Aluehallituksen puheenjohtajan blogi: Löydämmekö yhdessä paremman?

​​​​​

Aluevaltuusto ja aluehallitus. Kaksi lain vaatimaa ja neljä toimialakohtaista lautakuntaa. Kuusi jaostoa. Kolme pakollista vaikuttamistoimielintä.

Joka vuosi 160 virallista kokousta, ja tukkukuorma epävirallisia päälle. Tuhansia sivuja esityslistoja, sopimuksia, lukuja, taulukoita ja taustatietoja. 169 luottamushenkilöä. Kokoustiloja, koulutuksia, tietotekniikkaa, kahvia ja voileipiä, kilometrikorvauksia ja palkkioita. Lähes 1,9 miljoonaa euroa  päätöksentekojärjestelmän pyörittämiseen, paitsi että summasta puuttuu vielä kaikki valmistelijoiden, esittelijöiden ja sihteerien työ.

Noin 1,9 miljoonaa euroa merkitsee 0,13 prosenttia Pohjois-Savon hyvinvointialueen kuluvan vuoden menoista. Yksityisen ihmisen elämässä valtaisalta tuntuva summa on pienen pieni siivu 1,5 miljardia euroa hipovasta budjetista. Silti moni miettii, mitä demokratian hinnalla saa, ja käytetäänkö raha parhaalla mahdollisella tavalla.

Sitä hyvinvointialueen sisälläkin nyt mietitään. Päätöksenteon järjestelmä perustuu ydinosiltaan lakiin – esimerkiksi aluevaltuutettujen määrä tulee suoraan sieltä, mutta muita kuin lain edellyttämiä toimielimiä on mahdollista säätää paikallisesti.

*

Pohjois-Savossa historian ensimmäinen aluevaalikausi mennään kunnallista lautakuntarakennetta muistuttavalla mallilla. Sen ehdoton etu on laaja demokratia. Kun luottamushenkilöitä on paljon, ja lautakunnat eivät vain valmistele asioita vaan myös päättävät niistä, asukkaiden näkemyksellä on todellista painoarvoa.

Toisaalta jo parin ensimmäisen vuoden aikana on havaittu, että sosiaalihuollon, terveydenhoidon ja pelastustoimen yhteensovittaminen eli integraatio etenee liian hitaasti. Vanhoja siiloja on purettu, mutta tilalle on noussut uusia.

Pientä säätöä siis tarvitaan, vai tarvitaanko? Siltä varalta, että tarvittaisiin, aluehallitus käynnisti viime keväänä perusteelliset pohjatyöt yhdessä ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa. Omaa järjestelmäämme on verrattu muiden hyvinvointialueiden ratkaisuihin. Luottamushenkilöitä ja viranhaltijoita on kuultu ja erilaisia malleja kehitelty.

Valitaanko valiokuntamalli? Tai perustetaanko vain yksi lautakunta, joka ohjaa kaikkea palvelutuotantoa? Toistaiseksi kaikki on avoinna, ja eri vaihtoehtojen arviointi jatkuu. Mikäli valtuusto päätyy muutoksiin, ne kannattaa viedä hallintosääntöön ensi vuoden alkupuolella. Aluevaalit pidetään huhtikuussa, ja uudet päättäjät aloittavat työnsä kesäkuun ensimmäisenä päivänä 2025.

*

Aluevaltuutetuille suunnatussa kyselyssä toimielinjärjestelmän kehittämisen tärkeimmäksi tavoitteeksi nousi sujuva päätöksenteko. Lisäksi keskeisinä pidettiin sekä integraation edistämistä että demokraattisuutta ja poliittisen ohjauksen vahvistamista.

Luottamushenkilöt edustavat nimenomaan poliittista ohjausta. He päättävät hyvinvointialueen kehittämisen suunnasta ja strategisista valinnoista. Luottamushenkilöt eivät puutu yksittäisten asiakkaiden asioihin, mutta he ohjaavat resurssien käyttöä niin, että sillä on ainakin välillisesti vaikutusta alueen asukkaiden saamiin palveluihin.

Periaatteessa hyvinvointialueiden itsehallinnollinen asema antaa luottamushenkilöille paljon valtaa. Todellisuus tuntuu nyt toisenlaiselta. Kun koko rahoitus tulee valtiolta, eikä se riitä edes lain mukaisten palveluiden varmistamiseen, arvovalintoja tehdään ministeriöiden tiukassa ohjauksessa.

Juuri siksi toimielinjärjestelmämme on oltava sujuva, tehokas ja oikein mitoitettu. Nykyinen malli ei ole huono, mutta löydämmekö yhdessä paremman? Mikä olisi paras mahdollinen siihen tehtävään, joka hyvinvointialueella Pohjois-Savon asukkaiden palvelijana on?

