Sosiaalityön kansainvälinen päivä tänään 18.3.

Näin heti alkuun: Oikein hyvää kansainvälistä sosiaalityön päivää kaikille hyvinvointialueen sosiaalityöntekijöille, ja kaikille, ketkä tätä blogia lukevatkaan ─ toivottavasti myös monet yhteistyökumppanit ja päättäjätkin!

Sosiaalityö on niin suomalaisittain kuin myös kansainvälisesti sekä oppiaine/tieteenala että käytäntö. Vaikka itsenäisenä oppiaineena se on alkanut esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa (silloinen Kuopion yliopisto) vasta 1990-luvulla, sosiaalityöllä on pitkät perinteet niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Suomessa sosiaalityöntekijän koulutuksena on ylempi korkeakoulututkinto, joka sisältää laaja-alaisesti sosiaali- ja yhteiskuntatieteellisiä opintoja, juridishallinnollisia opintoja, etiikkaa, sekä kieli- ja viestintäopintoja, myös vapaavalintaisesti voi valita sivuaineopintoja. Lisäksi opinnäyte eli pro gradu -tutkielma kuuluu kokonaisuuteen.  Valmistuneen sosiaalityöntekijän on haettava rekisteröinti Valvirasta, jotta voi toimia laillistettuna sosiaalityöntekijänä. Kaikkialla maailmassa koulutus ei ole näin korkea ja monipuolinen; voimme olla siis ylpeitä suomalaisesta sosiaalityön maisterikoulutuksesta.

Sosiaalityö omaa tietyn yhteisen teoria- ja tietoperustan, mutta sosiaalityötä on monenlaista: on sosiaalihuollossa tehtävä sosiaalityö eri toimialoineen tai asiakasryhmineen (esim. sosiaalityö työikäisten, ikäihmisten tai vammaisten parissa, perhesosiaalityö ja lastensuojelu), mutta on myös terveyssosiaalityö sekä muun muassa puolustusvoimissa, vankiloissa ja kouluissa tehtävä sosiaalityö. Nämä työn eri alueet vaativat yhteisen perustan päälle tulevaa, spesifiä osaamista, mikä kehittyy ja lisääntyy juuri kyseessä olevalla alueella työskenneltäessä (vrt. lääketieteen eri osa-alueet).

Joskus kuulee joidenkin henkilöiden, jopa itse sosiaalityöntekijöiden tai muiden sosiaalialan toimijoiden, arvottavan erityisesti jonkin tietyn työalueen tärkeyttä. Monesti olen esimerkiksi kuullut, että erityisesti sosiaalihuollossa tehtävää sosiaalityötä pidetään tärkeänä juuri sen päätösvallan vuoksi. Tämä on hyvin eriskummallinen ajatus. Sosiaalityö on sisällöltään niin paljon muutakin kuin hallintopäätöksiä. Se on monenlaista asiantuntijatyötä: vaativia elämäntilanne- ja muita arviointeja, psykososiaalista tukemista ja työskentelyä asiakkaan kanssa usein ihmiselämän haastavimmissa ja vaikeimmissa tilanteissa (kuoleman lähestyminen, vakava sairaus tai vammautuminen, asunnottomuus, addiktiot, kaltoinkohtelun tai väkivallan uhriksi joutuminen, työttömyys, rahattomuus, näköalattomuus jne.). Se on asiakkaan osallisuuden ja voimaantumisen tukemista, moniammatillista ja monialaista yhteistyötä asiakkaiden hyväksi ja monenlaista muuta.

Itse ajattelen, että kaikki sosiaalityön osa-alueet ja kontekstit ovat yhtä arvokkaita. On erilaisia ja eri-ikäisiä asiakkaita erilaisine tarpeineen, jolloin eri alueiden erityisosaamista ‒ siis erilaista sosiaalityötä ‒ tarvitaan. Sosiaalityöntekijän ammatti ja työ on varsinainen näköalapaikka: Voin ihan käsi sydämellä todeta, että harvassa ammatissa pystyy näkemään sen ihmiselämän kirjon, mitä sosiaalityössä näkee ja kokee.

Olkaamme ylpeitä sosiaalityön laaja-alaisesta ja monimuotoisesta työstä ja osaamisesta; sosiaalityö ja sosiaalityöntekijät ovat päivänsä ansainneet!

Sointu Riekkinen-Tuovinen
YTT, tutkija, laillistettu sosiaalityöntekijä

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Aulapalvelut ja puhelinvaihde ovat koko hyvinvointialueen sydän

TET-kierroksellani, tutustuessani aulapalveluihin ja puhelinvaihteeseen huomasin, että ne ovat asiakaspalvelumme sydän ja käyntikortti. Moni asiakkaamme on ensikontaktissa juuri tähän tukipalveluumme, joko puhelimitse tai kasvotusten.

