistä. Työssä pitää olla tarkka, koska on paljon lakeja, säädöksiä ja sääntöjä, mitä täytyy noudattaa. Esimerkiksi saavutettavuus ja tietosuoja jäi mieleeni. Työssä on myös tärkeää osata työskennellä tietokoneella ja käyttää erilaisia järjestelmiä, myös netissä, yksin ja yhdessä muiden kanssa. Työtä tehdään paljon verkostomaisesti.

Työssä tuntuu olevan paljon muistettavia ja hallittavia asioita.

Liukuva ja joustava työaika on hyvä, mutta itse en haluaisi työskennellä yksin kotoa käsin niin paljon. Hyvä puoli etätyössä on se, että työtä voi tehdä melkein mistä käsin tahansa tietokoneella.

Mitä Job Shadowing on?

Job Shadowing on 2-4 tunnin tutustuminen työelämään.  Tutustumisessa voi itse valita paikan, josta haluaa tietää ja oppia jotain. Job Shadowing voi tehdä osallistumalla työntekoon, ammattilaisen työtä seuraamalla tai jos ei ole mahdollista seurata, niin haastattelemalla ammattilaista.

Vilja, Leppävirran lukio

KEIKKA-hankkeen ajankohtaiskatsauksessa yhteistyötä, viestintää ja innovaatioekosysteemin vahvistamista

KEIKKA-hanke on ollut aktiivisesti mukana kehittämässä Pohjois-Savon hyvinvointialueen tutkimusviestintää. Olemme tuottaneet sisältöä muun muassa Tiedepalvelukeskuksen LinkedIn-tilille ja hyvinvointialueen Instagramiin sekä osallistuneet Tiedepalvelukeskuksen videon kuvauksiin. Viestinnän lisäämisen avulla olemme hankesuunnitelman mukaisesti vahvistaneet tietoisuutta Pohjois-Savon hyvinvointialueen innovaatiotoiminnasta. 

Olemme esitelleet Orchidean mahdollisuuksia ja toiminnallisuuksia hyvinvointialueen sisäisille toimijoille ja tehneet alustaa tutuksi hyvinvointialueemme eri yksiköissä. Lisäksi olemme verkostoituneet laajasti eri organisaatioiden kanssa ja rakentaneet yhteistyöpolkuja hyvinvointialueen kumppaneiden välille. Näin olemme onnistuneet luomaan yhteisiä tiedonvaihdon käytäntöjä innovaatiotoimijoiden kesken ja hyödynnämme aktiivisesti toistemme verkostoja ja viestintäkanavia. Olemme myös jatkaneet tiivistä keskustelua muiden vastaavien hankkeiden kanssa, jotta päällekkäistä työtä voidaan välttää ja yhteisiä tavoitteita edistää. 

Alkuvuoden uutena toimenpiteenä KEIKKA-hanke osallistuu Itä-Suomen YTA:n kehittämiseen alatyöryhmän jäsenenä ja varmistaa näin innovaatiotoiminnan huomioimisen YTA-rakenteiden kehityksessä. 

Helmikuussa 2026 järjestimme kaksi työpajaa, joihin osallistui edustajia Pohjois-Savon hyvinvointialueelta, Itä-Suomen yliopistolta, Nostetta Venturesilta, Business Center Pohjois-Savolta, Spark Finlandilta ja Savonia-ammattikorkeakoululta. Ensimmäinen työpaja oli neljän tunnin lähitapaaminen, jossa käsittelimme tutkimuksesta kaupallistamiseen etenevää polkua sekä innovaatioekosysteemin keskeisiä toimintoja. Keskustelimme myös siitä, miten organisaatioiden palvelupolkujen päällekkäisyyksiä voidaan ehkäistä ja miten verkostojen yli ulottuvaa innovaatiotoimintaa voidaan vahvistaa. Toinen työpaja jatkoi samoja teemoja Teams-kokouksena. Työpajat on toteutettu kutsuperiaatteella, ja koska tarve säännöllisille keskusteluille on selvästi tunnistettu, jatkamme yhteistä kehittämistä samalla kokoonpanolla jälleen huhtikuussa. 

KEIKKA-hankkeen ohjausryhmä kokoontui helmikuussa, ja kokouksen tunnelma oli erittäin innostunut. Kävimme läpi syksyn aikana toteutettuja toimenpiteitä, joilla olemme vahvistaneet innovaatiopohjaa Pohjois-Savossa. Ohjausryhmä antoi toiminnallemme vahvan tuen, ja hankkeen etenemissuunnitelmat nähtiin realistisiksi ja vaikuttaviksi. Ohjausryhmä piti erityisen tärkeänä sitä, että olemme onnistuneet vahvistamaan yhteistyötä eri organisaatioiden välillä ja tuomaan innovaatiotoimijoita yhteen yhteisten tavoitteiden äärelle. Kokouksessa tarkasteltiin myös hankkeen tulevia painopisteitä, ja saimme selkeän mandaatin jatkaa suunniteltujen toimenpiteiden toteuttamista sekä syventää verkostoyhteistyötä entisestään. 