Hyvinvointialuejohtajan blogi: alkuvuosi 2024 jätti jälkeensä monia avoimia kysymyksiä

Pohjois-Savon hyvinvointialueella vuoden 2024 ensimmäisen vuosipuolikkaan toiminnan ja talouden pääaiheiksi nousivat konsernihallinnon muutokset yhteistoimintamenettelyineen, synkkenevä talousennuste ja palvelujärjestelmäuudistuksen päätöksenteko. Välttämättömien uudistusten osalta on kuitenkin edetty hyvin. Näistä kaksi esimerkkiä ovat asiakas- ja potilastietojärjestelmien uudistukset.  Hoidon ja palvelujen saatavuuden suhteen on ollut vaikeuksia, joista näkyvimpinä esimerkkeinä ovat olleet valvontaviranomaisten huomautukset leikkausjonoista ja lastensuojelun ongelmallisesta tilanteesta. Hallinnon kehittämisen tarpeista kertoo vakava häiriötilanne palvelukyytien laskutuksessa, jota ei ole saatu kuntoon. Tämä epäonnistuminen vaikuttaa suoraan tuhansien kansalaisten arkeen.

Aluevaltuusto päätti aluehallituksen esityksen mukaisesti palvelujärjestelmäuudistuksesta ja toimeenpano pääsee vauhtiin. Poliittinen päätöksentekokyky oli vahva, päätös historiallinen ja valmisteluprosessi kansalaisten kuulemiskierroksineen erittäin vaativa. Merkittävät linjaukset palveluverkkoon, taloudellisiin ja toiminnallisiin tavoitteisiin, uusiin palvelumuotoihin ja investointeihin näyttävät suunnan 2030-luvun rakenteisiin.  Uudistustyö jatkuu perhe- ja vammaispalveluiden sekä erityispalveluiden osalta. Edelleen tärkein tavoite on saada rajallisista resursseista irti mahdollisimman suuri hyvinvointihyöty kansalaisille.

Hyvinvointialueen hallinnon muutosprosessi yhteistoimintaneuvotteluista päätöksenteon rakenteisiin on jatkunut tiiviinä. Edelleen tarvitaan syvemmälle menevää rakenteiden tarkastelua, jotta tukipalvelut saadaan yhtäältä vastaamaan palvelutuotannon tarpeita ja toisaalta tukemaan päätöksentekokykyä. Esihenkilötyön tukeminen, hallinnon keventäminen ja hallinnollisten toimintatapojen kriittinen tarkastelu ovat hallinnon muutosten kärjessä. Tärkeimpien kansallisten kumppanuuksien yhteistyö on jatkunut erinomaisella tasolla. Yhteistoiminta-alueen sopimus on loppusuoralla, yliopistollisten alueiden verkosto tiivistyy edelleen

Tammi-kesäkuun taloudellinen tulos jäi 28,8 miljoonaa euroa miinukselle. Näkymä loppuvuoden osalta on selvästi synkempi. Toimialojen alkuvuoden arviot ovat lähelle 100 miljoonaa euroa miinuksella. Kehitys vastaa kansallista näkymää ja vuoden 2024 alijäämien ennustetaan toteutuvan jopa edellisvuotta suurempina koko maan tasolla. Vuosien 2024–2028 menopaineen ja rahoituksen välisen eron on ennustettu olevan 5,4 miljardia koko maassa. Menopaine ja palkkakulujen kasvupaine yhdessä ovat merkittävästi suurempia kuin riittämätön hyvinvointialueiden indeksin mukainen rahoituksen kasvu. Samanaikaisesti alueiden omavastuuta kasvatetaan, lisäleikkauksia valmistellaan, rahoitusmalli ohjaa rahoitusta kasvukeskuksiin ja alijäämät olisi katettava vuoden 2025 loppuun mennessä. Omilla sopeutustoimillakin on rajansa.

Toteutuman ja ennusteen välisen eron selittävät useat eri tekijät, joiden taloutta heikentävä vaikutus pidemmällä aikavälillä on huolestuttavaa. Palveluiden järjestämisen ja alimitoitetun rahoituksen epäsuhta tullee kasvamaan tiedossa olevilla rahoitusratkaisuilla. Jos alkuvuoden talouden osalta etsii jotain positiivista, niin nostaisin esille saamamme rahoituslain mukaisen kompensaation vuoden 2023 alijäämien kattamiseksi. Positiivista on myös oman toimintamme toimintakulujen ja henkilöstökulujen maltillinen kasvu. Tosin henkilöstökuluihin ovat vaikuttaneet henkilöstön saatavuusongelmat, joita on jouduttu paikkaamaan kalliimmalla vuokratyövoiman ja ostopalvelujen käytöllä. Ostopalvelujen kasvuvauhti on kestämättömällä tasolla ja ongelma on yhteinen kaikilla hyvinvointialueilla. Suunnan muutokseen tarvitaan vähintään yhteistoiminta-alueen laajuisia toimenpiteitä.

