Raskausaika

KYS on tarjonnut maaliskuun alusta 2015 alkaen sikiöseulahälytyksen saaneille jatkotutkimuksena uutta kajoamatonta NIPT-tutkimusta (non-invasive prenatal testing). Äidin verinäytteestä voidaan määrittää/poissulkea sikiön tavallisimmat kromosomimuutokset (trisomia 21, 18 ja 13 sekä sukukromosomien poikkeavuudet). Vaihtoehtoisena tutkimusmuotona on trisomiatutkimus istukka- tai lapsivesinäytteestä eli trisomia- FISH/PCR.

Ennen valintaa vanhemmat saavat tarkemman neuvonnan tutkimusmenetelmistä KYSin äitiyspoliklinikalla, jossa myös jatkotutkimukset järjestetään.

Sikiön trisomiatutkimus äidin verestä

NIPT-tutkimuksella voidaan seuloa sikiön yleisimmät trisomiat, joita ovat 21-trisomia eli Downin syndrooma, 18-trisomia ja 13-trisomia. Menetelmässä hyödynnetään äidin verenkierron sikiöperäistä DNA:ta. Tutkimus tehdään äidin verinäytteestä, joten siihen ei liity keskenmenoriskiä.

Verinäyte otetaan Puijon laboratoriossa maanantaisin ennen klo 13, josta näytteet lähtevät USA:han tutkittavaksi. Vastausaika on noin kaksi viikkoa.

NIPT-tutkimus löytää yli 99 prosenttia 21-trisomiasikiöistä. Jos NIPT-tutkimuksen tulos on normaali, riski sikiön 21-trisomiaan on pieni, eikä jatkotutkimuksia ole tarpeen tehdä.

Jos tulos on poikkeava, todennäköisyys sikiön 21-trisomiaan on suuri, noin 95 prosenttia. Tällöin lopullisen diagnoosin varmistamiseksi tarvitaan raskauden kestosta riippuen joko istukka- tai lapsivesinäyte.

Noin kolmessa prosentissa NIPT-tutkimuksista tulosta ei saada. Tällöin uuden verinäytteen vaihtoehtona on istukka- tai lapsivesitutkimus riippuen raskauden kestosta.

NIPT-seulontatutkimus löytää hyvin myös hyvin suuren osan 18-trisomioista, noin 98 prosenttia, mutta harvinaisemmasta 13-trisomiasta löytyy noin 80 prosenttia.

Tutkimusta tarjotaan

• kun varhaisraskauden yhdistelmäseula (NT+seeruminäyte)  hälyttää (riski ? 1:250)
• kun keskiraskauden trisomiaseula hälyttää
• ensimmäinen seula (NT+seeruminäyte) tekemättä ja äiti yli 40-vuotias
• sikiön niskaturvotus 3 - 3,9 mm
• aikaisempi trisomia ja nykyisessä raskaudessa terveen näköinen sikiö

Toistaiseksi NIPT ei käy:

• monisikiöraskaudessa
• luovutetusta munasolusta alkunsa saaneessa raskaudessa
• äideille, joilla on todettu mosaikismi
• immuunihoitoa saaneille äideille
• ns. katoava kaksonen –tilanteissa

Sikiön rakennepoikkeavuuden yhteydessä ja niskaturvotuksen ollessa  ? 4 mm suositellaan koko kromosomiston määritysta (villusbiobsia tai lapsivesipunktio).

Jatkotutkimusten tulosten valmistuttua

Jos NIPT-tutkimuksen tulos on poikkeava, diagnoosin varmistamiseksi tarvitaan istukka- tai lapsivesinäyte.

Jos istukka- tai lapsivesitutkimuksessa todetaan kromosomipoikkeavuus, kutsumme vanhemmat keskustelemaan tuloksesta ja kromosomivian merkityksestä syntyvälle lapselle. Vanhemmat voivat jatkaa raskautta tai he voivat päättää raskauden keskeyttämisestä, mikä on Suomen lain mukaan mahdollista 24. raskausviikon loppuun mennessä.

