Ninasta tuli gerontologinen sosiaalityöntekijä
Olen Nina Kosunen, syntyperäinen savolainen ja kahdeksasosa karjalainen, eli juttua riittää. Tällä alueella koko elämäni asunut. Tykkään asua Kuopiossa ja ylipäätään Itä-Suomessa. Opintojen alkutaipaleella matkustin kaksi vuotta Kuopion ja Rovaniemen väliä, mutta en voi sanoa Rovaniemellä asuneeni.
Lukion jälkeen olen hakenut erilaisiin korkeakouluihin ja erilaisiin tutkintolinjoihin seitsemän vuoden ajan. Hain sosionomiksi, yleisiä kasvatustieteitä, sosiologiksi, opinto-ohjaajaksi ja moneen muuhun kohteeseen. Mihinkään en tullut ikinä hyväksytyksi ennen vuotta 2015, jolloin aloitin sosiaalityön opinnot Lapin yliopistossa. Sain siirron Itä-Suomen yliopistoon vuonna 2017, eli tuosta ”naapurista” olen siis valmistunut.
Olen koulutukseltani yhteiskuntatieteiden maisteri, sosiaalityö pääaineena. Tein opintopaikkaa odotellessani kaupan alan töitä yli 11 vuoden ajan, eli ”välivuosi” venähti oletettua pidemmäksi. Oma paikka ja suunta elämässä oli pitkään kysymysmerkki. Yhteiskunnan ja yksilön väliset suhteet ovat kiehtoneet minua jo nuoresta alkaen, josta syystä varmaan päädyinkin yhteiskuntatieteitä opiskelemaan.
Aiemmin olen tehnyt töitä myös Kelassa palveluasiantuntijana ja peruskoulussa koulukuraattorina ennen nykyistä virkaani, jossa olen aloittanut viime vuoden marraskuussa. Siirryin Kuopion kaupungin kirjoilta hyvinvointialueelle vuoden vaihteessa. Nykyisessä työssäni siis varsin tuore, mutta siitä huolimatta päässyt osalliseksi jo monenlaiseen tekemiseen. Sosiaalialalla kärsitään usein puutteellisesta perehdytyksestä, mutta täällä tätä ongelmaa ei ilmennyt.
Työskentelen ikäkeskuksen asiakasohjauksessa ja neuvonnassa keskisellä alueella, työnimike gerontologinen sosiaalityöntekijä. Meillä aloitti johtava sosiaalityöntekijä työssään loppukeväästä, ja hänen luotsaamanaan ollaan nyt uudistamassa gerontologista sosiaalityötä koko hyvinvointialueella.
Neuvontaa, konsultaatiota ja verkostotyötä
Työtehtäviini kuuluu tällä hetkellä yli 65-vuotiaiden ohjaus ja neuvonta, jonka lisäksi teen tietysti verkostotyötä ja annan konsultaatioita. Toistaiseksi teen myös terveyssosiaalityötä Harjulan sairaalan eri osastoilla (sis. saattohoito-osaston Lehtola-kodin) ja maakunnissa (Karttula, Kaavi, Juankoski). Tulevaisuuden suuntia kovaa vauhtia hahmotellaan.
Työssä hyvää on moniammatillisuus ja työkaverit, joilta on helppo kysyä apua ja neuvoa. Yksin ei ole tarvinnut jäädä asioita pohtimaan. Onnistumiset asiakastyössä piristävät luonnollisesti. Etätöitä teen joustavasti, työtilanteen sen salliessa yhdestä kahteen päivää viikossa. Etäpäivät tuovat mukavaa vaihtelua työarkeen.
Työnantaja tarjoaa ilmaisia koulutuksia ja muita tärppejä, joihin on helppo osallistua. Omalla aktiivisuudella voi vaikuttaa omaan kehittymiseen. Koen, että uusille ajatuksille on työyhteisössä tilaa. Kollegiaalinen tuki, oma johtava sosiaalityöntekijä, työnohjaus, työkaverit ja mahdollisuus konsultoida lakimiestä ovat isoksi avussa työn tiimellyksessä.
Vapaa-ajalla tykkään lukea, leikkiä puutarhuria, käydä elokuvissa ja lenkillä. Olen myös aikamoinen Harry Potter ja Marvel -fani. Villasukan neulomisen opettelukin on mielessä, koska ajatustyön vastapainoksi liikunta ja konkreettinen käsillä tekeminen ovat mukavaa vastapainoa. Työasiat jätän töihin, ja siihen työyhteisössä myös kannustetaan.
Pohjois-Savossa parasta on luonnon läheisyys! Esimerkiksi Tiilikkajärvi on huikea paikka päiväretkelle, mutta löytyy ulkoilureittejä onneksi muualtakin. Ihmisiä on juuri sopivasti, en välitä suurista ihmisjoukoista. Täällä pääsee metsään melko nopeasti, asui missä vaan. Savolainen asenne voi joskus aiheuttaa ihmetystä, mutta kulttuuriin kasvaneena pidän savolaisuuden synnyttämästä pilkkeestä silmäkulmasta. Jos ossoo viäntee ja kiäntee ee se haetaks ou – mutta ilimannii pärjee!”