Sonja Reinikka 
Projektikoordinaattori 
Keksi, kehitä ja kaupallista -hanke (KEIKKA) 
 
Seuraa blogiamme saadaksesi ajankohtaisia päivityksiä hankkeen etenemisestä. 
Tutustu myös: Keksi, kehitä ja kaupallista -hanke (KEIKKA) - Pohjois-Savo 

Lisätietoja Pohjois-Savon hyvinvointialueen ajankohtaisesta TKI-toiminnasta Tiedepalvelukeskuksen LinkedIn tilillä: Science Service Center - Wellbeing Services County of North Savo 

-- 

KEIKKA-hanketta osarahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Rahoituksen myöntäjänä toimii Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 

Yhdessä rakennettu tulevaisuus

”Teet työtäsi sydämellä”, totesi minulle äiti, jonka teini-ikäisen pojan huostaanoton ja sijoituksen aikanaan valmistelin. Tämän palautteen merkitystä pohdin tänään kansainvälisenä sosiaalityön päivänä, jonka teemana on yhdessä rakennettu tulevaisuus. Kansainvälinen sosiaalityöntekijäjärjestö IFSW lanseerasi päivän vuonna 1997 ja vuodesta 2009 alkaen sitä on vietetty globaalisti aina maaliskuun kolmantena tiistaina. Päivän tarkoituksena on tuoda esiin sosiaalialan ammattilaisten työtä yhteiskuntarauhan edistäjinä, syrjäytymisen vähentäjinä ja hyvinvoinnin ja osallisuuden lisääjinä.

Sosiaalityö ei ole ollut minulle kutsumusammatti, vaan enemmänkin löytö. Yliopisto-opinnoista sain pätevyyden sosiaalityöntekijän ammattiin, mutta valmiuteni sosiaalityöhön sain ensimmäisten työvuosieni aikana. Aloitin nuorena sosiaalityöntekijänä vaativassa tehtävässä sijais- ja adoptiovanhempien valmentajana, mutta rinnallani kulki useamman vuoden ajan kokenut sosiaalityöntekijä mentorina. Kasvoin sosiaalityöntekijän identiteettiin työyhteisössä, jossa sosiaalityöllä oli vahva ja tunnustettu rooli.

Sosiaalityö on vienyt minut rikkaalle polulle. Se on mahdollistanut erilaiset tehtävät asiakastyössä, kehittäjänä, kouluttajana, asiantuntijana ja johtajana. Olen saanut vierailla venäläisissä lastenkodeissa, hakea uusia ideoita kansainvälisissä tapahtumissa ja kouluttautua lapsen oikeuksiin Etiopiassa yhdessä paikallisten työntekijöiden kanssa. Koskettavimpia jälkiä ovat kuitenkin jättäneet lapset, joilla ei ole ollut erilaisista syistä johtuen mahdollisuutta elää siinä kodissa, johon he ovat syntyneet vaan, jotka ovat tarvinneet sijaiskodin. Muistoissa on surujen ja huolien lisäksi paljon iloa. Kuten vierailumme ensimmäisen sijoitettujen lasten osallisuusryhmän, Mäyrän, kanssa Mäntyniemessä. Pikku poika pelasi shakkia presidentti Niinistön kanssa ja munkki suupielessään hän kysyi presidentiltä, osaako hän syödä munkkia siten, ettei sokeri sotke hänen huuliaan.

Pienessä tiimissämme sosiaalialan osaamiskeskuksessa meillä on lähes aina sosiaalityön opiskelija loppuvaiheen opintoihinsa liittyvässä harjoittelussa. Mietin monesti, millaista kuvaa välitän hänelle sosiaalityöntekijän työstä nykyisessä toimintaympäristössä. Työ vaatii rohkeutta, onhan sosiaalityöntekijän lakisääteisenä velvollisuutena olla asiakkaidensa oikeuksien puolustaja. Hänellä on velvollisuus tuoda esiin rakenteellisia epäkohtia. Monesti häntä haastavat vastakkainasettelut. Hän tekee työtä monimutkaisten ilmiöiden parissa, joihin tulisi löytää yksinkertaisia ja konkreettisia ratkaisuja. Hänen työnsä mahdollistuu luottamuksellisissa vuorovaikutussuhteissa, joiden syntymistä ei tue muutostoimintaympäristö. Hän joutuu joskus kamppailemaan asiakkaan edun ajamisen ja työnantajaa kohtaan tuntemansa lojaalisuusvelvoitteen välillä. Eikä hänen ole aina helppoa löytää keinoja yhdistää päätöksiä tekevä viranhaltijatyö vahvaa läsnäoloa edellyttävään kohtaamistyöhön.

Sosiaalityön perusta on yhteisötyössä ja sen ydintä on asiakkaan huomioiminen osana hänen yhteisöään. Suosittelenkin jokaiselle sosiaalityöstä kiinnostuneelle ja siitä päättävälle katsomaan italialaisen TV-sarjan Mina Settembre. Kaikessa keveydessäänkin ohjelma tarjoaa mielestäni upean näkökulman sosiaalityön ytimeen. Ohjelmassa sosiaalityöntekijä työskentelee perhekeskuksessa, joka sijaitsee keskellä asutusta. Hän kohtaa avun tarvitsijoita kortteleissa kulkiessaan. Hän on helposti tavoitettavissa ja asukkaat tuntevat hänet. Hänellä on laajat verkostot eri alojen ammattilaisiin. Kun hän kohtaa apua tarvitsevan, hän löytää aina verkostostaan jonkun, joka voi asiakasta auttaa. Hän hakee ja koordinoi avun kokonaisuutta. Sellaiseen sosiaalityöhön minä uskon, koska siihen sisältyy toivoa muutoksen mahdollisuudesta.