Jos jatkotutkimuksen tulos on normaali, ei tarvita muita tutkimuksia ja raskauden seuranta jatkuu neuvolassa.

Istukka- tai lapsivesinäyte

Näyte otetaan ohuella neulalla äidin vatsanpeitteiden läpi ultraääniohjauksessa. Molempiin näytteenottomenetelmiin liittyy pieni keskenmenoriskin suureneminen, noin 0,5 % (1/200 punktiota).

Näytteenoton jälkeen voi liikkua normaalisti ja mennä esimerkiksi töihin. Näytteenottopäivänä vatsa voi olla kipeä ja tuhruvuotoa emättimestä voi esiintyä. Pistoalueella voi olla myös paineen tunnetta useita päiviä.

Istukkanäytteen tulos valmistuu yleensä viikossa ja lapsivedestä saadaan trisomia-FISH (trisomiat 21, 18 ja 13 sekä sukukromosomien määrät) vastaus kahdessa arkipäivässä. Koko kromosomiston viljelytutkimus lapsivedestä valmistuu yleensä kahdessa viikossa.

Tutkimuksen tulokset ovat hyvin luotettavia: virheellisen normaalin vastauksen riski (tutkimustulos on normaali, mutta lapsen kromosomit poikkeavat) on noin 0,3 %. Virheellisen poikkeavan vastauksen riski (tutkimustulos on poikkeava, mutta lapsen kromosomit normaalit) on alle 0,1 %.

Istukkatutkimuksessa kerättävät villukset eli nukkalisäkkeet ovat istukan sikiöperäistä kudosta.

Lapsivesitutkimuksessa lapsivettä otetaan näytteeksi 20 millilitraa. Lapsivesi korvautuu muutamassa tunnissa. Lapsivedessä on sikiöperäisiä soluja, joista kromosomit tutkitaan.

Lapsivedestä tutkitaan tarvittaessa myös alfa-fetoproteiini- eli AFP-pitoisuus. AFP on sikiöperäinen valkuaisaine, jonka pitoisuutta voivat nostaa harvinaiset sikiön munuaissairaudet tai sikiön rakenteelliset poikkeavuudet. AFP-pitoisuudesta saadaan vastaus muutamassa arkipäivässä.

Molekyylikaryotyyppitutkimus sikiödiagnostiikassa

Sikiön molekyylikaryotyyppitutkimus (MK) on menetelmä, jolla voidaan havaita perimässä esiintyviä pieniä kromosomimuutoksia, joko häviämiä (deleetiot) tai kahdentumia (duplikaatiot), joita ei pystyttäisi tunnistamaan tavanomaisella kromosomitutkimuksella. MK voidaan tehdä joko istukka- tai lapsivesinäytteestä riippuen raskauden kestosta. Kumpaankin näytteenottoon liittyy noin 0,5 - 1 prosentin keskenmenoriski.

Molekyylikaryotyyppitutkimusta voidaan tarjota, mikäli sikiöllä on todettu löydös, joka voi viitata sikiön suurentuneeseen kromosomipoikkeavuuden riskiin. Löydös voi olla joko sikiön suurentunut niskaturvotus (?3,5 mm), sikiön ultraäänitutkimuksessa todettu rakennepoikkeavuus tai kasvuhäiriö.?

MK-tutkimus aloitetaan tekemällä istukka- tai lapsivesinäytteestä ensin yleisimpien kromosomipoikkeavuuksien tutkimus eli trisomia-PCR-tutkimus (kromosomit 13, 18, 21 ja sukukromosomit). Mikäli trisomia-PCR-tutkimuksen tulos on normaali, tehdään MK-tutkimus samasta istukka- tai lapsivesinäytteestä. Vanhempien verinäytteet otetaan samanaikaisesti ja ne tutkitaan tarvittaessa, mikäli istukka- tai lapsivesinäytteestä todetaan jotain poikkeavaa.? Näytteet lähetetään Ouluun, jossa tutkimukset analysoidaan.

