OmaTiimi-blogi: Hoidon jatkuvuuden kehittäminen alkoi

Tällä kertaa blogissa esittäytyy osa Varkauden sote-keskuksen tiimistä. Tiimiläisiä mietityttää muun muassa se, miten kehittämistyötä hoidon jatkuvuuden parissa tehdään aiemmat kokemukset huomioiden, ja miten työntekijöiden ääni kuuluu. 
 

Hoidon jatkuvuuden kehittämistä Varkaudessa

OmaTiimi-mallin käyttöönotossa otetaan ensimmäisiä askeleita Varkauden sote-keskuksessa. Tiiminjohtaja, yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri Mari Koponen kertoo, että tarve hoidon jatkuvuuden kehittämiselle on noussut henkilökunnan kokemuksesta. Hoidon jatkuvuusmallista on kertynyt vahvaa tieteellistä näyttöä; kun potilasta hoitaa tuttu lääkäri yhdessä tarvittavien muiden ammattilaisten kanssa, ovat myös hoitotulokset parempia. Kun lääkärillä on kokonaiskuva potilaasta, hoitopäätöksiä on helpompi tehdä ja luottamus hoitosuhteessa paranee.  
 
- Lääkärille on kuormittavampaa perehtyä aina uuteen potilaaseen, jota joku toinen lääkäri on hoitanut aikaisemmin. On helpompaa ja nopeampaa hoitaa tuttua potilasta. Potilaatkaan eivät haluaisi kertoa huoliaan aina alusta uudelle lääkärille. Uskon, että henkilökunnan työhyvinvointi ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä paranevat hoidon jatkuvuuteen panostamisen myötä, Mari kertoo.  


 

Varkaudessa on hyvä porukka kehittämässä toimintaa

Sairaanhoitaja Suvi Varkaudesta kertoo, että työporukka hyvinvointikeskuksessa on tosi hyvä ja kokemus siitä, että voi vaikuttaa omaan tehtävänkuvaan on tärkeää.  
 
- Tykkään olla tässä hoidon tarpeen arvioinnissa. Kokemusta on kertynyt ja työ on monipuolista. Hoidon tarpeen arviossa voidaan potilaan asia hoitaa välillä hyvinkin sujuvasti, tosinaan konsultoin kollegaa tai sitten viereisessä huoneessa olevaa lääkäriä, joka voi aloittaa hoidon tai määrätä tutkimuksia saman tien, Suvi kertoo. Vastaaminen puheluihin keskeytyy välillä, kun Suvi tekee myös kipsauksia päivän aikana tai kollega tarvitsee apua vastaanottohuoneessa.  


 

Sairaanhoitaja Veera on Suvin kanssa samoilla linjoilla:

- Meillä on jo puhuttu porukassa tästä OmaTiimi-mallista, joka on tulossa Varkauteen. Täällä oli aiemmin tiimimalli, mutta silloisessa tilanteessa se oli jotenkin haavoittuva; nyt työtä tehdään niin kutsutusti yhtenä porukkana. Tällä hetkellä työhön ja tehtävänkuviin saa hyvin vaikuttaa ja meillä on hyvä tekemisen meininki, kollegat auttavat ja kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Porukassamme on myös erityisosaamista eri asioihin, joten tämä tulee huomioida, kun tiimimallia meillä käynnistetään. 

OmaTiimi-mallia lähdetään rakentamaan moniammatillisesti

Tiimimallia kehitetään moniammatillisesti erilaisissa hyvinvointialueen yhteisissä työpajoissa sekä paikallisesti koko henkilöstön kanssa. OmaTiimi-mallissa huomioidaan paikalliset eroavaisuudet niin väestön kuin resurssienkin suhteen. 
 

OmaTiimi-mallin eli hoidon jatkuvuusmallin kehittäminen tapahtuu vaiheittain OTSO-hankkeessa

Pohjois-Savon hyvinvointialueella otetaan käyttöön hoidon jatkuvuutta edistävä tiimimalli pitkäaikaissairaiden ja paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden hoidon tueksi. Malli perustuu Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen pohjalta esitettyyn. Varkauden sote-keskuksessa työ hoidon jatkuvuuden parantamiseksi on jo alkanut syksyn aikana. 

Lue lisää: OTSO-hanke - Pohjois-Savo 
 

Aluevaltuuston puheenjohtajan blogi: Työskentely aluevaltuustossa on ollut merkityksellistä

Pohjois-Savon hyvinvointialue aloitti toimintansa virallisesti vuoden 2023 alusta. Aluevaltuuston työ alkoi kuitenkin jo vuotta aiemmin helmikuussa heti aluevaalien jälkeen. Valtuuston ensimmäinen toimikausi on vain runsaat kolme vuotta, sillä se päättyy ensi vuoden toukokuun lopussa huhtikuussa pidettävien kunta- ja aluevaalien jälkeen.

Vaaleilla valittu aluevaltuusto käyttää ylintä päätösvaltaa hyvinvointialueella. Sen mukaisesti aluevaltuusto on hyväksynyt Pohjois-Savossakin muun muassa toimielinorganisaation ja valinnut niiden jäsenet sekä hyvinvointialuejohtajan, vahvistanut tärkeimmät toimintaa ohjaavat strategiat ja hallintosäännön sekä hyväksynyt vuosittain talousarviot ja tilinpäätökset.

Osana palvelujärjestelmän kokonaisuudistusta aluevaltuusto hyväksyi tämän vuoden kesäkuussa niin sanotun palveluverkon eli toimipaikat, joissa sosiaali- ja terveyspalveluja tarjotaan jatkossa. Perhe-ja vammaispalvelujen palveluverkosta valtuusto päättää vasta joulukuussa.

Aluevaltuuston puheenjohtajana olen pitänyt tärkeänä, että valtuusto päättää periaatteellisesti tärkeistä asioista. Tällaisia asioita ovat strategisten linjausten lisäksi muun muassa palveluverkon muutoksista päättäminen sekä taloudellisuus- ja tuottavuusohjelman hyväksyminen.
Viimeksi mainitussa hyvinvointialue sitoutuu toteuttamaan talouteen ja palvelutuotantoon liittyviä tehostamistoimenpiteitä valtioon nähden. Kumpikaan niistä ei sisältynyt alkuperäiseen hallintosääntöön valtuuston päätösvaltaan kuuluvina asioina. Valtuustoryhmien neuvottelujen tuloksena hallintosääntöön saatiin lopulta lisättyä kohdat, joiden mukaan kyseisissä asioissa päätösvalta on jatkossa aluevaltuustolla.

Hyvinvointialueiden talous on puhuttanut paljon viime aikoina. Pohjois-Savon tavoin alijäämät vaivaavat lähes kaikkia hyvinvointialueita. Osasyynä tähän on se, että valtion rahoitus, joka ensi vaiheessa muodostui kuntien vuoden 2022 tilinpäätöksissä sote-palveluhin käyttämistä rahamääristä, oli jo alun perin liian pieni. Kunnat tai iso osa niistä olivat ilmeisesti alibudjetoineet sotemenonsa omissa budjeteissaan. Alijäämäkehitykseen on myöhemmin vaikuttanut se, että palvelutarpeen lisääntymisen aiheuttamaa kustannusten kasvua ei ole osattu arvioida oikein.

Alijäämät on katettava vuoden 2026 loppuun mennessä. Minun on vaikea uskoa, että tähän päästään Pohjois-Savossakaan, sillä sen verran mittavaksi katettava alijäämä on meillä muodostumassa. Olen samaa mieltä niiden kanssa, joiden mukaan kattamisaikaa pitäisi pidentää esimerkiksi vuoden 2028 loppuun saakka. Yhteistoimintamenettelyt Pohjois-Savossa ja monilla hyvinvointialueilla kertovat taloustilanteen haasteellisuudesta.

Aktiivinen ja asioihin perehtynyt valtuutettu voi vaikuttaa

Kuulen aika ajoin palautetta siitä, että yksittäinen valtuutettu ei voi vaikuttaa asioihin. Oma kokemukseni on, että eri toimielinten jäsenyyden lisäksi myös valtuustoryhmä on valtuutetulle hyvä vaikuttamisen paikka. Valtuustoryhmissähän käydään etukäteen läpi tärkeimpiä asioita, joita hyvinvointialueen eri toimielimissä tullaan myöhemmin käsittelemään.

Valtuutettu voi vaikuttaa ryhmässä muodostettaviin kantoihin olemalla aktiivinen ja perehtymällä asioihin huolellisesti. Valtuustoryhmien keskinäisen yhteistyön tarve on myös tunnistettu, ja sille laaditaan pelisäännöt vielä tämän kauden aikana.

Oma kokemukseni aluevaltuutettuna on reilusti plussan puolella. Olen saanut olla yhdessä muiden kanssa polkaisemassa käyntiin valtavaa uutta palveluorganisaatioita ja vaikuttamassa siihen, miten pohjoissavolaisten terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta edistetään.

Puheenjohtajuus on tuonut siihen oman mielenkiintoisen ja ainutkertaisen lisän. Valtuuston työ on kuitenkin vasta alussa. Seuraavan aluevaltuuston tehtävä on jatkaa siitä, mihin meidän työmme keväällä päättyy.

Hannu Tsupari
Pohjois-Savon hyvinvointialueen aluevaltuuston puheejohtaja

Videovälitteinen etävastaanotto lisää ammattilaisen työn monipuolisuutta ja on asiakkaille joustava tapa saada palvelua

Millainen työkalu on videovälitteinen etävastaanotto aikuisten avokuntoutuksessa, perhepalveluiden puheterapiassa ja työikäisten sosiaalipalveluissa? 

Kysyimme hyvinvointialueen ammattilaisilta Emma Ronkaiselta, Ida Fredrikssonilta, Jenna Onnelalta ja Olga Roitolta, kuinka he hyödyntävät videovastaanottoa osana omaa työtään. 

Emma Ronkainen ja Ida Fredriksson ovat fysioterapeutteja, Jenna Onnela puheterapeutti ja Olga Roitto sosiaalityöntekijä. 

Kuvassa vasemmalta oikealle Jenna Onnela, Ida Fredriksson, Emma Ronkainen ja Olga Roitto.

Fysioterapeuttien vastasynnyttäjien ryhmä

Fysioterapeutit Emma ja Ida hyödyntävät videovälitteistä etävastaanottoa sekä ryhmä- että yksilöohjauksiin. Oli hienoa kuulla, että eri puolilla hyvinvointialuetta työskentelevät ammattilaiset pitävät yhdessä vastasynnyttäjille etäryhmää. 

Ida ja Emma kertovat, että ryhmät ovat olleet todella suosittuja ja niiden jatkoa on jo suunniteltu vuodelle 2025 ja uusia ryhmiäkin on tulossa. 

Emma Ronkainen on pitänyt ryhmien ohjaamisesta etänä. Hän kertoo, että etävastaanotto lisää oman työn monipuolisuutta ja on asiakkaille joustava tapa osallistua palveluun.

Sujuvasti nopeat välitapaamiset

Sosiaalityöntekijä Olga käyttää videovälitteistä etävastaanottoa asiakastyössä, kuten palvelutarpeen arvioinnissa ja säännöllisissä asiakastapaamisissa sekä verkostopalavereissa. 

Olga kertoo, että videovälitteisellä etävastaanotolla pystyy hoitamaan myös sellaisia asioita, mitä lähitapaamisella ei välttämättä pysty. Myös nopeat välitapaamiset onnistuvat sujuvammin ja asioiden vieminen eteenpäin onnistuu helpommin.  

Olga muistuttaa, että kaikkia asioita ei voi hoitaa etänä ja tämä kerrotaan myös asiakkaalle ensimmäisen tapaamisen alussa.

Neuvolaikäisiä asiakkaita

Puheterapeutti Jennan asiakkaat ovat pääsääntöisesti neuvolaikäisiä, ja noin 90 prosenttia hänen asiakastapaamisista tapahtuu etänä.

Jenna kertoo, että videovälitteinen puheterapia on onnistunut todella hyvin. Hän hyödyntää erilaisia pelejä ja tehtäviä, mitkä motivoivat nuoria asiakkaita harjoitteluun. Myös asiakkaiden läheisten kohtaaminen on ollut sujuvaa etänä. 

Jenna työskentelee Oulusta käsin. Hän on todella iloinen, että pystyy työskentelemään etänä ja että hän voi auttaa Pohjois-Savon asiakkaita, jotka tarvitsevat puheterapeuttia. 

Mitä etävastaanotto on tuonut työhön?  

Kaikki neljä ammattilaista listaavat paljon videovälitteisen etävastaanoton etuja. He kertovat, että videovälitteinen etävastaanotto lisää työn joustavuutta ja työn tekeminen monipuolistuu.

Verkostotapaamisten organisoiminen on helpompaa, kun jokainen voi osallistua tapaamiseen omasta paikastaan.

Haastateltavat pitävät etätyötä myös työhyvinvointia tukevana, kun työtä voi tehdä kotoa käsin ilman työmatkoja.

Haastateltavat korostavat, että lähi- ja etätapaaminen antavat erilaisia tapoja ammattilaisille asiakkaan kohtaamiseen. Samalla se laittaa miettimään asiakkaan ohjausta lähi- tai etätapaamisissa. Molemmilla tavoilla ohjaus onnistuu ja on tavallaan samanlaista, mutta kuitenkin eroaa hiukan keinoiltaan. 

Vähemmän peruuntuneita aikoja

Fysioterapeutti Ida Fredriksson on sitä mieltä, että etävastaanoton käytön oppii kokeilemalla ja käyttämällä, ja se soveltuu joustavasti useampaankin tilanteeseen käytettäväksi.

Asiakkaille videovälitteinen etävastaanotto antaa vaihtoehtoja tapaamisille, kun sairastuessa voi halutessaan vaihtaa tapaamisen etävastaanotoksi. Tapaamista ei välttämättä tarvitse unohduksen takia perua, kun saa saman tien otettua yhteyttä. Tämän vuoksi mahdolliset peruuntuvat ajat vähentyvät. 

Haastateltavat kertovat, että asiakkaat ovat itse toivoneet etävastaanottoa. Videovälitteisellä etävastaanotolla asiakassuhteen aloittaminen voi madaltaa kynnystä hoitoon. Ryhmiin osallistuminen on helpompaa, kun ei tarvitse järjestää muuta kuin itsensä paikalle tietokoneen ääreen.

Sosiaalityöntekijä Olga Roitto toivoo, että tulevaisuudessa mahdollisimman moni uskaltaisi kokeilla etävastaanottoa ja ymmärtäisi sen hyödyt niin asiakkaana kuin ammattilaisena.

Talvisin etäterveisin!

Projektikoordinaattori Marjo Rosvall ja projektisuunnittelija Anna-Miia Niskanen 

Sosiaalialan vaikuttavuusosaamista kehittämässä

- On epäeettistä tehdä sote-alan työtä, joka ei ole vaikuttavaa.

Näin vahvasti lausui professori Marja Vaarama Itä-Suomen yliopiston jatko-opiskelijoiden Vaikuttavuus-kurssilla kahdeksan vuotta sitten. Edelleen hän jatkoi:

- Usein sanotaan, että sosiaalialalla vaikuttavuuden mittaaminen on vaikeaa, mutta sen taakse ei pidä mennä, vaan silti vaikuttavuutta täytyy mitata.

Tuolloin sosiaalialan työntekijät puhuivat usein, että sosiaalialan työ on kohtaamista ‒ vaikuttavuus käsitteenä nähtiin usein vaikeana, eikä nähty yhteyttä sosiaalialan työn ja mittaamisen välillä.

Vaikuttavuudesta puhutaan Suomessa nykyisin yhä enemmän. Itä-Suomen yliopistossa on perustettu Vaikuttavuuden talo. Sosiaali- ja terveysalan vaikuttavuuskeskusta on edistetty hanketyönä Pirkanmaan hyvinvointialueen koordinoimana yhteistyössä Pohjois-Savon, Pohjois-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueiden sekä HUS-yhtymän kanssa.

Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama tutkimushanke Paljon palveluita käyttävien palveluketjun vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus (PALVA, 2024–2025) on tuomassa kortensa kekoon vaikuttavuuden tutkimiseen. Osatutkimuksen 4 tarkoituksena on saada kokonaiskuvaa sosiaalihuollon alalla käytettävistä mittareista sekä sosiaalihuollon eri toimijoiden kokemuksista ja näkemyksistä mittareiden käytössä Itä-Suomen yhteistyöalueella (YTA). Tavoitteena on testata sekä kehittää vaikuttavuusmittareita asiakasryhmään kohdistettavien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden arvioimiseksi.

Laadullisessa tutkimusosiossa haastatellaan sosiaalihuollon henkilöstöä YTA:n hyvinvointialueilta mittaamisesta ja mittareiden käyttöön liittyvistä asioista. Myös ICT-asiantuntijoita haastatellaan. Työpajoissa arvioidaan muun muassa digitaalisesti käytettävän 3X10D-elämäntilannemittarin sopivuutta sosiaalialan asiakastyöhön. Lisäksi samaa mittaria arvioidaan terveyssosiaalityön kontekstissa.

Vaikuttavan asiakastyön kehittämiseksi hyvinvointialueilla tarvitaan lisää tietoa siitä, miten mittareita hyödynnetään tällä hetkellä ja miten niitä voitaisiin hyödyntää aktiivisemmin tulevaisuudessa osana asiakastyötä. Tutkimusosiomme kohdentuu juuri tähän. Näin toiminta asiakastyössä ei ole vain ”mutu”-pohjaista.

Tässäkin asiassa ‒ kuten asioissa yleensäkin ‒ sosiaalialan toimintaympäristöissä voi lähteä pienesti liikkeelle, eikä koko maailmaa tarvitse syleillä kerralla. Tärkeää on ottaa vaikuttavuuden teema puheeksi, hankkia yhteistä ymmärrystä siitä, mitä vaikuttavuus kaiken kaikkiaan on, ja mitä vaikuttavuus kussakin työympäristössä omien asiakkaiden kohdalla voisi olla. Tähän tarvitaan usein koulutusta tai valmennusta, mutta erityisesti dialogista keskustelua ja reflektointia: yhteisen ymmärryksen luomista asioista ja toimintatavoista, yhteistä kehittämistä.

Otetaan vaikuttavuutta pala palalta haltuun – tule mukaan!

Sointu Riekkinen-Tuovinen
YTT, Tutkija, PALVA-hanke
Hyvinvointipalvelujen tutkimuskeskus, Pohjois-Savon hyvinvointialue

Blogi on alunperin julkaistu Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen internetsivuilla 6.11.2024.

Kokonaisuudessaan PALVA-hankkeen osatutkimuksessa 4 työskentelevät:

• Tomi Mäki-Opas, erityisasiantuntija/Pohjois-Savon hyvinvointialue ja professori/ Itä-Suomen yliopisto; osatutkimuksen 4 ja koko PALVA-hankkeen johtaja
• Sointu Riekkinen-Tuovinen, YTT/sostt, tutkija, Pohjois-Savon hyvinvointialue
• Henna Harju, YTM, asiantuntija, Diak
• Sakari Kainulainen, YTT, dosentti, Diak
• Tarja Kauppila, YTT, johtaja, ISO
• Sointu Möller, YTL, johtaja, KOSKE/Keski-Suomen hyvinvointialue
• Kalle Saarinen, FM, YTK, väitöskirjatutkija, Pohjois-Savon hyvinvointialue/Itä-Suomen yliopisto

Sosiaalityöntekijä vai tutkija – vai yhtä aikaa molemmat?

Sosiaalityön erikoistumisopintojeni loppuvaiheessa opiskelupalaverissa pohdiskelin sivulauseessa ääneen, olisikohan mitenkään mahdollista yhdistää tutkimustyötä ja virkatyötäni työikäisten sosiaalipalveluissa. Tähän asti töiden yhdistäminen oli näyttäytynyt mahdottomalta. En tiedä, mitä oikein tapahtui, mutta kohta huomasin olevani mukana hyvinvointialueen työikäisten sosiaalipalvelujen ja sosiaalialan tutkimuskeskuksen sekä Itä-Suomen yliopiston kanssa muotoilemassa uudenlaista sosiaalityötä ja tutkimusta yhdistävää työnkuvaa – itselleni.

Olen tammikuusta alkaen tehnyt puolet työajasta sosiaalityöntekijän ja tiimivastaavan töitä työikäisten sosiaalipalveluissa ja puolet tutkijan töitä sosiaalipalvelujen tutkimuskeskuksessa. Toimin tutkijana Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa (VAPAA)-VTR-hankkeessa. Hankkeessa kehitetään Pohjois-Savon hyvinvointialueelle yhteistä sosiaalityön toimintamallia vapautuvan vangin asiakkaan rikollisuudesta irrottautumisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen tueksi.

Millaista työni sitten on ollut? 

Joka toinen viikko teen tiimivastaavan työtehtäviä sekä sosiaalityön asiakastyötä aikuisten tiimissä 30–64-vuotiaiden asiakkaiden parissa. Joka toinen viikko teen tutkijan töitä. Tutkijan työni on ollut asiakirja-analyysin tekemistä, toimintamallien etsimistä, kyselytutkimuksen tekemistä ja tulosten analysointia, artikkelin kirjoittamista ja oman väitöskirjatutkimuksen aloittamista. Minusta tuntui parin ensimmäisen kuukauden ajan tutkijan työssä, että ”I don’t speak tutkijaa”, mutta nyt vajaan vuoden työtä tehtyäni, ehkä puhun sitä jo muutaman sanan. 

Vaikka työt ovat hyvin erilaisia, molemmat ovat mielenkiintoisia ja täydentävät toisiansa. Tutkijana olen saanut perehtyä vapautuvat vangit-aiheeseen monesta näkökulmasta. Olen myös päässyt keskustelemaan muiden tutkijoiden kanssa ja oppimaan tutkimuksen tekemistä. Virkatyössäni huomaan miettiväni usein hyvinvointialueen rakenteita, palveluiden järjestämistä, verkostotyön merkitystä sekä asiakasprosesseja tutkimustyöstä saamieni tietojen kautta. Mielestäni oma kokemukseni käytännön sosiaalityöstä tukee tutkimuksen tekoa ja tutkimusten soveltamista ja päinvastoin. Pidän tärkeänä, että tutkimustietoa käydään läpi ja hyödynnetään käytännön sosiaalityössä, mitä meidän työyhteisössämme on tehty kesästä 2023 alkaen. 

Töiden yhdistäminen vaatii minulta ensisijaisesti joustavuutta, mutta se vaatii sitä myös kollegoilta, esihenkilöiltä, koko työyhteisöltä ja asiakkailta. Kiitos teille siitä. Itseltäni tämä vaatii molemmissa töissä suunnitelmallista työotetta, tahtoa, paineensietokykyä ja kykyä kalenteroida, jotta ehdin ja pystyn tekemään kaikki minulle kuuluvat työt.