Sointu Möller, erikoissosiaalityöntekijä, YTL
osaamiskeskuksen johtaja
Järvi-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus

Järvi-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus on yksi Suomen kuudesta lakisääteisestä sosiaalialan osaamiskeskuksesta. Sen ydintehtävänä on edistää sosiaalihuollon tietoperusteista kehittämistä, välittää sosiaalialan osaamista ja asiantuntijuutta sekä edistää tutkimuksen, kehittämisen, koulutuksen ja käytännön yhteyttä. Järvi-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen toiminta-alueena on Keski-Suomen, Etelä-Savon (Eloisa), Pohjois-Karjalan (Siun sote) ja Pohjois-Savon hyvinvointialueet.

Kansainvälinen sosiaalityön päivä 17.3.2026

Oikein erinomaista kansainvälisen sosiaalityön päivää kaikki sosiaalityöntekijät, ja toki myös yhteistyökumppanit/sidosryhmät ja päättäjät!

Olen saanut viime aikoina viestejä siitä, että terveyssosiaalityötä ei oikein tunneta. Viimeisimmässä viestissä sanotaan näin: ” Oman kokemukseni perusteella terveyssosiaalityö ja sen hyödyntämisen mahdollisuudet ovat vaillinaisesti tunnettuja ja hyödynnettyjä. Terveyssosiaalityö kuvautuu varsin vaillinaisesti sidosryhmille ja on jäsentymätön päättäjille”. Jäin pohtimaan näitä viestejä ja päätin tarttua kynään. Pitkään terveyssosiaalityössä eri rooleissa toimineena keskityn tässä kirjoituksessa siten erityisesti terveyssosiaalityöhön. Toki tämänhetkisessä työroolissani olen enemmän yleisemmin sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden edistämisen ja tutkimuksen asialla.

Terveyssosiaalityö on maailmanlaajuisesti yksi sosiaalityön suurimmista toiminta-alueista ja kansainvälisesti sitä on myös paljon tutkittu. Suomessakin erityisesti viime aikoina − mutta aiemminkin − on kirjoitettu kyllä terveyssosiaalityöstä, mutta tämä tärkeä sosiaalityön alue näyttäisi jääneen hieman pimentoon. Siksipä olen tämän kirjoituksen oheen koonnut joitakin viime aikoina terveyssosiaalityöstä julkaistuja tieteellisiä artikkeleita, joihin lukija voi perehtyä.

Mitä terveyssosiaalityö sitten on? Se on hyvin laaja ja moninainen työalue, jota on vaikea puristaa muutamaan lauseeseen. Tässä kuitenkin pääasioita pähkinänkuoressa:
Terveyssosiaalityötä ohjaavat yleiset kansainväliset määritelmät, joissa sosiaalityö nähdään sosiaalisiin muutoksiin tähtäävänä sekä oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa tavoittelevana ja jokaisen yksilön perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista ohjaavana työnä. Terveyssosiaalityöntekijöistä suurin osa työskentelee erikoissairaanhoidossa somaattisilla erikoisaloilla tai psykiatrialla − mukaan lukien lastenpsykiatria ja lasten ja nuorten oikeuspsykiatria − mutta jonkin verran heitä on myös perusterveydenhuollossa (peruspalveluissa) ja joissakin kuntoutus- tai vastaavissa laitoksissa. (Terveys)sosiaalityöllä tulisi olla entistä vahvempi rooli myös peruspalveluissa, jonka tyyppistä asiaa Opetusvastanotto Osmo on alkanut edistääkin viime aikoina. Terveyssosiaalityössä sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiota on toteutettu jo pitkään Suomessa, itse asiassa yli 100 vuotta!

Terveyssosiaalityöntekijä tekee laaja-alaista ja monimuotoista työtä potilaiden ja työryhmän tukena: hän yhdistää sosiaalityön osaksi moniammatillista ja monialaista potilaan ja hänen läheistensä parissa tehtävää psykososiaalista työtä ja tekee yhteistyötä potilaan asioissa esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon eri palveluiden, yksityisten palveluiden, Kelan, työeläkelaitosten ja järjestöjen kanssa. Terveyssosiaalityö ei kuitenkaan ole vain etuuksien ja palveluiden hankkimista, tai niistä kertomista, mikä helposti ajatellaan voitavan korvata jollakin esitteellä tai minkä tahansa ammattiryhmän työllä oman työnsä ohessa. Terveyssosiaalityö on asiantuntijatyötä, jossa yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen tietoon ja ymmärrykseen yhdistyy myös terveydenhuollon tuntemus − myös työalueella hoidettavien sairauksien tuntemusta − ja kokonaisvaltaisesti potilaan tai asiakkaan elämäntilanteen ja arjen tuntemus. Työ on myös mitä suuremmassa määrin suhdeperustaista työtä, erityisesti pitemmissä asiakkuuksissa.