Molekyylikaryotyyppitutkimuksen hyödyt

Molekyylikaryotyyppitutkimuksen suurin etu on se, että sillä voidaan tunnistaa hyvin pieniä kromosomimuutoksia, joita ei pystyttäisi havaitsemaan tavallisessa kromosomitutkimuksessa. Tällainen pieni kromosomimuutos voi selittää sikiön ultraäänilöydöksen ja mahdollistaa tarkemman tiedon antamisen siitä, mitä löydös tarkoittaa sikiön kannalta. Lisäksi kromosomilöydös voi antaa tietoa mahdollisesta perinnöllisyydestä ja auttaa arvioimaan uusiutumisriskiä.

Molekyylikaryotyyppitutkimuksen haitat ja rajoitukset

Molekyylikaryotyyppitutkimus ei pysty tunnistamaan kaikkia perimän muutoksia, joten normaali molekyylikaryotyyppitutkimuksen tulos ei sulje pois yksittäisten geenivirheiden aiheuttamaa perinnöllisen sairauden mahdollisuutta sikiöllä.

Joskus molekyylikaryotyyppitutkimuksen tulokset voivat olla vaikeasti tulkittavissa. Tulkinnan helpottamiseksi tutkitaan samanaikaisesti sikiönäytteen kanssa myös kummankin vanhemman näytteet. Joidenkin löydösten merkitys voi tästä huolimatta jäädä epäselväksi (variant of unknown significance). Tällaisista muutoksista on vielä liian vähän tutkimustietoa saatavilla, jolloin ei pystytä varmuudella arvioimaan, onko muutoksella merkitystä ultraäänilöydöksen synnyssä tai lapsen ennusteen kannalta. ?Perimässä on myös harmitonta vaihtelua eli tiedetään, että osa häviämistä ja kahdentumista ei vaikuta merkittävästi henkilön terveyteen.?

Mikäli sikiöllä todettaisiin molekyylikaryotyyppitutkimuksessa merkittävä löydös, konsultoidaan sen merkityksestä perinnöllisyyslääkäriä.

Raskauden keskeytys sikiön vakavan taudin takia

Raskaus voidaan keskeyttää sikiön vaikean sairauden riskin takia raskausviikkoon 20 saakka ja todetun vaikean sairauden takia raskausviikkoon 24 saakka. Lupa raskauden keskeyttämiseen haetaan Valvirasta eli sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta.

Päätös keskeyttää toivottu raskaus sikiön vaikean sairauden takia on perheelle erittäin raskas. Ennen päätöstä annamme perheelle kaiken mahdollisen informaation sikiön tilanteesta ja ennusteesta. Psyykkinen tuki ammattilaisten antamana on tärkeä niin päätöksenteon yhteydessä, keskeytyksen jälkeen kuin raskauden jatkuessa.

Rakennepoikkeavuus

Mikäli seulontaultraäänessä herää epäily sikiön rakennepoikkeavuudesta, jatkotutkimukset tehdään naisten poliklinikalla. Epäilty poikkeavuus voidaan jatkotutkimuksissa joko varmentaa tai todeta normaaliksi. Toisinaan löydöksen selvittämiseksi tarvitaan useita tutkimuksia, ja aina tarkkaa diagnoosia ei pystytä raskausaikana määrittämään.

Löydöksestä riippuen voidaan ultraäänen lisäksi tehdä muita tutkimuksia kuten sikiön magneettitutkimus tai tarkempi sydänultraäänitutkimus. Joskus löydökseen voi liittyä kromosomipoikkeavuuden tai perinnöllisen sairauden riski. Sikiön kromosomi- tai geenitutkimuksia on mahdollista tehdä istukka- tai lapsivesinäytteestä.

Konsultoimme perinnöllisyyslääkäriä tarvittaessa, ja perinatologin (sikiölääketieteeseen erikoistuneita naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri) kanssa on mahdollista keskustella löydöksestä, sen merkityksestä ja jatkotutkimusvaihtoehdoista. Tarvittaessa järjestämme myös keskustelumahdollisuuden lastenkirurgin, lastenneurologin tai muun lastensairauksien erikoislääkärin kanssa. Sydämen rakennepoikkeavuuden olleessa kyseessä ultraäänitutkimus tehdään yleensä yhdessä lastenkardiologin kanssa. Sen jälkeen arvioimme, onko tarvetta jatkotutkimuksiin Naistenklinikan sikiötutkimusyksikössä Helsingissä.