​​​​​​​

Näissä palveluissa työskentelee yhteensä 28 henkilöä, jotka hoitavat moninaisia tehtäviä. Yksikössä työskentelee myös useita henkilöitä, jotka ovat tarvinneet kevyempää työtä terveydenhuollosta ja ovat erittäin ammattitaitoisia.  

Puhelinvaihteessa on kahdeksan työskentelypistettä. Puhelinpalveluissa ylläpidetään myös sisäistä puhelinluetteloa, joten on tärkeää ilmoittaa muutokset heille. Näin vaihteen työ helpottuu, kun oikeat henkilöt löytyvät ajantasaisen tiedon avulla. Puhelinvaihteessa huomataan nopeasti, jos jossain päin aluettamme on ongelmia puhelinliikenteessä, ja silloin vaihteeseen soitetaan normaalia enemmän.

Vaihteeseen soittavat myös apteekit ja konsultointia etsivät lääkärit, joten talon sisäisen puhelinluettelon ajantasaisuus.

Puhelinpalvelu tekee paljon asiakasohjausta ja neuvontaa, ja sinne soittavia neuvotaan olemaan yhteydessä oikeaan tahoon. Kuulin myös, että ihmisten yksinäisyys kuuluu puheluissa.

Asiakaskontakteja tulee päivän aikana satoja, ja vaihteeseen soitetaan monenlaisissa asioissa. TET-jakson aikana pääsin kuuntelemaan puheluita ja huomasin, että tässä työssä tarvitaan lähes salapoliisin taitoja. Vaihde sijaitsee Kuopiossa, mutta asiakkaat voivat kysyä apua esimerkiksi Varkaudessa oikean paikan löytämiseen.

Jokainen kysyjä kohdataan ihmisenä ja henkilönä, ja mietitään asiakaslähtöisesti, minne juuri tämän henkilön kuuluisi olla yhteydessä. Joskus puhelun aikana selviää, että soittaja on ohjattava eri paikkaan kuin alun perin ajatteli. Parasta tässä työssä on se, että asiakkaalle tuotetaan hyvä mieli.

Tämä yksikkö tuottaa myös aulapalveluita Kuopion yliopistollisella sairaalalla Pääsairaalassa, Kaarisairaalassa ja päivystyksessä.

Heidän työtehtäviinsä kuuluvat myös potilaiden ja asiakkaiden siirtojen järjestelyt takseilla eri laitosten välillä. Päivittäin tällaisia järjestelyitä hoidetaan 20-50. Lisäksi aulapalvelut, eli neuvontapisteet, vastaavat monenlaisiin pysäköintiin liittyviin kysymyksiin. Työssä on tärkeää löytää kultainen keskitie avunannossa ja opastamisessa. Tämä työyksikkö on oikea näköalapaikka, ja on oltava selvillä laajalti asioista.

​​​​​​​

Yksikössä vallitsee hyvä henki ja työntekijöiden pysyvyys on korkealla tasolla. Kun hyvinvointialue aloitti vuoden 2023 alussa, ensimmäiset puoli vuotta olivat melkoista ja neuvontamäärät korkeita. Tiimihenki kasvoi entisestään, kun autettiin toinen toistaan työtehtävästä riippumatta. Tiimin toimivuus korostui tuolloin erityisesti.

Työtehtäviä tälle yksikölle kuuluu todellakin laidasta laitaan ja joku saattoi unohtua mainitakin.

Tämä päivä oli silmiä avaava ja suuri kiitos perehdyttämisestä yksikköön.

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

OmaTiimi-blogi: OmaTiimi-malli edistää hoidon jatkuvuutta pienin askelin

Pohjois-Savon hyvinvointialueella otetaan käyttöön OmaTiimi-malli hoidon jatkuvuuden edistämiseksi. Mallin mukainen toiminta käynnistetään perusterveydenhuollon vastaanottopalveluissa vaiheittain vuosien 2024–2026 aikana. Tässä blogissa projektipäällikkö Mari Kiema kertoo ajatuksiaan hoidon jatkuvuuden edistämisestä.  

Miten OmaTiimi-malli parantaa hoidon jatkuvuutta?  

OmaTiimi-mallin tavoitteena on, että potilas tai asiakas saa tarvitsemansa palvelut sujuvasti yhtenä kokonaisuutena tutuilta ammattilaisilta. Potilaalle tai asiakkaalle nimetään omahoitaja ja mahdollisuuksien mukaan omalääkäri.   