Lopuksi vielä yhteisesti viesti kaikille hyvinvointialueemme sosiaalityöntekijöille, riippumatta siitä millä toimialalla työskentelette: Te teette erinomaisen tärkeää työtä! Sosiaalityö on eturintamassa sellaisten ammattien ja työtehtävien joukossa, missä pystyy näkemään koko ihmiselämän kirjon; hyvin erilaiset ihmiset erilaisine elämäntilanteineen, ihmisen elämän kokonaisuudessaan sen iloineen ja suruineen. Sanoisin, että hyvin tärkeää ja merkityksellistä työtä!

Sointu Riekkinen-Tuovinen
YTT, laillistettu sosiaalityöntekijä
vs. Tutkimuksen erityisasiantuntija
Pohjois-Savon hyvinvointialue
Sosiaali-, hyvinvointi- ja pelastuspalveluiden tutkimuskeskus
sointu.riekkinen-tuovinen@pshyvinvointialue.fi

Lue lisää terveyssosiaalityöstä:

• Riekkinen-Tuovinen, S., Ylönen, A., & Allimaa. J. (2025) Terveyssosiaalityöntekijöiden näkemyksiä sosiaalityöstä erikoissairaanhoidossa. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 62 (1), 5–20. https://doi.org.10.23990/sa.127165  
• Tiirola H., Leinonen L., Riekkinen-Tuovinen S., Metteri A., Pylkkänen L. & Vornanen R. (2025). ”Asiat kasvavat ja jäävät hoitamatta, kerrostuvat ja jossain vaiheessa eskaloituvat” - Terveyssosiaalityöntekijöiden huolipuhe preventiivisen työotteen katoamisesta terveyssosiaalityön muutosprosessin myötä.” Focus Localis, 53 (2), 9–27. https://journal.fi/focuslocalis/article/view/148157
• Metteri A., Kauppinen-Perttula U.M., Riekkinen-Tuovinen S., Joubert L., Jäppinen M., Mäki-Opas, T., Männistö L., Tiirola, H. & Anand, J. (2025)Potilaiden ja sosiaalityöntekijöiden kokemuksia psykiatrian sosiaalityön vaikuttavuudesta psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 62 (2), 287–304.https://doi.org/10.23990/sa.145091
• Tiirola, H., Leinonen, L., Metteri, A., Riekkinen-Tuovinen, S., & Vornanen, R. (2026). Terveyssosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi muutosprosessissa. Focus Localis, 54(1).  https://journal.fi/focuslocalis/article/view/164015

Uusi vaihe kohti pysyvää innovaatiotoimintaa – valmistelutyö on käynnistynyt

KEIKKA-hankkeen edetessä olemme havainneet selkeän strategisen tarpeen: Savo-Karjalan alueella tarvitaan pysyvä perusta, joka tukee pitkäjänteistä innovaatiotoimintaa. 

Tavoitteenamme ei ole vain hankkeen päämäärien saavuttaminen, vaan tehdä ne vaikuttavasti ja kestävästi. Tämän vuoksi käynnistimme kesän jälkeen puolen vuoden valmistelujakson, jonka aikana rakensimme tulevaisuuden toimintamalleja Pohjois-Savon hyvinvointialueelle ja mahdollisesti myös laajemmalle yhteistyöalueelle.  

Valmistelujakso toteutettiin 1.7.–31.12.2025, ja sen rahoitti kokonaisuudessaan Pohjois-Savon hyvinvointialue strategisella rahoituksella. 

Tänä aikana: 

• Loimme konkreettisia malleja pysyvälle toiminnalle. Esimerkiksi alueellisen teknologiansiirtoyhtiön ja innovaatiorahaston perustaminen ovat tarkastelussa. 

• Kartoitimme yhteistyömahdollisuuksia. Tunnistimme keskeiset kumppanit ja sidosryhmät, joiden kanssa voimme rakentaa vahvaa verkostoa. 

• Hankimme asiantuntijatietoa. Tehdyt taustaselvitykset ja verkostoituminen tukevat päätöksentekoa ja suunnittelua. 

• Loimme mahdollisuudet innovaatiotietoisuuden lisäämiseksi. Tiedepalvelukeskus sai oman LinkedIn-tilin, jonka avulla viestiminen laajalle yleisölle on jatkossa helppoa ja nopeaa. Olemme työstäneet myös muuta viestintämateriaalia ja tulossa on esimerkiksi videoita ja laajoja tiedotteita TKI-toiminnasta Pohjois-Savon hyvinvointialueella. 

“Näin varmistamme, että EAKR-rahoitus voidaan kohdentaa täysimääräisesti niihin toimiin, jotka hyötyvät suoraan uudesta, kestävästä toimintaympäristöstä. Näin myös hankkeen juurruttaminen käytäntöön hankeajan päätyttyä on realistisempaa, kuin pelkillä hankkeen omilla pienemmillä toimenpiteillä”, kertoo KEIKKA-hankkeen projektipäällikkö Vesa Janhunen 

“Jo hankkeen alkuvaiheessa huomasimme tekevämme spesifejä toimenpiteitä ilman olemassa olevaa innovaatiotoiminnan kulttuuria. Tämä herätti hämmennystä ja toi lisähaastetta. Nyt on hyvä ottaa aikalisä ja luoda ensin innovaatiotoiminnan pohjaa, jonka avulla yksityiskohtaisemmat toimenpiteet ovat vaikuttavampia”, jatkaa projektikoordinaattori Sonja Reinikka.  