Sosiaalityön käytännön ja tutkimuksen yhdistäminen on tuonut minulle uutta kiinnostusta ja sisältöä sosiaalityöhön näin 20 vuoden sosiaalityössä toimimisen jälkeen. Tämä työmalli on lisännyt työhöni monipuolisuutta, vaihtelua ja mielekkyyttä ja avannut mahdollisuuden jatko-opintoihin.
Kollegani kysyi minulta, suosittelisinko minä sosiaalityöntekijälle käytännön ja tutkimustyön yhdistämistä ja jatko-opintoja. 
-  Ehdottomasti, minä vastasin.

Kirjoittaja:
Katja Surakka                                                
Sosiaalityöntekijä, tiimivastaava, YTM, Erikoissosiaalityöntekijä (hyvinvointipalvelut)
Yleiset palvelut / Työikäisten sosiaalipalveluiden palveluyksikkö / Kuopio

Tutkija, YTM, Erikoissosiaalityöntekijä (hyvinvointipalvelut)
Sosiaalipalvelujen tutkimuskeskus

Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa (VAPAA-hanke) - UEFConnect

katja.surakka (at) pshyvinvointialue.fi
p. 044 7186056 
Pohjois-Savon hyvinvointialue
 

OmaTiimi-blogi: Haastattelussa ylilääkäri Antti Sandén: "OmaTiimi-malli lisää hoidon jatkuvuutta"

Pohjois-Savon hyvinvointialueella panostetaan hoidon jatkuvuuteen OmaTiimi-mallin käyttöönotolla. OmaTiimit käynnistetään perusterveydenhuollon vastaanottopalveluissa vaiheittain vuosien 2024–2026 aikana. 

Eteläisen sote-keskusalueen avoterveydenhuollon ylilääkäri Antti Sandén on keskeisessä roolissa Pohjois-Savon hyvinvointialueella käynnissä olevassa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO)-hankkeessa.

Haastattelussa projektiasiantuntija Katja Soinisen kanssa Sandén avaa tarkemmin, mistä OmaTiimi-mallissa on kyse. 

Mitä OmaTiimi-mallilla tavoitellaan?

“Tavoitteena on hoidon jatkuvuuden parantaminen – ihan kaikille, mutta erityisesti niille potilaille ja asiakkaille, joilla on monimutkaisia terveysongelmia ja siksi toistuva tai laaja sote-keskuspalvelujen tarve”, hankkeessa lääkäriasiantuntijana toimiva Sandén kertoo.

Kehittämistyön taustalla on kansallinen Sosiaali- ja terveysministeriön ohjaama selvitys, jonka fokus on hoidon jatkuvuusmallien kehittämisessä ja hoidon jatkuvuuden varmistamisessa. 

“Meillä Pohjois-Savossa on ollut eroja hoidon jatkuvuudessa eri yksiköiden välisessä tarkastelussa osittain henkilöstön vaihtuvuudesta johtuen ja osittain siksi, ettei hoidon jatkuvuutta edistäviä toimenpiteitä olla vielä tehty. Monialaisuutta hyödyntävän OmaTiimi-mallin avulla edistetään hoitosuhteiden pysyvyyttä ja suunnitelmallisuutta hoidossa”, hän jatkaa.
 

OmaTiimi-malli ratkaisee – mutta miten?

OmaTiimi-malli tarkoittaa sitä, että potilaalla on nimetty hoitotiimi, johon kuuluu useampi ammattilainen. Näin varmistetaan, että tiimin jäsenen poissa ollessa, toinen tuntee potilaan ja voi jatkaa hoitoa ilman katkoksia. 

“Vaikka lääkäri tai hoitaja vaihtuu, vaikutukset potilaan hoitosuhteeseen vähenevät. Haluamme, että yhteistyö potilaan hoidossa toimii saumattomasti, ja että potilas tietää, kehen voi olla yhteydessä”, Sandén selittää. 

Keskisuuret ja suuret sote-keskukset, joissa tiimijakoa ei ole vielä tehty, muodostavat pienempiä tiimejä, jossa on viidestä seitsemään lääkäriä ja hoitajaa, mielenterveys- ja päihdetyön sekä kuntoutuksen ammattilaisia. Ammattilaiset ottavat käyttöön toimintamalleja, joilla edistetään potilaan sujuvia hoitopolkuja ja suunnitelmallista seurantaa. Konsultaatiokäytänteitä kehitetään myös sosiaalityön, erikoissairaanhoidon ja suun terveydenhuollon välillä. Sandénin mukaan OmaTiimi-mallista hyötyvät erityisesti ne potilaat ja asiakkaat, jotka tarvitsevat paljon palveluja. 

“Monisairailla voi samanaikaisesti olla monta eri asiaa meneillään, ja jos yksi asia ei toimi, se voi vaikuttaa hoidon kokonaiskuvaan. Näille potilaille tämä malli on ihan ykkösjuttu”, hän lisää.
 

Henkilöstö mukana alusta asti

OmaTiimi-mallin käyttöönottoa pilotoidaan OTSO-hankkeessa vuoden 2025 aikana, työ on jo alkanut Varkauden, Siilijärven, Lapinlahden ja Karttulan sote-keskuksissa. Lisäksi hankkeessa tehdään suunnitelma OmaTiimi-malliin siirtymisestä koko hyvinvointialueella. 

“Olemme järjestäneet henkilöstölle työpajoja. Tällä hetkellä pohdimme erityisesti asiakassegmentointia – eli ketkä oikeasti hyötyvät tästä mallista. Emme tee tätä kehitystyötä missään tyhjiössä, vaan työntekijät ovat erittäin keskeisessä roolissa mukana rakentamassa”, Sandén painottaa. ”Mallin käyttöönotto edellyttää henkilöstön aktiivista osallistumista ja työyksiköiltä rakentavan palautteen keräämistä.”

Hoidon jatkuvuudella on todettu olevan vaikutusta henkilöstön työtyytyväisyyteen. 

“Tutkimukset ovat jo näyttäneet, että kun hoidon jatkuvuus paranee, henkilöstönkin tyytyväisyys kasvaa. Kun työ toimii, niin kyllä se työhyvinvointikin siitä paranee”, Sandén toteaa hymyillen.
 

Miten hoidon jatkuvuutta mitataan?

Sandén kertoo, että yksi tapa mitata hoidon jatkuvuutta on käyttää niin sanottua COCI-indeksiä (Continuity of Care). 

“Se mittaa sitä, miten hyvin potilaan kontaktit osuvat samoille ammattilaisille. Onhan se vähän viiveellä tuleva mittari, mutta antaa aika hyvän kuvan siitä, miten tässä onnistumme”, hän selittää. Toinen tapa on seurata potilaiden palvelujen käyttöä: 

“Jos lähtötilanteessa potilas käy sote-keskuksessa esimerkiksi 40 kertaa vuodessa ja jatkossa palvelujen tarve vähenee 30 vuosittaiseen käyntikertaan, on sillä suuri merkitys erityisesti potilaalle mutta myös palvelua tarjoavalle yksikölle."
 

Hyviä uutisia asukkaille ja päättäjille

OTSO-hanke tuo konkreettisia hyötyjä paitsi potilaille, myös hyvinvointialueelle. 

"Haluamme turvata hoidon jatkuvuuden, ihan kaikkialla – myös syrjäseuduilla. Tavoitteena on, että palvelut olisivat tasalaatuisia ja helposti saavutettavia", Sandén linjaa.

Sandén haluaa myös lähettää viestin päättäjille, jotka ovat tekemässä säästöpäätöksiä: 

"Meillä on taloudellisia paineita, se on selvä. Mutta sote-keskusten budjetti on ehkä kymmenesosa koko hyvinvointialueen budjetista, ja me kuitenkin huolehditaan koko väestöstä. OTSO-hankkeeseen olemme saaneet ministeriön myöntämää EU-rahaa 2,5 miljoonaa euroa. Meidän on mahdollista sillä rahalla palkata omia työntekijöitä toteuttamaan tätä merkityksellistä muutosta. Kehitämme palveluja ja haemme ulkopuolista rahoitusta, jotta saamme hommat toimimaan paremmin."

Lopuksi: Mikä OTSO-hanke oikein on?

“OmaTiimi on OTSO-hankkeen osahanke, ja sen päätavoite on parantaa hoidon jatkuvuutta. Siihen kuuluu tiimimallin kehittäminen, jossa potilaan hoitoa koordinoi monialainen tiimi. Tämä on erityisen tärkeää potilaille, joilla on monia sairauksia ja paljon hoitokontakteja”, Sandén summaa. 

Muita OTSO-hankkeen kehittämiskokonaisuuksia ovat Opetusvastaanotto 2.0, Hyvinvoinnin monialainen digitaalinen palvelutarjotin (Tarmoa) sekä Hoidon jatkuvuuden digiratkaisut.

Ohjelman rahoitus tulee EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next generation EU).
 

Yksin ei tarvitse pärjätä - vanhemmuuden tukea yhteistyöllä

Tilastojen valossa maassamme on liikaa lapsia, jotka tuntevat päivittäin turvattomuutta ja pelkoa. Samaan aikaan on runsaasti vanhempia, jotka jäävät yksin huolien ja vanhemmuuden haasteiden kanssa. Ammattilaiset kokevat voimattomuutta ja turhautumista tilanteissa, joissa aika, resurssit ja osaaminen ovat koetuksella moninaisten vanhemmuuden kysymysten äärellä. Tästä kehittämistarpeesta on lähtenyt liikkeelle Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen koordinoima Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hanke, joka on Euroopan sosiaalirahaston pluskauden rahoittama, ja on osa laajempaa Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen -ohjelmakautta. Pohjois-Savon hyvinvointialueen lisäksi mukana ovat Etelä-Savon ja Kainuun hyvinvointialueet.

Pohjois-Savon Matkalla riittävään vanhemmuuteen-, eli tuttavallisemmin MRV-tiimi, on syksyn aikana päässyt alkuun ajankohtaisessa vanhemmuuden tukemiseen kohdentuvassa kehittämistyössä. Tiimiin kuuluu sosiaalityöntekijä, perheterapeutti, sairaanhoitaja ja sosionomi. Tiimissä yhdistyvät sosiaali- ja terveydenhuollon monialainen asiantuntemus sekä tahto yhteiskehittää vanhemmuuden tukemisen keinoja asiakkaiden todellisiin tarpeisiin vastaamiseksi.

Tiimin rakentaminen on käynnistynyt tutustumisella. On jaettu työn tuottamia havaintoja, osaamista ja ajatuksia. Yhteinen kokemus on, että vuorovaikutuksella on suuri merkitys sille, kuinka hahmotamme ja ymmärrämme asioita. Yhteisen kielen löytymiseen tarvitaan halua kohdata, valmiutta kuulla ja pyrkimystä ymmärtää toisen sanomaa. Näillä aineksilla on mahdollista rakentaa maaperää dialogille, yhdessä ja toisilta oppimiselle, rohkeudelle lähteä mukaan kokeilemaan ja rakentamaan uutta.

Alkutaival on lähtenyt muovaamaan meistä tiimiä, joka uskoo muutoksen mahdollisuuksiin ja arvostaa sekä hyödyntää jokaisen asiantuntijuutta. Uuden äärellä on valtavasti innostusta, mutta myös pohdintaa siitä, kuinka kaikkiin tarpeisiin pystytään vastaamaan. Tosiasia on, että mikään muutos ei synny yksin – tehokkaimmallakaan tiimillä.

Kehittämistyöhön tarvitaan mukaan verkostoja ja ammattilaisia, jotka työssään kohtaavat lapsia ja perheitä vanhemmuuden haasteissa. Kentällä toimivilla ammattilaisilla on valtavasti osaamista ja taitoa, jota haluamme tukea ja hyödyntää kehittämistyön aikana. Tärkeinä yhteistyökumppaneina nähdään kokemusasiantuntijat, joilla itsellään on kokemusta palveluista. Yhteiskehittämisellä voimme päästä toivottuihin tavoitteisiin ja vahvistaa riittävän vanhemmuuden edellytyksiä. Vanhemmuuden aikuislähtöisen tarkastelun sijaan olisi hyvä suunnata huomio ensisijaisesti lapseen ja hänen kokemukseensa. Nyt meillä on mahdollisuus lähteä yhdessä rakentamaan turvallisempaa tulevaisuutta lapsille!

Anne Korhonen, kehittäjä-sosionomi
Anne Lukkarinen, kehittäjä-sairaanhoitaja
Päivi Rasinmäki, perheterapeutti
Sanna Tchaplinski, hankevastaava 
 

Tämä blogi on julkaistu alunperin ISOblogina Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen sivuilla 23.10.2024.

Asunnottomuus on meidän kaikkien asia

Asunnottomien yö -tapahtumaa on vietetty eri puolella Suomea vuodesta 2002. Kyseistä päivää vietetään YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä 17. lokakuuta. Tämän vuoden teemana on piiloasunnottomuus. Asunnottomuus on kasvanut Kuopiossa yli 10 prosenttia edellisvuoteen nähden Aran julkaisemien tilastojen perusteella. Pohjois-Savon hyvinvointialue on mukana pitkäaikaisasunnottomuuden poisto-ohjelmassa. Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi on kuitenkin vielä paljon työtä tehtävänä.

Asunnottomuus ei ole yksittäisen ihmisen ominaisuus. Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ongelma, jonka syitä ovat muun muassa eriarvoisuus, talouden suhdannevaihtelut ja kaupungistuminen. Asunnottomuuden taustalla voi olla mielenterveysongelmia, riippuvuussairauksia, neuropsykiatrisia haasteita, taloudellisia pulmia ja sosiaalisia tekijöitä kuten ylisukupolvista huono-osaisuutta.

Taustalla voi olla myös palvelujärjestelmästä johtuvia tekijöitä, kuten asiakkaan ja palveluiden kohtaamattomuutta, palveluiden riittämättömyyttä ja palveluissa tapahtuvia leikkauksia. Erityisesti suurissa kaupungeissa korkeat vuokrat ja pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista lisäävät asunnottomuutta. Myös erilaiset kriisit kuten avio- tai avoero, työttömäksi jääminen, sairastuminen tai puolison kuolema voivat johtaa asunnottomuuteen.

Olemme huolestuneita samanaikaisten leikkausten yhteisvaikutuksista eri väestöryhmiin. Suomessa on tehty pitkään asunnottomuudenvastaista työtä, jolla asunnottomuutta on onnistuttu vähentämään. Asunnottomuus elää ilmiönä kuitenkin jatkuvasti. Ihmisten tilanteet voivat muuttua yhteiskunnallisten ja taloudellisten kriisien yhteydessä.

Tällä hetkellä pienituloisten etuuksiin kohdistetaan leikkauksia, jotka heikentävät myös asunnottomien sekä asunnottomuusuhan alla olevien elämää. Järjestöt ovat tärkeässä roolissa asunnottomuustyössä. Nyt leikkauksia kohdennetaan myös järjestöjen toimintaan.

Aiemmin mainitsemamme tilanteet voivat koskettaa meistä jokaista. Kuka tahansa voi tarvita tukea asumisen haasteissa jossain vaiheessa elämäänsä. Apua kannattaa hakea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ei ole liian isoa tai pientä huolta, jota ei yhdessä voisi selvittää. Apua saa esimerkiksi oman hyvinvointialueen sosiaalipalveluista tai kotikunnan asumisneuvonnasta. Moniammatillinen yhteistyö sosiaali- ja terveydenhuollon sekä järjestötoimijoiden kesken on ensiarvoisen tärkeää.

Asunnottomien yö-tapahtuma kerää toimijoita ja kansalaisia yhdeksi illaksi tärkeän ilmiön ympärille. Yksi ilta ei yksin riitä, vaan asunnottomuuteen ja sen ennaltaehkäisemiseen tulee olla toimia ja apuja saatavilla vuoden jokaisena päivänä.

Jokainen ihminen on asunnon arvoinen.

​​​​​​​Kuvituskuva.

Kirjoittajina on toiminut:
Nina Kosunen, sosiaalityöntekijä ikääntyneiden palvelut
Inka Lindi, sosiaalityöntekijä työikäisten palvelut
Katja Surakka, sosiaalityöntekijä työikäisten palvelut
Elisa Hämäläinen, asumisneuvoja, Kuopion asumisneuvonta, Kuopion Setlementti Puijola Ry
Sanni Liimatainen, Kuopion asumisneuvonta, Kuopion Setlementti Puijola Ry
Marjut Rantala, asumisneuvoja, Kuopion asumisneuvonta, Kuopion Setlementti Puijola Ry

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Jokainen lenkki ryhmässä on tarpeellinen – Tiimityö korostuu leikkaussaleissa

TET-päivä alkoi kahdeksalta aamulla leikkausyksikön kokoushuoneessa. Aluksi sain kuulla, mitä pehmytosa- ja aistielinkirurgian yksiköissä tehdään ja tutustua paikalle päässeisiin työkavereihin. Vierailuni tärkein anti oli keskustelut henkilökunnan kanssa – niiden kautta eri työroolit ja arjen ilot sekä haasteet tulivat tutuiksi. Huolena oli riittävä koulutettu henkilökunta.

Aamukahvien jälkeen pääsin katsomaan, miten robotiikka on tuonut kirurgien työhön uutta sujuvuutta ja parempaa ergonomiaa. Innovatiivisuus oli läsnä kaikkialla – jokainen yksikkö pyrkii parantamaan toimintaa ja jakamaan osaamistaan. Tiimit olivat pohtineet ihan konkreettisiakin säästökohteita esimerkiksi tarvikehankintojen kautta.

Toinen toista auttaen

Tiimityö nousi vahvasti esille: ”Autetaan toinen toistamme” oli lause, joka tiivisti hyvin porukan asenteen. Leikkaussalissa jokainen työntekijä on olennainen lenkki ketjussa, joka tähtää laadukkaaseen hoitoon.

​​​​​​​Päivän aluksi osastonhoitaja Maijeli Rönkkö perehdytti yksiköiden toimintaan. Samalla oli mahdollisuus keskustella vapaamuotoisesti henkilökunnan kunnan kanssa.

Uusien työntekijöiden rekrytoinnit ovat tuoneet lisää resursseja tähän yksikköön. Keskustellessamme kävi ilmi, että sitoutuminen ja kouluttautuminen ovat olennaisia osia tässä vaativassa työssä. Yhteistyö verkostojen kautta nähtiin myös tärkeäksi – osaamista halutaan jakaa myös muille ja samalla oppia itsekin.

Saumatonta yhteistyötä potilaan parhaaksi

Leikkaussaleissa vallitsee yhdessä tekemisen kulttuuri, jossa jokaisen panos on merkityksellinen. Tämä vierailu vahvisti käsitystäni siitä, kuinka tärkeää on, että kaikki lenkit toimivat saumattomasti yhdessä, jotta saavutetaan paras mahdollinen lopputulos.

​​​​​​​

Tämäkin TET-käynti teki tutummaksi toimintaympäristöämme ja loi yhteenkuuluvuuden tunnetta -kiitos kaikille päivään osallistuneille -erityiskiitos Ulla, Eveliina ja Janne työtehtäviinne perehdyttämisestä!
​​​​​​

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Digiohjelmasta todeksi - hanketyö tukee hyvinvointialueen digikehittämistä

Pohjois-Savon hyvinvointialueen digitaalisten palveluiden kehittäminen pohjautuu hyvinvointialueen strategiaan. Osana hyvinvointialueen palvelujärjestelmän uudistamista tavoitellaan digitaalisten palveluiden käytön ja kansalaisten digitaalisen asioinnin lisääntymistä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tavoite edellyttää laadukkaiden, tietoturvallisten ja vuorovaikutusta tukevien digitaalisten työvälineiden käyttöönottoa sekä yhtenäisten etäasioinnin toimintamallien luomista. Hyvinvointialueen digitaalisia palveluita kehitetään vahvasti hanketyövoimin. Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hankkeen (RRP) digikokonaisuuden kautta halutaan edistää yhdenvertaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta alueella sekä turvata kansalaisille monipuolisia yhteydenottokanavia sosiaali- ja terveyspalveluihin.   

Kehittämistyö on yhteistyötä 

Me RRP-hankkeen digikehittäjät työskentelemme osana Pohjois-Savon hyvinvointialueen kehittämispalveluiden digitiimiä. Tämä asemoituminen onkin ollut varsin toimiva ratkaisu, jolla yhteinen suunta pysyy kirkkaana, tekeminen on koordinoitua ja digikehittäminen hyvinvointialueen digiohjelman kokonaisuutta tukevaa. Työhyvinvoinnin näkökulmasta on tärkeää, että meillä on tiivis työyhteisö, jonka tasavertaisina jäseninä saamme toimia. RRP-hankkeen digikehittämisen ammattilaisia ovat projektikoordinaattorit ja -suunnittelijat, jotka vastaavat omien työpakettiensa eli kehittämiskohteidensa sisällöistä. Itse tämän kokonaisuuden projektipäällikkönä näen oman roolini kehittämistyön mahdollistajana ja työpaketeista muodostuvan kokonaisuuden koordinoijana. Työni rikkaus on tiimi, johon kuuluu toistensa osaamista täydentäviä kehittämisen ammattilaisia. Teemme paljon yhteistyötä eri tahojen kanssa, eri kokoonpanoilla. Hyvinvointialueen sisäisen yhteistyön lisäksi mainittakoon myös yhteistoiminta-alueiden (YTA) välinen yhteistyö, jota tehdään niin eri työpakettien kuin koko Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hankkeenkin tasolla.  
 

Digikehittämistä monella sektorilla 

Parhaillaan hankkeessa kehitystyön alla ovat muun muassa etävastaanottojen ja etäasioinnin käytön laajentaminen, ammattilaisten digiosaamisen vahvistaminen, digituen toimintamallin kehittäminen, chatbot/chat-palveluiden kehittäminen sekä hyvinvointialuetasoisten digihoitopolkujen kehittäminen ja käytön laajentaminen. Myös Terveyskylän palveluiden käyttöä laajennetaan. Lisäksi kehittämiskohteina ovat Sähköisen perhekeskuksen käyttöönotto sekä Tarmoa-palvelun käyttöönotto osana hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ohjauksen ja neuvonnan toimintamallia. Hankkeessa on myös aloitettu digitaalisten palvelujen vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden arviointityö, jota on toteutettu Terveyskylän ja Sähköisen perhekeskuksen palveluiden osalta.  

RRP-hankkeen digitaalisten palveluiden kokonaisuudessa tehtävä työ linkittyy kiinteästi Pohjois-Savon hyvinvointialueen uuden digitaalisen asiointialustan käyttöönottoon. Yhteisenä tavoitteena on koota yhteen asukkaiden ja ammattilaisten digitaalista asiointia tukevat ratkaisut yhdelle alustalle, helposti löydettäviksi ja käytettäviksi sekä tukea asukkaita ja ammattilaisia käyttöönotossa ja palveluiden käytössä.  

Digiterveisin Sari Soininen-Keskitalo

Kirjoittaja Sari Soininen-Keskitalo työskentelee projektipäällikkönä Pohjois-Savon hyvinvointialueella
Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hankkeen digitaalisten palveluiden kokonaisuudessa. 

Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hanke on osa Suomen kestävän kasvun ohjelmaa ja sitä rahoittaa Euroopan unioni (Next Generation EU).

Aluehallituksen puheenjohtajan blogi: Löydämmekö yhdessä paremman?

​​​​​

Aluevaltuusto ja aluehallitus. Kaksi lain vaatimaa ja neljä toimialakohtaista lautakuntaa. Kuusi jaostoa. Kolme pakollista vaikuttamistoimielintä.

Joka vuosi 160 virallista kokousta, ja tukkukuorma epävirallisia päälle. Tuhansia sivuja esityslistoja, sopimuksia, lukuja, taulukoita ja taustatietoja. 169 luottamushenkilöä. Kokoustiloja, koulutuksia, tietotekniikkaa, kahvia ja voileipiä, kilometrikorvauksia ja palkkioita. Lähes 1,9 miljoonaa euroa  päätöksentekojärjestelmän pyörittämiseen, paitsi että summasta puuttuu vielä kaikki valmistelijoiden, esittelijöiden ja sihteerien työ.

Noin 1,9 miljoonaa euroa merkitsee 0,13 prosenttia Pohjois-Savon hyvinvointialueen kuluvan vuoden menoista. Yksityisen ihmisen elämässä valtaisalta tuntuva summa on pienen pieni siivu 1,5 miljardia euroa hipovasta budjetista. Silti moni miettii, mitä demokratian hinnalla saa, ja käytetäänkö raha parhaalla mahdollisella tavalla.

Sitä hyvinvointialueen sisälläkin nyt mietitään. Päätöksenteon järjestelmä perustuu ydinosiltaan lakiin – esimerkiksi aluevaltuutettujen määrä tulee suoraan sieltä, mutta muita kuin lain edellyttämiä toimielimiä on mahdollista säätää paikallisesti.

*

Pohjois-Savossa historian ensimmäinen aluevaalikausi mennään kunnallista lautakuntarakennetta muistuttavalla mallilla. Sen ehdoton etu on laaja demokratia. Kun luottamushenkilöitä on paljon, ja lautakunnat eivät vain valmistele asioita vaan myös päättävät niistä, asukkaiden näkemyksellä on todellista painoarvoa.

Toisaalta jo parin ensimmäisen vuoden aikana on havaittu, että sosiaalihuollon, terveydenhoidon ja pelastustoimen yhteensovittaminen eli integraatio etenee liian hitaasti. Vanhoja siiloja on purettu, mutta tilalle on noussut uusia.

Pientä säätöä siis tarvitaan, vai tarvitaanko? Siltä varalta, että tarvittaisiin, aluehallitus käynnisti viime keväänä perusteelliset pohjatyöt yhdessä ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa. Omaa järjestelmäämme on verrattu muiden hyvinvointialueiden ratkaisuihin. Luottamushenkilöitä ja viranhaltijoita on kuultu ja erilaisia malleja kehitelty.

Valitaanko valiokuntamalli? Tai perustetaanko vain yksi lautakunta, joka ohjaa kaikkea palvelutuotantoa? Toistaiseksi kaikki on avoinna, ja eri vaihtoehtojen arviointi jatkuu. Mikäli valtuusto päätyy muutoksiin, ne kannattaa viedä hallintosääntöön ensi vuoden alkupuolella. Aluevaalit pidetään huhtikuussa, ja uudet päättäjät aloittavat työnsä kesäkuun ensimmäisenä päivänä 2025.

*

Aluevaltuutetuille suunnatussa kyselyssä toimielinjärjestelmän kehittämisen tärkeimmäksi tavoitteeksi nousi sujuva päätöksenteko. Lisäksi keskeisinä pidettiin sekä integraation edistämistä että demokraattisuutta ja poliittisen ohjauksen vahvistamista.

Luottamushenkilöt edustavat nimenomaan poliittista ohjausta. He päättävät hyvinvointialueen kehittämisen suunnasta ja strategisista valinnoista. Luottamushenkilöt eivät puutu yksittäisten asiakkaiden asioihin, mutta he ohjaavat resurssien käyttöä niin, että sillä on ainakin välillisesti vaikutusta alueen asukkaiden saamiin palveluihin.

Periaatteessa hyvinvointialueiden itsehallinnollinen asema antaa luottamushenkilöille paljon valtaa. Todellisuus tuntuu nyt toisenlaiselta. Kun koko rahoitus tulee valtiolta, eikä se riitä edes lain mukaisten palveluiden varmistamiseen, arvovalintoja tehdään ministeriöiden tiukassa ohjauksessa.

Juuri siksi toimielinjärjestelmämme on oltava sujuva, tehokas ja oikein mitoitettu. Nykyinen malli ei ole huono, mutta löydämmekö yhdessä paremman? Mikä olisi paras mahdollinen siihen tehtävään, joka hyvinvointialueella Pohjois-Savon asukkaiden palvelijana on?

Hyvinvointialuejohtajan blogi: alkuvuosi 2024 jätti jälkeensä monia avoimia kysymyksiä

Pohjois-Savon hyvinvointialueella vuoden 2024 ensimmäisen vuosipuolikkaan toiminnan ja talouden pääaiheiksi nousivat konsernihallinnon muutokset yhteistoimintamenettelyineen, synkkenevä talousennuste ja palvelujärjestelmäuudistuksen päätöksenteko. Välttämättömien uudistusten osalta on kuitenkin edetty hyvin. Näistä kaksi esimerkkiä ovat asiakas- ja potilastietojärjestelmien uudistukset.  Hoidon ja palvelujen saatavuuden suhteen on ollut vaikeuksia, joista näkyvimpinä esimerkkeinä ovat olleet valvontaviranomaisten huomautukset leikkausjonoista ja lastensuojelun ongelmallisesta tilanteesta. Hallinnon kehittämisen tarpeista kertoo vakava häiriötilanne palvelukyytien laskutuksessa, jota ei ole saatu kuntoon. Tämä epäonnistuminen vaikuttaa suoraan tuhansien kansalaisten arkeen.

Aluevaltuusto päätti aluehallituksen esityksen mukaisesti palvelujärjestelmäuudistuksesta ja toimeenpano pääsee vauhtiin. Poliittinen päätöksentekokyky oli vahva, päätös historiallinen ja valmisteluprosessi kansalaisten kuulemiskierroksineen erittäin vaativa. Merkittävät linjaukset palveluverkkoon, taloudellisiin ja toiminnallisiin tavoitteisiin, uusiin palvelumuotoihin ja investointeihin näyttävät suunnan 2030-luvun rakenteisiin.  Uudistustyö jatkuu perhe- ja vammaispalveluiden sekä erityispalveluiden osalta. Edelleen tärkein tavoite on saada rajallisista resursseista irti mahdollisimman suuri hyvinvointihyöty kansalaisille.

Hyvinvointialueen hallinnon muutosprosessi yhteistoimintaneuvotteluista päätöksenteon rakenteisiin on jatkunut tiiviinä. Edelleen tarvitaan syvemmälle menevää rakenteiden tarkastelua, jotta tukipalvelut saadaan yhtäältä vastaamaan palvelutuotannon tarpeita ja toisaalta tukemaan päätöksentekokykyä. Esihenkilötyön tukeminen, hallinnon keventäminen ja hallinnollisten toimintatapojen kriittinen tarkastelu ovat hallinnon muutosten kärjessä. Tärkeimpien kansallisten kumppanuuksien yhteistyö on jatkunut erinomaisella tasolla. Yhteistoiminta-alueen sopimus on loppusuoralla, yliopistollisten alueiden verkosto tiivistyy edelleen

Tammi-kesäkuun taloudellinen tulos jäi 28,8 miljoonaa euroa miinukselle. Näkymä loppuvuoden osalta on selvästi synkempi. Toimialojen alkuvuoden arviot ovat lähelle 100 miljoonaa euroa miinuksella. Kehitys vastaa kansallista näkymää ja vuoden 2024 alijäämien ennustetaan toteutuvan jopa edellisvuotta suurempina koko maan tasolla. Vuosien 2024–2028 menopaineen ja rahoituksen välisen eron on ennustettu olevan 5,4 miljardia koko maassa. Menopaine ja palkkakulujen kasvupaine yhdessä ovat merkittävästi suurempia kuin riittämätön hyvinvointialueiden indeksin mukainen rahoituksen kasvu. Samanaikaisesti alueiden omavastuuta kasvatetaan, lisäleikkauksia valmistellaan, rahoitusmalli ohjaa rahoitusta kasvukeskuksiin ja alijäämät olisi katettava vuoden 2025 loppuun mennessä. Omilla sopeutustoimillakin on rajansa.

Toteutuman ja ennusteen välisen eron selittävät useat eri tekijät, joiden taloutta heikentävä vaikutus pidemmällä aikavälillä on huolestuttavaa. Palveluiden järjestämisen ja alimitoitetun rahoituksen epäsuhta tullee kasvamaan tiedossa olevilla rahoitusratkaisuilla. Jos alkuvuoden talouden osalta etsii jotain positiivista, niin nostaisin esille saamamme rahoituslain mukaisen kompensaation vuoden 2023 alijäämien kattamiseksi. Positiivista on myös oman toimintamme toimintakulujen ja henkilöstökulujen maltillinen kasvu. Tosin henkilöstökuluihin ovat vaikuttaneet henkilöstön saatavuusongelmat, joita on jouduttu paikkaamaan kalliimmalla vuokratyövoiman ja ostopalvelujen käytöllä. Ostopalvelujen kasvuvauhti on kestämättömällä tasolla ja ongelma on yhteinen kaikilla hyvinvointialueilla. Suunnan muutokseen tarvitaan vähintään yhteistoiminta-alueen laajuisia toimenpiteitä.

Kansallisen tason muutoksista on syytä mainita hyvinvointialueen ohjauksen toisen vaiheen valmistelu ja toimeenpano eli ennakollisen talouden ohjauksen menettely. Valtion taholta on tarkoitus tiivistää niin sanottua ennakollista informaatio-ohjausta. Tarkoitus on toki hyvä: tavoitteena on välttyä varsin raskailta virallisilta arviointimenettelyiltä, jotka pitävät sisällään alueiden yhdistymisselvitykset. Alueilla itselläänkin on kuitenkin syytä olla selvillä, että milloin kyse on epävirallisesta ”pehmeän” vaikuttamisen keinoista, ja milloin virallisesta arviointimenettelystä. Tähän arvioon tarvitaan valtion ja alueiden kanssa jaettu realistinen tilannekuva.    

Valtion ohjauksen tulee edistää hyvinvointialueille asetettuja tavoitteita, kuten itsehallinnollisen aseman säilyttämistä ja vahvistamista. Alkuvuoden kansallisten keskustelujen teemana on ollut puuttuva kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon visio ja ylipäätään eduskunnan, ministeriöiden ja hyvinvointialueiden yhteisen tahotilan määrittely. Mitä maan hallitus haluaa hyvinvointialueilta? Mitkä vaikutukset tasapainotusohjelmilla on ollut? Onko tulossa lisäsäästöjä? Miten lainsäädännön muutokset ja palvelureformi etenevät? Avoimia kysymyksiä on edelleen paljon. 

Heinäkuun helteet - hetki perheneuvojan saappaissa

Työskentelen projektipäällikkönä Pohjois-Savossa Suomen kestävän kasvun ohjelman (RRP) lapsiperheiden yleisen neuvonnan projektissa.  

Lapsiperheiden yleinen neuvonta on geneeristä matalan kynnyksen neuvontaa kaikille pohjoissavolaisille lapsiperheille. Toiminta on aloitettu kymmenen kunnan alueella 1.7.2023 ja 8.1.2024 se laajeni koko Pohjois-Savoon. Yleistä neuvontaa tarjotaan puhelimitse arkisin klo 9–15, numerossa 017 2734300, jalkautuen sovittuina ajankohtina muiden toimijoiden kanssa yhteiseen työhön Pohjois-Savossa sijaitseville Perheentaloille ja jakamalla Instagramissa tietoa vuosikellon ja perhekeskuksen tehtävien mukaisesti erilaisista lapsiperheiden arkeen liittyvistä teemoista.

Minun tehtävänkuvaani ei yleensä kuulu asiakastyötä. Lapsiperheiden yleisen neuvonnan asiakastyössä työskentelee moniammatillinen tiimi. Yleinen neuvonta ei ole sosiaalipalvelua, eli se ei arvioi asiakkaan palvelun tarvetta, eikä myönnä palveluita. Toimintaa kehitetään yhdessä muiden lapsiperheiden toimijoiden kanssa ja tarkasti asiakaspalautteita kuunnellen.  

Minä olen ollut töissä heinäkuussa aiemminkin, mutta tänä kesänä pääsin ilokseni osallistumaan kehittämämme toiminnan tuottamiseen muutamaksi viikoksi. Ai että, se oli arvokasta! Oli aivan ihana saada itse kokea se, mistä kehitettävät aiheet nousevat. Mikä puheluissa motivoi palvelemaan paremmin ja paremmin, selvittämään perheille jaettavaa tietoa enemmän ja vielä vähän enemmän. Tai miksi asiakastyytyväisyyskyselyn kysymys voi olla joissakin puheluissa vaikea esittää, miksi kaikille soittajille kerrottavasta Omaperhe.fi -palvelusta voi olla joissakin tilanteissa mahdotonta kertoa. Useampaan kertaan sain itseni kiinni siitä, että olin jäänyt kertomaan soittajalle joistakin toiminnoista niin keskittyneesti, että asiakastyytyväisyyskysely unohtui suorittamatta. Tai puhelu päättyi niin nopeasti, että lause Omaperheestä jäi kesken. Sitä kun ollaan ihmisiä, näin voi käydä, vaikka kuinka yrittäisi parhaansa. Toki huomasin myös sen, että paransin toimintaani koko ajan, olin luontevampi ja parempi palvelemaan toimintaan soittavien tarpeita.  

Projektipäällikön onnistumista työssään arvioivat toimintaa käyttävät kuntalaiset, rahoittaja, ohjausryhmä, hankepäällikkö, projektin tekijät ja kumppanit, sekä sidosryhmien edustajat. Minun tapani olla projektipäällikkö on olla laivan kapteeni, joka varmistaa, että miehistö onnistuu tehtävissään. Tehtäväni on nähdä kokonaisuus, merkitys tekemiselle ja tulosten vaikutukset. Minun tulee myös huolehtia, että tiimilläni on tilaa tehdä työtään ja että heidän vastuunsa ovat selkeät. Tämä, että pääsin tekemään kehittämäämme toimintaa, auttoi minua näkemään vielä selvemmin kokonaisuutta. Se elävöitti niitä keskusteluja, mitä olen tiimini asiantuntijoiden kanssa käynyt. Onnistumisia ja kipukohtia.  

Meidän tavoitteemme on kertoa perheille kaikesta siitä tuesta, mitä Pohjois-Savon perhekeskusverkostosta löytyy. Teemme sitä antaumuksella ja sydämestämme. Ja tähänkin kokemukseeni perustuen, onnistuneesti – palaute avun saamisen kokemuksesta huitelee koko ajan yli yhdeksässä, kiitos siitä osaavan tiimini.  
 

Yhteistyöterveisin,

Tiina Mikkonen-Reponen

Suomen kestävän kasvun ohjelmaa rahoittaa EU:n elpymisväline (Next Generation EU). 

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: lastenpsykiatrialla ennakointi ja yhteistyö ovat työn ytimessä

Heinäkuinen TET-päiväni oli tuttuun tapaan valtavan monipuolinen: lastenpsykiatrian akuuttiosaston vieraana pääsin laatimaan turvasuunnitelman vierailun ajalle, maistamaan tulista nallekarkkia sekä oppimaan lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisessa tutkimusyksikössä, miten poliisin virka-apupyyntöön siellä vastataan.

​​​​​​​

Aamu starttasi lastenpsykiatrian akuuttiosaston aamupalaverilla, jossa käytiin läpi uuden asiakkaan tilannetta ja keskusteltiin mm. lapsen toimintakyvystä ja yhteydestä perheeseen.

Lastenpsykiatrian akuuttiosasto tarjoaa apua ympäri vuorokauden, vuoden jokaisena päivänä alle 14-vuotiaiden lasten psykiatrisiin hätätilanteisiin Itä-Suomen yhteistyöalueella. Tähän YTA-alueeseen kuuluvat Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja Keski-Suomen hyvinvointialueet.

Keskimääräinen osastojakson pituus on noin 10 päivää ja päivystyksellistä ja kiireellistä osastohoitoa varten potilaspaikkoja on kuusi. Apua tarvitsevien määrää ei ole etukäteen mahdollista tietää, mutta ketään ei käännytetä pois. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että välillä osasto on tupaten täynnä ja välillä päivän tai pari tyhjilläänkin. Silloin osaston työntekijät ovat muiden osastojen ja yksiköiden tukena. Lähellä toimiikin esimerkiksi sairaalakoulu, jonka loma-aikaan hiljaisiin tiloihin pääsin tutustumaan.

Ennakoiva työote kuuluu ja näkyy kaikessa toiminnassa

Jo ennen vierailua minulle kävi selväksi, mikä on yksi lasten psykiatrian akuuttiosaston tiimin vahvuuksista: huolellinen ennakointi ja valmistautuminen. Hyvissä ajoin etukäteen sain nimittäin osastonhoitaja Juha-Pekalta selkeät ohjeet miten saapua paikalle, päivän ohjelman ja tiedon siitä, keitä kaikkia Tet-päiväni aikana tapaan.
Pääsin myös kokeilemaan turvasuunnitelman laadintaa, joka auttaa lapsia ja nuoria määrittämään, miten he voivat itse lievittää hankalaa oloa. Toisaalta suunnitelma myös sanoittaa, millaisia tekoja lapsi toivoo aikuiselta, jotta olo helpottuu. Tämä kaikki auttaa ehkäisemään vaikeita ja ahdistavia tilanteita.

Psykiatrisen sairaanhoitajan Antin johdolla mietin, millaisia vaikeita tunteita tai ajatuksia itselläni on. Vakavien pohdintojen jälkeen nimesin myös keinoja, jotka minua auttavat hankalissa tilanteissa: metsälenkki perheen mäyräkoiran seurassa ja juttelu läheisten ystävien ja vaimoni kanssa. Keinoja ahdistuksen purkamiseen ja hallintaan on kuitenkin monenlaisia ja joskus ne voivat liittyä huomion viemiseen pois ahdistuksen tai pahan olon tunteesta. Tämä onnistuu vaikka jääpalaa kädessä pitämällä, Pop it-lelua napsuttelemalla tai silittämällä pehmolelua. Myös tulisen nallekarkin syönti vie ajatukset pois kaikesta muusta, tämän pääsin ihan itse kokemaan!

Hoitajan työ akuuttiosastolla on todella monipuolista, vaikka ulkopuoliselle se voi välillä näyttäytyä käytävillä ”seisoskeluna” tai pelkkänä Afrikan tähden pelaamisena. Tosiasiassa hoitajat havainnoivat lapsia ja ympäristöä jatkuvasti ja pyrkivät ennakoimaan hankalia tilanteita. Tärkeintä ahdistuneelle lapselle on, että turvallisia aikuisia on riittävästi saatavilla. Kun tietää, että mielen päällä olevista asioista voi aina jutella aikuisen kanssa, rauhoittaa se koko osaston ilmapiiriä ja purkaa myös kuilua potilaiden ja henkilökunnan välillä. Yhteisöllisyys ja turvallisen aikuisen läsnäolo ehkäisevät väkivaltatilanteita.

Rautainen osaaminen ja saumaton yhteistyö työssä onnistumisen elinehtoina

Yleisimmät tulosyyt lastenpsykiatrian akuuttiosastolle ovat itsetuhoisuus, aggressiivisuus, psykoottisuus ja ahdistuneisuus. Neljän tyttären isänä haavoittuvassa asemassa olevien lasten tarinat koskettivat minua syvästi. Oli helpottavaa kuulla, että meidän ammattilaisilla on monia keinoja, jotka auttavat heitä jaksamaan työssään. Hyvä yhteishenki näkyi heti ensi hetkestä lähtien vierailijallekin ja on myös rekrytointivaltti: näihin hommiin ei tarvitse ammattilaisia houkutella, vaan hakemuksia saapuu uuden paikan avautuessa yleensä mukavasti. Myös työnohjaus ja ammatillisen osaamisen jatkuva kehittäminen ovat oman jaksamisen kannalta tärkeitä. Kun tietää mitä tekee ja miten lasta voi auttaa, on helpompi jaksaa raskasta työtä. Ja onneksi kenenkään ei täällä tarvitse pienten asiakkaiden suuria murheita yksin kantaa, sillä työtä tehdään tiiviisti moniammatillisessa tiimissä.

Yhteistyö eri ammattiryhmien ja viranomaisten välillä oli myös Tet-päiväni toisessa kohteessa tärkeä keskustelun aihe.

Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikkö palvelee koko YTA-aluettamme ja asiakkaat sinne ohjataan Poliisin virka-apupyynnöllä. Vastaavia yksiköitä on Suomessa yhteensä viisi, yksi jokaisessa yliopistollisessa sairaalassa. Asiakkaita ovat alle 18-vuotiaat lapset ja nuoret, joihin epäillään kohdistuneen väkivallanteko. Toisinaan asiakas on menehtynyt väkivallan seurauksena, mutta siitä huolimatta ammattilaisemme auttavat selvittämään, mitä hänelle on tapahtunut.

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Heini ja lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisen tutkimusyksikön osastonylilääkäri Marja näyttivät minulle käytännössä, miten asiakkaan saattaen vaihto yhdestä yksiköstä toiseen tapahtuu: kävimme yhdessä läpi aamulla laaditun turvasuunnitelmani. Vaikka meitä aikuisia asia vähän nauratti, osoitti tämä juttutuokio minulle jälleen kerran, miten täällä lapsen tai nuoren turvallisuus ja hyvinvointi asetetaan joka käänteessä etusijalle.

Sain oikeuspsykiatrian tutkimusyksikön toimintaan saman esittelyn, kuin kuka tahansa joukkueen uusi jäsen. Tämä tuntui mukavalta, sillä samaa tiimiähän tässä koko sakki ollaan, olipa työpiste hallinnossa tai asiakkaiden parissa. Pääsin välittömästi verryttelemään arviointikykyäni, kun kävimme läpi Poliisin virka-apupyyntöön vastaamista ja harjoittelin haastattelukuulemiseen liittyvän hypoteesin laatimista. Tutkimusyksikön tiimi myös simuloi oikeuspsykologisen haastattelukuulemisen, jonka avulla tutustuin lasten ja nuorten kanssa käytettävään haastattelutekniikkaan.

Puhun työssäni paljon palveluintegraation tärkeydestä. Tämän Tet-päivän aikana teemasta ei tarvinnut kenellekään saarnata, vaan sain itse nähdä, miltä monialainen yhteistyö parhaimmillaan näyttää käytännössä. Kun eri alojen osaajat ja viranomaiset istuvat lapsen asialla saman pöydän ääreen, on se aina sekä asiakkaan että ammattilaisen etu.

Aluevaltuuston puheenjohtajan blogi: Palveluverkko luo perustan palvelujen uudistamiselle

Aluevaltuusto päätti 17.6. hyvinvointialueen palveluverkosta. Perhe- ja vammaispalvelujen sekä erikoissairaanhoidon ja yliopistollisen sairaalan uudistuksesta päätetään kuitenkin vasta syksyllä. Valtuuston päätös luo osaltaan perustan sille, missä ja millaisia sosiaali- ja terveyspalveluja tarjotaan Pohjois-Savon kunnissa jatkossa.

Palvelujen sisällön kehittäminen sosiaali- ja terveyskeskuksissa ja sote-asemilla voi nyt jatkua täydellä vauhdilla. Pidän tärkeänä päätökseen sisältyvää ehtoa siitä, että niillä alueilla, joissa palveluvalikoima muuttuu, on oltava tiedossa korvaavan palvelun sisältö ennen muutosta.

Päätöksestä äänestettiin, mikä kuuluu demokraattiseen päätöksentekoon. Hyväksytty ratkaisu on kompromissi ja sitä voi luonnehtia maltilliseksi muutokseksi. Palvelut muuttuvat, mutta se tapahtuu vaiheittain ja ajan kanssa lähipalvelut pääosin säilyttäen. Päätös tarkoittaa toki myös sitä, että hyvinvointialuejohtajan alkuperäisen esityksen mukaisista taloudellisista tavoitteista joudutaan tinkimään. Se voi tuoda lisää paineita talouden tasapainottamiseen. Toisaalta esimerkit niiltä hyvinvointialueilta, joissa julkiset sote-palvelut oli järjestetty ”keskitetysti” jo ennen sote-uudistusta, osoittavat, että palvelujärjestelmän uudistus voi tuoda myös taloudellisia säästöjä, kun niitä tehdään maltilla ja huolellisesti suunnitellen. 

Maanantaina tehtyä päätöstä edelsi laaja osallistava vaihe, jonka aikana kuultiin asukkaita ja henkilöstöä. Asukastilaisuuksia järjestettiin kattavasti eri puolilla maakuntaa. Sain olla itsekin mukana muutamassa niistä. Tilaisuuksien osallistujamäärät olivat joka paikassa tavattoman suuria, mikä kertoo siitä, että ihmisillä on aito huoli lähipalvelujen säilymisestä omalla paikkakunnalla. Kuulemistilaisuuksissa myös kunnat toivat esiin huolensa palvelujen vaikutuksesta niiden elinvoimaan. Tilaisuuksien anti heijastuu vahvasti valtuuston hyväksymässä päätöksessä.

Palveluverkkoa tarkastellaan jatkossa vuosittain. On selvää, että sitä mukaa kun palvelujen sisältöä kehitetään muun muassa digitaalisten palvelujen suuntaan, myös palveluverkko voi muuttua. Sen vuoksi on hyvä, että aluevaltuustolla on mahdollisuus tehdä siihen tarvittavia muutoksia.

Haluan kiittää viranhaltijoita asian erinomaisesta ja monipuolisesta valmistelusta. Valtuuston valittavana oli useita skenaarioita, jotka sisälsivät vaihtoehtoisia toteuttamistapoja toimenpiteineen, aikatauluineen ja kustannusvaikutuksineen. Vaikka perhe -ja vammaispalvelujen sekä erikoissairaanhoidon palveluverkon uudistuksesta päättäminen jäi syksyyn, uskon, että se saadaan nivoutumaan hyvin nyt tehtyyn ratkaisuun.

Toivotan kaikille hyvää juhannusta ja kiireetöntä kesää!

Hannu Tsupari
aluvaltuuston puheenjohtaja
 

Aluehallituksen puheenjohtajan blogi: Hyvinvointialueen satsaukset oikeisiin asioihin

Pohjois-Savon hyvinvointialueen aluevaltuusto päätti maanantaina 17. kesäkuuta palvelujärjestelmänsä uudistuksen ensimmäisestä vaiheesta. Puolentoista vuoden siirtymävaihe on ohi, ja on aika astua eteenpäin.

Valtuuston ratkaisut vaikuttavat näkyvimmin perusterveydenhuoltoon ja ikäihmisten palveluihin. Laajan kuulemis- ja lausuntokierroksen jälkeen esitys on, että nykyisten terveysasemien verkosto säilyisi toistaiseksi lähes ennallaan.

Palveluvalikoimaa ja aukioloaikoja säädettäisiin niin, että työvoiman riittävyydestä ja hoidon jatkuvuudesta voidaan huolehtia aiempaa paremmin koko maakunnassa.

Kasvokkain tapahtuvan hoidon rinnalle kehitetään nopeasti etäpalveluita. Vaikka moni niitä vastustaa, todellisuudessa digitaaliset palvelut auttavat eniten sellaisia, jotka eivät voi tai halua niitä itse käyttää. Mitä useampi hoitaa asioitaan omatoimisesti verkossa, sitä enemmän ammattilaisten aikaa ja käsiä riittää henkilökohtaista apua tarvitsevien tueksi.

Vuodeosastojen määrään on tulossa vastaanottoja suurempi muutos. Sänkyjen vähentäminen ei merkitse sairaiden hoidosta luopumista, vaan mallia, jonka mukaan sairaalassa viivytään vain se aika kuin on hoidon kannalta välttämätöntä. Tämän jälkeen toipuminen ja paraneminen jatkuvat kotona.

Muutos edellyttää kotisairaalatoiminnan ja kuntoutuksen nopeaa vahvistamista. Myös elämän loppuvaiheen hoito on kyettävä järjestämään kaikille turvallisesti ja kivuttomasti joko kotona, sairaalassa tai kodin lähellä sijaitsevassa hoivakodissa.

Vaikka aluehallituksen esitystä on haastettu, tahto palvelujen turvaamiseen yhdistää kaikkia poliittisia ryhmiä. Toimintojen rankka keskittäminen olisi myös nykyisen hallitusohjelman vastaista. Sehän ”kiinnittää erityistä huomiota perusterveydenhuollon palvelujen saatavuuteen”.

Niukkuus tarkoittaa valintoja

Kun puhumme peruspalveluista, puhumme sekä inhimillisyydestä että rahasta. Helposti ja oikeaan aikaan löytyvä, todellisia tarpeita vastaava apu on ainoa keino välttää sosiaalisten tai terveyteen liittyvien ongelmien kasautumista.

Jos mielen tai ruumiin vaiva äityy pahaksi, se ei yleensä selviä puhumalla. Silloin tarvitaan raskaita toimenpiteitä ja pitkiä hoitojaksoja. Niukkuuden aikana ne pitäisi säästää tilanteisiin, joihin ei ole muuta apua, ja joita ei voi ennalta ehkäistä.

Niukkuus yhdistää kaikkia Suomen hyvinvointialueita. Kustannusten nousun taittaminen oli, ja sen pitää edelleen olla, yksi uudistuksen tärkeimmistä tavoitteista. Tavoitetta ei koskaan saavuteta, ellei toiminta muutu.

Aluevaltuuston päätettäväksi esitetyt muutokset voivat onnistuessaan keventää Pohjois-Savon hyvinvointialueen kustannuksia lähes 20 miljoonalla eurolla vuodessa. Se on suhteessa oikean kokoinen siivu palveluiden uudistamisen kokonaistavoitteesta, joka asettuu noin 50 miljoonan euron tasolle.

Jäljelle jäävästä 30 miljoonan euron ohjelmasta päätetään ensi syksynä. Suurin osa siitä kohdistuu erikoissairaanhoitoon, mutta myös perhe- ja vammaispalvelut on kyettävä jatkossa järjestämään selvästi nykyistä tehokkaammin.

Vaikka summat kuulostavat suurilta, ne eivät ole mahdottomia. Olennaista on, että uskallamme keskittyä oikeisiin asioihin, panostaa tärkeiden prosessien kehittämiseen ja luopua rohkeasti kaikesta, mistä ei ole todellista hyötyä.

Jos jokin tuntuu mahdottomalta, se on taistelu aikaa vastaan. Hyvinvointialueille asetettu velvoite kattaa talouden alijäämät kolmen vuoden sisällä vaikutti järkevältä vuonna 2021, kun rahoituslaki säädettiin. Sen jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon.

Uudessa tilanteessa alijäämien kattamisesta on tullut köysi, joka uhkaa kuristaa kuoliaaksi kaikki sote-uudistuksen hyvät tavoitteet.

On selvää, että ellei alijäämien kattamiselle anneta lisää aikaa, Suomen julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto ja pelastustoimi voivat nujertua muutamassa vuodessa. Toivottavasti se ei ole kenenkään tavoite.

Niukkuus tarkoittaa valintoja. Jokainen meistä tarvitsee hyvinvointialueen palveluita, mutta toiset tarvitsevat niitä enemmän kuin toiset. Vahvojen vastuulla on huolehtia, että välttämättömän avun ja turvan järjestämisessä kuullaan myös heiveröisimpien ääntä.

Jos saisin itse valita, panostaisin erityisen paljon voimavaroja lapsiperheiden ja ikäihmisten auttamiseen. Tulevaisuus on tämän päivän lasten ja nuorten varassa. Mitä terveempinä he saavat kasvaa, ja mitä paremmin perheet voivat, sitä valoisampi on Suomen huomen.

Nykyisen vaurauden ovat kuitenkin rakentaneet ne, jotka tänään ikääntyvät, haurastuvat ja tarvitsevat apua. He ovat pitäneet meistä huolta.

Meidän velvollisuutemme ja kunniatehtävämme on huolehtia heistä niin, että kenenkään ei tarvitse pelätä omien voimiensa heikkenemistä.

Riitta Raatikainen, aluehallituksen puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu alunperin Savon Sanomissa 16.6.2024.

Miltä tuntuu lähteä ihan nollista −ja onnistua?

Oletteko ikinä miettineet, miltä tuntuu lähteä mukaan projektiin, josta ei tiedä etukäteen yhtään mitään? 

En minäkään, ennen kuin lähdin mukaan Pohjois-Savon hyvinvointialueen palvelujärjestelmän uudistamisen projektiin osana koulutehtävääni. Opiskelen kolmatta vuotta Savonia- ammattikorkeakoulussa sosionomiksi ja päätin lähteä hetkeksi mukaan seuraamaan tätä tulevaa uudistusta. Itse en ollut tähän aiheeseen tutustunut sen tarkemmin ennen projektiani, ja kaikki siihen liittyvä oli minulle tuntematonta.

Aiheena palvelujärjestelmän uudistaminen on monimutkainen ja jakaa paljon mielipiteitä. Itselläni aikaa vei eniten se, että pääsin kärryille mitä uudistetaan ja miksi. Alkuun olin luovuttamisen partaalla ja mietin, miksi lähdin mukaan tähän. Tuntui kuin aihe olisi ollut yksi iso sekasorto, josta ymmärsit yhden asian sieltä ja toisen täältä. Hetken epätoivon jälkeen päätin kuitenkin jatkaa projektissa ja monen tunnin lukemisen jälkeen vihdoin aloin hahmottamaan aihetta edes jollain tavalla. 

Edelleen on kuitenkin monta kysymysmerkkiä, joihin meistä kukaan ei osaa vielä vastata. Onhan kokonaisuus laaja ja paljon käytännön kysymyksiä ratkeaa vasta, kun kesäkuisen aluevaltuuston päätöksen jälkeen lähdetään toimenpanemaan uudistusta käytännössä. Miten tämä kaikki toimii käytännössä tai kuinka kauan menee, että kaikki suunnitteilla olevat palvelut saadaan toimimaan? Toimeenpanon onkin arvoitu kestävän 3–4 vuotta.

Palvelujärjestelmän uudistamista varten on kerätty palautetta kevään aikana Pohjois-Savon asukkailta kyselyllä. Pääsin tarkastelemaan kyselyyn tulleita vastauksia etenkin digipalveluihin liittyen. Digipalvelut jakoivat runsaasti mielipiteitä laidasta laitaan. Osa kaipasi laajempia ja sujuvampia digitaalisia palveluita. Kehittämiseen liittyen toivottiin huomioitavan erityisesti ikäihmiset ja annetavan riittäviä ja selkeitä ohjeistuksia. Toimivat tietoyhteydet tuovat omat haasteensa tähän, ja niitä olisikin hyvä kokeilla etukäteen. Palveluiden tulisi olla käyttäjälähtöisiä ja yksinkertaisia sekä niissä tulisi huomioida mitä voi ja kannattaa tarjota diginä. Tietoturva on myös tärkeää!

Uudistaminen on pitkä prosessi ja laaja kokonaisuus. Koska aihe jakaa paljon eri mielipiteitä, on vaikeaa saada kaikkia miellyttävää lopputulosta. Meidän tehtävänämme on omalta osaltamme osallistua uudistamiseen ja luottaa ammattilaisiin, jotka tekevät kaikkensa saadakseen parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Jos kuvailisin minun projektiani kahdella sanalla, ne olisivat: epätoivo ja onnistuminen. Hyppäämällä suoraan syvään päätyyn omalle epämukavuusalueelle oppii, ja se kehittää parhaiten. Tuntematon aihe oli alkuun epämiellyttävä, mutta näin jälkeenpäin voin sanoa, että kaikki tämä perehtyminen kannatti. Olenhan itse myös tulevaisuudessa näiden palveluiden käyttäjä, ja myös sosiaalialan ammattilainen!

Linda Piironen
sosionomiopiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Tutustu palvelujärjestelmän uudistukseen.
 

Taite-työnhakuvalmennus osana Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hankkeen Työkykyohjelmaa

“TAITE-työnhakuvalmennus, koska me kaikki tarvitsemme kykyjemme ja voimavarojemme mukaista työtä, ja yhteiskunta mahdollisimman monen työpanosta.” 

Toteutimme huhtikuussa Taite-ryhmätyönhakuvalmennuksen osana Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon-hankkeen Työkykyohjelmaa. Valmennuksen tavoitteena on kohentaa työikäisten työttömien työnhakutaitoja ja tukea heitä työllistymiseen liittyvien vaikeuksien kohtaamisessa. Valmennuksessa osallistujien työnhakukyvykkyyttä tuetaan vahvistamalla heidän henkistä hyvinvointiaan, itseluottamusta ja itseohjautuvuutta – kokemusta aktiivisesta toimijuudesta työttömyydestä huolimatta.

Elämyksellinen Taite-ryhmätyöhönvalmennus

Taite-valmennus on Työterveyslaitoksen ja Kansaneläkelaitoksen yhteistyössä kehittämä ohjattuun vertaisoppimiseen perustuva työhönvalmennus, jonka juuret ovat vuodelta 1996 Michiganin yliopiston Institute for Social Research-preventiotutkimuskeskuksen JOBS©-ohjelmassa. Valmennus on päivitetty Työterveyslaitoksella vastaamaan 2020-luvun työnhaun tarpeita. Ohjatussa vertaisoppimiseen perustuvassa valmennuksessa käsitellään tutkimuspohjaisesti kehitettyjä työnhakuun liittyviä oppimissisältöjä valmennukseen osallistuvien keskinäisten keskusteluiden ja oivallusten kautta. Valmennus soveltuu kaikille työttömille ikään, koulutusalaan ja -tasoon katsomatta. Tärkeintä on, että osallistuja on itse motivoitunut kehittämään työnhakutaitojaan ja sitoutuu valmennukseen. 

Valmennuksen toimintamallin mukaisesti meillä Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hankkeessa toteutetun Taite-valmennuksen valmentajatyöparina toimivat eri organisaatiossa työskentelevät ammattilaiset; työkyvyn tuen osa-alueeseen kuuluvan laatuperusteisen työhönvalmennuksen kehittäjä-työhönvalmentaja Päivi Kuikka ja Kuopion kaupungin työllisyyspalvelukoordinaattori Kalle Mertanen. Valmennus toteutettiin yhteistyössä Elävä säätiön kanssa säätiön Kuopion toimipisteen koulutustiloissa. Toimintamallin mukaisesti valmennusryhmä kokoontui viitenä peräkkäisenä arkipäivänä, aina neljäksi tunniksi kerrallaan. Suositeltavan ryhmäkoon (6–15 osallistujaa) mukaisesti valmennukseen osallistui yhdeksän motivoitunutta työnhakijaa.

”Hyviä vinkkejä, vertaistukea ja uutta näkökulmaa”  

Valmentajatyöparin Päivi Kuikan ja Kalle Mertasen sekä ajatuksiaan jakavan osallistujan (yllä oleva sitaatti) mukaan Taite-valmennuksen erityinen ansio on vertaistuki ja työnhaun tarkastelu työnantajan näkökulmasta. Valmennuksen elämyksellisyys toteutuu ryhmä- ja paritehtävissä, joissa osallistujat ottavat vuoroin työnantajan, vuoroin työnhakijan roolin ja harjoittelevat muun muassa sitä, miten luovia haastavissa työhaastattelutilanteissa. 

Valmennukseen osallistujat opettelevat tunnistamaan ja sanoittamaan omaa osaamistaan, vahvuuksiaan ja onnistumisiaan työelämässä käytännön esimerkein ryhmä-, pari- ja yksilötehtävien avulla. Omaa osaamista ja onnistumisia työelämässä opetellaan tunnistamaan ja sanoittamaan itselle sekä työnantajalle muun muassa pohtimalla millaisia arjessa, harrastuksissa ja ihmissuhteissa karttuneita taitoja itsellä on, miten niitä voi hyödyntää työelämässä ja millaisissa työtehtävissä niistä olisi eniten hyötyä. Lisäksi osallistujat tutkivat omia voimavarojaan, mikä auttaa heitä asettamaan itselleen realistisia tavoitteita. Valmentajien lisäksi osallistujien tukena on konkreettisia tehtäviä sisältävä ”Taite-valmennus – Osallistujan työkirja”. Työkirja on käytännönläheinen työväline ja kanssakulkija työnhakutaitojen ja työnhakukyvykkyyden ylläpitämiseen myös valmennuksen päätyttyä.

Toisena Taite-valmentajana toiminut Kuopion kaupungin työllisyyspalvelukoordinaattori Kalle Mertanen kokee, että valmennuksen ehdoton ansio on avoin keskustelu työkyvystä ja työnhaun haasteista, sillä ko. asioita yhdessä pohtimalla osallistuja saa mahdollisuuden tulla aiempaa tietoisemmaksi työkyvystään. Tietoisuus omasta työkyvystä auttaa realististen työllistymistavoitteiden asettamisessa. Työnhaun haasteista puhuminen taasen tekee näkyväksi sen, että työnhaku vaatii monenlaisia voimavaroja. Työnhaussa kohdatuista haasteista puhuminen antaa puolestaan mahdollisuuden aitoon kahdensuuntaiseen vertaistukeen.

Mertasen mukaan toimintamalliin voisi sisällyttää työnantajavierailuja, sillä ne lisäisivät valmennuksen konkreettisuutta ja työelämälähtöisyyttä. Valmentajan näkökulmasta hän kokee myönteisenä mahdollisuuden oman toiminnan reflektointiin. Mertanen näkee, että Taite-valmennuksen menetelmiä voisi hyödyntää myös kuntouttavassa työtoiminnassa ja työvoimaviranomaisen lakisääteisissä työhönvalmennuksissa (JTYP laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta). Yhtenä tausta-ajatuksena valmennuksen pilotoinnissa onkin jalkauttaa toimintamalli työllisyyden tukemisen työvälineeksi Pohjois-Savon hyvinvointialueelle.
 

Taite-valmennus pähkinänkuoressa

Taite-valmennus (JOBS©) on työttömille suunnattu, tutkitusti vaikuttava vertaisryhmämenetelmä, jolla vahvistetaan työnhakutaitoja, tuetaan mielen hyvinvointia ja parannetaan mahdollisuuksia työllistyä. Työterveyslaitos kouluttaa ohjaajia Taite-valmennuksen osaajiksi ja toteuttajiksi osana Työkykyohjelman laajennuksen (RRP) kansallisen kehittämisen toimintaa vuosina 2023–2024. Työkykyohjelman laajennus on osa Suomen kestävän kasvun ohjelmaa. Tutustu Taite-valmennukseen Taite-ohjaajakoulutus | Työterveyslaitos (ttl.fi)

Kirjoittaja Ninja Vepsäläinen työskentelee Pohjois-Savon hyvinvointialueella Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hankkeen Työkyvyn tuen tiimissä vastuukehittäjä-projektikoordinaattorina.


Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hanke kuuluu Suomen kestävän kasvun ohjelmaan ja sitä rahoittaa Euroopan unioni. 

 

Tehtäiskö yhessä? Nepsy-tiimin kuulumisia

Nepsy-tiimin toimintaa ohjaa systeeminen ajattelu, joka pohjautuu muun muassa monitoimijaisuuteen, ratkaisukeskeisyyteen ja kokonaisuuksien hahmottamiseen. Monitoimijaisuus on käsite, joka liittyy yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen eri toimijoiden välillä. Se korostaa moniammatillista yhteistyötä ja monialaista tiedon jakamista. Monitoimijaisuuden perusta on kaikilla tasoilla se, että ammattilaiset tuntevat yhteistoiminnan sovitut rakenteet, oppivat luottamaan toisiinsa ja tuntemaan toistensa työtä sekä käsittelemään keskinäisiä jännitteitään.

Systeemisessä ajattelussa painotetaan sitä, että kokonaisuudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja pienillä teoilla voidaan saada aikaan suuria muutoksia. Tiimissämme ajatuksena on alusta saakka ollut: “Peruna kerrallaan”. Tämä ajatus pohjautuu juuri pieniin muutoksiin ja siihen, että yksi pienikin positiivinen muutos antaa voimaa seuraavalle muutokselle. Näistä pienistä muutoksista saadaan kasaan isompia kokonaisuuksia. Se, että kuinka nämä suuremmat muutokset saadaan kasaan, vaatii jokaisen panostusta eli yhdessä monitoimijaisesti tekemistä.

Kuulumisia Nepsy-päivästä

Pohjois-Savon ensimmäinen Nepsy-päivä: “YHESSÄ”- kohti Nepsy-ymmärtäväisempää Pohjois-Savoa järjestettiin 18.4.2024. Päivän aiheena oli yhdessä tekeminen, jota tarkasteltiin asenteiden, neuroesteettömyyden ja monitoimijaisen yhteistyön onnistumisten kautta. Päivään osallistui niin hyvinvointialueen työntekijöitä, järjestöjen ja yhdistyksen edustajia kuin kuntien työntekijöitä. Mukana oli myös kokemusasiantuntijuuden ääni. Päivän antia voisi tiivistää seuraavilla asioilla: 

•    Yhteistyössä on voimaa – neurokirjon henkilöiden tilanteet ovat usein sellaisia, ettei niitä mikään taho voi ratkaista yksin 
•    Arvostava kohtaaminen on avainasemassa luottamuksellisen suhteen rakentumisessa  
•    On tärkeää huomioida vahvuuksia ja ymmärtää erilaisuutta  
•    Tarvitaan myös luovaa hulluutta  

Monitoimijainen tiimityö

Nepsy-päivän aihe eli yhdessä tekeminen on ollut tiimimme perusta alusta alkaen. Olemme syksyn aikana todenneet tiiminä, ettei monitoimijainen työskentely ole heti helppoa. Kun ammattilaiset tulevat yhteistyöhön erilaisilla osaamis- ja koulutustaustoilla, yhteisen kielen ja ymmärryksen löytäminen vie aikaa. Nepsy-tiimissä työskennellään monitoimijaisella työotteella ja olemme olleet tiimin toiminnan rakentumisen osalta tilanteessa, että meillä on ollut mahdollisuus rakentaa tiimin toimintaa dialogin avulla. Olemme pohtineet yhdessä tiimin pelisääntöjä ja toimintatapoja sekä myös tunnistaneet riskitekijöitä, jotka voivat vaikuttaa tiiminä toimimiseen. Keskustelut ovat olleet ajoittain kiperiä, mutta myös syvällisiä ja niiden kautta vahvistamme jatkuvasti yhdessä toimimista. Tärkeintä on, että jokainen tiimissä tulee kohdatuksi, kuulluksi ja arvostetuksi omana itsenään.
 
Organisaatioissa ja työyhteisöissä monitoimijaiseen yhteistyöhön ja tiimien yhteistoimintaan kannattaa panostaa, sillä uskomme tällä olevan myös pitovoimaa vahvistava vaikutus. Vaikka monitoimijainen työskentely saattaa haastaa alkuun, se kuitenkin antaa lopulta enemmän. Monitoimijaisissa tiimeissä opitaan jatkuvasti toisilta ja näin saadaan kaikki osaaminen parhaalla mahdollisella tavalla hyötykäyttöön. Asioista eri mieltä olemista ei tulisi pelätä, vaan hyödyntää sitä omien ajatusten kirkastamiseen ja uuden oppimiseen. Tiimi on kuitenkin aina viisaampi kuin yksikään sen jäsen. 

Neurokirjon asiakkaiden näkökulmasta monitoimijaisen yhteistyön tekeminen ei ole vain vaihtoehto vaan tarpeellista. Jokaisen ammattilaisen osaamista tarvitaan, jotta asiakas ei koe pompottelua palvelusta toiseen. Neurokirjon henkilöt ovat asiakkaita, jotka tarvitsevat tuekseen kasvatus- ja opetusalan, terveydenhuollon sekä sosiaalialan osaamista palvelurakenteidemme toimivuuden tueksi. 

Harjoittelu hankkeessa - näköalapaikka asiantuntijatyöhön

Nepsy-tiimissä on kevään aikana ollut harjoittelija Senja Asikainen, yhteisöpedagogiopiskelija Kuopion Humanistisesta ammattikorkeakoulusta. Senja kertoo harjoittelustaan: ”Harjoitteluni Nepsy-tiimissä on ollut todella antoisa oppimiskokemus.  Tiimi on ottanut minut lämpimästi vastaan ja olen kiitollinen mahdollisuudesta oppia asiatuntijatyöstä hankkeessa. Nepsy-palveluiden kehittäminen sekä tietous nepsy-asioista on erittäin mielenkiintoista ja varmasti hyödyttää minua opinnoissa sekä työelämässä. 

Nepsy-tiimissä työskentelee ammattilaisia erilaisilla pohjakoulutuksilla ja heillä on laaja työkokemus, joka hitsautuu tiimissä hyvin yhteen. Olen oppinut heiltä eri näkökulmia ja työtapoja. Tiimissä kaikki työskentelevät omilla vahvuuksillaan ja saavat olla omia itsejään. Tiimissä viedään eteenpäin kunnioittavaa keskustelukulttuuria sekä yksilöllistä kohtaamista. Hanketyön parasta antia on tiimityö, yhteiset tavoitteet ja joustavuus. Tällaisessa tiimissä haluaisin itsekin työskennellä tulevaisuudessa!”

Uutena työntekijänä tiimissä 

Maaliskuussa Nepsy-tiimiin liittyi mukaan Jaana Heikkinen, joka on koulutukseltaan sairaanhoitaja YAMK ja tehnyt pitkän työuran nuorisopsykiatrian parissa. Myös kehittämistyöstä on kertynyt jo aikaisempaa työkokemusta. Jaana kommentoi kokemuksiaan: ”Nepsy-tiimi on tehnyt lyhyessä ajassa todella paljon hyvää työtä ja on ilo päästä tuomaan oma panokseni ja kokemukseni kehittämistyöhön mukaan. Koen tärkeäksi kehittää tätä kokonaisuutta yhdessä mahtavan tiimin ja monialaisesti kentän ammattilaisten kanssa. Kokemusääntä ja asiakasosallisuutta unohtamatta. Nepsy kuuluu sinulle, minulle ja meille kaikille. Kohdataan, keskustellaan ja etsitään yhdessä parhaat reitit rakentaa Nepsy-ymmärtäväisempää Pohjois-Savoa.”

Nepsy-tiimiläisten kokemuksia tähänastisesta kehittämistyöstä

Nyt kun Nepsy-tiimi on toiminut lähes vuoden ajan, voidaan todeta, että Pohjois-Savossa on tarvetta tälle tiimille. Tarvitaan yhteisiä verkostoja, joiden kautta eri alojen ammattilaiset tulevat toisilleen tutuiksi ja tietoisiksi toisten ammattilaisten työstä ja osaamisesta. Tässä työssä Nepsy-tiimi onkin saanut olla mukana luomassa uutta yhteistyötä ja yhdistämässä ammattilaisverkostoja. 
Pohjois-Savossa on valtavasti osaamista ja tahtoa tehdä alueestamme nepsy-ymmärtäväisempi. Tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan meitä kaikkia: Tehdään yhdessä Pohjois-Savossa kaiken ikäisten neurokirjon ihmisten hyvinvointia tukevaa työtä. Kuullaan meidän asukkaitamme ja ammattilaisia siitä, mikä auttaa järjestämään oikea-aikaiset ja tarpeenmukaiset palvelut. Ryhdytään toimimaan ennakkoluulottomasti monitoimijaisesti yhteistyössä.

Nepsy-koordinaattorit 
Jaana Heikkinen
Susanna Kartimo-Kröger  
Tiina Lappalainen  
Mari Piironen   
Kati Valén  
Hanne Ålander  
sekä kehittäjä-sosiaalityöntekijä Sanna Tchaplinski 

Merkittävimmät kustannusvaikutukset saavutetaan turvaamalla henkilöstön riittävyys ja uudistamalla palvelutoimintaa

Tarkasteltaessa hyvinvointialueen palvelujärjestelmän uudistamisohjelmassa esitettyjä eri skenaarioita, eli vaihtoehtoisia tulevaisuusmalleja (1=laaja, 2=maltillinen ja 3=tiivis malli), ei eri skenaarioiden välillä löytynyt merkittäviä kustannuseroja. Vastaanottotoiminnan kustannuserot jäivät hyvinkin pieniksi, sen sijaan osastotoiminnan osalta erot olivat suurempia.  

Tilakustannuksissa ei eri skenaarioissa ole merkittäviä eroja, ja kokonaissäästö on arvoilta noin 6,6–7,8 miljoona euroa. Sen sijaan hyödyt eri skenaarioiden välille muodostuvat sote-henkilöstön riittävyyden turvaamisesta tulevaisuudessa kuin suorista vuokrakustannuksista.

Tilahallinnan ja investointien kannalta onkin tärkeää, että uusista investoinneista voidaan merkittäviltä osin luopua nostamalla tilatehokkuutta ja hyödyntämällä nykyisiä hyvinvointialueen omia tiloja. On myös hyödyllistä tarkastella muun muassa osastotoiminnasta vapautuvien tilojen uusiokäyttöä ja muunneltavuutta muihin tarpeisiin. 

Vastaanottotoiminnassa keskeistä oman toiminnan vahvistaminen ja resurssien kohdistaminen palvelutarpeen mukaisesti

Kustannusvertailussa tämä näkyy esimerkiksi vastaanottotoiminnan vuokratyövoiman vähentämisenä ja vastaavasti oman toiminnan vahvistamisena, mikä on noin puolet edullisempaa. 

Voidaan todeta, että hyvinvointialuetasolla lääkäreitä olisi riittävästi, mikäli lääkäreiden sijainti koko alueella jakautuisi tasaisemmin. Joissakin toimipisteissä ei ole lääkäreitä lainkaan. Henkilöstön saatavuushaasteet ovatkin jo vaikuttaneet hyvinvointialueen palveluiden saatavuuteen ja ohjanneet palveluverkkoa. Koska asukkaiden palvelutarve on erilainen hyvinvointialueen eri osissa, on resurssien ohjaus suunniteltava alueellisen palvelutarpeen mukaan. 

Vastaanottopalveluissa toimipisteiden palveluvalikoima ei ole yhtenäinen ja asiakkaat eivät saa yhdenvertaisia palveluja. Palveluiden uudistamisessa keskeistä onkin yhtenäistää sekä toimintamallit että sisällöt ja kehittää digi- ja etäpalveluita. Huomionarvoista on, että digi- ja etäpalveluilla voidaan saavuttaa suurempiakin kustannussäästöjä, kuin mitä vertailussa on esitetty.

Osastotoiminnan toimipisteverkon tiivistämisellä ja hoitojaksojen lyhentämisellä saavutettaisiin merkittäviä säästöjä  

Osastopalveluissa osastojen profiilit ja toimintamallit ovat erilaisia ja asiakkaiden hoitojaksojen pituus vaihtelee suuresti alle kuudesta vuorokaudesta yli 30 vuorokauteen. Yleisesti perustason osastohoidon hoitojakson pituus pyritään pitämään alle viikon mittaisena. 

Eri skenaarioiden välinen kustannusero ei muodostu kovin suureksi, koska lisäpanostukset sekä liikkuvaan sairaalan että kotiutusyksikköön ovat resursoinniltaan merkittäviä skenaarioissa 2 (maltillinen) ja 3 (tiivis) muutos turvaten. Resurssoinnin tasoa voidaan arvioida osana toimeenpanoa, ja hyödyt voivat muodostua täten suuremmiksikin.

Erityisen tärkeää on huomioida Harjulan osastotoiminnan toimintamallin luominen Kuopion yliopistollisen sairaalan osastotoiminnan yhteyteen siten, että kustannustaso ei nouse perusterveydenhuollon osastotoiminnan tasosta.  Integraatiolla kuitenkin saavutetaan merkittäviä hyötyjä sekä asiakkaan kokonaishoidon että kustannusten kannalta.  Jonojen purkamisella saavutetaan merkittävää taloushyötyä ja jatkossa tulee prosessit rakentaa niin, että jonoja ei synny vaan palveluketju kokonaisuudessaan toimii sujuvasti. 

Lisäksi digitaalisten ja liikkuvien palveluiden uudistamisella voidaan turvata palvelujen tasapuolinen saatavuus nykyistä paremmin. Samalla nämä palvelut mahdollistavat rakenteellisen muutoksen, joka on välttämätön talouden tasapainon saavuttamiseksi ja henkilöstön riittävyyden turvaamiseksi. 

Loppujen lopuksi asiakas ratkaisee 

Asiakkaiden valinnanvapaus tulee muokkaamaan lopullista palveluverkkoa asiakkaiden näkemyksen ja valintojen noustessa keskeiseksi.

Tutustu vastaanottotoiminnan ja osastotoiminnan kustannusvertailuun tästä.

Leila Pekkanen
muutosjohtaja
 

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Päivätoiminnassa välittyy ihmisten aito kohtaaminen

Tällä kertaa pääsin viettämään TET-päivääni ikääntyneiden palveluiden päivätoiminnassa, Leväsen toimintakeskuksessa. Minut otti aamulla vastaan ohjaaja Paula sekä yksikön esihenkilö Sini.

Yksikössä oli aamuvalmistelut menossa kahdelle ryhmälle, joista toinen saapuisi osaksi päivää ja toinen koko päiväksi päiväryhmätoimintaan. Heitä odotellessa juttelin Sinin ja Paulan kanssa siitä, mitä päivätoimintaan kuuluu Pohjois-Savon hyvinvointialueella.

Paula ja Sini kertoivat, että päivätoiminta on ennen kaikkea ennaltaehkäisevä tukipalvelu kotihoidon asiakkaille sekä omaishoitoperheille. Päivätoiminnan avulla omaishoitajat saavat lakisääteisiä vapaapäiviä ja samalla omaishoidettavat pääsevät ryhmään, jossa heidän voimavarojaan ja toimintakykyään vahvistetaan. Vaikka suurimmalla osalla asiakkaista on muistisairaus ja yhdessä tehtyjä juttuja ei välttämättä muistaisi, niin ryhmän tunnelma ja sieltä saatu positiivinen tunne jää kuitenkin asiakkaan mieleen.

Noin puoli kymmenen aikoihin pääsimme aloittamaan päivän kokopäiväryhmäläisten kanssa. Pari oli saapunut puolisonsa saattamana apostolin kyydillä, mutta suurin osa saapui paikalle yhteisellä taksikyydillä. Siinä sitten riisuimme yhdessä takkia ja otimme paikkamme pöydän äärestä, jotta pääsimme nauttimaan yhdessä aamupalaa.

Aamupalan lomassa tutustuimme hieman toisiimme – minä, ryhmäläiset ja ohjaajat. Siinä kahvia juodessa huastelimme siitä, mistä päin kukin oli aamulla paikalle saapunut ja millaisia hommia on elämänsä aikana tehnyt. Tuli ilmi, että samassa pöydässä kanssani istui muun muassa entinen näyttelijä ja muusikko, ravintolan vahtimestari, Turon ompelija, teknillinen opettaja sekä miekkailun Suomen mestari. Sain kuulla upeita elämäntarinoita ja näin konkreettisesti, miten jokainen ryhmäläinen tuli kuulluksi ja kohdatuksi keskustelumme aikana.

​​​​​​
Aamupalan jälkeen siirryimme liikuntasaliin, johon meidän kanssamme kokoontui myös osapäiväryhmäläisiä. Luvassa oli reissu Espanjaan ohjaaja Paulan ottamien kuvien ja tarinoiden muodossa. Tunnelmaan pääsemiseksi kuuntelimme aluksi hieman espanjalaista musiikkia.

Yhteisen tuokion jälkeen sain vielä hetken keskustella osapäiväryhmäläisten kanssa. Yksi ryhmäläinen kertoi, miten ryhmätoiminta on hänen viikkonsa ehdoton kohokohta. Hän on leski ja asunut yksin lähes kymmenen vuotta. Päivän kenties liikuttavimman hetken sain kokea tämän keskustelutuokion päätteeksi, kun hän halusi lukea minulle muutaman itse tekemänsä runon. Runot käsittelivät hänen edesmennyttä puolisoaan ja siihen liittyvää surua. Surusta huolimatta runoissa oli myös toivoa ja uskoa.

Lounaan jälkeen pääsin mukaan ”Leväsen palloseuran” peleille eli kokopäiväryhmällä oli luvassa päivän liikuntahetki. Pelasimme istumasählyä sekä istumasulkapalloa ilmapallon kanssa. Pelien aikana oli hienoa nähdä, miten ryhmäläisten silmissä välkehti ilo ja nautinto, kun he onnistuivat omissa lyönneissään ja vedoissaan.

Ennen kotiin lähtöä joimme vielä iltapäiväkahvit. Kahvien juonnin yhteydessä juttelimme muun muassa Kuopion vanhoista, yleisistä saunoista. Ryhmäläiset muistelivat, kuinka silloin oli erikseen maksullisia selänpesijöitä saunoissa.

TET-päivä päivätoiminnan parissa oli mielenkiintoinen. Päivästä jäi erityisesti mieleen tunnepuolen asioita – päivätoiminnassa välittyy ihmisten aito kohtaaminen ja oleminen, lämminhenkisyys sekä yhdessä tekeminen. Huomasin, miten tärkeää ryhmässä oleminen on asiakkaille. Ja kuten Sini ja Paula päivän aikana kertoivat, niin tunnelma ja hetki kantaa pitkälle.
​​​​​​​

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Väestön hyvinvoinnin ja kuntien elinvoiman turvaaminen on yhteinen tehtävämme

Palveluverkkouudistus on herättänyt keskustelua hyvinvointialueen roolista elinvoimakysymyksissä.

Toimintamme tukee mitä suuremmissa määrin pohjoissavolaista elinvoimaa. Olemme alueen suurin työnantaja. Meillä työskentelee noin 12 800 ammattilaista ympäri Pohjois-Savoa. Huolehdimme yli 248 000 pohjoissavolaisen terveydestä ja hyvinvoinnista.

Pelastuslaitos ja ensihoito turvaavat asukkaidemme arkea. Pelastuslaitoksen toimintavalmius ja ennaltaehkäisevä toiminta perustuvat riskiarviointiin, joka huomioi muun muassa teollisuusyritysten tarpeet.

Kuopion yliopistollinen sairaala ja alueen korkeakoulut toimivat sosiaali- ja terveystieteiden tutkimus- ja innovaatiotoiminnan vetureina.

Hyvinvointialueen lakisääteinen tehtävä on järjestää Pohjois-Savon sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelut. Tähän hyvinvointialue saa valtiolta rahoituksen.

Rahoituksen jakautuminen hyvinvointialueiden kesken ei perustu alueiden elinvoimaa kuvastaviin tai kannustaviin tekijöihin, vaan sen perustana ovat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarvetta kuvastavat tekijät. Ne perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimukseen.

Tästä syystä palveluverkkoa ei voida suunnitella ensisijaisesti elinvoimaan liittyvien kysymysten perusteella vaan väestön palvelutarpeen perusteella.

Hyvinvointipolitiikan kulmakivet ovat omatoimisuuteen kasvattaminen, syrjäytymisen ehkäisy ja väestön sosiaalisen eheyden parantaminen.

Julkisten toimijoiden hallinnolliset rajat eivät saa olla esteenä näiden päämäärien toteuttamisessa. Väestön hyvinvoinnin ja kuntien elinvoiman turvaaminen on yhteinen tehtävämme. Se on kansalaisten, yritysten, järjestöjen, kuntien ja hyvinvointialueen yhteispeliä, jossa jokaiselle riittää tehtävää.

Kansalaisten omatoimisen terveyden edistämisen tukeminen, yhteisöllisyyden ja osallistumisen mahdollistaminen sekä liikunta- ja kulttuurimahdollisuuksien parantaminen lisäävät hyvinvointia. Suuri osa ihmisten hyvinvoinnista toteutuukin sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkopuolella.

Turvallisuuden ja elämänlaadun edistäminen investointien, rakennushankkeiden ja ympäristön kunnostustöiden avulla vaikuttavat ihmisten käytännön elämiseen ja viihtyvyyteen. Samat tekijät ovat myös yritysten toimintaedellytysten taustalla, puhumattakaan laadukkaan varhaiskasvatuksen, koulutuksen, asumisen sekä työllisyyden ja yrittäjyyden edistämisestä, joissa onnistuminen on väestön hyvinvoinnin ja kunnan elinvoiman kivijalka.

Tunnistamme ja jaamme huolen Pohjois-Savon alueellisista elinvoimakysymyksistä. Palveluverkkosuunnittelussa olemme pyrkineet palvelumalleihin, jotka olisivat alueellisesti varsin kattavia huomioiden taloudelliset reunaehdot ja henkilöstön saatavuuden.

Elinvoimainen, taloudellisesti tasapainossa oleva ja henkilöstöltään pito- ja vetovoimainen hyvinvointialue on tärkeä koko Pohjois-Savon elinvoiman ja vetovoiman näkökulmasta. Palvelujärjestelmän uudistuksella pyritään varmistamaan tämä.

Marko Korhonen, hyvinvointialuejohtaja
Jussi Lampi, strategiajohtaja

Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomien digilehdessä 17.4.2024.

Aluehallituksen puheenjohtaja: Kuka saa päättää, kenet jäävätään?

Hyvinvointialueiden palveluita järjestetään parhaillaan uusiksi eri puolilla Suomea. Samalla esille on noussut kysymys päättäjien kaksoisrooleista. Luottamushenkilöillä saa ja pitää olla erilaisia mielipiteitä, mutta hyvinvointialueen tehtävissä edistetään hyvinvointialueen etua – ei vain yksittäisen alueen, intressiryhmän tai organisaation tavoitteita. Voiko sama ihminen siis edustaa monta eri tahoa?

Lain mukaan jokaisella suomalaisella on oikeus asettua ehdolle vaaleissa ja hoitaa julkisia luottamustehtäviä, eikä niiden määrää ole rajattu. Päätösten puolueettomuutta suojataan esteellisyyssäännöksillä, joita on kirjattu kunta-, hyvinvointialue- ja hallintolakeihin.

Esteellinen henkilö ei saa osallistua itseään, läheistään tai edustamaansa yhteisöä koskevan asian käsittelyyn. Osallistuminen on virhe, joka voi johtaa päätöksen kumoutumiseen.

Kuulostaa yksinkertaiselta. Todellisuus on hieman kimurantimpi.

Esteellisyys eli jääviys on aina henkilökohtaista ja tapauskohtaista. Se estää valmistelemasta, esittelemästä, päättämästä ja panemasta toimeen niitä asioita, joita esteellisyys koskee. Esteellisiä voivat olla yhtä lailla luottamushenkilöt kuin viranhaltijatkin.

Jääviyttä on monta eri lajia. Osallisuusjääviys koskee henkilökohtaisia asioita, edustusjääviys omaan hoitoon annettuja asioita ja intressijääviys omia etuja. Myös palvelus- tai toimeksiantosuhde voi laukaista esteellisyyden.

Hyvinvointialuetta ja kuntaa samanaikaisesti koskevissa päätöksissä tulee vastaan niin sanottu yhteisöjääviys. Esimerkiksi sopimuksia vahvistettaessa ei voi seisoa samaan aikaan eri puolilla. Joskus puolueettomuus voi vaarantua myös ”muusta erityisestä syystä”. Muu erityinen syy voi olla vaikka se, että päätöksentekoon osallistuminen ei näytä hyvältä eikä lisää toiminnan luotettavuutta ulkopuolisten silmissä.

Lait tarkentavat jokaista esteellisyyden lajia, mutta silti niiden taakse jää usein kaistale harmaata aluetta. Siellä rajat piirtyvät viime kädessä korkeimman hallinto-oikeuden KHO:n päätösten kautta.

Valituksen matka päätöksestä alueelliseen hallinto-oikeuteen ja sieltä erillisen luvan kautta KHO:n pöydälle etenee niin hitaasti, että hyvinvointialueilla päättäjien esteellisyyttä koskevia ennakkopäätöksiä ei ole vielä tehty. Siksi pykäliä joudutaan tutkimaan jokaisella alueella erikseen. Toisistaan poikkeavien hallintosääntöjen ja toimielinrakenteiden vuoksi jääviydetkin määrittyvät eri alueilla hieman eri tavoin.

Pohjois-Savon hyvinvointialue on hakenut neuvoja muun muassa hallinto-oikeuden emeritusprofessorilta Olli Mäenpäältä. Haluamme luoda mahdollisimman selkeät ja juridisesti kestävät pelisäännöt. Jos palveluiden järjestämistä koskevista suunnitelmista joskus valitetaan, päätökset eivät saa kaatua muotovirheisiin.

Aluehallituksen sopiman linjauksen perusteella noudatamme palvelujen järjestämistä ja palveluverkkoa koskevassa päätöksenteossa seuraavia periaatteita:

1. Kuntien luottamustehtävät eivät aiheuta esteellisyyttä aluevaltuuston tai vaikuttamistoimielimien päätöksenteossa.

2. Aluehallituksen, jaostojen ja lautakuntien päätöskokouksissa yhteisöjääviys koskee
alueen kuntien kunnanhallitusten jäseniä ja varajäseniä, kunnanvaltuustojen puheenjohtajia ja varapuheenjohtajia sekä kaikkien edellä mainittujen läheisiä. Esteellisyys ei koske seminaareja ja iltakouluja.

Jokaisen luottamustehtävissä toimivan pitää itse tunnistaa omat esteellisyytensä, ilmoittaa niistä toimielimen puheenjohtajalle ja poistua kyseisten asioiden käsittelyn ajaksi kokouksesta. Puheenjohtajan tehtävä on puolestaan huolehtia, että päätökset tehdään laillisessa järjestyksessä.

Kuntien ja hyvinvointialueen välillä ei pitäisi olla eturistiriitoja. Julkinen keskustelu ja jo tehdyt valitukset osoittavat toista.

Vaikka hyvinvointialueen palveluja ei suunnitella kuntarajojen mukaan, kuntakeskukset ovat jatkossakin paikkoja, joihin ihmisten asiointi suuntautuu. Taajamista löytyvät myös kuntien aiemmin sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluita varten rakennuttamat tilat.
 
Tilojen tulevalla käytöllä on merkitystä kuntien taloudelle. Viime vuonna Pohjois-Savon hyvinvointialue maksoi niille vuokrina lähes 50 miljoonaa euroa. Enimmillään vuokrat voivat kattaa yli kymmenesosan yksittäisen kunnan kaikista tuloista. Kun tilojen tarve tulevaisuudessa vähenee, myös kuntien tulot vähenevät. Samalla suurempi osa hyvinvointialueen rahoista voidaan käyttää seinien sijasta palveluihin.

Tuleva sote-palveluverkko vaikuttaa kuntiin myös asukkaiden kokeman hyvinvoinnin kautta. Pohjois-Savon kunnat ovatkin ottaneet aktiivisesti kantaa hyvinvointialueen palvelujen kehittämiseen.

Palvelujärjestelmän uudistamista käsitellään kevään aikana kaikissa hyvinvointialueen toimielimissä. Niiden, jotka istuvat monissa pöydissä, pitää olla tarkkana. Itseään ei voi ulkoistaa vaikeistakaan päätöksistä, elleivät esteellisyyden perusteet täyty. Mikäli ne täyttyvät, ei pidä ottaa riskiä. Jos taas ei ole varma, osuvatko ”muut erityiset syyt” omalle kohdalle, kannattaa arvioida tilannetta yhdessä hallintojohtaja Janne Niemeläisen janne.niemelainen@pshyvinvointialue.fi kanssa.

Riitta Raatikainen
​​​​​​​aluehallituksen puheenjohtaja

Aluevaltuuston puheenjohtaja: Julkisuuskuva hyvinvointialueista on palveluja karsiva

Hyvinvointialueet ympäri Suomea valmistelevat parhaillaan uusia palveluverkkojaan. Kysymys on siitä, missä sosiaali- ja terveyspalveluja on saatavilla jatkossa ja minkälaisia ne ovat. Tiedotusvälineistä on voitu lukea, että monet hyvinvointialueet suunnittelevat lakkauttavansa terveysasemia, joissa lähipalveluja nykyisin tarjotaan. 

Ihmisten huoli tulevista palveluista näkyy myös Pohjois-Savossa. Hyvinvointialueen järjestämät kuulemistilaisuudet, joissa on selvitetty tulevien suunnitelmien sisältöä, ovat olleet tupaten täynnä ihmisiä. Tämä nähtiin myös maanantaina 8.4. Joroisissa pidetyssä tilaisuudessa. Lukion auditorio suorastaan pursui yleisöä. Tilan seinustoja reunustivat lukuisat kyltit, joissa vedottiin lähipalvelujen puolesta. 

Hyvinvointialueet kamppailevat räjähdysmäisesti kasvavien sote-kustannusten aiheuttamien alijäämiensä kanssa koko Suomessa. Jo syntyneet ja tulevina vuosina mahdollisesti syntyvät alijäämät on katettava vuoden 2026 loppuun mennessä. Tämä lainsäädännöstä tuleva vaade velvoittaa hyvinvointialueet tasapainottamaan taloutensa todella lyhyessä ajassa. 

Hyvinvointialueilla ei ole sellaista vaihtoehtoa, että ei tehdä mitään. Talouden ohella palveluverkon pohtimiseen pakottaa myös se, että asiantuntija-arvioiden mukaan henkilöstöä ei riitä nykyisenkaltaisten palvelujen tuottamiseen pitkällä aikavälillä.

Paljon on toki tehtävissä toiminnallisten muutosten kautta. Panostaminen ennaltaehkäiseviin matalan kynnyksen palveluihin sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteen sovittamiseen ovat tässä keskeisiä toimenpiteitä. Tätä työtä tehdään myös Pohjois-Savossa koko ajan. Olen varma, että meillä on halua ja riittävästi osaamista palvelujen uudistamiseen. Muutokset näkyvät kuitenkin vasta viiveellä. Yhdeksäntoista kunnan tarjoamien palvelujen saaminen yhdeksi yhtenäiseksi hyvinvointialueen tarjoamaksi palveluketjuksi vaatii vuosien työn. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan täällä on jo päästy hyvään vauhtiin.

Ongelmia aiheutuu tiukasta aikataulusta. Talous, tuottavuus ja vaikuttavuus eivät parane käden käänteessä. Toiminnalliset muutokset vaativat aikaa, jota ei nyt tunnu olevan riittävästi. On vaara, että aikataulun pakottamana tehdään hätiköityjä säästöratkaisuja, jotka näkyvät talousluvuissa lyhyellä tähtäimellä, mutta jotka eivät tuo kestäviä ratkaisuja. 

Niinpä on tultu tilanteeseen, jossa hyvinvointialueet tavoittelevat talouden tasapainoa myös toimipisteitä karsimalla.  Julkisuudessa hyvinvointialueiden toiminnassa korostuu palvelujen alasajo.
Pohjois-Savon palveluverkkoratkaisun pohjana on viranhaltijoiden valmistelemat kolme vaihtoehtoa. Niissä palveluverkko vaihtelee laajasta palveluverkosta suppeampaan palveluverkkoon. On hyvin mahdollista, että valtuuston päätettäväksi tulee kesäkuussa jonkinlainen kompromissimalli, jossa on otettu huomioon muun muassa kuulemistilaisuuksissa esiin nostettuja näkökohtia ja huolenilmauksia.

Kun muutoksia on joka tapauksessa tehtävä, on tärkeää, että niissä kerrotaan konkreettisesti, minkälaista korvaavaa palvelua alueella tarjotaan. Puhuminen pelkästään liikkuvista tai digipalveluista ei riitä, vaan tarvitaan myös ymmärrettävä suunnitelma siitä, mitä palveluja se tarkoittaa ja miten se toteutetaan. 

Hannu Tsupari
aluvaltuuston puheenjohtaja
 

Jalkautuvien psykiatristen sairaanhoitajien kokemuksia läntiseltä ja koilliselta alueelta

Oikeaa palvelua, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa – Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon (RRP) -hankkeen jalkautuvien psykiatristen sairaanhoitajien kokemuksia läntiseltä ja koilliselta alueelta

Mistä lähdettiin

Jalkautuvan psykiatrisen sairaanhoitajan työmallimme pilotointi on alkanut Tulevaisuuden sotekeskus- hankkeessa keväällä 2022. Tuolloin ryhdyimme vastaamaan jo tunnistettuihin tarpeisiin nuorten mielenterveyden hoidon saatavuuden ja palveluun pääsyn kohentamiseksi sovittujen yläkoulujen opiskeluhuollon työhön liittymällä. Tulevaisuuden sotekeskus -kaudella tavattiin yhteensä 345 iältään 
13–16-vuotiasta nuorta kaikkien hankkeen kuuden sairaanhoitajan voimin.  Nuoret ohjautuivat lievien tai keskivaikeiden oireiden vuoksi oppilaitoksen jalkautuvan psykiatrisen sairaanhoitajan maksimissaan 12 käyntikertaa sisältävälle hoitojaksolle. 

Aikaa on kulunut ja eteenpäin on mennä posoteltu. Hankekausi vaihtui nyt meneillään olevaksi Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon- eli RRP-hankkeeksi. Aiemmin yläkoulupainotteisen työmme painopiste vaihtui samalla toisen asteen opiskelijoihin. Lisäksi olemme liittyneet osaksi alueellisia perhekeskuspalveluita eli meistä tuli “lanulaisia”. Kauden aikana olemme jatkaneet jalkautuvan mielenterveyden perustason palvelun pilotointia sovittuihin oppilaitoksiin huomioiden universaalien ja myös meitä perustason toimijoita koskevien yhteisten mielenterveys- ja päihdetyön sekä nepsy-haasteiden näkökulmat 16–29-vuotiaiden opiskelijoiden keskuudessa.  

Työmme hoidon tarpeen kartoituksen, konsultaatiokäytänteiden vahvistamisen ja hoidon tarpeeseen vastaamisen parissa yhdessä opiskeluhuollon ja alueellisten nuorten perustason tiimien kanssa jatkuu RRP-hankkeen muodossa kesään 2025 saakka. 

Työn ytimessä

Nuorten ja perheiden näkökulmasta jalkautuvan psykiatrisen sairaanhoitajan työmalli saamiemme palautteiden perusteella on ollut vaikuttava. Jalkautuvan työn merkitys on korostunut maaseutualueilla, joissa perustason mielenterveys- ja päihdehoitotyön palvelua tarjoavaan kivijalkatoimipisteeseen suuntautuva yhdensuuntainen matka voi helposti olla useita kymmeniä kilometrejä. Julkisten liikenneyhteyksien varassa olevien nuorten hoitoon pääsy olisi haastavaa, ellei jopa mahdotonta ja sitoisi huomattavan suuren määrän aikaa niin huoltajalta kuin nuoreltakin. Hyvän palautteen ydinasioita ovat kuitenkin olleet nopea palveluun pääsy ja palveluun ohjautumisen sujuvuus.  

Myös opiskeluhuollon toimijoiden palaute on ollut rohkaisevaa, sillä suuri osa kyselyihin vastanneista on kokenut oman työmääränsä keventyneen työmallimme pilotoinnin myötä. Keventymisen seurauksena opiskeluhuollon resurssi on voinut suuntautua jälleen enenevissä määrin ennaltaehkäisevään ja lakisääteiseenkin työhön. Sairaanhoitajan työpanos myös konsultatiivisena toimijana on otettu hyvin vastaan ja todettu tarpeelliseksi. Tiiviin yhteistyön ja matalan kynnyksen yhteydenottomahdollisuus on osoittautunut merkitykselliseksi niin nuoren, sairaanhoitajan kuin opiskeluhuollon kannalta.

Mittaritiedon valossa työ näyttäytyy myös vaikuttavalta, sillä hoitojakson jälkeen 13 % nuorista todettiin jatkohoitoa tarvitsevina ja erityistason sairaanhoidon tutkimuksen ja hoidollisen palvelun piiriin ohjautui alle 5 % nuorista. Tosin tuoreimmissa tiedoissa nämä luvut eivät ihan näin edulliset enää ole. Syitä tähän pohditaan yhdessä mielenterveys- ja päihdepalvelujen edustajien kanssa. Palveluumme nuoret ovat päässeet pääsääntöisesti 14 vuorokauden kuluessa ja jatkossa tavoite on vastata hoidon tarpeeseen noin seitsemän (7) vuorokauden kuluessa yhteydenotosta.  

Tulokset ovat olleet tavoitteiden mukaisia eli painopiste raskaista erityistason palveluista on siirtynyt nuoren toimintaympäristöön asiakaslähtöisen mallin mukaisesti niillä kouluilla joilla työskentelemme, nuoret ovat saaneet oikea-aikaista ja oikein kohdennettua apua ja yhteistyötä on tiivistetty eri palvelutuotannon toimijoiden välillä. Osa aiemman hankekauden pilottiyläkouluista on mukana myös meneillään olevalla hankekaudella.  Näille kouluille kohdentuu myös tutkimushanke, jossa jalkautuvan työmallin vaikuttavuutta arvioidaan tutkimuksen keinoin vuosina 2024–2025.  
 

Tehdään yhdessä

Jalkautuvaa hoitotyön mallia on toteutettu koillisella ja läntisellä alueella jo aiemmin, joten henkseleitä emme uuden toimintamallin idean nimiin ottamisen puolesta ole paukuttelemassa. Näissä perustason nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluita toteuttavissa yksiköissä kehittämistyömme panosta onkin päästy hyödyntämään yhteisesti havaituissa, alueellisissa kehittämisen kohteissa. Toimintaamme ohjaa suunnitelmallisuus, jonka avulla uudenlainen yhteistyö työntekijöiden välillä on lisääntynyt ja tukea on ollut tarjolla aiempaa varhaisemmassa vaiheessa. 

Silkkaa onnistumisten siivittämää silkkiä työmme ja matkamme eivät ole toki ole olleet. Yhteisen ajan järjestäminen yhdessä kaikkien sidosryhmiemme toimijoiden kanssa on osoittautunut välillä enemmän, välillä vähemmän haastavaksi. Sinnikkyyttä on tarvittu puolin ja toisin. Uuden oppiminen on ollut välttämätöntä myös meille jalkautuville sairaanhoitajille. Oppilaitokset työympäristöinä ovat kovin erilaisia, mihin olimme ennen hanketyöhön siirtymistä tottuneet. Tämä onkin edellyttänyt uusien työkenttien haltuunottoa ja uusien asioiden (jopa sanaston) sisäistämistä. Lähimmillä yhteistyökumppaneillamme on ollut suuri merkitys siinä, kuinka olemme tässä onnistuneet, sillä tätä työtä ei voi tehdä yksin. Yhteistyön rakentaminen vaatii aikaa ja molemminpuolista tuttuutta sekä mielenkiintoa toisen tekemää työtä kohtaan.  
 

Jatkoa ajatellen

Vaalimisen arvoisista asioista haluamme nostaa esille havaintomme yhteistyön lisäämisen tarpeesta ja merkityksen tiedostamisesta hoidon porrastuksen kaikkien tasojen välillä. Lisäksi kannustamme lämpimästi jalkautuvan työmallin käyttöönottoa kaikilla alueilla oleellisena osana oppilaitosyhteistyön muodostamista. Vakiintuneiden konsultaatiokäytänteidenkin puolesta liputamme osana kaikkien ammattilaisten välisen vuorovaikutuksen ja luottamuksen lisäämistä. 

Hankkeilla on, ja kuuluukin olla, alku ja loppu. Mallinnetut, vaikuttaviksi todetut vakiintuneet käytänteet eivät hankkeen päättyessä vuonna 2025 kuitenkaan ole katoamassa mihinkään metadatan mustaan aukkoon, vaan päätyvät pysyviksi käytännöiksi hyvinvointialueelle yhteisten nuortemme hyväksi.

Terveisin,  

Jalkautuvat psykiatriset sairaanhoitajat  

Pia Hakkarainen, Rautalammin yläkoulu & lukio, Karttulan yläkoulu ja Vesannon lukio 
Niina Heiskanen, Maaninkajärven yläkoulu ja IngmanEdu 
Anni Orovuo, Nilsiän yläkoulu & lukio ja Sakky Siilinjärvi

Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon (RRP) -hanke on osa Suomen kestävän kasvun ohjelmaa. Kestävän kasvun ohjelman rahoituksesta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö. Ohjelman rahoitus tulee EU:n kertaluonteisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU).  
 

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: KYSin lastenneurologian yksikössä moniammatillista osaamista ja perheen tukea

Maaliskuinen TET-aamupäiväni kului Kysin lastenneurologian yksikössä, jossa tehdään tärkeää moniammatillista työtä lasten neurologisten kehityshäiriöiden tiimoilla ja lääkinnällisen kuntoutuksen suunnittelussa. Lastenneurologian ylilääkäri Jarkko Kirjavainen ja muu henkilöstö ottivat minut vastaan innostuneina ja käyntiini hyvin valmistautuneina. Paikalla oli yli kaksikymmentä lastenneurologian työntekijää.



Heti alussa puheterapeutti Paula Mielo kävi hyväntuulisesti ja selkeästi läpi, miten päivä etenee, ja ihan kuvien avulla, että varmasti ymmärrän. Niin kuulemma on tapana tehdä lapsille, joille tänne tulo voi olla hyvin jännittävä hetki. Minulle kerrottiin, että minun ei tarvitse kaikkea muistaa, vaan täällä aikuiset kertovat mitä tapahtuu. Taisihan se tosiaan helpottaa vähän omaakin jännitystäni.

Minulle esiteltiin erityistyöntekijöiden toimintaa, ja aika vaikuttavalta se tuntuikin. Lastenneurologian yksikkö vastaa yliopistosairaalatasoista hoitoa vaativien lastenneurologisten sairauksien hoidosta koko Itä-Suomen yhteistyöalueella. Tämä perhekeskeinen yksikkö vastaa myös Pohjois-Savon hyvinvointialueella erityisesti kehitys- ja kuntoutusseurannasta niiden lasten osalta, joilla on laaja-alaisia kehityksellisiä haasteita, kuten CP- tai kehitysvamma.

Sain kuulla, että yksikkö toimii KYS:n epilepsiakeskuksen osana, ja sen erikoisosaamista on vaikean epilepsian diagnostiikka ja hoito. Yksikössä tehdään myös kliinistä lääketutkimusta epilepsian ja migreenin osalta sekä tutkijalähtöisiä tutkimuksia ja laajaa erikoisalayhteistyötä, myös lääkärien perusopetusta.

Ymmärsin kuunnellessani, että tässäkin yksikössä on paljon erikoisosaamista ja henkilökunnassa oli hyvin erilaisia työnkuvia. Minulle kerrottiin, että työtä tehdään laajalla alueella ja monissa verkostoissa, ja täällä olisi hyvät valmiudet kehittämistyölle.

Työssä tarvitaan osaamisen lisäksi tunteiden huomioimista

Kierrellessäni aamupäivän aikana yksikön poliklinikalla ja vastaanotoissa, ja tavatessa myös perheitä, vaikutuin yhä enemmän. Kyllä täällä tehdään tärkeää työtä ja vanhempien kanssa on tärkeää muistaa sensitiivisyys, herkkyyttä huomioida myös tunteita.

Kun vanhemmat tulevat tänne ensimmäisen kerran lapsensa kanssa, heillä on tästä iso huoli, ja kuten minulle kerrottiin, perheille se on useinkin kriisitilanne. Perheitä onkin ohjattu ihan alkuvaiheessa tarvittaessa myös Kuopion kriisikeskuksen asiakkaiksi, jossa he saavat tukea uuden tilanteensa käsittelyyn.

Seuraavaksi pääsin itsekin arviointiin, kun toimintaterapeutti Tarja Rissanen testasi neurologisia kykyjäni. Minulta testattiin esimerkiksi tasapainoa ja esineiden muotojen tunnistamista kädellä, jotka läpäisin ongelmitta. Hyvä tulos piristi omaakin mieltäni. Voin kyllä tunnustaa, että esineiden muotojen tunnistaminen oli pari kertaa yllättävän hankalaa pelkästään kädellä, ilman näköaistia.

Herkistymistä aidoissa asiakastilanteissa

Pääsin seuraamaan aamupäiväni aikana vastasyntyneen epilepsiakohtauksien vuoksi sairaalahoitoa vaativan vauvan tutkimusta sekä lääkäriopiskelijoiden opetustilannetta syli-ikäisen lapsen tutkimuksessa.

Kyllä se herkisti mielen, kun hyvin pientä lasta tutkittiin. Vauvaa tutkiva lääkäri huomioi mielestäni oikein hyvin tilanteen, ja kertoi aina, mitä milloinkin tutki ja mitä hän arvioi vauvan tilanteesta. Saatiin vähän hymyä vauvan äidinkin huulille, kun lääkäri kertoi lopuksi yhteenvetoa tutkimuksensa tuloksista. Siinä kysyttiinkin myös äidin jaksamisesta, mikä on tärkeä myös muistaa.

Syli-ikäinen lapsi oli hyväntuulinen, mutta taisi vähän säikähtää, kun iso porukka tuppasi yhtäkkiä huoneeseen. Itku rauhoittui pian äidin sylissä. Piipahdimme seuraamassa myös kouluikäisen lapsen käyntiä lastenneurologialla migreenin takia. Potilas osallistui kliiniseen lääketutkimukseen, jossa tutkitaan erään migreenilääkkeen tehoa migreenin estohoitona. Lääke oli auttanut migreenin hoidossa ja potilaalla oli nyt fiilis korkealla, kun hän pääsee pian Liverpooliin jalkapallo-otteluun.

Aivosähkötoiminnan seurantaa

Kävimme myös kliinisen neurofysiologian yksikön Video-EEG-tutkimusyksikössä, jossa lapsipotilas oli useamman vuorokauden tutkimuksessa. Tutkimuksessa rekisteröidään aivojen sähköistä toimintaa ja samalla kuvataan lasta videolle. Tutkimushuoneessa on useampi monitori, joiden äärellä aina henkilöstö valvoo seuraamassa tilannetta, kuten nytkin. 

Video-EEG yksikköön tulee aikuispotilaita laajalta alueelta koko Suomesta ja lapsipotilaita Itä-Suomen yhteistyöalueelta. Yksikkö toimii myös keskeisenä osana epilepsiakeskusta.

Sitten olikin aika jo siirtyä normityöarkeen. Koko TET-aamupäiväni oli hyvin valaiseva ja samalla myös mieltä herkistävä, kun ajattelen ison asian äärellä olevia perheitä pienen lapsensa kanssa. On hienoa, että tietoisuuteni on lisääntynyt näiden TET-käyntien myötä. Kun sitten asioita tuodaan eteen päätöselimissä, niin on jo toinen silmä auki, mitä täällä tapahtuu.

Asiakastilanteisiin, joihin pääsin osallistumaan, oli asiakkailta kysytty lupa jo etukäteen. Olin noissa tilanteissa kuitenkin enemmän kuuntelijana ja kokemuksen omaksujana, ja annoin tilaa hoitohenkilöstön ja asiakkaiden väliseen kanssakäymiseen.

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Aluevaltuuston puheenjohtajan blogi: Esteellisyys hyvinvointialueilla puhuttaa

Viime aikoina on julkisuudessa käyty keskustelua siitä, voivatko useassa päättävässä elimessä, kuten esimerkiksi sekä kunnanhallituksessa että hyvinvointialueen aluehallituksessa istuvat luottamushenkilöt osallistua päätöksentekoon silloin, kun aluehallituksessa päätetään palveluverkosta. Asia on ajankohtainen nyt, kun hyvinvointialueet tekevät säästöpaineiden alla päätöksiä siitä, missä sosiaali- ja terveystoimen palveluja tarjotaan.

Kunnanhallituksen jäsenen tulee lähtökohtaisesti ajaa kunnan etua ja hyvinvointialueen aluehallituksen jäsenen koko hyvinvointialueen etua. Kyse on siitä, voivatko nämä edut joutua ristiriitaan, jos sama luottamushenkilö istuu useammalla pallilla. Jos eturistiriita syntyy, luottamushenkilö on esteellinen päätöksenteossa.

Asia ei ole yksinkertainen eikä mustavalkoinen

Esteellisyyssäädöksillä pyritään turvaamaan asioiden käsittelyn puolueettomuutta ja luottamusta päätöksenteon moitteettomuuteen. Jos esteellinen henkilö ottaa osaa päätöksentekoon, päätös syntyy virheellisessä järjestyksessä ja se voidaan kumota.

Hyvinvointialueyhtiö Hyvil onkin suositellut, että jos kunnan luottamushenkilö on jäsenenä hyvinvointialueen lautakunnassa tai aluehallituksessa, hänen tulisi jättäytyä pois hyvinvointialueen päätöksenteosta silloin, kun siellä käsitellään hänen oman kuntansa asioita. Tämän näkemyksen mukaan eturistiriita voi syntyä esimerkiksi siitä, että hyvinvointialueen näkökulmasta jonkin palvelupisteen lakkauttaminen voi olla tarkoituksenmukaista, vaikka se olisikin kunnan edun vastaista.

Julkisoikeuden professori Teuvo Pohjolaisen mukaan (Helsingin Sanomat 9.3.2024) kunnan edun määritteleminen ei ole välttämättä yksinkertaista. Hänen mukaansa kaikki kuntapäättäjät voitaisiin nähdä esteellisinä tämän tyyppisissä asioissa. Jos jonkun kunnan palveluverkkoa karsitaan, voidaan se nähdä niiden kuntien hyötynä, joiden palveluita ei karsita. Hänen mielestään juridista jääviyttä ei synny tällaisissa tilanteissa, jossa päättäjällä on kaksoisrooli.

Asia ei ole yksinkertainen eikä mustavalkoinen. Päättäjien tulee ottaa huomioon mahdolliset eturistiriidat ja sen tuomat jääviydet, mutta samalla on huomioitava poliittiset oikeudet ja osallistumisoikeudet. Voikin Hyvil Oy:n toimitusjohtajan Sami Uotisen tavoin kysyä (Helsingin Sanomat 10.3.2024), onko päättäjien kaksoisroolin aiheuttama uusi tilanne osattu ennakoida riittävästi hyvinvointialueita koskevassa lainsäädännössä. Hänen mielestään olisikin hyvä tarkastella, onko lainsäädäntö tältä osin ajan tasalla, ja ottaako se tämän uuden tilanteen riittävällä tavalla huomioon.

Hannu Tsupari
Pohjois-Savon hyvinvointialueen aluevaltuuston puheenjohtaja
 

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Patologia on ratkaisevan tärkeä osa potilaan hoitoketjua

Tästä vierailusta olisi saanut hyvinkin raflaavan otsikon, kuten: "viinaa ja väriaineita patologialla tai Kysin CSI-osaston toiminta on näkymätön, mutta ratkaisevan tärkeä. Mutta oikeasti vierailulla kävi ilmi, että patologia on ratkaisevan tärkeä osa potilaan hoitoketjua.

Satuin TET-vierailulle päivänä, jolloin lähes koko patologian yksikkö oli kokoontunut paikalle viettämään kollegansa läksiäisiä, jonka vuoksi saimmekin oikein kunnon kakkukahvit!

Heti kättelyssä minulle esitettiin kysymys: ”Mitä tulee mieleen sanasta patologia tai patologi?” Näin leikkisästi vastasin alkuun, että CSI, kaikki jännittävä ja vaikeat tapaukset TV-sarjoissa ratkotaan patologian avulla.

Tämä TET-harjoittelu olikin varsin intensiivinen kurssi patologian saloihin tutustuessa. Minulle oli räätälöity oma perehdytyssuunnitelma, jossa pääsin tutustumaan jokaiseen työvaiheeseen siitä hetkestä, kun näyte vastaanotetaan ja lopuksi skannataan järjestelmään. Tämä oli ikään kuin koko prosessin läpikäyminen pikakelauksella. Oikeastihan jokaiseen työvaiheeseen tarvitaan enemmän aikaa.

Reilun kahden tunnin aikana pääsin tositoimiin ja sain ihan kädet savessa tehdä eri työvaiheisiin kuuluvia tehtäviä, joiden kautta ymmärrys työtä kohtaan tuli selkeästi esille.

Ja kuinka monta tarkkuutta vaativaa yksityiskohtaista työtehtävää tähänkin kokonaisuuteen kuuluu -ei sitä aina osaa ajatellakaan. Ja kuinka tärkeää potilaan kannalta onkaan, että jokainen näistä yksityiskohdista onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla. On meillä täälläkin sellaista erityisosaamista, josta voi syystäkin olla ylpeä.

Tiimityön tärkeys ja luottamus kollegaan oli käsinkosketeltavaa. Kaikkia tiimissä tarvitaan, jotta päästään onnistuneeseen lopputulokseen. Patologian osasto on saanut opiskelijoiltakin tunnustusta.

Patologian osastolla työskennellään sulassa sovussa 1800-luvun keksintöjen keinoin ja nykypäivän digimaailman kanssa. Molemmat ovat yhtä tärkeitä. Olemme jo osittain digipatologian maailmassa, mutta tulevaisuudessa digitaalisuus tulee lisääntymään täälläkin. Se on mahdollisuus, joka paitsi nopeuttaa työtä, mutta myös mahdollistaa työskentelyn yhteistyössä vaikkapa helsinkiläisen kollegan kanssa.

Kaikkein tärkeintä näissä kohtaamisissa on henkilöstön kuuleminen, toisiimme ja toistemme työhön tutustuminen.

TET-harjoittelusta sain hyväksytty-merkinnän. Ja kiitos luottamuksesta, että sain osallistua tarkkuutta vaativiin työtehtäviin.

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Nyt on aika vaikuttaa palvelujärjestelmän uudistamiseen

Pohjois-Savon hyvinvointialueen palvelujärjestelmän uudistaminen on käynnissä. Uudistus koskettaa kaikkia pohjoissavolaisia ja herättää paljon keskustelua. Tätä me toivommekin – nyt on aika tuoda omat näkemykset ja ideat esiin ja vaikuttaa siihen, miltä sosiaali- ja terveyspalveluiden verkosto tulevaisuudessa näyttää.
 
Uudistuksen valmistelun aikataulu on ollut tiukka, mutta valmistelun eri vaiheista on kerrottu alueen kunnille ja muille yhteistyökumppaneille avoimesti.

Hyvinvointialueen aluehallitus käynnisti uudistamistyön viime syyskuussa. Työ on edennyt sovitun suunnitelman mukaisesti. Ensin viranhaltijat valmistelivat uudistusluonnokset työryhmissä. Nämä luonnokset julkaistiin helmikuun lopussa. Tämän jälkeen alkoi valmistelun yksi tärkeimmistä vaiheista: keskustelu alueen asukkaiden, hyvinvointialueen henkilöstön, kuntien edustajien ja muiden sidosryhmien kanssa. Alueemme asukkaita, henkilöstöämme ja eri sidosryhmiä kuullaan laajojen kyselyjen avulla maaliskuusta lähtien. Kevään mittaan järjestetään alueellisia asukas- ja henkilöstötilaisuuksia. Myös hyvinvointialueen eri lautakunnat, jaostot ja vaikuttamistoimielimet antavat lausuntonsa luonnoksista kevään aikana.
 
Näiden kuulemisten, kyselyjen ja muiden osallistamisen tapojen avulla pystymme arvioimaan entistäkin syvemmin uudistuksen vaikutuksia ja riskejä.  Kevään aikana valmistelutyöryhmät tekevätkin tiukasti töitä ja analysoivat saatua palautetta, lausuntoja ja vaihtoehtoisia ehdotuksia sekä muokkaavat, täydentävät ja korjaavat luonnoksia.

Asukkaiden, hyvinvointialueen työntekijöiden, kuntien ja muiden sidosryhmien osallistaminen on tärkeä osa vaikutusten arviointia

Pohjois-Savon hyvinvointialueen palveluverkon suunnittelussa on arvioitu eri vaihtoehtojen vaikutuksia alueen asukkaisiin ja huomioon otettiin mm. palveluiden saavutettavuus, kustannukset, henkilöstön riittävyys ja investointitarpeet. Lisäksi valmistelussa tarkasteltiin esimerkiksi työssäkäyntialueita, julkista liikennettä, tulevaisuuden väestörakennetta ja siihen liittyvää palvelutarvetta, asiakas- ja suoritemääriä, huoltosuhdetta, henkilöstön riittävyyttä ja hyvinvointieroja. Samalla meidän täytyy varmistaa henkilöstön riittävyys eri palveluiden tuottamiseen tulevaisuudessa ja täyttää talouden tasapainottamisvelvollisuudet.

Vaikutusten arviointi on kuitenkin vielä kesken ja myös tämä on osa ennalta sovittua suunnitelmaa. Nyt käynnissä oleva asukkaiden, hyvinvointialueen työntekijöiden, kuntien ja muiden sidosryhmien osallistaminen onkin tärkeä osa vaikutusten arviointia, myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suositusten mukaisesti. Kevään aikana käymme varmasti useita vaikeita keskusteluja, mutta nekin ovat tärkeä osa meidän yhteistä tavoitettamme: varmistaa laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut tuleville sukupolville.

Valmistelumateriaali on avoimesti kaikkien saatavilla

Olemme koonneet palvelujärjestelmän uudistamisesta tietoa verkkosivuillemme: pshyvinvointialue.fi/palvelujärjestelmän uudistus. Sivuilta löytyy esimerkiksi toimielinkäsittelyn aikataulu ja valmistelun laajat taustamateriaalit. Päivitämme ja täydennämme materiaaleja sitä mukaa, kun valmistelu etenee.

Tavoitteena on, että aluevaltuusto päättää palvelujärjestelmän uudistamisesta kokouksessaan 17.6.2024. Uudistusten toimeenpanon arvioidaan kestävän 3–4 vuotta.

Nyt siis on rakentavien ehdotusten aika, ja sinä pääset vaikuttamaan monin eri tavoin. Tule mukaan keskusteluun!

Jussi Lampi
Pohjois-Savon hyvinvointialueen strategiajohtaja

Teksti on julkaistu myös Savon Sanomien lukijan sanomissa 10.3.2024.
 

Puheenjohtajan blogi: Hyvinvointialueen palveluissa suunta kohti 2030-lukua

Hyvät asukkaat, yhteistyökumppanit ja luottamushenkilöt! 

Pohjois-Savon hyvinvointialue on julkistanut ensimmäiset luonnokset suunnitelmista, joilla sosiaali- ja terveyspalveluita uudistetaan kohti 2030-lukua. Viranhaltijoiden tekemä pohjatyö avautuu nyt hyvinvointialueen asukkaiden, henkilöstön, luottamushenkilöiden ja yhteistyökumppaneiden arvioitavaksi ja kommentoitavaksi.

Luonnokset käsittelevät hyvinvointialueen järjestämiä terveydenhuollon, aikuisten sosiaalihuollon ja ikäihmisten palveluita. Perhe- ja vammaispalveluiden osalta suunnitelmat täsmentyvät keväällä ja KYSin osalta ensi syksynä. 

Miksi muutoksia jo nyt suunnitellaan, vaikka hyvinvointialue on vasta päässyt alkuun? 

• Väestö ja sen tarpeet muuttuvat. Kymmenen seuraavan vuoden aikana 75 vuotta täyttäneiden pohjoissavolaisten määrä kasvaa nykyisestä enemmän kuin puolitoistakertaiseksi. Jotta voisimme varmistaa ikääntyvien ja muiden eniten apua tarvitsevien hyvän hoidon ja hoivan, meidän on löydettävä nykyistä tehokkaampia tapoja toimia. 
• Nuorten ikäluokat pienenevät, eikä sosiaali- ja terveydenhuollosta eläkkeelle jäävien tilalle löydy riittävästi uusia työntekijöitä. Jo nyt pula henkilöstöstä on pakottanut sulkemaan väliaikaisesti vastaanottoja, osastoja ja leikkaussaleja eri puolilla maakuntaa. 
  Jatkossa ihmisten työ on kohdistettava entistä tarkemmin sellaisiin tehtäviin, jotka vain ihminen voi hoitaa. Samaan aikaan yhä useammat palvelut voidaan toteuttaa nopeasti ja vaivattomasti digitaalisten ratkaisujen avulla.
• Julkisen talouden kriisi heijastuu suoraan hyvinvointialueiden toimintaan. Niille valtion budjetista ohjattu rahoitus ei riitä palveluiden tuottamiseen samalla mallilla, joka rakentui 1900-luvulla vanhan, hajanaisen järjestelmän tarpeisiin. Siksi tarvitsemme välttämättä uusia ratkaisuja.

Etsitään yhdessä parhaita vaihtoehtoja

Hyvinvointialueen palveluiden uudistaminen kuuluu kevään tärkeisiin puheenaiheisiin, eikä syyttä. Linjauksilla, joita aluevaltuusto ensi kesäkuussa tekee, on kauaskantoisia vaikutuksia.

Heti suunnitelmien julkistamisen jälkeen saamamme kommentit keskittyvät ensisijaisesti toimipisteiden verkostoon. Varsinkin terveydenhuollon palvelut on totuttu liittämään nykyisten terveysasemien seiniin, aukioloaikoihin ja tuttuihin työntekijöihin. Ajatus muutoksista herättää ymmärrettävästi huolta.

Toimipisteet ovat tärkeitä, mutta huomattava osa hyvinvointialueen toiminnasta tapahtuu jo nyt niiden ulkopuolella. Tulevaisuudessa entistäkin suurempi osa palveluista irtoaa kiinteistä kivijaloista. Lähipalvelut saavat uusia muotoja.

Kotisairaala, kotikuntoutus ja kotihoito sekä joustavat, ympärivuorokautiset etäpalvelut tekevät omasta kodista terveyden ja hyvinvoinnin perusyksikön. Tavoitteena on myös vahva ja jatkuva valinnanvapaus, niin että palveluita voisi käyttää siellä, missä kunkin asiakkaan kannalta sopivin paikka sijaitsee.

Uudistuksilla on vaikutuksia muun muassa hyvinvointialueen ja kuntien välisiin vuokrasopimuksiin. Tulevaisuutta rakennetaankin yhteistyössä kuntien, yritysten ja järjestöjen kanssa. Muutoksen pyörteessä voi silti mennä hetki ennen kuin saamme kaikkien toimijoiden kompassit näyttämään samaan suuntaan.

Sitä ennen on aika keskustella, tutkia erilaisia vaihtoehtoja ja kommentoida niitä. Mitään ei ole lyöty ennakolta lukkoon. Kaikki rohkeat avaukset ovat tervetulleita. Tarvitsemme niitä, jotta käytössä olevilla resursseilla saadaan tuotettua mahdollisimman paljon hyvää, ja toiminnan painopiste kyetään suuntaamaan sinne, missä tarve ja vaikuttavuus ovat suurimmat.

Valoisaa kevättalvea toivottaen,

Riitta Raatikainen
Aluehallituksen puheenjohtaja
riitta.raatikainen@pshyvinvointialue.fi 

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Eteläisen alueen lastensuojelu Varkaudessa vaalii yhteisöllisyyttä - vaikka neulomalla

TET-päivä suuntautui eteläisempään osaan hyvinvointialuettamme, Hyvinvointikeskus Aaltoon Varkauteen. Heti aamusta täällä oli vastaanottamassa iloinen Auli Pääkkönen-Ervelius, johtava sosiaalityöntekijä.

Päivän teema keskittyi eteläisen alueen lastensuojelun sosiaalityön- ja ohjaukseen palveluihin ja sen henkilöstön tutustumiseen. Esittäytymisen ja kahvien lomassa katsottiin pikaisesti tilat, joissa henkilöstö työskentelee lähityössään. Hienot ja uudehkot tilat heillä onkin!

Työyhteisössä oli juuri samana aamuna aloittanut uusi tekijäkin. Pientä naurua aiheuttikin se, että ehkä ihan jokaisen työntekijän ensimmäisenä työpäivänä ei ole ”Markon TET” -vierailua.

Apua vaikeissa tilanteissa

Päivä rakentui prosesseihin tutustumisen ympärille, aitojen tilanteiden kautta kerrottuna. On hienoa kuulla, kuinka olemme voineet auttaa vaikeissa tilanteissa olevia lapsia, nuoria ja perheitä. Työyhteisöstä kuvastui heidän vilpitön halunsa auttaa. Joku sanoikin, että työ on kutsumustyötä ja sitä tehdään sydämellä.

Hyvä ja toisiaan tukeva työyhteisö tuntui täälläkin olevan kantava voima myös työssä jaksamiseen. Tässä työyhteisössä työntekijät neulovat, ja elleivät ole aiemmin neuloneet, aloittavat sen jossain kohtaa. Porukalla pohdittiin myös tämän vaativan työn veto- ja pitovoimaa. Joku muistikin viime vuoden puolella aloitetut työniloa-tunnit, jotka saivat kiitosta.

Lastensuojelun tilastot kertoivat omaa tarinaansa. Paljon käytiinkin keskustelua, mitä tilastot kertovat.

Pienen lapsen roolissa

Osallistuminen systeemisen työskentelymenetelmän (SYTY) viikkokokoukseen oli mielenkiintoinen. Tässä käsiteltiin asiakas casea. Lyhyesti kuvattuna työskentelyä johtaa tapauksen kohdalla työskentelevät sosiaalityöntekijät ja muita paikallaolijoita osallistetaan työskentelyyn roolittamalla heidät casen mukaisiin rooleihin. Tässä kohtaa olin pienen lapsen roolissa ja pohdin tilannetta hänen näkökulmastaan.

Oli ilo huomata, että tännekin olin tervetullut. Kerroinkin, että tarkoitukseni on tutustua erilaisiin töihin alueellamme ja samalla kuunnella henkilöstöä. Haluan aidosti kuunnella ja olla läsnä näissä TET-päivissä. Teen samalla näkyväksi esimerkiksi tämän blogin myötä sitä työtä, mitä kukin teemme eri puolilla hyvinvointialuetta. Vaikka elämmekin hieman niukkuuden aikaa, niin olen huomannut tulevaisuuden kuvan kirkastuvan pikkuhiljaa.

Päivä Varkaudessa oli hieno! Varmasi tulevatkin TET-päivät tulevat antamaan paljon.

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Puheenjohtajan blogi: 2024 – käynnistymisestä kehittämiseen

Pohjois-Savon hyvinvointialueen toinen toimintavuosi on alkamassa. Tammikuussa 2023 jännitimme, onnistuuko turvallinen siirtymä ja toimivatko tekniset järjestelmät. Löytyykö tieto muutoksista nopeasti, helposti ja selkeästi? Saako jokainen asiakas tarvitsemansa palvelut, työntekijät palkkansa ja sopimuskumppanit maksunsa – oikein ja ajallaan. 

Pohjois-Savon hyvinvointialueeseen yhdistyi osia 19 kunnan ja neljän kuntayhtymän aiemmista toiminnoista. Mukaan ladattiin yhtä monta tapaa toimia ja järjestää lähes 12 700 vakituisen työntekijän ja tuhannen tuuraajan arki. Lisämaustetta tihkui tuhansista erilaisista sopimuksista, jotka siirtyivät yhdessä yössä uuden organisaation vastuulle. 

Vaikka turvallinen siirtymä onnistui, kaikesta ei selvitty kompastelematta. Jälkeenpäin voi vain ihmetellä, miten kärsivällisesti henkilöstö ratkoi muutosvaiheen ongelmia, ja miten joustavasti ja vastuuta kantaen työntekijät suhtautuivat yllättäviin haasteisiin. Ammattitaito ja toisten kunnioittaminen auttoivat tuolloin ja auttavat edelleen toimimaan asiakkaiden parhaaksi silloinkin, kun ympärillä kuohuu ja kohisee. 

Pohjois-Savon hyvinvointialueen aluehallituksen puheenjohtaja Riitta Raatikainen.

Käynnistymisen aika on nyt takana, mutta hyvinvointialue on yhä alussa. Vuosi 2024 avaa mahdollisuudet toiminnan merkittävään kehittämiseen. Se on myös välttämätöntä, sillä valtion myöntämä rahoitus ei mitenkään riitä entisillä malleilla jatkamiseen.  

Myös työvoimapula pakottaa muutoksiin. Ongelma on todellinen ja vakava. Väestöennusteet vahvistavat, että tulevaisuudessa henkilöstön saatavuus ei parane vaan vaikeutuu. Jotta vähemmillä käsillä saataisiin enemmän aikaan, tarvitsemme sekä uutta tekniikkaa että tehtävien järkeistämistä. 

Valtiovarainministeriö edellyttää hyvinvointialueilta nopeita ratkaisuja. Monet alueet päättivätkin jo viime vuoden puolella karsia toimintojaan ja keskittää niitä suuremmiksi kokonaisuuksiksi. 

Pohjois-Savossa palveluiden järjestämistä selvitetään parhaillaan. Asiakkaiden tarpeet on sovitettava yhteen realististen mahdollisuuksien kanssa. Kun vaihtoehdot hahmottuvat, ne avataan kaikkien kommentoitaviksi ennen lopullisia päätöksiä. 

* 

Hyvinvointialue selviää edessä olevista haasteista vain hyvien kumppaneiden ja yhteisen tahdon voimalla. Yritykset ja järjestöt ovat tulevaisuuden palveluverkoston avaintoimijoita. Kuntien kanssa rakentuvassa yhteistyössä korostuvat ihmisten aktiivisuuden ja omatoimisuuden tukeminen. Mitä paremmin Pohjois-Savon asukkaat pärjäävät, sitä paremmin koko alue menestyy. 

Vaihtoehtoja ei oikeastaan ole. Tuskin kukaan haluaa ympärilleen taantuvaa tai joten kuten kituuttavaa kotiseutua. Tarvitsemme vahvan, eteenpäin katsovan maakunnan, jossa ihmiset tietävät saavansa apua silloin kun sitä tarvitaan. 

Sote-uudistuksen keskeisiä tavoitteita olivat kustannusten nousun hillintä ja peruspalveluiden vahvistaminen. Säästö- ja aikataulupaineiden myllytyksessä jälkimmäinen tavoite on jatkuvasti vaarassa luiskahtaa sivuun. Usein tarvittavien peruspalveluiden saatavuus kytkeytyy kuitenkin tiiviisti ongelmien ennaltaehkäisyyn. Ellei niistä huolehdita riittävällä tarmolla, kustannuksia ei saada ikinä kuriin. 

* 

Tämän vuosikymmenen loppu tuskin vielä lupaa kaikkien sote-toiveiden täyttymistä. Talouden ankarat vuodet jatkuvat. Hyvinvointialueen on otettava käyttöön kekseliäitä menetelmiä, joiden avulla yhteisin verovaroin maksetusta toiminnasta tulee nykyistä tehokkaampaa, taloudellisempaa ja vaikuttavampaa. 

Alku näyttää lupaavalta. Päättäjät ymmärtävät vastuunsa, ja viime vuoden lopulla henkilöstö nosti esiin valtavan määrän keinoja kustannusten säästämiseksi. Silti kannattaa muistaa, että edes tekoäly ei tee muutoksia puolestamme. Niistä on suoriuduttava itse – ja yhdessä. 

Tulevaisuus rakentuu valinnoista, joita teemme tänä päivänä ja tänä vuonna. Mikä on olennaista, jotta voimme jatkossakin turvata kaikille Pohjois-Savon asukkaille heidän tarvitsemansa, riittävät ja oikeat palvelut?  Meidän on uskallettava satsata siihen, mitä pidämme arvokkaimpana. Samalla tarvitsemme rohkeutta luopua asioista, jotka tuottavat ihmisille vähiten hyötyä. 

* 

Hyvinvointialue ei ole hallintohimmeli eikä hyväosaisten hillotolppa. Se on, ja sen pitää olla, kaikkien pohjoissavolaisten yhteinen, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta tuottava organisaatio. Se ei saa keskittyä itseensä vaan ihmisten auttamiseen. Jos muistamme tämän joka päivä, olemme jo askeleen lähempänä hyvää huomista. 

Riitta Raatikainen
aluehallituksen puheenjohtaja
riitta.raatikainen@pshyvinvointialue.fi 

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Hyvää yhteishenkeä, teknologiaa ja toimivia tiloja KYSin kahdella osastolla

Sisätautien ja keuhkosairauksien osastolla vastaanottamassa oli apulaisosastonhoitaja Raimo Liimatainen. Pikaisesti hän kertoi osastojen kokoonpanosta ja omasta taustastaan. On aina erityisen mielenkiintoista rupatella ihmisten kanssa ja kysellä vähän, että millainen elämänpolku on tähän työhön kuljettanut.

Seuraavaksi oltiinkin jo menossa tutustumaan hoitajan aamurutiineihin ja lääkkeenjakoon. Sairaanhoitaja Eero Vuorenmies esitteli älylääkekärrin toimintaa samalla, kun kiersimme potilashuoneissa.

Teknologia on rantautunut tännekin, ei vaikeuttaakseen vaan helpottaakseen työtä. Älylääkekärrit myös lisäävät potilasturvallisuutta, näin kerrottiin.

Vauhdikasta on, lääkkeiden jaon jälkeen alkoi osaston päivittäisen johtamisen palaveri, jossa koko yksikön henkilökunta oli paikalla. Palaverin alkuun sanailinkin, että yleinen ymmärrys on, että sote- ja pela-ala on kriisissä, vapaassa pudotuksessa ja kaikki on menossa päin prinkkalaa. Mutta eiköhän tässä nyt ole jo hieman rauhoittumaan päin. Vastaava lääkäri Purokiven Minna antoi hyvän katsauksen osaston korkeista kuormitusluvuista, jotka selittävät henkilöstön kuormittumista. Monista haasteista huolimatta vaativa erikoisalat ylittävä osaaminen on myös merkittävä vahvuus.

Kandeja ja konkareita

Lääkärinkierrollekin pääsin mukaan, kahden kandin ja Pulkkisen Arton kanssa. Olipa siinä perässä kestämistä, kun mentiin potilaan luota seuraavan luo. Kokeneiden lääkäreiden ammatillinen anti erikoistuville lääkäreille tuen ja kehittymisen näkökulmasta on aivan kriittinen  tekijä. Arto on kokeneena konkarina kaiken nähnyt ja rupateltiin lääkärin työn murroksista teknologian kehittyessä. Itse arvioin potilaan kokemuksen olevan selvästi parempi, kun kirjaukset tehdään keskustellen potilaan huoneessa.

Aamupäivää kuvaa parhaiten kolme sanaa: yhteishenki, teknologia ja toimivat työskentelytilat

Erikoisalojen moninaisuus haastaa 

Lounaan jälkeen pääsin tutustumaan plastiikkakirurgian, ihotautien ja aistielintenosastoon. Vastaanottamassa olikin osastonhoitaja Katja Mikkonen porukoineen. Erikoisalojen moninaisuus tuo haasteita, mutta antaa myös tekijöilleen paljon. Potilaat ovat kaiken ikäisiä, mutta yhä useampi potilas on iäkäs ja monisairas. 

Potilaita on viideltä eri erikoisalalta: korva-, nenä- ja kurkkutaudit, silmäsairaudet sekä suu- ja leukakirurgian. Tämä tieto ja paljon muutakin löytyy TET- harjoittelijoille annettavasta erinomaisesta perehdytyskirjeestä. Kiitos Katjalle, Tealle ja Jasminille!

Sain tutustua lähes jokaiseen osaston erikoisalaan jollain tapaa. Kävimme erilaisissa toimenpidehuoneissa, jotka saivat kiitosta henkilökunnalta, farmaseutitkin tapasin työnsä äärellä ja opiskelijoita ohjaamassa. Moniammatillinen työote on vaikuttavaa. Eri alojen ammattilaiset työskentelevät saumattomasti yhdessä ja työilmapiiri on mitä parhain. Lähi- ja sairaanhoitajat, lääkärit, farmaseutit, fysioterapeutit, osastosihteerit ja laitoshuoltajat sekä muidenkin erikoisalojen osaajien kokonaisuus on kyllä vaikuttavaa. Ammattitaitoinen tiimi, hyvä työilmapiiri, modernit työvälineet ja toimivat tilat ovat täälläkin lyömätön yhdistelmä!

Opiskelijoiden suosiossa

Tämäkin osasto kuului olevan opiskelijoiden suosiossa, olisi jopa ylitarjontaa halukkaista, minkä näen positiivisena asiana. Hyvä maine kiirii opiskelijoiden keskuudessa ja sitä kannattaa vaalia.

Mielikuva usean erikoisalan osastosta on monipuolinen. Parhaat jutut luonnollisesti huasteltiin kahvitauolla ja vaihdeltiin kokemuksia eri näkökulmista. Vaikka huolia ja murheitakin on, niin toiveikkuus ja luottamus vakaaseen tulevaisuuteen oli yhteinen näkemys. Aika paljon osaamista on oltava täällä tällä porukalla. Sain iltapäivän hyvinkin kattavan kuvan, millaisia asiakkaita osastolla on.

TET-päivä päättyi Viva Las Vegasiin! Oli huikeaa päästä vielä tapaamaan VieriValvonnan ammattilaisia. Kyllä potilaamme ovat hyvissä ja ammattitaitoisissa käsissä. Sairaalan salaisuuksiin perehtyminen on avannut minulle uudenlaisen näkökulman ja laajentanut tietoisuutta, että miten huikeaa työtä meillä tehdään.

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Vaihtuvia tilanteita auttajana ja pelastajana

Marraskuinen TET-päiväni alkoi Turvapalvelukeskuksen aamutoimilla, kun vaihdoin asua virkamiehestä auttajaksi. Päivän ensimmäinen yllätys oli heti oven avauksen jälkeen, kun löysin omia kuviani kiinnitetyn yksikön käytävän seinälle. Testasivat kuulemma huumoria, läpihän se meni. Huumorinkukka se on kaunein kukka!

Perehdyin Turvapalveluitten toimintaan ja kuulin, että siellä autetaan yli 2 000 asiakasta Kuopion ja Siilinjärven alueella, hälytyksiä tulee noin 200 kappaleen vuorokausitahdilla. Päivystäjän vierestä kurkin miten hälytykset keskukseen tulevat. Kaikenlaista tekniikkaa on hälytyspäivystäjien apuna: turvapuhelimia rannekkeineen, ovihälyttimiä, vuodehälyttimiä, sähkölukkoja, etähoivaa tabletin kautta, lääkkeiden jakoon robotteja, tietojärjestelmiä, sovelluksia. Turvapalvelukoordinaattori huolehtii tilauksia ja asennuksia, siinäkin tahti vaikutti varsin rivakalta: vuorokaudesta viikkoon kestää palvelupyynnöstä asennukseen.  

Korvanappiin tieto hälytyksestä

Sitten alkoikin tapahtumaan: sain Virve-korvanappiini hälytyksen ensimmäisestä turva-auttajakäynnistä.  Hyppäsin pelkääjän paikalle lähihoitajan kyytiin työharjoittelun syvään päätyyn. Neljässä paikassa käytiin Kuopion keskustan liepeillä, kodeissa ja palvelukodeissa. Seurasin sujuvasti sivusta, kun Juuso auttoi kaatunutta, auttoi pudonneen kaukosäätimen löytämisessä, rauhoitteli, mittaili, arvioi tilannetta, antoi ohjeita. 

Varsin vaihtelevaa, liikkuvaa, omaa nopeaa harkintakykyä vaativaa tuntui työ olevan kaiken kaikkiaan. Yksikössä hommat tuntuivat sujuvan, kaveria ei jätetä pulaan.  Ja mikä ihan parasta: turvapalveluitten toiminta laajentuu koko hyvinvointialueelle.

Hotellihuoneessa virtuaalipalo

Iltapäiväksi siirryin Pohjois-Savon pelastuslaitokselle jatkamaan TET-päivää. Asun vaihdon kautta riensin ensimmäiseksi sammuttamaan virtuaalisesti paloja hotellihuoneesta, varastosta ja keittiöstä. Digiloikka on otettu tässäkin asiassa. Opin, että VR-alkusammutuslaitteisto on Suomessa otettu ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana pelastuslaitoksena käyttöön Pohjois-Savossa. 

Seuraavaksi perehdyin palotarkastajan työnkuvaan. Pistivät minut tekemään omatoimisen omakotitalon palotarkastuksen. Mielen päällä käväisi, että mitenkähän oman autotallin tavarat onkaan paloturvallisesti sijoitettu ja olinkohan nuohousta muistanut huolehtia. Tämän tehtävärastin päätteeksi minulle ojennettiin yllätyksenä diplomi.

Ryömintää häkkiradalla

Seuraavalla rastilla otettiinkin miehestä mittaa. Sonnustauduin taas uuteen asuun ja selkääni laitettiin paineilmahengityslaitteet. Maskin kautta yritin hengitellä lekaa heilutellen ja häkkiradalla ryömien. Tuli todettua jo etukäteen tietämäni fakta, että ei riitä kuntoni muuta kuin laitteiden jälkihuoltoon. 

Sukellus- ja kemikaalipukujakin oli varastossa rivissä roikkumassa ja kuulin, miten niiden kanssa toimitaan ja harjoitellaan.  Ja ne rivit, varastot, laatikot, siis oikeastaan ihan kaikki tavarat ovat pelastuslaitoksella jämptisti järjestyksessä. Voi pojat, siinä on meillä kaikilla opittavaa! Palomuseossa hengittelin hetken vapautuneemmin ja ihailin siellä varsinkin pienoismallia kaupungin keskustasta.

Tilassa 11 näyttöruutua

Ensihoidon maailmaan minua johdateltiin tutustumalla erikoistilanteiden ERTI-ambulanssiin, ensihoitofillareihin ja alue-ensihoitajan toimintaan. Varustus oli silmiinpistävän monipuolinen, luonnollisesti erinomaisessa järjestyksessä ja erilaisia tilanteita ennakoiva. 

Pääsin mukaan seuraamaan Pohjois-Savon pelastuslaitoksen ensihoitopalveluiden elvytysharjoitusta, joka alkoi minun maallikkopaineluelvytykselläni. Tätäkin harjoitusta johdettiin digitaalisesti padin kautta. 

Viimeisenä kohteena tämän päivän TET:ssä kävin Itä-Suomen tilannekeskuksessa kuulemassa mitä tapahtuu, kun tulee laajempia hälytyksiä ja miten tilannekuvaa pidetään yllä. Tilannekeskuspäivystäjä pisti minut vielä töihin tekemään vaaratiedotetta. Pää pyörällä laskin, että tilassa oli 11 näyttöruutua. Melkoista tilanteen hallintaa.

TET-päivän pimentyessä iltaan jäin miettimään tämän vilkkaan ja antoisan toimintapäiväni kokemuksia:

• Digitaalisuutta ja tekniikan kehitystä jokaisessa kohtaamassani työtehtävässä ja toimintaympäristössä. 
• Työntekijöiden jatkuvaa auttamis- ja kehittymishalua: harjoitus tekee mestarin ja mestaritkin harjoittelevat.

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Käsinkosketeltavaa tiimihenkeä KYSin Teho-osastolla

Olihan se jännittää heti aamusta suunnata teho-osastolle. Ennakkokäsitykset teho-osastosta olivat vahvoja, jopa hieman pelottaviakin.

Aamu alkoikin vauhdikkaasti osaston tilannekuvapalaverilla, jossa käytiin läpi yön tapahtumat ja potilaiden sen hetkiset tilanteet. Palaverissa huokui korkeanluokan ammattimaisuus eikä edellistä valvottua yötä huomannut lainkaan!

Ehdin vaihtaa sairaalavaatteet päälle ja seuraavaksi pääsin mukaan osaston lääkärinkierrolle. Aidossa tilanteessa sain kattavan kuvan siitä, mitä kaikkea sisältyykään lääkärin kiertoon. Moniammatillinen tiimityö tulee esille tässäkin, kun lääkäri antaa ohjeet, joiden mukaan hoitajien on helppo toimia.

Kävimme keskustelua myös koulutus- ja urapolusta tehohoidon lääkäriksi, ammatin ja työn hyvistä puolista sekä haasteista ja siitä kuinka teknologia on kehittynyt ajansaatossa.

Valtava määrä asioita hallussa

Lääkärinkierrolta siirryin tutustumaan tehohoidon hoitajan työhön. Siinä onkin valtava määrä yhtäaikaisesti hallittavia asioita. Täytyy pystyä seuraamaan potilaan tilaa, lääkityksiä, kaikkia laitteita sekä niiden tuottamaa tietoa. Paljon keskusteltiin siitä, kuinka paljon tehohoidon kokonaisuus antaakaan työntekijälle. Tiimihenki huoneissa oli käsinkosketeltava.

Porukalla juteltiin myös siitä paljon puhutusta sote-integraatiosta ja potilaslogistiikasta. Kuinka potilas kulkee polkua teholta osastoille ja sieltä aina omaan kotiin saakka. Tuolla polulla asiakas kohtaa useita hyvinvointialueen ammattilaisia. Polun on toimittava alusta loppuun saakka ja toimiakseen kunnolla, me työntekijät olemme riippuvaisia toinen toistemme työstä. Yksinkertaistetusti kuvattuna, kotihoidon täytyy toimia, jotta teho-osasto voi toimia kunnolla.

Ylilääkärin kahvihetki vei ytimeen

Ylilääkäri Stepanin kahvitteluhetkessä päästiin juttelemaan tämän työn ytimestä. Resurssit, henkilöstön saatavuus, tilojen muunneltavuus, vertailuarvot eri sairaaloiden kesken. Täällä, jos missä, tiedolla johtaminen on arkipäivää!

Huolista huolimatta ja erityisesti huolien vuoksi, oli tärkeää käydä läpi tätä keskeneräistä projektia, jota rakennamme koko ajan parempaan suuntaan.

Kiitos koko teho-osaston huippuammattilaisille, että saimme tulla kylään. Teho-osastomme on erinomaisesti johdettu huippuammattilaisten yksikkö, jonka työstä jokainen voi olla ylpeä.

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Läsnäolo vahvasti esillä kaikissa kohtaamisissa Suonenjoella

Toisena TET-päivänä matkani kulki läntiselle alueellemme, Suonenjoelle. Aamupäivän aikana tutustuin mielenterveys- ja päihdepalveluihin ja iltapäivä puolestaan meni nopeasti tutustuessa vastaanottopalveluihin. Kysymys TET-kierroksessa ei ole siinä, että vain kierrän ja kuljen, vaan tarkoitukseni on tutustua tähän elämään, kuinka tämä kokonaisuus sykkii.

Mielenterveys- ja päihdepalveluissa tutustuin muun muassa toimintatapoihin, joita käytetään ihan päivittäisissä asiakaskohtaamisissa. Harjoittelin muun muassa tietoisuustaitoja, joita käytetään taitoryhmien kokoontumisissa.

Kahvipöytäkeskustelut tärkeitä

Iltapäivän puolella siirryin vastaanottopalveluihin. Ehdin tutustua kiireettömään vastaanottoon ja kuntoutukseen. Kaikissa kohtaamisissa läsnäolo oli vahvasti esillä.

Vapaamuotoinen ajatusten vaihto työkavereiden kanssa on tärkeää. Tällainen kahvipöytäkeskustelu antaa mahdollisuuden tuoda esille omia näkemyksiä ilman raja-aitoja. Puhuimme paljon palveluiden järjestämisestä sekä siitä, mitä kaikkea hyvinvointialueen tulo vuoden vaihteessa onkaan tuonut.
Aamupäivällä mukanani TETissä oli myös strategia- ja kehittämisjohtaja Jussi Lampi.

Aitoja kohtaamisia

Sain osallistua myös päihdepalveluihin kuuluvaan korvaushoito-vastaanottoon. Oli ilo nähdä se ammattitaito, jolla asiakas kohdataan täällä. Kiireettömästi ja asiakasta kuunnellen sekä havainnoiden.

Iltapäivän puolella seurasin kiireetöntä vastaanottoa, jossa myös pääsin mukaan seuraamaan pientä operaatiota asiakkaalle. Tutustuin myös kuntoutukseen. Sain tietoa muun muassa siitä, millaisia reittejä asiakkaat tänne ohjautuvat. Pääsinpä osallistumaan myös itse kuntoutukseen.

Olin mukana aidoissa asiakastilanteissa luvan kanssa. Lupa läsnäoloon kysyttiin etukäteen.

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Kehitysvammaisten päiväkeskus Purjeessa ja ikääntyneiden palveluyksikössä työtä tehdään lämpimällä sydämellä

Tämä oli ensimmäinen TET-päiväni kierroksella, jossa vierailen eri puolilla Pohjois-Savoa tutustumassa meidän työyksiköidemme toimintaan. Haluan nähdä ja kokea konkreettisesti, millaista työ eri palveluissamme on ja vaihtaa ajatuksia henkilöstömme kanssa. Haluan myös omalta osaltani tuoda näkyväksi sitä arvokasta työtä, jota meillä tehdään.

Ensimmäinen päiväni suuntautui Iisalmeen ja oli erittäin mukava.

Päivä alkoi kehitysvammaisten päiväkeskus Purjeesta. Minua hieman jännitti hyvällä tavalla uusi erilainen työpäivä. Kuulemma tuloani oli myös hieman jännitetty Purjeessa, niin asiakkaat kertoivat, mutta samalla sain myös kuulla, kuinka kovasti minua oli paikalle odotettu.

Opettelin viittomista ja osallistuin levyraatiin

Pääsin vierailemaan Purjeessa päivätoiminnan ryhmissä ja opin vaihtoehtoisia kommunikointimenetelmiä, kuten kuvia ja tukiviittomia. Minäkin sain oman viittoman nimelleni. Osallistuin myös luontohetkeen, jumppatuokioon ja levyraatiin ja koin aistihuoneen.
Päivätoiminta on todella monipuolista ja asiakkaat olivat onnellisen ja tyytyväisen oloisia. Sen huomasi jo heti aamusta, kun asiakkaat tulivat päiväkeskukseen ja kävivät moikkaamassa ja haalaamassa työntekijöitä. Tunnelma ja vierailu on lämminhenkinen ja teki minuun suuren vaikutuksen.

Ikääntyneiden palveluyksikön monipuolinen arki

Iltapäivän vietin ikääntyneiden palveluyksikön väen kanssa. Tutustuin Ikäkeskuksen palveluneuvontaan ja ikääntyneiden asiakasohjaukseen. Pääsin keskustelemaan myös palvelutarpeenarvioinnin, omaishoidon palveluohjauksen ja ikääntyneiden palveluiden neuvonnan henkilöstön kassa.

Kuulin, mitä on heidän arkipäivänsä ja millaisten kysymysten kanssa he työssään painivat. Kunnioitan heidän moniosaamistaan ja ammattitaitoaan, asiakkaat kohdataan ja palvellaan kokonaisuutena.

Koskettava kohtaaminen asiakkaan kanssa - jotain yhteistäkin löytyi

Pääsin mukaan myös asiakastapaamiseen, jossa keskusteltiin iäkkään henkilön kanssa hänen kotona pärjäämisestään ja palvelukotipaikan tarpeesta. Se oli koskettavaa. Tällainen on suuri elämän taitekohta ja päätökseen siirtyä omasta kodista palvelukotiin liittyy monia tunteita. Oli hienoa nähdä, kuinka moniammatillinen ryhmämme kohtasi asiakkaan ammattitaidolla ja samaan aikaan lämmöllä. Halusi asiakas jutella minunkin kanssani, ja totesimme, että meillä on sama horoskooppimerkki.

Ihmisten kohtaaminen oli päiväni ykkösjuttu; henkilökunnan ja asiakkaiden kohtaaminen. Työntekijämme ovat todella sitoutuneita työhönsä ja tekevät sitä tunteella ja antaumuksella - suurella sydämellä.

Marko Korhonen
hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi 

Radio Sandels oli aamupäivällä mukana vierailulla Purjeessa. Jos haluat kuulla tunnelmia päivästä, lähetykset ovat kuultavissa:

• Radio Sandels: Marko Korhonen tutustumassa hyvinvointialueen palveluihin 
• Radio Sandels: Marko Korhosen puhelinhaastattelu