Jatkuvuuteen liittyy tiiviisti hoitoon liittyvä kirjaaminen ja yhteistyö hoitavien tahojen kesken. Terveys- ja hoitosuunnitelma on tärkeä työkalu hoidon jatkuvuuden varmistamisessa ja hoitavien ammattilaisten välisessä viestinnässä. Pohjois-Savon mallissa omatiimin muut lääkärit ja hoitajat ottavat vastuuta hoidosta silloin, kun nimetty ammattilainen ei ole saatavilla. Hoitoa ohjaa omalääkärin ja/tai hoitajan laatima terveys- ja hoitosuunnitelma tai episodimaisen hoidon osalta jatkohoitosuunnitelma. Suunnitelman mukana hoidon punainen lanka jatkuu, vaikka hoitoa toteuttaa toinen ammattilainen.  

Omatiimin keskeinen ajatus on, että potilaan tai asiakkaan hoito ohjautuu suppeammalle määrälle ammattilaisia kuin aikaisemmin. Erityisesti paljon palveluita käyttävillä tuttu ammattilainen toteuttaa hoitoa aiempaa useammin. Näin pyritään vähentämään hoidon pirstaloitumista ja tiedonkulun ongelmia. Mallissamme on pyritty ottamaan opiksi aikaisemmista kokemuksista erilaisista omalääkärimalleista.  

Miten konkreettisesti eteenpäin? 

Hoidon jatkuvuudesta puhuttaessa usein nousevat esille niukat resurssit ja ammattilaisten työmäärä. Tämä mielestäni nivoutuu aiempiin kokemuksiimme omalääkärimallista. Ajattelen kuitenkin, että hoidon jatkuvuutta voidaan hyvin edistää jo nykyisilläkin resursseilla. Itse asiassa ajattelen tutun ammattilaisen toteuttaman hoidon säästävän ammattilaisen aikaa ja muita resursseja. 

Meidän OmaTiimi-mallissamme jatkuvuutta edistetään askel kerrallaan paikalliset lähtökohdat huomioiden. Lopultahan on kysymys siitä, miten pyrimme ohjaamaan potilaidemme ja asiakkaidemme hoitopolkua siten, että jatkuvuus toteutuisi aiempaa paremmin. Yksiköt kehittävät toimintatapojaan siten, että ensin hoidon jatkuvuus toteutuisi yksittäisen sairausepisodin sisällä. Tämän jälkeen yksiköt lähtevät edistämään hoidon jatkuvuutta paljon palvelua tarvitsevien potilaiden tai asiakkaiden hoidossa. Isot terveyskeskukset tai -asemat voivat edistää hoidon jatkuvuutta myös organisoitumalla pienemmiksi tiimeiksi. Puhuisinkin meidän mallissamme ennemminkin hoidon jatkuvuuden mallista kuin omalääkärimallista. 

Pilottiyksiköt (Karttula, Lapinlahti, Siilinjärvi ja Varkaus) ovat ottaneet OmaTiimi-mallin käyttöön ja kehittävät hoidon jatkuvuutta askel askeleelta. Syksyn aikana yksiköt ovat tarkastelleet nykyistä vastaanottoprosessiaan jatkuvuuden näkökulmasta. Yksiköiden seuraavana tehtävänä on suunnitella, millaisella ”askelluksella” lähtevät jatkuvuutta edistämään. Kevään aikana kukin pilottiyksikkö kehittää vastaanottoprosessiaan jatkuvuutta tukevaksi. Ilahtuneena voin todeta, että hoidon jatkuvuuden lisääminen näyttää olevan ammattilaistemme sydäntä lähellä. Uskon, että potilaamme ja asiakkaamme voivat havaita jatkossa entistä useammin saavansa palvelua samalta ammattilaiselta.  

Lue lisää Varkauden sote-keskuksen kehittämistyöstä: OmaTiimi-blogi - Hoidon jatkuvuuden kehittäminen alkoi
 

Mari Kiema.

Muutos toteutetaan OmaTiimi Pohjois-Savossa eli OTSO-hankkeessa, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. OTSO-hankkeen aikana hoidon jatkuvuusmallin juurtumista tukee tulevia ammattilaisia kouluttava Opetusvastaanotto 2.0. Lisäksi vuonna 2025 käyttöönotettava Tarmoa-alusta sujuvoittaa asiakasohjausta ja neuvontaa mahdollistaen kolmannen sektorin toiminnan kiinnittämisen asiakkaan arjen tueksi.  
 