Ohjausryhmä työn tukena 

Olemme koonneet Keksi, kehitä ja kaupallista -hankkeelle ohjausryhmän, jossa on edustajia useammasta eri organisaatiosta. Ensimmäisessä kokouksessaan ryhmä sai käsiteltäväkseen muutoshakemuksen rahoittajalle, jossa esitetään muun muassa muutoksia maksatuskausiin. Muutoshakemus hyväksyttiin rahoittajan toimesta ja KEIKKA-hanke jatkuu syyskuuhun 2027 saakka. 

Vuosi 2026 puhaltaa uutta vauhtia hankkeelle 

Strategisen rahoituksella tehdyn pohjatyön avulla pääsemme tammikuussa 2026 jatkamaan KEIKKA-hanketta aiempaa vakaammalle pohjalle. Hankkeen ensimmäinen työpaja on tarkoitus järjestää helmikuun alussa yhteistyöorganisaatioiden edustajien kanssa. Ensimmäisen innovaatiokilpailun suunnittelu on myös hyvässä vauhdissa. 

Vuoden alusta olemme jo ennättäneet testaamaan Orchidea alustaa: alustaa testasi ryhmä tutkijoita Itä-Suomen yliopistolta ja alustan työpajatoimintoa käytettiin hyväksi PSHVA-TKI ja PSHVA-UEF hankkeiden aloitustapahtumassa. Palautteet alustasta olivat positiivisia ja työpajatoiminta nähtiin virkistävänä vaihteluna post it-työpajoille. 

Valmistelemme parasta aikaa Orchidea alustan testauksen laajentamista alueen asukkaille, yrityksille ja yhteistyöorganisaatioille. Ajatuksena on kerätä alustalle tutkimus- ja innovaatioideoita: Orchidean avulla voimme törmäyttää ideat, niitä kehittämään kykenevät yritykset sekä näistä mahdollisesti tutkimusaiheita saavat tutkijat ja kliinikot. Myös eri alojen opiskelijat voivat saada ideoita opinnäytetöilleen tai esimerkiksi kehittämishankkeisiin.  

Innovaatiotietoisuus on vahvistunut TKI-toiminnan tehostuneen viestinnän myötä. Kehitämme parhaillaan verkkosivustoamme entistä selkeämmäksi ja informatiivisemmaksi. Lähiaikoina julkaisemme PSHVA:n sivuille TKI-toimintaa avaavia artikkeleita, esittelemme TKI-henkilöstön tehtävänkuvia sekä lisäämme näkyvyyttä aktiivisen some-viestinnän kautta. 

Sonja Reinikka
Projektikoordinaattori
Keksi, kehitä ja kaupallista -hanke (KEIKKA)

Seuraa blogiamme saadaksesi ajankohtaisia päivityksiä hankkeen etenemisestä.
Tutustu myös: Keksi, kehitä ja kaupallista -hanke (KEIKKA) - Pohjois-Savo

--

KEIKKA-hanketta osarahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Rahoituksen myöntäjänä toimii Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Ikääntyneiden palveluiden kustannusten kasvu hidastui ja palvelurakenne keveni hanketyön avulla

Pohjois-Savon kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen ja sairaanhoitopiirin palvelut siirtyivät hyvinvointialueen vastuulle vuoden 2023 alusta alkaen. Pohjois-Savossa 19 kunnalta ja kuntayhtymältä siirtynyt palvelujärjestelmä oli asiakkaiden näkökulmasta epätasa-arvoinen ja organisaation näkökulmasta kallis. Tuottavuus- ja taloudellisuusohjelmalla vuosille 2023–2025 haluttiin turvata hyvinvointialueen palvelukyky, kehittymiskyky sekä investointi- ja lainanottokyky. Ohjelman kokonaistavoitteena oli palvelurakenteen keventäminen, asiakkaan palvelupolkujen yhtenäistäminen ja sujuvoittaminen sekä työvoiman riittävyyden turvaaminen siten, jotta palvelutarpeeseen voidaan vastata samalla kustannuksia hilliten.

Ikääntyneiden palveluissa palvelutarve kasvaa joka vuosi väestön ikääntyessä. On arvioitu, että palvelutarpeen kasvu tarkoittaa noin 7 miljoonan euron kustannusten kasvua vuosittain. Ikääntyneiden palveluissa tuottavuus- ja taloudellisuusohjelman tavoitteena oli leikata ikääntymisen aiheuttama kustannusten kasvu, joka koko suunnitelmakaudella tarkoitti 21 miljoonan euron säästöä.  

Hyvinvointialueet saivat valtiovarainministeriöltä rahoitusta toiminnan vakiinnuttamiseen ja kehittämiseen. Pohjois-Savossa rahoitusta saatiin lähes 18 miljoonaa euroa. Tällä rahoituksella hyvinvointialueellamme käynnistettiin tuottavuus- ja taloudellisuusohjelman ja muiden strategisten ohjelmien toimeenpano.  