Lisätietoa raskauden keskeyttämisestä

• Terveyskirjasto 
• Valvira 

Raskausdiabetes todetaan kahden tunnin sokerirasituskokeella, jonka yksikin poikkeava arvo riittää diagnoosiin. Suomessa poikkeava sokerirasituskokeen tulos oli 20,6 %:lla synnyttäjistä vuonna 2019.

Raskausdiabeteksen yleisin syy on elimistön lisääntyneeseen tarpeeseen nähden riittämätön insuliinin tuotanto. Tämän seurauksena verensokeritaso on normaalia korkeampi äidillä, mutta myös sikiöllä, koska sokeri läpäisee helposti istukan.

Kun sokerirasituksessa on todettu poikkeavia arvoja, neuvola ohjeistaa ruokavaliohoidon ja verensokeriseurannan sekä antaa liikuntaohjeet odottajalle mahdollisimman pian. Neuvolasta odottaja saa myös verensokerimittarin kotona toteutettavaa seurantaa varten.

Ruokavaliohoito on riittävä, jos verensokerin (plasman glukoosi) paastoarvo on kotiseurannassa alle 5,5 mmol/l ja aterian jälkeinen arvo alle 7,8 mmol/l (yksi tunti aterian lopettamisesta). Potilas ohjataan erikoissairaanhoitoon, jos 4-5 lähekkäin olevaa mittausarvoa nousee toistuvasti edellisten yli tai sokerirasituksessa on kaksi tai kolme arvoa koholla.

Naisten poliklinikalla potilaalla on mahdollisuus valita sähköinen (raskausdiabetes digihoitopolku) tai perinteinen asiointitapa (puhelinsoitto).  Raskausdiabetes digihoitopolulla potilas lähettää tietoa verensokeriarvoista diabeteskätilölle terveyskylän päiväkirjan kautta ja saa raskausdiabetekseen liittyvää luotettavaa tietoa, vastaa kyselyihin, saa palautetta ja sovitaan tarvittavista vastaanottokäynneistä.

Perinteisessä asioinnissa potilaan verensokeriseuranta tapahtuu puhelimitse ja vastaanottokäynneillä.

Hoidon toteutumisen kulmakivi on odottajan oma verensokeriseuranta. Ensisijainen hoito on oikea ruokavalio ja liikunta. Painonnousu raskauden aikana pidetään kohtuullisena. Näillä toimilla pyritään ehkäisemään ja siirtämään lääkehoidon (insuliinihoito tai tablettihoito) aloittamisen tarvetta.

Naisten poliklinikalla tarkennetaan ohjausta. Tarvittaessa aloitetaan insuliinihoito tai vaihtoehtoisesti tablettimuotoinen metformiinilääkitys. Potilas saa ohjausta niin ruokavalioon, liikkumiseen kuin lääkehoitoonkin ja kannustusta painonhallintaan. Poliklinikan seurannassa selvitetään myös sikiön kasvua ja vointia. Sikiön vointia seurataan tarpeen mukaan ultraäänitutkimuksin ja loppuraskauden aikana myös sikiön sykekäyrän eli KTG:n avulla.

Synnytystapa arvioidaan loppuraskaudessa. Siihen vaikuttavat sikiön koko ja asento sekä kohdunsuun tilanne. Jos lääkehoitoa käytetään raskauden aikana, se lopetetaan synnytykseen. Synnyttäjän verensokeripitoisuutta seurataan vierihoito-osastolla 1 vuorokauden ajan synnytyksestä. Jos mittauksissa on poikkeavia sokeriarvoja, mittauksia jatketaan vielä 1-2 vuorokautta.

Vastasyntyneen verensokeriseuranta aloitetaan viimeistään 3-4 tunnin iässä ja se jatkuu vähintään 48 tunnin ikään asti, jotta mahdollinen matala verensokeri voidaan hoitaa nopeasti. Matalan verensokerin ehkäisemiseksi suositellaan varhaista ihokontaktia, aktiivista ja tiheää rintaruokintaa ja tarvittaessa riittävää lisämaidon antoa.