Seuraa blogiamme saadaksesi ajankohtaisia päivityksiä projektin etenemisestä ja hoidon jatkuvuusmallin kehittämisestä Pohjois-Savossa.  

Kun yksi sairastuu, monen maailma muuttuu

Korillinen vadelmia muistuttaa minua siitä, kuinka vuosia sitten heinäkuussa kohtasin marjametsässä pariskunnan vadelmia keräämässä. Pariskunnan mies oli ollut asiakkaani työskennellessäni päihdetyössä, joten vähäeleisesti siirryin itse kauemmaksi. Palatessani rouva odotti minua polulla täyden vadelmakorin kanssa. Koria ojentaessaan hän halusi kiittää siitä, että miehen raitistumisen myötä perhe oli saanut isän ja aviomiehen takaisin perhe-elämään. 

Tuo kohtaaminen on jäänyt minulle muistoihin kuin kallisarvoinen aarre, johon palaan aina uudelleen. Liian harvoin tulemme ajatelleeksi niitä ihmisiä, joiden lähipiirissä on päihteiden tai mielenterveyden haasteiden sairastuttama läheinen. Näiden ihmisten arkea kuormittavat jatkuva hätä ja huoli, jotka pahimmillaan sairastuttavat vakavasti koko perheen. Tilanteeseen usein liittyvä häpeä estää pyytämästä apua. 

Pohjois-Savossa kohtaamme usein heitä, joiden läheisillä on mielenterveyden haasteita. Miten kohtaamme heidät? Uskallammeko ottaa puheeksi huolen heidän jaksamisestaan? 

”Miten sinä voit?
 Miten läheisesi voivat?” 

Yksinkertaisilla kysymyksillä voi olla valtavan suuri merkitys. Välittäminen ja toivo toimivat häpeän vastavoimina.

Kuopiossa alkukeväästä kokoontuneessa moniammatillisessa työryhmässä totesimme, että läheisten palvelupolun sisällyttäminen osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita on ehdottoman tärkeää. Työryhmämme koostui ammattilaisista, jotka edustivat eri järjestöjä (EHYT ry, FinFami ry, Kirkkopalvelut ry), Pohjois-Savon hyvinvointialuetta, Päihdepalvelusäätiötä ja Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hanketta, unohtamatta kahta kokemusasiantuntijaa. He toivat arvokasta ja merkityksellistä tietoa siitä, miten palvelut tukivat heidän toipumistaan läheisen sairastuessa. 

Työskentelyn keskiössä olivat kysymykset siitä, mitä toimiva palvelupolku sisältää - ja kuinka siitä rakennetaan mahdollisimman käyttäjäystävällinen, niin läheisille kuin ammattilaisillekin. 
Palvelupolku läheisen mielenterveydestä, päihteidenkäytöstä tai pelaamisesta huolta kantaville julkaistaan tämän vuoden aikana Pohjois-Savon hyvinvointialueen itsehoito-sivustolla. 
Toivottavasti tavataan ensi syksynä marjametsässä.

Marjo Kemiläinen

Kirjoittaja toimii projektisuunnittelijana ja menetelmäkoordinaattorina Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon-hankkeessa, jonka rahoitus tulee EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (NextGeneration EU).     

Opetusvastaanotto parantaa lääketieteen opiskelijan työelämävalmiuksia ja potilaan hoitoa

Opetusvastaanotto on herättänyt ymmärrettävästi keskustelua. Se on erityisen tervetullutta, sillä nyt on paras hetki vaikuttaa, kun rakenteita ja toimintamalleja suunnitellaan.

Lääketieteen opiskelijoille mahdollistuu opetusvastaanoton kautta 60 uutta yleislääketieteen potilaskontaktia viidennen opiskeluvuoden aikana. Ajoitus on optimaalinen, koska seuraavana kesänä suurin osa opiskelijoista tulee työskentelemään sote-keskusten vastaanotoilla. Potilasopetus on aina ollut lääketieteen opetuksen keskiössä, mutta uudella opetusvastaanotolla lääkäriopettajan ohjauksessa hoidettavien potilaiden lukumäärän lisäys on merkittävä. 

Kyse ei ole harjoittelusta vaan perusopetuksesta, jossa yksi lääkäriopettaja ohjaa kahta opiskelijaa vastaten potilaan hoidosta. Ohjaaja ja opiskelija huolehtivat myös tarvittaessa erikoissairaanhoidon konsultaatiosta, jossa pyritään sujuvuuteen ja tarpeettomien raja-aitojen keventämiseen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Voimme siis opettaa pois terveydenhuollon ikuisesta kustannusriesasta –osaoptimoinnista– ja kohti potilaan sujuvaa asiakaspolkua.