Ikääntyneiden palveluissa vaikuttavuusperusteinen kehittämistyö ja palveluiden yhtenäistäminen nähtiin mahdollisuutena kustannusten kasvun hillitsemiseen. Vuoden 2023 aikana suunniteltiin ja vuonna 2024 käynnistettiin projektikokonaisuus, jonka tavoitteena oli löytää yhtenäiset ja kustannustehokkaat tavat toimia, parantaa palveluiden vaikuttavuutta ja tukea palvelutuotantoa uusien toimintamallien käyttöönotossa. Kehittämiskokonaisuuden hinta oli reilut kolme miljoonaa euroa, joka koostui pääasiassa kehittäjien palkoista ja matkakustannuksista. Lisäksi kotiutusyksikköjen perustamiselle saatiin yhden miljoonan euron rahoitus, joka käytettiin pääasiassa uusien yksiköiden tuotantokustannuksiin.

Ikääntyneiden palveluiden projekteissa keskeistä oli uusien ja yhtenäisten toimintamallien kehittäminen ja niiden jalkauttaminen palvelutuotantoon. Kehittämisessä huomioitiin resurssit, kustannustehokkuus, systeemivaikutukset ja asiakkaiden yhdenvertaisuus. Tavoitteena oli tarjota asiakkaille palveluita yhdenvertaisesti asiakkaan asuinkunnasta riippumatta.

13 projektin voimin kohti tuottavuus- ja taloudellisuusohjelman tavoitteita

Kevyempään, avohoitopainotteiseen palvelurakenteeseen siirtymisessä asiakasohjauksen riittävä resurssointi ja yhtenäiset arviointikäytännöt ovat keskeisessä roolissa. Asiakasohjauksen uudistamisen -projektissa kehitettiin ikääntyneiden asiakasohjauksen, gerontologisen sosiaalityön ja -ohjauksen sekä asumiseen sijoittumisen työprosesseja. Asiakasohjauksen resursseja vahvistettiin ja kaikille säännöllisen kotihoidon asiakkaille nimettiin sosiaalihuoltolain mukaisesti omatyöntekijä. Samalla yhtenäistettiin kotihoidon ja asiakasohjauksen välinen työnjako koko alueella.

Geriatrisen poliklinikan tavoitteena on, että asiakkaat pärjäisivät omassa arjessaan pidempään. Projektissa entisten muistipoliklinikoiden toimintamalli laajennettiin ja yhtenäistettiin koko hyvinvointialueen kattavaksi geriatriseksi poliklinikkakokonaisuudeksi. Sen tarkoituksena on ennaltaehkäisevästi löytää ne iäkkäät, joilla on uhka toimintavajeisiin ja kotona pärjäämisen haasteisiin. Poliklinikat ovat perusterveydenhuollon tuki, joka tarjoaa konsultaatiokanavat ammattilaisille ja pystyy tutkimaan ja hoitamaan moniammatillisesti yli 70-vuotiaiden geriatrisia ongelmia. Poliklinikat kattavat myös perusterveydenhuollon muistidiagnostiikan. Projektin aikana yleisimmät syyt poliklinikkakäynneillä olivat gerastenia ja moniongelmaisuus, joita voidaan moniammatillisella geriatrisella arvioinnilla auttaa.

Ikääntyneiden etäpalveluiden ja digitaalisten palveluiden käyttöönotto nähtiin kohtuullisen nopeasti toteutettavana keinona tehostaa toimintaa. Ikääntyneiden kotiin annettavissa palveluissa etähoivan, lääkeautomaatin, etäpäivätoiminnan ja etäkuntoutuksen tuottamiseen, hallintaan ja logistiikkaan kehitettiin toimintamallit ja palvelut laajennettiin koko alueelle. Näiden palveluiden peittävyydet kasvoivat reilusti projektien aikana. Lääkeautomaattia käyttää neljännes kotihoidon asiakkaista ja kaikista kotihoidon käynneistä joka kymmenes tuotetaan etäyhteyden välityksellä.  

Myös turvapalvelu yhtenäistettiin. Lähtötilanteessa turvahälytyksiä ohjautui yksityisille toimijoille suuressa osassa kuntia vanhojen sopimusten pohjalta. Projektissa vaihdettiin yli 2000 asiakkaan turvalaitteet. Projektin päätyttyä koko hyvinvointialueen 5000 turvapalveluasiakkaan turvahälytykset ohjautuvat omaan hälytyskeskukseemme. Siellä hälytyksiä vastaanottaa ja turva-auttajakäyntejä järjestelee oma henkilöstömme, jolla on pääsy asiakas- ja potilastietojärjestelmiin sekä toiminnanohjausjärjestelmään. Se tuo yhdenmukaisuutta avun tarpeen arviointiin ja tehokkuutta turva-auttajakäyntien järjestämiseen.