Kansallisen tason muutoksista on syytä mainita hyvinvointialueen ohjauksen toisen vaiheen valmistelu ja toimeenpano eli ennakollisen talouden ohjauksen menettely. Valtion taholta on tarkoitus tiivistää niin sanottua ennakollista informaatio-ohjausta. Tarkoitus on toki hyvä: tavoitteena on välttyä varsin raskailta virallisilta arviointimenettelyiltä, jotka pitävät sisällään alueiden yhdistymisselvitykset. Alueilla itselläänkin on kuitenkin syytä olla selvillä, että milloin kyse on epävirallisesta ”pehmeän” vaikuttamisen keinoista, ja milloin virallisesta arviointimenettelystä. Tähän arvioon tarvitaan valtion ja alueiden kanssa jaettu realistinen tilannekuva.    

Valtion ohjauksen tulee edistää hyvinvointialueille asetettuja tavoitteita, kuten itsehallinnollisen aseman säilyttämistä ja vahvistamista. Alkuvuoden kansallisten keskustelujen teemana on ollut puuttuva kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon visio ja ylipäätään eduskunnan, ministeriöiden ja hyvinvointialueiden yhteisen tahotilan määrittely. Mitä maan hallitus haluaa hyvinvointialueilta? Mitkä vaikutukset tasapainotusohjelmilla on ollut? Onko tulossa lisäsäästöjä? Miten lainsäädännön muutokset ja palvelureformi etenevät? Avoimia kysymyksiä on edelleen paljon. 

Heinäkuun helteet - hetki perheneuvojan saappaissa

Työskentelen projektipäällikkönä Pohjois-Savossa Suomen kestävän kasvun ohjelman (RRP) lapsiperheiden yleisen neuvonnan projektissa.  

Lapsiperheiden yleinen neuvonta on geneeristä matalan kynnyksen neuvontaa kaikille pohjoissavolaisille lapsiperheille. Toiminta on aloitettu kymmenen kunnan alueella 1.7.2023 ja 8.1.2024 se laajeni koko Pohjois-Savoon. Yleistä neuvontaa tarjotaan puhelimitse arkisin klo 9–15, numerossa 017 2734300, jalkautuen sovittuina ajankohtina muiden toimijoiden kanssa yhteiseen työhön Pohjois-Savossa sijaitseville Perheentaloille ja jakamalla Instagramissa tietoa vuosikellon ja perhekeskuksen tehtävien mukaisesti erilaisista lapsiperheiden arkeen liittyvistä teemoista.

Minun tehtävänkuvaani ei yleensä kuulu asiakastyötä. Lapsiperheiden yleisen neuvonnan asiakastyössä työskentelee moniammatillinen tiimi. Yleinen neuvonta ei ole sosiaalipalvelua, eli se ei arvioi asiakkaan palvelun tarvetta, eikä myönnä palveluita. Toimintaa kehitetään yhdessä muiden lapsiperheiden toimijoiden kanssa ja tarkasti asiakaspalautteita kuunnellen.  

Minä olen ollut töissä heinäkuussa aiemminkin, mutta tänä kesänä pääsin ilokseni osallistumaan kehittämämme toiminnan tuottamiseen muutamaksi viikoksi. Ai että, se oli arvokasta! Oli aivan ihana saada itse kokea se, mistä kehitettävät aiheet nousevat. Mikä puheluissa motivoi palvelemaan paremmin ja paremmin, selvittämään perheille jaettavaa tietoa enemmän ja vielä vähän enemmän. Tai miksi asiakastyytyväisyyskyselyn kysymys voi olla joissakin puheluissa vaikea esittää, miksi kaikille soittajille kerrottavasta Omaperhe.fi -palvelusta voi olla joissakin tilanteissa mahdotonta kertoa. Useampaan kertaan sain itseni kiinni siitä, että olin jäänyt kertomaan soittajalle joistakin toiminnoista niin keskittyneesti, että asiakastyytyväisyyskysely unohtui suorittamatta. Tai puhelu päättyi niin nopeasti, että lause Omaperheestä jäi kesken. Sitä kun ollaan ihmisiä, näin voi käydä, vaikka kuinka yrittäisi parhaansa. Toki huomasin myös sen, että paransin toimintaani koko ajan, olin luontevampi ja parempi palvelemaan toimintaan soittavien tarpeita.  

Projektipäällikön onnistumista työssään arvioivat toimintaa käyttävät kuntalaiset, rahoittaja, ohjausryhmä, hankepäällikkö, projektin tekijät ja kumppanit, sekä sidosryhmien edustajat. Minun tapani olla projektipäällikkö on olla laivan kapteeni, joka varmistaa, että miehistö onnistuu tehtävissään. Tehtäväni on nähdä kokonaisuus, merkitys tekemiselle ja tulosten vaikutukset. Minun tulee myös huolehtia, että tiimilläni on tilaa tehdä työtään ja että heidän vastuunsa ovat selkeät. Tämä, että pääsin tekemään kehittämäämme toimintaa, auttoi minua näkemään vielä selvemmin kokonaisuutta. Se elävöitti niitä keskusteluja, mitä olen tiimini asiantuntijoiden kanssa käynyt. Onnistumisia ja kipukohtia.  

Meidän tavoitteemme on kertoa perheille kaikesta siitä tuesta, mitä Pohjois-Savon perhekeskusverkostosta löytyy. Teemme sitä antaumuksella ja sydämestämme. Ja tähänkin kokemukseeni perustuen, onnistuneesti – palaute avun saamisen kokemuksesta huitelee koko ajan yli yhdeksässä, kiitos siitä osaavan tiimini.  
 

Yhteistyöterveisin,

Tiina Mikkonen-Reponen

Suomen kestävän kasvun ohjelmaa rahoittaa EU:n elpymisväline (Next Generation EU). 

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: lastenpsykiatrialla ennakointi ja yhteistyö ovat työn ytimessä

Heinäkuinen TET-päiväni oli tuttuun tapaan valtavan monipuolinen: lastenpsykiatrian akuuttiosaston vieraana pääsin laatimaan turvasuunnitelman vierailun ajalle, maistamaan tulista nallekarkkia sekä oppimaan lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisessa tutkimusyksikössä, miten poliisin virka-apupyyntöön siellä vastataan.

​​​​​​​

Aamu starttasi lastenpsykiatrian akuuttiosaston aamupalaverilla, jossa käytiin läpi uuden asiakkaan tilannetta ja keskusteltiin mm. lapsen toimintakyvystä ja yhteydestä perheeseen.

Lastenpsykiatrian akuuttiosasto tarjoaa apua ympäri vuorokauden, vuoden jokaisena päivänä alle 14-vuotiaiden lasten psykiatrisiin hätätilanteisiin Itä-Suomen yhteistyöalueella. Tähän YTA-alueeseen kuuluvat Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja Keski-Suomen hyvinvointialueet.

Keskimääräinen osastojakson pituus on noin 10 päivää ja päivystyksellistä ja kiireellistä osastohoitoa varten potilaspaikkoja on kuusi. Apua tarvitsevien määrää ei ole etukäteen mahdollista tietää, mutta ketään ei käännytetä pois. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että välillä osasto on tupaten täynnä ja välillä päivän tai pari tyhjilläänkin. Silloin osaston työntekijät ovat muiden osastojen ja yksiköiden tukena. Lähellä toimiikin esimerkiksi sairaalakoulu, jonka loma-aikaan hiljaisiin tiloihin pääsin tutustumaan.

Ennakoiva työote kuuluu ja näkyy kaikessa toiminnassa

Jo ennen vierailua minulle kävi selväksi, mikä on yksi lasten psykiatrian akuuttiosaston tiimin vahvuuksista: huolellinen ennakointi ja valmistautuminen. Hyvissä ajoin etukäteen sain nimittäin osastonhoitaja Juha-Pekalta selkeät ohjeet miten saapua paikalle, päivän ohjelman ja tiedon siitä, keitä kaikkia Tet-päiväni aikana tapaan.
Pääsin myös kokeilemaan turvasuunnitelman laadintaa, joka auttaa lapsia ja nuoria määrittämään, miten he voivat itse lievittää hankalaa oloa. Toisaalta suunnitelma myös sanoittaa, millaisia tekoja lapsi toivoo aikuiselta, jotta olo helpottuu. Tämä kaikki auttaa ehkäisemään vaikeita ja ahdistavia tilanteita.

Psykiatrisen sairaanhoitajan Antin johdolla mietin, millaisia vaikeita tunteita tai ajatuksia itselläni on. Vakavien pohdintojen jälkeen nimesin myös keinoja, jotka minua auttavat hankalissa tilanteissa: metsälenkki perheen mäyräkoiran seurassa ja juttelu läheisten ystävien ja vaimoni kanssa. Keinoja ahdistuksen purkamiseen ja hallintaan on kuitenkin monenlaisia ja joskus ne voivat liittyä huomion viemiseen pois ahdistuksen tai pahan olon tunteesta. Tämä onnistuu vaikka jääpalaa kädessä pitämällä, Pop it-lelua napsuttelemalla tai silittämällä pehmolelua. Myös tulisen nallekarkin syönti vie ajatukset pois kaikesta muusta, tämän pääsin ihan itse kokemaan!

Hoitajan työ akuuttiosastolla on todella monipuolista, vaikka ulkopuoliselle se voi välillä näyttäytyä käytävillä ”seisoskeluna” tai pelkkänä Afrikan tähden pelaamisena. Tosiasiassa hoitajat havainnoivat lapsia ja ympäristöä jatkuvasti ja pyrkivät ennakoimaan hankalia tilanteita. Tärkeintä ahdistuneelle lapselle on, että turvallisia aikuisia on riittävästi saatavilla. Kun tietää, että mielen päällä olevista asioista voi aina jutella aikuisen kanssa, rauhoittaa se koko osaston ilmapiiriä ja purkaa myös kuilua potilaiden ja henkilökunnan välillä. Yhteisöllisyys ja turvallisen aikuisen läsnäolo ehkäisevät väkivaltatilanteita.

Rautainen osaaminen ja saumaton yhteistyö työssä onnistumisen elinehtoina

Yleisimmät tulosyyt lastenpsykiatrian akuuttiosastolle ovat itsetuhoisuus, aggressiivisuus, psykoottisuus ja ahdistuneisuus. Neljän tyttären isänä haavoittuvassa asemassa olevien lasten tarinat koskettivat minua syvästi. Oli helpottavaa kuulla, että meidän ammattilaisilla on monia keinoja, jotka auttavat heitä jaksamaan työssään. Hyvä yhteishenki näkyi heti ensi hetkestä lähtien vierailijallekin ja on myös rekrytointivaltti: näihin hommiin ei tarvitse ammattilaisia houkutella, vaan hakemuksia saapuu uuden paikan avautuessa yleensä mukavasti. Myös työnohjaus ja ammatillisen osaamisen jatkuva kehittäminen ovat oman jaksamisen kannalta tärkeitä. Kun tietää mitä tekee ja miten lasta voi auttaa, on helpompi jaksaa raskasta työtä. Ja onneksi kenenkään ei täällä tarvitse pienten asiakkaiden suuria murheita yksin kantaa, sillä työtä tehdään tiiviisti moniammatillisessa tiimissä.

Yhteistyö eri ammattiryhmien ja viranomaisten välillä oli myös Tet-päiväni toisessa kohteessa tärkeä keskustelun aihe.

Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikkö palvelee koko YTA-aluettamme ja asiakkaat sinne ohjataan Poliisin virka-apupyynnöllä. Vastaavia yksiköitä on Suomessa yhteensä viisi, yksi jokaisessa yliopistollisessa sairaalassa. Asiakkaita ovat alle 18-vuotiaat lapset ja nuoret, joihin epäillään kohdistuneen väkivallanteko. Toisinaan asiakas on menehtynyt väkivallan seurauksena, mutta siitä huolimatta ammattilaisemme auttavat selvittämään, mitä hänelle on tapahtunut.

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Heini ja lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisen tutkimusyksikön osastonylilääkäri Marja näyttivät minulle käytännössä, miten asiakkaan saattaen vaihto yhdestä yksiköstä toiseen tapahtuu: kävimme yhdessä läpi aamulla laaditun turvasuunnitelmani. Vaikka meitä aikuisia asia vähän nauratti, osoitti tämä juttutuokio minulle jälleen kerran, miten täällä lapsen tai nuoren turvallisuus ja hyvinvointi asetetaan joka käänteessä etusijalle.

Sain oikeuspsykiatrian tutkimusyksikön toimintaan saman esittelyn, kuin kuka tahansa joukkueen uusi jäsen. Tämä tuntui mukavalta, sillä samaa tiimiähän tässä koko sakki ollaan, olipa työpiste hallinnossa tai asiakkaiden parissa. Pääsin välittömästi verryttelemään arviointikykyäni, kun kävimme läpi Poliisin virka-apupyyntöön vastaamista ja harjoittelin haastattelukuulemiseen liittyvän hypoteesin laatimista. Tutkimusyksikön tiimi myös simuloi oikeuspsykologisen haastattelukuulemisen, jonka avulla tutustuin lasten ja nuorten kanssa käytettävään haastattelutekniikkaan.

Puhun työssäni paljon palveluintegraation tärkeydestä. Tämän Tet-päivän aikana teemasta ei tarvinnut kenellekään saarnata, vaan sain itse nähdä, miltä monialainen yhteistyö parhaimmillaan näyttää käytännössä. Kun eri alojen osaajat ja viranomaiset istuvat lapsen asialla saman pöydän ääreen, on se aina sekä asiakkaan että ammattilaisen etu.

Aluevaltuuston puheenjohtajan blogi: Palveluverkko luo perustan palvelujen uudistamiselle

Aluevaltuusto päätti 17.6. hyvinvointialueen palveluverkosta. Perhe- ja vammaispalvelujen sekä erikoissairaanhoidon ja yliopistollisen sairaalan uudistuksesta päätetään kuitenkin vasta syksyllä. Valtuuston päätös luo osaltaan perustan sille, missä ja millaisia sosiaali- ja terveyspalveluja tarjotaan Pohjois-Savon kunnissa jatkossa.

Palvelujen sisällön kehittäminen sosiaali- ja terveyskeskuksissa ja sote-asemilla voi nyt jatkua täydellä vauhdilla. Pidän tärkeänä päätökseen sisältyvää ehtoa siitä, että niillä alueilla, joissa palveluvalikoima muuttuu, on oltava tiedossa korvaavan palvelun sisältö ennen muutosta.

Päätöksestä äänestettiin, mikä kuuluu demokraattiseen päätöksentekoon. Hyväksytty ratkaisu on kompromissi ja sitä voi luonnehtia maltilliseksi muutokseksi. Palvelut muuttuvat, mutta se tapahtuu vaiheittain ja ajan kanssa lähipalvelut pääosin säilyttäen. Päätös tarkoittaa toki myös sitä, että hyvinvointialuejohtajan alkuperäisen esityksen mukaisista taloudellisista tavoitteista joudutaan tinkimään. Se voi tuoda lisää paineita talouden tasapainottamiseen. Toisaalta esimerkit niiltä hyvinvointialueilta, joissa julkiset sote-palvelut oli järjestetty ”keskitetysti” jo ennen sote-uudistusta, osoittavat, että palvelujärjestelmän uudistus voi tuoda myös taloudellisia säästöjä, kun niitä tehdään maltilla ja huolellisesti suunnitellen. 

Maanantaina tehtyä päätöstä edelsi laaja osallistava vaihe, jonka aikana kuultiin asukkaita ja henkilöstöä. Asukastilaisuuksia järjestettiin kattavasti eri puolilla maakuntaa. Sain olla itsekin mukana muutamassa niistä. Tilaisuuksien osallistujamäärät olivat joka paikassa tavattoman suuria, mikä kertoo siitä, että ihmisillä on aito huoli lähipalvelujen säilymisestä omalla paikkakunnalla. Kuulemistilaisuuksissa myös kunnat toivat esiin huolensa palvelujen vaikutuksesta niiden elinvoimaan. Tilaisuuksien anti heijastuu vahvasti valtuuston hyväksymässä päätöksessä.

Palveluverkkoa tarkastellaan jatkossa vuosittain. On selvää, että sitä mukaa kun palvelujen sisältöä kehitetään muun muassa digitaalisten palvelujen suuntaan, myös palveluverkko voi muuttua. Sen vuoksi on hyvä, että aluevaltuustolla on mahdollisuus tehdä siihen tarvittavia muutoksia.

Haluan kiittää viranhaltijoita asian erinomaisesta ja monipuolisesta valmistelusta. Valtuuston valittavana oli useita skenaarioita, jotka sisälsivät vaihtoehtoisia toteuttamistapoja toimenpiteineen, aikatauluineen ja kustannusvaikutuksineen. Vaikka perhe -ja vammaispalvelujen sekä erikoissairaanhoidon palveluverkon uudistuksesta päättäminen jäi syksyyn, uskon, että se saadaan nivoutumaan hyvin nyt tehtyyn ratkaisuun.

Toivotan kaikille hyvää juhannusta ja kiireetöntä kesää!

Hannu Tsupari
aluvaltuuston puheenjohtaja
 

Aluehallituksen puheenjohtajan blogi: Hyvinvointialueen satsaukset oikeisiin asioihin

Pohjois-Savon hyvinvointialueen aluevaltuusto päätti maanantaina 17. kesäkuuta palvelujärjestelmänsä uudistuksen ensimmäisestä vaiheesta. Puolentoista vuoden siirtymävaihe on ohi, ja on aika astua eteenpäin.

Valtuuston ratkaisut vaikuttavat näkyvimmin perusterveydenhuoltoon ja ikäihmisten palveluihin. Laajan kuulemis- ja lausuntokierroksen jälkeen esitys on, että nykyisten terveysasemien verkosto säilyisi toistaiseksi lähes ennallaan.

Palveluvalikoimaa ja aukioloaikoja säädettäisiin niin, että työvoiman riittävyydestä ja hoidon jatkuvuudesta voidaan huolehtia aiempaa paremmin koko maakunnassa.

Kasvokkain tapahtuvan hoidon rinnalle kehitetään nopeasti etäpalveluita. Vaikka moni niitä vastustaa, todellisuudessa digitaaliset palvelut auttavat eniten sellaisia, jotka eivät voi tai halua niitä itse käyttää. Mitä useampi hoitaa asioitaan omatoimisesti verkossa, sitä enemmän ammattilaisten aikaa ja käsiä riittää henkilökohtaista apua tarvitsevien tueksi.

Vuodeosastojen määrään on tulossa vastaanottoja suurempi muutos. Sänkyjen vähentäminen ei merkitse sairaiden hoidosta luopumista, vaan mallia, jonka mukaan sairaalassa viivytään vain se aika kuin on hoidon kannalta välttämätöntä. Tämän jälkeen toipuminen ja paraneminen jatkuvat kotona.

Muutos edellyttää kotisairaalatoiminnan ja kuntoutuksen nopeaa vahvistamista. Myös elämän loppuvaiheen hoito on kyettävä järjestämään kaikille turvallisesti ja kivuttomasti joko kotona, sairaalassa tai kodin lähellä sijaitsevassa hoivakodissa.

Vaikka aluehallituksen esitystä on haastettu, tahto palvelujen turvaamiseen yhdistää kaikkia poliittisia ryhmiä. Toimintojen rankka keskittäminen olisi myös nykyisen hallitusohjelman vastaista. Sehän ”kiinnittää erityistä huomiota perusterveydenhuollon palvelujen saatavuuteen”.

Niukkuus tarkoittaa valintoja

Kun puhumme peruspalveluista, puhumme sekä inhimillisyydestä että rahasta. Helposti ja oikeaan aikaan löytyvä, todellisia tarpeita vastaava apu on ainoa keino välttää sosiaalisten tai terveyteen liittyvien ongelmien kasautumista.

Jos mielen tai ruumiin vaiva äityy pahaksi, se ei yleensä selviä puhumalla. Silloin tarvitaan raskaita toimenpiteitä ja pitkiä hoitojaksoja. Niukkuuden aikana ne pitäisi säästää tilanteisiin, joihin ei ole muuta apua, ja joita ei voi ennalta ehkäistä.

Niukkuus yhdistää kaikkia Suomen hyvinvointialueita. Kustannusten nousun taittaminen oli, ja sen pitää edelleen olla, yksi uudistuksen tärkeimmistä tavoitteista. Tavoitetta ei koskaan saavuteta, ellei toiminta muutu.

Aluevaltuuston päätettäväksi esitetyt muutokset voivat onnistuessaan keventää Pohjois-Savon hyvinvointialueen kustannuksia lähes 20 miljoonalla eurolla vuodessa. Se on suhteessa oikean kokoinen siivu palveluiden uudistamisen kokonaistavoitteesta, joka asettuu noin 50 miljoonan euron tasolle.

Jäljelle jäävästä 30 miljoonan euron ohjelmasta päätetään ensi syksynä. Suurin osa siitä kohdistuu erikoissairaanhoitoon, mutta myös perhe- ja vammaispalvelut on kyettävä jatkossa järjestämään selvästi nykyistä tehokkaammin.

Vaikka summat kuulostavat suurilta, ne eivät ole mahdottomia. Olennaista on, että uskallamme keskittyä oikeisiin asioihin, panostaa tärkeiden prosessien kehittämiseen ja luopua rohkeasti kaikesta, mistä ei ole todellista hyötyä.

Jos jokin tuntuu mahdottomalta, se on taistelu aikaa vastaan. Hyvinvointialueille asetettu velvoite kattaa talouden alijäämät kolmen vuoden sisällä vaikutti järkevältä vuonna 2021, kun rahoituslaki säädettiin. Sen jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon.

Uudessa tilanteessa alijäämien kattamisesta on tullut köysi, joka uhkaa kuristaa kuoliaaksi kaikki sote-uudistuksen hyvät tavoitteet.

On selvää, että ellei alijäämien kattamiselle anneta lisää aikaa, Suomen julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto ja pelastustoimi voivat nujertua muutamassa vuodessa. Toivottavasti se ei ole kenenkään tavoite.

Niukkuus tarkoittaa valintoja. Jokainen meistä tarvitsee hyvinvointialueen palveluita, mutta toiset tarvitsevat niitä enemmän kuin toiset. Vahvojen vastuulla on huolehtia, että välttämättömän avun ja turvan järjestämisessä kuullaan myös heiveröisimpien ääntä.

Jos saisin itse valita, panostaisin erityisen paljon voimavaroja lapsiperheiden ja ikäihmisten auttamiseen. Tulevaisuus on tämän päivän lasten ja nuorten varassa. Mitä terveempinä he saavat kasvaa, ja mitä paremmin perheet voivat, sitä valoisampi on Suomen huomen.

Nykyisen vaurauden ovat kuitenkin rakentaneet ne, jotka tänään ikääntyvät, haurastuvat ja tarvitsevat apua. He ovat pitäneet meistä huolta.

Meidän velvollisuutemme ja kunniatehtävämme on huolehtia heistä niin, että kenenkään ei tarvitse pelätä omien voimiensa heikkenemistä.

Riitta Raatikainen, aluehallituksen puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu alunperin Savon Sanomissa 16.6.2024.

Miltä tuntuu lähteä ihan nollista −ja onnistua?

Oletteko ikinä miettineet, miltä tuntuu lähteä mukaan projektiin, josta ei tiedä etukäteen yhtään mitään? 

En minäkään, ennen kuin lähdin mukaan Pohjois-Savon hyvinvointialueen palvelujärjestelmän uudistamisen projektiin osana koulutehtävääni. Opiskelen kolmatta vuotta Savonia- ammattikorkeakoulussa sosionomiksi ja päätin lähteä hetkeksi mukaan seuraamaan tätä tulevaa uudistusta. Itse en ollut tähän aiheeseen tutustunut sen tarkemmin ennen projektiani, ja kaikki siihen liittyvä oli minulle tuntematonta.

Aiheena palvelujärjestelmän uudistaminen on monimutkainen ja jakaa paljon mielipiteitä. Itselläni aikaa vei eniten se, että pääsin kärryille mitä uudistetaan ja miksi. Alkuun olin luovuttamisen partaalla ja mietin, miksi lähdin mukaan tähän. Tuntui kuin aihe olisi ollut yksi iso sekasorto, josta ymmärsit yhden asian sieltä ja toisen täältä. Hetken epätoivon jälkeen päätin kuitenkin jatkaa projektissa ja monen tunnin lukemisen jälkeen vihdoin aloin hahmottamaan aihetta edes jollain tavalla. 

Edelleen on kuitenkin monta kysymysmerkkiä, joihin meistä kukaan ei osaa vielä vastata. Onhan kokonaisuus laaja ja paljon käytännön kysymyksiä ratkeaa vasta, kun kesäkuisen aluevaltuuston päätöksen jälkeen lähdetään toimenpanemaan uudistusta käytännössä. Miten tämä kaikki toimii käytännössä tai kuinka kauan menee, että kaikki suunnitteilla olevat palvelut saadaan toimimaan? Toimeenpanon onkin arvoitu kestävän 3–4 vuotta.

Palvelujärjestelmän uudistamista varten on kerätty palautetta kevään aikana Pohjois-Savon asukkailta kyselyllä. Pääsin tarkastelemaan kyselyyn tulleita vastauksia etenkin digipalveluihin liittyen. Digipalvelut jakoivat runsaasti mielipiteitä laidasta laitaan. Osa kaipasi laajempia ja sujuvampia digitaalisia palveluita. Kehittämiseen liittyen toivottiin huomioitavan erityisesti ikäihmiset ja annetavan riittäviä ja selkeitä ohjeistuksia. Toimivat tietoyhteydet tuovat omat haasteensa tähän, ja niitä olisikin hyvä kokeilla etukäteen. Palveluiden tulisi olla käyttäjälähtöisiä ja yksinkertaisia sekä niissä tulisi huomioida mitä voi ja kannattaa tarjota diginä. Tietoturva on myös tärkeää!

Uudistaminen on pitkä prosessi ja laaja kokonaisuus. Koska aihe jakaa paljon eri mielipiteitä, on vaikeaa saada kaikkia miellyttävää lopputulosta. Meidän tehtävänämme on omalta osaltamme osallistua uudistamiseen ja luottaa ammattilaisiin, jotka tekevät kaikkensa saadakseen parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Jos kuvailisin minun projektiani kahdella sanalla, ne olisivat: epätoivo ja onnistuminen. Hyppäämällä suoraan syvään päätyyn omalle epämukavuusalueelle oppii, ja se kehittää parhaiten. Tuntematon aihe oli alkuun epämiellyttävä, mutta näin jälkeenpäin voin sanoa, että kaikki tämä perehtyminen kannatti. Olenhan itse myös tulevaisuudessa näiden palveluiden käyttäjä, ja myös sosiaalialan ammattilainen!

Linda Piironen
sosionomiopiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Tutustu palvelujärjestelmän uudistukseen.