Opetustoiminta nähdään helposti vain kulueränä, ja toki laadukas opetus vaatii aina riittävät resurssit. Liian vähälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että opetusvastaanotoilla hoidetaan potilaita, ja toiminta on tältä osin myös tuottavaa. Nyt tälle toiminnalle on erikoissairaanhoidon ja yliopistollisen sairaalan uudistuksessa laskettu myös arvo. Laadukas opetus ei ole pelkkä kuluerä. Siitä saadaan paitsi taloudellista hyötyä, myös hyötyä opiskelijan ammatillisen osaamisen kasvamisena. Potilas puolestaan saa sekä opiskelijan että kokeneen opettajan osaamisen ja vastaanoton, jossa on varattu enemmän aikaa potilaan vaivaan perehtymiseen.

Lasketut säästöt kertyvät useista pienistä puroista. Uusi opetusvastaanotto on moniammatillinen sisältäen paljon muutakin kuin lääketieteen opiskelijoiden vuosittaiset noin 10 440 potilaskontaktia. Vastaanotolla opetetaan lisäksi hoitotyön, ravitsemusterapian, fysioterapian ja mahdollisesti myös farmasian opiskelijoita. Lisäksi opetusvastaanotto mahdollistaa myös ns. sairaalaerikoisalojen opetuksen perusterveydenhuollon potilailla; tätä olemme juuri nyt selvittämässä yhdessä oppiaineiden kanssa. Tämä lisää perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä ja sujuvoittaa potilaan asiakaspolkua.

Toimintaan sisältyy myös puhelin- ja muita etäkontakteja, joiden opettamiseen ja tutkimiseen ympäristö soveltuu hyvin. Opetusvastaanotolla toimivat ammattilaiset toimivat vastaanotolla myös opetusjaksojen ulkopuolella, ja opetusvastaanotolla aiemmin toiminut lääketieteen opiskelija voi tällöin toimia palkattuna lääkärin sijaisena tai harjoittelua suorittavana amanuenssina. Nämä kaikki voivat tuottaa yhteensä jopa 60 000 vuosittaista potilaskontaktia.   

Moniammatillinen oppimisympäristö parantaa opiskelijoiden työelämävalmiuksia ja yhteistyötaitoja. Opetusvastaanotolla potilaan avuntarpeeseen pyritään vastaamaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti huomioiden myös hoidon jatkuvuus. Pohjois-Savon hyvinvointialue on ottanut merkittävän askeleen kohti aiempaa laadukkaampaa sote-alojen opetusta. 

Professorit, ylilääkärit Ville Leinonen, Pekka Mäntyselkä ja Jarmo Jääskeläinen
Itä-Suomen yliopisto, lääketieteen laitos ja Pohjois-Savon hyvinvointialue

Terveydenhuollon toiminnan arviointitutkimus on haastavaa, mutta tärkeää

Niukentuvat sosiaali- ja terveydenhuollon resurssit pakottavat palvelujen järjestäjät ja toteuttajat miettimään, miten palveluja voitaisiin toteuttaa vaikuttavasti, mutta samanaikaisesti resurssit hyvin huomioiden. Pyrkimys näyttöön perustuvaan terveydenhuollon toteuttamiseen on kasvanut. Näyttöön perustuva terveydenhuolto tarkoittaa sitä, että terveydenhuoltoa koskevassa päätöksenteossa ja toimeenpanossa huomioidaan menetelmien ja toimintatapojen vaikuttavuus, käyttökelpoisuus ja tarkoituksenmukaisuus. Lisäksi on arvioitava niiden merkityksellisyys hoitoa tarvitsevalle ja hänen läheisilleen. Perimmäisenä tavoitteena on turvata potilaiden hyvä hoito ja tasa-arvoinen kohtelu sekä sosiaali- ja terveydenhuollon resurssien oikeanlainen kohdentaminen.

Terveydenhuollossa käytettävien menetelmien vaikuttavuutta tutkitaan interventiotutkimuksissa eli hoitokokeilututkimuksissa ja kultaisena standardina pidetään satunnaistettuja, kontrolloituja tutkimuksia. Niiden pohjalta saatu näyttö antaa vahvan pohjan suositella menetelmän käyttöönottoa osana potilaiden hoitoa. Toimintatapojen vaikuttavuuden tutkiminen on huomattavasti haasteellisempaa, mutta sitäkin tehdään vertaillen uutta toimintatapaa vanhaan malliin. Näissäkin pääasiallisesti pyritään luomaan interventio-kontrolliasetelma ja intervention toteuttaminen suunnitellaan ja määritellään tarkasti. 