Ikääntyneiden kuntoutusta kehitettiin sekä kotiin annettavissa palveluissa että asumispalveluissa. Kuntoutus järjestäytyi uudelleen osaksi geriatrisia palveluita. Kuntoutushenkilöstöä vahvistettiin, jotta toimintamalleja voidaan toteuttaa koko alueella yhdenvertaisesti. Merkittävänä uutena toimintamallina otettiin käyttöön arkikuntoutuksen toimintamalli kotihoidon asiakkaille. Tavoitteena on tunnistaa asiakkaat, joiden toimintakyky on alentunut tai alenemassa ja tarjota heille tehostettua kuntoutusta toimintakyvyn palauttamiseksi. Kuntoutusta toteutetaan pääasiassa hoitajien toimesta kotihoidon käyntien yhteydessä yhdessä fysioterapeutin kanssa laaditun suunnitelman mukaisesti.

Arkikuntoutusmalli kehitettiin ja koulutettiin myös tilapäisen ympärivuorokautisen asumisen yksiköihin. Tilapäisessä asumisessa keskeisiä asiakasryhmiä ovat pitkäaikaispaikkaa odottavat henkilöt, omaishoidettavat, jotka ovat lyhytaikaisjaksolla omaishoitajan vapaapäivien ajan sekä henkilöt, jotka tarvitsevat erilaisista sosiaalisista syistä ja kriisitilanteista johtuen lyhytaikaishoitoa. Arkikuntoutuksen toimintamallilla tavoitellaan asiakkaan toimintakyvyn ylläpitämistä tai palauttamista jakson aikana. Toimintamallit kotihoidossa ja asumisessa otettiin käyttöön loppuvuodesta 2025, joten tuloksia saamme tulevina vuosina.

Asiakkaan ravitsemustilalla ja suunterveydellä voi olla merkittäviä vaikutuksia asiakkaan toimintakykyyn. Kotihoidon asiakkaista noin puolella on riski virheravitsemukselle ja lähes joka kymmenes kärsii virhe- tai aliravitsemuksesta. Suunterveyden, pureskelukyvyn ja nielemisen ongelmat heikentävät ravinnonsaantia ja ravitsemustilaa, joten niiden yhteisarviointi mahdollistaa tehokkaan puuttumisen ongelmiin. Projektissa otettiin käyttöön systemaattinen toimintamalli asiakkaan ravitsemustilan ja suunterveyden arvioimiseksi ja poikkeamiin puuttumiseksi kotihoidossa. Toimintamallissa arviointi tehdään asiakkaalle aina RAI-arvioinnin yhteydessä kuuden kuukauden välein. Kotihoidolla on mahdollisuus konsultoida sekä suuhygienistiä että ravitsemusterapeuttia mikäli asiakkaan tilannetta ei saada kotihoidon keinoin parannettua. Toimintamalliin liittyvät työkalut ja koulutusmateriaalit ovat myös asumispalveluiden käytettävissä.

Yhteisöllisen asumisen projektissa tavoiteltiin uuden palvelun määrittämistä ja lisäämistä. Yhteisöllisellä asumisella on tarkoitus keventää palvelurakennetta ja korvata palveluasumista. Yhteisöllinen asuminen oli alueellamme uusi asia ja kansallisten linjavetojen puute hidasti kehittämistä ja toimeenpanoa. Yhteisöllisen asumisen palvelukokonaisuus, palvelukuvaus, myöntämisperusteet ja asiakasmaksut saatiin kuitenkin kuvattua, ja niitä päivitetään ymmärryksen lisääntyessä. Järjestämistapoina on käytössä oma tuotanto ja palvelusetelit. Omassa tuotannossa toimintaan soveltuvia kiinteistöjä on saatu sopimalla yksityisen vuokranantajan kanssa kumppanuudesta. Kumppanuusmallin mukaisesti hyvinvointialue sijoittaa myöntämisperusteet täyttäviä asiakkaita vuokranantajan asuntoihin ja tuottaa asiakkaalle yhteisöllisen asumisen palvelut. Asiakkaiden tunnistaminen uuteen palveluun vaatii edelleen uuden oppimista.

Ikääntyneiden sujuvan ja turvallisen kotiutumisen kehittäminen oli yksi tuottavuus- ja taloudellisuusohjelman keskeisistä toimenpiteistä. Turvallinen, oikea-aikainen ja hyvin suunniteltu kotiutus ehkäisee raskaampien palveluiden tarvetta, niin sanottua ”pyöröovi-ilmiötä” ja terveydenhuollon uusintakäyntejä, joten sillä on säästöpotentiaalia koko hyvinvointialueen näkökulmasta. Kotiutumista ja potilaskoordinaatiota kehitettiin useissa hyvinvointialueen projekteissa. Ikääntyneiden palveluissa kehitettiin kotiutuskoordinaatiota. Sen tarkoituksena on parantaa potilasturvallisuutta, jouduttaa kotiutumista sekä vähentää viivästyksiä ja ammattilaisten tekemää päällekkäistä työtä. Kotiutumisen tueksi kehitettiin ja toimeenpantiin kotiutusyksikön toiminta. Kotiutusyksikkö tuottaa tuetun kotiutumisen palvelua, joka on lyhytkestoista, korkeintaan 14 vuorokautta kestävää tukea asiakkaan kotiin sairaalahoidon jälkeen. Palvelu on saatavissa koko alueella.

Projektityöskentelyssä oli apuna vahvat rakenteet ja tiivis yhteistyö ikääntyneiden johtoryhmän kanssa

Projekteissa työskenteli parhaimmillaan 28 projektityöntekijää toimintamallien kehittämisen, käyttöönottojen, digitaalisten palveluiden laajentamisen ja viestinnän tehtävissä. Projekteilla oli vaikutuksia kaikkiin ikääntyneiden palveluihin, niiden noin 7 000 asiakkaaseen ja 3 500 työntekijään. Ikääntyneiden palveluiden tuotannon johtoryhmä käytti projektien ohjauskeskusteluihin aikaa viikoittain yhdestä tunnista kahteen ja puoleen tuntiin (1h-2,5h). Ohjauskeskustelujen avulla varmistettiin, että kehittämistyö etenee strategian mukaisesti ja palvelee organisaation tavoitteita. Projektit hakivat ohjauskeskusteluista suuntaa ja linjauksia kehittämistyölle pitkin matkaa. Näin varmistettiin päätöksenteko ja projektien sujuva eteneminen, eikä tyhjäkäyntiä päässyt syntymään. Myös muut ikääntyneiden palveluiden johtoryhmät antoivat aikaa projektien ohjaamiselle tarpeen mukaan.

Toimintamallien, prosessien ja työohjeiden käytettävyys varmistettiin osallistamalla työntekijöitä ja esihenkilöitä työpajoihin, projektiryhmiin ja kehittämisryhmiin. Kaikkia 3 500 työntekijää ei pystytä millään osallistamaan, mutta eri ammattiryhmät koko alueelta tulivat huomioiduksi. Kehittämisen menetelminä käytettiin palvelumuotoilua ja DMAIC-ongelmanratkaisumenetelmää, jotka antoivat kehittämistyölle viitekehyksen ja työvälineet.

Projekteissa huolehdittiin myös toimintamallien käyttöönottojen tuesta. Mittavin työ oli kotihoidon kouluttamisessa, sillä kotihoidossa työskentelee 1 500 työntekijää 41 tiimissä ympäri hyvinvointialuetta. Kotihoidolla oli myös eniten uuden opeteltavaa, sillä suurin osa projekteista ja kehitetyistä toimintamalleista liittyi juuri kotihoitoon. Projekteissa oli resurssia toteuttaa perehdytyksiä jalkautumalla tiimeihin, jota pidetään onnistumisen kannalta keskeisenä asiana. Toimintamallien käyttöönotto näkyi sujuvan selvästi paremmin niissä kunnissa, joissa tapaamiset järjestettiin lähitapaamisina ja niihin osallistuivat sekä henkilöstö että esihenkilöt. Myös muutosvastarintaan osattiin varautua. Työntekijöiltä saatiin projektien päättyessä kuitenkin kiitosta siitä, että koulutuksissa sai kyseenalaistaa, ihmetellä ja kritisoidakin. Avoimen, yhteisen keskustelun kautta asenteet muokkautuivat myönteisempään suuntaan.

Uusien toimintamallien vakiinnuttaminen jatkuu osana henkilöstön ja esihenkilöiden päivittäistä työtä ja johtamista. Toimintamalleille määriteltiin tavoitteet ja mittarit, joita seuraamalla nähdään miten toimintamallit arjessa toteutuvat. On tärkeää pitää sovituista asioista kiinni ja toteuttaa toimintamalleja kuvattujen prosessien ja ohjeiden mukaisesti jatkossakin, jotta toimintamme on taloudellista ja asiakkaamme saavat oikeat palvelut oikeaan aikaan.

Projektien avulla saatiin kuitattua palvelutarpeen kasvusta johtuva kustannusten kasvu

Tuottavuus- ja taloudellisuusohjelman tavoitteena oli säästää ikääntyneiden palveluissa vuosina 2023–2025 palvelutarpeen kasvusta johtuva laskennallinen kustannustenkasvu 7 miljoonaa vuodessa, eli yhteensä 21 miljoonaa kolmessa vuodessa. Työvoimakustannukset ovat kasvaneet viime vuosien aikana palkankorotusten takia ja yleisen inflaatiokehityksen vuoksi hinnat ovat nousseet.

Ikääntyneiden palveluiden toimialajohtaja Mikko Korhosen mukaan voidaan todeta, että ikääntyneiden palveluiden kustannusten kasvu vastaa inflaatiokehitystä ja laskennallinen palvelutarpeen kasvusta johtuva kustannustenkasvu on saatu kuitattua pois tuottavuus- ja taloudellisuusohjelman toimilla.

Lisäksi palveluihin jonottaminen on vähentynyt. Esimerkiksi ympärivuorokautista palveluasumista odottavien jono on lyhentynyt viimeisen puolentoista vuoden aikana noin 130 jonottajalla, joka kertoo siitä, että palveluvelkaa on saatu hoidettua. Useiden tuottavuus- ja taloudellisuusohjelman projekteissa kehitettyjen, uusien toimintamallien käyttöönotot ajoittuivat syksyyn 2025, joten niiden osalta säästövaikutukset realisoituvat vasta tulevina vuosina.

Tekstin on kirjoittanut hankepäällikkö Heidi Halonen