KYSissä on onnistuttu vähentämään lapsen hypoglykemiaa eli matalaa verensokeriarvoa ja siihen liittyviä vastasyntyneen tehohoitojaksoja tiheän imettämisen ansiosta. Synnyttäjiä on ryhdytty opastamaan 37 raskausviikolta alkavaan lypsämiseen, jotta vastasyntyneelle olisi antaa mahdollisimman paljon omaa äidin maitoa.

Raskauden aikainen verenpaineen nousu on tavallisin raskauden aikainen lisäsairaus, jota todetaan 3–8 %:lla odottavista äideistä. Raskaushypertensiosta puhutaan, jos verenpaine on yli 140/90 mmHg tai se on kohonnut lähtötasostaan enemmän kuin 30/15 mmHg.

Pre-eklampsia (aiemmin toksemia, "raskausmyrkytys") tarkoittaa tilaa, jossa verenpaine nousee 20. raskausviikon jälkeen yli tason 140/90 mmHg ja siihen liittyy valkuaisen erittyminen virtsaan. Lievä pre-eklampsia on kyseessä silloin, kun verenpaine pysyy alle tason 160/110 mmHg, virtsaan erittyy vain vähän valkuaista ja odottaja voi hyvin. Vaikea pre-eklampsia on kyseessä, jos verenpainetasot ovat tätä korkeampia, virtsaan erittyy runsaasti valkuaista ja äidillä on oireita.

Pre-eklampsian syytä ei tiedetä, mutta yleisesti sitä pidetään istukkasairautena. Pre-eklampsian riskitekijöitä ovat ensimmäinen raskaus, monisikiöraskaus, sukurasitus, ikä alle 20 vuotta tai yli 40 vuotta, lihavuus, verenpainetauti, diabetes, sidekudossairaus ja krooninen munuaissairaus. Pre-eklampsia toistuu seuraavassa raskaudessa noin 15 %:lla. Alttius pre-eklampsiaan periytyy.

Neuvolan seurannassa oleva odottaja, jolla verenpaine todetaan kohonneeksi tai jolla valkuaista erittyy virtsaan selvästi, lähetetään äitiyspoliklinikan ajanvarausvastaanotolle. Yleensä äitiyspoliklinikalle pyritään kutsumaan yhden viikon kuluessa.

Odottajan on syytä hakeutua suoraan naisten akuuttikeskukseen päivystykseen, jos hänelle tulee voimakasta päänsärkyä, ylävatsakipua tai hengenahdistusta tai turvotukset pahenevat nopeasti virtsantulon heiketessä.

Pahimmillaan raskausmyrkytys vaatii seurantaa sairaalassa. Raskausmyrkytystä ei voida varsinaisesti hoitaa muulla kuin synnytyksellä, joten pahan raskausmyrkytyksen yhteydessä saatetaan synnytys joutua käynnistämään. Vaikeat raskausmyrkytykset ovat kuitenkin harvinaisia ja yleensä lievien oireiden yhteydessä keskitytään tarkkailemaan äidin vointia tehostetusti.

Lisätietoa

• Pre-eklampsia Terveyskylän sivuilla 

Raskaushepatoosi on raskauden aikainen maksan toiminnan häiriö, jossa raskaushormonit aiheuttavat maksan ylikuormittumista. Häiriö puhkeaa yleensä loppuraskaudessa ja on todennäköisempi monisikiöraskauksissa. Myös perintötekijöillä on merkitystä, koska häiriö esiintyy suvuittain.

Raskaushepatoosi ilmenee kutinana kämmenissä tai jalkapohjissa ja mahdollisesti muuallakin iholla. Kutina usein pahenee öisin. Siihen ei liity ihottumaa. Raskaushepatoosi etenee yleensä vähitellen.

Jos oireita ilmaantuu, odottajan on otettava yhteyttä neuvolaan, jonka kautta lähetetään verikokeisiin. Hepatoosipotilaalla verikokeissa todetaan maksa-arvojen ja sappihappojen nousua. Tällöin tilanne tarkistetaan äitiyspoliklinikalla ja mahdollisesti aloitetaan lääkehoito. Tarvittaessa varataan aika ylävatsan ultraäänitutkimukseen ja verikokeisiin.

Raskaushepatoosin seuranta tapahtuu aina yksilöllisesti erikoissairaanhoidossa sikiöön liittyvien riskien vuoksi.  Osastohoito aloitetaan, jos sappihappoarvot ovat korkeat. Lievissä tapauksissa riittää äitiyspoliklinikkaseuranta. Yleensä lääkehoidolla saadaan kutina helpottumaan ja maksa-arvot tasoittumaan. Siihen voi kuitenkin mennä 1 - 2 viikkoa aikaa. Lääkehoidon jälkeenkin potilaan oireita ja verikokeita seurataan koko loppuraskauden ajan.

Jos oireet tulevat yhtäkkisinä ja voimakkaina tai pahenevat selvästi, on syytä ottaa yhteyttä päivystykseen tilanteen tarkistamiseksi. Sikiön liikkeitä täytyy hepatoosia epäiltäessä seurata tavallista tarkemmin.

Kaksossynnytyksiä on Suomessa noin 1,5 prosenttia kaikista synnytyksistä, kolmosia syntyy muutamat vuodessa. Monisikiöraskaus on riskiraskaus, minkä vuoksi äitiä seurataan erikoissairaanhoidossa.

Raskauden aikaisessa seurannassa kaksosraskaudet jaetaan niin sanotun korioniteetin mukaan, joko määräytyy riippuen siitä, onko sikiöillä yhteinen istukka vai erilliset omat istukat. Korioniteetti pystytään useimmiten selvittämään ensimmäisessä ultraääniseulonnassa.

Alku- ja keskiraskaudessa raskauspahoinvointi on yleisempää ja keskenmenon riski on suurempi yksisikiöiseen raskauteen verrattuna. Monisikiöisissä raskauksissa on myös suurentunut riski raskausdiabeteksen, raskausmyrkytyksen tai hepatoosin ilmenemiseen tai ennenaikaiseen synnytykseen.

Riskeistä huolimatta suurin osa kaksosraskauksista etenee kuitenkin ongelmitta.

Naistenpoliklinikalla seuraamme monikkoraskauksissa sikiöiden kasvua, kohdunsuun kypsymistä ja synnyttäjän vointia. Useampaa vauvaa odottavat äidit käyvät kontrollikäynneillä raskauden kestosta ja tilanteesta riippuen 2–4 viikon välein. Jos raskaudessa on ongelmia, seurannan tiheys sovitetaan tilanteen ja tarpeen mukaan.

Synnytystapa-arvion teemme yksilöllisesti loppuraskaudessa. Synnytystapaan vaikuttavat sikiöiden tarjonta ja vointi sekä mahdolliset synnyttäjän raskausongelmat.

Lisätietoa

• Monisikiöraskaus Terveyskylän sivuilla 

Perätila todetaan 3–4 prosentissa täysiaikaisista raskauksista. Ennen 28. raskausviikkoa noin 20 prosenttia sikiöistä on perätarjonnassa, ja suurin osa kääntyy raivotarjontaan itsestään ennen 34. raskausviikkoa.

Syytä siihen, miksi jotkut sikiöt ovat perätilassa, ei useimmiten tiedetä. Perätarjonnalle altistavia tekijöitä ovat runsas lapsivesi, kohdun epämuodostuma tai matalalle kiinnittynyt istukka.

Jos neuvolassa epäillään tai todetaan sikiön olevan perätilassa vielä loppuraskaudessa, neuvola tekee lähetteen naistenpoliklinikalle raskausviikolla 35–36. Naisten polilla varmistetaan ultraäänitutkimuksella sikiön tarjonta ja arvioidaan ulkokäännösyrityksen edellytykset.

Ulkokäännös KYSissä

Ulkokäännökseen tullaan mielellään 4 tuntia ravinnotta olon jälkeen. Sydänäänikäyrää otetaan ennen ja jälkeen käännöksen. Ulkokäännöksessä lääkäri yrittää kääntää sikiön vatsanpeitteiden päältä raivotarjontaan. Äidille voidaan antaa toimenpiteen yhteydessä kohdun supistelua estävää lääkettä.

Toimenpiteen onnistumista auttaa, jos äiti on uudelleensynnyttäjä. Ulkokäännös onnistuu noin 40 prosentilla ensisynnyttäjistä ja noin 60 prosentilla uudelleensynnyttäjistä.

Synnytyksen suunnittelu

Jos sikiö ei käänny raivotarjontaan tai ulkokäännökselle ei ole edellytyksiä, suunnitellaan synnytys kunkin potilaan kohdalla yksilöllisesti.

Perätilasikiön synnytystapaan vaikuttavat sikiön painoarvio, synnyttäjän lantion tilavuus, synnyttäjän vointi ja mahdollisten aiempien synnytysten kulku. Ensisynnyttäjyys ei ole este perätilan alatiesynnytykselle ja siihen kannustetaan. Parhaiten alatiesynnytyksen onnistumisesta kertoo synnytyksen hyvä eteneminen. Perätilasynnytyksiä alakautta on Suomessa noin 1 prosentti kaikista synnytyksistä.

Synnytys suunnitellaan yhteisymmärryksessä äidin kanssa.

Lisätietoa

• Perätarjontasynnytys Terveyskirjaston sivuilla 

Vaikeasta synnytyspelosta kärsii 6–10 prosenttia raskaana olevista naisista. Ensisynnyttäjien pelot ja jännittäminen liittyvät paljolti kipuun ja siihen, että ei etukäteen tiedä, miltä synnytyskipu ja supistukset sekä ponnistaminen tuntuvat. Myös repeämisen pelko on ensisynnyttäjillä tavallista.

Uudelleensynnyttäjien pelot liittyvät useimmiten aiempiin huonoihin kokemuksiin ja niiden mahdolliseen toistumiseen. Synnytyksen kontrolloimattomuus ja se, että ei ehkä kykene hallitsemaan itseään ja synnytyksen kulkua, voi olla ahdistavaa.

KYSin naisten poliklinikalla toimii niin sanottu synnytyspelkopoliklinikka (SYPE), jossa synnyttäjällä on mahdollisuus keskustella synnytykseen liittyvistä peloista. Potilas ohjataan lähetteen perusteella joko äitiyspoliklinikan lääkärin tai pelkopoliklinikan asiantuntijakätilön vastaanotolle.

Pelkojen käsittely aloitetaan jo neuvolassa ja tarvittaessa odottaja ohjataan äitiyspoliklinikalla noin 30. raskausviikolla.

Pelkopoliklinikalla

Äitiyspoliklinikan pelkopoliklinikalla työskentelee synnytyksen hoidon asiantuntijakätilöitä. Synnyttäjällä on mahdollisuus keskustella kätilön kanssa synnytykseen liittyvistä peloista. Uudelleensynnyttäjä voi käydä läpi aiempaan synnytykseen liittyviä pelkojaan.

Tavoitteena on mahdollistaa pelkäävälle äidille myönteisen synnytyskokemus käsittelemällä hänen pelkojaan ja antamalla realistista tietoa synnytyksestä ja kivunlievityksestä.

Tarvittaessa kätilö varaa ajan lääkärin vastaanotolle noin 36.–37. raskausviikolle. Tällä lääkärikäynnillä tehdään päätökset tulevan synnytyksen tavasta.

Äitiyspoliklinikan kätilöt ja lääkärit keskustelevat tarvittaessa potilaiden kanssa synnytykseen liittyvistä peloista myös tavallisella äitiyspoliklinikkakäynnillä.

Lääkärin vastaanotolla

• keskustellaan pelon syistä
• selvitetään raskauden tila ja alatiesynnytyksen lääketieteelliset mahdollisuudet
• suunnitellaan synnytystapa yksilöllisesti potilaan tilanteen mukaan

Lisätietoa

• Synnytyspelko Terveyskirjaston sivuilla 

Jos sinulla on päihteiden haitallista käyttöä ennen raskautta tai raskauden aikana, lääkäri tai neuvolan terveydenhoitaja ohjaa sinut raskauden seurantaan HAL-poliklinikalle ja päihdehoitoa varten erikoissairaanhoitoon.

HAL-poliklinikalle ohjautuu raskauden seurantaa varten myös odottajat, jotka tupakoivat runsaasti, käyttävät psyykenlääkkeitä tai vahvoja kipulääkkeitä. Käynnit HAL-poliklinikalla ovat maksuttomia. Raskauden perusseuranta tapahtuu äitiysneuvolassa.

Odottajan raskaudenaikaisella päihteiden käytöllä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia lapsen elämään. Kohdussa sikiö altistuu samoille päihteille kuin odottaja, joten sikiö kokee myös samat päihtymystilat ja vieroitusoireet. Päihteiden käytön vaikutukset vaihtelevat raskauden vaiheesta riippuen.

Alkuraskaudessa päihteiden käyttö voi lisätä riskiä epämuodostumille. Sikiön aivojen kasvuun ja kehitykseen päihteet vaikuttavat koko raskauden ajan. Jos päihteiden käyttö jatkuu synnytykseen asti, vastasyntyneellä voi ilmetä vieroitusoireita. Joissakin tapauksissa vaikutukset näkyvät vasta myöhemmin esimerkiksi keskittymis- ja oppimisvaikeuksina kouluiässä.

Turvarajaa eri päihteiden käytön aiheuttamille sikiövaurioille tai raskauskomplikaatioille ei voida antaa, ja siksi suosittelemme odottajille päihteettömyyttä koko raskausajan.

Lähetteen saavuttua kutsumme sinut ensimmäiselle käynnille yleensä yleisen ultraäänitutkimuksen yhteydessä 11+0–13+6 raskausviikoilla. Käynneille voit ottaa mukaasi puolison tai tukihenkilön.

Vastaanotolla työskentelee kätilöiden ja synnytyslääkärin lisäksi sosiaalityöntekijä. Kartoitamme laajasti elämäntilannettasi ja mietimme kanssasi, minkälaisia tukitoimia tarvitset raskausaikana ja vauvan synnyttyä. Jatkossa tapaamme sinua äitiysvastaanotolla ja seuraamme vauvan kasvua ultraäänitutkimuksin yksilöllisesti laaditun seurantasuunnitelman mukaan.
 
Odottajan tai puolison runsas päihteiden käyttö voi olla yhteydessä mielenterveysongelmiin, taloudellisiin haasteisiin ja asumisvaikeuksiin. Tukiverkoston puuttuminen voi vaikeuttaa tilannetta. Varhaisella ja oikeanlaisella tuella ja avulla voimme katkaista sukupolvelta toiselle siirtyvää ongelmaketjua, vähentää sikiövaurioiden riskiä ja lapsuusajan haitallisia kokemuksia.  

Teemme yhteistyötä myös muiden toimijoiden, kuten neuvolan terveydenhoitajan ja sosiaalityöntekijän kanssa järjestämällä verkostotapaamisen yhdessä odottajaa hoitavien tahojen kanssa viimeistään loppuraskaudessa. Verkostotyö hyödyttää sekä ammattilaista, että perhettä, ja auttaa hahmottamaan kaikkien mukana olevien vastuut, velvollisuudet, oikeudet ja roolit. Sujuvan ja kaikkia palvelevan verkostoyhteistyön edellytys on, että saamme luvan yhteistyölle.
 
Vauva-arkea voivat helpottaa esimerkiksi pikkulapsipsykiatrinen työryhmä, riippuvuuspsykiatrinen- tai laitoskuntoutus, sosiaalipediatrinen tuki lapsen jatkoseurannassa ja muut palvelut. Tavoitteenamme on, että raskautesi etenisi ongelmitta, vauva-arkesi sujuisi mahdollisimman hyvin ja yhteinen elämänne olisi turvallista.

​​​​​​​