Terveydenhuollon arjessa on totuttu mittaamaan tuottavuutta ja tehokkuutta eli sitä miten paljon erilaisia palveluja tuotetaan ja millä resursseilla. Vaikuttavuuden mittaaminen on ollut vähäisempää. Pyrkimyksessä kohti näyttöön perustuvaa terveydenhuoltoa vaikuttavuustavoite on kuitenkin tärkeämpi kuin tuottavuus- tai tehokkuustavoitteet. Kuten edesmennyt terveydenhuoltoa paljon tutkinut ja kehittänyt professori Martti Kekomäki on kirjoituksissaan todennut, tulisi terveydenhuollon menetelmien vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta arvioida, jotta palvelujärjestelmästä tulisi mahdollisimman järkevä.

Miten vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta terveydenhuollossa tulisi sitten tutkia? Voidaanko olettaa, että satunnaistetussa, kontrolloidussa interventiotutkimuksessa saatu vaikuttavuustulos saadaan suoraan toteutumaan terveydenhuollon arjessa? Näin harvoin käy, koska tutkimuspotilaat ovat helposti valikoituneita ja tutkimusolosuhteet usein poikkeavat merkittävästi arkityöstä, siellä käytettävistä resursseista ja myös osaamisesta. Kaikkea terveydenhuollon toimintaa ei myöskään pysty tutkimaan tiukasti määritellyissä tutkimusasetelmissa. Eikä siihen riittäisi kenenkään resurssit eikä aikakaan. Terveydenhuollossa tehdään paljon sellaista, mitä kukaan ei ole koskaan tutkinut millään tavoin. 

Kaivattaisiin siis paljon enemmän vaikuttavuusnäyttöä arkitoiminnasta. Siitä, mitä terveyshyötyä potilaan saama hoito ja muut palvelut tuottavat ja onko se kustannusvaikuttavaa. Arkivaikuttavuudenkin tutkimiseen tarvitaan vertailuasetelmia ja luotettavaa tiedonkeruuta. Lisäksi pitäisi pystyä huomioimaan muiden terveydenhuollon arjessa tapahtuvien asioiden vaikutukset havaittuihin tuloksiin.

Siun soten alueella, Pohjois-Karjalassa, otettiin käyttöön tiimipohjainen palvelumalli perusterveydenhuollossa (PTH) vuonna 2020. Tässä mallissa asiakas ottaa yhteyttä hoitajaan, joka käynnistää palveluprosessin heti ja voi tarvittaessa ohjata asiakkaan muille asiantuntijoille. Tämän uuden palvelumallin vaikutuksia tyypin 2 diabetesta (T2D) sairastaviin potilaisiin arvioitiin hyödyntäen sähköisestä potilastietojärjestelmästä saatuja tietoja (Lamidi ym. 2025). Uusi tiimimalli otettiin käyttöön vain osassa Siun soten alueen terveysasemista ja arviointitutkimuksessa verrattiin potilaiden käyntejä ja hoidon toteutumista tiimimallialueilla ja alueilla, jotka eivät olleet ottaneet uutta toimintatapaa käyttöön.

Tiedot kerättiin Pohjois-Karjalassa asuvista vuoden 2016 jälkeen T2D-diagnoosin saaneista potilaista, jotka olivat elossa ja asuivat edelleen alueella vuonna 2023 (N = 6312). Arviointitutkimuksessa analysoitiin PTH:ssa ja erikoissairaanhoidossa (ESH) tapahtuneita diabetekseen liittyviä yhteydenottoja hoitajiin ja lääkäreihin, sekä ensihoitokontakteja, mittausaktiviteettia ja glykosyloituneen hemoglobiinin (HbA1c) ja matalatiheyksisen lipoproteiinin (LDL) tasoja vuosien 2017 ja 2022 välillä. 

Tiimipohjainen palvelumalli lisäsi T2D:een liittyviä etäyhteydenottoja hoitajiin PTH:ssa muutaman vuoden ajan, mutta ne vähenivät lopulta alle aiemman tason. Muiden yhteydenottojen määrä väheni myös. Palvelumalli ei vaikuttanut hoitotulosten seurantaan eli HbA1c tasojen tai LDL tasojen mittausaktiviteettiin tai niiden hoitotasoon.

