Aluehallituksen puheenjohtaja: Kuka saa päättää, kenet jäävätään?

Hyvinvointialueiden palveluita järjestetään parhaillaan uusiksi eri puolilla Suomea. Samalla esille on noussut kysymys päättäjien kaksoisrooleista. Luottamushenkilöillä saa ja pitää olla erilaisia mielipiteitä, mutta hyvinvointialueen tehtävissä edistetään hyvinvointialueen etua – ei vain yksittäisen alueen, intressiryhmän tai organisaation tavoitteita. Voiko sama ihminen siis edustaa monta eri tahoa?

Lain mukaan jokaisella suomalaisella on oikeus asettua ehdolle vaaleissa ja hoitaa julkisia luottamustehtäviä, eikä niiden määrää ole rajattu. Päätösten puolueettomuutta suojataan esteellisyyssäännöksillä, joita on kirjattu kunta-, hyvinvointialue- ja hallintolakeihin.

Esteellinen henkilö ei saa osallistua itseään, läheistään tai edustamaansa yhteisöä koskevan asian käsittelyyn. Osallistuminen on virhe, joka voi johtaa päätöksen kumoutumiseen.

Kuulostaa yksinkertaiselta. Todellisuus on hieman kimurantimpi.

Esteellisyys eli jääviys on aina henkilökohtaista ja tapauskohtaista. Se estää valmistelemasta, esittelemästä, päättämästä ja panemasta toimeen niitä asioita, joita esteellisyys koskee. Esteellisiä voivat olla yhtä lailla luottamushenkilöt kuin viranhaltijatkin.

Jääviyttä on monta eri lajia. Osallisuusjääviys koskee henkilökohtaisia asioita, edustusjääviys omaan hoitoon annettuja asioita ja intressijääviys omia etuja. Myös palvelus- tai toimeksiantosuhde voi laukaista esteellisyyden.

Hyvinvointialuetta ja kuntaa samanaikaisesti koskevissa päätöksissä tulee vastaan niin sanottu yhteisöjääviys. Esimerkiksi sopimuksia vahvistettaessa ei voi seisoa samaan aikaan eri puolilla. Joskus puolueettomuus voi vaarantua myös ”muusta erityisestä syystä”. Muu erityinen syy voi olla vaikka se, että päätöksentekoon osallistuminen ei näytä hyvältä eikä lisää toiminnan luotettavuutta ulkopuolisten silmissä.

Lait tarkentavat jokaista esteellisyyden lajia, mutta silti niiden taakse jää usein kaistale harmaata aluetta. Siellä rajat piirtyvät viime kädessä korkeimman hallinto-oikeuden KHO:n päätösten kautta.

Valituksen matka päätöksestä alueelliseen hallinto-oikeuteen ja sieltä erillisen luvan kautta KHO:n pöydälle etenee niin hitaasti, että hyvinvointialueilla päättäjien esteellisyyttä koskevia ennakkopäätöksiä ei ole vielä tehty. Siksi pykäliä joudutaan tutkimaan jokaisella alueella erikseen. Toisistaan poikkeavien hallintosääntöjen ja toimielinrakenteiden vuoksi jääviydetkin määrittyvät eri alueilla hieman eri tavoin.

Pohjois-Savon hyvinvointialue on hakenut neuvoja muun muassa hallinto-oikeuden emeritusprofessorilta Olli Mäenpäältä. Haluamme luoda mahdollisimman selkeät ja juridisesti kestävät pelisäännöt. Jos palveluiden järjestämistä koskevista suunnitelmista joskus valitetaan, päätökset eivät saa kaatua muotovirheisiin.

Aluehallituksen sopiman linjauksen perusteella noudatamme palvelujen järjestämistä ja palveluverkkoa koskevassa päätöksenteossa seuraavia periaatteita:

1. Kuntien luottamustehtävät eivät aiheuta esteellisyyttä aluevaltuuston tai vaikuttamistoimielimien päätöksenteossa.

2. Aluehallituksen, jaostojen ja lautakuntien päätöskokouksissa yhteisöjääviys koskee
alueen kuntien kunnanhallitusten jäseniä ja varajäseniä, kunnanvaltuustojen puheenjohtajia ja varapuheenjohtajia sekä kaikkien edellä mainittujen läheisiä. Esteellisyys ei koske seminaareja ja iltakouluja.

Jokaisen luottamustehtävissä toimivan pitää itse tunnistaa omat esteellisyytensä, ilmoittaa niistä toimielimen puheenjohtajalle ja poistua kyseisten asioiden käsittelyn ajaksi kokouksesta. Puheenjohtajan tehtävä on puolestaan huolehtia, että päätökset tehdään laillisessa järjestyksessä.

Kuntien ja hyvinvointialueen välillä ei pitäisi olla eturistiriitoja. Julkinen keskustelu ja jo tehdyt valitukset osoittavat toista.

Vaikka hyvinvointialueen palveluja ei suunnitella kuntarajojen mukaan, kuntakeskukset ovat jatkossakin paikkoja, joihin ihmisten asiointi suuntautuu. Taajamista löytyvät myös kuntien aiemmin sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluita varten rakennuttamat tilat.
 
Tilojen tulevalla käytöllä on merkitystä kuntien taloudelle. Viime vuonna Pohjois-Savon hyvinvointialue maksoi niille vuokrina lähes 50 miljoonaa euroa. Enimmillään vuokrat voivat kattaa yli kymmenesosan yksittäisen kunnan kaikista tuloista. Kun tilojen tarve tulevaisuudessa vähenee, myös kuntien tulot vähenevät. Samalla suurempi osa hyvinvointialueen rahoista voidaan käyttää seinien sijasta palveluihin.

Tuleva sote-palveluverkko vaikuttaa kuntiin myös asukkaiden kokeman hyvinvoinnin kautta. Pohjois-Savon kunnat ovatkin ottaneet aktiivisesti kantaa hyvinvointialueen palvelujen kehittämiseen.

Palvelujärjestelmän uudistamista käsitellään kevään aikana kaikissa hyvinvointialueen toimielimissä. Niiden, jotka istuvat monissa pöydissä, pitää olla tarkkana. Itseään ei voi ulkoistaa vaikeistakaan päätöksistä, elleivät esteellisyyden perusteet täyty. Mikäli ne täyttyvät, ei pidä ottaa riskiä. Jos taas ei ole varma, osuvatko ”muut erityiset syyt” omalle kohdalle, kannattaa arvioida tilannetta yhdessä hallintojohtaja Janne Niemeläisen janne.niemelainen@pshyvinvointialue.fi kanssa.

Riitta Raatikainen
​​​​​​​aluehallituksen puheenjohtaja