Tutkimus siis osoitti, että tiimipohjainen palvelumalli saattaa vähentää T2D-potilaiden terveydenhuollon yhteydenottojen määrää. Se ei kuitenkaan osoittanut, että tiimipohjainen palvelumalli toisi lisää vaikuttavuutta tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden hoitoon, mikäli sitä arvioidaan hyvillä HbA1c tasoilla tai LDL tasoilla. Kustannusvaikuttavuutta ei tässä tutkimuksessa vielä pystytty arvioimaan, mutta analyyseja jatketaan sen arvioimiseksi. On mahdollista, että uudella toimintatavalla on vähemmillä terveydenhuollon kontakteilla pystytty tuottamaan vastaavaa terveyshyötyä kuin aiemmalla toimintamallilla, jolloin jotain taloudellista säästöä on saavutettu.

Varsinaisten tiimimallialueiden ja ei-tiimimallialueiden terveydenhuollon kontakteissa ja hoidon toteutumisessa havaittujen erojen lisäksi tutkimuksessa havaittiin suuria ajassa tapahtuneita muutoksia palvelunkäytössä. Tutkitulle aikavälille ajoittui myös koronapandemia jälkimaininkeineen. Se itsessään aiheutti suuria muutoksia käyntityypeissä. Etäkontaktit lisääntyivät ja vastaanotot vähenivät. Lisäksi Siun soteen perustettiin diabeteksen hoidon osaamiskeskus, joka myös vaikutti potilaiden hoitoon ja siihen, missä kukin potilas ensisijaisesti hoidettiin. On lähes mahdotonta arvioida, vaikuttivatko nämä muut potilaiden hoidossa alueella tapahtuneet muutokset samalla vai eri tavalla eri terveysasemilla. Mutta sellaista terveydenhuollon arki on.  Muuta kehittämistä ja toimintaa ei voi jäädyttää tai poissulkea, ja toimintaan vaikuttavat myös monet terveydenhuollon ulkoiset tekijät. 

Meillä on vielä paljon oppimista terveydenhuollon arkivaikuttavuuden tutkimuksessa. Nykyiset rekisteriaineistot ja niiden saatavuuden parantuminen ovat kuitenkin luoneet sille merkittävän potentiaalin. Meidän pitää silti kehittää potilastietojen tietovarantoja edelleen, jotta saatavissa oleva tieto olisi mahdollisimman monipuolista, kattavaa ja luotettavaa. Lisäksi tulisi pohtia, mitä muuta tietoa tulisi jatkuvasti dokumentoida ja miten sitä tulisi käyttää varsinaisen toimintamallin ulkopuolisten tekijöiden arvioimiseksi. 
 

Tiina Laatikainen
professori
Itä-Suomen yliopisto ja Siun sote

Marja-Leena Lamidi
tilastotutkija
Itä-Suomen yliopisto ja Siun sote

Katja Wikström
erikoistutkija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Siun sote
 

Tutkimus, johon tekstissä viitataan, on osa Paljon palveluita käyttävien palveluketjun vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus (PALVA) -hanketta (2024-2025), joka rahoitetaan Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämästä, EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). Hanketta hallinnoi Pohjois-Savon hyvinvointialue. 

Lue lisää: Palva-tutkimushanke (pshyvinvointialue.fi)


 

Viitteet:
Lamidi M-L, Wikström K, Tirkkonen H, Rautiainen P, Laaninen M, Laatikainen T. The effect of a team-based service model on treatment processes and outcomes and healthcare usage among people with type 2 diabetes in North Karelia, Finland. Prim Care Diabetes 2025. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/39814629/

Luota prosessiin - yhdessä kohti monialaista työtä

”Luota prosessiin”- näin olemme toistaneet itsellemme ja toisillemme tiimioppimisen oppien perusteella. Kun jokin asia ei näytä etenevän työelämässä, lapsi ei suostu pukemaan pakkasilla pitkää kerrastoa tai työn kehittämisen eteen tulee esteitä, on tästä muodostunut lähes mantra, jota hoetaan luottaen siihen, että kyllä kaikki onnistuu. Yllättävän usein tämä onkin pitänyt paikkansa: asiat etenevät kokeilemisen ja oppisen kautta, kun asioiden antaa rauhassa kypsyä ja edetä. Lapsen pitkä kerrasto tosin on pysynyt kaapissa, vaikka sitä on tarjottu puettavaksi useaan kertaan. 
 
Monialaisen työskentelyn kehittäminen on tärkeää, jotta opimme toimimaan yhdessä asiakkaiden parhaaksi. Wörtti-hankkeessa mottomme on “kuuluu mulle”, jolla tarkoitetaan sitä, etteivät palvelut näyttäydy nuorelle pirstaleisena ja palveluista poislähettämisen sijaan tuetaan aina nuorta siirtymään palvelusta toiseen saattaen vaihtaen-periaatteella.  Wörtissä jatkamme monialaisen työn kehittämistä nuorten ja nuorten aikuisten osallisuuden, toimintakyvyn ja opintoihin kiinnittymisen tueksi. Monialaisessa yhteistyössä erilaiset näkökulmat, osaaminen ja kokemus yhdistyvät. Kun onnistumme luomaan toimintakulttuurin, jossa työskennellään jouhevasti yhdessä, on yhteistyö eri ammattilaisten välillä selkeää ja ammattilaisten resursseja hyödynnetään tarpeen mukaan. Tämä edellyttää sekä kykyä oppia että kehittää monialaisen yhteistyön piirteitä. Vaaditaan myös ammattimaista osaamista ja kiinnostusta oppia sekä motivaatiota opetella tekemään työtä toisella tavalla.  
 
Monialaisuus nousee esiin keskusteluissa yhä useammin, myös meidän Wörttiläisten keskuudessa. Olemme koonneet monialaisia työryhmiä yhteisen kehittämisen äärelle koko hyvinvointialueella. Ryhmässä on ammattilaisia muun muassa mielenterveys- ja päihdepalveluista, lastensuojelusta ja työikäisten sosiaalipalveluista. Mukana kehittämisessä on myös nuorisotyö ja opiskeluhuolto. Kokemukset yhteiskehittämisestä ovat olleet antoisia, sillä tapaamisilla pohditaan juuri niitä konkreettisia keinoja edistää yhteistyötä. Tapaamisilla on löydetty keinoja muun muassa helpottaa yhteistyötä, konsultaatiota ja lähetekäytänteitä. Lisäksi tapaamisilla on keskusteltu huoli-ilmoitusprosessin käytänteistä. Olemmekin laatineet ohjeistuksen huoli-ilmoitusprosessista sosiaalitoimeen, lastensuojeluun ja etsivään nuorisotyöhön.   
 
Wörtissä kehitetään nuoren rinnalla kulkevaa, kohtaavaa työskentelytapaa ja tuetaan näin nuorta löytämään oma polkunsa, johon hän haluaa turvallisesti kiinnittyä. Kohdatuksi ja kuulluksi tuleminen lisäävät nuoren luottamusta omaan toimijuuteen ja vahvistaa näin arjen toimintakykyä. Esimerkiksi opiskeluhuollossa olemme koonneet tarvittavia ammattilaisia nuoren asian ympärille ja yhdessä etsineet keinot opinnoissa pysymiseen tai jonkun muun polun löytymiseen. Lisäksi Sakkyn kampuksella hanke toteuttaa monialaista Voima-valmennusta nuorille, jotka ovat vaarassa pudota opinnoistaan. Palaute Voima-valmennuksesta on ollut positiivista ja nuoret ovat kokeneet valmennustilan ja ilmapiirin kotoisaksi ja kertoneet, että tilaan on helppo tulla. Tämänkaltaiselle toiminnalle on selkeä tarve, sillä kysyntää on paljon.  
 
On ollut ilo huomata, miten motivoituneiden ja innostuneiden ammattilaisten kanssa olemme saaneet työskennellä. Mutta aina se ei riitä, vaan yhdessä tekemiseen tarvitaan esihenkilöiden tuki, jotta säilytämme innostuneen ja motivoituneen ilmapiirin. Monialaisen työn kehittäminen yhdessä ammattilaisten kanssa jatkuu. On tärkeää, että verkosto toimii yhteen ja puhumme työn pysyvästä muutoksesta ja tuomme toimivia käytänteitä työhömme. Tarkoitus ei ole muuttaa kaikkea työnteossa, vaan kyse on usein pienistä muutoksista, yhteisen ymmärryksen luomisesta, yhteisestä kehittämisestä ja toisinajattelusta tehdä jokin asia eritavoin, esimerkiksi kutsumalla palveluverkostosta tarvittava ammattilainen mukaan nuoren tapaamiseen. Muutos on konkreettisia pieniä tekoja, joita me kaikki osaamme. Vaikka lapsen pitkä kerrasto pysyy kaapissa, ajattelemme, että toimintakulttuurin muutos etenee pikkuhiljaa prosessiin luottaen!  

 
Tuulia Laitinen 
Projektikoordinaattori 
Sosiaali-, mielenterveys- ja päihdepalvelut  
Wörtti -Polkuja yhdenvertaiseen osallisuuteen 
 tuulia.laitinen@pshyvinvointialue.fi 
p. 040 631 1040 

-
 
Wörtti on ryhmähanke ja siinä ovat mukana on Pohjois-Savon hyvinvointialue, Savon koulutuskuntayhtymä, Siilinjärven kunta ja Kuopion kaupunki. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama.