Lastensuojelun uudistuminen alkaa rohkeista kokeiluista

Lastensuojelun työn arki on monimutkaista. Perheiden tilanteet ovat yhä monimuotoisempia, ja vanhemmuuden tukemiseen kytkeytyy monia tarpeita, eikä yhtä oikeaa toimintatapaa ole olemassa. Tämä tarkoittaa käytännön työn näkökulmasta sitä, että lastensuojelun työntekijöiden on tärkeää jatkuvasti tarkastella toimintatapoja ja tehdä tarvittavia uudistuksia, jotta työskentelyllä voidaan aidosti vastata asiakkaiden kompleksisiin tarpeisiin. Juuri siksi tarvitsemme rohkeutta kokeilla.

Todelliset innovaatiot eivät kuitenkaan synny tyhjiössä – ne syntyvät kokeilujen kautta. EU-osarahoitteisessa Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa teemme kokeiluja ja kannustamme kaikkia mukaan ideoimaan erilaisten kokeilujen toteuttamisen mahdollisuuksia. Rohkeus kokeilla avaa tilaa oivalluksille ja muutoksen mahdollisuudelle. Kokeiluissa ei tarvitse onnistua heti, vaan voidaan tarkastella, mikä toimii ja mikä ei. Juuri erehdysten ja uteliaisuuden kautta innovaatiot alkavat muotoutumaan. Pienetkin arjen kokeilut, kuten kokemusasiantuntijoiden osaamisen hyödyntäminen tai tiimin yhteiset käytännöt vanhempien tukemiseksi, voivat tuoda tarvittavaa muutosta lastensuojeluun kokonaisuutena.

Tutkimustiedon hyödyntäminen kokeiluissa ja käytännön työssä

Liian usein lastensuojelusta tuotettu tutkimustieto jää ainoastaan tiedeyhteisön sisäiseen käyttöön, sillä kiireisessä työn arjessa sosiaalityöntekijät eivät ehdi paneutua tuoreimpiin tutkimustuloksiin. Juuri nyt on kuitenkin tilausta tutkimusperusteisille käytännöille, mutta myös tutkimuksellisen kehittämistoiminnan vahvistamiselle. Erilaisiin kokeiluihin olisikin tärkeää kytkeä tutkimuksellisen tiedon tuottamista. Meneillään oleva lastensuojelulain uudistus, näyttöön perustuvien suositusten laatiminen sosiaalihuoltoon ja myös vahva kansallinen lastensuojelun uudistamisen tahtotila luovat oivan perustan sille, että käytännön ja tutkimuksen vuoropuhelu nousee keskiöön.

Mitä hyötyä voidaan saavuttaa, kun tutkimustietoa tuodaan osaksi kokeiluja sekä lastensuojelun työskentelyä? Tutkimuksen kautta on mahdollisuus arvioida ja suunnata kokeiluja sekä työskentelyä entistä paremmin oikeaan suuntaan. Lisäksi voidaan tuoda esiin lastensuojelun vaikutuksia sekä myös pidemmällä aikavälillä vaikuttavuutta. Tutkimustieto ohjaa suuntaamaan tulevaisuuden kehittämistoimintaa. Kun lastensuojelun työntekijät, kehittäjät ja tutkijat yhdistävät osaamisensa, syntyytilaa sellaisille innovaatioille, jotka juurtuvat arkeen, perustuvat tietoon ja vastaavat perheiden todellisiin tarpeisiin.

Millaisena haluan nähdä tulevaisuuden lastensuojelun? Tulevaisuuden lastensuojelussa toimitaan aidosti monialaisissa tiimeissä, lapset sekä heidän vanhempansa kokevat vahvaa osallisuutta omissa prosesseissaan ja heidän kokemuksiaan työskentelystä hyödynnetään palvelukokonaisuuksien kehittämisessä. Lastensuojelun työskentelyn ja myös kehittämisen taustalla hyödynnetään sekä tutkimustietoa että tietoa vaikuttavista interventioista. Lastensuojelussa toimii pysyvien työntekijöiden rinnalla kehittäjiä ja tutkijoita, jotka työskentelevät käytäntötutkimuksellisella orientaatiolla – havainnoivat, kehittävät ja tuottavat tietoa arjen työstä yhdessä ammattilaisten kanssa, jolloin tutkimus ja käytäntö kietoutuvat toisiinsa aidosti ja vaikuttavasti.

Sanna Tchaplinski, kehittäjä-sosiaalityöntekijä, hankevastaava
Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hanke
Pohjois-Savon hyvinvointialue

Käy katsomassa myös video kokemusasiantuntijuuden hyödyntämisen tuomista mahdollisuuksista: Kokemusasiantuntijan hyödyntäminen asiakastyössä

Lisätietoa hankkeesta: Matkalla riittävään vanhemmuuteen

Asiakaslähtöisyys käytännössä: mitä se oikeasti tarkoittaa?

Hyvinvointialueiden perustamisen myötä asiakaslähtöisyys on noussut esille vahvemmin kuin koskaan. Yhtenäiset asiakaspalautekyselyt mahdollistavat eri hyvinvointialueiden vertaamisen keskenään. Mutta mitä asiakaslähtöisyys oikeastaan tarkoittaa? Miten sen ymmärtävät asiakkaat ja henkilöstö, puhummeko asiakaslähtöisyyden osalta samaa kieltä?

Asiakaslähtöisyys lähtee ajatuksesta, että asiakas on omien palvelujensa keskiössä. Häntä kuunnellaan, hänen kokemustaan arvostetaan ja hänelle annetaan mahdollisuus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. 
Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi: 
•    hoito- ja palvelusuunnitelmien päivitystä yhdessä
•    asiakkaan omien tavoitteiden asettamista 
•    palautteen antamista palvelujen kehittämiseksi

Perinteisesti sosiaali- ja terveyspalvelut on rakennettu organisaation rakenteiden ympärille. Organisaatiolähtöisesti järjestetyt palvelut voivat johtaa asiakkaan näkökulmasta monimutkaisiin palvelupolkuihin. Silloin kuuluisa yhden luukun periaate ei toteudu, vaan asiakas joutuu etsimään asiaansa vastausta useista eri paikoisa. Asiakaslähtöinen hyvinvointialue pyrkii haastamaan tämän ajattelun ja rakentamaan palvelut niin, että ne vastaavat asiakkaan elämäntilanteeseen, ei organisaation jäykkiin rakenteisiin. 

Harvan asiakkaan asia ratkeaa yhden ammattilaisen avulla. Asiakaslähtöisyys näkyy myös moniammatillisessa yhteistyössä, jossa asiakkaan asiaan etsitään ratkaisua usean ammattilaisen avulla niin, että tieto kulkee sujuvasti ja vastuut ovat selkeät. Kun palvelupolku on suunniteltu asiakkaan tarpeiden ympärille, ei hänen itse tarvitse koordinoida hoitoaan vaan hän voi keskittyä omaan elämäntilanteeseensa.  

Yksi hyvinvointialueiden keskeinen tehtävä on käyttää tietoa päätöksenteon ja palvelujen kehittämisen perustana. Asiakaslähtöisyys näkyy myös siinä, että tietoa hyödynnetään asiakkaiden tarpeiden ymmärtämiseksi: mistä syistä palveluihin hakeudutaan, missä syntyy pullonkauloja, miten eri asiakasryhmät kokevat palvelunsa. Tavoitteena ei ole vain tehokkuus, vaan parempi asiakaskokemus ja vaikuttavammat palvelut. 

Viime kädessä asiakaslähtöisyys ei ole vain prosessi, vaan kulttuuri ja tapa tehdä työtä. Se vaatii ammattilaisilta avointa mieltä, kuuntelemisen taitoa, halua ymmärtää asiakkaan elämäntilannetta ja rohkeutta muuttaa toimintaa saadun palautteen perusteella. Ja tämän me voimme tehdä vain yhdessä, asiakkaat ja ammattilaiset. 

Päivi Eskelinen, Palvelualuepäällikkö, asiakkuudet ja laatu

Yksi Pohjois-Savon hyvinvointialueen uudistetun strategian tavoitteista on parantaa palveluiden saatavuutta ja asiakaslähtöisyyttä. Lue lisää strategiastamme: Strategia ja suunnitelmat - Pohjois-Savo

Kuuluu mulle! – huoleen perustuva yhteydenotto monialaista työtä selkeyttämässä

Huoleen perustuvan yhteydenoton voi tehdä kaikenikäisistä ihmisistä, joiden elämään tarvitaan apua tai tukea ja huoli ihmisestä tai hänen tilanteestaan on herännyt. Viranomaisilla on velvollisuus tehdä ilmoitus, mutta ilmoituksen tekeminen on hyve ja oikeus meille kaikille.

Wörtti - Polkuja yhdenvertaiseen osallisuuteen -hankkeen verkostokartoituksen perusteella todettiin, että useat toimijat hyötyisivät huoleen perustuvan yhteydenoton tietoisuuden lisäämisestä. Hankkeessa tartuttiin toimeen ja tehtiin ohjeistus yhteiseksi työkaluksi helpottamaan yhteydenottoa lastensuojeluun, sosiaalityöhön tai etsivään nuorisotyöhön. Ohjeistus luotiin yhdessä Pohjois-Savon hyvinvointialueen työikäisten sosiaalipalveluiden ja lastensuojelun esihenkilöiden sekä etsivän nuorisotyön henkilökunnan kanssa. Lisäksi mukana oli Itä-Suomen aluehallintovirasto sekä INTO Ry.

Ohjeistuksen lisäksi järjestettiin koulutus Savon ammattiopiston ja opiskeluhuollon henkilöstölle. Koulutukseen osallistui 58 ammattilaista ja kokemukset olivat hyviä. 

-    Ammattilaiset ovat tuoneet esiin, että koulutus lisäsi varmuutta huolen tunnistamiseen ja ilmoituksen tekemiseen. Lisäksi toimintatavat yhtenäistyivät, kun kaikki ymmärtävät ilmoitusvelvollisuuden samalla tavalla ja vältetään tilanteita, joissa vastuu jää epäselväksi, toteavat kouluttajat Tuulia Laitinen ja Heini Lintunen. 

Ammattilainen voi käyttää koulutusmateriaalia työkaluna ilmoituksen teossa, kun opiskelevasta nuoresta ja hänen hyvinvoinnistaan herää huoli. 

Pohjois-Savon hyvinvointialueen työikäisten sosiaalipalveluiden kokemuksen mukaan huoli-ilmoitusten määrä on noussut. Huoli-ilmoitusten lisääntyvä määrä voi kertoa, että ihmiset pitävät huolta läheisestään. Se voi kertoa myös siitä, että koulutus ja siihen liittyvä materiaali muistuttelevat ammattilaisia huoli-ilmoitusten teosta ja sen käytänteistä, joihin laki velvoittaa. Ilmoitusta ei pidä jättää tekemättä, joskus useampi samasta henkilöstä tehty ilmoitus kertoo sosiaalityöntekijälle paremman kokonaiskuvan tilanteesta.

Pohjois-Savon etsivän nuorisotyön koordinaattori Tiia Pykäläinen toteaa, että Wörtti-hankkeessa tehty kehittämistyö on etsivän nuorisotyön näkökulmasta arvokasta ja huoleen perustuvien yhteydenottojen selkeyttämiselle on valtakunnallinen tarve. Huoleen perustuvan yhteydenoton selkiyttäminen on helpottanut monialaista työtä ja saattaen-vaihtaen työskentelyä eri ammattilaisten välillä. 

Tuulia Laitinen, projektikoordinaattori, PSHVA, tuulia.laitinen(at)pshyvinvointialue.fi 
Heini Lintunen, projektikoordinaattori, Siilinjärven kunta heini.lintunen(at)siilinjarvi.fi 

--

Wörtti – Polkuja yhdenvertaiseen osallisuuteen on EU:n osarahoittama kehittämishanke, jonka tavoitteena on vahvistaa 16–29-vuotiaiden nuorten osallisuutta, toimintakykyä ja opintoihin kiinnittymistä. Lisäksi hankkeessa tiivistetään ammattilaisten monialaista työskentelyä ja rinnalla kulkevaa työtapaa nuorten kanssa. Hankeaika on 1.4.2024–31.12.2026, ja sen toteuttajina toimivat Pohjois-Savon hyvinvointialue (päätoteuttaja), Kuopion kaupunki, Siilinjärven kunta ja Savon koulutuskuntayhtymä (Sakky). 

Katso lisää: Wörtti - Polkuja yhdenvertaiseen osallisuuteen - Pohjois-Savo

Psykologipäivät vai psykologin päivä

Tässä psykologipäivien antia sulatellessa ja arkeen rantautuessa istahdan pohtimaan sitä miksi olen psykologi ja mitä kaikkea psykologipäivät toivat mieleeni. Heti päivän alussa auringon säteet löysivät tiensä Pohjois-Savoon. Jo se piristi mieltä kivasti.

Muistelen että aikoinaan minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tulla psykologiksi ja millään en muista mikä oli ensikipinä asiaan. Määrätietoisesti ainoa vaihtoehto mielessä suuntasin kohti pääsykokeita pariinkin kertaan, koska kovin helppoahan ei noin 20 vuotta sitten ollut päästä lukemaan psykologiaa yliopistoon ja taitaapa olla edelleen haastavaa ja kovan punnerruksen takana.

Mutta miksi psykologiksi? Hiukan innosti ihmismielen lisäksi tilastomatematiikan osuus opinnoissa, laaja tehtäväkenttä ehkä mihin sitä sitten voisi sijoittua kun valmistuu. Ihmisten kanssa tehtävä työ ja ehkäpä auttaminen, asioiden selvittely ja ratkaiseminen, ”kanssa kulkijuus” ja tiedonjano siitä miksi me olemme tällaisia kuin olemme ja miksi teemme asioita ja ajattelemme ajatuksia, joita ajattelemme.

Tuossa psykologipäivillä mietin, että edelleenhän nuo asiat innostavat, mutta myös laajempi vaikuttaminen, laajempi yhteiskunnallinen pohdinta siitä, miksi meillä on välillä niin vaikeaa, mitkä rakenteet tätä ehkä tuottavat ja mitkä ilmiöt tai minkä ilmiöiden vähyys tuottaa tuskaa arkeemme. Toisaalta ihana on muistaa, että psykologi on myös terveen kehityksen ammattilainen. Sitä kautta terveyttä vaaliva ja yhteisötason työ on tullut sitä tärkeämmäksi mitä ”vanhemmaksi ja harmaammaksi” psykologiksi sitä muuttuu.

Psykologipäivillä ehkä mieleenpainuvin        tunnekokemus oli kokemus siitä kuin viettäisi psykologin päivää. Työssä ja arjessa on usein tilanteita, jossa joutuu selittämään mitä se psykologi nyt tekee, oliko se sama kuin psykiatri ja antoiko se siis psykoterapiaa. Kutsuttiinko psykologi siis paikalle kun pitää tutkia mikä lapsella on vai sekö se kertoo mitä tehdä ja pistää kuntoon tilanteen jollain mystisellä keinolla, jos nuoren elämä on myllerryksessä.

Tuona päivänä ei tarvinnut kenellekään selittää mitä psykologi tekee. Jokainen sen jo tiesi, katsoi kollegiaalisesti toistaan ja kertoi kuulumisia ja uusia tuulia ja muutoksia mitä psykologikentillä on. Innostuttiin samoista keskusteluista ja samoja asioita oltiin pohdittu tahoillamme eri puolilla suomea. Ja jos jotain niin päivä psykologina sai minut muistamaan miten vahvasti me psykologit olemme vuorovaikutuksen ammattilaisia kun olo joka hetkessä oli tervetullut ja kohtaamiset lämpimiä ja hymyllä varustettuja. 

Olipa kyse mistä tapahtumasta tahansa tai työpaikalla vaan arkisesta hetkestä, olisi tärkeä jokaisen kokea ajoittain hetkiä, joita itse koin tuona päivänä. Näitä hetkiä onneksi työpaikoilla mahdollistuu ja eri kombinaatioina kollegiaalisuus, tiedonjako ja hymylevä kohtaaminen sekä vain yhteisen psykologipään jakaminen tuo vahvistusta siihen miksi opiskelin psykologiksi. 

Kiitos siis kaikille ihanista kohtaamisista psykologipäivillä Helsingissä lokakuun taittuessa marraskuuksi, kiitos inspiroivista keskusteluista ja muisteluista, joissa ”vanhakin” psykologi pääsi muistelemaan oman kotiylipiston arkea ja vertailemaan sitä tämän hetken opiskelijoiden aatoksiin ja toimintaan. Muutamia vanhoja, mutta niin nuorekkaita opiskelukavereitakin kohtasin, joka lämmitti sydäntä. Edelleenkään en kadu valintaani olla psykologi, on hyvä olla psykologi.

Terveisin psykologi Hanna

Kirjoittaja on opiskeluhuollon psykologi ja psykologipalveluiden palveluesihenkilö Hanna Järvinen

Lue myös aiemmat blogit 

• Kamelit kyttyröineen, parasta A-ryhmää
• Haluatko raketilla kuuhun vai kullatun tuolin? 
   

Hyödyt, resurssit ja yhteen hiileen puhaltaminen puhututtivat hoidon jatkuvuuden seminaarissa

Hoidon jatkuvuus Pohjois-Savossa – OTSO-hankkeen päätösseminaari järjestettiin 6.11.2025. Seminaari kokosi joukon huippuasiantuntijoita yhteen keskustelemaan hoidon jatkuvuudesta ja sen tulevaisuudesta Pohjois-Savon hyvinvointialueella ja koko Suomessa. Hoidon jatkuvuudella tarkoitetaan potilaan ja hoitohenkilökunnan välisen suhteen, hoidon järjestämisen sekä hoitoon liittyvän tiedonkulun jatkuvuutta. 

Seminaarin avasi Pohjois-Savon hyvinvointialueen palvelujohtaja Pertti Lipposen katsauksella hoidon jatkuvuuden arvostukseen ja historiaan Pohjois-Savossa. 

Puheenvuoroissa ja yleisön kanssa käydyssä keskustelussa näkyi yhteisiä teemoja, kuten selkeä näyttö hoidon jatkuvuuden tuomista hyödyistä, resurssien tarve ja pitkäaikainen, yhteiseen tavoitteeseen tähtääminen. 

– Hoidon jatkuvuuden edistäminen ei ole pikajuoksumatka vaan maraton, tiivisti seminaarin puheenvuoroja yleislääketieteen ylilääkäri Sonja Soininen.

– Hoidon jatkuvuus pitkällä aikavälillä parantaa saatavuuttakin. Tärkeintä on, että on olemassa ja luotu yhteinen tavoitetila, jota kohti mennään määrätietoisesti.

Tarkemmin yksittäisistä seminaarin puheenvuoroista voit lukea alta.

Puheenvuoroja hoidon jatkuvuuden historiasta tulevaisuuteen 

Aloituspuheenvuoron jälkeen seminaariosallistujat pääsivät sukeltamaan syvemmälle hoidon jatkuvuuden ilmiöön koulutusylilääkäri Nina Tusan ja terveyskeskuslääkäri Ulla Mikkosen puheenvuoron kautta. Kaksikon esityksessä käsiteltiin mm. sitä, mitä on hoidon jatkuvuus, mitkä ovat sen hyödyt ja miten hoidon jatkuvuus on kehittynyt Suomessa. Esitykseen kootut tutkimukset antoivat selkeää näyttöä hoidon jatkuvuuden hyödyistä, kuten paremmasta pitkäaikaissairauksien hoitotasapainosta ja potilastyytyväisyydestä, vähäisemmästä päivystyksen ja sairaalahoidon käytöstä sekä yleislääkäreiden työtyytyväisyydestä. 

Johtamisen ja organisaatiokehittämisen asiantuntuja Hermanni Hyytiälän esitys käsitteli häiriökysyntää, eli tilannetta, jossa asiakas hakeutuu uudelleen palvelujen piiriin, koska hän ei ole aiemmalla yhteydenotolla saanut tarvitsemaansa palvelua tai kenties ollenkaan palvelua. Hoidon jatkuvuus, asiakkaan kokonaisvaltainen huomiointi sekä monialaisuuden ja ammattilaisten osaamisen vahvistaminen nähtiin tärkeinä häiriökysynnän vähentämisen keinoina perusterveydenhuollossa. 

Aamupäivän päätti Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen ylilääkäri Emil Heinäahon puheenvuoro ammatinharjoittajamallista. Heinäaho esitteli Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella kehitettyä ja testattua mallia, jossa hoidon jatkuvuutta edistetään työparimallin ja kuuden yrittäjäpohjaisesti toimivan omalääkärin kautta. Ammatinharjoittajamallissa lääkärien palkkiomalli perustuu siihen, miten suurta väestöä lääkäri hoiti, mikä väestön ikä oli ja miten korkea hoidon jatkuvuuden SLICC-indeksi oli. Mallista on saatu positiivisia tuloksia, mutta myös avoimia kysymyksiä ja esimerkiksi mallin laajamittaisen käyttöönottoon liittyviä teknisen toteutuksen haasteita riittää. 

Seminaarin iltapäivän avasi ylilääkäri Tapani Hämäläinen Sosiaali- ja terveysministeriöstä. Puheenvuoro käsitteli hoidon jatkuvuuden kansallista kehityssuuntaa ja omalääkäriohjelmaa. Ministeriön omalääkäriohjelma painottaa erityisesti henkilökohtaisen hoitosuhteen jatkuvuuden parantamista perusterveydenhuollossa. Ydinyksikkönä mallissa on omalääkäri-omahoitaja-työpari, ja mallin kehityksen arvellaan jatkuvan seuraavalla hallituskaudella. 

Hämäläisen esityksessä käsiteltiin myös pitkin seminaaria puhuttanutta aihetta, hoidon jatkuvuuden kehittämisen resursseja. RRP-rahoituksen päättyessä vuoteen 2025 on hoidon jatkuvuuden kehittämisen jatkuttava hyvinvointialueiden talouden puitteissa. On arvioitu, että tämä olisi mahdollista kohdentamalla korkeintaan 1 % hyvinvointialueiden budjetista hoidon jatkuvuuden edistämiseen. 

Seuraavaksi OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hankkeen projektipäällikkö Mari Kiema valotti hankkeen taustoja ja sitä, mitä muutoksen johtaminen vaatii. Yhtenä menestystekijänä hoidon jatkuvuuden edistämiseen Pohjois-Savon hyvinvointialueella hän listasi systeemisyyden ymmärtämisen. Hyvinvointialue on monimutkainen systeemi, jossa on paljon muutoksia, ja hoidon jatkuvuuden edistämiseksi on oleellista ymmärtää näiden muutosten vaikutus oman hankkeen etenemiseen. Muiksi menestystekijöiksi hankkeessa Kiema mainitsi valmentavan työotteen ja monialaisen, professiokeskeisyydestä ”siilojen yli” tähtäävän toiminnan johtamisen. 
 

Pohjois-Savon hoidon jatkuvuus esittelyssä 

Seminaarin lopuksi syvennyttiin OmaTiimi-Pohjois-Savossa (OTSO) -hankkeessa kehitettyihin hoidon jatkuvuuden ratkaisuihin. Projektiasiantuntija Katja Soininen esitteli seminaariyleisölle Pohjois-Savon hyvinvointialueen OmaTiimi-mallin, jossa sote-keskuksen työntekijät muodostavat moniammatillisia omatiimejä, joissa potilaan hoidon tukena on nimetty omalääkäri ja/tai omahoitaja sekä moniammatillinen tiimi. Malli edistää hoitosuhteen jatkuvuutta, hoidon koordinointia sekä tiedon jatkuvuutta yhdessä projektikoordinaattori Päivi Siuron esittelemien digiratkaisujen, kuten terveys- ja hoitosuunnitelman kanssa.  

Hoidon jatkuvuuden osaamista ja OmaTiimi-mallin juurtumista tukee Opetusvastaanotto 2.0 -toimintamalli, jonka pohjalta käynnistettiin Pohjois-Savon hyvinvointialueen opetusvastaanotto Osmo. Syksyllä 2025 toteutettua opetusvastaanoton pilottia sekä tulevaisuuden suunnitelmia esittelivät projektipäällikkö Jutta Kakkinen, projektiasiantuntija Janne Rautiainen sekä yleislääketieteen ylilääkäri Sonja Soininen. Akateemisena terveyskeskuksena toimivan opetusvastanotto Osmon tavoitteena on vuosiin 2029-2030 mennessä saavuttaa 50 000 asiakaskohtaamista vuosittain hyvinvointialueen pysyvänä toimintana. 
 
Hankkeen ja projektien lopulliset tulokset julkaistaan myöhemmin tänä vuonna.  
 

OmaTiimi- ja Opetusvastaanotto 2.0 -projektit ovat osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee täysin EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). Hankkeen aikana on tarkoitus ottaa käyttöön hoidon jatkuvuutta edistävä OmaTiimi-malli, sekä pilotoida ja käynnistää opetusvastaanotto Osmon toiminta. 

Asiakasraati OmaTiimi-mallin ja opetusvastaanoton viestintää pohtimassa

OmaTiimi-mallin ja Opetusvastaanotto Osmon asiakasraati kokoontui neljännen ja viimeisen kerran 29.10.2025. Tapaamisessa keskusteltiin OmaTiimi-mallin ja opetusvastaanotto Osmon asiakasviestinnästä sekä asiakasraadin kokemuksista liittyen asiakasraadin toimintaan kuluneen vuoden aikana. 

Asiakasraati listasi tapaamisessa kanavia, joista he itse seurasivat hyvinvointialueen tiedotusta. Näitä olivat esimerkiksi sosiaalisen median kanavat, Ylen kanavat, sanomalehdet, puskaradio, OLKA-piste, terveysasemien ilmoitustaulut sekä potilasjärjestöt. Raatilaiset kertoivat saavansa tietoa myös suoraan heitä hoitavilta sotealan ammattilaisilta. Erityisesti opetusvastaanoton viestintää toivottiin tehtävän näiden kanavien lisäksi eläkeläisjärjestöjen kautta sekä opiskelijoiden toteuttamana. 

Raati pohti myös sitä, mikä innostaa heidät osallistumaan tapahtumiin. Vastauksissa näkyi toimivan ja saavutettavan mainonnan merkitys, puskaradion tai ”tavallisen ihmisen” suositus sekä osallistujan henkilökohtainen kiinnostus tapahtuman aihetta kohtaan esimerkiksi oman pitkäaikaissairauden myötä. 

OmaTiimi-mallin viestinnästä puhuttaessa asiakasraati toivoi avointa ja realistista viestintää, joka huomioisi alueelliset erot mallin etenemisessä. Erot johtuvat siitä, että mallin käyttöönotto tapahtuu vaiheittain eri terveysasemilla ja -keskuksissa. 

Raati ehdotti, että viestinnässä tuotaisiin selkeästi esiin, että oma-ammattilaisen nimeäminen rajautuu paljon ja pitkään palveluita tarvitseviin asiakkaisiin. Lisäksi korostettiin, että lääkäri ei ole ainoa ammattilainen, joka voi ottaa asian hoitaakseen. Hoitaja tai muu ammattilainen voi olla asiakkaalle paras kontakti, ja tästäkin tulisi viestiä. 

OmaTiimi-mallin asiakasviestinnän kohderyhmiksi raati ehdotti järjestöjä ja neuvostoja kuten vanhus- ja vammaisneuvostoja sekä eläkejärjestöjä, jotka voivat välittää tietoa eteenpäin omille jäsenilleen. Samalla asiakasraati pohti pitäisikö viestintää tehdä kaikille asukkaille vai kohdentaa tarkemmin esimerkiksi ikäryhmittäin, sillä myös nuorille viestiminen koettiin tärkeäksi.  

Viestinnän lisäksi raadissa vedettiin yhteen kuluneen vuoden toimintaa. Raadin jäsenet kokivat asiakasraatiin osallistumisen hyväksi vaikuttamisen kanavaksi. Kaikki palautekyselyyn vastanneet kokivat, että he saivat äänensä kuuluviin ja pystyivät vaikuttamaan osallistumisellaan kehittämiseen. Ilmapiiri koettiin turvalliseksi, lämpimäksi ja savolaisittain leppoisaksi. Palautteissa kehotettiin ottamaan asiakkaat pitkäjänteisesti mukaan kehittämiseen ja kokouksiakin olisi voinut olla enemmän! 

– Haluan osoittaa erittäin lämpimät kiitokseni arvokkaille raatilaisillemme, jotka ovat olleet mukana arvioimassa, suunnittelemassa ja kehittämässä OmaTiimin-mallin ja Opetusvastaanotto Osmon toimintaa asiakasraadin kautta. Vuoden aikana he ovat pohtineet esimerkiksi omatiimi-mallin mahdollisuuksia hoidon jatkuvuuden vahvistamisessa sekä opetusvastaanotto Osmon toimintamallin ja monialaisen yhteistyön kehittämisessä, ja he ovat tuoneet esiin omahoito- ja esitietolomakkeiden ja niiden käytettävyyden kehittämiskohteita asiakkaan näkökulmasta”, kertoo asiakasraadin puheenjohtaja Henna Oikarinen.

– Raatilaisten kanssa oli helppo työskennellä. Tilaisuudet olivat rentoja, keskustelevia ja iloisia. Kiitos arvokkaasta työstänne!

OmaTiimi- ja Opetusvastaanotto 2.0 -projektit ovat osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee täysin EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). Hankkeen aikana on tarkoitus ottaa käyttöön hoidon jatkuvuutta edistävä OmaTiimi-malli, sekä pilotoida ja käynnistää opetusvastaanotto Osmon toiminta. 

Puhutaanko päihteistä – ja vanhemmuudesta?

Ehkäisevän päihdetyön viikon, jota vietetään kuluvana vuonna 3.-9.11.2025, teemana on riippuvuuden puheeksiotto. Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston keskeinen viesti on varhaisen puheeksioton tärkeys ja sen merkitys riippuvuuden kehittymisen ehkäisemisessä. Teema muistuttaa meitä siitä, ettei riippuvuus katoa vaikenemalla tai sen syntyä ehkäistä odottamalla “itsestään ratkeamista”. Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa haluamme osallistua keskusteluun aiheen äärellä vanhemmuuden näkökulmasta. Toisaalta koemme tärkeäksi tarkastella päihteistä ja riippuvuudesta puhumista tavalla, joka tukee sekä asiakasta että ammattilaista ja samalla heidän yhteistyösuhdettaan.

Päihteiden käyttö ja sen puheeksi ottaminen voi herättää ammattilaisissakin vaikeita tunteita – erityisesti silloin, kun päihteitä käyttävä on vanhempi. Asiakas saattaa kokea puhumista estävää pelkoa ja häpeää. Ammattilainen taas riittämättömyyttä, joka voi johtaa aiheen ohittamiseen tai vahvistaa tarkoittamattaan stigmaa, vaikka pyrkimys olisikin auttaa. Voiko ammattilaisen oma neuvottomuus tai muu vaikea tunne johtaa muualle ohjaavuuteen ja lisätä palveluiden siiloutumista? Voisiko käydä niin, että häviäjä on asiakas, mutta ei sen enempää voittaja ole ammattilainen, organisaatio tai yhteiskunta? Olisiko tilanteelle tehtävissä jotakin?

Toimijuus tarvitsee tuekseen toisia

Yksin selviytymisen eetos on yksi suurimmista haasteista päihteidenkäyttöön kytkeytyvien kipukohtien äärellä. Sekä asiakas että ammattilainen tarvitsevat tueksi toisia – ei tekemään puolesta, vaan kuulemaan, tukemaan ja vahvistamaan toimijuutta. Päihteiden käytön vähentämiseen tai lopettamiseen pyrkivä tarvitsee avukseen yleensä muita, vaikka tekeekin suurimman työn itse. Ammattilainen tarvitsee muita, vaikka ei teekään suurinta työtä. Tässä piilee paradoksi: Selviytyäksemme tarvitsemme muita, emme tekemään puolestamme –vaan tullaksemme kuulluiksi ja ymmärretyiksi ja tehdäksemme siten tilaa toimijuudelle.

Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa olemme huomanneet, että yhteistyö ei synny itsestään. Saatamme puhua samasta asiasta, emmekä silti tavoita toistemme ajatuksia. Moniammatillista “päihdepuhetta” tulee harjoitella, jotta pääsemme samalle taajuudelle ja asiakaskin kokisi osallisuutta. Yhteinen kieli ja ymmärrys syntyvät vain vuorovaikutuksessa tapahtuvan kuvailun kautta. Yhteinen kieli, sen rohkea etsiminen on avain myös päihdekäytön puheeksiottoon niin asiakkaan, kuin moniammatillisen toimijajoukon kesken. Rakentavan “päihdepuheen” kieli harjaantuu puhumalla, yhteinen ymmärrys kuuntelemalla ja jakamalla. 

Vanhemmuuden taitoja voi oppia ja vahvistaa

Joskus voi olla vaikeaa nähdä vanhemmuutta päihteiden takaa. Voiko olla riittävää vanhemmuutta, vaikka siihen liittyisi päihteidenkäyttöä? Yhtä oikeaa vastausta ei ole – se löytyy yhdessä yksilön ja perheen tilannetta tutkien ja kuunnellen. Vanhemmuutta kannattaa tarkastella ennen kaikkea lapsen näkökulmasta. Pitkäaikainen päihteidenkäyttö vaikuttaa vanhemman tunteiden säätelyyn, arjen hallintaan ja vuorovaikutukseen, ja sitä kautta lapsen kehitykseen. On kuitenkin muistettava, että vanhemmuus on taito, jossa voi kehittyä. Taitoja voi oppia ja vahvistaa oikeanlaisella tuella. Vanhemmuutta voi harjoitella, aivan kuten yhteistyötäkin. Vanhemmuuden tukemisen vahvistamiseen tarvitaan moniäänistä vuorovaikutusta, kokemusten jakamista ja toisilta oppimista, joka toimii vastalääkkeenä päihteidenkäyttöön kytkeytyvien vuorovaikutuksellisten sosiaalisten haittojen ja stigman vähentämiseen.

Motivaatio ja muutos vaativat toivoa ja tunnetta omasta pystyvyydestä. Tämä syntyy kuulluksi tulemisen ja osallisuuden kokemuksen kautta. Kun vuorovaikutus toimii, syntyy “hyvän kehä”, joka lisää toivoa ja vahvistaa toimijuutta. Hyvän kehän liikkeen vahvistamiseen kannattaa satsata ammattilaisen ja vaikka kokemusosaajien apua käyttäen. Asiakas tarvitsee ammattilaista tai kokemuskumppania löytääkseen suuntaviivoja, mutta reitin ja ajan hän valitsee itse. Merkityksellistä on asiakkaan ohjaaminen matkan varrella ja se, millaisia välineitä hänelle tarjotaan. Yhtä tarpeellista on, että ammattilaisella on saatavilla tiedollista ja taidollista apua työnsä tueksi. 

Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa tavoitteenamme on vahvistaa moniammatillisen yhteistyön tekemistä ja uudistaa vanhemmuuden tukea lastensuojelussa. Haluamme herättää keskustelua siitä, miten moniammatillinen yhteistyö voi rikastuttaa työn tekemistä, sekä rohkaista puheeksi ottamiseen – tänään ja kaikkina muinakin päivinä.

Anne Lukkarinen & Anne Korhonen

Kirjoittajat toimivat kehittäjinä Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa. Lisätietoa hankkeesta löydät: Matkalla riittävään vanhemmuuteen - Pohjois-Savo

--

Matkalla riittävään vanhemmuuten hanke on Euroopan unionin osarahoittama. 

Mitkä tekijät tukevat kuntoutuksen ammattihenkilöiden toteuttamaa etävastaanottoa?

Vuoden vaihteessa 2024–25 selvitettiin Pohjois-Savon hyvinvointialueen kuntoutuksen henkilöstön kokemuksia asiakas- ja potilastietojärjestelmistä sekä digitaalisista palveluista osana Digikunto-tutkimushanketta.

Osana kyselyä haluttiin tarkentaa, millaista tukea kuntouksen ammattihenkilöt kokivat tarvitsevansa digitaalisin työvälinein toteutetun etävastaanoton tueksi. Avoimeen kysymykseen tuli vastauksia pääsääntöisesti fysioterapeuteilta, puheterapeuteilta ja toimintaterapeuteilta. Vastaukset analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti. Tarkemmin tutkimuksen aineistoon voi perehtyä Karikummun ja kollegoiden tuoreessa FinJeHeW-julkaisun artikkelissa: https://journal.fi/finjehew/article/view/156693

Kuntoutuksen ammattihenkilöiden vastauksissa tuli esiin kolme teemaa, joiden vastaajat kokivat tukevan digitaalisten työvälineiden avulla toteutettua etävastaanottoa.

Teemat olivat:

1. etävastaanottoa tukeva ympäristö
2. käytännön tuki etävastaanottoon ja
3. yhtenäiset toimintamallit.

Teema 1: Etävastaanottoa tukeva ympäristö

Etävastaanottoa tukevalla ympäristöllä kuntoutuksen ammattihenkilöt tarkoittavat etävastaanoton mahdollistavaa välineistöä, tekniikan riittävyyttä ja ympäristöä. Vastauksissa tuli esiin, ettei työyksiköissä välttämättä ole riittävästi esimerkiksi soveltuvia kameroita tai muita teknisiä laitteita, jotta etävastaanottoa voidaan toteuttaa. Käytössä olevien erilaisten laitteiden ja ohjelmien tulisi myös olla helposti käytettäviä ja toimintavarmoja, jotta vastaanotto ei keskeydy. Vastauksissa toivottiin myös nopeaa apua esimerkiksi teknisissä ongelmissa. Lisäksi työympäristön, jossa etävastaanottoa toteutetaan, toivotaan olevan rauhallinen. 
 

Kuva: Pixabay

Teema 2: Käytännön tuki etävastaanottoon

Käytännön tuki etävastaanottoon tarkoittaa kuntoutuksen ammattihenkilöiden vastauksissa sekä etävastaanoton toteutumisen että sen sisällön tukemista. Toteutumisen tukena nousi esiin riittävä laitteiden ja ohjelmien teknisen tuen ja ohjauksen sekä perehdytyksen ja harjoittelun merkitys, jotta etävastaanottoa olisi mahdollista toteuttaa. Tällaisen kokonaisuuden rakentaminen on tärkeää etävastaanottotoiminnan aloittamisen yhteydessä. Etävastaanoton sisällön kehittämisen on toiveena saada koulutusta etäterapian suunnitteluun ja toteutukseen sisällöllisistä ja vuorovaikutuksellisista näkökulmista. Lisäksi toivottiin ohjausta etäterapiaan soveltuvien asiakkaiden valintaan. Eri terapeuttien etävastaanoton sisältö voi poiketa huomattavasti muiden ammattiryhmien toteuttamista vastaanotoista, esimerkiksi tarpeena nähdä asiakkaan koko keho motorisen harjoituksen aikana.

Kuva: Pixabay

Teema 3: Yhtenäiset toimintamallit

Kuntoutuksen ammattihenkilöille yhtenäiset toimintamallit merkitsevät yhdessä sovittuja käytänteitä ja asiakasryhmiä etävastaanottoon soveltuviksi. Työyhteisöihin toivotaan etävastaanottoihin selkeitä ja yhtenäisiä toimintatapoja ja -ohjeita, jotta niiden toteuttaminen olisi helppoa ja ne olisivat sisällöltään yhteneväisiä. 

Kuntoutuksen ammattihenkilöiden toteuttama etävastaanotto saattaa asettaa erilaisia vaatimuksia esimerkiksi kameroille ja muille laitteille, koska se voi vaatia ihmisen koko kehon havainnointia ja vuorovaikutusta hyvin erilaisten asiakasryhmien kanssa. Tämä voi olla yhtenä tekijänä vastauksissa esiin nousseissa toiveissa saada riittävää koulutusta ja ohjausta terapian toteuttamiseen sekä asiakasryhmistä, joiden kohdalla terapian toteuttaminen etänä katsotaan olevan toimivaa ja tarkoituksenmukaista. Kuntoutuksen ammattihenkilöiden kokemukset ja näkemykset oman ammattiryhmänsä erikoispiirteistä tulee huomioida, kun suunnitellaan terapioiden toteuttamista etänä.

Lisää tietoa kuntoutuksen ammattihenkilöiden kokemuksista asiakas- ja potilastietojärjestelmistä sekä digitaalisista palveluista työn tukena löydät DigiKunto-hankkeen loppuraportista: DigiKunto - Kuntoutuksen ammattihenkilöiden kokemukset asiakas- ja potilastietojärjestelmistä ja digitaalisista palveluista työn tukena 2025 : Tutkimushankkeen loppuraportti

Minna Pitkänen
TtM-opiskelija, Fysioterapeutti (AMK)
Jyväskylän yliopisto

DigiKunto-hankkeen tutkimusryhmä: Venla Karikumpu, Mari Kansanen, Tuulikki Vehko, Marja Äijö, Ulla-Mari Kinnunen, Virpi Jylhä.

Kamelit kyttyröineen, parasta A-ryhmää

Syksyn flunssa kaatoi sohvan pohjalle ja olo ei ole kuin kuuluisin parhaaseen A-ryhmään. Lohduttavaa kuitenkin on se, että kuulun A-ryhmään myös päivinä, jolloin päätä hiukan kivistää tai flunssan jälkimainingit vielä tahmovat aivoissa. Siispä hiukan puolikuntoisenakin olen osa meidän parasta A-ryhmää, psykologikollegoiden joukkoa.

Mikä se inspiroi tai maadoittaa työssä? Aika usein kollegat, sillä heillä on usein nohevaa sanottavaa. Monesti me psykologit saatamme olla turhankin vaatimattomia, haluamme pysyä lähellä asiakasta omaa asiantuntijuutta korostamatta, sillä asiakashan on oman asiansa asiantuntija. Kylläpä vaan ja erityisesti näin, mutta arvo arvaamaton on ammattilaisessa, joka tämän oivaltaa.

 Joskus ajattelen kollegoideni olevan kameleita, massiivisten kyttyröiden kanssa, täynnä tietoa, jota ei tarvitse vapauttaa heti kaikkea yhdellä.  Tarpeen mukaan sitä käytetään ja oikeassa kohtaa. Kameleiden avulla ihmiset ovat voineet kulkea laajojen, vedettömien erämaiden halki tuhansia kilometrejä ja kiivetä tuhansien metrien korkeuteen. Tarpeen mukaan vauhtikin voi yltyä kovaksi. Kaikissa näissä tavattomissa suorituksissa kameli itse on hyvin vaatimaton. Kameli symboloikin kristinuskossa vaatimattomuutta ja nöyryyttä ja sana kameli tulee sanasta taakankantaja.

Vertauksellani en tahdo korostaa vaatimattomuutta tai taakan kantajuutta - vaikka nekin ominaisuudet meihin usein sopivat - vaan moninaisia kykyjä ja kyttyröiden uumenissa olevia varastoja. Kyselyt psykologien asiantuntijuudesta osoittavat laajan osaamisen: Asiantuntijuutta konsultaation, arvioinnin ja tutkimuksen saralla. Tieteellisen ajattelun ja kokonaisuuksien hahmottamisen ammattilaisuutta sekä vuorovaikutuksen ja interventioiden taituruutta. Vahvaa osaamista löytyy ihmisen kehitykseen, psykoedukaatioon, terapeuttiseen työskentelyyn ja ennaltaehkäisyyn. Siinä vasta melkoiset kyttyrät täynnä tietoa!

Tässä siis hiukan ansaittua suitsutusta kollegoille ja kiitoksia vastauksista hankekyselyyn. Lähdenpä tästä palaveriin sumplimaan kollegoiden kanssa harjoitteluhakua. Huippu juttu, jos saamme taas nauttia uusien ”kyttyröiden” sisällöistä ja meidän konkarimme saavat jakaa parhaan A-ryhmämme tietotaitoa eteenpäin.

Ja hei katsotaan, saisimmeko lähiyliopistoilta opiskelijatkin tänne meille vielä hankeaikana vierailemaan ja tutustumaan siihen mitä kaikkea meillä psykologina pääseekään tekemään. Palataan tähän myöhemmin.

Nyt mukavaa viikkoa kaikille ja hymyillään kun taas tavataan!

Ystävällisin terveisin psykologi Hanna Järvinen
 

Kirjoittaja on psykologipalveluiden palveluesihenkilö Hanna Järvinen

Ajankohtaisia kuulumisia Wörtti-hankkeen tapahtumista

Wörtti – Polkuja yhdenvertaiseen osallisuuteen -hanke on ollut käynnissä nyt reilut puolitoista vuotta. Edistämme nuorten ja nuorten aikuisten osallisuutta, toimintakykyä ja opintoihin kiinnittymistä monialaisella yhteistyöllä, jota olemme kehittäneet yhdessä hyvinvointialueen työntekijöiden kanssa ja olleet mukana järjestämässä tapahtumia sekä työpajoja, jotta nuori pysyy omalla polullaan.
 

Miten tämä työ on näkynyt hyvinvointialueellamme?
 

•    Koulutukset: Olemme järjestäneet huoli-ilmoituksen teosta koulutusta mm. Savon koulutuskuntayhtymän (SAKKY) ja sen opiskeluhuollon henkilöstölle. Lisäksi olemme yhdessä Wörtti-hankkeena järjestäneet hyvinvointialueen työntekijöille koulutuksen aiheesta "Kun opiskelija on hakeutumassa opintoihin – mitä minun tulee tietää?"

•    Mallinnukset: Olemme vahvistaneet monialaista yhteistyötä ja mallintaneet nivelvaiheen tiedonsiirtoa eri tilanteissa: nuoren hakeutuessa opintoihin, opintojen alkaessa, keskeytyessä ja päättyessä. Mallinnuksia on tehty mm. TYM-oppilaitos-opiskeluhuolto -yhteistyöstä ja peruskoulun ja toisen asteen oppilaitoksen sekä opiskeluhuollon välisestä tiedonsiirrosta. Nivelvaiheen tiedonsiirtoon liittyvää yhteistyötä jatketaan etsivän nuorisotyön, sosiaalihuollon ja mielenterveys- ja päihdetoimijoiden kanssa. Mallit perustuvat saatuihin kokemuksiin, ja niitä kehitetään edelleen sekä juurrutetaan osaksi käytäntöjä.

•    Seminaarit: Toukokuussa olimme mukana järjestämässä alueellista seminaaria monialaisesta työstä. Tilaisuus kokosi yhteen lähes sata ammattilaista. Seminaari mahdollisti ammattilaisten vuoropuhelun ja toi esiin hyvin vahvasti myös nuoren äänen ja osallisuuden osana monialaista työtä.

•    Työryhmät: Monialaisen työn kehittämisen työryhmiä toimii tällä hetkellä neljä. Työryhmissä on löydetty konkreettisia keinoja, miten yhteistyötä edistetään ja sujuvoitetaan. Näitä ovat esimerkiksi yhdessä sovitut lähetekäytänteet, infot ja tiedonjakaminen. Tapaamisia on järjestetty tähän mennessä 23 ja työryhmien kuukausittaiset tapaamiset jatkuvat.

•    Verkostotyöpajat: Verkostotyöpajat on toteutettu kevään 2025 aikana kolmella Savon ammattiopiston kampuksella, ja syksyllä 2025 työpaja järjestetään vielä yhdellä kampuksella. Työpajoihin on kutsuttu laajasti nuoren verkostossa toimivia ammattilaisia, jotta eri toimijat tutustuvat toisiinsa ja voivat yhdessä kehittää nivelvaiheen yhteistyötä sekä pohtia, kuinka nuoren polulla pysyminen turvataan.

•    Asuntola: Syksyn 2025 aikana tavoitteena on tiivistää asuntolan, oppilaitoksen ja opiskeluhuollon välistä yhteistyötä sekä kehittää toimiva yhteistyömalli. Tavoitteena on varmistaa, että nuori saa tarvitsemansa tuen ja että yhteistyötä varten on selkeät rakenteet. 

•    ZekkiPro-mittarin pilotointi: Mittarin avulla kartoitamme nuorten kokemaa hyvinvointia. Mittarin avulla ammattilainen näkee nuoren tilanteen paremmin ja selkeämmin ja se vahvistaa nuoren osallisuutta omalla polullaan. Ammattilaiselle se tuo selkeyttä, tietoa ja tukea tavoitteelliseen työskentelyyn ja nuori pystyy paremmin hahmottamaan kokonaistilanteensa.

•    Voima-valmennus: Kolmen organisaation moniammatillinen kuntouttava valmennus Savilahden kampuksella. Valmennus on tavoittanut tähän saakka yli 50 nuorta ja auttanut heitä löytämään oman polun takaisin opintoihin tai muihin oppilaitoksen ulkopuolisiin palveluihin. Yhdessä Savon ammattiopiston, Pohjois-Savon hyvinvointialueen ja Kuopion nuorisopalvelujen kanssa Voima-valmennus on yhteistyössä opiskeluhuollon ja opettajien kanssa luonut uudenlaisen tukiverkoston nuorten auttamiseksi.

Monialaisen yhteistyön kehittäminen yhdessä ja ajatus ”kuuluu mulle” ohjaavat työtämme. Eri tilaisuuksissa, verkostotyöpajoissa ja tapaamisissa olemme tavoittaneet suuren joukon ammattilaisia ja nuoria. Nämä kohtaamiset ovat tuoneet arvokasta tietoa monialaisen yhteistyön nykytilanteesta sekä kehittämisideoita. Haluamme lämpimästi kiittää teitä kaikkia tähänastisesta osallistumisesta monialaisen työn kehittämiseen!

Yhdessä tekeminen on Wörttiä!

Pauliina Rissanen
Tuulia Laitinen
Sari Kärkkäinen
Linda Ollikainen
Päivi Kaskinen
 

Tutustu Wörtti - Polkuja yhdenvertaiseen osallisuuteen -hankkeeseen

Haluatko raketilla kuuhun vai kullatun tuolin?

4.9.2025

Hankkeethan saattavat olla joskus tähdenlentoja, hetkellisiä nostoja tai abstrakteja sisältöjä ja selvityksiä pöytälaatikossa. Psykologien rekrytoinnin ja pito-sekä vetovoimatekijöiden hankkeen alussa mietin kovasti mikä psykologeja oikeasti innostaa, kiinnostaa, motivoi tai palkitsee. Mitä voisi tehdä konkreettisesti, jotta hyvästä voisi tulla priimaa tai hiukan pölyttynytkin siitä kirkastuu.

Hyvinvointialueemme oli jo ansiokkaasti toteuttanut toimenpiteitä ja muun muassa kyselyn psykologeillemme asian tiimoilta ja siellä ei ollut toiveita kultatuolista, ilmaisista lounaista tai rakettimatkasta kuuhun. 

Palkkahan meillä on ollut hyvällä tolalla ja meillä toimii esihenkilöinä psykologeja sekä tukea antavia psykologeja, vastaavia psykologeja. Me psykologit kun tuppaamme olemaan ihan järkiporukkaa ja kuten kyselykin osoitti ihan perusasioihin panostaminen on aina hyväksi. Isojen organisaatioiden syövereihin saattaa hukkua ammattilaisia, mutta nyt on tarkoitus pyrkiä vahvistamaan jokaisen psykologin kokemusta siitä, että hänen tekemällä työllä on väliä ja toivottaa toki kaikki uudetkin tulijat lämmöllä meille. 

Lähdetään tarkastelemaan vielä paremmaksi perehtymisprosessia, riittävää tukea ja mentorointia sekä oman asiantuntijuuden mukaista työnmahdollistamista ja oman asiantuntijuuden kasvattamista. Kultatuoleja emme siis ole tilaamassa työhuoneisiin ja jospa vaihdamme rakettimatkan kuuhun, matkaan ruokatauolle yhdessä kollegan kanssa vaikka jalan, niin ollaan perusasioiden äärellä joista koostuu hyvä arki.
 
Tänään kävin läpi psykologeille tehdyt viimeisimmät kyselyt kouluttautumiseen, omaan asiantuntijuuteen ja harjoittelijaohjaukseen liittyen ja meidän psykologeista suuri osa on avosylin auttamassa opiskelijoita ensimmäisissä askelissaan psykologityön saralla. Me olemme selvästi halukkaita auttamaan ja jakamaan tietotaitoamme myös muille eli kaikkien meidän muiden psykologien ja muidenkin ammattiryhmine käyttöön ja tunnistamme oman asiantuntijuutemme hyvin.

Lähdenpä tästä siis koostamaan kyselyiden tuloksia taulukoiksi ja dioiksi, jotta tämä psykologiemme tuottama arvokas tieto päätyy eteenpäin tiedoksi organisaatiossamme. Siispä matka jatkuu psykologiasiantuntijuutta vahvistaen, pysythän matkassa mukana blogia seuraten!

Terkuin, psykologi Hanna Järvinen

Kirjoittaja on psykologipalveluiden palveluesihenkilö Hanna Järvinen

Hengästy ja huokaise -etäjumppaan kannattaa tulla mukaan!

Aiheuttipa etäjumppa sinussa puistatuksia hyvässä tai pahassa, tai ei laisinkaan, tässä blogiartikkelissa käsitellään Pohjois-Savon hyvinvointialueen etäjumpan alkutarinaa, sen vaatimuksia ja sen hyötyjä. 

Pohjois-Savon hyvinvointialueella starttasi keväällä Hengästy ja Huokaise -nimeä kantava etäjumppa. Jumppa on avoin ja maksuton kaikille pohjoissavolaisille. Se toteutuu joka keskiviikko kello 10-10.30. Kaikenikäiset ja -kokoiset ovat tervetulleita. Etäjumpan helppoja liikeharjoituksia voi tehdä seisten tai istuen.

Idea etäjumpasta tuli pohjoissavolaisten kuntien liikuntatoimijoilta ja yhdistysten edustajilta. Heidän pohdintansa siitä, kuinka saataisiin liikuntaa mahdollistettua niille, jotka eivät halua poistua kotoaan tai eivät pysty lähtemään, saivat idean alulle. Ja miksipä jokaisen kunnan tai järjestön olisi tarve startata oma etäjumppalähetys, kun hyvinvointialue voi tätä järjestää koko 250 000 asukkaan alueelle.

Mitä se etäjumppa oikein vaatii?
 

Etäjumppaan voi osallistua kotona, töissä, mökillä. Missä vain on tarvittavat laitteet ja riittävät verkkoyhteydet, jotta ohjaus näkyy. Etäjumpassa käytetään Microsoft Teams-sovellusta, joten se täytyy älylaitteelle ladata. Etäjumppa kestää 30 minuuttia ja voit osallistua koko jumppaan tai vain johonkin osaan jaksamisesi mukaan. Jokainen tehty liike on kuitenkin hyvinvointiteko, joten jo viisikin minuuttia harjoittelua lasketaan hyvinvointipottiin. Rennoissa vaatteissa on mukavampi harjoitella. Niiden ei tarvitse edes olla puhtaat tai ehjät, sinä et näy ruudulta. Turvallisuus on tärkeää huomioida: tee tilaa kotiin, varaa tukeva tuoli, jos jumppaat istuen ja ennen kaikkea huomioi päivän olotilasi ja suhteuta jumppa päivän kuntosi mukaan.

Ohjauksessa ei ole mukana musiikkia, mutta halutessasi voit laittaa sitä soimaan kotona. 
 

Mitä plussia etäjumpassa on?
 

• Etäjumppa antaa liikettä niin nivelille, lihaksille kuin sydämelle ja keuhkoille. Liikevaihtoehtoja tarjoillaan ja jokainen voi osallistua oman kehon ja mielen sallimissa rajoissa. Tiesitkö, että jo liikkumisen katsominen edistää hyvinvointia? 
   
• Osallistujien palautteen mukaan jumppa on letkeää ja rentoa, lisäksi murteesta on saatu positiivinen +++ palaute. 
   
• Etäjumpassa näet ohjaajan, mutta ohjaaja ei näe sinua. Sinulla ei siis ole minkäänlaisia paineita ylittää omaa mukavuuskynnystä tai tehdä väkisin muiden tahdissa. Jokainen harjoittelee oman kunnon mukaan.
   
• Voit jumpata itseksesi, perheen tai kaverin kanssa. Tai miksei vaikka isommallakin porukalla, kun joku lähetyksen käynnistää.
   

Mitä siinä etäjumpassa oikein tehdään?
 

30 minuutin lähetys jakautuu kolmeen osaan. Aluksi verrytellään 10 min. ajan. Sitten jumpataan hieman reippaammin 10 min. ajan hengästyen. Lopuksi huokaistaan ja tehdään loppuvenyttelyjä 10 min. ajan. Välinaposteluna osioiden välissä tehdään muutamia hengitysharjoituksia ja aivojumppaa.

Etäjumpan lopuksi julkaistaan viikon hyvinvointitehtävä: jotakin pientä, joka edistää hyvinvointia. Tähän, kuten koko etäjumppaankin osallistuminen, on täysin vapaaehtoista. Seuraavalla viikolla ohjaaja kertoo, kuinka hänen hyvinvointitehtävänsä toteutukselle kävi.

Tule kokeilemaan - ei maksuja, ei ilmoittautumisia, ei sitoutumista. Suurin riski on se, että saatat vaikka tykätäkin.  

Katso etäjumpan tapahtumailmoitus ja liittymislinkki täältä: Tule mukaan etäjumppaan! 

Leena Hartikainen
Fysioterapeutti Pohjois-Savon hyvinvointialue
Projektikoordinaattori KATit LIIKKEELLE-kehittämishanke
 

KATit LIIKKEELLE-kehittämishanketta rahoittaa Kuopion seudun hengityssäätiö. 

Moniammatillinen yhteistyö tarvitsee rakenteita

Moniammatillisella yhteistyöllä tarkoitetaan eri alojen ammattilaisten yhteistä työtä yhteisen päämäärän eteen. Se edellyttää luottamusta, vuorovaikutusta ja tiedon jakamista eri ammattiryhmien välillä, jotta asiakkaan tilanne voidaan huomioida kokonaisvaltaisesti – ei vain yksittäisen palvelun näkökulmasta. Usein asiakaslähtöinen moniammatillinen työ vaatiikin yhteistyötä yli työyksikkörajojen.

Pohjois-Savon hyvinvointialueen Matkalla riittävään vanhemmuuteen -tiimi on selvittänyt moniammatillisen yhteistyön ja vanhemmuuden tuen tilannetta hyvinvointialueellamme yhteiskehittämisen tilaisuuksien ja sisäisen kartoituksen avulla. Mitä saimme selville?

Työntekijät pitävät moniammatillista yhteistyötä ja jaettua tekemistä tärkeänä, ja pyrkivät rakentamaan yhteistyötä asiakastilanteissa. Yhteistyön toteutuminen riippuu kuitenkin enemmän yksittäisten työntekijöiden työskentelytavoista kuin yhteisesti sovituista toimintamalleista. Työntekijät kokevat, että hyvinvointialueen toimintakäytännöt eivät tue moniammatillista yhteistyötä riittävästi. Kehittämistarpeita on erityisesti yhteistyön tavoitteellisuudessa, suunnitelmallisuudessa ja prosessin johtamisessa. Yhteiselle työlle kaivataan selkeitä rakenteita ja ohjeita. Asiakastilanteisiin kohdistuvaa moniammatillista yhteistyötä voitaisiin vahvistaa luomalla selkeät yhteistyökäytännöt ja vakiintuneet yhteistyöpalaverit johdon tuella.

Vanhemmuuden tukeminen ja moniammatillinen yhteistyö edellyttävät laajaa ammatillista osaamista ja palvelujärjestelmän tuntemusta. Palvelujärjestelmä on tällä hetkellä pirstaleinen, ja hyvinvointialueen toimintaa vasta rakennetaan. Työntekijät kertovat, etteivät palvelujärjestelmä, sen toimijat ja toiminnot ole riittävän tuttuja toisilleen. Tämä vaikeuttaa yhteistyön syntymistä ja tekee sen rakentamisesta työlästä. Myös resurssien puute eri muodoissaan sekä tiedon jakamiseen liittyvät haasteet nähdään esteinä moniammatilliselle yhteistyölle. Työntekijät kokevat, että työparityöskentelyä ja muuta yhteistyötä voisi hyödyntää laajemmin asiakkaan tai vanhemmuuden tarpeista lähtien. Ammattilaisten rooleihin kaivataan selkeytystä ja osaamista tulisi hyödyntää nykyistä paremmin vanhemmuuden tukemisessa.

Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hanke tukee ammattilaisten verkostoitumista ja keskinäistä tutustumista järjestämällä yhteiskehittämisen ja osaamisen vahvistamisen tilaisuuksia. Ensimmäisen toimintavuoden aikana olemme luoneet pohjaa moniammatilliselle verkostoyhteistyölle vanhemmuuden tukemiseksi sekä kartoittaneet ammattilaisten tarpeita. Näiden pohjalta käynnistämme yhteiskehittämisen monialaisen vanhemmuuden tuen verkoston rakentamiseksi yhteistyössä ammattilaisten, järjestöjen ja kokemusasiantuntijoiden kanssa. Tavoitteena on luoda asiakaslähtöisiä rakenteita moniammatilliselle vanhemmuuden tuelle erityisesti nuoruusikäisten perheet huomioiden.

Hanketiiminä meillä on vahva tahtotila, että yhteiskehittämisen tuloksena syntyy Pohjois-Savoon jotain pysyvää – ei vain hankkeen aikaista kokeilua. Haastamme kaikki yhteiskehittämiseen mukaan lähtevät työyksiköt tavoittelemaan työn arkeen helposti juurtuvia yhdessä työskentelyn rakenteita. Lisäksi haastamme kaikki Pohjois-Savon työyksiköt vastaamaan työntekijöiden toiveeseen: tehdään asiakaslähtöisestä moniammatillisesta yhteistyöstä “talon tapa”.

Päivi Rasinmäki, kehittäjä-perheterapeutti
Sanna Tchaplinski, kehittäjä-sosiaalityöntekijä

Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hanke, Pohjois-Savon hyvinvointialue

- Tutustu hankkeeseen: Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hanke
 

Opetusvastaanoton kehittämispäivää vietettiin 17.6.

Syksyllä toimintaansa pilotoivan Opetusvastaanotto Osmon kehittämispäivää vietettiin tiistaina 17.6.2025. Tilaisuus toi opetusvastaanoton toimintaa kehittävän projektitiimin ja opetusvastaanoton tulevat työntekijät saman katon alle perehtymään ja valmistautumaan 11.8.2025 aukeavan opetusvastaanoton käyttöönottoon.  

Kehittämispäivä aloitettiin käymällä läpi pilottiin osallistuvien koulutusalojen toimintasuunnitelmat eli se, mitä kukin opiskelijaryhmä konkreettisesti pilotin aikana tulee tekemään ja miten ryhmien ohjaaminen järjestetään. Lisäksi toimintasuunnitelma käytiin läpi myös monialaisten opetusvastaanottojen osalta. Lisää pilottiin osallistuvista koulutusaloista voit lukea täältä. 

Aamupäivän aikana kehittämispäivän osallistujat perehtyivät myös pilotin aikaisiin toimintaohjeisiin ja käytäntöihin kuten hoidon suunnitteluun, opiskelijoiden perehdyttämiseen ja turvallisuuteen. Lisäksi projektitiimi esitteli opetusvastaanoton pedagogiset periaatteet, joita koko ryhmä pääsi työstämään yhdessä. 

Iltapäivän koulutusosuus alkoi tärkeällä luennolla suun terveyden yhteydestä yleisterveyteen, josta siirryttiin hyvinvointia ja terveyttä edistävien (HYTE) toimintamallien ja OmaHyte-palvelun esittelyn pariin. Kehittämispäivä huipentui opetusvastaanoton päivittäisen toiminnan simulointiin strategiapelin muodossa. Pelisimulaatio pohjautui sairaanhoitaja Marja Suurosen päivystyksessä kehittämään monipotilastilanteen simulointiin. Pelissä osallistujille annettiin roolit ja he kävivät läpi kuvitteellisen, kiireisen opetusvastaanottopäivän kulun potilas- ja opiskelijavirtojen sekä henkilökunnan työn näkökulmasta.  

– Tehtävän tarkoituksena oli simuloida mahdollisia ongelmatilanteita ja niiden ratkaisuja vastaanottoympäristössä. Pelin avulla osallistujat saivat käsityksen päivittäisen toiminnan kriittisistä kohdista ja sen avulla huomattiin vielä muutamia asioita, joihin ennen pilottia tulee kiinnittää huomiota, kertoi projektiasiantuntija Janne Rautiainen. 

– Tiiviistä aikataulusta huolimatta saimme käsiteltyä kaikki tarvittavat asiat ja kerättyä muutamia uusia “ajatusparkkiin” jatkotyöstettäväksi vielä ennen pilotin alkamista. Päivä onnistui erittäin hyvin ja oli hieno kuulla, että ohjaajamme kokevat olevansa nyt entistä valmiimpia pilottiin. Kiitos kaikille osallistujille hyvistä keskusteluista ja tärkeän aiheen äärelle pysähtymisestä, tiivisti päivän kulkua projektiasiantuntija Jutta Kakkinen. 

Opetusvastaanotto 2.0 -projekti on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee täysin EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). Hankkeen aikana on tarkoitus pilotoida ja käynnistää opetusvastaanotto Osmon toiminta. 

Opetusvastaanotto Osmo ja innovatiiviset oppimisympäristöt Pohjois-Savossa

Pohjois-Savon hyvinvointialueella on tunnistettu tarve kehittää sosiaali- ja terveysalan koulutusta vastaamaan nykypäivän vaatimuksia. Opetusvastaanotto Osmo, joka toiminta käynnistetään osana OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, on keskeinen toimija tässä kehitystyössä. Osmo on monialainen oppimisyksikkö, joka integroi hoidon jatkuvuuden periaatteet tulevien sote-ammattilaisten työskentelyyn. 

OTSO-hankkeessa toteutetussa oppimisympäristö- ja teknologiakartoituksessa keskityttiin alueen fyysisiin ja digitaalisiin oppimisympäristöihin. Pohjois-Savon hyvinvointialueella, Itä-Suomen yliopistossa, Savonia-ammattikorkeakoulussa, Pelastusopistossa ja Savon ammattiopistossa on käytössä monipuolisia oppimisympäristöjä, jotka tukevat monialaista koulutusta. 

– Simulaatiotilat, taitopajat ja virtuaaliset oppimisympäristöt ovat esimerkkejä jo käytössä olevasta opetusteknologiasta, kertoo projektiasiantuntija Janne Rautiainen. 

Pohjois-Savon hyvinvointialueen näkökulmasta tiivis yhteistyö alueen koulutusorganisaatioiden, kuten Itä-Suomen yliopiston ja Savonia-ammattikorkeakoulun, kanssa on keskeistä. Monialaisten oppimisympäristöjen kehittäminen ja jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien lisääminen ovat yhteisiä tavoitteita. 

– Tavoitteena on varmistaa, että tulevat ammattilaiset ovat valmiita kohtaamaan monialaisen työympäristön haasteet, kertoo projektiasiantuntija Jutta Kakkinen. 

– Fyysisten oppimisympäristöjen välistä yhteistyötä voitaisiin hyödyntää paremmin esimerkiksi toisilta oppimisen ja parhaiden toimintatapojen jakamisen kautta. Digitaalisten ja virtuaalisten oppimisympäristöjen kehittäminen ja uuden opetusteknologian käyttöönotto ovat yhteisiä kehittämistavoitteita, kuvailee projektiasiantuntija Tiina Mäkeläinen. 

Pohjois-Savon hyvinvointialueella on hyvät edellytykset kehittää sosiaali- ja terveysalan koulutusta vastaamaan tulevaisuuden tarpeita tiiviissä synergiassa palvelutuotannon ja tutkimuksen kanssa. Fyysisten ja digitaalisten oppimisympäristöjen kehittäminen, yhteistyön vahvistaminen ja uusien teknologioiden hyödyntäminen ovat avainasemassa tässä työssä. 

– Viestinnän tehostaminen on tärkeää, jotta alueen erinomainen koulutustoiminta tulee näkyvämmäksi ja houkuttelevammaksi potentiaalisille opiskelijoille ja yhteistyökumppaneille. Tämä on myös merkittävä alueellinen vetovoimatekijä, kuvailee projektipäällikkö Anna Karjalainen. 

– Olemme käynnistäneet Opetusvastaanotto Osmon vakiintumisvaiheen valmistelut toiminnan laajentamiseksi 50 000 vuosittaiseen potilaskohtaamiseen. Myös tilavalmistelut etenevät suunnitelman mukaisesti, kertoo Karjalainen. 

Lue lisää: 

- Oppimisympäristö- ja teknologiakartoitus

Kuvakooste oppimisympäristöistä Pohjois-Savon hyvinvointialueen, Itä-Suomen yliopiston, Savonia-ammattikorkeakoulun ja Pelastusopiston nettisivuilta. 

Opetusvastaanotto 2.0 -projekti on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee täysin EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). Hankkeen aikana on tarkoitus pilotoida ja käynnistää opetusvastaanotto Osmon toiminta.  

KEIKKA-hanke suuntaa kesätauolle - syksyllä kohti kaupallistamisen kärkeä

Kesäkuun aikana KEIKKA-hankkeessa saavutettiin tärkeä virstanpylväs: saimme päätökseen muiden hyvinvointialueiden innovaatiotoiminnan benchmarkkauksen. Keskusteluista nousi esiin kiinnostava havainto – innovaatioiden kaupallistaminen ei vielä ole muiden alueiden keskiössä, vaan painopiste on toistaiseksi toiminnan kehittämisessä. Tämä antaa KEIKKA-hankkeelle ainutlaatuisen mahdollisuuden kulkea edelläkävijänä!

Ennen kuin suuntaamme lomille, tapaamme vielä hankintatoimen kanssa keskustellaksemme innovatiivisista hankinnoista. Tässä palaverissa luodaan suuntaviivat ja aikataulut syksyn 2025 tavoitteille – luvassa on siis paljon mielenkiintoista!

KEIKKA-blogi vetäytyy kesälaitumille heinäkuuksi, mutta elokuussa palaamme virkistyneinä, täynnä uusia ideoita ja valmiina viemään innovaatiot uudelle tasolle.
Ihanaa ja inspiroivaa kesää kaikille lukijoillemme!
 

Sonja Reinikka
Projektikoordinaattori
Keksi, kehitä ja kaupallista -hanke (KEIKKA)

Seuraa blogiamme saadaksesi ajankohtaisia päivityksiä hankkeen etenemisestä.
Tutustu myös: Keksi, kehitä ja kaupallista -hanke (KEIKKA) - Pohjois-Savo

--

KEIKKA-hanketta osarahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Rahoituksen myöntäjänä toimii Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
 

Mitä tarvitaan matkalla riittävään osaamiseen?

Nuoren käsivarret olivat täynnä arpia ja silmissä uhmakas katse. Yritän luoda yhteyttä, toivoa tulevaan – sanoitan hänen vahvuuksiaan, kannustan itsestä huolehtimiseen ja koulunkäyntiin – tuloksetta. Lopulta nuori toteaa:

”Ei kukaan voi mua auttaa!”

Nämä sanat pysäyttivät ja saivat tuntemaan ammatillista osaamattomuutta, tiedon puutetta ja turhautumista – haluan auttaa, mutta miksi tämä on niin vaikeaa?

Työuraltani on jäänyt mieleen monia kohtaamisia, joissa nuorilla on ollut vastaavia haasteita: koulupoissaoloja, kiusaamiskokemuksia, päihdekokeiluja, syömishäiriöitä, mielialan vaihteluita sekä ristiriitoja vanhempien kanssa – tilanteet ovat lastensuojelussa liiankin tuttuja. Vaikeudet kuormittavat nuoren arkea ja jaksamista. Ei ihme, jos tulevaisuudennäkymä ei ole kovin toiveikas. 

Oikea-aikainen ja oikein kohdistettu tuki voi parhaimmillaan synnyttää myönteisiä muutoksia ja onnistumisen kokemuksia niin nuorelle kuin työntekijälle. Jokainen ammattilainen haluaa osaltaan auttaa ja tukea perheitä niin, että lastensuojelun tarve lopulta poistuu ja perheen omat siivet kantavat.

Matkalla riittävään vanhemmuuteen (MRV) -hankkeen nimi kuvaa hyvin työskentelyn tavoitetta vanhemmuuden näkökulmasta. Ei tavoitella täydellisyyttä, riittävä riittää ja siinäkin matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Yhtä tärkeä tavoite on osaamisen vahvistaminen: olemme ammattilaisina matkalla riittävään osaamiseen – kaikesta ei tarvitse tietää kaikkea.

Lastensuojelussa ja muussa ihmissuhdetyössä tarvitaan laajaa osaamista, jotta nuoret ja perheet kokevat tulevansa kuulluiksi ja nähdyiksi sekä hyötyvänsä tuesta, jota heille tarjotaan. Työssä on huomioitava perheiden yksilöllisyys ja vuorovaikutustilanteiden ainutlaatuisuus. Koulutus antaa perustiedot, mutta osaaminen on paljon muutakin – se on kykyä yhdistää tietoa, kokemusta ja käytäntöä, se on jatkuvaa oppimista ja itsereflektiota.

Lastensuojelussa on tunnistettu osaamisen vahvistamisen tarve erityisesti mielenterveyden ja päihdekäytön teemoissa. MRV-tiimi on vastannut näihin tarpeisiin järjestämällä erilaisia yhteiskehittämis- ja oppimistilaisuuksia, kuten pulinapajoja vanhemmuuden tuen käsittelyyn, ammatillisia meetingejä haastavista ilmiöistä sekä koulutuksia laitosten henkilöstölle omaohjaajan näkökulmasta. Riippuvuuden ja päihteidenkäytön tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen liittyvä osaaminen on nähty erityisen tärkeänä.

Osaaminen on myös jakamista ja taitoa tehdä yhteistyötä – yksin tätä työtä ei tarvitse tehdä. Toivon hankkeen tilaisuuksien synnyttävän yhteistä oppimisen matkaa, joka vahvistaa ammattilaisia työssään – jotta jokainen voisi kohdata perheen luottavaisesti haastavienkin tilanteiden äärellä.

Sanojen “Ei kukaan voi mua auttaa!” ei tarvitse lannistaa, vaan ne ovat kutsu pysähtymiselle, kuuntelulle ja uudelleen yrittämiselle. Riittävä osaaminen ei ole kaiken tietämistä, vaan kykyä kohdata – silloinkin, kun sanat ovat vähissä ja toivo piilossa. Jokainen kohtaaminen voi olla se hetki, jolloin nuori alkaa uskoa, että ehkä joku sittenkin voi auttaa.

Anne Korhonen
kehittäjä-sosionomi
Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hanke, Pohjois-Savon hyvinvointialue
 

Kirjoitus on julkaistu alunperin Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ISOblogissa 16.6.2025. 

Kuntoutuksen DigiKunto

Digitalisaatio on muuttanut monia aloja, joista kuntoutus ei ole poikkeus. Onnistuessaan digitaalisten palveluiden lisääminen kuntoutusalalla tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia, mutta tämä edellyttää ammattilaisten osallistamista järjestelmien ja toimintatapojen kehittämistyöhön sekä organisaation tukea.



Tekoälyn visio digitalisaation uusista tuulista kuntoutusalalla (Copilot 5/2025).
 

Taustaa

Digitalisaatio on tullut jäädäkseen, ja se muuttaa myös kuntoutusalan toimintaa. DigiKunto-hanke tutkii, kuinka asiakas- ja potilastietojärjestelmät (jatkossa asiakastietojärjestelmät) tukevat kuntoutusalan ammattihenkilöitä ja millaisia osaamis- ja koulutustarpeita alalla on. Tutkimushanke toteutetaan yhteistyössä Pohjois-Savon hyvinvointialueen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Itä-Suomen yliopiston sekä Savonia-ammattikorkeakoulun kanssa. Erilaisia tietojärjestelmäkyselyjä on eri sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille tehty jo pitkään (THL 2025, SLL 2025), ja nyt aihetta tutkitaan myös kuntoutusalalla.
 

DigiKunto –hankkeen tutkimusmenetelmät
 

Tutkimusaineistot kerättiin tapaustutkimuksilla (fokusryhmähaastattelu, yksilöhaastattelut) syksyllä 2024 sekä kyselytutkimuksilla (alueellinen pilottikysely ja valtakunnallinen kysely) keväällä 2025. Pohjois-Savon hyvinvointialueen kuntoutusalan ammattihenkilöt toimivat kyselytutkimuksen pilotoijina ja nyt esiteltävät alustavat tulokset edustavat otosta kyseisestä pilottikyselystä. Kyselyn kohderyhmään kuuluivat kuntoutuksen ammattihenkilöt sekä heidän esihenkilönsä, joilla oli vähintään ammattikorkeakoulutason (tai tähän rinnastettava) kuntoutusalan tutkinto (ammattinimikkeenä esimerkiksi fysioterapeutti, lääkintävoimistelija, toimintaterapeutti, kuntoutuksen ohjaaja, jalkaterapeutti, apuvälineteknikko, puheterapeutti), ja jotka olivat käyttäneet asiakastietojärjestelmiä työssään kuntoutusalalla. Pilottikyselyyn vastasi 86 alueen kuntoutuksen ammattihenkilöä.
 

Digitaalinen asiakastyö Pohjois-Savon hyvinvointialueella
 

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaille tarjotaan yhä enemmän digitaalisia palveluja. Digitaalinen palvelu on digitaalisen viestintäkanavan tai alustan tuella toteutettu palvelu (Sote-sanastot, THL 2025), kuten omahoitopalvelu ja etävastaanotto. Digitaalista asiakastyötä tekevä kuntoutuksen ammattihenkilö hyödyntää erilaisia digitaalisissa palveluissa edistäen asiakkaan kuntoutusta.  Kyselyyn vastaajista 40 % teki digitaalista asiakastyötä, mutta heistä vain yksittäiset henkilöt useammin kuin kerran kuukaudessa. Digitaalisina palveluina toteutettiin etävastaanottoa puhelimitse ääniyhteydellä ja satunnaisesti videoavusteisesti. Vaikka digitaalista asiakastyötä kuntoutusalalla tehdään Pohjois-Savon hyvinvointialueella vielä harvoin, kuntoutuspalvelujen toteuttamiseen osin digitaalisesti suhtaudutaan alalla myönteisesti. Suurin osa vastaajista koki, että kuntoutumisprosessin eri vaiheita on mahdollista toteuttaa digitaalisesti. Samalla esitettiin myös digitaaliseen asiakastyöhön liittyviä huolia, jotka liittyivät esimerkiksi teknologiaan ja laitteisiin, digitaalisesti toteutettuun asiakkaan arviointiin sekä digitaalisuuteen kuntoutustyön toteutuksessa (Karikumpu ym. 2025). 

Digitaalisen asiakastyöhön kaivataan tukea niin ammattihenkilöille kuin asiakkaille. Kuntoutuksen ammattihenkilöt ovat ristiriitaisessa tilanteessa, sillä asiakkaat kysyvät heiltä apua digitaalisten palveluiden käyttöön, vaikka he itse kokevat tarvitsevansa lisäkoulutusta. Tällä hetkellä ammattilaiset ovat saaneet tukea digitaaliseen asiakastyöhön oman alan kollegoilta ja IT-tuesta, mutta harvoin omalta lähiesihenkilöltä.

 

Tietojärjestelmien tuki työlle

Pohjois-Savon hyvinvointialueella vastaajat olivat kokeneita asiakastietojärjestelmän käyttäjiä. Aloittelijaksi ei itseään määritellyt yksikään vastaajista. Alueella käytettiin loppuvuodesta 2024 useampia erillisiä tietojärjestelmiä, sillä lähes puolet vastaajista kirjautui päivittäin useampaan kuin yhteen asiakastietojärjestelmään kirjatakseen asiakastietoa. 

Kuntoutusalan ammattihenkilöt olivat kohtalaisen tyytyväisiä käyttämiinsä asiakastietojärjestelmiin. Tietojärjestelmät tukivat pääosin kirjaamistyötä ja ne koettiin lisäävän asiakas- ja potilasturvallisuutta, mutta järjestelmien käytettävyydeltä toivottiin kuntoutusalan erityispiirteiden huomioimista. Noin kolmasosa ammattilaisista koki, että käytettävillä tietojärjestelmillä oli haastavaa koostaa asiantuntijalausuntoja tai käyttää ICF-toimintakykyluokitusta. 

Kuntoutusalan ammattihenkilöt kokivat, että oleellinen tieto jäi hahmottumatta suuren tekstimäärän takia. Noin puolet vastaajista havaitsi olevansa kuormittuneita muuttuvista digitaalisista käyttöjärjestelmistä, puutteellisesti toimivista tietoteknisistä laitteista ja kiireestä johtuen. Lisäkuormitusta aiheutti epätietoisuus siitä, mistä saada tukea tietojärjestelmien käyttöön. Suurin osa vastaajista ei tiennyt, kuka on heidän työpaikkansa tietojärjestelmän vastuukäyttäjä, perehdyttäjä tai tukihenkilö. Noin viidesosa vastaajista myös ilmoitti, että ei ollut koskaan osallistunut tietojärjestelmäkoulutukseen.

Yhteistyö ja tiedonkulku koettiin sujuvaksi, kun kollega omalta tai toiselta alalta toimi samassa työyksikössä ja käytti samaa asiakastietojärjestelmää. Ammattihenkilöt kokivat myös, että heidän kirjauksiaan hyödynnettiin asiakastyössä moniammatillisesti. Kuitenkin suurin osa vastaajista arvioi, että heidän kirjoittamaansa tietoa ei vertaisarvioida työyksiköissä tai hyödynnetä kehittämistyössä. Lisäksi enemmistö koki, että heitä ei ole osallistettu tai kuntoutuksen ammattialakohtaisia tarpeita ei ole huomioitu tietojärjestelmien kehittämisessä.
 

Lopuksi

Kuntoutusalan ammattihenkilöt suhtautuvat myönteisesti kuntoutusalan mahdollisuuksiin digitaalisten palveluiden tarjoajina, vaikka kuntoutusalan digikunnossa ja tietojärjestelmien käytettävyydessä Pohjois-Savon hyvinvointialueella on parantamisen varaa. Ennen kuin kuntoutuksen digitaalisten palvelujen tarjontaa hyvinvointialueella lisätään, kuntoutusalan ammattihenkilöitä on tärkeää osallistaa digitaalisten palveluiden kehittämiseen. Ammattilaiset kaipaavat lisää koulutusta ja tukea niin tietojärjestelmien kuin digitaalisten palveluiden ja asiakastyössä hyödynnettävien digityövälineiden käytössä. Organisaation tuki on keskeistä digitalisaation onnistumisessa, ja ennen uuden teknologian käyttöönottoa tulisi sopia yhdessä toimintakäytännöistä, jotta teknologia palvelee palvelutuotannon prosessia parhaalla mahdollisella tavalla.

DigiKunto-tutkimushankkeen alustavat tulokset osoittavat, että kuntoutusalan digitalisaation edistäminen tarjoaa merkittäviä mahdollisuuksia Pohjois-Savon hyvinvointialueelle, mutta organisaatiotasolla onnistunut integraatio edellyttää tukitoimia:

• Koulutukseen panostaminen: Järjestetään jatkuvaa koulutusta digitaalisten palveluiden ja työvälineiden käytössä.
• Yhteistyön tukeminen: Edistetään tiedonkulkua eri järjestelmien välillä ja ammattilaisten kirjaaman tiedon hyödyntämistä tehokkaasti.
• Ammattilaisten osallistaminen: Otetaan ammattilaiset mukaan tietojärjestelmien kehittämiseen, jotta järjestelmät tukevat paremmin kuntoutusta.
• Käyttötuen vahvistaminen: Nimetään tietojärjestelmien vastuukäyttäjät, perehdyttäjät ja tukihenkilöt ja tiedotetaan heistä.
• Työhyvinvoinnista huolehtiminen: Huolehditaan, että digitaaliset järjestelmät tukevat ammattilaisten työhyvinvointia eivätkä lisää kuormitusta.

Näillä toimenpiteillä voidaan varmistaa, että digitalisaatio palvelee kuntoutusalan ammattihenkilöitä ja heidän asiakkaitaan parhaalla mahdollisella tavalla!

Tulemme pyydettäessä mielellämme esittelemään tuloksia tutkimuksestamme!

Tutkimusryhmä:

• Mari Kansanen, Ttm, ft, Tutkija, (Pohjois-Savon hyvinvointialue), mari.kansanen@pshyvinvointialue.fi
• Virpi Jylhä, FT, ft, tutkimuksen erityisasiantuntija, (Pohjois-Savon hyvinvointialue), virpi.jylha@pshyvinvointialue.fi
• Venla Karikumpu, TtM, sh, Tutkija, (Pohjois-Savon hyvinvointialue), venla.karikumpu@pshyvinvointialue.fi
• Ulla-Mari Kinnunen, professori (Itä-Suomen yliopisto), tutkimusprofessori, (Pohjois-Savon hyvinvointialue), ulla-mari.kinnunen@uef.fi ja ulla-mari.kinnunen@pshyvinvointialue.fi
• Tuulikki Vehko, FT, sh, Tutkimuspäällikkö, (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos), tuulikki.vehko@thl.fi
• Marja Äijö, TtT, ft, gerontologian ja kuntoutuksen yliopettaja, (Savonia ammattikorkeakoulu), marja.aijo@savonia.fi

Lisätietoa:
1.    DigiKunto-tutkimushanke - Pohjois-Savo 
2.    THL (2025). Julkaisut sote-digitalisaatiosta - THL
3.    SLL (2025). https://www.laakariliitto.fi/tutkittua-tietoa/tutkimukset/polte/
4.    Sote-sanastot, THL (2025) Sote-sanastot - Sanasto - Sosiaali- ja terveydenhuollon digitaalisten palvelujen sanasto
5.    Karikumpu, V., Vehko, T., Kansanen, M., Kinnunen, U.-M., Äijö, M., & Jylhä, V. (2025). Kuntoutuksen ammattihenkilöiden huolet digitaalisessa asiakastyössä. Finnish Journal of EHealth and EWelfare, 17(2), 171–187. https://doi.org/10.23996/fjhw.156693
 

Toinen aluevaltuustokausi käynnistyi – nyt on aika katsoa eteenpäin

Pohjois-Savon hyvinvointialueen toinen aluevaltuustokausi on alkanut. Uusi aluevaltuusto kokoontui ensimmäisen kerran 2. kesäkuuta, ja kokouksessa valittiin luottamushenkilöt keskeisiin toimielimiin: aluevaltuuston puheenjohtajistoon, aluehallitukseen, lautakuntiin ja jaostoihin. Nämä ovat tärkeitä valintoja koko alueemme kannalta – ja on ilo todeta, että kaikkiin toimielimiin saatiin hyviä ja osaavia päättäjiä. 

Uskon vahvasti, että yhteistyö valittujen luottamushenkilöiden välillä tulee olemaan rakentavaa ja että pystymme tekemään viisaita päätöksiä kaikkien pohjoissavolaisten hyväksi. 

Ensimmäinen kausi – rakenteet kuntoon 

Ensimmäinen valtuustokausi kului pitkälti rakenteiden luomiseen ja talouden sopeuttamiseen tiukkaan raamiin. Pohjois-Savon hyvinvointialue syntyi yhdistämällä 19 erilaista toimijaa, mikä tarkoitti suurta kirjoa arjen käytännöissä ja tietojärjestelmissä. Työtä on tehty paljon, ja hiljalleen yhteisiä toimintamalleja on saatu jalkautettua. 

Nyt katse toimintaan – mitä haluamme olla? 

Kun rakenteet alkavat olla kunnossa, on aika pohtia, millaista toimintaa haluamme hyvinvointialueellamme toteuttaa. Tässä pohdinnassa on hyvä palauttaa mieleen sote-uudistuksen keskeisiä tavoitteita: 

• kattavat ja tasalaatuiset palvelut 

• terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen 

• peruspalvelujen vahvistaminen 

• toimintojen integraatio 

• osaavan ja motivoituneen henkilöstön saatavuus 

Palvelut sinne, missä niitä tarvitaan 

On tärkeää tunnistaa, että palvelutarpeet vaihtelevat alueemme sisällä. Palveluiden on oltava saatavilla siellä, missä tarve on suurin. Alkaneella valtuustokaudella meidän on panostettava entistä vahvemmin hyvinvointia ja terveyttä edistävään toimintaan, eli HYTE-työhön. 

HYTE-työllä voidaan vaikuttaa paitsi ihmisten hyvinvointiin myös kustannusten kasvuun. Tarvitsemme enemmän verenpainemittareita kuin defibrillaattoreita – ennaltaehkäisy on avain. Tekonivelleikkausten sijaan tarvitaan kahvakuulia, sillä vahva lihaksisto suojaa niveliä. Huoleni ei kohdistu ensisijaisesti lihavuuteen, vaan siihen, onko ihmisellä aineenvaihdunnallisesti aktiivista kudosta, eli lihaksia. 

Perustason palvelut kuntoon – myös sosiaalityö mukaan 

Nyt on aika toteuttaa ajatuksia perustason palveluiden vahvistamisesta. Tämä tarkoittaa paitsi terveyden- ja sairaanhoidon toimintaedellytysten parantamista, myös sosiaalityön merkityksen tunnistamista. Monet terveys- ja hyvinvointierot juontavat juurensa sosiaalisiin ongelmiin – ja niitä meillä Pohjois-Savossa riittää. Tarvitsemme sekä arjen toimintaa että tutkimustietoa toimien vaikuttavuudesta. 

Integraatio – aloittamista vaille valmis? 

Edelliseltä kaudelta jäi tunne, että toimintojen integraatio on meillä savolaisittain "aloittamista vaille valmis". Nyt on aika päästä eroon ajattelusta, jossa puhutaan "meidän toimialasta" tai "meidän rahoista". Meillä on yhteinen tavoite: kaikkien pohjoissavolaisten terveys ja hyvinvointi. 

Mielikuva syntyy kohtaamisista 

Pohjois-Savon hyvinvointialueen toiminta on monin paikoin parempaa kuin sen maine. Me kaikki vaikutamme siihen, millainen mielikuva hyvinvointialueesta muodostuu – puheillamme, kirjoituksillamme ja viestinnällämme. 

Yksittäiselle palvelun käyttäjälle mielikuva syntyy siitä kohtaamisesta, jonka hän saa. Miten hänet kohdataan? Tuleeko hän kuulluksi? Mitä sanoja hän saa tuekseen? Hyvinvoiva, jaksava ja motivoitunut henkilöstö on meidän kasvomme julkisuuteen. 

Yhteinen matka alkaa 

Myönteisellä mielikuvalla varmistamme, että nuoret näkevät SOTE- ja pelastusalat houkuttelevina uravaihtoehtoina. Uusia tekijöitä tarvitaan. 

Osallisuutta on vahvistettava, niin asukkaiden kuin henkilöstön kuulemista ja kuuntelemista. Haastan kaikki päättäjät ja koko henkilöstön mukaan tälle yhteiselle matkalle. Meidän yhteinen tavoitteemme on hyvinvoiva ja elinvoimainen Pohjois-Savo. 

Hannu Kokki 
Pohjois-Savon hyvinvointialueen aluevaltuuston puheenjohtaja 

Asiakasraati tarkasteli vastaanottoprosessia – kuulluksi tuleminen ja jatkohoito keskiöön 

OmaTiimi-mallin ja Opetusvastaanotto Osmon yhteinen asiakasraati kokoontui 15.5.2025 keskustelemaan asiakkaan polusta terveysaseman vastaanottoprosessissa. Tapaamisessa käytiin läpi hoidon tarpeen arviointia, vastaanottotilannetta sekä jatkohoidon ohjaamista potilaan näkökulmasta. Keskustelu toteutettiin Learning Café -menetelmällä, jossa raatilaiset jakoivat kokemuksiaan ja näkemyksiään siitä, mitä onnistumisia ja hyviä käytäntöjä on olemassa ja miten niitä toivotaan vahvistettavan. Menetelmän kautta tunnistettiin myös kehityskohteet, jotta hoitoprosessi toimisi sujuvammin ja inhimillisemmin.

Enemmän yksilöllisyyttä, selkeyttä ja jatkuvuutta 

Asiakasraati toivoi vastaanottoprosessiin enemmän yksilöllistä kohtaamista, jossa heidän tilanteensa ja tunteensa otetaan vakavasti. Toistuvasti nousi esiin potilaan tarve tulla aidosti kuulluksi ja hänen kertomukseensa luottaminen erityisesti silloin kun oireet ovat epätavallisia tai vaikeasti selitettävissä.  

Selkeä viestintä oli yksi keskeisistä kehityskohteista: potilaat kaipaavat ymmärrettävää kieltä. Selkeiden ohjeiden ja jatkosuunnitelmien kertaaminen parantaa hoitoon sitoutumista ja vähentää epävarmuutta. Yhtenä esimerkkinä asiakasraadilla oli kokemusta jatkohoito-ohjeiden osalta siitä, että tiedot oli “piilotettu” OmaKannan syövereihin ilman ohjeistusta niiden löytymiseen.  Kun potilaalle kerrotaan selkeästi mitä tapahtuu seuraavaksi ja mistä jatkohoito-ohjeet löytyvät, hän voi osallistua omaan hoitoonsa aktiivisemmin.  

Jatkuvuus hoitoprosessissa oli asiakasraatilaisten mukaan merkittävä luottamusta ja turvallisuuden tunnetta vahvistava tekijä. Hyvänä pidettiin tilanteita, joissa sai asioida tutun ammattilaisen kanssa. Tuttu hoitaja tai lääkäri tunsi potilaan taustan ja osasi arvioida tilanteen nopeammin ja kokonaisvaltaisemmin.  

Vähemmän siiloutumista ja epävarmuutta 

Asiakasraati toivoi myös, että hoitojärjestelmässä olisi vähemmän siiloutunutta osaamista ja tiedonkulun katkoksia. Potilaat kaipaavat enemmän kokonaisvaltaista otetta – ei pelkästään yhden oireen tarkastelua kerrallaan, vaan kokonaisuuden huomioimista. Asiointia helpottaisi myös se, että potilailla olisi vähemmän epäselvyyttä palveluista ja yhteystiedoista: verkkosivujen selkeyttäminen ja selkokielinen tiedottaminen madaltaisivat kynnystä ottaa yhteyttä. Myös väsynyt tai kiireinen henkilökunta heijastui suoraan potilaskokemukseen. Kun potilas kokee olevansa vain yksi tapaus muiden joukossa, sitoutuminen hoitoon heikkenee. 

Konkreettisia kehitysehdotuksia 

Raadin keskusteluista nousi esiin monia konkreettisia ehdotuksia vastaanottoprosessin parantamiseen. Näitä olivat: 

• Koordinoiva hoitaja: yksi nimetty ammattilainen, joka huolehtii hoitoprosessin jatkuvuudesta ja seuraa, että sovitut asiat toteutuvat. 
• Jälkikäteinen yhteydenotto: hoitajan soitto potilaalle vastaanoton jälkeen, jos asiasisältö on ollut laaja tai herättänyt kysymyksiä. 
• Yhteisvastaanotot: monialaisten tarpeiden tilanteissa asiakkaan asioita voitaisiin käsitellä yhdessä useamman ammattilaisen kanssa. 
• Digihoitopolkujen kehittäminen: mahdollisuus viestiä hoitopaikan kanssa jälkikäteen nähtiin tärkeäksi erityisesti silloin, kun kysymyksiä herää myöhemmin. 
• Yhteystietojen selkeytys: yksi helposti löydettävä paikka, josta löytyy ohjeet, numerot ja vastuuhenkilöt. 
• Luottamus syntyy kohtaamisista: kun potilas kokee tulleensa huomioiduksi ja arvostetuksi, hän on myös motivoituneempi hoitamaan itseään ja sitoutumaan sovittuihin toimenpiteisiin. 

Nämä asiakasraadin tulokset tarjoavat arvokasta tietoa sekä omatiimien että opetusvastaanotto Osmon vastaanottoprosessin kehittämiseen. Ne osoittavat, että jo kohtaamisen tärkeys ja hoidon jatkuvuus ovat keskeisiä asioita luottamuksellisen hoitosuhteen rakentamiseen ja hoidon onnistumiseen. Tulokset kertovat myös siitä, että kaikissa Pohjois-Savon hyvinvointialueen perusterveydenhuollon yksiköissä vuoden 2026 loppuun mennessä käyttöön otettava OmaTiimi-malli tuo toivottua kehitystä vastaanottoprosessiin. Mallissa hoidon jatkuvuutta, potilaan yksilöllistä kohtaamista ja viestinnän selkeyttä edistetään mm. nimeämällä paljon palvelua tarvitseville ja pitkäaikaissairaille potilaille omat hoitoa koordinoivat oma-ammattilaiset. 

OmaTiimi- ja Opetusvastaanotto 2.0 -projektit ovat osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee täysin EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). Hankkeen aikana on tarkoitus ottaa käyttöön hoidon jatkuvuutta edistävä OmaTiimi-malli, sekä pilotoida ja käynnistää opetusvastaanotto Osmon toiminta. 

Lentävät taikurit, Neiti Etsivät, SoteSherlockit - etsivä työ sai monta nimeä

Etsivän työn projekti Pohjois-Savon hyvinvointialueen työikäisten sosiaalipalveluissa lähenee loppuaan. Kehittämistyön rinnalla olemme tehneet asiakastyötä palveluiden ulkopuolella olevien ihmisten kanssa.

Etsivässä työssä, kuten kaikessa sosiaali- ja terveysalan työssä, tärkeintä on kohtaaminen. Olemme kohdanneet satoja ihmisiä ja tilanteen niin vaatiessa olleet kohtaamatta. Siinä, missä toinen on ollut valmis avoimin silmin ja mielin kertomaan kerralla kaiken mitä mielen päällä on, on toinen ollut valmis vain painamaan pään alas katsomatta kohti. Pettymykset, aiemmat kokemukset ja häpeä omasta tilanteesta ovat painaneet välillä enemmän, kuin on tarpeellista. Ihmisen tahtiin edetessä on kuitenkin monen kanssa päästy pitkälle ja luottamus lähtenyt rakentumaan.
 

Matalan kynnyksen kohtaamisia

Etsivän työn kohtaamiset ovat pääsääntöisesti tapahtuneet kadulla ja ruokajaoissa. Ohjausta on saanut anonyymisti ja sitä on annettu siinä asiassa, mihin ohjausta on toivottu. Eniten tarve on ollut sosiaali- ja terveydenhuollon, Kelan, asumisneuvonnan, kriisityön ja diakoniatyön palveluille. Suurin osa ohjaustilanteista on ollut lyhytkestoisia, alle 30 minuuttia kestäviä. Tutkimusta emme tehneet, mutta toivomme, että nopea ja kynnyksetön ohjaus ja neuvonta on ehkäissyt raskaampien palveluiden tarvetta.

Ohjaus ja neuvonta ei aina ole ollut riittävää vaan etsivän työn kohtaamat ihmiset ovat tarvinneet apua palveluun pääsemiseen. Siinä missä meille on itsestään selvää soittaa ajanvaraukseen soittoajalla, ei kaikilla ole edes puhelinta soittamiseen. Palveluun hakeutumiseen voi vaikuttaa myös huoli siitä, ettei tule kuulluksi eikä saa tarvitsemaansa apua.
 

Moninaisissa haasteissa verkostotyön merkitys korostuu

Keskusteluissa ihmisten kanssa on saatu kuulla asiaa elämästä ja kuolemasta, kaikesta sen väliin jäävästä. Aiheina on tullut usein esiin yksinäisyys, taloushuolet, huolet läheisten tilanteista, päihteiden haitallinen käyttö, mielenterveyden haasteet, asunnottomuus ja erilaiset elämän kriisit.  Ihmisten tilanteet ovat harvoin yksioikoisia, vaan niiden taustalla on usein monialaisia ja monisyisiä, mahdollisesti pitkäkestoisiakin ongelmia. Ongelmat ovat kasautuneet ja voi olla haastavaa aloittaa ongelmien ratkominen.

Monella kohdatulla on ollut usean yhtäaikaisen palvelun tarve, joten palvelujärjestelmän tuntemus ja verkostoyhteistyö on ollut isossa roolissa. Etsivä työ on myös laajentanut käsitystä verkostosta. Perinteisten sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden rinnalle on etsivä työ tuonut verkostoon myös R-kioskit, kirjastot ja vartijat, joiden merkitys katutason ilmiöiden ja ihmisten havaitsijoina on tärkeä.
 

Tieto palveluiden kehittämisen tueksi lisääntyi

Rakenteellinen sosiaalityö on oleellinen osa etsivää työtä ja tästä syystä on ollut tarpeellista saada tietoa palveluihin pääsyyn ja niiden toimivuuteen liittyen. Etsivässä työssä on tärkeää tuoda esiin niiden ääntä, joiden ääni jää helposti kuulematta. Muun muassa nettisivujen vaikeaselkoisuus ja yhteystietojen puuttuminen, yöpäivystyksen paikkamäärän riittämättömyys ja asunnottoman sekä puhelimettoman haasteet saada aikavarausta akuuttitilanteessa terveydenhuoltoon ovat olleet aiheita Laatuportti-ilmoitusten tekemiseen.
 

Etsivä työ Pohjois-Savon hyvinvointialueella jatkuu

Etsivä työ koetaan merkityksellisenä, se on Pohjois-Savon hyvinvointialueen strategian mukaista toimintaa ja tulee jatkumaan työikäisten sosiaalipalveluissa. Palveluiden saavutettavuuden turvaamiseksi on tärkeää tuottaa palveluja monikanavaisesti, unohtamatta ihmisten pariin jalkautuvaa työtä. Ajan antaminen ja sensitiivinen kohtaaminen voi mahdollistaa löydetyksi tulemisen.
 

Kohtaamisiin,

Anne ja Elina

--

Etsivän työn projekti on osa Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hanketta, jonka rahoitus tulee EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU).

Orchidea-innovaatioalusta etenee pilotointivaiheeseen Pohjois-Savon hyvinvointialueella

Orchidea-innovaatioalustan kehittäminen Pohjois-Savon hyvinvointialueen tarpeisiin eteni toukokuussa suunnitellusti. Hankintaprosessi Keksi, kehitä ja kaupallista (KEIKKA) -hankkeessa on saatu päätökseen, ja Orchidea otetaan virallisesti käyttöön pilottivaiheessa kesäkuussa 2026.

Orchideaa on muokattu Pohjois-Savon hyvinvointialueen tarpeisiin sopivaksi. Pilotointi aloitetaan pienimuotoisesti tutkijoista koostuvalla koeryhmällä ja laajennetaan käyttöön vaiheittain. Jatkossa uuden innovaation idean voi jättää suoraan Orchidea-alustalle lomakkeen kautta. Tiedotamme tästä tarkemmin, kun alkupilotointi on valmis ja lomake julkaistu. Aluksi lomake on hyvinvointialueen henkilöstön käytössä, mutta myöhemmin se avataan myös asukkaille.

Uudistetaan yhdessä – innovatiiviset hankinnat kehityksen moottorina

Innovatiivisilla julkisilla hankinnoilla tarkoitetaan uuden tai merkittävästi parannetun ratkaisun hankintaa, jolla julkinen organisaatio parantaa palveluidensa vaikuttavuutta, laatua tai tuottavuutta. KEIKKA-hankkeessa selvitämme Pohjois-Savon hyvinvointialueen tietoisuutta innovatiivisista hankinnoista ja vertailemme muiden hyvinvointialueiden tilanteita. Toukokuussa käynnistimme keskustelut aiheesta muiden hyvinvointialueiden sekä joidenkin ammattikorkeakoulujen kanssa.

Lisäksi olemme kartoittaneet kansainvälisten innovatiivisten hankintojen tilannetta. Kaikki havainnot kootaan osaksi hankkeessa laadittavaa raporttia PSHVA:n innovatiivisista hankinnoista. Myös keskustelut PSHVA:n hankintatoimen kanssa on aloitettu. Seuraava yhteinen palaveri pidetään kesäkuussa, jolloin sovimme syksyn aikatauluista ja tavoitteista.

Tutkimuksen voimaa – KEIKKA-hanke mukana Kliinisen tutkimuksen päivässä

Toukokuun kohokohtiin kuului Kliinisen tutkimuksen päivä, jonka järjestämisvuoro oli tänä vuonna Pohjois-Savon hyvinvointialueella. Tapahtuma kokosi yhteen yli 250 tutkijaa, asiantuntijaa ja tutkimuksesta kiinnostunutta osallistujaa sekä paikan päälle että etäyhteyksin.

Päivän aikana kuultiin ajankohtaisia puheenvuoroja ja käytiin keskusteluja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnasta. Tapahtumassa oli myös mahdollisuus tutustua eri tutkimustoimijoihin seminaaritilassa.

KEIKKA-hanke oli mukana tapahtumassa, ja toimintaamme esiteltiin luentojen tauoilla. Innovaatiotoiminnan kehittäminen herätti kiitettävää kiinnostusta ja saimmekin paljon kannustusta hankkeen tärkeydestä. 

Ensimmäinen seurantaraportti työn alla, lomat lähestyvät

KEIKKA-hankkeen ensimmäinen seurantaraportti ajanjaksolta 1.5.2024–30.4.2025 on työn alla ja se palautetaan ennen kesälomien alkua. On ilahduttavaa, että EURA-järjestelmä on kehittynyt ja vanhoista Excel-pohjaisista raporteista on voitu luopua.

Kesäkuu on vielä täynnä tekemistä ennen ansaittua lomakautta. KEIKKA-blogi vetäytyy kesätauolle heinäkuuksi, ja palaamme elokuussa virkistyneinä ja valmiina uusiin haasteisiin! Ennen tätä kuitenkin vielä huikkaamme terveisemme kesäkuulta. Seuraa siis blogiamme!
 

Sonja Reinikka
Projektikoordinaattori
Keksi, kehitä ja kaupallista -hanke (KEIKKA)

--

Tutustu hankkeeseen: Keksi, kehitä ja kaupallista -hanke (KEIKKA)
Aiemmat blogikirjoitukset:
4/30/2025 Keikka-hankkeessa hankittu innovaatioalusta vauhdittaa innovaatioiden keräämistä
4/17/2025 Keikka-hankkeessa edetään innovaatioalustan hankinnalla ja verkostoyhteistyöllä
3/31/2025 KEIKKA-hanke: Innovaatioiden ja kaupallistamisen uusi aikakausi Pohjois-Savossa

--

KEIKKA-hanketta osarahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Rahoituksen myöntäjänä toimii Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Opiskelijoiden resilienssin vahvistaminen koulutuksen aikana: Ajatuksia opetusvastaanotto Osmon käynnistymisen kynnyksellä

Hyvinvointialueiden koulutus- ja kehittämistoimijoiden kansalliset koulutus- ja verkostopäivät “Maailma muuttuu – miten vahvistaa henkilöstön osaamista?” järjestettiin Kuopiossa 8.-9.5.2025. Tapahtumassa professori, ylilääkäri Ville Leinonen ja hankepäällikkö Minna Rytkönen osallistuivat dialogikeskusteluun “Kuinka koulutuksella ja koulutuksen aikana pystytään vahvistamaan tulevien ammattilaisten stressinhallintakykyä ja resilienssiä?” 

Resilienssi, eli kyky selviytyä ja sopeutua vastoinkäymisiin, on tärkeä taito, joka auttaa opiskelijoita menestymään sekä opinnoissaan että tulevassa työelämässä. 

Leinonen ja Rytkönen nostivat esiin keinoja resilienssin kasvattamiseksi. Keskeisiä tekijöitä ovat ajankäytön hallinta ja kyky tehdä vaikeita päätöksiä – myös "ei" on osattava sanoa.

– Resilienssiin vaikuttavat oman pään sisäiset prosessit. Esimerkiksi jos heräät yöllä, voit päättää jatkaa unia sen sijaan, että jäisit valvomaan ja pohtimaan tapahtunutta. Toki helpommin sanottu kuin tehty! Yöllinen heräily voi olla myös merkki siitä, että nyt olisi syytä hiljentää vauhtia, Ville Leinonen kertoi.

Palautuminen sekä omien ajatusten ja tunteiden hallinta ovat myös tärkeitä resilienssin kasvattamisessa.

– Arjen poluilla tulee vastaan risukkoa ja välillä kivikkoa. Ne on vain ylitettävä, jotta pääsee eteenpäin, kuvaili Minna Rytkönen. 

Turvallisen oppimisympäristön luominen, jossa opiskelijat voivat oppia käytännön taitoja turvallisesti, on olennaista. Opiskelijoiden on tärkeää saada tukea kouluttajilta ja ohjaajilta sekä voida kysyä kysymyksiä. Myös haastavien tilanteiden toimintatapojen on oltava tiedossa.

– Tässä on numero, johon soitat. Tässä on ovi, johon koputat, jos on ongelma, Leinonen kuvaili. 

Yhdessä oppiminen ja vuorovaikutus ovat tehokkaita keinoja resilienssin tukemisessa.

– Nykyisin opiskelijat odottavat herkästi itseltään täydellistä suoritusta ja pelkäävät epäonnistumista. Kukaan ei suoriudu täydellisesti, ja on ihan ok olla keskeneräinen, Rytkönen huomautti. 

Opiskelijoiden on myös tärkeää löytää oma alansa ja ekologinen lokeronsa, jossa he kokevat olevansa hyviä.

– Sanon opiskelijoille, että tehkää sitä, mikä on hauskaa ja mihin teillä on sisäinen intuitio, Leinonen lisäsi. 

Opetusvastaanotto Osmo on tulevaisuuden monialainen oppimisyksikkö, joka kouluttaa tulevia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia ja tarjoaa kokonaisvaltaisia palveluita pohjoissavolaisille. Opetusvastaanotto integroi hoidon jatkuvuuden periaatteet osaksi tulevien sote-ammattilaisten työskentelyä ja palvelujärjestelmää. Tavoitteena on vuosiin 2029-2030 mennessä saavuttaa 50 000 asiakaskohtaamista vuosittain hyvinvointialueen pysyvänä toimintana. 

Lue lisää: 
- Opetusvastaanotto Osmo
- OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanke 
 

Opetusvastaanotto 2.0 -projekti on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee täysin EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). Hankkeen aikana on tarkoitus pilotoida ja käynnistää opetusvastaanotto Osmon toiminta. 

Kansallinen terveysindeksi 2021–2023: Pohjois-Savo on edelleen sairainta aluetta – työkyvyttömyys yleisintä naisilla, tapaturmia vähemmän kuin muualla Suomessa

Kansallinen terveysindeksi on jälleen julkaistu. Tiedot perustuvat vuosien 2021-2023 rekisteritietoihin ja kuvaavat laajasti sairauksien ja työkyvyttömyyden yleisyyttä hyvinvointialueilla, jatkossa tiedot päivittyvät vuosittain.  

Pohjois-Savossa sairastavuus on koko maan tasoon verrattuna yleisintä. Työkyvyttömyysindeksi on korkein pohjoissavolaisilla naisilla ja kainuulaisilla miehillä. Pohjois-Savo on edelleen sairainta aluetta varsinkin tuki- ja liikuntaelinten sairauksien ja mielenterveyden osalta, kuten myös aiemmassa 2019-2021 tilanneraportissa todettiin. Matalin indeksiluku eli Suomen paras tulos meillä on tapaturmissa. Lue lisää: Kansallinen terveysindeksi 2021–2023 : Sairastavuus ja työkyvyttömyys edelleen yleisintä Itä ja Pohjois-Suomessa  

Terveysindeksin luvut kuvaavat hyvinvointialueiden väestön terveyttä ja työkykyä suhteessa koko maan tasoon (koko maa = 100). Indeksin arvo on sitä suurempi, mitä yleisempää sairastavuus tai työkyvyttömyys alueella on. Mitä pienempi luku on, sitä terveempiä olemme ja jos luku on alle 100, olemme sen sairauden osalta muuta maata terveempiä.  


Kuva 1: Lähde: THL Tilastoraportti 26/2025 Kansallinen terveysindeksi 2021-2023  

Vaikka tilanne näyttää kurjalta näin pohjoissavolaisen silmin katsottuna, niin muutosta parempaankin on tapahtunut. Indekseistä ”vain” työkyvyttömyys-, mielenterveys- ja diabetesindeksi ovat nousseet, kaikissa muissa on tapahtunut laskua. Numeroiden takana lienee monia vaikuttavia tekijöitä. Tilastoraportissa todetaan sekä hyvän että huonon kehityksen syiksi esimerkiksi elintapamme, työttömyys tai työllisyys, taloudellinen tilanne ja koulutus, sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuus sekä kulttuuriset ja geneettiset tekijät (THL 2025). 

Pohjois-Savon hyvinvointialueen tiedot (koko maan keskiarvo kaikissa 100) 



Kuva 2: Lähde: Tulostaulukko - Tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi  

Tiedämme, että useimpia sairauksia pystytään ehkäisemään elintavoilla. On tutkittu, että Suomessa noin 18 % kuolemista liittyy ravitsemukseen. Paikallaan oloa hieman vähentämällä saadaan hyvinvointialueellamme jopa 17 miljoonan euron säästöt kansansairauksien hoidossa. Yhden kaatumisen seurauksena tulleen lonkkamurtuman hoito maksaa n. 30 000 euroa ja 70-80% keuhkosyövistä johtuu tupakoinnista. Näihin kaikkiin liittyy vielä inhimillisen kärsimyksen välttäminen, jolle ei hintalappua voida asettaa. On siis tärkeää samanaikaisesti pyrkiä ehkäisemään sairauksia ja kehittämään niiden hoitoa hyvinvoinnin edistämiseksi.  

Laajassa hyvinvointikertomuksessa  2021-2025 kuvataan pohjoissavolaisten hyvinvoinnin tilaa. Hyvinvointia edistävä työ on kantanut hedelmää ja yhdessä tekemällä hyvä suunta varmasti jatkuu. Hyvinvointialueen HYTE- ja osallisuuspalveluyksikkö koordinoi hyvinvointia ja terveyttä edistävää työtä Pohjois-Savossa. Työskentelemme yhdessä hyvinvointialueen palvelujen, kuntien ja eri toimijoiden kanssa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi eli pyrimme osaltamme vähentämään palvelujamme tarvitsevien asiakkaiden määrää.  

Uutta hyvinvointisuunnitelmaa vuosille 2025-2029 työstetään parhaillaan satojen pohjoissavolaisten toimijoiden kanssa. Suunnitelmaa tehdään ja toteutetaan mm. hyvinvointialueen palvelujen, kuntien, järjestöjen ja yhdistysten, oppilaitosten, poliisin, aluehallintoviraston, yritysten, seurakuntien ja asukkaiden kanssa.  Suunnitelmassa kuvataan ja sovitaan yhdessä toteutettavaksi keinoja, joilla voidaan esimerkiksi vähentää työkyvyttömyyttä tai mielenterveyden haasteita. Pyrimme löytämään juurisyyt ja vaikuttamaan niihin yhdessä arkeen sopivilla keinoilla.   

Hyvinvoinnin edistäminen ja siten sairastavuuden ja työkyvyttömyyden ehkäisy tapahtuu meidän kaikkien arjessa. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi laadukkaan kouluruuan syömistä, arkiliikuntaa, ammattilaisten taitoa ottaa puheeksi asioita, kohtaamispaikkoja eri ikäisille yksinäisyyden ehkäisemiseksi, ihmisen kokonaisuuden huomioivia hoitopolkuja, kulkureittien liukkauden ehkäisyä, istumisen tauottamista, kuulumisten kysymistä ja monia muita pieniltäkin tuntuvia asioita, joita emme aina edes huomaa. Meillä jokaisella on vastuu huolehtia itsestämme ja läheisistämme voimavarojemme mukaisesti niin vapaa-ajalla kuin työssämmekin.  

Hyvinvoinnin edistämisen ei tarvitse olla jokin erityinen palvelu tai erityinen tehtävä. Kuten viimeksikin tätä asiaa kirjoittaessa, kysymme, että saisimmeko kanavoitua savolaisen leppoisuuden myös hyvinvointiimme ja ajattelisimme hyvinvointimme edistämistä mukavana arjen touhuna ja itsensä hyvänä pitämisenä? 

Terveysindeksiä pohti 

Pohjois-Savon hyvinvointialueen HYTE- ja osallisuus palveluyksiköstä

hyvinvointikoordinaattori Marika Lätti  

HYTE- ja osallisuuspäällikkö Säde Rytkönen 

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2025. Kansallinen terveysindeksi 2021-2023. Julkaistu 7.5.2025. THL Tilastoraportti 26/2025 Kansallinen terveysindeksi 2021-2023 . 

Tämä tiimi on MIELIHYVIN DUUNISSA :)

Hyvää vauhtia käynnissä olevan kansallisen Mielihyvin duunissa 2.0 -hankkeen tavoitteena on auttaa työpaikkoja ja koulutussektoria kehittämään osaamistaan nuorten mielen hyvinvoinnin tukemisessa. 

Tutustu hankkeen toimijoihin Pohjois-Savon hyvinvointialueella!

1) Keitä olemme?
Tiimimme muodostavat Kalle Onnela, Hanna Kekkonen ja Terhi Asikainen. Kehittämistä tehdään alueellamme tiiviissä yhteistyössä Savon ammattiopiston kanssa, josta tiimiimme kiinteänä osana kuuluu myös erityisopettaja Leena Parkkonen. 

2) Mitä teemme?
Pohjois-Savon hyvinvointialue (PSHVA) työllistää yli 12 500 ammattilaista ja tarjoaa vuosittain tuhansia työelämäjaksoja ammattiin opiskeleville. Hankkeen aikana vahvistamme koulutussektorin valmiuksia tukea nuorten mielen hyvinvointia tukevaa toimintakulttuuria. Kehittämistyötä teemme yhdessä esihenkilöiden, työyhteisöjen ja työhyvinvointipalveluiden kanssa. 

3) Miksi olemme mukana hankkeessa?
Henkilöstö on jokaisen organisaation tärkein voimavara, joten jo olemassa olevien ja tulevien työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtiminen ja siihen panostaminen on meidän kaikkien yhteinen asia ja etu. 
Pohjois-Savon hyvinvointialueen yhtenä strategisena painopisteenä on hyvinvoiva henkilöstö, joka voi kokea työssään innostuneisuutta, arvostusta ja iloa. Haluamme olla vahvistamassa mielen hyvinvointia tukevaa toimintakulttuuria, jossa pääpaino on mielenterveyttä tukevissa arkikäytännöissä. Ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen merkitys on tärkeää paitsi yksilön, myös yhteiskunnallisesti mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen voimakkaan kasvun näkökulmasta. 

4) Mikä hankkeessa on mielestämme tärkeää?
Pohjois-Savon hyvinvointialueen työhyvinvointi- ja työsuojelupäällikkö Anne Roposen mukaan on huippua olla hankkeessa mukana, koska haluamme työnantajana tukea työntekijöidemme työkykyä ja työhyvinvointia. Mielestämme on tärkeää, että hankkeessa lisätään ymmärrystä mielen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Jokainen voi osaltaan olla vaikuttamassa ja luomassa mielen hyvinvointia tukevaa toimintakulttuuria. Lisäksi keskeistä on, että työntekijät saavat käyttöönsä menetelmiä ja työkaluja mielen hyvinvoinnin tukemiseen opetusympäristöissä ja työyhteisöissä. 

5) Sana on vapaa
Hyvinvointi löytyy arjesta, jossa pienillä teoilla voimme vaikuttaa paitsi itseemme, myös ympärillämme oleviin. 

Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus!

--

Mielihyvin duunissa 2.0 -hanke toteuttaa Työelämän mielenterveysohjelmaa. Sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaa hanketta EU:n elpymis- ja palautumistukivälineestä (RRF) osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa. 

Tutustu hankkeeseen myös internetsivulla: Mielihyvin duunissa 2.0


 

KEIKKA-hankeessa hankittu innovaatioalusta vauhdittaa innovaatioiden keräämistä

Keksi-, kehitä- ja kaupallista (KEIKKA) -hankkeessa on edetty suunnitellusti innovaatioalustan hankintaan. Sähköisen innovaatioalustan pilotointiin valikoitui Orchidea. Perusteena palvelun valintaan oli kotimaisuus ja se, että palvelu on käytössä tai tulossa koekäyttöön usealla muulla hyvinvointialueella. Sopimus palvelun pilotoinnista Pohjois-Savon hyvinvointialueella on allekirjoitettu.

Hyvinvointialueiden näkökulmasta innovaatiot tarkoittavat uusia ideoita ja teknisiä keksintöjä, joilla voidaan parantaa terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen laatua tai tehostaa niiden tuottamista. Innovaatiot edistävät hyvinvointialueiden kehitystä, ja niistä hyötyvät niin palvelujen käyttäjät, palveluntuottajat kuin hyvinvointialueet kokonaisuudessaan. 

Orchidea-alusta mahdollistaa innovaatioiden helpon keräämisen paitsi hyvinvointialueen työntekijöiltä, myös opiskelijoilta, asukkailta ja yhteistyöorganisaatioilta. Sähköistä innovaatioalustaa pilotoidaan Pohjois-Savon hyvinvointialueella 6/2025-12/2026. Pilotti rahoitetaan KEIKKA-hankkeesta ja näin ollen hyvinvointialueelle tästä ei kustannuksia pilottivaiheessa synny. Mikäli pilotointi on onnistunut, selvitetään pysyvän hankinnan mahdollisuutta.

Orchidean käyttöönotto etenee vaiheittain. Alustaan pääsevät tutustumaan kesäkuun alusta alkaen kaikki Pohjois-Savon hyvinvointialueen työntekijät, vaikka kehitystyö onkin tuolloin vielä kesken. Tulevaisuudessa - alustan ollessa käyttövalmis - otetaan mukaan myös ulkopuolisia toimijoita, ja kuka tahansa voi tuolloin syöttää ideoita alustalle Idealomakkeiden kautta. Innovaatioita toivotaan myös alueen asukkailta ja potilailta. Hankkeen aikana ideoiden ensikäsittelystä vastaa KEIKKA-hankkeen henkilöstö. 

Kaikkien osallistumista tarvitaan, jotta innovaatioiden määrä Pohjois-Savossa saadaan kasvuun! 
 

Benchmarkkausta ja innostavia kohtaamisia

Nykyisin puheessa vilisee englanninkielisiä muotitermejä, kuten benchmark. Tämä tarkoittaa omien tai organisaation toimintatapojen ja prosessien vertaamista toisen parhaiten vastaaviin käytäntöihin. 
KEIKKA-hankkeen toimenpiteissä on määritelty, että vertailemme Pohjois-Savon hyvinvointialueen innovaatiotoimintaa muiden hyvinvointialueiden vastaavaan toimintaan ja vaihdamme ajatuksia innovaatiotoiminnan kehitysmahdollisuuksista. Olemmekin käyneet tällaisia keskusteluja runsaasti Teamsin välityksellä ja olemme saaneet kuulla esim. Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueiden tutkimus-, kehitys- ja innovaatio-toimintamalleista. 

Saimme myös kunnian isännöidä Kajaanin ammattikorkeakoulun ja Kainuun hyvinvointialueen vierailijoita. Vietimme yhdessä erittäin innostavan aamupäivän keskustellen heidän tavastaan kehittää innovaatiotoimintaa. Heillä on käynnissä INSPIS-ryhmähanke, jonka tavoitteena on käynnistää Kainuun “Hyvän terveyden ja hyvinvoinnin innovaatioekosysteemin” rakentaminen. Jäämme innolla odottamaan tulevaa yhteistyötä hankkeen toteuttajien kanssa!

Olemme myös käyneet keskusteluja eri hyvinvointialueiden kanssa heidän innovatiivisten hankintojen mallistaan ja kokemuksistaan. Toukokuussa lähdemme selvittämään yhdessä hankintatoimen kanssa, millainen Pohjois-Savon hyvinvointialueen tietoisuus innovatiivisista hankinnoista on tällä hetkellä.
 

Sonja Reinikka
Projektikoordinaattori
Keksi, kehitä ja kaupallista -hanke (KEIKKA)

Seuraa blogiamme saadaksesi ajankohtaisia päivityksiä hankkeen etenemisestä.
Tutustu myös: Keksi, kehitä ja kaupallista -hanke (KEIKKA) - Pohjois-Savo

--

KEIKKA-hanketta osarahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Rahoituksen myöntäjänä toimii Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Kotihoidossa ikääntyneen asiakkaan palveluita suunnitellaan yksilöllisesti ja joustavasti

Edellisessä TET-päivässäni pääsin tutustumaan Suokadun kotihoidon toimintaan Kuopiossa, jossa seurasin tiimin sairaanhoitaja Iidan ja lähihoitaja Arjan työtä lähietäisyydeltä. Työn lomassa käydyt keskustelut ja asiakkaiden kohtaaminen opettivat minulle paljon kotihoitomme mukautumiskyvystä.

Suokadun kotihoidossa työskentelee yksi sairaanhoitaja ja 16 lähihoitajaa. Asiakkaita heillä on tällä hetkellä 47. Suokadun kotihoito eroaa monista muista kotihoidon tiimeistä siinä, että sen asiakkaat asuvat Vanhustenkotiyhdistyksen esteettömissä vuokra-asunnoissa Suokadun toimintakeskuksen yhteydessä. Kyseessä ei kuitenkaan ole palvelutalo, vaan kotihoito auttaa asiakkaitaan kuten muissakin tiimeissä. Mutta yhdistyksen asunnoissa voi asua myös ikäihmisiä, jotka eivät tarvitse vielä kotihoidon apua.

Toimintakeskus tarjoaakin helposti saavutettavia palveluita Vanhustenkotiyhdistyksen asunnoissa asuville ikäihmisille, mutta myös kauempaakin saapuville henkilöille. Tiloissa toimii muun muassa lounasravintola sekä Ikäkeskuksen neuvonnan kasvokkain-piste. Siellä on tarjolla myös paljon erilaisia palveluita ja harrastusmahdollisuuksia niistä kiinnostuneille. Sairaanhoitaja Iida kertoikin, että osa heidänkin asiakkaistaan hyödyntää etenkin lounasravintolan palveluita.

Työntekijät tarvitsevat lisää osaamista asiakkaiden päihde- ja mielenterveyshaasteisiin

Tämä päivä osoitti minulle, kuinka monipuolista, haastavaa ja vastuullista sairaanhoitajan työ kotihoidon tiimissä on. Sairaanhoitajilla on kokonaisvastuu tiimin asiakkaiden hoidosta ja välillä he joutuvat käyttämään salapoliisitaitoja selvittäessään asiakkaiden asioita kuten mitä apuja uusi asiakas mahdollisesti tarvitsee tai onko hänellä edunvaltuutusta.

Iida laski myös, että omaisten ja tiimin työntekijöiden lisäksi hän tekee tiivistä yhteistyötä yli 20 yhteistyötahon kanssa – puhelimessa tulee siis vietettyä väkisinkin paljon aikaa. Tämän lisäksi hänelle kuuluu luonnollisesti muun muassa lääkärin kierrolle osallistuminen, asiakkaiden laajemmat muistitutkimukset, rokotukset sekä muut pistoshoidot.

Sairaanhoitajan työ voikin joidenkin mielestä näyttää näkymättömältä, kun he joutuvat hoitamaan ja hallinnoimaan asiakkaiden asioita toimistotiloista käsin. Tämä on kuitenkin elinehto sille, että homma pyörii ja asiakas saa tarvitsemansa avun.

Minulle kerrottiin, että Suokadun kotihoidon asiakkaissa on muistisairaiden lisäksi paljon päihde- ja mielenterveyshaasteisia ikäihmisiä. Sekä Iida että Arja toivat esille, että vastaava asiakaskunta lisääntyy myös muissa ikääntyneiden palveluissa, mutta ikäihmisiin erikoistuneita lähihoitajia ei ole opinnoissaan koulutettu riittävästi kohtaamaan heitä. Tähän asiaan olisikin hyvä kiinnittää huomiota niin opintoja suunniteltaessa, mutta viimeistään myös työyhteisöissä, jotta jokaisella työntekijällä on riittävä osaaminen asiakkaiden hoitamiseksi.

Palveluidemme tulee joustaa asiakkaiden tarpeiden mukaan

TET-päivän asiakaskäynneillä pääsin todistamaan ikäihmisten perushoitoa kotihoidossa. Varmistelimme, että asiakas on ottanut lääkkeet ja toisen kanssa otimme yhdessä astmalääkkeen. Muistuttelimme myös lounaan syömisestä sekä siitä, että jos yöllä kivut yltyvät liian koviksi, niin apua ja kipulääkettä voi pyytää painamalla ranteessa olevan turvarannekkeen nappia. Kipujen kanssa ei tarvitse olla.

Lähihoitajalla voi olla Suokadun kotihoidossa jopa 16 käyntiä päivän aikana. Käyntien pituudet vaihtelevat ja käyntejä tehdään myös parityönä, koska osa asiakkaista on raskashoitoisempia. Päivät on tiukkaan suunniteltu, ja jos asiakkaan luona tulee suunnittelematon tilanne vastaan, voi se laittaa päivän aikataulut täysin uusiksi.

Keskustelimme myös siitä, että kuinka jokaisen asiakkaan kanssa suunnitellaan yksilöllisesti hänen tarvitsemansa palvelut ja apuvälineet. Ei ole yhtä ja samaa muottia, joihin kaikkien tulee sopia. Esimerkiksi asiakkaan kanssa voidaan kokeilla lääkeautomaattia tai etähoivaa, mutta jos nämä teknologiset palvelut eivät toimi hänen kohdallaan, niin niistä luovutaan ja kokeillaan jotain muuta.

Tämä kuvaa hyvin sitä, kuinka palveluidemme pitää pystyä joustamaan, koska avun ja palveluiden tarve voi vaihdella hyvinkin paljon. Osalle sopii etähoivan palvelut, toinen saattaa tarvita kuusi käyntiä kahdelta hoitajalta päivässä ja kolmas pärjää yhdellä lyhyellä kotihoidon käynnillä päivässä.

Päivästä riittäisi enemmänkin kerrottavaa, mutta kaikki ei yhteen blogitekstiin mahdu. Kiitos vielä Iidalle ja Arjalle perehdyttämisestä kotihoidon työhön.

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Pysähdytään aidosti asiakaskokemuksen äärelle

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämisen avulla pyrimme löytämään keinoja, jotka helpottavat työntekijöiden arkea. Saatamme helposti unohtaa sen kaikista tärkeimmän eli asiakkaan kokemuksen siitä, vastaako palvelu aidosti hänen tarpeisiinsa. EU-rahoitteisessa Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa kehitämme uudenlaista moniammatillista vanhemmuuden tuen toimintamallia vahvasti asiakasosallisuus huomioiden.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Pohjois-Savossa olemme moniammatillisen tiimimme kesken hyödyntäneet kokemusosaajien näkökulmia heti kehittämistyön alkumetreiltä lähtien. Järjestimme kokemusosaajille myös Pulinapajan, jossa pysähdyimme tarkastelemaan sitä, millaista vanhemmuuden tukea tarvitaan ja miten vanhemmuuden tukemisessa voitaisiin hyödyntää kokemusosaamista. Kun asiakkaat tai asiakkuudessa joskus olleet saavat osallistua palvelujen ja toimintamallien suunnitteluun ja kehittämiseen, heidän tarpeensa ja toiveensa tulevat paremmin huomioiduiksi.

Tiimimme tavoitteena on vahvistaa palautetietoista työotetta Pohjois-Savon hyvinvointialueen lastensuojelun palveluissa. Palautetietoinen työote on yksi keskeinen tapa huomioida asiakkaan kokemuksia sekä arvioida asiakkaille tarjottavien palvelujen laatua ja vaikutuksia jatkuvasti saadun palautteen perusteella. Palautetietoisuus on kuitenkin jotakin syvempää kuin pelkästään asiakaspalautteen keruu. Sen tulisi olla keskeinen osa päivittäistä työskentelyä ja palautteen aktiivista hyödyntämistä palvelujen parantamiseksi. Työntekijän ja asiakkaan välinen luottamuksellinen suhde ja vuorovaikutus vahvistuvat, kun asiakas huomaa, että hänen kokemuksistaan ollaan aidosti kiinnostuneita.

Aito kokeilukulttuuri on oikeastaan ainoa tapa löytää parhaita innovaatioita. Jos emme lähde avoimin mielin kokeilemaan, emme myöskään tiedä, mitkä uudet tavat toimivat parhaiten. Ajoittain kokeiluja tehdään myös erehdysten kautta, ja tämä vaatii armollisuutta itseään ja muita kohtaan. Toivon, että olisimme jatkossa avoimempia epäonnistumisille ja oppisimme näkemään ne mahdollisuuksina uudenlaiselle ajattelulle ja toiminnalle. Reflektoimalla kokemuksia tiimien, kokemusosaajien sekä asiakkaiden kanssa, voimme löytää ratkaisuja asioihin, jotka eivät välttämättä olisi tulleet esiin, jos emme olisi uskaltaneet kokeilla.

Minulla on vahva usko siihen, että asiakkaiden kokemuksia aidosti kuulemalla ja avoimella kokeilujen kulttuurilla voimme saada kehitettyä aidosti vaikuttavia sekä asiakkaiden tarpeisiin vastaavia palveluja. Näin osallisuusviikon kunniaksi haastankin kaikkia pohtimaan, miten asiakkaiden osallisuus toteutuu tällä hetkellä omassa työssä ja miten sitä voisi omalla toiminnalla vahvistaa.

Sanna Tchaplinski
Kehittäjä-sosiaalityöntekijä
Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hanke, Pohjois-Savon hyvinvointialue

Kirjoitus on julkaistu alunperin Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ISOblogissa 5.2.2025. 
 

Yhteisellä kielellä, vuorovaikutustaidoilla ja tutkivalla otteella tehdään paras mahdollinen muutosmatka

Tutussa lasten lorussa sanotaan:

“Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!”

Hiekkakakkua leipoessa loru auttaa “leipureita” rytmittämään kerrosten sekoittumiseen ja tiivistymiseen tarvittavat yhteiset taputukset. Ilman rytmiä ei synny tasainen tiivistyminen ja tiivistymättä kakku hajoaa. Tiivistyminen on yhteyttä ja rytmi on vuorovaikutusta – niitä ilman ei synny uutta.

Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hanketyö tarjoaa näköalapaikan monitoimijaiseen ja -ammatilliseen sekä asiakasvuorovaikuttamiseen. Vuorovaikutus on erityisesti näin monella rajapinnalla erittäin keskeinen ja samalla hyvin haavoittuva osa yhteistyösuhteen rakentamisessa. Vuorovaikutustaitojen merkitys vain korostuu, mitä haavoittuvammassa tilanteessa olemme. Olevaa ja elettävää tarkastellessamme, uuden edessä ja muutoksen kynnyksellä me kaikki tavalla tai toisella olemme haavoittuvia. Tämä koskee niin jokaista asiakasperheen jäsentä ja perhekokonaisuutta kuin heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia ja meitä hankkeessa työskenteleviä. Hanketyöntekijöinä pääsemme parhaimmillamme hyödyntämään osaamistamme vuorovaikutustaitojen ja vuorovaikutuksen edistäjinä. Voimme tarjota turvallisen tilan kuulla ja tulla kuulluiksi, vahvistaa oman äänen kuulumista ja muiden ymmärrystä sen kuulemisessa.

Vuorovaikutustaidot tarkoittavat kykyä ja halua vaihtaa ajatuksia, kokemuksia ja mielipiteitä, sekä yhteistä toimintaa ja tekoja. Minulle yhdessä toimiminen näyttäytyy keskeisimpänä ja tärkeimpänä – ja helpoimmin menetettävänä osana vuorovaikutuksen herkkää palapeliä. Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa olemme tämän palapelin äärellä – ja sitä kokoamassa luodessamme moniammatillista yhteistyötä. Itselleni tärkein haaste ja toimintaa ohjaava neuvo on tämän yhteistyön avauksissa Happoradion sanoitusta mukaillen:

“Puhua äänellä, jonka kuulet, sanoilla, jotka ymmärrät”.

Ilman yhteistä kieltä ja kuuluvaa ääntä ei saa itse omaa asiaansa välitettyä. Toisaalta on myös mahdoton ymmärtää muita, jollei etsi taajuutta kuulla toisen ääntä ja ymmärtää sanoja – tehdä tilaa dialogille. Dialogin ytimessä on kutsu liittyä ja muodostaa mahdollisuus yhteiselle tutkimiselle. Itse ymmärrän tämän siten, että oma toimijuutemme on yhteisen kielen sanakirjamme avain, kielioppi ja perusrakenne. Matkalla riittävän vanhemmuuden tukemiseen tarvitsemme moniäänisyyttä: tutkijan uteliaisuutta, käyttäytymistieteilijän vuorovaikutustyökaluja, perheterapeuttista osaamista, psykiatrista- ja päihdetyön näkökulmia sekä perhetyön työkaluja. Lisäksi tarvitaan lastensuojelun kontekstiin kytkeytyvää sosiaalityöntekijän asiantuntijuutta. Kenelläkään ei ole hallintaa näihin yksin, mutta yhdessä meillä on tämä kaikki – ja sen myötä yhteinen sanasto, avaimet ja eväät muutosmatkalle.

”Auttamalla annamme vanhemmille mahdollisuuden riittävän hyvän vanhemmuuden toteutumiseen ja luomme dialogin, jossa on tilaa kasvaa muutokseen.”

Anne Lukkarinen
Kehittäjä-sairaanhoitaja
Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hanke, Pohjois-Savon hyvinvointialue

Kirjoitus on julkaistu alunperin Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ISOblogissa 17.1.2025.
 

Monialainen yhteistyö suun terveyden edistämisessä – Opetusvastaanotto Osmo

Kuopion yliopistollisen sairaalan Suu- ja leukasairauksien (SLS) opetusyksikkö, Itä-Suomen yliopisto ja Savonia-ammattikorkeakoulu ovat kehittäneet monialaisia opetuskäytäntöjä 15 vuoden ajan. Näitä käytäntöjä on hyödynnetty perusterveydenhuollon opetusvastaanotto Osmon suunnittelussa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) –hankkeessa Pohjois-Savon hyvinvointialueella. 

Opetusvastaanotto Osmo ja SLS-opetusyksikkö tarjoavat monialaisen koulutuksen ympäristön, joka toimii OTSO-hankkeessa Opetusvastaanotto 2.0 -toimintamallin kehittämisen ja juurruttamisen alustana. Tämä ympäristö tulee olemaan pysyvä osa toimintamallia. 

– Tavoitteenamme on vahvistaa tulevien sote-ammattilaisten osaamista suun ja hampaiston terveyteen liittyvissä asioissa. Koulutamme yhteistyössä tulevia sote-ammattilaisia huomioimaan suun terveys osana asiakkaan tai potilaan kokonaisterveyttä. Käytännön opetustilanteissa neuvomme kysymään suun omahoidon tottumuksista ja itsearvioidusta suun hoidon tarpeesta sekä opetamme, kuinka tehdään suun lyhyt katselmus. Lisäksi opetamme, kuinka asiakas tai potilas ohjataan suun ja hampaiston terveyspalvelujen pariin ja kuinka suunterveyden ammattihenkilöitä konsultoidaan. Näin suunterveyttä edistävät työtavat tulevat osaksi tulevien ammattilaisten osaamista ja työelämätaitoja, kertoo asiantuntijahammaslääkäri Tiina Rantamo. 

Syksyllä 2025 alkavassa opetusvastaanoton suunterveyden pilotissa erityisenä kohderyhmänä ovat tyypin 2 diabetesta sairastavat. He ohjautuvat toiminnan piiriin opetusvastaanoton potilasvirran ja matalankynnyksen toiminnan kautta. 

–  Muita ohjautumisen muotoja kehitetään yhteistyössä Pohjois-Savon hyvinvointialueen diabeteksen hoitoon perehtyneiden ammattilaisten kanssa, kertoo Opetusvastaanoton yleislääketieteen ylilääkäri Sonja Soininen.

–  Suu- ja leukasairauksien opetusyksikkö on tiiviisti mukana kehittämässä opetusvastaanotto Osmoa. Hammaslääkäri- ja suuhygienistiopiskelijat tulevat osallistumaan monialaisille potilasvastaanotoille ja oppivat toimimaan osana hoitotiimiä, kuvailee Tiina Rantamo toiminnan käynnistymistä.

– Tällä avauksella lähennämme suunterveyden palveluja osaksi muita terveyspalveluja ja vahvistamme kokonaisvaltaista näkemystä terveydentilan arvioinnista ja hoidosta.

SLS-opetusyksiköllä on yhteisiä toimintamalleja erikoissairaanhoidon yksiköiden kanssa. 

– Uniapneapotilaiden hoitoon liittyvä yhteistyömme keuhkopoliklinikan kanssa on kansallisesti ainutlaatuista ja toimii kehittämistyön mallina myös hoidon jatkuvuuden näkökulmasta, kertoo erikoistuva hammaslääkäri Rosa Korhonen.

 – Toivomme, että samankaltainen perus- ja erityispalveluja integroiva toiminta laajenee monialaisen opetusvastaanotto Osmon myötä. 
 
​​​
Suu- ja leukasairauksien opetusyksikössä opitaan monialaista yhteistyötä, kun hammaslääkäri- ja suuhygienistiopiskelijat hoitavat potilasta yhdessä.
 

Lisätietoa:  
Tiina Rantamo, asiantuntijahammaslääkäri
Opetusvastaanotto 2.0 / OTSO-hanke
tiina.rantamo@pshyvinvointialue.fi
 
Suu- ja leukasairauksien opetusyksikön toiminnan kuvaus 
Pohjois-Savon hyvinvointialueen opetusvastaanotto Osmo
Pohjois-Savon hyvinvointialueen suu- ja leukasairauksien palvelut

Opetusvastaanotto 2.0 -projekti on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee täysin EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). Hankkeen aikana on tarkoitus pilotoida ja käynnistää opetusvastaanotto Osmon toiminta. 
 
 
 

Yhteistyön taika?

Olen työskennellyt elokuusta alkaen Pohjois-Savon tiimin perheterapeuttina Euroopan unionin osarahoittamassa Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa. Pyrkimyksemme on vahvistaa ja uudistaa vanhemmuuden tukea lastensuojelun asiakasperheille. Omina tavoitteinani on tuoda lastensuojelun kontekstissa tapahtuvaan vanhemmuuden tukemiseen perheterapeuttista näkökulmaa ja olla mukana vahvistamassa toimijoiden osaamista.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan yhteistyötä monilla eri tasoilla, sekä organisaatioiden välillä että sisäisesti, niin konkreettisessa toteuttamisessa kuin kehittämisessäkin. On ilahduttavaa huomata, että yhteistyön parantaminen nähdään yhä tärkeämpänä. Kutsuttiinpa sitä monialaisuudeksi, moniammatillisuudeksi tai monitoimijuudeksi, lopulta kyse on pyrkimyksestä saavuttaa yhteinen tavoite. Tärkeää on ottaa asiakas mukaan yhteistyöhön, eikä vain tekemisen kohteeksi.

Helppoa yhteistyö ei ole, eikä se synny itsekseen. Tarvitaan halua sekä tahtoa tehdä ja kehittää yhdessä, avointa mieltä, keskustelua sekä toisten, etenkin asiakkaan, kuuntelemisen taitoa. Sosiaali- ja terveydenhuollon käsitteet ja ilmaisut eroavat toisistaan, mikä tekee yhteisen kielen löytymisestä haastavaa. Kiire, resurssien niukkuus ja muut työelämän haasteet saavat meidät usein kaivautumaan poteroihimme, joista käsin pyrimme säilyttämään oman työn hallittavuuden.

Entäpä, jos työtä hahmottaisikin enemmän yhteisenä työnä? Voisiko se jopa lisätä hallinnan tunnetta ja vähentää kiirettä? Myös yhteistyöhön taitaa päteä ajatus siitä, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Hyvään työskentelyyn ja lopputulokseen pääsyn todennäköisyys lisääntyy silloin, kun on yhdessä sovittu yhteisen työn tavoite, tarkoitus ja työnjako. Yhteisen työn suunnittelussa on tärkeää kunnioittaa jokaisen toimintatilaa ja keskittyä siihen, mitä itse voi tuoda yhteiseen työhön.

Onnistunut yhteistyö on toisia kunnioittavaa, vastavuoroista ja joustavaa. Onnistuneessa yhteistyössä roolit ja vastuut ovat selkeät sekä yhteinen tavoite tiedossa. Missä sitten piilee yhteistyön taika? Yhteistyöllä voidaan löytää parempia ja tehokkaampia ratkaisuja sekä uusia innovaatioita, joita ei yksin toimiessa olisi ollut mahdollista löytää. Voimme oppia toisiltamme ja siten kehittyä. Lisäksi tieto siitä, että asioita ei tarvitse tehdä tai kantaa yksin, tuo turvaa ja parantaa motivaatiota. Näen tärkeänä sen, että kaiken kiireen, kriisien ja uhkakuvien keskellä voimaa haetaan toisista, yhteisöstä ja yhteistyöstä.
 

Päivi Rasinmäki
Kehittäjä-perheterapeutti
Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hanke, Pohjois-Savon hyvinvointialue

Kirjoitus on julkaistu alunperin Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ISOblogissa 5.11.2024. 
 

KEIKKA-hankkeessa edetään innovaatioalustan hankinnalla ja verkostoyhteistyöllä

Helmikuun hulinat

Helmikuussa KEIKKA-hanke käynnistyi vauhdikkaasti. Ensimmäiset viikot kuluivat tutustuessa toisiimme ja hankkeen suunnitelmiin, sekä laatiessa projektisuunnitelmaa ja viestinnän suunnitelmia. Vaikka Pohjois-Savossa on aiemminkin ollut innovaatioita kehittävää toimintaa, alueelta on puuttunut innovaatioiden systemaattinen keräys ja kaupallistaminen. Aalto-yliopiston Innovaatio-ekosysteemissä kaupallistamisen polut on kuvattu erittäin selkeästi, ja vastaavia selkeitä prosesseja kaivataan myös meidän alueellamme.

Sähköisen innovaatioalustan hankinta

Maaliskuussa sähköisen innovaatioalustan hankinta nousi keskiöön. Selvitystyöhön kuului muun muassa porttikäsittelyn aloittaminen, projektikortin täyttäminen ja tiivis yhteydenpito ICMT-hankepalveluiden kanssa. He ovat opastaneet meitä yksityiskohtaisesti ja kärsivällisesti hankinnan edistämisessä. Suurkiitos heille sujuvasta yhteistyöstä! 

Sopimusneuvottelut innovaatioalustasta ovat vielä kesken. Innovaatioalustan pilotoinnin hankinta on edennyt kuitenkin vauhdikkaasti ja tavoitteenamme on saada alusta käyttöön Pohjois-Savon hyvinvointialueelle kesäkuussa 2025.

Muita maaliskuun kuulumisia

Maaliskuussa osallistuimme Johnson & Johnsonin, Pohjois-Savon hyvinvointialueen ja Itä-Suomen yliopiston yhteistyöpäivään. Tapahtuma oli erittäin antoisa, ja saimme tutustua uusiin innovatiivisiin ratkaisuihin ja palveluihin sekä keskustella innovatiivisista hankinnoista.

Vaikka toimintamme on vielä alkuvaiheessa, hanke on herättänyt kiitettävästi kiinnostusta. Olemme pitäneet jo lukuisia yhteistyötapaamisia ja sopineet runsaasti lisää keskusteluja muiden hyvinvointialueiden ja innovaatiotoimijoiden kanssa. Usean eri organisaation kanssa tehty yhteistyö auttaa meitä hahmottamaan innovaatiotoiminnan nykytilaa, kehittymismahdollisuuksia ja vältettäviä sudenkuoppia.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Olemme pohtineet Pohjois-Savon hyvinvointialueen innovaatiotoiminnan brändäystä ja nimeä. Muutama hyvä idea onkin jo syntynyt, niistä lisää myöhemmin! Olemme myös hahmotelleet alustavaa innovaatioiden kaupallistamisen toimintamallia, josta yhdessä verkostojen kanssa tutkija-innovaattori kasvupolkua on hyvä lähteä rakentamaan eteenpäin. Olemme tutustuneet patentti- ja keksintösäädöksiin sekä Pohjois-Savon hyvinvointialueen nykyisiin keksintöohjeistuksiin. Myös innovaatiokilpailun alustavia suunnitelmia on jo tehty.
 

Sonja Reinikka
Projektikoordinaattori
Keksi, kehitä ja kaupallista -hanke (KEIKKA)

Seuraa blogiamme saadaksesi ajankohtaisia päivityksiä hankkeen etenemisestä. Tutustu myös: Keksi, kehitä ja kaupallista -hanke (KEIKKA) - Pohjois-Savo

__

KEIKKA-hanketta osarahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Rahoituksen myöntäjänä toimii Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.
 

Opetusvastaanotto 2.0 - Esittelyssä yleislääketieteen ylilääkäri Sonja Soininen

Olen Sonja Soininen ja toimin osana OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta perustetulla opetusvastaanotto 2.0:lla yleislääketieteen ylilääkärin virassa (50 %). Toiset 50 % työskentelen Itä-Suomen yliopiston yleislääketieteen apulaisprofessorin tenure track-tehtävässä.

Opetusvastaanotolla tehtäväni keskittyvät perusterveydenhuollon toiminnan, tutkimuksen ja opetuksen kehittämiseen, ulkoisen tutkimusrahoituksen hankintaan sekä Opetusvastaanotto 2.0 -toiminnan käynnistämiseen ja kehittämiseen yhdessä projektitiimimme kanssa. Tavoitteena on edistää ja kehittää perusterveydenhuollon ja hyvinvointialueen palvelutuotantoa tukevaa tutkimusta ja perusterveydenhuollon toimintamalleja, sekä vahvistaa yhteistyötä Itä-Suomen yliopiston, Pohjois-Savon hyvinvointialueen ja Itä-Suomen yhteistyöalueen välillä. Olemmekin suunnittelemassa opetusvastaanoton yhteyteen perustettavaa uutta monialaista perusterveydenhuollon, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tutkimuskeskusta. Tämä Health Hub tulee toimimaan tutkimuksen, koulutuksen, kehittämisen ja innovaatiotoiminnan alustana ja linkkinä erikoisalojen kliiniseen tutkimukseen, tutkimusryhmiin, Itä-Suomen yhteistyöalueen muihin perusterveydenhuollon yksiköihin, yrityksiin ja kolmannen sektorin toimijoihin.

Taustaltani olen lääketieteen tohtori ja yleislääketieteen erikoislääkäri. Olen tehnyt yli 10 vuotta kliinistä työtä perehtyen erityisesti diabeteksen hoitoon. Tutkimustyöstä innostuin jo lääketieteen opintojen aikana aloittaessani Itä-Suomen yliopiston Lasten liikunta ja ravitsemus- tutkimuksessa vuodesta 2006. Mielestäni on tärkeää, että opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus osallistua erilaisten tutkimusten toteuttamiseen. Opetusvastaanotto Osmo mahdollistaa tutkimuksellisten opinnäytetöiden tekemisen ja tieteellisen ajattelutavan kehittymisen.

OTSO-hankkeessa olemme kehittäneet OmaTiimi-mallia, jossa potilaan hoidon tukena on omalääkäri, OmaTiimin lääkäri, omahoitaja sekä monialainen tiimi. Opetusvastaanotto Osmo, joka kouluttaa tulevia terveydenhuollon ammattilaisia, on suunniteltu juurruttamaan tätä mallia. Toisaalta opetusvastaanotolla voidaan kehittää monialaista työskentelyä sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyömalleja, jotka voidaan vuorostaan jalkauttaa palvelujärjestelmään.
Opetusvastaanotto on konseptina uusi, ja on mahtavaa päästä mukaan tiimiin. Toivon, että tästä kehityksestä ja yhteistyöstä tulevat hyötymään niin koko sosiaali- ja terveydenhuollon kenttä kuin kolmas sektori ja palveluita käyttävät Pohjois-Savon asukkaat.

Lue lisää:
Opetusvastaanotto - Pohjois-Savo 2.0 (pshyvinvointialue.fi)
OTSO-hanke (pshyvinvointialue.fi)

Yhteystiedot:
Sonja Soininen, yleislääketieteen ylilääkäri
sonja.soininen@pshyvinvointialue.fi

Opetusvastaanotto 2.0 -projekti on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee täysin EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). Hankkeen aikana on tarkoitus pilotoida ja käynnistää opetusvastaanotto Osmon toiminta.

Asiakasraati opetusvastaanotto Osmon kehittämisen tukena

Pohjois-Savon hyvinvointialue hyödyntää asiakasraateja palveluidensa kehittämisessä. Asiakasraadissa toimivaksi kehittäjäasiakkaaksi voi päästä esimerkiksi työntekijän suosituksesta tai avoimen haun kautta.

Opetusvastaanotto Osmon ja OmaTiimi-mallin yhteinen asiakasraati koostuu asiakkaista, joilla on oma lähiajan kokemus sairaudesta tai vammasta, ja jotka haluavat jakaa tietojaan palvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä. Nämä kehittäjäasiakkaat voivat osallistua raatiin ilman erityistä koulutusta tai valmennusta.

Opetusvastaanotto Osmo on tulevaisuuden monialainen oppimisyksikkö, joka kouluttaa tulevia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia ja tarjoaa kokonaisvaltaisia palveluita pohjoissavolaisille. Vastaanoton toimintaa pilotoidaan syksyllä 2025. Miten asiakasraati käytännössä kehittää opetusvastaanoton toimintaa?

– Meidän asiakasraadin tavoitteena on arvioida, suunnitella ja kehittää pohjoissavolaisten asukkaiden hoidon jatkuvuutta sekä perustason palveluita hoitopolun eri vaiheissa asiakasnäkökulmasta. Raadin kanssa on pohdittu muun muassa, millaisissa tilanteissa perusterveydenhuoltoon hakeutuva asiakas voisi asioida moniammatillisen opiskelijatiimin vastaanotolla ja milloin olisi tärkeää päästä tutun ammattilaisen vastaanotolle, kertoo projektisuunnittelija ja asiakasraadin puheenjohtaja Henna Oikarinen. 

Asiakasraadilta saadaan siis arvokasta tietoa toiminnan kehittämiseksi. Esimerkiksi suurin osa asiakasraadista olisi valmis tulemaan moniammatillisen opiskelijatiimin vastaanotolle, kun hoidon syy olisi jokin seuraavista:

1. Pitkäaikaissairaus ja sen lääkehoito, kun potilaan tilanne on muuttunut.
2. Vanhan tuki- ja liikuntaelinoireen vaikeutuminen
3. Virtsatie-, silmä- tai kynsivallintulehdus

Sen sijaan oma tuttu ammattilainen toivotaan vastaanotolle silloin, kun kyse on mieliala-asioista, seksuaaliterveysasioista tai useammasta terveysongelmasta. Nopea hoitoon pääsy katsottiin tärkeäksi muun muassa tulehdusasioissa sekä mieliala-asioissa.

Alla olevasta kuvasta löydät koosteen asiakasraadin ajatuksista opetusvastaanotolla asioimiseen liittyen. Seuraavan kerran raati kokoontuu toukokuussa 2025. Pysyhän kuulolla tulevasta!

”Opetusvastaanotto 2.0 -projekti on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee täysin EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). Hankkeen aikana on tarkoitus pilotoida ja käynnistää opetusvastaanotto Osmon toiminta.”

KEIKKA-hanke: Innovaatioiden ja kaupallistamisen uusi aikakausi Pohjois-Savossa

Pohjois-Savon hyvinvointialueella on käynnistynyt uusi ja innostava hanke, joka lupaa mullistaa alueen innovaatio- ja kehitystoiminnan. Keksi, kehitä ja kaupallista (KEIKKA) -hanke on saanut alkunsa tarpeesta lisätä innovaatioiden ja keksintöjen määrää sekä kasvattaa uusien yritysten lukumäärää Savilahden alueella. Tämä hanke tähtää erityisesti terveysteknologian ja terveysalan innovaatioiden, tutkimuksen ja kehityksen edistämiseen.

Innovaatioiden ekosysteemin vahvistaminen

KEIKKA-hankkeen ytimessä on TKIO-ekosysteemin (tutkimus, kehitys, innovaatio ja opetus) vahvistaminen. Tämä ekosysteemi on olennainen osa erikoissairaanhoidon ja yliopistollisen sairaalan uudistusta. Innovaatioiden vahvistuminen ei ainoastaan paranna terveydenhuollon palveluiden laatua ja saatavuutta, vaan myös tehostaa potilasprosesseja ja hoitopolkuja, lisäten samalla tuottavuutta.

Yhteistyö ja koordinaatio avainasemassa

Pohjois-Savon alueella on havaittu, että innovaatiotoiminta ei ole riittävän koordinoitua, eikä yhteisiä toimivia palveluita ja prosesseja ole tarpeeksi. KEIKKA-hanke pyrkii ratkaisemaan tämän luomalla yhteisen sähköisen järjestelmän, joka mahdollistaa innovaatioiden keräämisen, kehittämisen ja hallinnoinnin. Tämä alusta tuo ideat näkyviksi niille tahoille, joilla on valmiudet jatkokehittää niitä. Lisäksi eri toimijoille ja organisaatioille luodaan kannustimet innovaatiotoimintaan.

Innovaatioiden kaupallistaminen

Hankkeen aikana luotu prosessi innovaatioiden kaupallistamiseksi kirjataan näkyväksi, ja tämän kehittämistä jatketaan myös hankkeen päätyttyä. Pohjois-Savon hyvinvointialue jatkaa yhteistyötä yritysten ja muiden organisaatioiden kanssa varmistaakseen, että kehitetyt innovaatiot pääsevät markkinoille ja hyödyttävät laajasti terveysalaa.

Laadukkaampia palveluita ja strategista kehitystä

KEIKKA-hankkeen toimenpiteet ja kehitettävät palvelut sekä innovaatiojärjestelmä parantavat palvelujen laatua ja saavutettavuutta. Ne tekevät hyvinvointialueen uudistamisesta hallittua, strategista ja pitkäjänteistä sekä edistävät kehitettyjen toimenpiteiden juurruttamista käytäntöön. Tämä hanke on merkittävä askel kohti Pohjois-Savon alueen innovointivalmiuksien ja edellytysten kasvattamista.

Hankkeen uutuusarvo

Uusi toimintamalli: Selkeä palveluprosessi ideoiden kaupallistamiseksi (ideasta markkinoille).
Laajempi innovaatioekosysteemi: TKI-, yritys- ja hyvinvointialueen yhteistyö tiivistyy.
Tarvelähtöiset ratkaisut: Asukkaiden, hyvinvointialueen työntekijöiden ja tutkimustyötä tekevien sekä opiskelijoiden ideat nousevat osaksi kehitystyötä.
Konkreettiset yrityskumppanuudet: Pohjois-Savon hyvinvointialueella kaupallisesti edistettävät innovaatiot jalostuvat yhdessä alueen yritysten kanssa. Hankkeen myötä innovaatiotietoisuus ja –myönteisyys lisääntyvät ja tuotoksena syntyy innovaation kehittämisen tiekartta.
 

Taustalla vahva pohjustus

Pohjois-Savon hyvinvointialue oli osatoteuttajana vuosina 2023-2024 Terveys- ja hyvinvointiteknologia Kuopion ekosysteemisopimuksessa, jossa kartoitettiin alueen kriittisin tutkimusinfrastruktuuri. Tämä hanke pohjusti KEIKKA-hanketta selvittämällä, kuinka yritykset voisivat hyödyntää tietoja hyvinvointialueen tutkimusinfrastruktuurista tutkimus- ja kehitystyössä.

KEIKKA-hanke on siis alkanut lupaavasti, ja sen vaikutukset tulevat näkymään laajasti Pohjois-Savon alueella. Innovaatioiden ja kaupallistamisen uusi aikakausi on täällä, ja se tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia ja parannuksia terveysalalle. Seuraa hankkeen etenemistä ja ole mukana luomassa tulevaisuuden terveydenhuoltoa!
 

Sonja Reinikka
Projektikoordinaattori
Keksi, kehitä ja kaupallista hanke (KEIKKA)
 

• Katso lisää Keksi, kehitä ja kaupallista -hanke (KEIKKA) - Pohjois-Savo ja seuraa KEIKKA-hankkeen blogia saadaksesi ajankohtaisia päivityksiä hankkeen etenemisestä.

_

KEIKKA-hanketta osarahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Rahoituksen myöntäjänä toimii Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Sosiaalityön kansainvälinen päivä tänään 18.3.

Näin heti alkuun: Oikein hyvää kansainvälistä sosiaalityön päivää kaikille hyvinvointialueen sosiaalityöntekijöille, ja kaikille, ketkä tätä blogia lukevatkaan ─ toivottavasti myös monet yhteistyökumppanit ja päättäjätkin!

Sosiaalityö on niin suomalaisittain kuin myös kansainvälisesti sekä oppiaine/tieteenala että käytäntö. Vaikka itsenäisenä oppiaineena se on alkanut esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa (silloinen Kuopion yliopisto) vasta 1990-luvulla, sosiaalityöllä on pitkät perinteet niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Suomessa sosiaalityöntekijän koulutuksena on ylempi korkeakoulututkinto, joka sisältää laaja-alaisesti sosiaali- ja yhteiskuntatieteellisiä opintoja, juridishallinnollisia opintoja, etiikkaa, sekä kieli- ja viestintäopintoja, myös vapaavalintaisesti voi valita sivuaineopintoja. Lisäksi opinnäyte eli pro gradu -tutkielma kuuluu kokonaisuuteen.  Valmistuneen sosiaalityöntekijän on haettava rekisteröinti Valvirasta, jotta voi toimia laillistettuna sosiaalityöntekijänä. Kaikkialla maailmassa koulutus ei ole näin korkea ja monipuolinen; voimme olla siis ylpeitä suomalaisesta sosiaalityön maisterikoulutuksesta.

Sosiaalityö omaa tietyn yhteisen teoria- ja tietoperustan, mutta sosiaalityötä on monenlaista: on sosiaalihuollossa tehtävä sosiaalityö eri toimialoineen tai asiakasryhmineen (esim. sosiaalityö työikäisten, ikäihmisten tai vammaisten parissa, perhesosiaalityö ja lastensuojelu), mutta on myös terveyssosiaalityö sekä muun muassa puolustusvoimissa, vankiloissa ja kouluissa tehtävä sosiaalityö. Nämä työn eri alueet vaativat yhteisen perustan päälle tulevaa, spesifiä osaamista, mikä kehittyy ja lisääntyy juuri kyseessä olevalla alueella työskenneltäessä (vrt. lääketieteen eri osa-alueet).

Joskus kuulee joidenkin henkilöiden, jopa itse sosiaalityöntekijöiden tai muiden sosiaalialan toimijoiden, arvottavan erityisesti jonkin tietyn työalueen tärkeyttä. Monesti olen esimerkiksi kuullut, että erityisesti sosiaalihuollossa tehtävää sosiaalityötä pidetään tärkeänä juuri sen päätösvallan vuoksi. Tämä on hyvin eriskummallinen ajatus. Sosiaalityö on sisällöltään niin paljon muutakin kuin hallintopäätöksiä. Se on monenlaista asiantuntijatyötä: vaativia elämäntilanne- ja muita arviointeja, psykososiaalista tukemista ja työskentelyä asiakkaan kanssa usein ihmiselämän haastavimmissa ja vaikeimmissa tilanteissa (kuoleman lähestyminen, vakava sairaus tai vammautuminen, asunnottomuus, addiktiot, kaltoinkohtelun tai väkivallan uhriksi joutuminen, työttömyys, rahattomuus, näköalattomuus jne.). Se on asiakkaan osallisuuden ja voimaantumisen tukemista, moniammatillista ja monialaista yhteistyötä asiakkaiden hyväksi ja monenlaista muuta.

Itse ajattelen, että kaikki sosiaalityön osa-alueet ja kontekstit ovat yhtä arvokkaita. On erilaisia ja eri-ikäisiä asiakkaita erilaisine tarpeineen, jolloin eri alueiden erityisosaamista ‒ siis erilaista sosiaalityötä ‒ tarvitaan. Sosiaalityöntekijän ammatti ja työ on varsinainen näköalapaikka: Voin ihan käsi sydämellä todeta, että harvassa ammatissa pystyy näkemään sen ihmiselämän kirjon, mitä sosiaalityössä näkee ja kokee.

Olkaamme ylpeitä sosiaalityön laaja-alaisesta ja monimuotoisesta työstä ja osaamisesta; sosiaalityö ja sosiaalityöntekijät ovat päivänsä ansainneet!

Sointu Riekkinen-Tuovinen
YTT, tutkija, laillistettu sosiaalityöntekijä

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Aulapalvelut ja puhelinvaihde ovat koko hyvinvointialueen sydän

TET-kierroksellani, tutustuessani aulapalveluihin ja puhelinvaihteeseen huomasin, että ne ovat asiakaspalvelumme sydän ja käyntikortti. Moni asiakkaamme on ensikontaktissa juuri tähän tukipalveluumme, joko puhelimitse tai kasvotusten.

​​​​​​​

Näissä palveluissa työskentelee yhteensä 28 henkilöä, jotka hoitavat moninaisia tehtäviä. Yksikössä työskentelee myös useita henkilöitä, jotka ovat tarvinneet kevyempää työtä terveydenhuollosta ja ovat erittäin ammattitaitoisia.  

Puhelinvaihteessa on kahdeksan työskentelypistettä. Puhelinpalveluissa ylläpidetään myös sisäistä puhelinluetteloa, joten on tärkeää ilmoittaa muutokset heille. Näin vaihteen työ helpottuu, kun oikeat henkilöt löytyvät ajantasaisen tiedon avulla. Puhelinvaihteessa huomataan nopeasti, jos jossain päin aluettamme on ongelmia puhelinliikenteessä, ja silloin vaihteeseen soitetaan normaalia enemmän.

Vaihteeseen soittavat myös apteekit ja konsultointia etsivät lääkärit, joten talon sisäisen puhelinluettelon ajantasaisuus.

Puhelinpalvelu tekee paljon asiakasohjausta ja neuvontaa, ja sinne soittavia neuvotaan olemaan yhteydessä oikeaan tahoon. Kuulin myös, että ihmisten yksinäisyys kuuluu puheluissa.

Asiakaskontakteja tulee päivän aikana satoja, ja vaihteeseen soitetaan monenlaisissa asioissa. TET-jakson aikana pääsin kuuntelemaan puheluita ja huomasin, että tässä työssä tarvitaan lähes salapoliisin taitoja. Vaihde sijaitsee Kuopiossa, mutta asiakkaat voivat kysyä apua esimerkiksi Varkaudessa oikean paikan löytämiseen.

Jokainen kysyjä kohdataan ihmisenä ja henkilönä, ja mietitään asiakaslähtöisesti, minne juuri tämän henkilön kuuluisi olla yhteydessä. Joskus puhelun aikana selviää, että soittaja on ohjattava eri paikkaan kuin alun perin ajatteli. Parasta tässä työssä on se, että asiakkaalle tuotetaan hyvä mieli.

Tämä yksikkö tuottaa myös aulapalveluita Kuopion yliopistollisella sairaalalla Pääsairaalassa, Kaarisairaalassa ja päivystyksessä.

Heidän työtehtäviinsä kuuluvat myös potilaiden ja asiakkaiden siirtojen järjestelyt takseilla eri laitosten välillä. Päivittäin tällaisia järjestelyitä hoidetaan 20-50. Lisäksi aulapalvelut, eli neuvontapisteet, vastaavat monenlaisiin pysäköintiin liittyviin kysymyksiin. Työssä on tärkeää löytää kultainen keskitie avunannossa ja opastamisessa. Tämä työyksikkö on oikea näköalapaikka, ja on oltava selvillä laajalti asioista.

​​​​​​​

Yksikössä vallitsee hyvä henki ja työntekijöiden pysyvyys on korkealla tasolla. Kun hyvinvointialue aloitti vuoden 2023 alussa, ensimmäiset puoli vuotta olivat melkoista ja neuvontamäärät korkeita. Tiimihenki kasvoi entisestään, kun autettiin toinen toistaan työtehtävästä riippumatta. Tiimin toimivuus korostui tuolloin erityisesti.

Työtehtäviä tälle yksikölle kuuluu todellakin laidasta laitaan ja joku saattoi unohtua mainitakin.

Tämä päivä oli silmiä avaava ja suuri kiitos perehdyttämisestä yksikköön.

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

OmaTiimi-blogi: OmaTiimi-malli edistää hoidon jatkuvuutta pienin askelin

Pohjois-Savon hyvinvointialueella otetaan käyttöön OmaTiimi-malli hoidon jatkuvuuden edistämiseksi. Mallin mukainen toiminta käynnistetään perusterveydenhuollon vastaanottopalveluissa vaiheittain vuosien 2024–2026 aikana. Tässä blogissa projektipäällikkö Mari Kiema kertoo ajatuksiaan hoidon jatkuvuuden edistämisestä.  

Miten OmaTiimi-malli parantaa hoidon jatkuvuutta?  

OmaTiimi-mallin tavoitteena on, että potilas tai asiakas saa tarvitsemansa palvelut sujuvasti yhtenä kokonaisuutena tutuilta ammattilaisilta. Potilaalle tai asiakkaalle nimetään omahoitaja ja mahdollisuuksien mukaan omalääkäri.   

Jatkuvuuteen liittyy tiiviisti hoitoon liittyvä kirjaaminen ja yhteistyö hoitavien tahojen kesken. Terveys- ja hoitosuunnitelma on tärkeä työkalu hoidon jatkuvuuden varmistamisessa ja hoitavien ammattilaisten välisessä viestinnässä. Pohjois-Savon mallissa omatiimin muut lääkärit ja hoitajat ottavat vastuuta hoidosta silloin, kun nimetty ammattilainen ei ole saatavilla. Hoitoa ohjaa omalääkärin ja/tai hoitajan laatima terveys- ja hoitosuunnitelma tai episodimaisen hoidon osalta jatkohoitosuunnitelma. Suunnitelman mukana hoidon punainen lanka jatkuu, vaikka hoitoa toteuttaa toinen ammattilainen.  

Omatiimin keskeinen ajatus on, että potilaan tai asiakkaan hoito ohjautuu suppeammalle määrälle ammattilaisia kuin aikaisemmin. Erityisesti paljon palveluita käyttävillä tuttu ammattilainen toteuttaa hoitoa aiempaa useammin. Näin pyritään vähentämään hoidon pirstaloitumista ja tiedonkulun ongelmia. Mallissamme on pyritty ottamaan opiksi aikaisemmista kokemuksista erilaisista omalääkärimalleista.  

Miten konkreettisesti eteenpäin? 

Hoidon jatkuvuudesta puhuttaessa usein nousevat esille niukat resurssit ja ammattilaisten työmäärä. Tämä mielestäni nivoutuu aiempiin kokemuksiimme omalääkärimallista. Ajattelen kuitenkin, että hoidon jatkuvuutta voidaan hyvin edistää jo nykyisilläkin resursseilla. Itse asiassa ajattelen tutun ammattilaisen toteuttaman hoidon säästävän ammattilaisen aikaa ja muita resursseja. 

Meidän OmaTiimi-mallissamme jatkuvuutta edistetään askel kerrallaan paikalliset lähtökohdat huomioiden. Lopultahan on kysymys siitä, miten pyrimme ohjaamaan potilaidemme ja asiakkaidemme hoitopolkua siten, että jatkuvuus toteutuisi aiempaa paremmin. Yksiköt kehittävät toimintatapojaan siten, että ensin hoidon jatkuvuus toteutuisi yksittäisen sairausepisodin sisällä. Tämän jälkeen yksiköt lähtevät edistämään hoidon jatkuvuutta paljon palvelua tarvitsevien potilaiden tai asiakkaiden hoidossa. Isot terveyskeskukset tai -asemat voivat edistää hoidon jatkuvuutta myös organisoitumalla pienemmiksi tiimeiksi. Puhuisinkin meidän mallissamme ennemminkin hoidon jatkuvuuden mallista kuin omalääkärimallista. 

Pilottiyksiköt (Karttula, Lapinlahti, Siilinjärvi ja Varkaus) ovat ottaneet OmaTiimi-mallin käyttöön ja kehittävät hoidon jatkuvuutta askel askeleelta. Syksyn aikana yksiköt ovat tarkastelleet nykyistä vastaanottoprosessiaan jatkuvuuden näkökulmasta. Yksiköiden seuraavana tehtävänä on suunnitella, millaisella ”askelluksella” lähtevät jatkuvuutta edistämään. Kevään aikana kukin pilottiyksikkö kehittää vastaanottoprosessiaan jatkuvuutta tukevaksi. Ilahtuneena voin todeta, että hoidon jatkuvuuden lisääminen näyttää olevan ammattilaistemme sydäntä lähellä. Uskon, että potilaamme ja asiakkaamme voivat havaita jatkossa entistä useammin saavansa palvelua samalta ammattilaiselta.  

Lue lisää Varkauden sote-keskuksen kehittämistyöstä: OmaTiimi-blogi - Hoidon jatkuvuuden kehittäminen alkoi
 

Mari Kiema.

Muutos toteutetaan OmaTiimi Pohjois-Savossa eli OTSO-hankkeessa, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. OTSO-hankkeen aikana hoidon jatkuvuusmallin juurtumista tukee tulevia ammattilaisia kouluttava Opetusvastaanotto 2.0. Lisäksi vuonna 2025 käyttöönotettava Tarmoa-alusta sujuvoittaa asiakasohjausta ja neuvontaa mahdollistaen kolmannen sektorin toiminnan kiinnittämisen asiakkaan arjen tueksi.  
 

Seuraa blogiamme saadaksesi ajankohtaisia päivityksiä projektin etenemisestä ja hoidon jatkuvuusmallin kehittämisestä Pohjois-Savossa.  

Kun yksi sairastuu, monen maailma muuttuu

Korillinen vadelmia muistuttaa minua siitä, kuinka vuosia sitten heinäkuussa kohtasin marjametsässä pariskunnan vadelmia keräämässä. Pariskunnan mies oli ollut asiakkaani työskennellessäni päihdetyössä, joten vähäeleisesti siirryin itse kauemmaksi. Palatessani rouva odotti minua polulla täyden vadelmakorin kanssa. Koria ojentaessaan hän halusi kiittää siitä, että miehen raitistumisen myötä perhe oli saanut isän ja aviomiehen takaisin perhe-elämään. 

Tuo kohtaaminen on jäänyt minulle muistoihin kuin kallisarvoinen aarre, johon palaan aina uudelleen. Liian harvoin tulemme ajatelleeksi niitä ihmisiä, joiden lähipiirissä on päihteiden tai mielenterveyden haasteiden sairastuttama läheinen. Näiden ihmisten arkea kuormittavat jatkuva hätä ja huoli, jotka pahimmillaan sairastuttavat vakavasti koko perheen. Tilanteeseen usein liittyvä häpeä estää pyytämästä apua. 

Pohjois-Savossa kohtaamme usein heitä, joiden läheisillä on mielenterveyden haasteita. Miten kohtaamme heidät? Uskallammeko ottaa puheeksi huolen heidän jaksamisestaan? 

”Miten sinä voit? Miten läheisesi voivat?” 

Yksinkertaisilla kysymyksillä voi olla valtavan suuri merkitys. Välittäminen ja toivo toimivat häpeän vastavoimina.

Kuopiossa alkukeväästä kokoontuneessa moniammatillisessa työryhmässä totesimme, että läheisten palvelupolun sisällyttäminen osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita on ehdottoman tärkeää. Työryhmämme koostui ammattilaisista, jotka edustivat eri järjestöjä (EHYT ry, FinFami ry, Kirkkopalvelut ry), Pohjois-Savon hyvinvointialuetta, Päihdepalvelusäätiötä ja Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hanketta, unohtamatta kahta kokemusasiantuntijaa. He toivat arvokasta ja merkityksellistä tietoa siitä, miten palvelut tukivat heidän toipumistaan läheisen sairastuessa. 

Työskentelyn keskiössä olivat kysymykset siitä, mitä toimiva palvelupolku sisältää - ja kuinka siitä rakennetaan mahdollisimman käyttäjäystävällinen, niin läheisille kuin ammattilaisillekin. 
Palvelupolku läheisen mielenterveydestä, päihteidenkäytöstä tai pelaamisesta huolta kantaville julkaistaan tämän vuoden aikana Pohjois-Savon hyvinvointialueen itsehoito-sivustolla. 
Toivottavasti tavataan ensi syksynä marjametsässä.

Marjo Kemiläinen

Kirjoittaja toimii projektisuunnittelijana ja menetelmäkoordinaattorina Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon-hankkeessa, jonka rahoitus tulee EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (NextGeneration EU).     

Opetusvastaanotto parantaa lääketieteen opiskelijan työelämävalmiuksia ja potilaan hoitoa

Opetusvastaanotto on herättänyt ymmärrettävästi keskustelua. Se on erityisen tervetullutta, sillä nyt on paras hetki vaikuttaa, kun rakenteita ja toimintamalleja suunnitellaan.

Lääketieteen opiskelijoille mahdollistuu opetusvastaanoton kautta 60 uutta yleislääketieteen potilaskontaktia viidennen opiskeluvuoden aikana. Ajoitus on optimaalinen, koska seuraavana kesänä suurin osa opiskelijoista tulee työskentelemään sote-keskusten vastaanotoilla. Potilasopetus on aina ollut lääketieteen opetuksen keskiössä, mutta uudella opetusvastaanotolla lääkäriopettajan ohjauksessa hoidettavien potilaiden lukumäärän lisäys on merkittävä. 

Kyse ei ole harjoittelusta vaan perusopetuksesta, jossa yksi lääkäriopettaja ohjaa kahta opiskelijaa vastaten potilaan hoidosta. Ohjaaja ja opiskelija huolehtivat myös tarvittaessa erikoissairaanhoidon konsultaatiosta, jossa pyritään sujuvuuteen ja tarpeettomien raja-aitojen keventämiseen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Voimme siis opettaa pois terveydenhuollon ikuisesta kustannusriesasta –osaoptimoinnista– ja kohti potilaan sujuvaa asiakaspolkua.

Opetustoiminta nähdään helposti vain kulueränä, ja toki laadukas opetus vaatii aina riittävät resurssit. Liian vähälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että opetusvastaanotoilla hoidetaan potilaita, ja toiminta on tältä osin myös tuottavaa. Nyt tälle toiminnalle on erikoissairaanhoidon ja yliopistollisen sairaalan uudistuksessa laskettu myös arvo. Laadukas opetus ei ole pelkkä kuluerä. Siitä saadaan paitsi taloudellista hyötyä, myös hyötyä opiskelijan ammatillisen osaamisen kasvamisena. Potilas puolestaan saa sekä opiskelijan että kokeneen opettajan osaamisen ja vastaanoton, jossa on varattu enemmän aikaa potilaan vaivaan perehtymiseen.

Lasketut säästöt kertyvät useista pienistä puroista. Uusi opetusvastaanotto on moniammatillinen sisältäen paljon muutakin kuin lääketieteen opiskelijoiden vuosittaiset noin 10 440 potilaskontaktia. Vastaanotolla opetetaan lisäksi hoitotyön, ravitsemusterapian, fysioterapian ja mahdollisesti myös farmasian opiskelijoita. Lisäksi opetusvastaanotto mahdollistaa myös ns. sairaalaerikoisalojen opetuksen perusterveydenhuollon potilailla; tätä olemme juuri nyt selvittämässä yhdessä oppiaineiden kanssa. Tämä lisää perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä ja sujuvoittaa potilaan asiakaspolkua.

Toimintaan sisältyy myös puhelin- ja muita etäkontakteja, joiden opettamiseen ja tutkimiseen ympäristö soveltuu hyvin. Opetusvastaanotolla toimivat ammattilaiset toimivat vastaanotolla myös opetusjaksojen ulkopuolella, ja opetusvastaanotolla aiemmin toiminut lääketieteen opiskelija voi tällöin toimia palkattuna lääkärin sijaisena tai harjoittelua suorittavana amanuenssina. Nämä kaikki voivat tuottaa yhteensä jopa 60 000 vuosittaista potilaskontaktia.   

Moniammatillinen oppimisympäristö parantaa opiskelijoiden työelämävalmiuksia ja yhteistyötaitoja. Opetusvastaanotolla potilaan avuntarpeeseen pyritään vastaamaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti huomioiden myös hoidon jatkuvuus. Pohjois-Savon hyvinvointialue on ottanut merkittävän askeleen kohti aiempaa laadukkaampaa sote-alojen opetusta. 

Professorit, ylilääkärit Ville Leinonen, Pekka Mäntyselkä ja Jarmo Jääskeläinen
Itä-Suomen yliopisto, lääketieteen laitos ja Pohjois-Savon hyvinvointialue

Terveydenhuollon toiminnan arviointitutkimus on haastavaa, mutta tärkeää

Niukentuvat sosiaali- ja terveydenhuollon resurssit pakottavat palvelujen järjestäjät ja toteuttajat miettimään, miten palveluja voitaisiin toteuttaa vaikuttavasti, mutta samanaikaisesti resurssit hyvin huomioiden. Pyrkimys näyttöön perustuvaan terveydenhuollon toteuttamiseen on kasvanut. Näyttöön perustuva terveydenhuolto tarkoittaa sitä, että terveydenhuoltoa koskevassa päätöksenteossa ja toimeenpanossa huomioidaan menetelmien ja toimintatapojen vaikuttavuus, käyttökelpoisuus ja tarkoituksenmukaisuus. Lisäksi on arvioitava niiden merkityksellisyys hoitoa tarvitsevalle ja hänen läheisilleen. Perimmäisenä tavoitteena on turvata potilaiden hyvä hoito ja tasa-arvoinen kohtelu sekä sosiaali- ja terveydenhuollon resurssien oikeanlainen kohdentaminen.

Terveydenhuollossa käytettävien menetelmien vaikuttavuutta tutkitaan interventiotutkimuksissa eli hoitokokeilututkimuksissa ja kultaisena standardina pidetään satunnaistettuja, kontrolloituja tutkimuksia. Niiden pohjalta saatu näyttö antaa vahvan pohjan suositella menetelmän käyttöönottoa osana potilaiden hoitoa. Toimintatapojen vaikuttavuuden tutkiminen on huomattavasti haasteellisempaa, mutta sitäkin tehdään vertaillen uutta toimintatapaa vanhaan malliin. Näissäkin pääasiallisesti pyritään luomaan interventio-kontrolliasetelma ja intervention toteuttaminen suunnitellaan ja määritellään tarkasti. 

Terveydenhuollon arjessa on totuttu mittaamaan tuottavuutta ja tehokkuutta eli sitä miten paljon erilaisia palveluja tuotetaan ja millä resursseilla. Vaikuttavuuden mittaaminen on ollut vähäisempää. Pyrkimyksessä kohti näyttöön perustuvaa terveydenhuoltoa vaikuttavuustavoite on kuitenkin tärkeämpi kuin tuottavuus- tai tehokkuustavoitteet. Kuten edesmennyt terveydenhuoltoa paljon tutkinut ja kehittänyt professori Martti Kekomäki on kirjoituksissaan todennut, tulisi terveydenhuollon menetelmien vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta arvioida, jotta palvelujärjestelmästä tulisi mahdollisimman järkevä.

Miten vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta terveydenhuollossa tulisi sitten tutkia? Voidaanko olettaa, että satunnaistetussa, kontrolloidussa interventiotutkimuksessa saatu vaikuttavuustulos saadaan suoraan toteutumaan terveydenhuollon arjessa? Näin harvoin käy, koska tutkimuspotilaat ovat helposti valikoituneita ja tutkimusolosuhteet usein poikkeavat merkittävästi arkityöstä, siellä käytettävistä resursseista ja myös osaamisesta. Kaikkea terveydenhuollon toimintaa ei myöskään pysty tutkimaan tiukasti määritellyissä tutkimusasetelmissa. Eikä siihen riittäisi kenenkään resurssit eikä aikakaan. Terveydenhuollossa tehdään paljon sellaista, mitä kukaan ei ole koskaan tutkinut millään tavoin. 

Kaivattaisiin siis paljon enemmän vaikuttavuusnäyttöä arkitoiminnasta. Siitä, mitä terveyshyötyä potilaan saama hoito ja muut palvelut tuottavat ja onko se kustannusvaikuttavaa. Arkivaikuttavuudenkin tutkimiseen tarvitaan vertailuasetelmia ja luotettavaa tiedonkeruuta. Lisäksi pitäisi pystyä huomioimaan muiden terveydenhuollon arjessa tapahtuvien asioiden vaikutukset havaittuihin tuloksiin.

Siun soten alueella, Pohjois-Karjalassa, otettiin käyttöön tiimipohjainen palvelumalli perusterveydenhuollossa (PTH) vuonna 2020. Tässä mallissa asiakas ottaa yhteyttä hoitajaan, joka käynnistää palveluprosessin heti ja voi tarvittaessa ohjata asiakkaan muille asiantuntijoille. Tämän uuden palvelumallin vaikutuksia tyypin 2 diabetesta (T2D) sairastaviin potilaisiin arvioitiin hyödyntäen sähköisestä potilastietojärjestelmästä saatuja tietoja (Lamidi ym. 2025). Uusi tiimimalli otettiin käyttöön vain osassa Siun soten alueen terveysasemista ja arviointitutkimuksessa verrattiin potilaiden käyntejä ja hoidon toteutumista tiimimallialueilla ja alueilla, jotka eivät olleet ottaneet uutta toimintatapaa käyttöön.

Tiedot kerättiin Pohjois-Karjalassa asuvista vuoden 2016 jälkeen T2D-diagnoosin saaneista potilaista, jotka olivat elossa ja asuivat edelleen alueella vuonna 2023 (N = 6312). Arviointitutkimuksessa analysoitiin PTH:ssa ja erikoissairaanhoidossa (ESH) tapahtuneita diabetekseen liittyviä yhteydenottoja hoitajiin ja lääkäreihin, sekä ensihoitokontakteja, mittausaktiviteettia ja glykosyloituneen hemoglobiinin (HbA1c) ja matalatiheyksisen lipoproteiinin (LDL) tasoja vuosien 2017 ja 2022 välillä. 

Tiimipohjainen palvelumalli lisäsi T2D:een liittyviä etäyhteydenottoja hoitajiin PTH:ssa muutaman vuoden ajan, mutta ne vähenivät lopulta alle aiemman tason. Muiden yhteydenottojen määrä väheni myös. Palvelumalli ei vaikuttanut hoitotulosten seurantaan eli HbA1c tasojen tai LDL tasojen mittausaktiviteettiin tai niiden hoitotasoon.

Tutkimus siis osoitti, että tiimipohjainen palvelumalli saattaa vähentää T2D-potilaiden terveydenhuollon yhteydenottojen määrää. Se ei kuitenkaan osoittanut, että tiimipohjainen palvelumalli toisi lisää vaikuttavuutta tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden hoitoon, mikäli sitä arvioidaan hyvillä HbA1c tasoilla tai LDL tasoilla. Kustannusvaikuttavuutta ei tässä tutkimuksessa vielä pystytty arvioimaan, mutta analyyseja jatketaan sen arvioimiseksi. On mahdollista, että uudella toimintatavalla on vähemmillä terveydenhuollon kontakteilla pystytty tuottamaan vastaavaa terveyshyötyä kuin aiemmalla toimintamallilla, jolloin jotain taloudellista säästöä on saavutettu.

Varsinaisten tiimimallialueiden ja ei-tiimimallialueiden terveydenhuollon kontakteissa ja hoidon toteutumisessa havaittujen erojen lisäksi tutkimuksessa havaittiin suuria ajassa tapahtuneita muutoksia palvelunkäytössä. Tutkitulle aikavälille ajoittui myös koronapandemia jälkimaininkeineen. Se itsessään aiheutti suuria muutoksia käyntityypeissä. Etäkontaktit lisääntyivät ja vastaanotot vähenivät. Lisäksi Siun soteen perustettiin diabeteksen hoidon osaamiskeskus, joka myös vaikutti potilaiden hoitoon ja siihen, missä kukin potilas ensisijaisesti hoidettiin. On lähes mahdotonta arvioida, vaikuttivatko nämä muut potilaiden hoidossa alueella tapahtuneet muutokset samalla vai eri tavalla eri terveysasemilla. Mutta sellaista terveydenhuollon arki on.  Muuta kehittämistä ja toimintaa ei voi jäädyttää tai poissulkea, ja toimintaan vaikuttavat myös monet terveydenhuollon ulkoiset tekijät. 

Meillä on vielä paljon oppimista terveydenhuollon arkivaikuttavuuden tutkimuksessa. Nykyiset rekisteriaineistot ja niiden saatavuuden parantuminen ovat kuitenkin luoneet sille merkittävän potentiaalin. Meidän pitää silti kehittää potilastietojen tietovarantoja edelleen, jotta saatavissa oleva tieto olisi mahdollisimman monipuolista, kattavaa ja luotettavaa. Lisäksi tulisi pohtia, mitä muuta tietoa tulisi jatkuvasti dokumentoida ja miten sitä tulisi käyttää varsinaisen toimintamallin ulkopuolisten tekijöiden arvioimiseksi. 
 

Tiina Laatikainen
professori
Itä-Suomen yliopisto ja Siun sote

Marja-Leena Lamidi
tilastotutkija
Itä-Suomen yliopisto ja Siun sote

Katja Wikström
erikoistutkija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Siun sote
 

Tutkimus, johon tekstissä viitataan, on osa Paljon palveluita käyttävien palveluketjun vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus (PALVA) -hanketta (2024-2025), joka rahoitetaan Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämästä, EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). Hanketta hallinnoi Pohjois-Savon hyvinvointialue. 

Lue lisää: Palva-tutkimushanke (pshyvinvointialue.fi)


 

Viitteet:
Lamidi M-L, Wikström K, Tirkkonen H, Rautiainen P, Laaninen M, Laatikainen T. The effect of a team-based service model on treatment processes and outcomes and healthcare usage among people with type 2 diabetes in North Karelia, Finland. Prim Care Diabetes 2025. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/39814629/

Luota prosessiin - yhdessä kohti monialaista työtä

”Luota prosessiin”- näin olemme toistaneet itsellemme ja toisillemme tiimioppimisen oppien perusteella. Kun jokin asia ei näytä etenevän työelämässä, lapsi ei suostu pukemaan pakkasilla pitkää kerrastoa tai työn kehittämisen eteen tulee esteitä, on tästä muodostunut lähes mantra, jota hoetaan luottaen siihen, että kyllä kaikki onnistuu. Yllättävän usein tämä onkin pitänyt paikkansa: asiat etenevät kokeilemisen ja oppisen kautta, kun asioiden antaa rauhassa kypsyä ja edetä. Lapsen pitkä kerrasto tosin on pysynyt kaapissa, vaikka sitä on tarjottu puettavaksi useaan kertaan. 
 
Monialaisen työskentelyn kehittäminen on tärkeää, jotta opimme toimimaan yhdessä asiakkaiden parhaaksi. Wörtti-hankkeessa mottomme on “kuuluu mulle”, jolla tarkoitetaan sitä, etteivät palvelut näyttäydy nuorelle pirstaleisena ja palveluista poislähettämisen sijaan tuetaan aina nuorta siirtymään palvelusta toiseen saattaen vaihtaen-periaatteella.  Wörtissä jatkamme monialaisen työn kehittämistä nuorten ja nuorten aikuisten osallisuuden, toimintakyvyn ja opintoihin kiinnittymisen tueksi. Monialaisessa yhteistyössä erilaiset näkökulmat, osaaminen ja kokemus yhdistyvät. Kun onnistumme luomaan toimintakulttuurin, jossa työskennellään jouhevasti yhdessä, on yhteistyö eri ammattilaisten välillä selkeää ja ammattilaisten resursseja hyödynnetään tarpeen mukaan. Tämä edellyttää sekä kykyä oppia että kehittää monialaisen yhteistyön piirteitä. Vaaditaan myös ammattimaista osaamista ja kiinnostusta oppia sekä motivaatiota opetella tekemään työtä toisella tavalla.  
 
Monialaisuus nousee esiin keskusteluissa yhä useammin, myös meidän Wörttiläisten keskuudessa. Olemme koonneet monialaisia työryhmiä yhteisen kehittämisen äärelle koko hyvinvointialueella. Ryhmässä on ammattilaisia muun muassa mielenterveys- ja päihdepalveluista, lastensuojelusta ja työikäisten sosiaalipalveluista. Mukana kehittämisessä on myös nuorisotyö ja opiskeluhuolto. Kokemukset yhteiskehittämisestä ovat olleet antoisia, sillä tapaamisilla pohditaan juuri niitä konkreettisia keinoja edistää yhteistyötä. Tapaamisilla on löydetty keinoja muun muassa helpottaa yhteistyötä, konsultaatiota ja lähetekäytänteitä. Lisäksi tapaamisilla on keskusteltu huoli-ilmoitusprosessin käytänteistä. Olemmekin laatineet ohjeistuksen huoli-ilmoitusprosessista sosiaalitoimeen, lastensuojeluun ja etsivään nuorisotyöhön.   
 
Wörtissä kehitetään nuoren rinnalla kulkevaa, kohtaavaa työskentelytapaa ja tuetaan näin nuorta löytämään oma polkunsa, johon hän haluaa turvallisesti kiinnittyä. Kohdatuksi ja kuulluksi tuleminen lisäävät nuoren luottamusta omaan toimijuuteen ja vahvistaa näin arjen toimintakykyä. Esimerkiksi opiskeluhuollossa olemme koonneet tarvittavia ammattilaisia nuoren asian ympärille ja yhdessä etsineet keinot opinnoissa pysymiseen tai jonkun muun polun löytymiseen. Lisäksi Sakkyn kampuksella hanke toteuttaa monialaista Voima-valmennusta nuorille, jotka ovat vaarassa pudota opinnoistaan. Palaute Voima-valmennuksesta on ollut positiivista ja nuoret ovat kokeneet valmennustilan ja ilmapiirin kotoisaksi ja kertoneet, että tilaan on helppo tulla. Tämänkaltaiselle toiminnalle on selkeä tarve, sillä kysyntää on paljon.  
 
On ollut ilo huomata, miten motivoituneiden ja innostuneiden ammattilaisten kanssa olemme saaneet työskennellä. Mutta aina se ei riitä, vaan yhdessä tekemiseen tarvitaan esihenkilöiden tuki, jotta säilytämme innostuneen ja motivoituneen ilmapiirin. Monialaisen työn kehittäminen yhdessä ammattilaisten kanssa jatkuu. On tärkeää, että verkosto toimii yhteen ja puhumme työn pysyvästä muutoksesta ja tuomme toimivia käytänteitä työhömme. Tarkoitus ei ole muuttaa kaikkea työnteossa, vaan kyse on usein pienistä muutoksista, yhteisen ymmärryksen luomisesta, yhteisestä kehittämisestä ja toisinajattelusta tehdä jokin asia eritavoin, esimerkiksi kutsumalla palveluverkostosta tarvittava ammattilainen mukaan nuoren tapaamiseen. Muutos on konkreettisia pieniä tekoja, joita me kaikki osaamme. Vaikka lapsen pitkä kerrasto pysyy kaapissa, ajattelemme, että toimintakulttuurin muutos etenee pikkuhiljaa prosessiin luottaen!  

 
Tuulia Laitinen 
Projektikoordinaattori 
Sosiaali-, mielenterveys- ja päihdepalvelut  
Wörtti -Polkuja yhdenvertaiseen osallisuuteen 
 tuulia.laitinen@pshyvinvointialue.fi 
p. 040 631 1040 

-
 
Wörtti on ryhmähanke ja siinä ovat mukana on Pohjois-Savon hyvinvointialue, Savon koulutuskuntayhtymä, Siilinjärven kunta ja Kuopion kaupunki. Hanke on Euroopan unionin osarahoittama. 
 

Viestinnän vauhtivuosi 2024 – tavoittavuutta ja tarinoita Pohjois-Savosta

Vuosi 2024 oli Pohjois-Savon hyvinvointialueen viestinnässä merkittävä kasvun ja vaikuttavuuden vuosi. Monenlaisista myllerryksistä huolimatta viestinnän uudet ratkaisut ja toimintatavat alkoivat kantaa hedelmää, ja tulokset puhuvat puolestaan.

Mediassa vahvasti esillä – ennätysmäinen näkyvyys

Mediaviestintämme otti valtavan harppauksen eteenpäin. Vuoden aikana lähetimme 143 tiedotetta, lähes 40 % enemmän kuin edellisvuonna. Mediaosumat, eli tiedotteidemme pohjalta syntyneet uutiset, yli kaksinkertaistuivat. Esimerkiksi uutinen vauvojen RS-virusinfektioiden ehkäisystä sai suuresti huomiota.

Median tavoittavuus nousi huikeaan 282 miljoonaan – lähes kolminkertainen määrä vuoteen 2023 verrattuna. Median haastattelu- ja tietopyyntöihin etsimme asiantuntijoita vastaajiksi miltei 300 kertaa. Mielellämme myös sparrasimme lopullisten vastausten laatimisessa tai haastatteluun valmistautumisessa. 

Somen supervuosi – ennätyksiä ja suosikkitarinoita

Sosiaalinen media on vahvistanut rooliaan tärkeänä kanavana asukkaiden tavoittamisessa. Facebookissa, Instagramissa, X:ssä ja LinkedInissä seuraajien yhteismäärä oli vuoden lopussa jo yli 35 000. Somesisältömme tavoittivat vuoden aikana 6,5 miljoonaa ihmistä, ja parhaat postauksemme keräsivät yli 40 % sitoutumisasteen. Lisäksi viestinnän sometiimi vastasi joka arkipäivä somen kautta tulleisiin asukkaiden kysymyksiin ja ohjasi heitä oikean tiedon pariin.

Suursuosiota saivat etenkin postaukset, joissa esiteltiin arkea Pohjois-Savon hyvinvointialueella. KYSin teho-osaston 60-vuotisjuhla, henkilöstön palkitsemiset, hyvinvointialuejohtajan TET-kierrokset ja somelähettiläiden tarinat olivat someseuraajiemme suosikkeja.

Verkkosivut – asukkaiden tärkein tietopankki

Hyvinvointialueemme verkkosivut tavoittivat laajan yleisön, ja sivuston käyntimäärät kasvoivat 1,5 miljoonaan. Sivukatseluja kertyi nelisen miljoonaa. Suosituimmat sivut, kuten lääkärin vastaanotto, suun terveydenhuollon palvelut ja KYSin sivu, kertovat asukkaidemme tiedontarpeesta.

Verkkosivut ovat viestinnän kulmakivi, joka auttaa asukkaita löytämään palvelut ja tiedot helposti ja nopeasti. Teemme kovasti töitä verkkosivujen käytettävyyden ja saavutettavuuden parantamiseksi. Kevään aikana otamme esimerkiksi käyttöön selkokielisiä palvelukuvauksia, jotka parantavat verkkosivujen saavutettavuutta entisestään.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa – ja video vielä enemmän

Vuonna 2024 panostimme visuaaliseen viestintään. Mediapankkiin lisäsimme 1300 uutta kuvaa, jotka tukevat monikanavaista viestintäämme. Lisäksi tuotimme 60 videota – tarinoita ihmisistä ja palveluista, jotka elävöittävät viestintäämme ja tekevät sen kohderyhmillemme helpommin lähestyttäväksi.

Henkilöstöviestintä uudella tasolla – tietoa ja yhteisöllisyyttä

Sisäinen viestintämme vahvistui viime vuonna merkittävästi. Pulssi-intrassa julkaistiin lähes 2000 uutista, joista viestintätiimi työsti 709 – yli kaksinkertainen määrä vuoteen 2023 verrattuna. Tämä kasvu osoittaa, että tiedon tarve ja sen merkitys organisaatiossamme ovat lisääntyneet.

Henkilöstön uutiskirjeet tavoittivat vuoden aikana yhä laajemman lukijakunnan, ja niiden keskimääräinen lukuprosentti nousi 56 %:iin. Uutiskirjeet ja intran julkaisut eivät ainoastaan välittäneet tietoa, vaan vahvistivat myös yhteisöllisyyttä ja toivat esiin henkilöstömme arkea ja osaamista.

Katse eteenpäin – viestintä kehittyy edelleen

Vuosi 2024 osoitti, että viestintä on keskeinen voima hyvinvointialueen tavoitteiden saavuttamisessa. Kasvatimme näkyvyyttä, vahvistimme yhteisöllisyyttä ja rakensimme yhteyksiä asukkaisiin ja sidosryhmiin.

Vuonna 2025 jatkamme eteenpäin entistä vaikuttavamman ja saavutettavamman viestinnän parissa. Kiitos kaikille, jotka teette tämän mahdolliseksi – yhdessä jatkamme tärkeää työtämme Pohjois-Savon hyväksi!

Suvi Huttunen
viestintäpäällikkö

Opetusvastaanotto 2.0 - Esittelyssä professori, ylilääkäri Ville Leinonen

Olen ollut alusta asti mukana OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hankkeen suunnittelussa. Nyt hankevaiheessa tehtäväni johtoryhmän ja ohjausryhmän jäsenenä on varmistaa kokonaisuuden sujuva ja tavoitteiden mukainen eteneminen, erityisesti Opetusvastaanotto 2.0 -kokonaisuuden osalta. 

Itä-Suomen yliopiston lääketieteen laitoksen johtajana ydintehtäväni on edistää lääketieteen ja kliinisten alojen opetusta sekä kliinistä tutkimusta. Itä-Suomen yliopiston ja Pohjois-Savon hyvinvointialueen välinen yhteistyö, mutta myös laajemmin alueellinen yhteistyö, on Pohjois-Savon menestymisen edellytyksenä esimerkiksi veto- ja pitovoiman näkökulmasta. Opetusvastaanoton kehitystyö tarjoaa mielenkiintoisen alustan tälle yhteistyölle. 

Koulutusorganisaatioiden näkökulmasta yhteisenä haasteena on ollut harjoittelupaikkatarjonnan puutteesta johtuva aitojen potilas- ja asiakaskohtaamisten vähyys, ja tämä tarve on kehittämistyömme ytimessä. Opetusvastaanotto lisää ammattilaisten välistä yhteistyötä, mikä merkittävästi kasvattaa opiskelijoiden työelämävalmiuksia ja helpottaa heidän siirtymistään työelämään. Käytännön tarpeesta kumpuaa myös monialaisuus, pyrimme yhdistämään samaan koulutusympäristöön mahdollisimman monen terveydenhuollossa toimivan ammattikunnan opiskelijat. Lääketieteen osalta on juuri saatu valmiiksi opintosuunnitelmauudistus, jossa tämä uusi opetusympäristö on jo huomioitu. 

Neurokirurgian professorina ja ylilääkärinä kliinisessä työssäni yhdistyvät potilastyö ja tieteellinen tutkimus. Tutkimuksen avulla voimme parantaa hoitokäytäntöjä evidenssiperusteisesti ja parantaa potilaiden hoitotuloksia. Tutkimustyö mahdollistaa sekä oman jatkuvan ammatillisen kehittymisen mutta myös varmistaa tutkimuskulttuurin juurruttamisen tuleville sukupolville. Monitieteisen ja organisaatioiden välisen yhteistyön kautta vahvistamme terveydenhuoltojärjestelmässämme olevaa innovaatiopotentiaalia. Mielestäni tutkimuksen ja opetuksen nykyistäkin tiiviimpi integraatio palvelujärjestelmään on sekä opiskelijoiden että potilaiden etu. Uudenlaiset toimintamallit auttavat turvaamaan opetuksen resursseja ja toisaalta tarjoavat ainutlaatuisen tutkimusympäristön, jota voimme vahvistaa myös tuomalla perustutkimuksen menetelmiä entistä lähemmäs potilasta. Pohjois-Savon hyvinvointialueen TKKI-strategian mukaisesti vahvistamme Pohjois-Savon tutkimuksen, koulutuksen, kehittämisen ja innovaatioiden ekosysteemiä aktiivisessa roolissa ja kansallisena edelläkävijänä.

Lue lisää: 

Opetusvastaanotto (pshyvinvointialue.fi)

Yhteystiedot: 

Ville Leinonen, professori, ylilääkäri
ville.leinonen@pshyvinvointialue.fi 

*Kuva UEF mediapankki

-

Opetusvastaanotto 2.0 on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee täysin EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). 

Opetusvastaanotto 2.0 - Esittelyssä projektiasiantuntija Tiina Mäkeläinen

Olen projektiasiantuntija Tiina Mäkeläinen ja työskentelen 20 % työajalla Opetusvastaanotto 2.0 -projektissa, joka on osa OmaTiimi Pohjos-Savossa (OTSO) -hanketta. Opetusvastaanotto 2.0 on hyvinvointialueen uusi perusterveydenhuollon palvelu- ja oppimisyksikkö, jossa palvelutuotannon lisäksi tullaan toteuttamaan tulevien sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten käytännön koulutusta monialaisesti.  

Olen innoissani, että saan olla mukana tässä projektissa. Minulla on vahva osaaminen hoitotyön kehittämisestä ja opetuksesta. Olen intohimoinen kehittäjä ja uuden kokeilija. Olen sinnikäs ja monesti innovatiiviset ratkaisut löytyvät vaikka ne eivät olisi helposti löydettävissä. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri. Työskentelen päätyökseni Savoniassa lehtorina. Vastuullani tässä hankkeessa on Savonia ammattikorkeakoulun sote-alan harjoittelujen sijoittuminen opetusvastaanotolle tiiviissä yhteistyössä tutkinto-ohjelmavastaavien kanssa. 

Monialaisen opetuksen kehittämisen kokemusta sain SOKK-hankkeesta, jossa toimin Savonian projektiasiantuntijana 2020–2022 ja syksyn 2022 Savonian projektipäällikkönä. Hankkeessa luotiin monialaisen oppimisen malli ”Opitaan yhdessä ammattilaisiksi”, jota toteutetaan edelleen hyvinvointialueen monialaisilla käytännönjaksoilla. Monialaisia käytännön jaksoja koordinoi Pohjois-Savossa Koulutuksen keskus ja ITU (interprofessional unit) -verkosto, jossa on mukana myös alueen yksityisiä sote-toimijoita.

On ainutlaatuista saada alueen sosiaali- ja terveysalan opiskelijat samaan paikkaa oppimaan yhdessä asiakkaan kokonaisvaltaista hoitoa. Pidän tärkeänä, että opetusvastaanotto on kiinteä osa hyvinvointialueen palveluja ja siellä työskentelee toiminnan kehittämiseen sitoutunut henkilökunta, joka innostaa opiskelijoita työskentelemään asiakkaan parhaaksi. Avoin ja inspiroiva ilmapiiri heijastuu varmasti positiivisesti myös asiakkaisiin ja heidän läheisiinsä. Tällainen toimintaympäristö mahdollistaa vahvan oman ammatillisen roolin löytämisen, joka vahvistaa ymmärrystä siitä, mihin tarvitsemme ammattilaisina toinen toisiamme. Emme voi tehdä parasta tulosta yksin. Meillä on hankkeessa ja Pohjois-Savossa paljon innovatiivisia ammattilaisia, jotka ovat sitoutuneet kehittämään työtä ihmisen parhaaksi. On mahtavaa, että opetusvastaanotto on tärkeä osa Pohjois-Savon hyvinvointialueen ja oppilaitosten yhteistyötä. Me haluamme olla mualiman napa ja edelläkävijä, tänne on hyvä tulla asumaan, opiskelemaan ja töihin. 
 

Lue lisää: 

Opetusvastaanotto 2.0 (pshyvinvointialue.fi)
OTSO-hanke (pshyvinvointialue.fi)
KICK OFF 18.3.2025

Yhteystiedot:

Tiina Mäkeläinen, projektiasiantuntija, sairaanhoitaja, TtM, lehtori
tiina.makelainen@pshyvinvointialue.fi 

-

Opetusvastaanotto 2.0 on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024-2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). 

Diabetestyötä kehitetään Pohjois-Savon hyvinvointialueen peruspalveluissa

Tyypin 2 diabetes on yleinen sairaus, ja Pohjois-Savon hyvinvointialueella sen esiintyvyys on diabetesrekisterin mukaan koko maan kolmanneksi suurin. Sairauden puhkeamiseen vaikuttaa perinnöllisyyden lisäksi elintavat. Tyypin 2 diabetekseen sairastutaan yhä nuorempana, ja nuorena alkaneen taudinkuvan on havaittu etenevän nopeammin kuin myöhäisemmällä iällä puhjennut diabetes.

Diabeteksen hoito

Tyypin 2 diabeteksen tärkein hoitomuoto on elintapahoito, eli terveelliset ruokailutottumukset, säännöllinen liikunta, riittävä lepo ja yöuni sekä päihteettömyys. Lisäksi lääkehoito on usein tarpeellinen sokeritasapainon saavuttamiseksi. Pitkäaikaisesti koholla oleva verensokeri voi aiheuttaa sekä akuutteja, että pitkäaikaisia komplikaatioita, joita pyritään ennaltaehkäisemään hyvällä hoidolla. Insuliinihoitoa tarvitaan, mikäli diabetekseen liittyy insuliininpuutos, tai muilla lääkityksillä ei saada verensokeria tavoitetasolle. Insuliinina käytetään kerran päivässä pistettävää perusinsuliinia ja vaikeutuneessa taudinkuvassa myös aterian yhteydessä pistettävää pikainsuliinia, jolloin kyseessä on monipistosinsuliinihoito.

Tyypin 2 diabeteksen käypä hoito -suositus ohjaa, että monipistosinsuliinihoitoa käyttäville potilaille tulee mahdollistaa glukoosisensorin käyttö. Glukoosisensori on ihoon kiinnitettävä ihonalaista kudossokeria mittaava hoitoväline, jonka avulla sormenpäänäytteiden ottamista voidaan merkittävästi vähentää. Pohjois-Savon hyvinvointialueen hoitotarvikejakelun jakelukriteerit päivittyivät vuonna 2023, ja sen myötä monipistosinsuliinihoitoa käyttävät potilaat ovat olleet oikeutettuja pysyvään glukoosisensoriin diabetestyypistä riippumatta. 

Diabeteksen hoidon kehittäminen

Monipistoshoitoisten tyypin 2 diabetesta sairastavien hoito on ollut Pohjois-Savon hyvinvointialueella hajanainen, ja hoitotiimeillä ei ole ollut riittävää osaamista tai toimivia käytäntöjä glukoosisensoroinnin järjestämiseksi. Hoidon laadun parantamiseksi tehtiin ylemmän AMK:n opinnäytetyönä kehittämistyö, jossa koulutus- ja kehittämispäivän avulla lisättiin Kuopion hoitotiimien osaamista ja pohdittiin yhteisiä hoitokäytäntöjä. Kehittämispäivän ja kirjallisuuden pohjalta luotiin työ- ja potilasohje monipistoshoidon aloittamisesta ammattilaisten työn tueksi. Kehittämistyön avulla saatiin pysyvän glukoosisensoroinnin käyttö osaksi hoitotiimien palveluita monipistosinsuliinihoitoa käyttäville asiakkaille.

Glukoosisensoroinnin järjestämisen lisäksi diabetesta sairastavien palveluita on muutoinkin kehitetty Pohjois-Savon hyvinvointialueella. Kuopion SOTE-keskuksessa on aloitettu uusien tyypin 2 diabetesta sairastavien ryhmäohjaukset, mikä mahdollistaa jatkossa nopeamman ohjaukseen pääsyn ja vapauttaa aikoja pidempään sairastavien kontrollien järjestämiseksi. Myös sähköiset palvelut ovat lisääntyneet, ja diabetesta sairastaville on mahdollistunut digihoitopolun käyttö, jonka kautta saa tietoa diabeteksesta sekä yhteydenottokanavan sairaanhoitajalle diabetesasioissa.  Kaikilla näillä uudistuksilla pyritään takaamaan monipuoliset, saavutettavat ja näyttöön perustuvat palvelut diabetesta sairastavien terveyden edistämisen tueksi.
 

Kirjoittaja:
Lotta Tolvanen
Sairaanhoitaja AMK, Pohjois-Savon hyvinvointialue
YAMK-opiskelija, Turku AMK
 

ADA 2024. Standards of Care in Diabetes - 2024. Diabetes Care. Vol. 47, No 1, S1-S322. Viitattu 20.1.2025. https://diabetesjournals.org/care/issue/47/Supplement_1
THL 2025. Diabetesrekisterin tulosraportti. Laaturekisterit. Viitattu 20.1.2025. https://www.thl.fi/kansallisten-laaturekisterien-raportit/diabetesrekisteri/
Tyypin 2 diabetes: Käypä hoito -suositus 2024. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisätautilääkärien yhdistyksen ja Diabetesliiton Lääkärineuvoston asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen lääkäriseura Duodecim. Viitattu 20.1.2025. www.kaypahoito.fi

Opetusvastaanotto 2.0 - Esittelyssä projektiasiantuntija Janne Rautiainen

Olen Janne Rautiainen, projektiasiantuntija. Työskentelen Pohjois-Savon hyvinvointialueella Opetusvastaanotto 2.0 -projektissa, joka on osa Oma Tiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta. Opetusvastaanotolla alueemme opiskelijat pääsevät monialaisessa yhteistyössä hoitamaan pohjoissavolaisten terveyttä kokeneiden ohjaajien tuella. 

Olen taustaltani sairaanhoitaja ja suurimman osan työurastani olen viettänyt akuuttihoitotyössä. Viimeiset vuodet olen tehnyt työtä opiskelijoiden ja ammattilaisten koulutuksen parissa ja olen saanut olla mukana muun muassa monialaisen oppimisyksikön käynnistämisessä ja on mahtavaa jatkaa tätä työtä hankkeessa. Ammattilaisten ohjausosaamisen tukeminen, positiivisen ilmapiirin ja oppimista tukevan ympäristön luominen ovat minulle tärkeitä asioita.

Pilotissa tulen toimimaan opetushoitajan tehtävissä ja vastaan osaltani monialaisen oppimisen mallin kehittämisestä. Vuoden 2025 aikana testaamme mallia pilotissa ja kehitämme sitä palvelemaan tulevaisuudessa suurempia opiskelijamääriä. Toivon, että opetusvastaanotto on paikka, johon opiskelijan, asiakkaan ja ammattilaisen on helppo tulla. Sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä meitä on valtava joukko eri alojen ammattilaisia, joilla kaikilla on oma osaamisensa. On tärkeää tietää, mitä työkaveri tekee, jotta osaamme yhdistää voimamme parhaalla tavalla. Tätä osaamista ja toisen arvostusta on päästävä jo opiskelujen aikana kehittämään. Monta viisasta päätä on hyvä lyödä yhteen ja toimia yhtenä joukkueena alusta saakka. Näin pystymme takaamaan parhaan hoidon asiakkaillemme. 

Lue lisää:

Opetusvastaanotto 2.0 (pshyvinvointialue.fi)
OTSO-hanke (pshyvinvointialue.fi)

Yhteystiedot: 

Janne Rautiainen, projektiasiantuntija
janne.rautiainen@pshyvinvointialue.fi 


 

-

Opetusvastaanotto 2.0 on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee täysin EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). 

Opetusvastaanotto 2.0 - Esittelyssä asiantuntijahammaslääkäri Rosa Korhonen

Olen Rosa Korhonen ja työskentelen osa-aikaisena asiantuntijahammaslääkärinä Pohjois-Savon hyvinvointialueella Opetusvastaanotto 2.0 -projektissa, joka on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta. Lisäksi työskentelen vastaavana hammaslääkärinä Suu- ja leukasairauksien opetusyksikössä, jossa järjestetään hammaslääketieteen opiskelijoiden kliinisen vaiheen koulutus.

Toimin projektissa eräänlaisessa asiantuntijaroolissa. Olen työskennellyt opetusyksikössä hammaslääkäriopettajana nyt kuuden vuoden ajan. Opetusyksikkö on työpaikkana innovatiivinen ja uuden tietotaidon keskiössä. Pystymme tarjoamaan potilaillemme laadukasta hoitoa uusimpaan tutkittuun tietoon pohjautuen. Olen iloinen ollessani mukana projektissa, ja pyrin hyödyntämään Opetusvastaanotto 2.0 -projektissa kaikkea sitä kokemusta ja tietoa, jonka olen saavuttanut Suu- ja leukasairauksien opetusyksikössä työskennellessäni.

Koulutukseltani olen erikoistuva hammaslääkäri sekä kauppatieteiden maisteri. Koen tämän projektityön hyvin antoisaksi, sillä pääsen hyödyntämään tässä molempia tutkintojani. Odotan erityisesti eri alojen yhteistyötä ja innostavia keskusteluja. Voimme oppia myös toisiltamme paljon.

Olen tyytyväinen suu- ja leukasairauksien opetusyksiköön, jonka toimintaa on nyt lähes 15 vuoden ajan kehitetty. Se on minulle tärkeä paikka ja olen sen toiminnasta myös hyvin ylpeä. On tärkeää, että meillä on toimiva opetusyksikkö, joka toimii mielenkiintoisena työpaikkana hammaslääkäriopettajille, laadukkaana palveluja tuottavana tahona potilaille ja ennen kaikkea ensiluokkaista kliinisen vaiheen opetusta tarjoavana yksikkönä hammaslääketieteen opiskelijoille sekä suuhygienistiopiskelijoille. On mahtavaa, että saan olla mukana luomassa vastaavaa opetusvastaanottoa myös lääketieteen puolelle. Lisäksi hankkeessa suunnittelemme erikoishammaslääkäritasoista hoitoa ja konsultaatiopalvelua perusterveydenhuoltoon tarjoavaa suun erikoishoidon yksikköä (SEHY).
 

Lue lisää: 

Opetusvastaanotto 2.0 (pshyvinvointialue.fi)
OTSO-hanke (pshyvinvointialue.fi)

Yhteystiedot:

Rosa Korhonen, asiantuntijahammaslääkäri 
rosa.korhonen@pshyvinvointialue.fi 


 

-

Opetusvastaanotto 2.0 on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee täysin EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU).

Opetusvastaanotto 2.0 - Esittelyssä Opetusvastaanoton johtaja, professori, ylilääkäri Pekka Mäntyselkä

Aloitin tehtävässäni Opetusvastaanoton johtajana 1.1.2025, kun yksikkö perustettiin Pohjois-Savon hyvinvointialueelle. Ydintehtäväni on vastata Opetusvastaanoton toiminnan suunnittelusta ja kehittämisestä, yleislääketieteen opetusjaksoihin liittyvästä yhteistyöstä sekä juurruttaa ja vakiinnuttaa toiminta osaksi hyvinvointialueen palveluja hankeajan päätyttyä. Lisäksi toimin Itä-Suomen yliopistossa yleislääketieteen professorina ja Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikön johtajana.

Vuonna 2025 Opetusvastaanoton toimintaa pilotoidaan ja käynnistetään Opetusvastaanotto 2.0 -projektissa, joka on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta. Vaikka käynnistettävä toiminta on uutta ja kansallisesti uraauurtavaa, ajatusta on kypsytelty jo vuosia. Olin pitkään haaveillut yleislääketieteen ja muiden sote-alojen opetusta yhdistävästä ”Savilahden sote-keskuksesta”. Iloitsen siitä, että yhteistyö Itä-Suomen yliopiston, Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS), Kuopion kaupungin ja Savonia-ammattikorkeakoulun välillä ammattien välisen koulutuksen, kehittämisen ja tutkimuksen infrastruktuurin ja ekosysteemin luomiseksi on nyt tiivistynyt ja asiaan on löytynyt maakunnasta laaja tuki!

Meillä Pohjois-Savossa on nyt ainutlaatuinen mahdollisuus rakentaa vetovoimainen, uutta luova oppimis- ja toimintaympäristö, joka vastaa väestömme ja potilaidemme tarpeeseen. Yleislääketieteen koulutuksen ja valmistuvien lääkäreiden näkökulmasta Opetusvastaanotto tarjoaa entistäkin paremman mahdollisuuden oppia sujuvaa käytännön potilastyötä, jossa on aiempaa parempi mahdollisuus ymmärtää hoidon jatkuvuuden merkitys ja toteuttaa monialaista oppimista. Pidän erittäin tärkeänä, että Opetusvastaanotosta rakentuu yhteistyössä Pohjois-Savon hyvinvointialueen ja oppilaitosten kanssa valtakunnallisesti, ja miksei kansainvälisestikin, sote-koulutuksen ja -tutkimuksen toimintaympäristöjen edelläkävijä.
 

Lue lisää:

Opetusvastaanotto 2.0 (pshyvinvointialue.fi)
OTSO-hanke (pshyvinvointialue.fi)

Yhteystiedot:

Pekka Mäntyselkä, Opetusvastaanoton johtaja, professori,ylilääkäri 
Pekka.Mantyselka@pshyvinvointialue.fi 

-

Opetusvastaanotto 2.0 on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee täysin EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU).

OmaTiimi-blogi: Moniammatilliset työpajat käynnistyivät nykytilan kartoituksella

OmaTiimi-mallin avulla parannetaan pohjoissavolaisten hoidon jatkuvuutta ja saatavuutta. OmaTiimissä asiakkaan tukena ovat tutut, hänelle nimetyt lääkärit, sairaanhoitajat sekä tarvittaessa muut tiimin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset. Mallin juurtumista tukee tulevia sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia kouluttava Opetusvastaanotto 2.0. 

OmaTiimi-mallia ja hoidon jatkuvuutta ensimmäisenä edistämässä olevien Pohjois-Savon sote-keskusten vastaanottotoiminnan henkilökuntaa kokoontui yhteiseen työpajaan vuoden lopulla. Mukana oli ammattilaisia Varkauden lisäksi Siilinjärveltä, Karttulasta ja Lapinlahdelta.
 

Kuva 1. Moniammatillinen joukko Varkaudesta yhteisessä työpajassa hoidon jatkuvuus -teeman ympärillä. 

Kuva 2. Lapinlahdelta tiimin vastaava lääkäri Jukka Tiihonen kuvasi vastaanottopalveluiden prosessia. 

Moniammatillisessa työpajassa kuvattiin hoidon jatkuvuuteen liittyviä haasteita sekä sote-keskuksen vastaanottotoiminnan nykytilaa. Työpajassa jaettiin kokemuksia muiden sote-keskusten kanssa ja saatiin mallia myös hyvistä käytänteistä, joita voidaan hyödyntää jatkossa.


Kuva 3. Kehittäjähoitaja Henna Korolainen Karttulasta esitteli tiiminsä kanssa kuvattua nykytilan prosessia, haasteita sekä tavoitteita. Karttulan terveysasema on osa Pyörön tiimiä. Kuopiossa tiimimalli on ollut käytössä jo kauan ja asukkaat ohjautuneet omiin tiimeihin. Nyt tiimimallia jatkokehitetään nimenomaan hoidon jatkuvuuden näkökulmasta.
 

Kuva 4. Siilinjärven tiimin vastaava lääkäri Hannamari Vilhunen ja fysioterapeutti Päivi Jalkanen kuvasivat Siilinjärven tiimimallia. Siilinjärvellä tiimimallissa on toimittu jo vuoden 2024 alusta lähtien. 

Työpaja, toiminnan näkyväksi tekeminen ja aito vuorovaikutus koettiin osallistujien osalta tärkeänä. Työpajasta tuli esimerkiksi seuraavanlaisia palautteita: 

”Inspiroitunut ja innostunut olo siitä, että on saanut ideoita, kuinka asioita voi kehittää.”

”Mukava nähdä ihmisiä myös kasvotusten. Tärkeää kuulla, millaisia toimintatapoja alueen eri terveyskeskuksissa on, ja poimia hyväksi todettuja käytänteitä omalle terveysasemalle.”

”Oli hyvä, että tehtiin konkreettisesti omaa terveysasemaa koskeva nykytilan kuvaus.”

Työpajan tavoitteena oli tuottaa tietoa palvelupoluista sekä muutoksen suunnittelua, mittarointia että päätöksentekoa varten. Työpajat jatkuvat kevään aikana. Seuraavissa työpajoissa käsitellään yksiköittäin, miten toimintamallia viedään eteenpäin ja aletaan elämään tavoitteita todeksi. Kevään aikana kokoonnutaan myös suunnittelemaan, miten digitaaliset palvelut otetaan osaksi tiimimallia.  

Hoidon jatkuvuutta kehitetään kansallisessa ohjauksessa 

Sosiaali- ja terveysministeriö sekä valtionvarainministeriö ovat käynnistäneet ohjelman, jonka tarkoituksena on omalääkärimallien edistäminen. Ohjelman tavoitteena on parantaa hoidon saatavuutta ja jatkuvuutta perusterveydenhuollossa hyödyntämällä sekä julkisen että yksityisen sektorin palveluita. Omalääkäri-nimisen ohjelman toimikausi on 19.11.2024 – 1.4.2027. 

Hyvinvointialueilla on jo käynnissä erilaisia omalääkärimalleja, omatiimimalleja ja ammatinharjoittajamalleja kehittäviä hankkeita, joiden tavoitteena on hoidon jatkuvuuden parantaminen. Sosiaali- ja terveysministeriö kokoaa yhteen tietopohjaa sekä aiemmista että juuri nyt käynnissä olevista hankkeista. 

Lue lisää: 
OTSO-hanke - Pohjois-Savo

Katso myös aiemmat blogit: 

1)    OmaTiimi-blogi: Haastattelussa ylilääkäri Antti Sandén: ”OmaTiimi-malli lisää hoidon jatkuvuutta"

2)    OmaTiimi-blogi: Hoidon jatkuvuuden kehittäminen alkoi

OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hankkeen rahoitus tulee EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (NextGeneration EU). 

Opetusvastaanotto 2.0 - Esittelyssä projektipäällikkö Mari Kiema

Olen Mari Kiema ja työskentelen projektipäällikkönä Pohjois-Savon hyvinvointialueella OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hankkeessa, jossa edistetään hoidon jatkuvuutta ja palveluiden saatavuutta perusterveydenhuollossa. Hankkeessa otetaan käyttöön OmaTiimi-malli, yhdenmukaistetaan potilaan yhteydenottoprosessia ja käynnistetään Opetusvastaanotto 2.0.

Opetusvastaanotolla opiskelijat pääsevät harjoittelemaan hoidon jatkuvuuden toimintamalleja perusterveydenhuollon toimintaympäristöä vastaavissa olosuhteissa. Monialaisena tiiminä työskentely jo opiskeluaikana lisää ymmärrystä toisten ammattialojen osaamisesta, mikä helpottaa potilaan tarvetta vastaavan hoidon suunnittelua ja toteuttamista.

Olen viihtynyt kehittämistyön parissa erilaisissa työtehtävissä kymmenisen vuotta sekä erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon toimintaympäristössä. Pohjakoulutukseltani olen sairaanhoitaja ja terveystieteiden maisteri. Olen valtavan kiinnostunut muutoksesta, sekä yksilön että yhteisöjen näkökulmasta. Minua kiehtoo tarkastella erilaisia muutosprosesseja, mikä muutosta edistää ja mikä sitä estää. OTSO-hankkeen projekteissa haluan edistää projektitiimien sisäistä psykologista turvallisuutta sekä tavoitteellista työskentelyä, koska uskon niiden olevan vahvasti avain hyvään tulokseen ja tiimien hyvinvointiin. 

Erityisen ilahtunut olen Opetusvastaanotto 2.0 -projektitiimin innovatiivisesta ja visionäärisestä työskentelyotteesta. On upeaa nähdä, kuinka he suunnittelevat kansallisesta näkökulmasta aivan uudenlaista oppimiskonseptia, jossa yhdistyvät monen koulutusorganisaation sekä hyvinvointialueen intressit. Tällainen haastaa tiimiä ymmärtämään tarpeita monialaisuuden näkökulmasta, huomioiden tulevaisuuden palvelutuotannon kehittymisen suunnat.

Kiinnostusta monialaista oppimisympäristöä kohtaan on ollut eri ammattialojen suunnasta. Syksyllä 2025 alkavassa pilottissa on mukana ainakin lääketieteen, hoitotyön ja ravitsemusterapian opiskelijoita. Pilotin jälkeen on tarkoitus laajentaa toimintaa siten, että opetusvastaanoton oppimisympäristöä pääsevät hyödyntämään kasvava joukko eri alojen opiskelijoita. 

Lue lisää:

Opetusvastaanotto (pshyvinvointialue.fi)
OTSO-hanke (pshyvinvointialue.fi)

Yhteystiedot:

Mari Kiema, projektipäällikkö
mari.kiema@pshyvinvointialue.fi 

-          
Opetusvastaanotto 2.0 on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee täysin EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). 

Opetusvastaanotto 2.0 - Esittelyssä asiantuntijahammaslääkäri Tiina Rantamo

Olen terveydenhuollon erikoishammaslääkäri Tiina Rantamo ja työskentelen 20 % työajalla Pohjois-Savon hyvinvointialueella Opetusvastaanotto 2.0 -projektissa, joka on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta. Opetusvastaanotto 2.0 on tulevaisuuden perusterveydenhuollon palvelu- ja oppimisyksikkö, jossa toteutetaan tulevien sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten käytännön koulutusta monialaisesti. Toimin asiantuntijana erityisesti opetusvastaanoton toiminnassa ja tila-asioissa. Suun terveys on osa kokonaisterveyttä ja moniammatilliseen työhön on hyvä oppia jo opiskeluvaiheessa. 

Minulla on monipuolinen kokemus suun terveydenhuollossa: hammaslääkärinä terveyskeskuksessa, kliinisenä opettajana Itä-Suomen yliopistossa ja viimeksi suu- ja leukasairauksien opetusyksikön esihenkilönä. Yhteistyö alueen koulutusorganisaatioiden ja erikoissairaanhoidon kanssa on ollut tiivistä. 

Suunnittelemme suun erikoishoidon yksikköä vahvistamaan perusterveydenhuollon erikoishammaslääkäritasoista hoitoa ja tarjoamaan konsultaatiopalvelua opetusvastaanotolle. Keskittymä toimii myös moniammatillisena koulutusympäristönä. Vuoden 2025 aikana aloitetaan suun erikoishoidon yksikön toiminta pienimuotoisesti olemassa olevin voimavaroin. Samalla toteutetaan tarvekartoitus ja tilasuunnitelma laajempaa toimintaa varten. Yksikkö toimii perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajapinnassa mahdollistaen tarkoituksenmukaista työjakoa. 
 

Lue lisää: 

Opetusvastaanotto 2.0 (pshyvinvointialue.fi) 
OTSO-hanke (pshyvinvointialue.fi) 
 

Yhteystiedot: 

Tiina Rantamo, asiantuntijahammaslääkäri
tiina.rantamo@pshyvinvointialue.fi 

-

Opetusvastaanotto 2.0 on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee täysin EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). 


 

Opetusvastaanotto 2.0 - Esittelyssä projektisuunnittelija Henna Oikarinen

Olen projektisuunnittelija Henna Oikarinen ja työskentelen Pohjois-Savon hyvinvointialueella Opetusvastaanotto 2.0 -projektissa, joka on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta. On upeaa olla mukana luomassa Opetusvastaanotto 2.0 -toimintamallia yhdessä Savonia-ammattikorkeakoulun ja Itä-Suomen yliopiston kanssa. Suunnittelemme tulevaisuuden perusterveydenhuollon yksikköä, jossa monialainen oppiminen, rento ilmapiiri ja innostavat ohjaajat ovat osa arkea ja kasvutarinoita.

Minulla on erikoissairaanhoidon osastonsihteerin tausta ja projektin aikana perusterveydenhuollon tehtäviin tutustuminen on antanut minulle ymmärrystä, mistä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajapinnalla työskentelyssä on kyse. Kun toimintamme KYS:n kampuksella pilotissa syksyllä 2025 alkaa, tulee minulle olemaan hyötyä erikoissairaanhoidon tuntemuksesta osastonsihteerin tehtävässä. Tämä auttaa konsultaatioprosessien jatkokehittämisessä Suun erikoishoidon yksikön (SEHY) ja psykiatrian alojen kanssa pilotoidessa, kliinisen tutkimuksen menestymisedellytyksien tukemisessa potilasrajapinnalla ja osastonsihteerin tehtävien kehittämisessä uudenlaisessa toimintaympäristössä.

Olen erittäin onnellinen, että olen päässyt työskentelemään eri asiantuntijoiden kanssa tällaisessa projektissa, jossa kehitetään aivan uudenlaista toimintaympäristöä. Pilotin suunnittelu antaa hyvät raamit sille, mitä Opetusvastaanotto on vuodesta 2028 eteenpäin. Juuri nyt olemme tarkastelemassa Opetusvastaanoton pilotointivaiheen asiakasprosessia ja niitä konkreettisia keinoja, kuinka OmaTiimi-malli viedään osaksi tulevien sote-ammattilaisten työelämätaitoja jo koulutusvaiheessa.
 

Lue lisää: 

Opetusvastaanotto 2.0 Pohjois-Savo 2.0 (pshyvinvointialue.fi)
OTSO-hanke (pshyvinvointialue.fi) 
 

Yhteystiedot:

Henna Oikarinen, projektisuunnittelija 
henna.oikarinen@pshyvinvointialue.fi 

-

Opetusvastaanotto 2.0 on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee täysin EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU).

Opetusvastaanotto 2.0 - Esittelyssä projektipäällikkö Anna Karjalainen

Olen Anna Karjalainen ja toimin OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hankkeen Opetusvastaanotto 2.0 tila-asioiden projektipäällikkönä (10% työajalla) Pohjois-Savon hyvinvointialueen Kliinisen tutkimuksen keskuksessa. Opetusvastaanotto 2.0 -toimintamallissa teemme tiivistä yhteistyötä alueen koulutusorganisaatioiden, Itä-Suomen yliopiston ja Savonia-ammattikorkeakoulun kanssa. Päätyössäni Itä-Suomen yliopistolla kehitän kliinisen tutkimuksen menestymisedellytyksiä, erityisesti UEF-PSHVA-yhteistyön näkökulmasta. On hienoa olla mukana rakentamassa Pohjois-Savon tulevaisuutta ja vetovoimatekijöitä useasta eri näkökulmasta!

Monipuolisesta toiminnan ja liiketoiminnan kehittämisosaamisestani on ollut hyötyä jo OTSO-hankkeen suunnittelu- ja rekrytointivaiheissa. On todella palkitsevaa nähdä, miten suunnittelutyö konkretisoituu hankkeen toimenpiteiksi ja mitattaviksi tuloksiksi, työskenteleehän OTSO-hankkeessa huikean monipuolinen osaajajoukko kehittämässä tätä kokonaisuutta. Oma taustani on luonnontieteissä, joten saan oppia joka päivä uutta, kun syvennyn terveys- ja hyvinvointialan rakenteisiin ja palvelujärjestelmän yksityiskohtiin tässä tehtävässäni. 

Vuoden 2025 aikana toteutetaan tarvekartoitus ja tilasuunnitelma, joka määrittelee Opetusvastaanoton tilat ja varmistaa saumattoman synergiayhteistyön hyvinvointialueen palveluiden kanssa. Suunnittelemme parhaillaan Opetusvastaanoton pilotointitiloja KYS-kampuksen D-tornin 6. kerrokseen ja keskustelut tilatarpeista jatkuvalle toiminnalle ovat myös käynnissä. Opetusvastaanoton monialaisen toimintamallin ja tilojen tavoitteena on mahdollistaa noin 50 000 vuosittaista potilaskohtaamista vuodesta 2028 eteenpäin. OTSO-hankkeen kehitystyöllä vahvistamme merkittävästi alueemme koulutuksen ekosysteemiä.

Lue lisää:  

Opetusvastaanotto - Pohjois-Savo 2.0 (pshyvinvointialue.fi)
OTSO-hanke (pshyvinvointialue.fi)
 

Yhteystiedot:

Anna Karjalainen, projektipäällikkö
anna.karjalainen@pshyvinvointialue.fi 


 

-
Opetusvastaanotto 2.0 on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). 

Pohjois-Savo mukana Suomi liikkeelle -ohjelmassa

Maakunnassamme on tehty jo pitkään yhteistyötä kaikkien pohjoissavolaisten liikunnallisen elämäntavan tukemiseksi, ja yhteistyö on vain tiivistynyt hyvinvointialueen toiminnan käynnistymisen jälkeen. Suomi liikkeelle -ohjelman yhtenä tavoitteena on, että liikkumista ja ravitsemusterveyttä viedään yhdessä eteenpäin ja ohjelma tukee hyvin jo aiemmin Pohjois-Savossa aloitettuja toimia.

Suomi liikkeelle -ohjelmaan sisältyvää liikkumisen ja ravitsemusterveyden edistämisen teemaa vahvistetaan tämän hallituskauden aikana sosiaali- ja terveysministeriössä (STM) opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) tukemana. Tiedämme, että säännöllinen liikunta ja terveyttä edistävä ravinto yhdessä vaikuttavat terveyteen merkittävästi. Tavoitteena on tämän teeman kautta vahvistaa liikunnan ja ravitsemuksen yhdyspintarakenteita ja ammattilaisten osaamista. Pohjois-Savossakin on jo kokoonnuttu yhdessä alueen asiantuntijoiden, ammattilaisten ja STM:n kanssa asian tiimoilta. Olemme esimerkiksi suunnittelemassa aidosti käytännön työtä ja siten asukkaiden saamaa palvelua tukevaa liikunnan ja ravitsemuksen koulutusta kuntien ja hyvinvointialueen ammattilaisille.

Lisää vain liike

Suomi liikkeelle -ohjelman tavoitteena on innostaa ihmisiä ja yhteisöjä tekemään useammin tietoisia tai tiedostamattomia valintoja liikkua. Ohjelmalla pyritään muuttamaan myös yhteiskunnan rakenteita liikuntaa tukeviksi. Näiden asioiden toteuttamiseksi on linjattu 16 toimenpidettä. Käytännössä ne liittyvät esimerkiksi liikunnallisen toimintakulttuurin, liikuntaneuvonnan, liikkumisen olosuhteiden ja osaamisen kehittämiseen. Näillä toimilla pyritään luomaan asukkaille parempia edellytyksiä liikkua arjessa. 

Suomi liikkeelle -ohjelman tavoitteisiin ja toimenpiteisiin on tutustuttu myös Pohjois-Savon alueella yhteistyössä eri toimijoiden kanssa esimerkiksi Pohjois-Savon liikunnallisen elämäntavan edistämisen työryhmässä. Olemme huomanneet, että Suomi liikkeelle -ohjelma täydentää jo Pohjois-Savossa olemassa olevaa tiivistä ja säännöllistä yhdessä tekemistä eri toimijoiden kanssa ja meillä on ollut osin samat tavoitteet ja toimenpiteet jo käytössä. Olemme esimerkiksi vahvistaneet yhteistyötä liikuntaneuvonnassa ja tukeneet perheiden liikunnallisuutta lisäävää toimintaa käytännössä. On siis helppo jatkaa yhdessä tekemistä ja hyödyntää Suomi liikkeelle -ohjelman tarjoamia mahdollisuuksia. 

Hyvinvointikoordinaattori Marika Lätti
HYTE- ja osallisuuspalveluyksikkö, Pohjois-Savon hyvinvointialue 
Liikunnallisen elämäntavan edistämisen työryhmän ja ravitsemustyöryhmän koollekutsuja

Lue lisää:

• Suomi liikkeelle -ohjelma: Suomiliikkeelle.fi
• Suomiliikkeelle.fi: Lisää liikettä arkeen

Opetusvastaanotto 2.0 - Esittelyssä asiantuntijalääkäri Henna Saari

Olen kliininen opettaja, yleislääketieteen erikoislääkäri Henna Saari ja työskentelen 20 % työajalla Pohjois-Savon hyvinvointialueella Opetusvastaanotto 2.0 -projektissa, joka on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta. Opetusvastaanotto 2.0 on tulevaisuuden perusterveydenhuollon palvelu- ja oppimisyksikkö, jossa toteutetaan tulevien sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten käytännön koulutusta monialaisesti. 

Minulla on vankka kokemus lääkärikoulutuksesta kliinisen opettajan tehtävässä. Toimin myös terveyskeskuslääkärinä monialaisessa työyhteisössä Rautavaaran terveysasemalla. Monialaisen opetuksen kehittämisen kokemusta olen hankkinut SOKK-hankkeessa, jossa toimin projektipäällikkönä v. 2020–2022. Hankkeessa luotiin monialaisen oppimisen malli ”Opitaan yhdessä ammattilaisiksi”, jota toteutetaan tänäkin päivänä hyvinvointialueen monialaisilla käytännönjaksoilla.

Meillä Kuopiossa opiskelee ainutlaatuisen paljon eri sosiaali- ja terveysalojen opiskelijoita. On tärkeää, että saamme heidät oppimaan käytännön työtä samaan paikkaan, jotta tulevat ammattilaiset osaisivat toimia mahdollisimman vaikuttavasti alueemme potilaiden parhaaksi. Tehtäväni hankkeessa on suunnitella lääkäriopiskelijoiden osallistumista opetusvastaanoton monialaisille käytännönjaksoille. 

Pidän erittäin tärkeänä, että opetusvastaanotosta rakentuisi kiinteä osa hyvinvointialueemme avoterveydenhuollon palveluja. KYS:ssa on opetusvastaanottoon hyvin soveltuvat tilat. Tällä hetkellä suunnittelun keskiössä on, kuinka jatkamme opetusvastaanoton toimintaa pilotin jälkeen liittäen sen toimivaksi osaksi olemassa olevia palveluita. Tulen itse toimimaan pilotissa opiskelijoita ohjaavan lääkärin roolissa, samalla vastaten potilaiden hoidosta osana monialaista tiimiä.

Lue lisää: Opetusvastaanotto - Pohjois-Savo (pshyvinvointialue.fi)

Yhteystiedot: 

Henna Saari, kliininen opettaja, terveyskeskuslääkäri
henna.saari@pshyvinvointialue.fi, henna.saari@uef.fi 




-
Opetusvastaanotto 2.0 on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee täysin EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). 

Opetusvastaanotto 2.0 - Esittelyssä projektiasiantuntija Jutta Kakkinen

Olen projektiasiantuntija Jutta Kakkinen ja työskentelen Pohjois-Savon hyvinvointialueella Opetusvastaanotto 2.0 -projektissa, joka on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta.
Opetusvastaanotto 2.0 on tulevaisuuden perusterveydenhuollon oppimisyksikkö, joka kouluttaa tulevia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia monialaisesti, ja tarjoaa kokonaisvaltaisia palveluita pohjoissavolaisille. Opetusvastaanotolla opiskelijat ovat keskeisiä toimijoita ohjaajien toimiessa tukena ja taka-alalla. Meillä painotetaan ohjaajien pedagogista osaamista ja innostusta koulutuksen kehittämiseen. Tämä luo ilmapiirin, jossa opiskelijat voivat kasvaa ammattilaisiksi ja oppia rohkeasti.

Terveydenhuoltoalan taustallani minulla on vahva kokemus akuuttihoidon ja esihenkilötyön parista. Kehittäminen on aina ollut työni ytimessä. Rakastan haastaa itseäni löytämään uusia tapoja parantaa työyhteisön ja potilastyön käytäntöjä. Opiskelijoiden tukeminen on minulle erityisen tärkeää, ja olen sitoutunut kehittämään ohjauskäytänteitä, jotta tulevat sote-alan ammattilaiset saavat parhaan mahdollisen alun uralleen. Opiskelijoiden asioiden edistäminen on aina ollut minulle sydämenasia.

Hyvät käytännöt nykyisestä koulutustoiminnasta on jo tunnistettu, ja niiden pohjalta kehitämme Opetusvastaanotto 2.0 -toimintamallia. On erittäin hienoa, että pilottivaiheen tilat syksylle 2025 ovat löytyneet KYS kampukselta. Pilottiin olemme suunnitelleet mukaan lääketieteen, hoitotyön ja ravitsemusterapian opiskelijoita. Meillä on tarkoituksena tarjota opetusvastaanotolla myös opiskelijalähtöisiä terveyttä edistäviä palveluita, joiden painopisteenä on ennaltaehkäisy. Tulen itse toimimaan pilotissa opetushoitajan roolissa, ja vastaan myös yksikön päivittäisjohtamisesta. Toimintaa pilotoidaan yleislääketieteen lisäksi Suun erikoishoidon yksikön (SEHY) ja psykiatrian kentällä.

Lue lisää: Opetusvastaanotto - Pohjois-Savo (pshyvinvointialue.fi)

Yhteystiedot:

Jutta Kakkinen, projektiasiantuntija,
jutta.kakkinen@pshyvinvointialue.fi  

-
Opetusvastaanotto 2.0 on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). 


 

Nepsy-tiimi: Yhdessä tekeminen - puheesta teoiksi

Nepsy-tiimi jakoi viime kevään blogissaan kokemuksiaan ja ajatuksiaan monitoimijaisesta yhteistyöstä sekä järjestämästään Pohjois-Savon ensimmäisestä Nepsy-päivästä. Kirjoituksessa totesimme, että Nepsy-päivän aihe “Yhdessä tekeminen” on ollut tiimimme perusta alusta alkaen. Eri organisaatioissa monitoimijaiseen yhteistyöhön ja tiimien yhteistoimintaan kannattaa panostaa, sillä uskomme tällä olevan myös työpaikan pitovoimaa vahvistava vaikutus. Vaikka monitoimijainen työskentely saattaa alussa haastaa, antaa se kuitenkin lopulta enemmän. Tänään, tiimimme toimittua reilun vuoden ajan, voimme iloksemme todeta monitoimijaisen yhteistyön vauhdikkaasti käynnistyneen alueemme neurokirjon lasten, nuorten ja vanhempien ryhmä- ja vertaistoiminnan kehittämistyön myötä.

Monialaisella yhteistyöllä vertaistukea neurokirjon lapsille, nuorille ja perheille 

Vertaistoiminnalla on tutkitusti monia myönteisiä vaikutuksia. ADHD-liiton aikuisille tekemän tutkimuksen mukaan vastaajista 67 % koki, että vertaistuella on positiivinen merkitys yksilön hyvinvoinnille. Vertaistuki tarjoaa arvokasta tietoa nepsy-piirteistä, mikä auttaa syventämään itsetuntemusta. Tutkimukseen osallistuneet kertoivat, että vertaiselle on helpompi jakaa omia kokemuksiaan ja vertaistuen kautta koettiin saavan myös apua arjen haasteisiin. (Barnett-Erlandsson & Suni 2023.) Vertaistukiryhmien vaikutus alaikäisten psyykkisen hyvinvoinnin lisääntymiseen nousi esille vanhempien ja nuorten itsensä kertomana Brandsman ym. (2024) tutkimuksessa, missä oli tarkoituksena selvittää vertaistuen merkitystä ryhmiin osallistuneille. Useiden tutkimusten mukaan vertaistuen keskeinen merkitys on yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistuminen. Tutkijat ovat toistuvasti tuoneet esiin, että nepsy-piirteiset kokevat usein ulkopuolisuutta, mikä heikentää heidän hyvinvointiaan. Vertaistuen avulla voidaankin vahvistaa nepsy-piirteisten henkilöiden yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä hyvinvointia. (Brandsma ym. 2024,1003; Jurvansuu, Takala & Tourunen 2023, 10; Nordby ym. 2021, 6.)  

Kuopion Kirjo Cafe ja kouluikäisten vanhempien vertaistuellinen ryhmätoiminta ovat esimerkkejä onnistuneesta yhteistyöstä, jossa eri alojen sekä yksiköiden ammattilaiset yhdistivät osaamisensa vastatakseen arjessa havaittuihin haasteisiin. Näiden ryhmien tavoitteena on ollut tarjota matalan kynnyksen vertaistukea nuorille sekä kouluikäisten lasten vanhemmille, joilla tukea ei ole ollut riittävästi saatavilla.

Kouluikäisten vanhempien ryhmien toteutuksessa Nepsy-tiimi teki yhteistyötä Kuopion oppilashuollon sekä kasvatus- ja perheneuvonnan ammattilaisten kanssa, keskittyen tukemaan ammattilaisia ryhmätoiminnan suunnittelussa sekä toteutuksessa. Kuopion Kirjo Cafe puolestaan kehitettiin yhteistyössä Kuopion Etsivän nuorisotyön ja erityisnuorisotyön ammattilaisten kanssa, Nepsy-tiimin tukiessa ryhmätoiminnan suunnittelua ja mainontaa.

Yhteistyö mahdollisti eri alojen ammattilaisten osaamisen yhdistämisen ja asiakaslähtöisten ratkaisujen luomisen. Näiden ryhmien kautta nuoret sekä vanhemmat ovat saaneet mahdollisuuden tiedon saannin lisäksi vertaistukeen ja ajatusten jakamiseen, mikä on merkittävä askel matalan kynnyksen tukitoimien kehittämisessä.

Kysyimme nuorisotyöntekijöiltä sekä nuorilta heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan Kuopion Kirjo Cafesta ja siihen liittyvästä yhteistyöstä:

“Toiminnan suunnittelu on meillä ollut sujuvaa sekä antoisaa yhdessä Nepsy-tiimin ja erityisnuorisotyön kanssa. Toiminnan aloittamisesta tuli Nepsy-tiimiltä meille nuorisotyöntekjijöille selkeä tarve ja se antoi hyvät lähtökohdat yhteistyölle. Toiminnan aloittaminen on ollut innostuksen ja jännityksen sekaista. Meillä on ollut suuri toive saada toiminnasta nuorille mieluisaa ja eniten itse pohdin, saammeko kohderyhmän tavoitettua. Sen suhteen on vielä tekemistä, mutta näin alkuvaiheeksi tämä on mennyt mielestäni hyvin.

Olen kuullut nuorilta aikuisilta hyvää palautetta avoimen toiminnan tarjoamisesta kirjolla oleville ja siitä, että tällaista toimintaa ei ole varsinkaan Kuopiossa aikaisemmin ollut. Parhaimmillaan tällainen avoin ja vapaaehtoinen toiminta tukee nuorten hyvinvointia, sillä paikalle tulevat nuoret voivat saada vertaistukea sekä arvostavaa kohtaamista toisilta. Toiminta on vielä hyvin alussa, joten vaikuttavuuden arviointi jää myöhemmäksi." - Ohjaaja / Etsivä nuorisotyö

“Sain ADHD-diagnoosin viime keväänä. Täällä on helppo tavata muita nuoria. Tällaista avointa nepsy-toimintaa ei ole ollut. Muut tahot ovat mielestäni enemmän mielenterveyspainotteisia, eikä ne tee itselle hyvää ja siksi tämä on hyvä.” - Nuori

“Parasta on vertaistuki, missään muualla ei ole ollut tällaista. Ei ole tullut oloa, että haluaisi lähteä kesken pois. Tykkään kun tehdään yhdessä jotain ja on aina välipalaa. On tullut tavaksi tulla tänne aina joka toinen maanantai.” -Nuori

Ryhmätoiminnan käynnistämisen lisäksi Nepsy-tiimissä on koottu ryhmätoimintamalleja, jotka tarjoavat ammattilaisille konkreettisia välineitä eri ikäisten ryhmien käynnistämisen ja toteuttamisen tueksi. Tavoitteena on rohkaista ammattilaisia kokeilemaan uudenlaisia asiakastyön lähestymistapoja. Olemme erityisen tyytyväisiä myös yhteistyöstä sosionomiopiskelijoiden kanssa, jossa saimme toimia heidän tukijoukkonaan opinnäytetyöprosessin aikana. Opiskelijat kehittivät ryhmätoimintamallin vanhemmille, joilla on ADHD-piirteitä, keskittyen erityisesti vanhemmuuden tukemiseen ADHD-piirteiden näkökulmasta. Tämä ainutlaatuinen malli rikastuttaa vertaistuellisia työvälineitä ja tarjoaa uudenlaista tukea vanhemmille. Opiskelijat kuvaavat opinnäytetyöprosessiaan seuraavasti: 

“Hei blogin lukijat!

Toteutimme opinnäytetyön yhteistyössä Nepsy-tiimin kanssa aiheesta Vertaisryhmätoimintaa ADHD-piirteisille nuorille vanhemmille – Toimintamalli ryhmänohjaukseen. Yhteistyö Nepsy-tiimin kanssa oli sujuvaa ja antoisaa, ja saimme arvokasta tukea prosessin kaikissa vaiheissa. Tiimin joustava asenne mahdollisti keskittymisen meitä kiinnostaviin teemoihin, erityisesti vanhemmuuden tukemiseen.

Laadimme selkeän ja tarpeellisen toimintamallin, joka vastaa ADHD-piirteisten vanhempien tuen tarpeeseen; Pohjois-Savon hyvinvointialueella ei aiemmin ole ollut vastaavaa vertaistoimintaa kyseiselle kohderyhmälle. Toimintamalli voi tukea ammattilaisia ja vanhempia myös silloin, kun virallista diagnoosia ei ole.

Suosittelemme yhteistyötä Nepsy-tiimin kanssa, sillä heidän asiantuntemuksensa ja verkostonsa tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia opinnäytetyön tekemiseen sekä sen tulosten hyödyntämiseen. Yhteistyöstä kiittäen, sosionomiopiskelijat.”

Kirjastojen nepsy-nurkat – Matalan kynnyksen tukea ja asiantuntijatietoa neurokirjon lapsille, nuorille, perheille sekä ammattilaisille 

Pohjois-Savon kirjastojen kanssa tehty yhteistyö osoittaa, että nepsy-asioissa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kasvatus- ja opetusalan rinnalla myös muiden alojen ammattilaisilla on merkityksellistä annettavaa. Kirjastoyhteistyössä mukana ovat olleet hyvinvointialueen työntekijät, ADHD-liiton paikallisjärjestöt Eijsveijkeet ry ja Varkauden seudun nepsyt ry sekä Kuopion, Varkauden, Iisalmen ja Leppävirran kirjastot. Yhteistyön tuloksena Kuopion ja Varkauden kaupunginkirjastoihin perustettiin Nepsy-nurkat, joissa tarjolla on ohjeita, apuvälineitä ja konkreettisia vinkkejä arkeen. 

Yhteistyöllä kohti nepsy-ymmärtäväisempää Pohjois-Savoa

Lopuksi haluamme vielä mainita lokakuussa käynnistyneet nepsy-tiimin luotsaamat ADHD-case  -työpajat ammattilaisille. Työpajoissa on tarkasteltu monialaisesti alueemme lasten ja nuorten ADHD-hoitoketjua, jotta tuen saaminen olisi oikea-aikaista, riittävää ja yhdenvertaista. Samalla on vahvistettu ammattilaisten oman roolin ja vastuun tunnistamista sekä monialaisen yhteistyön mahdollisuuksia eri-ikäisten ADHD-asiakkaiden arjessa. ADHD-case -työpajojen lisäksi ammattilaisten nepsy-osaamisen tueksi on valmistunut Nepsy-osaamisen ABC -opas, jonka jalkauttamisen suunnittelu on käynnistynyt. Myös nepsy-tiimin työyksikkökohtaiset nepsy-infot ovat olleet erittäin kysyttyjä. Ensi vuonna on tulossa useita uusia koulutuskokonaisuuksia eri kohderyhmille sekä tuttuun tapaan Pohjois-Savon alueellinen Nepsy-päivä, joka järjestetään hybriditilaisuutena 7.4.2025. Olet lämpimästi tervetullut mukaan koulutuksiimme!

Hankkeen jatkosuunnitelmat ovat jo hyvässä vauhdissa, ja näiden askelmerkkien myötä voimme yhdessä edistää monialaista yhteistyötä kohti yhä nepsy-ymmärtäväisempää Pohjois-Savoa.

Kirjoittajat:

Nepsy-koordinaattorit Kati Valén, Hanna Ahokas, Tiina Lappalainen, Anne Saarinen, Hanne Ålander ja Mari Piironen sekä projektiasiantuntija Jaana Heikkinen
 

Lähteet;
Barnett-Erlandsson, J. & Suni, K. (2023). Tutkimus osoitti puutteen vertaistuessa. [blogi]. Luettavissa https://adhd-liitto.fi/tutkimus-osoitti-puutteen-vertaistuessa / Viitattu 14.11.2024. 
 
Brandsma, T., Visser, K., Volk, J. J. G., Rijn, A. B. V., & Dekker, L. P. (2024). A pilot study on the effect of peer support on quality of life of adolescents with autism spectrum disorder and gender dysphoria. Journal of Autism and Developmental Disorders, 54(3), 997–1008. Luettavissa https://link.springer.com/article/10.1007/s10803-022-05832-4  

Jurvansuu, S., Takala, J. & Tourunen, J. (2023). Ryhmästä osallisuutta? Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien osallisuuden sekä toiminta- ja työkyvyn muutokset ryhmätoiminnan aikana. A-klinikkasäätiö; Katsauksia ja näkökulmia 1/2023. 1–18. Luettavissa https://a-klinikkasaatio.fi/wp-content/uploads/Ryhmasta_osallisuutta.pdf. Viitattu 14.11.2024

Nordby, E. S., Gilje, S., Jensen, D. A., Sørensen, L., & Stige, S. H. (2021). Goal management training for adults with ADHD–clients’ experiences with a group-based intervention. BMC psychiatry, 21, 1–12. Luettavissa https://link.springer.com/article/10.1186/s12888-021-03114-4  

Nepsy-tiimi toimii Pohjois-Savon hyvinvointialueella osana Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hanketta, jonka rahoitus tulee EU:n kertaluonteisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU).


 

OmaTiimi-blogi: Hoidon jatkuvuuden kehittäminen alkoi

Tällä kertaa blogissa esittäytyy osa Varkauden sote-keskuksen tiimistä. Tiimiläisiä mietityttää muun muassa se, miten kehittämistyötä hoidon jatkuvuuden parissa tehdään aiemmat kokemukset huomioiden, ja miten työntekijöiden ääni kuuluu. 
 

Hoidon jatkuvuuden kehittämistä Varkaudessa

OmaTiimi-mallin käyttöönotossa otetaan ensimmäisiä askeleita Varkauden sote-keskuksessa. Tiiminjohtaja, yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri Mari Koponen kertoo, että tarve hoidon jatkuvuuden kehittämiselle on noussut henkilökunnan kokemuksesta. Hoidon jatkuvuusmallista on kertynyt vahvaa tieteellistä näyttöä; kun potilasta hoitaa tuttu lääkäri yhdessä tarvittavien muiden ammattilaisten kanssa, ovat myös hoitotulokset parempia. Kun lääkärillä on kokonaiskuva potilaasta, hoitopäätöksiä on helpompi tehdä ja luottamus hoitosuhteessa paranee.  
 
- Lääkärille on kuormittavampaa perehtyä aina uuteen potilaaseen, jota joku toinen lääkäri on hoitanut aikaisemmin. On helpompaa ja nopeampaa hoitaa tuttua potilasta. Potilaatkaan eivät haluaisi kertoa huoliaan aina alusta uudelle lääkärille. Uskon, että henkilökunnan työhyvinvointi ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä paranevat hoidon jatkuvuuteen panostamisen myötä, Mari kertoo.  


 

Varkaudessa on hyvä porukka kehittämässä toimintaa

Sairaanhoitaja Suvi Varkaudesta kertoo, että työporukka hyvinvointikeskuksessa on tosi hyvä ja kokemus siitä, että voi vaikuttaa omaan tehtävänkuvaan on tärkeää.  
 
- Tykkään olla tässä hoidon tarpeen arvioinnissa. Kokemusta on kertynyt ja työ on monipuolista. Hoidon tarpeen arviossa voidaan potilaan asia hoitaa välillä hyvinkin sujuvasti, tosinaan konsultoin kollegaa tai sitten viereisessä huoneessa olevaa lääkäriä, joka voi aloittaa hoidon tai määrätä tutkimuksia saman tien, Suvi kertoo. Vastaaminen puheluihin keskeytyy välillä, kun Suvi tekee myös kipsauksia päivän aikana tai kollega tarvitsee apua vastaanottohuoneessa.  


 

Sairaanhoitaja Veera on Suvin kanssa samoilla linjoilla:

- Meillä on jo puhuttu porukassa tästä OmaTiimi-mallista, joka on tulossa Varkauteen. Täällä oli aiemmin tiimimalli, mutta silloisessa tilanteessa se oli jotenkin haavoittuva; nyt työtä tehdään niin kutsutusti yhtenä porukkana. Tällä hetkellä työhön ja tehtävänkuviin saa hyvin vaikuttaa ja meillä on hyvä tekemisen meininki, kollegat auttavat ja kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Porukassamme on myös erityisosaamista eri asioihin, joten tämä tulee huomioida, kun tiimimallia meillä käynnistetään. 

OmaTiimi-mallia lähdetään rakentamaan moniammatillisesti

Tiimimallia kehitetään moniammatillisesti erilaisissa hyvinvointialueen yhteisissä työpajoissa sekä paikallisesti koko henkilöstön kanssa. OmaTiimi-mallissa huomioidaan paikalliset eroavaisuudet niin väestön kuin resurssienkin suhteen. 
 

OmaTiimi-mallin eli hoidon jatkuvuusmallin kehittäminen tapahtuu vaiheittain OTSO-hankkeessa

Pohjois-Savon hyvinvointialueella otetaan käyttöön hoidon jatkuvuutta edistävä tiimimalli pitkäaikaissairaiden ja paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden hoidon tueksi. Malli perustuu Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen pohjalta esitettyyn Hoidon jatkuvuusmalliin. Varkauden sote-keskuksessa työ hoidon jatkuvuuden parantamiseksi on jo alkanut syksyn aikana. 

Lue lisää: OTSO-hanke - Pohjois-Savo 
 

Aluevaltuuston puheenjohtajan blogi: Työskentely aluevaltuustossa on ollut merkityksellistä

Pohjois-Savon hyvinvointialue aloitti toimintansa virallisesti vuoden 2023 alusta. Aluevaltuuston työ alkoi kuitenkin jo vuotta aiemmin helmikuussa heti aluevaalien jälkeen. Valtuuston ensimmäinen toimikausi on vain runsaat kolme vuotta, sillä se päättyy ensi vuoden toukokuun lopussa huhtikuussa pidettävien kunta- ja aluevaalien jälkeen.

Vaaleilla valittu aluevaltuusto käyttää ylintä päätösvaltaa hyvinvointialueella. Sen mukaisesti aluevaltuusto on hyväksynyt Pohjois-Savossakin muun muassa toimielinorganisaation ja valinnut niiden jäsenet sekä hyvinvointialuejohtajan, vahvistanut tärkeimmät toimintaa ohjaavat strategiat ja hallintosäännön sekä hyväksynyt vuosittain talousarviot ja tilinpäätökset.

Osana palvelujärjestelmän kokonaisuudistusta aluevaltuusto hyväksyi tämän vuoden kesäkuussa niin sanotun palveluverkon eli toimipaikat, joissa sosiaali- ja terveyspalveluja tarjotaan jatkossa. Perhe-ja vammaispalvelujen palveluverkosta valtuusto päättää vasta joulukuussa.

Aluevaltuuston puheenjohtajana olen pitänyt tärkeänä, että valtuusto päättää periaatteellisesti tärkeistä asioista. Tällaisia asioita ovat strategisten linjausten lisäksi muun muassa palveluverkon muutoksista päättäminen sekä taloudellisuus- ja tuottavuusohjelman hyväksyminen.
Viimeksi mainitussa hyvinvointialue sitoutuu toteuttamaan talouteen ja palvelutuotantoon liittyviä tehostamistoimenpiteitä valtioon nähden. Kumpikaan niistä ei sisältynyt alkuperäiseen hallintosääntöön valtuuston päätösvaltaan kuuluvina asioina. Valtuustoryhmien neuvottelujen tuloksena hallintosääntöön saatiin lopulta lisättyä kohdat, joiden mukaan kyseisissä asioissa päätösvalta on jatkossa aluevaltuustolla.

Hyvinvointialueiden talous on puhuttanut paljon viime aikoina. Pohjois-Savon tavoin alijäämät vaivaavat lähes kaikkia hyvinvointialueita. Osasyynä tähän on se, että valtion rahoitus, joka ensi vaiheessa muodostui kuntien vuoden 2022 tilinpäätöksissä sote-palveluhin käyttämistä rahamääristä, oli jo alun perin liian pieni. Kunnat tai iso osa niistä olivat ilmeisesti alibudjetoineet sotemenonsa omissa budjeteissaan. Alijäämäkehitykseen on myöhemmin vaikuttanut se, että palvelutarpeen lisääntymisen aiheuttamaa kustannusten kasvua ei ole osattu arvioida oikein.

Alijäämät on katettava vuoden 2026 loppuun mennessä. Minun on vaikea uskoa, että tähän päästään Pohjois-Savossakaan, sillä sen verran mittavaksi katettava alijäämä on meillä muodostumassa. Olen samaa mieltä niiden kanssa, joiden mukaan kattamisaikaa pitäisi pidentää esimerkiksi vuoden 2028 loppuun saakka. Yhteistoimintamenettelyt Pohjois-Savossa ja monilla hyvinvointialueilla kertovat taloustilanteen haasteellisuudesta.

Aktiivinen ja asioihin perehtynyt valtuutettu voi vaikuttaa

Kuulen aika ajoin palautetta siitä, että yksittäinen valtuutettu ei voi vaikuttaa asioihin. Oma kokemukseni on, että eri toimielinten jäsenyyden lisäksi myös valtuustoryhmä on valtuutetulle hyvä vaikuttamisen paikka. Valtuustoryhmissähän käydään etukäteen läpi tärkeimpiä asioita, joita hyvinvointialueen eri toimielimissä tullaan myöhemmin käsittelemään.

Valtuutettu voi vaikuttaa ryhmässä muodostettaviin kantoihin olemalla aktiivinen ja perehtymällä asioihin huolellisesti. Valtuustoryhmien keskinäisen yhteistyön tarve on myös tunnistettu, ja sille laaditaan pelisäännöt vielä tämän kauden aikana.

Oma kokemukseni aluevaltuutettuna on reilusti plussan puolella. Olen saanut olla yhdessä muiden kanssa polkaisemassa käyntiin valtavaa uutta palveluorganisaatioita ja vaikuttamassa siihen, miten pohjoissavolaisten terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta edistetään.

Puheenjohtajuus on tuonut siihen oman mielenkiintoisen ja ainutkertaisen lisän. Valtuuston työ on kuitenkin vasta alussa. Seuraavan aluevaltuuston tehtävä on jatkaa siitä, mihin meidän työmme keväällä päättyy.

Hannu Tsupari
Pohjois-Savon hyvinvointialueen aluevaltuuston puheejohtaja

Videovälitteinen etävastaanotto lisää ammattilaisen työn monipuolisuutta ja on asiakkaille joustava tapa saada palvelua

Millainen työkalu on videovälitteinen etävastaanotto aikuisten avokuntoutuksessa, perhepalveluiden puheterapiassa ja työikäisten sosiaalipalveluissa? 

Kysyimme hyvinvointialueen ammattilaisilta Emma Ronkaiselta, Ida Fredrikssonilta, Jenna Onnelalta ja Olga Roitolta, kuinka he hyödyntävät videovastaanottoa osana omaa työtään. 

Emma Ronkainen ja Ida Fredriksson ovat fysioterapeutteja, Jenna Onnela puheterapeutti ja Olga Roitto sosiaalityöntekijä. 

Kuvassa vasemmalta oikealle Jenna Onnela, Ida Fredriksson, Emma Ronkainen ja Olga Roitto.

Fysioterapeuttien vastasynnyttäjien ryhmä

Fysioterapeutit Emma ja Ida hyödyntävät videovälitteistä etävastaanottoa sekä ryhmä- että yksilöohjauksiin. Oli hienoa kuulla, että eri puolilla hyvinvointialuetta työskentelevät ammattilaiset pitävät yhdessä vastasynnyttäjille etäryhmää. 

Ida ja Emma kertovat, että ryhmät ovat olleet todella suosittuja ja niiden jatkoa on jo suunniteltu vuodelle 2025 ja uusia ryhmiäkin on tulossa. 

Emma Ronkainen on pitänyt ryhmien ohjaamisesta etänä. Hän kertoo, että etävastaanotto lisää oman työn monipuolisuutta ja on asiakkaille joustava tapa osallistua palveluun.

Sujuvasti nopeat välitapaamiset

Sosiaalityöntekijä Olga käyttää videovälitteistä etävastaanottoa asiakastyössä, kuten palvelutarpeen arvioinnissa ja säännöllisissä asiakastapaamisissa sekä verkostopalavereissa. 

Olga kertoo, että videovälitteisellä etävastaanotolla pystyy hoitamaan myös sellaisia asioita, mitä lähitapaamisella ei välttämättä pysty. Myös nopeat välitapaamiset onnistuvat sujuvammin ja asioiden vieminen eteenpäin onnistuu helpommin.  

Olga muistuttaa, että kaikkia asioita ei voi hoitaa etänä ja tämä kerrotaan myös asiakkaalle ensimmäisen tapaamisen alussa.

Neuvolaikäisiä asiakkaita

Puheterapeutti Jennan asiakkaat ovat pääsääntöisesti neuvolaikäisiä, ja noin 90 prosenttia hänen asiakastapaamisista tapahtuu etänä.

Jenna kertoo, että videovälitteinen puheterapia on onnistunut todella hyvin. Hän hyödyntää erilaisia pelejä ja tehtäviä, mitkä motivoivat nuoria asiakkaita harjoitteluun. Myös asiakkaiden läheisten kohtaaminen on ollut sujuvaa etänä. 

Jenna työskentelee Oulusta käsin. Hän on todella iloinen, että pystyy työskentelemään etänä ja että hän voi auttaa Pohjois-Savon asiakkaita, jotka tarvitsevat puheterapeuttia. 

Mitä etävastaanotto on tuonut työhön?  

Kaikki neljä ammattilaista listaavat paljon videovälitteisen etävastaanoton etuja. He kertovat, että videovälitteinen etävastaanotto lisää työn joustavuutta ja työn tekeminen monipuolistuu.

Verkostotapaamisten organisoiminen on helpompaa, kun jokainen voi osallistua tapaamiseen omasta paikastaan.

Haastateltavat pitävät etätyötä myös työhyvinvointia tukevana, kun työtä voi tehdä kotoa käsin ilman työmatkoja.

Haastateltavat korostavat, että lähi- ja etätapaaminen antavat erilaisia tapoja ammattilaisille asiakkaan kohtaamiseen. Samalla se laittaa miettimään asiakkaan ohjausta lähi- tai etätapaamisissa. Molemmilla tavoilla ohjaus onnistuu ja on tavallaan samanlaista, mutta kuitenkin eroaa hiukan keinoiltaan. 

Vähemmän peruuntuneita aikoja

Fysioterapeutti Ida Fredriksson on sitä mieltä, että etävastaanoton käytön oppii kokeilemalla ja käyttämällä, ja se soveltuu joustavasti useampaankin tilanteeseen käytettäväksi.

Asiakkaille videovälitteinen etävastaanotto antaa vaihtoehtoja tapaamisille, kun sairastuessa voi halutessaan vaihtaa tapaamisen etävastaanotoksi. Tapaamista ei välttämättä tarvitse unohduksen takia perua, kun saa saman tien otettua yhteyttä. Tämän vuoksi mahdolliset peruuntuvat ajat vähentyvät. 

Haastateltavat kertovat, että asiakkaat ovat itse toivoneet etävastaanottoa. Videovälitteisellä etävastaanotolla asiakassuhteen aloittaminen voi madaltaa kynnystä hoitoon. Ryhmiin osallistuminen on helpompaa, kun ei tarvitse järjestää muuta kuin itsensä paikalle tietokoneen ääreen.

Sosiaalityöntekijä Olga Roitto toivoo, että tulevaisuudessa mahdollisimman moni uskaltaisi kokeilla etävastaanottoa ja ymmärtäisi sen hyödyt niin asiakkaana kuin ammattilaisena.

Talvisin etäterveisin!

Projektikoordinaattori Marjo Rosvall ja projektisuunnittelija Anna-Miia Niskanen 

Sosiaalialan vaikuttavuusosaamista kehittämässä

- On epäeettistä tehdä sote-alan työtä, joka ei ole vaikuttavaa.

Näin vahvasti lausui professori Marja Vaarama Itä-Suomen yliopiston jatko-opiskelijoiden Vaikuttavuus-kurssilla kahdeksan vuotta sitten. Edelleen hän jatkoi:

- Usein sanotaan, että sosiaalialalla vaikuttavuuden mittaaminen on vaikeaa, mutta sen taakse ei pidä mennä, vaan silti vaikuttavuutta täytyy mitata.

Tuolloin sosiaalialan työntekijät puhuivat usein, että sosiaalialan työ on kohtaamista ‒ vaikuttavuus käsitteenä nähtiin usein vaikeana, eikä nähty yhteyttä sosiaalialan työn ja mittaamisen välillä.

Vaikuttavuudesta puhutaan Suomessa nykyisin yhä enemmän. Itä-Suomen yliopistossa on perustettu Vaikuttavuuden talo. Sosiaali- ja terveysalan vaikuttavuuskeskusta on edistetty hanketyönä Pirkanmaan hyvinvointialueen koordinoimana yhteistyössä Pohjois-Savon, Pohjois-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueiden sekä HUS-yhtymän kanssa.

Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama tutkimushanke Paljon palveluita käyttävien palveluketjun vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus (PALVA, 2024–2025) on tuomassa kortensa kekoon vaikuttavuuden tutkimiseen. Osatutkimuksen 4 tarkoituksena on saada kokonaiskuvaa sosiaalihuollon alalla käytettävistä mittareista sekä sosiaalihuollon eri toimijoiden kokemuksista ja näkemyksistä mittareiden käytössä Itä-Suomen yhteistyöalueella (YTA). Tavoitteena on testata sekä kehittää vaikuttavuusmittareita asiakasryhmään kohdistettavien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden arvioimiseksi.

Laadullisessa tutkimusosiossa haastatellaan sosiaalihuollon henkilöstöä YTA:n hyvinvointialueilta mittaamisesta ja mittareiden käyttöön liittyvistä asioista. Myös ICT-asiantuntijoita haastatellaan. Työpajoissa arvioidaan muun muassa digitaalisesti käytettävän 3X10D-elämäntilannemittarin sopivuutta sosiaalialan asiakastyöhön. Lisäksi samaa mittaria arvioidaan terveyssosiaalityön kontekstissa.

Vaikuttavan asiakastyön kehittämiseksi hyvinvointialueilla tarvitaan lisää tietoa siitä, miten mittareita hyödynnetään tällä hetkellä ja miten niitä voitaisiin hyödyntää aktiivisemmin tulevaisuudessa osana asiakastyötä. Tutkimusosiomme kohdentuu juuri tähän. Näin toiminta asiakastyössä ei ole vain ”mutu”-pohjaista.

Tässäkin asiassa ‒ kuten asioissa yleensäkin ‒ sosiaalialan toimintaympäristöissä voi lähteä pienesti liikkeelle, eikä koko maailmaa tarvitse syleillä kerralla. Tärkeää on ottaa vaikuttavuuden teema puheeksi, hankkia yhteistä ymmärrystä siitä, mitä vaikuttavuus kaiken kaikkiaan on, ja mitä vaikuttavuus kussakin työympäristössä omien asiakkaiden kohdalla voisi olla. Tähän tarvitaan usein koulutusta tai valmennusta, mutta erityisesti dialogista keskustelua ja reflektointia: yhteisen ymmärryksen luomista asioista ja toimintatavoista, yhteistä kehittämistä.

Otetaan vaikuttavuutta pala palalta haltuun – tule mukaan!

Sointu Riekkinen-Tuovinen
YTT, Tutkija, PALVA-hanke
Hyvinvointipalvelujen tutkimuskeskus, Pohjois-Savon hyvinvointialue

Blogi on alunperin julkaistu Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen internetsivuilla 6.11.2024.

Kokonaisuudessaan PALVA-hankkeen osatutkimuksessa 4 työskentelevät:

• Tomi Mäki-Opas, erityisasiantuntija/Pohjois-Savon hyvinvointialue ja professori/ Itä-Suomen yliopisto; osatutkimuksen 4 ja koko PALVA-hankkeen johtaja
• Sointu Riekkinen-Tuovinen, YTT/sostt, tutkija, Pohjois-Savon hyvinvointialue
• Henna Harju, YTM, asiantuntija, Diak
• Sakari Kainulainen, YTT, dosentti, Diak
• Tarja Kauppila, YTT, johtaja, ISO
• Sointu Möller, YTL, johtaja, KOSKE/Keski-Suomen hyvinvointialue
• Kalle Saarinen, FM, YTK, väitöskirjatutkija, Pohjois-Savon hyvinvointialue/Itä-Suomen yliopisto

Sosiaalityöntekijä vai tutkija – vai yhtä aikaa molemmat?

Sosiaalityön erikoistumisopintojeni loppuvaiheessa opiskelupalaverissa pohdiskelin sivulauseessa ääneen, olisikohan mitenkään mahdollista yhdistää tutkimustyötä ja virkatyötäni työikäisten sosiaalipalveluissa. Tähän asti töiden yhdistäminen oli näyttäytynyt mahdottomalta. En tiedä, mitä oikein tapahtui, mutta kohta huomasin olevani mukana hyvinvointialueen työikäisten sosiaalipalvelujen ja sosiaalialan tutkimuskeskuksen sekä Itä-Suomen yliopiston kanssa muotoilemassa uudenlaista sosiaalityötä ja tutkimusta yhdistävää työnkuvaa – itselleni.

Olen tammikuusta alkaen tehnyt puolet työajasta sosiaalityöntekijän ja tiimivastaavan töitä työikäisten sosiaalipalveluissa ja puolet tutkijan töitä sosiaalipalvelujen tutkimuskeskuksessa. Toimin tutkijana Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa (VAPAA)-VTR-hankkeessa. Hankkeessa kehitetään Pohjois-Savon hyvinvointialueelle yhteistä sosiaalityön toimintamallia vapautuvan vangin asiakkaan rikollisuudesta irrottautumisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen tueksi.

Millaista työni sitten on ollut? 

Joka toinen viikko teen tiimivastaavan työtehtäviä sekä sosiaalityön asiakastyötä aikuisten tiimissä 30–64-vuotiaiden asiakkaiden parissa. Joka toinen viikko teen tutkijan töitä. Tutkijan työni on ollut asiakirja-analyysin tekemistä, toimintamallien etsimistä, kyselytutkimuksen tekemistä ja tulosten analysointia, artikkelin kirjoittamista ja oman väitöskirjatutkimuksen aloittamista. Minusta tuntui parin ensimmäisen kuukauden ajan tutkijan työssä, että ”I don’t speak tutkijaa”, mutta nyt vajaan vuoden työtä tehtyäni, ehkä puhun sitä jo muutaman sanan. 

Vaikka työt ovat hyvin erilaisia, molemmat ovat mielenkiintoisia ja täydentävät toisiansa. Tutkijana olen saanut perehtyä vapautuvat vangit-aiheeseen monesta näkökulmasta. Olen myös päässyt keskustelemaan muiden tutkijoiden kanssa ja oppimaan tutkimuksen tekemistä. Virkatyössäni huomaan miettiväni usein hyvinvointialueen rakenteita, palveluiden järjestämistä, verkostotyön merkitystä sekä asiakasprosesseja tutkimustyöstä saamieni tietojen kautta. Mielestäni oma kokemukseni käytännön sosiaalityöstä tukee tutkimuksen tekoa ja tutkimusten soveltamista ja päinvastoin. Pidän tärkeänä, että tutkimustietoa käydään läpi ja hyödynnetään käytännön sosiaalityössä, mitä meidän työyhteisössämme on tehty kesästä 2023 alkaen. 

Töiden yhdistäminen vaatii minulta ensisijaisesti joustavuutta, mutta se vaatii sitä myös kollegoilta, esihenkilöiltä, koko työyhteisöltä ja asiakkailta. Kiitos teille siitä. Itseltäni tämä vaatii molemmissa töissä suunnitelmallista työotetta, tahtoa, paineensietokykyä ja kykyä kalenteroida, jotta ehdin ja pystyn tekemään kaikki minulle kuuluvat työt.

Sosiaalityön käytännön ja tutkimuksen yhdistäminen on tuonut minulle uutta kiinnostusta ja sisältöä sosiaalityöhön näin 20 vuoden sosiaalityössä toimimisen jälkeen. Tämä työmalli on lisännyt työhöni monipuolisuutta, vaihtelua ja mielekkyyttä ja avannut mahdollisuuden jatko-opintoihin.
Kollegani kysyi minulta, suosittelisinko minä sosiaalityöntekijälle käytännön ja tutkimustyön yhdistämistä ja jatko-opintoja. 
-  Ehdottomasti, minä vastasin.

Kirjoittaja:
Katja Surakka                                                
Sosiaalityöntekijä, tiimivastaava, YTM, Erikoissosiaalityöntekijä (hyvinvointipalvelut)
Yleiset palvelut / Työikäisten sosiaalipalveluiden palveluyksikkö / Kuopio

Tutkija, YTM, Erikoissosiaalityöntekijä (hyvinvointipalvelut)
Sosiaalipalvelujen tutkimuskeskus

Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa (VAPAA-hanke) - UEFConnect

katja.surakka (at) pshyvinvointialue.fi
p. 044 7186056 
Pohjois-Savon hyvinvointialue
 

OmaTiimi-blogi: Haastattelussa ylilääkäri Antti Sandén: "OmaTiimi-malli lisää hoidon jatkuvuutta"

Pohjois-Savon hyvinvointialueella panostetaan hoidon jatkuvuuteen OmaTiimi-mallin käyttöönotolla. OmaTiimit käynnistetään perusterveydenhuollon vastaanottopalveluissa vaiheittain vuosien 2024–2026 aikana. 

Eteläisen sote-keskusalueen avoterveydenhuollon ylilääkäri Antti Sandén on keskeisessä roolissa Pohjois-Savon hyvinvointialueella käynnissä olevassa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO)-hankkeessa.

Haastattelussa projektiasiantuntija Katja Soinisen kanssa Sandén avaa tarkemmin, mistä OmaTiimi-mallissa on kyse. 

Mitä OmaTiimi-mallilla tavoitellaan?

“Tavoitteena on hoidon jatkuvuuden parantaminen – ihan kaikille, mutta erityisesti niille potilaille ja asiakkaille, joilla on monimutkaisia terveysongelmia ja siksi toistuva tai laaja sote-keskuspalvelujen tarve”, hankkeessa lääkäriasiantuntijana toimiva Sandén kertoo.

Kehittämistyön taustalla on kansallinen Sosiaali- ja terveysministeriön ohjaama selvitys, jonka fokus on hoidon jatkuvuusmallien kehittämisessä ja hoidon jatkuvuuden varmistamisessa. 

“Meillä Pohjois-Savossa on ollut eroja hoidon jatkuvuudessa eri yksiköiden välisessä tarkastelussa osittain henkilöstön vaihtuvuudesta johtuen ja osittain siksi, ettei hoidon jatkuvuutta edistäviä toimenpiteitä olla vielä tehty. Monialaisuutta hyödyntävän OmaTiimi-mallin avulla edistetään hoitosuhteiden pysyvyyttä ja suunnitelmallisuutta hoidossa”, hän jatkaa.
 

OmaTiimi-malli ratkaisee – mutta miten?

OmaTiimi-malli tarkoittaa sitä, että potilaalla on nimetty hoitotiimi, johon kuuluu useampi ammattilainen. Näin varmistetaan, että tiimin jäsenen poissa ollessa, toinen tuntee potilaan ja voi jatkaa hoitoa ilman katkoksia. 

“Vaikka lääkäri tai hoitaja vaihtuu, vaikutukset potilaan hoitosuhteeseen vähenevät. Haluamme, että yhteistyö potilaan hoidossa toimii saumattomasti, ja että potilas tietää, kehen voi olla yhteydessä”, Sandén selittää. 

Keskisuuret ja suuret sote-keskukset, joissa tiimijakoa ei ole vielä tehty, muodostavat pienempiä tiimejä, jossa on viidestä seitsemään lääkäriä ja hoitajaa, mielenterveys- ja päihdetyön sekä kuntoutuksen ammattilaisia. Ammattilaiset ottavat käyttöön toimintamalleja, joilla edistetään potilaan sujuvia hoitopolkuja ja suunnitelmallista seurantaa. Konsultaatiokäytänteitä kehitetään myös sosiaalityön, erikoissairaanhoidon ja suun terveydenhuollon välillä. Sandénin mukaan OmaTiimi-mallista hyötyvät erityisesti ne potilaat ja asiakkaat, jotka tarvitsevat paljon palveluja. 

“Monisairailla voi samanaikaisesti olla monta eri asiaa meneillään, ja jos yksi asia ei toimi, se voi vaikuttaa hoidon kokonaiskuvaan. Näille potilaille tämä malli on ihan ykkösjuttu”, hän lisää.
 

Henkilöstö mukana alusta asti

OmaTiimi-mallin käyttöönottoa pilotoidaan OTSO-hankkeessa vuoden 2025 aikana, työ on jo alkanut Varkauden, Siilijärven, Lapinlahden ja Karttulan sote-keskuksissa. Lisäksi hankkeessa tehdään suunnitelma OmaTiimi-malliin siirtymisestä koko hyvinvointialueella. 

“Olemme järjestäneet henkilöstölle työpajoja. Tällä hetkellä pohdimme erityisesti asiakassegmentointia – eli ketkä oikeasti hyötyvät tästä mallista. Emme tee tätä kehitystyötä missään tyhjiössä, vaan työntekijät ovat erittäin keskeisessä roolissa mukana rakentamassa”, Sandén painottaa. ”Mallin käyttöönotto edellyttää henkilöstön aktiivista osallistumista ja työyksiköiltä rakentavan palautteen keräämistä.”

Hoidon jatkuvuudella on todettu olevan vaikutusta henkilöstön työtyytyväisyyteen. 

“Tutkimukset ovat jo näyttäneet, että kun hoidon jatkuvuus paranee, henkilöstönkin tyytyväisyys kasvaa. Kun työ toimii, niin kyllä se työhyvinvointikin siitä paranee”, Sandén toteaa hymyillen.
 

Miten hoidon jatkuvuutta mitataan?

Sandén kertoo, että yksi tapa mitata hoidon jatkuvuutta on käyttää niin sanottua COCI-indeksiä (Continuity of Care). 

“Se mittaa sitä, miten hyvin potilaan kontaktit osuvat samoille ammattilaisille. Onhan se vähän viiveellä tuleva mittari, mutta antaa aika hyvän kuvan siitä, miten tässä onnistumme”, hän selittää. Toinen tapa on seurata potilaiden palvelujen käyttöä: 

“Jos lähtötilanteessa potilas käy sote-keskuksessa esimerkiksi 40 kertaa vuodessa ja jatkossa palvelujen tarve vähenee 30 vuosittaiseen käyntikertaan, on sillä suuri merkitys erityisesti potilaalle mutta myös palvelua tarjoavalle yksikölle."
 

Hyviä uutisia asukkaille ja päättäjille

OTSO-hanke tuo konkreettisia hyötyjä paitsi potilaille, myös hyvinvointialueelle. 

"Haluamme turvata hoidon jatkuvuuden, ihan kaikkialla – myös syrjäseuduilla. Tavoitteena on, että palvelut olisivat tasalaatuisia ja helposti saavutettavia", Sandén linjaa.

Sandén haluaa myös lähettää viestin päättäjille, jotka ovat tekemässä säästöpäätöksiä: 

"Meillä on taloudellisia paineita, se on selvä. Mutta sote-keskusten budjetti on ehkä kymmenesosa koko hyvinvointialueen budjetista, ja me kuitenkin huolehditaan koko väestöstä. OTSO-hankkeeseen olemme saaneet ministeriön myöntämää EU-rahaa 2,5 miljoonaa euroa. Meidän on mahdollista sillä rahalla palkata omia työntekijöitä toteuttamaan tätä merkityksellistä muutosta. Kehitämme palveluja ja haemme ulkopuolista rahoitusta, jotta saamme hommat toimimaan paremmin."

Lopuksi: Mikä OTSO-hanke oikein on?

“OmaTiimi on OTSO-hankkeen osahanke, ja sen päätavoite on parantaa hoidon jatkuvuutta. Siihen kuuluu tiimimallin kehittäminen, jossa potilaan hoitoa koordinoi monialainen tiimi. Tämä on erityisen tärkeää potilaille, joilla on monia sairauksia ja paljon hoitokontakteja”, Sandén summaa. 

Muita OTSO-hankkeen kehittämiskokonaisuuksia ovat Opetusvastaanotto 2.0, Hyvinvoinnin monialainen digitaalinen palvelutarjotin (Tarmoa) sekä Hoidon jatkuvuuden digiratkaisut.

Ohjelman rahoitus tulee EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next generation EU).
 

Yksin ei tarvitse pärjätä - vanhemmuuden tukea yhteistyöllä

Tilastojen valossa maassamme on liikaa lapsia, jotka tuntevat päivittäin turvattomuutta ja pelkoa. Samaan aikaan on runsaasti vanhempia, jotka jäävät yksin huolien ja vanhemmuuden haasteiden kanssa. Ammattilaiset kokevat voimattomuutta ja turhautumista tilanteissa, joissa aika, resurssit ja osaaminen ovat koetuksella moninaisten vanhemmuuden kysymysten äärellä. Tästä kehittämistarpeesta on lähtenyt liikkeelle Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen koordinoima Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hanke, joka on Euroopan sosiaalirahaston pluskauden rahoittama, ja on osa laajempaa Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen -ohjelmakautta. Pohjois-Savon hyvinvointialueen lisäksi mukana ovat Etelä-Savon ja Kainuun hyvinvointialueet.

Pohjois-Savon Matkalla riittävään vanhemmuuteen-, eli tuttavallisemmin MRV-tiimi, on syksyn aikana päässyt alkuun ajankohtaisessa vanhemmuuden tukemiseen kohdentuvassa kehittämistyössä. Tiimiin kuuluu sosiaalityöntekijä, perheterapeutti, sairaanhoitaja ja sosionomi. Tiimissä yhdistyvät sosiaali- ja terveydenhuollon monialainen asiantuntemus sekä tahto yhteiskehittää vanhemmuuden tukemisen keinoja asiakkaiden todellisiin tarpeisiin vastaamiseksi.

Tiimin rakentaminen on käynnistynyt tutustumisella. On jaettu työn tuottamia havaintoja, osaamista ja ajatuksia. Yhteinen kokemus on, että vuorovaikutuksella on suuri merkitys sille, kuinka hahmotamme ja ymmärrämme asioita. Yhteisen kielen löytymiseen tarvitaan halua kohdata, valmiutta kuulla ja pyrkimystä ymmärtää toisen sanomaa. Näillä aineksilla on mahdollista rakentaa maaperää dialogille, yhdessä ja toisilta oppimiselle, rohkeudelle lähteä mukaan kokeilemaan ja rakentamaan uutta.

Alkutaival on lähtenyt muovaamaan meistä tiimiä, joka uskoo muutoksen mahdollisuuksiin ja arvostaa sekä hyödyntää jokaisen asiantuntijuutta. Uuden äärellä on valtavasti innostusta, mutta myös pohdintaa siitä, kuinka kaikkiin tarpeisiin pystytään vastaamaan. Tosiasia on, että mikään muutos ei synny yksin – tehokkaimmallakaan tiimillä.

Kehittämistyöhön tarvitaan mukaan verkostoja ja ammattilaisia, jotka työssään kohtaavat lapsia ja perheitä vanhemmuuden haasteissa. Kentällä toimivilla ammattilaisilla on valtavasti osaamista ja taitoa, jota haluamme tukea ja hyödyntää kehittämistyön aikana. Tärkeinä yhteistyökumppaneina nähdään kokemusasiantuntijat, joilla itsellään on kokemusta palveluista. Yhteiskehittämisellä voimme päästä toivottuihin tavoitteisiin ja vahvistaa riittävän vanhemmuuden edellytyksiä. Vanhemmuuden aikuislähtöisen tarkastelun sijaan olisi hyvä suunnata huomio ensisijaisesti lapseen ja hänen kokemukseensa. Nyt meillä on mahdollisuus lähteä yhdessä rakentamaan turvallisempaa tulevaisuutta lapsille!

Anne Korhonen, kehittäjä-sosionomi
Anne Lukkarinen, kehittäjä-sairaanhoitaja
Päivi Rasinmäki, perheterapeutti
Sanna Tchaplinski, hankevastaava 
 

Tämä blogi on julkaistu alunperin ISOblogina Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen sivuilla 23.10.2024.

Asunnottomuus on meidän kaikkien asia

Asunnottomien yö -tapahtumaa on vietetty eri puolella Suomea vuodesta 2002. Kyseistä päivää vietetään YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä 17. lokakuuta. Tämän vuoden teemana on piiloasunnottomuus. Asunnottomuus on kasvanut Kuopiossa yli 10 prosenttia edellisvuoteen nähden Aran julkaisemien tilastojen perusteella. Pohjois-Savon hyvinvointialue on mukana pitkäaikaisasunnottomuuden poisto-ohjelmassa. Pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi on kuitenkin vielä paljon työtä tehtävänä.

Asunnottomuus ei ole yksittäisen ihmisen ominaisuus. Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ongelma, jonka syitä ovat muun muassa eriarvoisuus, talouden suhdannevaihtelut ja kaupungistuminen. Asunnottomuuden taustalla voi olla mielenterveysongelmia, riippuvuussairauksia, neuropsykiatrisia haasteita, taloudellisia pulmia ja sosiaalisia tekijöitä kuten ylisukupolvista huono-osaisuutta.

Taustalla voi olla myös palvelujärjestelmästä johtuvia tekijöitä, kuten asiakkaan ja palveluiden kohtaamattomuutta, palveluiden riittämättömyyttä ja palveluissa tapahtuvia leikkauksia. Erityisesti suurissa kaupungeissa korkeat vuokrat ja pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista lisäävät asunnottomuutta. Myös erilaiset kriisit kuten avio- tai avoero, työttömäksi jääminen, sairastuminen tai puolison kuolema voivat johtaa asunnottomuuteen.

Olemme huolestuneita samanaikaisten leikkausten yhteisvaikutuksista eri väestöryhmiin. Suomessa on tehty pitkään asunnottomuudenvastaista työtä, jolla asunnottomuutta on onnistuttu vähentämään. Asunnottomuus elää ilmiönä kuitenkin jatkuvasti. Ihmisten tilanteet voivat muuttua yhteiskunnallisten ja taloudellisten kriisien yhteydessä.

Tällä hetkellä pienituloisten etuuksiin kohdistetaan leikkauksia, jotka heikentävät myös asunnottomien sekä asunnottomuusuhan alla olevien elämää. Järjestöt ovat tärkeässä roolissa asunnottomuustyössä. Nyt leikkauksia kohdennetaan myös järjestöjen toimintaan.

Aiemmin mainitsemamme tilanteet voivat koskettaa meistä jokaista. Kuka tahansa voi tarvita tukea asumisen haasteissa jossain vaiheessa elämäänsä. Apua kannattaa hakea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ei ole liian isoa tai pientä huolta, jota ei yhdessä voisi selvittää. Apua saa esimerkiksi oman hyvinvointialueen sosiaalipalveluista tai kotikunnan asumisneuvonnasta. Moniammatillinen yhteistyö sosiaali- ja terveydenhuollon sekä järjestötoimijoiden kesken on ensiarvoisen tärkeää.

Asunnottomien yö-tapahtuma kerää toimijoita ja kansalaisia yhdeksi illaksi tärkeän ilmiön ympärille. Yksi ilta ei yksin riitä, vaan asunnottomuuteen ja sen ennaltaehkäisemiseen tulee olla toimia ja apuja saatavilla vuoden jokaisena päivänä.

Jokainen ihminen on asunnon arvoinen.

​​​​​​​Kuvituskuva.

Kirjoittajina on toiminut:
Nina Kosunen, sosiaalityöntekijä ikääntyneiden palvelut
Inka Lindi, sosiaalityöntekijä työikäisten palvelut
Katja Surakka, sosiaalityöntekijä työikäisten palvelut
Elisa Hämäläinen, asumisneuvoja, Kuopion asumisneuvonta, Kuopion Setlementti Puijola Ry
Sanni Liimatainen, Kuopion asumisneuvonta, Kuopion Setlementti Puijola Ry
Marjut Rantala, asumisneuvoja, Kuopion asumisneuvonta, Kuopion Setlementti Puijola Ry

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Jokainen lenkki ryhmässä on tarpeellinen – Tiimityö korostuu leikkaussaleissa

TET-päivä alkoi kahdeksalta aamulla leikkausyksikön kokoushuoneessa. Aluksi sain kuulla, mitä pehmytosa- ja aistielinkirurgian yksiköissä tehdään ja tutustua paikalle päässeisiin työkavereihin. Vierailuni tärkein anti oli keskustelut henkilökunnan kanssa – niiden kautta eri työroolit ja arjen ilot sekä haasteet tulivat tutuiksi. Huolena oli riittävä koulutettu henkilökunta.

Aamukahvien jälkeen pääsin katsomaan, miten robotiikka on tuonut kirurgien työhön uutta sujuvuutta ja parempaa ergonomiaa. Innovatiivisuus oli läsnä kaikkialla – jokainen yksikkö pyrkii parantamaan toimintaa ja jakamaan osaamistaan. Tiimit olivat pohtineet ihan konkreettisiakin säästökohteita esimerkiksi tarvikehankintojen kautta.

Toinen toista auttaen

Tiimityö nousi vahvasti esille: ”Autetaan toinen toistamme” oli lause, joka tiivisti hyvin porukan asenteen. Leikkaussalissa jokainen työntekijä on olennainen lenkki ketjussa, joka tähtää laadukkaaseen hoitoon.

​​​​​​​Päivän aluksi osastonhoitaja Maijeli Rönkkö perehdytti yksiköiden toimintaan. Samalla oli mahdollisuus keskustella vapaamuotoisesti henkilökunnan kunnan kanssa.

Uusien työntekijöiden rekrytoinnit ovat tuoneet lisää resursseja tähän yksikköön. Keskustellessamme kävi ilmi, että sitoutuminen ja kouluttautuminen ovat olennaisia osia tässä vaativassa työssä. Yhteistyö verkostojen kautta nähtiin myös tärkeäksi – osaamista halutaan jakaa myös muille ja samalla oppia itsekin.

Saumatonta yhteistyötä potilaan parhaaksi

Leikkaussaleissa vallitsee yhdessä tekemisen kulttuuri, jossa jokaisen panos on merkityksellinen. Tämä vierailu vahvisti käsitystäni siitä, kuinka tärkeää on, että kaikki lenkit toimivat saumattomasti yhdessä, jotta saavutetaan paras mahdollinen lopputulos.

​​​​​​​

Tämäkin TET-käynti teki tutummaksi toimintaympäristöämme ja loi yhteenkuuluvuuden tunnetta -kiitos kaikille päivään osallistuneille -erityiskiitos Ulla, Eveliina ja Janne työtehtäviinne perehdyttämisestä!
​​​​​​

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Digiohjelmasta todeksi - hanketyö tukee hyvinvointialueen digikehittämistä

Pohjois-Savon hyvinvointialueen digitaalisten palveluiden kehittäminen pohjautuu hyvinvointialueen strategiaan. Osana hyvinvointialueen palvelujärjestelmän uudistamista tavoitellaan digitaalisten palveluiden käytön ja kansalaisten digitaalisen asioinnin lisääntymistä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tavoite edellyttää laadukkaiden, tietoturvallisten ja vuorovaikutusta tukevien digitaalisten työvälineiden käyttöönottoa sekä yhtenäisten etäasioinnin toimintamallien luomista. Hyvinvointialueen digitaalisia palveluita kehitetään vahvasti hanketyövoimin. Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hankkeen (RRP) digikokonaisuuden kautta halutaan edistää yhdenvertaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta alueella sekä turvata kansalaisille monipuolisia yhteydenottokanavia sosiaali- ja terveyspalveluihin.   

Kehittämistyö on yhteistyötä 

Me RRP-hankkeen digikehittäjät työskentelemme osana Pohjois-Savon hyvinvointialueen kehittämispalveluiden digitiimiä. Tämä asemoituminen onkin ollut varsin toimiva ratkaisu, jolla yhteinen suunta pysyy kirkkaana, tekeminen on koordinoitua ja digikehittäminen hyvinvointialueen digiohjelman kokonaisuutta tukevaa. Työhyvinvoinnin näkökulmasta on tärkeää, että meillä on tiivis työyhteisö, jonka tasavertaisina jäseninä saamme toimia. RRP-hankkeen digikehittämisen ammattilaisia ovat projektikoordinaattorit ja -suunnittelijat, jotka vastaavat omien työpakettiensa eli kehittämiskohteidensa sisällöistä. Itse tämän kokonaisuuden projektipäällikkönä näen oman roolini kehittämistyön mahdollistajana ja työpaketeista muodostuvan kokonaisuuden koordinoijana. Työni rikkaus on tiimi, johon kuuluu toistensa osaamista täydentäviä kehittämisen ammattilaisia. Teemme paljon yhteistyötä eri tahojen kanssa, eri kokoonpanoilla. Hyvinvointialueen sisäisen yhteistyön lisäksi mainittakoon myös yhteistoiminta-alueiden (YTA) välinen yhteistyö, jota tehdään niin eri työpakettien kuin koko Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hankkeenkin tasolla.  
 

Digikehittämistä monella sektorilla 

Parhaillaan hankkeessa kehitystyön alla ovat muun muassa etävastaanottojen ja etäasioinnin käytön laajentaminen, ammattilaisten digiosaamisen vahvistaminen, digituen toimintamallin kehittäminen, chatbot/chat-palveluiden kehittäminen sekä hyvinvointialuetasoisten digihoitopolkujen kehittäminen ja käytön laajentaminen. Myös Terveyskylän palveluiden käyttöä laajennetaan. Lisäksi kehittämiskohteina ovat Sähköisen perhekeskuksen käyttöönotto sekä Tarmoa-palvelun käyttöönotto osana hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ohjauksen ja neuvonnan toimintamallia. Hankkeessa on myös aloitettu digitaalisten palvelujen vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden arviointityö, jota on toteutettu Terveyskylän ja Sähköisen perhekeskuksen palveluiden osalta.  

RRP-hankkeen digitaalisten palveluiden kokonaisuudessa tehtävä työ linkittyy kiinteästi Pohjois-Savon hyvinvointialueen uuden digitaalisen asiointialustan käyttöönottoon. Yhteisenä tavoitteena on koota yhteen asukkaiden ja ammattilaisten digitaalista asiointia tukevat ratkaisut yhdelle alustalle, helposti löydettäviksi ja käytettäviksi sekä tukea asukkaita ja ammattilaisia käyttöönotossa ja palveluiden käytössä.  

Digiterveisin Sari Soininen-Keskitalo

Kirjoittaja Sari Soininen-Keskitalo työskentelee projektipäällikkönä Pohjois-Savon hyvinvointialueella
Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hankkeen digitaalisten palveluiden kokonaisuudessa. 

Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hanke on osa Suomen kestävän kasvun ohjelmaa ja sitä rahoittaa Euroopan unioni (Next Generation EU).

Aluehallituksen puheenjohtajan blogi: Löydämmekö yhdessä paremman?

​​​​​

Aluevaltuusto ja aluehallitus. Kaksi lain vaatimaa ja neljä toimialakohtaista lautakuntaa. Kuusi jaostoa. Kolme pakollista vaikuttamistoimielintä.

Joka vuosi 160 virallista kokousta, ja tukkukuorma epävirallisia päälle. Tuhansia sivuja esityslistoja, sopimuksia, lukuja, taulukoita ja taustatietoja. 169 luottamushenkilöä. Kokoustiloja, koulutuksia, tietotekniikkaa, kahvia ja voileipiä, kilometrikorvauksia ja palkkioita. Lähes 1,9 miljoonaa euroa  päätöksentekojärjestelmän pyörittämiseen, paitsi että summasta puuttuu vielä kaikki valmistelijoiden, esittelijöiden ja sihteerien työ.

Noin 1,9 miljoonaa euroa merkitsee 0,13 prosenttia Pohjois-Savon hyvinvointialueen kuluvan vuoden menoista. Yksityisen ihmisen elämässä valtaisalta tuntuva summa on pienen pieni siivu 1,5 miljardia euroa hipovasta budjetista. Silti moni miettii, mitä demokratian hinnalla saa, ja käytetäänkö raha parhaalla mahdollisella tavalla.

Sitä hyvinvointialueen sisälläkin nyt mietitään. Päätöksenteon järjestelmä perustuu ydinosiltaan lakiin – esimerkiksi aluevaltuutettujen määrä tulee suoraan sieltä, mutta muita kuin lain edellyttämiä toimielimiä on mahdollista säätää paikallisesti.

*

Pohjois-Savossa historian ensimmäinen aluevaalikausi mennään kunnallista lautakuntarakennetta muistuttavalla mallilla. Sen ehdoton etu on laaja demokratia. Kun luottamushenkilöitä on paljon, ja lautakunnat eivät vain valmistele asioita vaan myös päättävät niistä, asukkaiden näkemyksellä on todellista painoarvoa.

Toisaalta jo parin ensimmäisen vuoden aikana on havaittu, että sosiaalihuollon, terveydenhoidon ja pelastustoimen yhteensovittaminen eli integraatio etenee liian hitaasti. Vanhoja siiloja on purettu, mutta tilalle on noussut uusia.

Pientä säätöä siis tarvitaan, vai tarvitaanko? Siltä varalta, että tarvittaisiin, aluehallitus käynnisti viime keväänä perusteelliset pohjatyöt yhdessä ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa. Omaa järjestelmäämme on verrattu muiden hyvinvointialueiden ratkaisuihin. Luottamushenkilöitä ja viranhaltijoita on kuultu ja erilaisia malleja kehitelty.

Valitaanko valiokuntamalli? Tai perustetaanko vain yksi lautakunta, joka ohjaa kaikkea palvelutuotantoa? Toistaiseksi kaikki on avoinna, ja eri vaihtoehtojen arviointi jatkuu. Mikäli valtuusto päätyy muutoksiin, ne kannattaa viedä hallintosääntöön ensi vuoden alkupuolella. Aluevaalit pidetään huhtikuussa, ja uudet päättäjät aloittavat työnsä kesäkuun ensimmäisenä päivänä 2025.

*

Aluevaltuutetuille suunnatussa kyselyssä toimielinjärjestelmän kehittämisen tärkeimmäksi tavoitteeksi nousi sujuva päätöksenteko. Lisäksi keskeisinä pidettiin sekä integraation edistämistä että demokraattisuutta ja poliittisen ohjauksen vahvistamista.

Luottamushenkilöt edustavat nimenomaan poliittista ohjausta. He päättävät hyvinvointialueen kehittämisen suunnasta ja strategisista valinnoista. Luottamushenkilöt eivät puutu yksittäisten asiakkaiden asioihin, mutta he ohjaavat resurssien käyttöä niin, että sillä on ainakin välillisesti vaikutusta alueen asukkaiden saamiin palveluihin.

Periaatteessa hyvinvointialueiden itsehallinnollinen asema antaa luottamushenkilöille paljon valtaa. Todellisuus tuntuu nyt toisenlaiselta. Kun koko rahoitus tulee valtiolta, eikä se riitä edes lain mukaisten palveluiden varmistamiseen, arvovalintoja tehdään ministeriöiden tiukassa ohjauksessa.

Juuri siksi toimielinjärjestelmämme on oltava sujuva, tehokas ja oikein mitoitettu. Nykyinen malli ei ole huono, mutta löydämmekö yhdessä paremman? Mikä olisi paras mahdollinen siihen tehtävään, joka hyvinvointialueella Pohjois-Savon asukkaiden palvelijana on?

Hyvinvointialuejohtajan blogi: alkuvuosi 2024 jätti jälkeensä monia avoimia kysymyksiä

Pohjois-Savon hyvinvointialueella vuoden 2024 ensimmäisen vuosipuolikkaan toiminnan ja talouden pääaiheiksi nousivat konsernihallinnon muutokset yhteistoimintamenettelyineen, synkkenevä talousennuste ja palvelujärjestelmäuudistuksen päätöksenteko. Välttämättömien uudistusten osalta on kuitenkin edetty hyvin. Näistä kaksi esimerkkiä ovat asiakas- ja potilastietojärjestelmien uudistukset.  Hoidon ja palvelujen saatavuuden suhteen on ollut vaikeuksia, joista näkyvimpinä esimerkkeinä ovat olleet valvontaviranomaisten huomautukset leikkausjonoista ja lastensuojelun ongelmallisesta tilanteesta. Hallinnon kehittämisen tarpeista kertoo vakava häiriötilanne palvelukyytien laskutuksessa, jota ei ole saatu kuntoon. Tämä epäonnistuminen vaikuttaa suoraan tuhansien kansalaisten arkeen.

Aluevaltuusto päätti aluehallituksen esityksen mukaisesti palvelujärjestelmäuudistuksesta ja toimeenpano pääsee vauhtiin. Poliittinen päätöksentekokyky oli vahva, päätös historiallinen ja valmisteluprosessi kansalaisten kuulemiskierroksineen erittäin vaativa. Merkittävät linjaukset palveluverkkoon, taloudellisiin ja toiminnallisiin tavoitteisiin, uusiin palvelumuotoihin ja investointeihin näyttävät suunnan 2030-luvun rakenteisiin.  Uudistustyö jatkuu perhe- ja vammaispalveluiden sekä erityispalveluiden osalta. Edelleen tärkein tavoite on saada rajallisista resursseista irti mahdollisimman suuri hyvinvointihyöty kansalaisille.

Hyvinvointialueen hallinnon muutosprosessi yhteistoimintaneuvotteluista päätöksenteon rakenteisiin on jatkunut tiiviinä. Edelleen tarvitaan syvemmälle menevää rakenteiden tarkastelua, jotta tukipalvelut saadaan yhtäältä vastaamaan palvelutuotannon tarpeita ja toisaalta tukemaan päätöksentekokykyä. Esihenkilötyön tukeminen, hallinnon keventäminen ja hallinnollisten toimintatapojen kriittinen tarkastelu ovat hallinnon muutosten kärjessä. Tärkeimpien kansallisten kumppanuuksien yhteistyö on jatkunut erinomaisella tasolla. Yhteistoiminta-alueen sopimus on loppusuoralla, yliopistollisten alueiden verkosto tiivistyy edelleen

Tammi-kesäkuun taloudellinen tulos jäi 28,8 miljoonaa euroa miinukselle. Näkymä loppuvuoden osalta on selvästi synkempi. Toimialojen alkuvuoden arviot ovat lähelle 100 miljoonaa euroa miinuksella. Kehitys vastaa kansallista näkymää ja vuoden 2024 alijäämien ennustetaan toteutuvan jopa edellisvuotta suurempina koko maan tasolla. Vuosien 2024–2028 menopaineen ja rahoituksen välisen eron on ennustettu olevan 5,4 miljardia koko maassa. Menopaine ja palkkakulujen kasvupaine yhdessä ovat merkittävästi suurempia kuin riittämätön hyvinvointialueiden indeksin mukainen rahoituksen kasvu. Samanaikaisesti alueiden omavastuuta kasvatetaan, lisäleikkauksia valmistellaan, rahoitusmalli ohjaa rahoitusta kasvukeskuksiin ja alijäämät olisi katettava vuoden 2025 loppuun mennessä. Omilla sopeutustoimillakin on rajansa.

Toteutuman ja ennusteen välisen eron selittävät useat eri tekijät, joiden taloutta heikentävä vaikutus pidemmällä aikavälillä on huolestuttavaa. Palveluiden järjestämisen ja alimitoitetun rahoituksen epäsuhta tullee kasvamaan tiedossa olevilla rahoitusratkaisuilla. Jos alkuvuoden talouden osalta etsii jotain positiivista, niin nostaisin esille saamamme rahoituslain mukaisen kompensaation vuoden 2023 alijäämien kattamiseksi. Positiivista on myös oman toimintamme toimintakulujen ja henkilöstökulujen maltillinen kasvu. Tosin henkilöstökuluihin ovat vaikuttaneet henkilöstön saatavuusongelmat, joita on jouduttu paikkaamaan kalliimmalla vuokratyövoiman ja ostopalvelujen käytöllä. Ostopalvelujen kasvuvauhti on kestämättömällä tasolla ja ongelma on yhteinen kaikilla hyvinvointialueilla. Suunnan muutokseen tarvitaan vähintään yhteistoiminta-alueen laajuisia toimenpiteitä.

Kansallisen tason muutoksista on syytä mainita hyvinvointialueen ohjauksen toisen vaiheen valmistelu ja toimeenpano eli ennakollisen talouden ohjauksen menettely. Valtion taholta on tarkoitus tiivistää niin sanottua ennakollista informaatio-ohjausta. Tarkoitus on toki hyvä: tavoitteena on välttyä varsin raskailta virallisilta arviointimenettelyiltä, jotka pitävät sisällään alueiden yhdistymisselvitykset. Alueilla itselläänkin on kuitenkin syytä olla selvillä, että milloin kyse on epävirallisesta ”pehmeän” vaikuttamisen keinoista, ja milloin virallisesta arviointimenettelystä. Tähän arvioon tarvitaan valtion ja alueiden kanssa jaettu realistinen tilannekuva.    

Valtion ohjauksen tulee edistää hyvinvointialueille asetettuja tavoitteita, kuten itsehallinnollisen aseman säilyttämistä ja vahvistamista. Alkuvuoden kansallisten keskustelujen teemana on ollut puuttuva kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon visio ja ylipäätään eduskunnan, ministeriöiden ja hyvinvointialueiden yhteisen tahotilan määrittely. Mitä maan hallitus haluaa hyvinvointialueilta? Mitkä vaikutukset tasapainotusohjelmilla on ollut? Onko tulossa lisäsäästöjä? Miten lainsäädännön muutokset ja palvelureformi etenevät? Avoimia kysymyksiä on edelleen paljon. 

Heinäkuun helteet - hetki perheneuvojan saappaissa

Työskentelen projektipäällikkönä Pohjois-Savossa Suomen kestävän kasvun ohjelman (RRP) lapsiperheiden yleisen neuvonnan projektissa.  

Lapsiperheiden yleinen neuvonta on geneeristä matalan kynnyksen neuvontaa kaikille pohjoissavolaisille lapsiperheille. Toiminta on aloitettu kymmenen kunnan alueella 1.7.2023 ja 8.1.2024 se laajeni koko Pohjois-Savoon. Yleistä neuvontaa tarjotaan puhelimitse arkisin klo 9–15, numerossa 017 2734300, jalkautuen sovittuina ajankohtina muiden toimijoiden kanssa yhteiseen työhön Pohjois-Savossa sijaitseville Perheentaloille ja jakamalla Instagramissa tietoa vuosikellon ja perhekeskuksen tehtävien mukaisesti erilaisista lapsiperheiden arkeen liittyvistä teemoista.

Minun tehtävänkuvaani ei yleensä kuulu asiakastyötä. Lapsiperheiden yleisen neuvonnan asiakastyössä työskentelee moniammatillinen tiimi. Yleinen neuvonta ei ole sosiaalipalvelua, eli se ei arvioi asiakkaan palvelun tarvetta, eikä myönnä palveluita. Toimintaa kehitetään yhdessä muiden lapsiperheiden toimijoiden kanssa ja tarkasti asiakaspalautteita kuunnellen.  

Minä olen ollut töissä heinäkuussa aiemminkin, mutta tänä kesänä pääsin ilokseni osallistumaan kehittämämme toiminnan tuottamiseen muutamaksi viikoksi. Ai että, se oli arvokasta! Oli aivan ihana saada itse kokea se, mistä kehitettävät aiheet nousevat. Mikä puheluissa motivoi palvelemaan paremmin ja paremmin, selvittämään perheille jaettavaa tietoa enemmän ja vielä vähän enemmän. Tai miksi asiakastyytyväisyyskyselyn kysymys voi olla joissakin puheluissa vaikea esittää, miksi kaikille soittajille kerrottavasta Omaperhe.fi -palvelusta voi olla joissakin tilanteissa mahdotonta kertoa. Useampaan kertaan sain itseni kiinni siitä, että olin jäänyt kertomaan soittajalle joistakin toiminnoista niin keskittyneesti, että asiakastyytyväisyyskysely unohtui suorittamatta. Tai puhelu päättyi niin nopeasti, että lause Omaperheestä jäi kesken. Sitä kun ollaan ihmisiä, näin voi käydä, vaikka kuinka yrittäisi parhaansa. Toki huomasin myös sen, että paransin toimintaani koko ajan, olin luontevampi ja parempi palvelemaan toimintaan soittavien tarpeita.  

Projektipäällikön onnistumista työssään arvioivat toimintaa käyttävät kuntalaiset, rahoittaja, ohjausryhmä, hankepäällikkö, projektin tekijät ja kumppanit, sekä sidosryhmien edustajat. Minun tapani olla projektipäällikkö on olla laivan kapteeni, joka varmistaa, että miehistö onnistuu tehtävissään. Tehtäväni on nähdä kokonaisuus, merkitys tekemiselle ja tulosten vaikutukset. Minun tulee myös huolehtia, että tiimilläni on tilaa tehdä työtään ja että heidän vastuunsa ovat selkeät. Tämä, että pääsin tekemään kehittämäämme toimintaa, auttoi minua näkemään vielä selvemmin kokonaisuutta. Se elävöitti niitä keskusteluja, mitä olen tiimini asiantuntijoiden kanssa käynyt. Onnistumisia ja kipukohtia.  

Meidän tavoitteemme on kertoa perheille kaikesta siitä tuesta, mitä Pohjois-Savon perhekeskusverkostosta löytyy. Teemme sitä antaumuksella ja sydämestämme. Ja tähänkin kokemukseeni perustuen, onnistuneesti – palaute avun saamisen kokemuksesta huitelee koko ajan yli yhdeksässä, kiitos siitä osaavan tiimini.  
 

Yhteistyöterveisin,

Tiina Mikkonen-Reponen

Suomen kestävän kasvun ohjelmaa rahoittaa EU:n elpymisväline (Next Generation EU). 

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: lastenpsykiatrialla ennakointi ja yhteistyö ovat työn ytimessä

Heinäkuinen TET-päiväni oli tuttuun tapaan valtavan monipuolinen: lastenpsykiatrian akuuttiosaston vieraana pääsin laatimaan turvasuunnitelman vierailun ajalle, maistamaan tulista nallekarkkia sekä oppimaan lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisessa tutkimusyksikössä, miten poliisin virka-apupyyntöön siellä vastataan.

​​​​​​​

Aamu starttasi lastenpsykiatrian akuuttiosaston aamupalaverilla, jossa käytiin läpi uuden asiakkaan tilannetta ja keskusteltiin mm. lapsen toimintakyvystä ja yhteydestä perheeseen.

Lastenpsykiatrian akuuttiosasto tarjoaa apua ympäri vuorokauden, vuoden jokaisena päivänä alle 14-vuotiaiden lasten psykiatrisiin hätätilanteisiin Itä-Suomen yhteistyöalueella. Tähän YTA-alueeseen kuuluvat Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja Keski-Suomen hyvinvointialueet.

Keskimääräinen osastojakson pituus on noin 10 päivää ja päivystyksellistä ja kiireellistä osastohoitoa varten potilaspaikkoja on kuusi. Apua tarvitsevien määrää ei ole etukäteen mahdollista tietää, mutta ketään ei käännytetä pois. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että välillä osasto on tupaten täynnä ja välillä päivän tai pari tyhjilläänkin. Silloin osaston työntekijät ovat muiden osastojen ja yksiköiden tukena. Lähellä toimiikin esimerkiksi sairaalakoulu, jonka loma-aikaan hiljaisiin tiloihin pääsin tutustumaan.

Ennakoiva työote kuuluu ja näkyy kaikessa toiminnassa

Jo ennen vierailua minulle kävi selväksi, mikä on yksi lasten psykiatrian akuuttiosaston tiimin vahvuuksista: huolellinen ennakointi ja valmistautuminen. Hyvissä ajoin etukäteen sain nimittäin osastonhoitaja Juha-Pekalta selkeät ohjeet miten saapua paikalle, päivän ohjelman ja tiedon siitä, keitä kaikkia Tet-päiväni aikana tapaan.
Pääsin myös kokeilemaan turvasuunnitelman laadintaa, joka auttaa lapsia ja nuoria määrittämään, miten he voivat itse lievittää hankalaa oloa. Toisaalta suunnitelma myös sanoittaa, millaisia tekoja lapsi toivoo aikuiselta, jotta olo helpottuu. Tämä kaikki auttaa ehkäisemään vaikeita ja ahdistavia tilanteita.

Psykiatrisen sairaanhoitajan Antin johdolla mietin, millaisia vaikeita tunteita tai ajatuksia itselläni on. Vakavien pohdintojen jälkeen nimesin myös keinoja, jotka minua auttavat hankalissa tilanteissa: metsälenkki perheen mäyräkoiran seurassa ja juttelu läheisten ystävien ja vaimoni kanssa. Keinoja ahdistuksen purkamiseen ja hallintaan on kuitenkin monenlaisia ja joskus ne voivat liittyä huomion viemiseen pois ahdistuksen tai pahan olon tunteesta. Tämä onnistuu vaikka jääpalaa kädessä pitämällä, Pop it-lelua napsuttelemalla tai silittämällä pehmolelua. Myös tulisen nallekarkin syönti vie ajatukset pois kaikesta muusta, tämän pääsin ihan itse kokemaan!

Hoitajan työ akuuttiosastolla on todella monipuolista, vaikka ulkopuoliselle se voi välillä näyttäytyä käytävillä ”seisoskeluna” tai pelkkänä Afrikan tähden pelaamisena. Tosiasiassa hoitajat havainnoivat lapsia ja ympäristöä jatkuvasti ja pyrkivät ennakoimaan hankalia tilanteita. Tärkeintä ahdistuneelle lapselle on, että turvallisia aikuisia on riittävästi saatavilla. Kun tietää, että mielen päällä olevista asioista voi aina jutella aikuisen kanssa, rauhoittaa se koko osaston ilmapiiriä ja purkaa myös kuilua potilaiden ja henkilökunnan välillä. Yhteisöllisyys ja turvallisen aikuisen läsnäolo ehkäisevät väkivaltatilanteita.

Rautainen osaaminen ja saumaton yhteistyö työssä onnistumisen elinehtoina

Yleisimmät tulosyyt lastenpsykiatrian akuuttiosastolle ovat itsetuhoisuus, aggressiivisuus, psykoottisuus ja ahdistuneisuus. Neljän tyttären isänä haavoittuvassa asemassa olevien lasten tarinat koskettivat minua syvästi. Oli helpottavaa kuulla, että meidän ammattilaisilla on monia keinoja, jotka auttavat heitä jaksamaan työssään. Hyvä yhteishenki näkyi heti ensi hetkestä lähtien vierailijallekin ja on myös rekrytointivaltti: näihin hommiin ei tarvitse ammattilaisia houkutella, vaan hakemuksia saapuu uuden paikan avautuessa yleensä mukavasti. Myös työnohjaus ja ammatillisen osaamisen jatkuva kehittäminen ovat oman jaksamisen kannalta tärkeitä. Kun tietää mitä tekee ja miten lasta voi auttaa, on helpompi jaksaa raskasta työtä. Ja onneksi kenenkään ei täällä tarvitse pienten asiakkaiden suuria murheita yksin kantaa, sillä työtä tehdään tiiviisti moniammatillisessa tiimissä.

Yhteistyö eri ammattiryhmien ja viranomaisten välillä oli myös Tet-päiväni toisessa kohteessa tärkeä keskustelun aihe.

Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tutkimusyksikkö palvelee koko YTA-aluettamme ja asiakkaat sinne ohjataan Poliisin virka-apupyynnöllä. Vastaavia yksiköitä on Suomessa yhteensä viisi, yksi jokaisessa yliopistollisessa sairaalassa. Asiakkaita ovat alle 18-vuotiaat lapset ja nuoret, joihin epäillään kohdistuneen väkivallanteko. Toisinaan asiakas on menehtynyt väkivallan seurauksena, mutta siitä huolimatta ammattilaisemme auttavat selvittämään, mitä hänelle on tapahtunut.

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Heini ja lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisen tutkimusyksikön osastonylilääkäri Marja näyttivät minulle käytännössä, miten asiakkaan saattaen vaihto yhdestä yksiköstä toiseen tapahtuu: kävimme yhdessä läpi aamulla laaditun turvasuunnitelmani. Vaikka meitä aikuisia asia vähän nauratti, osoitti tämä juttutuokio minulle jälleen kerran, miten täällä lapsen tai nuoren turvallisuus ja hyvinvointi asetetaan joka käänteessä etusijalle.

Sain oikeuspsykiatrian tutkimusyksikön toimintaan saman esittelyn, kuin kuka tahansa joukkueen uusi jäsen. Tämä tuntui mukavalta, sillä samaa tiimiähän tässä koko sakki ollaan, olipa työpiste hallinnossa tai asiakkaiden parissa. Pääsin välittömästi verryttelemään arviointikykyäni, kun kävimme läpi Poliisin virka-apupyyntöön vastaamista ja harjoittelin haastattelukuulemiseen liittyvän hypoteesin laatimista. Tutkimusyksikön tiimi myös simuloi oikeuspsykologisen haastattelukuulemisen, jonka avulla tutustuin lasten ja nuorten kanssa käytettävään haastattelutekniikkaan.

Puhun työssäni paljon palveluintegraation tärkeydestä. Tämän Tet-päivän aikana teemasta ei tarvinnut kenellekään saarnata, vaan sain itse nähdä, miltä monialainen yhteistyö parhaimmillaan näyttää käytännössä. Kun eri alojen osaajat ja viranomaiset istuvat lapsen asialla saman pöydän ääreen, on se aina sekä asiakkaan että ammattilaisen etu.

Aluevaltuuston puheenjohtajan blogi: Palveluverkko luo perustan palvelujen uudistamiselle

Aluevaltuusto päätti 17.6. hyvinvointialueen palveluverkosta. Perhe- ja vammaispalvelujen sekä erikoissairaanhoidon ja yliopistollisen sairaalan uudistuksesta päätetään kuitenkin vasta syksyllä. Valtuuston päätös luo osaltaan perustan sille, missä ja millaisia sosiaali- ja terveyspalveluja tarjotaan Pohjois-Savon kunnissa jatkossa.

Palvelujen sisällön kehittäminen sosiaali- ja terveyskeskuksissa ja sote-asemilla voi nyt jatkua täydellä vauhdilla. Pidän tärkeänä päätökseen sisältyvää ehtoa siitä, että niillä alueilla, joissa palveluvalikoima muuttuu, on oltava tiedossa korvaavan palvelun sisältö ennen muutosta.

Päätöksestä äänestettiin, mikä kuuluu demokraattiseen päätöksentekoon. Hyväksytty ratkaisu on kompromissi ja sitä voi luonnehtia maltilliseksi muutokseksi. Palvelut muuttuvat, mutta se tapahtuu vaiheittain ja ajan kanssa lähipalvelut pääosin säilyttäen. Päätös tarkoittaa toki myös sitä, että hyvinvointialuejohtajan alkuperäisen esityksen mukaisista taloudellisista tavoitteista joudutaan tinkimään. Se voi tuoda lisää paineita talouden tasapainottamiseen. Toisaalta esimerkit niiltä hyvinvointialueilta, joissa julkiset sote-palvelut oli järjestetty ”keskitetysti” jo ennen sote-uudistusta, osoittavat, että palvelujärjestelmän uudistus voi tuoda myös taloudellisia säästöjä, kun niitä tehdään maltilla ja huolellisesti suunnitellen. 

Maanantaina tehtyä päätöstä edelsi laaja osallistava vaihe, jonka aikana kuultiin asukkaita ja henkilöstöä. Asukastilaisuuksia järjestettiin kattavasti eri puolilla maakuntaa. Sain olla itsekin mukana muutamassa niistä. Tilaisuuksien osallistujamäärät olivat joka paikassa tavattoman suuria, mikä kertoo siitä, että ihmisillä on aito huoli lähipalvelujen säilymisestä omalla paikkakunnalla. Kuulemistilaisuuksissa myös kunnat toivat esiin huolensa palvelujen vaikutuksesta niiden elinvoimaan. Tilaisuuksien anti heijastuu vahvasti valtuuston hyväksymässä päätöksessä.

Palveluverkkoa tarkastellaan jatkossa vuosittain. On selvää, että sitä mukaa kun palvelujen sisältöä kehitetään muun muassa digitaalisten palvelujen suuntaan, myös palveluverkko voi muuttua. Sen vuoksi on hyvä, että aluevaltuustolla on mahdollisuus tehdä siihen tarvittavia muutoksia.

Haluan kiittää viranhaltijoita asian erinomaisesta ja monipuolisesta valmistelusta. Valtuuston valittavana oli useita skenaarioita, jotka sisälsivät vaihtoehtoisia toteuttamistapoja toimenpiteineen, aikatauluineen ja kustannusvaikutuksineen. Vaikka perhe -ja vammaispalvelujen sekä erikoissairaanhoidon palveluverkon uudistuksesta päättäminen jäi syksyyn, uskon, että se saadaan nivoutumaan hyvin nyt tehtyyn ratkaisuun.

Toivotan kaikille hyvää juhannusta ja kiireetöntä kesää!

Hannu Tsupari
aluvaltuuston puheenjohtaja
 

Aluehallituksen puheenjohtajan blogi: Hyvinvointialueen satsaukset oikeisiin asioihin

Pohjois-Savon hyvinvointialueen aluevaltuusto päätti maanantaina 17. kesäkuuta palvelujärjestelmänsä uudistuksen ensimmäisestä vaiheesta. Puolentoista vuoden siirtymävaihe on ohi, ja on aika astua eteenpäin.

Valtuuston ratkaisut vaikuttavat näkyvimmin perusterveydenhuoltoon ja ikäihmisten palveluihin. Laajan kuulemis- ja lausuntokierroksen jälkeen esitys on, että nykyisten terveysasemien verkosto säilyisi toistaiseksi lähes ennallaan.

Palveluvalikoimaa ja aukioloaikoja säädettäisiin niin, että työvoiman riittävyydestä ja hoidon jatkuvuudesta voidaan huolehtia aiempaa paremmin koko maakunnassa.

Kasvokkain tapahtuvan hoidon rinnalle kehitetään nopeasti etäpalveluita. Vaikka moni niitä vastustaa, todellisuudessa digitaaliset palvelut auttavat eniten sellaisia, jotka eivät voi tai halua niitä itse käyttää. Mitä useampi hoitaa asioitaan omatoimisesti verkossa, sitä enemmän ammattilaisten aikaa ja käsiä riittää henkilökohtaista apua tarvitsevien tueksi.

Vuodeosastojen määrään on tulossa vastaanottoja suurempi muutos. Sänkyjen vähentäminen ei merkitse sairaiden hoidosta luopumista, vaan mallia, jonka mukaan sairaalassa viivytään vain se aika kuin on hoidon kannalta välttämätöntä. Tämän jälkeen toipuminen ja paraneminen jatkuvat kotona.

Muutos edellyttää kotisairaalatoiminnan ja kuntoutuksen nopeaa vahvistamista. Myös elämän loppuvaiheen hoito on kyettävä järjestämään kaikille turvallisesti ja kivuttomasti joko kotona, sairaalassa tai kodin lähellä sijaitsevassa hoivakodissa.

Vaikka aluehallituksen esitystä on haastettu, tahto palvelujen turvaamiseen yhdistää kaikkia poliittisia ryhmiä. Toimintojen rankka keskittäminen olisi myös nykyisen hallitusohjelman vastaista. Sehän ”kiinnittää erityistä huomiota perusterveydenhuollon palvelujen saatavuuteen”.

Niukkuus tarkoittaa valintoja

Kun puhumme peruspalveluista, puhumme sekä inhimillisyydestä että rahasta. Helposti ja oikeaan aikaan löytyvä, todellisia tarpeita vastaava apu on ainoa keino välttää sosiaalisten tai terveyteen liittyvien ongelmien kasautumista.

Jos mielen tai ruumiin vaiva äityy pahaksi, se ei yleensä selviä puhumalla. Silloin tarvitaan raskaita toimenpiteitä ja pitkiä hoitojaksoja. Niukkuuden aikana ne pitäisi säästää tilanteisiin, joihin ei ole muuta apua, ja joita ei voi ennalta ehkäistä.

Niukkuus yhdistää kaikkia Suomen hyvinvointialueita. Kustannusten nousun taittaminen oli, ja sen pitää edelleen olla, yksi uudistuksen tärkeimmistä tavoitteista. Tavoitetta ei koskaan saavuteta, ellei toiminta muutu.

Aluevaltuuston päätettäväksi esitetyt muutokset voivat onnistuessaan keventää Pohjois-Savon hyvinvointialueen kustannuksia lähes 20 miljoonalla eurolla vuodessa. Se on suhteessa oikean kokoinen siivu palveluiden uudistamisen kokonaistavoitteesta, joka asettuu noin 50 miljoonan euron tasolle.

Jäljelle jäävästä 30 miljoonan euron ohjelmasta päätetään ensi syksynä. Suurin osa siitä kohdistuu erikoissairaanhoitoon, mutta myös perhe- ja vammaispalvelut on kyettävä jatkossa järjestämään selvästi nykyistä tehokkaammin.

Vaikka summat kuulostavat suurilta, ne eivät ole mahdottomia. Olennaista on, että uskallamme keskittyä oikeisiin asioihin, panostaa tärkeiden prosessien kehittämiseen ja luopua rohkeasti kaikesta, mistä ei ole todellista hyötyä.

Jos jokin tuntuu mahdottomalta, se on taistelu aikaa vastaan. Hyvinvointialueille asetettu velvoite kattaa talouden alijäämät kolmen vuoden sisällä vaikutti järkevältä vuonna 2021, kun rahoituslaki säädettiin. Sen jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon.

Uudessa tilanteessa alijäämien kattamisesta on tullut köysi, joka uhkaa kuristaa kuoliaaksi kaikki sote-uudistuksen hyvät tavoitteet.

On selvää, että ellei alijäämien kattamiselle anneta lisää aikaa, Suomen julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto ja pelastustoimi voivat nujertua muutamassa vuodessa. Toivottavasti se ei ole kenenkään tavoite.

Niukkuus tarkoittaa valintoja. Jokainen meistä tarvitsee hyvinvointialueen palveluita, mutta toiset tarvitsevat niitä enemmän kuin toiset. Vahvojen vastuulla on huolehtia, että välttämättömän avun ja turvan järjestämisessä kuullaan myös heiveröisimpien ääntä.

Jos saisin itse valita, panostaisin erityisen paljon voimavaroja lapsiperheiden ja ikäihmisten auttamiseen. Tulevaisuus on tämän päivän lasten ja nuorten varassa. Mitä terveempinä he saavat kasvaa, ja mitä paremmin perheet voivat, sitä valoisampi on Suomen huomen.

Nykyisen vaurauden ovat kuitenkin rakentaneet ne, jotka tänään ikääntyvät, haurastuvat ja tarvitsevat apua. He ovat pitäneet meistä huolta.

Meidän velvollisuutemme ja kunniatehtävämme on huolehtia heistä niin, että kenenkään ei tarvitse pelätä omien voimiensa heikkenemistä.

Riitta Raatikainen, aluehallituksen puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu alunperin Savon Sanomissa 16.6.2024.

Miltä tuntuu lähteä ihan nollista −ja onnistua?

Oletteko ikinä miettineet, miltä tuntuu lähteä mukaan projektiin, josta ei tiedä etukäteen yhtään mitään? 

En minäkään, ennen kuin lähdin mukaan Pohjois-Savon hyvinvointialueen palvelujärjestelmän uudistamisen projektiin osana koulutehtävääni. Opiskelen kolmatta vuotta Savonia- ammattikorkeakoulussa sosionomiksi ja päätin lähteä hetkeksi mukaan seuraamaan tätä tulevaa uudistusta. Itse en ollut tähän aiheeseen tutustunut sen tarkemmin ennen projektiani, ja kaikki siihen liittyvä oli minulle tuntematonta.

Aiheena palvelujärjestelmän uudistaminen on monimutkainen ja jakaa paljon mielipiteitä. Itselläni aikaa vei eniten se, että pääsin kärryille mitä uudistetaan ja miksi. Alkuun olin luovuttamisen partaalla ja mietin, miksi lähdin mukaan tähän. Tuntui kuin aihe olisi ollut yksi iso sekasorto, josta ymmärsit yhden asian sieltä ja toisen täältä. Hetken epätoivon jälkeen päätin kuitenkin jatkaa projektissa ja monen tunnin lukemisen jälkeen vihdoin aloin hahmottamaan aihetta edes jollain tavalla. 

Edelleen on kuitenkin monta kysymysmerkkiä, joihin meistä kukaan ei osaa vielä vastata. Onhan kokonaisuus laaja ja paljon käytännön kysymyksiä ratkeaa vasta, kun kesäkuisen aluevaltuuston päätöksen jälkeen lähdetään toimenpanemaan uudistusta käytännössä. Miten tämä kaikki toimii käytännössä tai kuinka kauan menee, että kaikki suunnitteilla olevat palvelut saadaan toimimaan? Toimeenpanon onkin arvoitu kestävän 3–4 vuotta.

Palvelujärjestelmän uudistamista varten on kerätty palautetta kevään aikana Pohjois-Savon asukkailta kyselyllä. Pääsin tarkastelemaan kyselyyn tulleita vastauksia etenkin digipalveluihin liittyen. Digipalvelut jakoivat runsaasti mielipiteitä laidasta laitaan. Osa kaipasi laajempia ja sujuvampia digitaalisia palveluita. Kehittämiseen liittyen toivottiin huomioitavan erityisesti ikäihmiset ja annetavan riittäviä ja selkeitä ohjeistuksia. Toimivat tietoyhteydet tuovat omat haasteensa tähän, ja niitä olisikin hyvä kokeilla etukäteen. Palveluiden tulisi olla käyttäjälähtöisiä ja yksinkertaisia sekä niissä tulisi huomioida mitä voi ja kannattaa tarjota diginä. Tietoturva on myös tärkeää!

Uudistaminen on pitkä prosessi ja laaja kokonaisuus. Koska aihe jakaa paljon eri mielipiteitä, on vaikeaa saada kaikkia miellyttävää lopputulosta. Meidän tehtävänämme on omalta osaltamme osallistua uudistamiseen ja luottaa ammattilaisiin, jotka tekevät kaikkensa saadakseen parhaan mahdollisen lopputuloksen.

Jos kuvailisin minun projektiani kahdella sanalla, ne olisivat: epätoivo ja onnistuminen. Hyppäämällä suoraan syvään päätyyn omalle epämukavuusalueelle oppii, ja se kehittää parhaiten. Tuntematon aihe oli alkuun epämiellyttävä, mutta näin jälkeenpäin voin sanoa, että kaikki tämä perehtyminen kannatti. Olenhan itse myös tulevaisuudessa näiden palveluiden käyttäjä, ja myös sosiaalialan ammattilainen!

Linda Piironen
sosionomiopiskelija, Savonia-ammattikorkeakoulu

Tutustu palvelujärjestelmän uudistukseen.
 

Taite-työnhakuvalmennus osana Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hankkeen Työkykyohjelmaa

“TAITE-työnhakuvalmennus, koska me kaikki tarvitsemme kykyjemme ja voimavarojemme mukaista työtä, ja yhteiskunta mahdollisimman monen työpanosta.” 

Toteutimme huhtikuussa Taite-ryhmätyönhakuvalmennuksen osana Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon-hankkeen Työkykyohjelmaa. Valmennuksen tavoitteena on kohentaa työikäisten työttömien työnhakutaitoja ja tukea heitä työllistymiseen liittyvien vaikeuksien kohtaamisessa. Valmennuksessa osallistujien työnhakukyvykkyyttä tuetaan vahvistamalla heidän henkistä hyvinvointiaan, itseluottamusta ja itseohjautuvuutta – kokemusta aktiivisesta toimijuudesta työttömyydestä huolimatta.

Elämyksellinen Taite-ryhmätyöhönvalmennus

Taite-valmennus on Työterveyslaitoksen ja Kansaneläkelaitoksen yhteistyössä kehittämä ohjattuun vertaisoppimiseen perustuva työhönvalmennus, jonka juuret ovat vuodelta 1996 Michiganin yliopiston Institute for Social Research-preventiotutkimuskeskuksen JOBS©-ohjelmassa. Valmennus on päivitetty Työterveyslaitoksella vastaamaan 2020-luvun työnhaun tarpeita. Ohjatussa vertaisoppimiseen perustuvassa valmennuksessa käsitellään tutkimuspohjaisesti kehitettyjä työnhakuun liittyviä oppimissisältöjä valmennukseen osallistuvien keskinäisten keskusteluiden ja oivallusten kautta. Valmennus soveltuu kaikille työttömille ikään, koulutusalaan ja -tasoon katsomatta. Tärkeintä on, että osallistuja on itse motivoitunut kehittämään työnhakutaitojaan ja sitoutuu valmennukseen. 

Valmennuksen toimintamallin mukaisesti meillä Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hankkeessa toteutetun Taite-valmennuksen valmentajatyöparina toimivat eri organisaatiossa työskentelevät ammattilaiset; työkyvyn tuen osa-alueeseen kuuluvan laatuperusteisen työhönvalmennuksen kehittäjä-työhönvalmentaja Päivi Kuikka ja Kuopion kaupungin työllisyyspalvelukoordinaattori Kalle Mertanen. Valmennus toteutettiin yhteistyössä Elävä säätiön kanssa säätiön Kuopion toimipisteen koulutustiloissa. Toimintamallin mukaisesti valmennusryhmä kokoontui viitenä peräkkäisenä arkipäivänä, aina neljäksi tunniksi kerrallaan. Suositeltavan ryhmäkoon (6–15 osallistujaa) mukaisesti valmennukseen osallistui yhdeksän motivoitunutta työnhakijaa.

”Hyviä vinkkejä, vertaistukea ja uutta näkökulmaa”  

Valmentajatyöparin Päivi Kuikan ja Kalle Mertasen sekä ajatuksiaan jakavan osallistujan (yllä oleva sitaatti) mukaan Taite-valmennuksen erityinen ansio on vertaistuki ja työnhaun tarkastelu työnantajan näkökulmasta. Valmennuksen elämyksellisyys toteutuu ryhmä- ja paritehtävissä, joissa osallistujat ottavat vuoroin työnantajan, vuoroin työnhakijan roolin ja harjoittelevat muun muassa sitä, miten luovia haastavissa työhaastattelutilanteissa. 

Valmennukseen osallistujat opettelevat tunnistamaan ja sanoittamaan omaa osaamistaan, vahvuuksiaan ja onnistumisiaan työelämässä käytännön esimerkein ryhmä-, pari- ja yksilötehtävien avulla. Omaa osaamista ja onnistumisia työelämässä opetellaan tunnistamaan ja sanoittamaan itselle sekä työnantajalle muun muassa pohtimalla millaisia arjessa, harrastuksissa ja ihmissuhteissa karttuneita taitoja itsellä on, miten niitä voi hyödyntää työelämässä ja millaisissa työtehtävissä niistä olisi eniten hyötyä. Lisäksi osallistujat tutkivat omia voimavarojaan, mikä auttaa heitä asettamaan itselleen realistisia tavoitteita. Valmentajien lisäksi osallistujien tukena on konkreettisia tehtäviä sisältävä ”Taite-valmennus – Osallistujan työkirja”. Työkirja on käytännönläheinen työväline ja kanssakulkija työnhakutaitojen ja työnhakukyvykkyyden ylläpitämiseen myös valmennuksen päätyttyä.

Toisena Taite-valmentajana toiminut Kuopion kaupungin työllisyyspalvelukoordinaattori Kalle Mertanen kokee, että valmennuksen ehdoton ansio on avoin keskustelu työkyvystä ja työnhaun haasteista, sillä ko. asioita yhdessä pohtimalla osallistuja saa mahdollisuuden tulla aiempaa tietoisemmaksi työkyvystään. Tietoisuus omasta työkyvystä auttaa realististen työllistymistavoitteiden asettamisessa. Työnhaun haasteista puhuminen taasen tekee näkyväksi sen, että työnhaku vaatii monenlaisia voimavaroja. Työnhaussa kohdatuista haasteista puhuminen antaa puolestaan mahdollisuuden aitoon kahdensuuntaiseen vertaistukeen.

Mertasen mukaan toimintamalliin voisi sisällyttää työnantajavierailuja, sillä ne lisäisivät valmennuksen konkreettisuutta ja työelämälähtöisyyttä. Valmentajan näkökulmasta hän kokee myönteisenä mahdollisuuden oman toiminnan reflektointiin. Mertanen näkee, että Taite-valmennuksen menetelmiä voisi hyödyntää myös kuntouttavassa työtoiminnassa ja työvoimaviranomaisen lakisääteisissä työhönvalmennuksissa (JTYP laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta). Yhtenä tausta-ajatuksena valmennuksen pilotoinnissa onkin jalkauttaa toimintamalli työllisyyden tukemisen työvälineeksi Pohjois-Savon hyvinvointialueelle.
 

Taite-valmennus pähkinänkuoressa

Taite-valmennus (JOBS©) on työttömille suunnattu, tutkitusti vaikuttava vertaisryhmämenetelmä, jolla vahvistetaan työnhakutaitoja, tuetaan mielen hyvinvointia ja parannetaan mahdollisuuksia työllistyä. Työterveyslaitos kouluttaa ohjaajia Taite-valmennuksen osaajiksi ja toteuttajiksi osana Työkykyohjelman laajennuksen (RRP) kansallisen kehittämisen toimintaa vuosina 2023–2024. Työkykyohjelman laajennus on osa Suomen kestävän kasvun ohjelmaa. Tutustu Taite-valmennukseen Taite-ohjaajakoulutus | Työterveyslaitos (ttl.fi)

Kirjoittaja Ninja Vepsäläinen työskentelee Pohjois-Savon hyvinvointialueella Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hankkeen Työkyvyn tuen tiimissä vastuukehittäjä-projektikoordinaattorina.


Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hanke kuuluu Suomen kestävän kasvun ohjelmaan ja sitä rahoittaa Euroopan unioni. 

 

Tehtäiskö yhessä? Nepsy-tiimin kuulumisia

Nepsy-tiimin toimintaa ohjaa systeeminen ajattelu, joka pohjautuu muun muassa monitoimijaisuuteen, ratkaisukeskeisyyteen ja kokonaisuuksien hahmottamiseen. Monitoimijaisuus on käsite, joka liittyy yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen eri toimijoiden välillä. Se korostaa moniammatillista yhteistyötä ja monialaista tiedon jakamista. Monitoimijaisuuden perusta on kaikilla tasoilla se, että ammattilaiset tuntevat yhteistoiminnan sovitut rakenteet, oppivat luottamaan toisiinsa ja tuntemaan toistensa työtä sekä käsittelemään keskinäisiä jännitteitään.

Systeemisessä ajattelussa painotetaan sitä, että kokonaisuudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja pienillä teoilla voidaan saada aikaan suuria muutoksia. Tiimissämme ajatuksena on alusta saakka ollut: “Peruna kerrallaan”. Tämä ajatus pohjautuu juuri pieniin muutoksiin ja siihen, että yksi pienikin positiivinen muutos antaa voimaa seuraavalle muutokselle. Näistä pienistä muutoksista saadaan kasaan isompia kokonaisuuksia. Se, että kuinka nämä suuremmat muutokset saadaan kasaan, vaatii jokaisen panostusta eli yhdessä monitoimijaisesti tekemistä.

Kuulumisia Nepsy-päivästä

Pohjois-Savon ensimmäinen Nepsy-päivä: “YHESSÄ”- kohti Nepsy-ymmärtäväisempää Pohjois-Savoa järjestettiin 18.4.2024. Päivän aiheena oli yhdessä tekeminen, jota tarkasteltiin asenteiden, neuroesteettömyyden ja monitoimijaisen yhteistyön onnistumisten kautta. Päivään osallistui niin hyvinvointialueen työntekijöitä, järjestöjen ja yhdistyksen edustajia kuin kuntien työntekijöitä. Mukana oli myös kokemusasiantuntijuuden ääni. Päivän antia voisi tiivistää seuraavilla asioilla: 

•    Yhteistyössä on voimaa – neurokirjon henkilöiden tilanteet ovat usein sellaisia, ettei niitä mikään taho voi ratkaista yksin 
•    Arvostava kohtaaminen on avainasemassa luottamuksellisen suhteen rakentumisessa  
•    On tärkeää huomioida vahvuuksia ja ymmärtää erilaisuutta  
•    Tarvitaan myös luovaa hulluutta  

Monitoimijainen tiimityö

Nepsy-päivän aihe eli yhdessä tekeminen on ollut tiimimme perusta alusta alkaen. Olemme syksyn aikana todenneet tiiminä, ettei monitoimijainen työskentely ole heti helppoa. Kun ammattilaiset tulevat yhteistyöhön erilaisilla osaamis- ja koulutustaustoilla, yhteisen kielen ja ymmärryksen löytäminen vie aikaa. Nepsy-tiimissä työskennellään monitoimijaisella työotteella ja olemme olleet tiimin toiminnan rakentumisen osalta tilanteessa, että meillä on ollut mahdollisuus rakentaa tiimin toimintaa dialogin avulla. Olemme pohtineet yhdessä tiimin pelisääntöjä ja toimintatapoja sekä myös tunnistaneet riskitekijöitä, jotka voivat vaikuttaa tiiminä toimimiseen. Keskustelut ovat olleet ajoittain kiperiä, mutta myös syvällisiä ja niiden kautta vahvistamme jatkuvasti yhdessä toimimista. Tärkeintä on, että jokainen tiimissä tulee kohdatuksi, kuulluksi ja arvostetuksi omana itsenään.
 
Organisaatioissa ja työyhteisöissä monitoimijaiseen yhteistyöhön ja tiimien yhteistoimintaan kannattaa panostaa, sillä uskomme tällä olevan myös pitovoimaa vahvistava vaikutus. Vaikka monitoimijainen työskentely saattaa haastaa alkuun, se kuitenkin antaa lopulta enemmän. Monitoimijaisissa tiimeissä opitaan jatkuvasti toisilta ja näin saadaan kaikki osaaminen parhaalla mahdollisella tavalla hyötykäyttöön. Asioista eri mieltä olemista ei tulisi pelätä, vaan hyödyntää sitä omien ajatusten kirkastamiseen ja uuden oppimiseen. Tiimi on kuitenkin aina viisaampi kuin yksikään sen jäsen. 

Neurokirjon asiakkaiden näkökulmasta monitoimijaisen yhteistyön tekeminen ei ole vain vaihtoehto vaan tarpeellista. Jokaisen ammattilaisen osaamista tarvitaan, jotta asiakas ei koe pompottelua palvelusta toiseen. Neurokirjon henkilöt ovat asiakkaita, jotka tarvitsevat tuekseen kasvatus- ja opetusalan, terveydenhuollon sekä sosiaalialan osaamista palvelurakenteidemme toimivuuden tueksi. 

Harjoittelu hankkeessa - näköalapaikka asiantuntijatyöhön

Nepsy-tiimissä on kevään aikana ollut harjoittelija Senja Asikainen, yhteisöpedagogiopiskelija Kuopion Humanistisesta ammattikorkeakoulusta. Senja kertoo harjoittelustaan: ”Harjoitteluni Nepsy-tiimissä on ollut todella antoisa oppimiskokemus.  Tiimi on ottanut minut lämpimästi vastaan ja olen kiitollinen mahdollisuudesta oppia asiatuntijatyöstä hankkeessa. Nepsy-palveluiden kehittäminen sekä tietous nepsy-asioista on erittäin mielenkiintoista ja varmasti hyödyttää minua opinnoissa sekä työelämässä. 

Nepsy-tiimissä työskentelee ammattilaisia erilaisilla pohjakoulutuksilla ja heillä on laaja työkokemus, joka hitsautuu tiimissä hyvin yhteen. Olen oppinut heiltä eri näkökulmia ja työtapoja. Tiimissä kaikki työskentelevät omilla vahvuuksillaan ja saavat olla omia itsejään. Tiimissä viedään eteenpäin kunnioittavaa keskustelukulttuuria sekä yksilöllistä kohtaamista. Hanketyön parasta antia on tiimityö, yhteiset tavoitteet ja joustavuus. Tällaisessa tiimissä haluaisin itsekin työskennellä tulevaisuudessa!”

Uutena työntekijänä tiimissä 

Maaliskuussa Nepsy-tiimiin liittyi mukaan Jaana Heikkinen, joka on koulutukseltaan sairaanhoitaja YAMK ja tehnyt pitkän työuran nuorisopsykiatrian parissa. Myös kehittämistyöstä on kertynyt jo aikaisempaa työkokemusta. Jaana kommentoi kokemuksiaan: ”Nepsy-tiimi on tehnyt lyhyessä ajassa todella paljon hyvää työtä ja on ilo päästä tuomaan oma panokseni ja kokemukseni kehittämistyöhön mukaan. Koen tärkeäksi kehittää tätä kokonaisuutta yhdessä mahtavan tiimin ja monialaisesti kentän ammattilaisten kanssa. Kokemusääntä ja asiakasosallisuutta unohtamatta. Nepsy kuuluu sinulle, minulle ja meille kaikille. Kohdataan, keskustellaan ja etsitään yhdessä parhaat reitit rakentaa Nepsy-ymmärtäväisempää Pohjois-Savoa.”

Nepsy-tiimiläisten kokemuksia tähänastisesta kehittämistyöstä

Nyt kun Nepsy-tiimi on toiminut lähes vuoden ajan, voidaan todeta, että Pohjois-Savossa on tarvetta tälle tiimille. Tarvitaan yhteisiä verkostoja, joiden kautta eri alojen ammattilaiset tulevat toisilleen tutuiksi ja tietoisiksi toisten ammattilaisten työstä ja osaamisesta. Tässä työssä Nepsy-tiimi onkin saanut olla mukana luomassa uutta yhteistyötä ja yhdistämässä ammattilaisverkostoja. 
Pohjois-Savossa on valtavasti osaamista ja tahtoa tehdä alueestamme nepsy-ymmärtäväisempi. Tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan meitä kaikkia: Tehdään yhdessä Pohjois-Savossa kaiken ikäisten neurokirjon ihmisten hyvinvointia tukevaa työtä. Kuullaan meidän asukkaitamme ja ammattilaisia siitä, mikä auttaa järjestämään oikea-aikaiset ja tarpeenmukaiset palvelut. Ryhdytään toimimaan ennakkoluulottomasti monitoimijaisesti yhteistyössä.

Nepsy-koordinaattorit 
Jaana Heikkinen
Susanna Kartimo-Kröger  
Tiina Lappalainen  
Mari Piironen   
Kati Valén  
Hanne Ålander  
sekä kehittäjä-sosiaalityöntekijä Sanna Tchaplinski 

Merkittävimmät kustannusvaikutukset saavutetaan turvaamalla henkilöstön riittävyys ja uudistamalla palvelutoimintaa

Tarkasteltaessa hyvinvointialueen palvelujärjestelmän uudistamisohjelmassa esitettyjä eri skenaarioita, eli vaihtoehtoisia tulevaisuusmalleja (1=laaja, 2=maltillinen ja 3=tiivis malli), ei eri skenaarioiden välillä löytynyt merkittäviä kustannuseroja. Vastaanottotoiminnan kustannuserot jäivät hyvinkin pieniksi, sen sijaan osastotoiminnan osalta erot olivat suurempia.  

Tilakustannuksissa ei eri skenaarioissa ole merkittäviä eroja, ja kokonaissäästö on arvoilta noin 6,6–7,8 miljoona euroa. Sen sijaan hyödyt eri skenaarioiden välille muodostuvat sote-henkilöstön riittävyyden turvaamisesta tulevaisuudessa kuin suorista vuokrakustannuksista.

Tilahallinnan ja investointien kannalta onkin tärkeää, että uusista investoinneista voidaan merkittäviltä osin luopua nostamalla tilatehokkuutta ja hyödyntämällä nykyisiä hyvinvointialueen omia tiloja. On myös hyödyllistä tarkastella muun muassa osastotoiminnasta vapautuvien tilojen uusiokäyttöä ja muunneltavuutta muihin tarpeisiin. 

Vastaanottotoiminnassa keskeistä oman toiminnan vahvistaminen ja resurssien kohdistaminen palvelutarpeen mukaisesti

Kustannusvertailussa tämä näkyy esimerkiksi vastaanottotoiminnan vuokratyövoiman vähentämisenä ja vastaavasti oman toiminnan vahvistamisena, mikä on noin puolet edullisempaa. 

Voidaan todeta, että hyvinvointialuetasolla lääkäreitä olisi riittävästi, mikäli lääkäreiden sijainti koko alueella jakautuisi tasaisemmin. Joissakin toimipisteissä ei ole lääkäreitä lainkaan. Henkilöstön saatavuushaasteet ovatkin jo vaikuttaneet hyvinvointialueen palveluiden saatavuuteen ja ohjanneet palveluverkkoa. Koska asukkaiden palvelutarve on erilainen hyvinvointialueen eri osissa, on resurssien ohjaus suunniteltava alueellisen palvelutarpeen mukaan. 

Vastaanottopalveluissa toimipisteiden palveluvalikoima ei ole yhtenäinen ja asiakkaat eivät saa yhdenvertaisia palveluja. Palveluiden uudistamisessa keskeistä onkin yhtenäistää sekä toimintamallit että sisällöt ja kehittää digi- ja etäpalveluita. Huomionarvoista on, että digi- ja etäpalveluilla voidaan saavuttaa suurempiakin kustannussäästöjä, kuin mitä vertailussa on esitetty.

Osastotoiminnan toimipisteverkon tiivistämisellä ja hoitojaksojen lyhentämisellä saavutettaisiin merkittäviä säästöjä  

Osastopalveluissa osastojen profiilit ja toimintamallit ovat erilaisia ja asiakkaiden hoitojaksojen pituus vaihtelee suuresti alle kuudesta vuorokaudesta yli 30 vuorokauteen. Yleisesti perustason osastohoidon hoitojakson pituus pyritään pitämään alle viikon mittaisena. 

Eri skenaarioiden välinen kustannusero ei muodostu kovin suureksi, koska lisäpanostukset sekä liikkuvaan sairaalan että kotiutusyksikköön ovat resursoinniltaan merkittäviä skenaarioissa 2 (maltillinen) ja 3 (tiivis) muutos turvaten. Resurssoinnin tasoa voidaan arvioida osana toimeenpanoa, ja hyödyt voivat muodostua täten suuremmiksikin.

Erityisen tärkeää on huomioida Harjulan osastotoiminnan toimintamallin luominen Kuopion yliopistollisen sairaalan osastotoiminnan yhteyteen siten, että kustannustaso ei nouse perusterveydenhuollon osastotoiminnan tasosta.  Integraatiolla kuitenkin saavutetaan merkittäviä hyötyjä sekä asiakkaan kokonaishoidon että kustannusten kannalta.  Jonojen purkamisella saavutetaan merkittävää taloushyötyä ja jatkossa tulee prosessit rakentaa niin, että jonoja ei synny vaan palveluketju kokonaisuudessaan toimii sujuvasti. 

Lisäksi digitaalisten ja liikkuvien palveluiden uudistamisella voidaan turvata palvelujen tasapuolinen saatavuus nykyistä paremmin. Samalla nämä palvelut mahdollistavat rakenteellisen muutoksen, joka on välttämätön talouden tasapainon saavuttamiseksi ja henkilöstön riittävyyden turvaamiseksi. 

Loppujen lopuksi asiakas ratkaisee 

Asiakkaiden valinnanvapaus tulee muokkaamaan lopullista palveluverkkoa asiakkaiden näkemyksen ja valintojen noustessa keskeiseksi.

Tutustu vastaanottotoiminnan ja osastotoiminnan kustannusvertailuun tästä.

Leila Pekkanen
muutosjohtaja
 

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Päivätoiminnassa välittyy ihmisten aito kohtaaminen

Tällä kertaa pääsin viettämään TET-päivääni ikääntyneiden palveluiden päivätoiminnassa, Leväsen toimintakeskuksessa. Minut otti aamulla vastaan ohjaaja Paula sekä yksikön esihenkilö Sini.

Yksikössä oli aamuvalmistelut menossa kahdelle ryhmälle, joista toinen saapuisi osaksi päivää ja toinen koko päiväksi päiväryhmätoimintaan. Heitä odotellessa juttelin Sinin ja Paulan kanssa siitä, mitä päivätoimintaan kuuluu Pohjois-Savon hyvinvointialueella.

Paula ja Sini kertoivat, että päivätoiminta on ennen kaikkea ennaltaehkäisevä tukipalvelu kotihoidon asiakkaille sekä omaishoitoperheille. Päivätoiminnan avulla omaishoitajat saavat lakisääteisiä vapaapäiviä ja samalla omaishoidettavat pääsevät ryhmään, jossa heidän voimavarojaan ja toimintakykyään vahvistetaan. Vaikka suurimmalla osalla asiakkaista on muistisairaus ja yhdessä tehtyjä juttuja ei välttämättä muistaisi, niin ryhmän tunnelma ja sieltä saatu positiivinen tunne jää kuitenkin asiakkaan mieleen.

Noin puoli kymmenen aikoihin pääsimme aloittamaan päivän kokopäiväryhmäläisten kanssa. Pari oli saapunut puolisonsa saattamana apostolin kyydillä, mutta suurin osa saapui paikalle yhteisellä taksikyydillä. Siinä sitten riisuimme yhdessä takkia ja otimme paikkamme pöydän äärestä, jotta pääsimme nauttimaan yhdessä aamupalaa.

Aamupalan lomassa tutustuimme hieman toisiimme – minä, ryhmäläiset ja ohjaajat. Siinä kahvia juodessa huastelimme siitä, mistä päin kukin oli aamulla paikalle saapunut ja millaisia hommia on elämänsä aikana tehnyt. Tuli ilmi, että samassa pöydässä kanssani istui muun muassa entinen näyttelijä ja muusikko, ravintolan vahtimestari, Turon ompelija, teknillinen opettaja sekä miekkailun Suomen mestari. Sain kuulla upeita elämäntarinoita ja näin konkreettisesti, miten jokainen ryhmäläinen tuli kuulluksi ja kohdatuksi keskustelumme aikana.

​​​​​​
Aamupalan jälkeen siirryimme liikuntasaliin, johon meidän kanssamme kokoontui myös osapäiväryhmäläisiä. Luvassa oli reissu Espanjaan ohjaaja Paulan ottamien kuvien ja tarinoiden muodossa. Tunnelmaan pääsemiseksi kuuntelimme aluksi hieman espanjalaista musiikkia.

Yhteisen tuokion jälkeen sain vielä hetken keskustella osapäiväryhmäläisten kanssa. Yksi ryhmäläinen kertoi, miten ryhmätoiminta on hänen viikkonsa ehdoton kohokohta. Hän on leski ja asunut yksin lähes kymmenen vuotta. Päivän kenties liikuttavimman hetken sain kokea tämän keskustelutuokion päätteeksi, kun hän halusi lukea minulle muutaman itse tekemänsä runon. Runot käsittelivät hänen edesmennyttä puolisoaan ja siihen liittyvää surua. Surusta huolimatta runoissa oli myös toivoa ja uskoa.

Lounaan jälkeen pääsin mukaan ”Leväsen palloseuran” peleille eli kokopäiväryhmällä oli luvassa päivän liikuntahetki. Pelasimme istumasählyä sekä istumasulkapalloa ilmapallon kanssa. Pelien aikana oli hienoa nähdä, miten ryhmäläisten silmissä välkehti ilo ja nautinto, kun he onnistuivat omissa lyönneissään ja vedoissaan.

Ennen kotiin lähtöä joimme vielä iltapäiväkahvit. Kahvien juonnin yhteydessä juttelimme muun muassa Kuopion vanhoista, yleisistä saunoista. Ryhmäläiset muistelivat, kuinka silloin oli erikseen maksullisia selänpesijöitä saunoissa.

TET-päivä päivätoiminnan parissa oli mielenkiintoinen. Päivästä jäi erityisesti mieleen tunnepuolen asioita – päivätoiminnassa välittyy ihmisten aito kohtaaminen ja oleminen, lämminhenkisyys sekä yhdessä tekeminen. Huomasin, miten tärkeää ryhmässä oleminen on asiakkaille. Ja kuten Sini ja Paula päivän aikana kertoivat, niin tunnelma ja hetki kantaa pitkälle.
​​​​​​​

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Väestön hyvinvoinnin ja kuntien elinvoiman turvaaminen on yhteinen tehtävämme

Palveluverkkouudistus on herättänyt keskustelua hyvinvointialueen roolista elinvoimakysymyksissä.

Toimintamme tukee mitä suuremmissa määrin pohjoissavolaista elinvoimaa. Olemme alueen suurin työnantaja. Meillä työskentelee noin 12 800 ammattilaista ympäri Pohjois-Savoa. Huolehdimme yli 248 000 pohjoissavolaisen terveydestä ja hyvinvoinnista.

Pelastuslaitos ja ensihoito turvaavat asukkaidemme arkea. Pelastuslaitoksen toimintavalmius ja ennaltaehkäisevä toiminta perustuvat riskiarviointiin, joka huomioi muun muassa teollisuusyritysten tarpeet.

Kuopion yliopistollinen sairaala ja alueen korkeakoulut toimivat sosiaali- ja terveystieteiden tutkimus- ja innovaatiotoiminnan vetureina.

Hyvinvointialueen lakisääteinen tehtävä on järjestää Pohjois-Savon sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelut. Tähän hyvinvointialue saa valtiolta rahoituksen.

Rahoituksen jakautuminen hyvinvointialueiden kesken ei perustu alueiden elinvoimaa kuvastaviin tai kannustaviin tekijöihin, vaan sen perustana ovat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarvetta kuvastavat tekijät. Ne perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimukseen.

Tästä syystä palveluverkkoa ei voida suunnitella ensisijaisesti elinvoimaan liittyvien kysymysten perusteella vaan väestön palvelutarpeen perusteella.

Hyvinvointipolitiikan kulmakivet ovat omatoimisuuteen kasvattaminen, syrjäytymisen ehkäisy ja väestön sosiaalisen eheyden parantaminen.

Julkisten toimijoiden hallinnolliset rajat eivät saa olla esteenä näiden päämäärien toteuttamisessa. Väestön hyvinvoinnin ja kuntien elinvoiman turvaaminen on yhteinen tehtävämme. Se on kansalaisten, yritysten, järjestöjen, kuntien ja hyvinvointialueen yhteispeliä, jossa jokaiselle riittää tehtävää.

Kansalaisten omatoimisen terveyden edistämisen tukeminen, yhteisöllisyyden ja osallistumisen mahdollistaminen sekä liikunta- ja kulttuurimahdollisuuksien parantaminen lisäävät hyvinvointia. Suuri osa ihmisten hyvinvoinnista toteutuukin sosiaali- ja terveyspalvelujen ulkopuolella.

Turvallisuuden ja elämänlaadun edistäminen investointien, rakennushankkeiden ja ympäristön kunnostustöiden avulla vaikuttavat ihmisten käytännön elämiseen ja viihtyvyyteen. Samat tekijät ovat myös yritysten toimintaedellytysten taustalla, puhumattakaan laadukkaan varhaiskasvatuksen, koulutuksen, asumisen sekä työllisyyden ja yrittäjyyden edistämisestä, joissa onnistuminen on väestön hyvinvoinnin ja kunnan elinvoiman kivijalka.

Tunnistamme ja jaamme huolen Pohjois-Savon alueellisista elinvoimakysymyksistä. Palveluverkkosuunnittelussa olemme pyrkineet palvelumalleihin, jotka olisivat alueellisesti varsin kattavia huomioiden taloudelliset reunaehdot ja henkilöstön saatavuuden.

Elinvoimainen, taloudellisesti tasapainossa oleva ja henkilöstöltään pito- ja vetovoimainen hyvinvointialue on tärkeä koko Pohjois-Savon elinvoiman ja vetovoiman näkökulmasta. Palvelujärjestelmän uudistuksella pyritään varmistamaan tämä.

Marko Korhonen, hyvinvointialuejohtaja
Jussi Lampi, strategiajohtaja

Kirjoitus on julkaistu Savon Sanomien digilehdessä 17.4.2024.

Aluehallituksen puheenjohtaja: Kuka saa päättää, kenet jäävätään?

Hyvinvointialueiden palveluita järjestetään parhaillaan uusiksi eri puolilla Suomea. Samalla esille on noussut kysymys päättäjien kaksoisrooleista. Luottamushenkilöillä saa ja pitää olla erilaisia mielipiteitä, mutta hyvinvointialueen tehtävissä edistetään hyvinvointialueen etua – ei vain yksittäisen alueen, intressiryhmän tai organisaation tavoitteita. Voiko sama ihminen siis edustaa monta eri tahoa?

Lain mukaan jokaisella suomalaisella on oikeus asettua ehdolle vaaleissa ja hoitaa julkisia luottamustehtäviä, eikä niiden määrää ole rajattu. Päätösten puolueettomuutta suojataan esteellisyyssäännöksillä, joita on kirjattu kunta-, hyvinvointialue- ja hallintolakeihin.

Esteellinen henkilö ei saa osallistua itseään, läheistään tai edustamaansa yhteisöä koskevan asian käsittelyyn. Osallistuminen on virhe, joka voi johtaa päätöksen kumoutumiseen.

Kuulostaa yksinkertaiselta. Todellisuus on hieman kimurantimpi.

Esteellisyys eli jääviys on aina henkilökohtaista ja tapauskohtaista. Se estää valmistelemasta, esittelemästä, päättämästä ja panemasta toimeen niitä asioita, joita esteellisyys koskee. Esteellisiä voivat olla yhtä lailla luottamushenkilöt kuin viranhaltijatkin.

Jääviyttä on monta eri lajia. Osallisuusjääviys koskee henkilökohtaisia asioita, edustusjääviys omaan hoitoon annettuja asioita ja intressijääviys omia etuja. Myös palvelus- tai toimeksiantosuhde voi laukaista esteellisyyden.

Hyvinvointialuetta ja kuntaa samanaikaisesti koskevissa päätöksissä tulee vastaan niin sanottu yhteisöjääviys. Esimerkiksi sopimuksia vahvistettaessa ei voi seisoa samaan aikaan eri puolilla. Joskus puolueettomuus voi vaarantua myös ”muusta erityisestä syystä”. Muu erityinen syy voi olla vaikka se, että päätöksentekoon osallistuminen ei näytä hyvältä eikä lisää toiminnan luotettavuutta ulkopuolisten silmissä.

Lait tarkentavat jokaista esteellisyyden lajia, mutta silti niiden taakse jää usein kaistale harmaata aluetta. Siellä rajat piirtyvät viime kädessä korkeimman hallinto-oikeuden KHO:n päätösten kautta.

Valituksen matka päätöksestä alueelliseen hallinto-oikeuteen ja sieltä erillisen luvan kautta KHO:n pöydälle etenee niin hitaasti, että hyvinvointialueilla päättäjien esteellisyyttä koskevia ennakkopäätöksiä ei ole vielä tehty. Siksi pykäliä joudutaan tutkimaan jokaisella alueella erikseen. Toisistaan poikkeavien hallintosääntöjen ja toimielinrakenteiden vuoksi jääviydetkin määrittyvät eri alueilla hieman eri tavoin.

Pohjois-Savon hyvinvointialue on hakenut neuvoja muun muassa hallinto-oikeuden emeritusprofessorilta Olli Mäenpäältä. Haluamme luoda mahdollisimman selkeät ja juridisesti kestävät pelisäännöt. Jos palveluiden järjestämistä koskevista suunnitelmista joskus valitetaan, päätökset eivät saa kaatua muotovirheisiin.

Aluehallituksen sopiman linjauksen perusteella noudatamme palvelujen järjestämistä ja palveluverkkoa koskevassa päätöksenteossa seuraavia periaatteita:

1. Kuntien luottamustehtävät eivät aiheuta esteellisyyttä aluevaltuuston tai vaikuttamistoimielimien päätöksenteossa.

2. Aluehallituksen, jaostojen ja lautakuntien päätöskokouksissa yhteisöjääviys koskee
alueen kuntien kunnanhallitusten jäseniä ja varajäseniä, kunnanvaltuustojen puheenjohtajia ja varapuheenjohtajia sekä kaikkien edellä mainittujen läheisiä. Esteellisyys ei koske seminaareja ja iltakouluja.

Jokaisen luottamustehtävissä toimivan pitää itse tunnistaa omat esteellisyytensä, ilmoittaa niistä toimielimen puheenjohtajalle ja poistua kyseisten asioiden käsittelyn ajaksi kokouksesta. Puheenjohtajan tehtävä on puolestaan huolehtia, että päätökset tehdään laillisessa järjestyksessä.

Kuntien ja hyvinvointialueen välillä ei pitäisi olla eturistiriitoja. Julkinen keskustelu ja jo tehdyt valitukset osoittavat toista.

Vaikka hyvinvointialueen palveluja ei suunnitella kuntarajojen mukaan, kuntakeskukset ovat jatkossakin paikkoja, joihin ihmisten asiointi suuntautuu. Taajamista löytyvät myös kuntien aiemmin sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluita varten rakennuttamat tilat.
 
Tilojen tulevalla käytöllä on merkitystä kuntien taloudelle. Viime vuonna Pohjois-Savon hyvinvointialue maksoi niille vuokrina lähes 50 miljoonaa euroa. Enimmillään vuokrat voivat kattaa yli kymmenesosan yksittäisen kunnan kaikista tuloista. Kun tilojen tarve tulevaisuudessa vähenee, myös kuntien tulot vähenevät. Samalla suurempi osa hyvinvointialueen rahoista voidaan käyttää seinien sijasta palveluihin.

Tuleva sote-palveluverkko vaikuttaa kuntiin myös asukkaiden kokeman hyvinvoinnin kautta. Pohjois-Savon kunnat ovatkin ottaneet aktiivisesti kantaa hyvinvointialueen palvelujen kehittämiseen.

Palvelujärjestelmän uudistamista käsitellään kevään aikana kaikissa hyvinvointialueen toimielimissä. Niiden, jotka istuvat monissa pöydissä, pitää olla tarkkana. Itseään ei voi ulkoistaa vaikeistakaan päätöksistä, elleivät esteellisyyden perusteet täyty. Mikäli ne täyttyvät, ei pidä ottaa riskiä. Jos taas ei ole varma, osuvatko ”muut erityiset syyt” omalle kohdalle, kannattaa arvioida tilannetta yhdessä hallintojohtaja Janne Niemeläisen janne.niemelainen@pshyvinvointialue.fi kanssa.

Riitta Raatikainen
​​​​​​​aluehallituksen puheenjohtaja

Aluevaltuuston puheenjohtaja: Julkisuuskuva hyvinvointialueista on palveluja karsiva

Hyvinvointialueet ympäri Suomea valmistelevat parhaillaan uusia palveluverkkojaan. Kysymys on siitä, missä sosiaali- ja terveyspalveluja on saatavilla jatkossa ja minkälaisia ne ovat. Tiedotusvälineistä on voitu lukea, että monet hyvinvointialueet suunnittelevat lakkauttavansa terveysasemia, joissa lähipalveluja nykyisin tarjotaan. 

Ihmisten huoli tulevista palveluista näkyy myös Pohjois-Savossa. Hyvinvointialueen järjestämät kuulemistilaisuudet, joissa on selvitetty tulevien suunnitelmien sisältöä, ovat olleet tupaten täynnä ihmisiä. Tämä nähtiin myös maanantaina 8.4. Joroisissa pidetyssä tilaisuudessa. Lukion auditorio suorastaan pursui yleisöä. Tilan seinustoja reunustivat lukuisat kyltit, joissa vedottiin lähipalvelujen puolesta. 

Hyvinvointialueet kamppailevat räjähdysmäisesti kasvavien sote-kustannusten aiheuttamien alijäämiensä kanssa koko Suomessa. Jo syntyneet ja tulevina vuosina mahdollisesti syntyvät alijäämät on katettava vuoden 2026 loppuun mennessä. Tämä lainsäädännöstä tuleva vaade velvoittaa hyvinvointialueet tasapainottamaan taloutensa todella lyhyessä ajassa. 

Hyvinvointialueilla ei ole sellaista vaihtoehtoa, että ei tehdä mitään. Talouden ohella palveluverkon pohtimiseen pakottaa myös se, että asiantuntija-arvioiden mukaan henkilöstöä ei riitä nykyisenkaltaisten palvelujen tuottamiseen pitkällä aikavälillä.

Paljon on toki tehtävissä toiminnallisten muutosten kautta. Panostaminen ennaltaehkäiseviin matalan kynnyksen palveluihin sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteen sovittamiseen ovat tässä keskeisiä toimenpiteitä. Tätä työtä tehdään myös Pohjois-Savossa koko ajan. Olen varma, että meillä on halua ja riittävästi osaamista palvelujen uudistamiseen. Muutokset näkyvät kuitenkin vasta viiveellä. Yhdeksäntoista kunnan tarjoamien palvelujen saaminen yhdeksi yhtenäiseksi hyvinvointialueen tarjoamaksi palveluketjuksi vaatii vuosien työn. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan täällä on jo päästy hyvään vauhtiin.

Ongelmia aiheutuu tiukasta aikataulusta. Talous, tuottavuus ja vaikuttavuus eivät parane käden käänteessä. Toiminnalliset muutokset vaativat aikaa, jota ei nyt tunnu olevan riittävästi. On vaara, että aikataulun pakottamana tehdään hätiköityjä säästöratkaisuja, jotka näkyvät talousluvuissa lyhyellä tähtäimellä, mutta jotka eivät tuo kestäviä ratkaisuja. 

Niinpä on tultu tilanteeseen, jossa hyvinvointialueet tavoittelevat talouden tasapainoa myös toimipisteitä karsimalla.  Julkisuudessa hyvinvointialueiden toiminnassa korostuu palvelujen alasajo.
Pohjois-Savon palveluverkkoratkaisun pohjana on viranhaltijoiden valmistelemat kolme vaihtoehtoa. Niissä palveluverkko vaihtelee laajasta palveluverkosta suppeampaan palveluverkkoon. On hyvin mahdollista, että valtuuston päätettäväksi tulee kesäkuussa jonkinlainen kompromissimalli, jossa on otettu huomioon muun muassa kuulemistilaisuuksissa esiin nostettuja näkökohtia ja huolenilmauksia.

Kun muutoksia on joka tapauksessa tehtävä, on tärkeää, että niissä kerrotaan konkreettisesti, minkälaista korvaavaa palvelua alueella tarjotaan. Puhuminen pelkästään liikkuvista tai digipalveluista ei riitä, vaan tarvitaan myös ymmärrettävä suunnitelma siitä, mitä palveluja se tarkoittaa ja miten se toteutetaan. 

Hannu Tsupari
aluvaltuuston puheenjohtaja
 

Jalkautuvien psykiatristen sairaanhoitajien kokemuksia läntiseltä ja koilliselta alueelta

Oikeaa palvelua, oikeaan aikaan, oikeassa paikassa – Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon (RRP) -hankkeen jalkautuvien psykiatristen sairaanhoitajien kokemuksia läntiseltä ja koilliselta alueelta

Mistä lähdettiin

Jalkautuvan psykiatrisen sairaanhoitajan työmallimme pilotointi on alkanut Tulevaisuuden sotekeskus- hankkeessa keväällä 2022. Tuolloin ryhdyimme vastaamaan jo tunnistettuihin tarpeisiin nuorten mielenterveyden hoidon saatavuuden ja palveluun pääsyn kohentamiseksi sovittujen yläkoulujen opiskeluhuollon työhön liittymällä. Tulevaisuuden sotekeskus -kaudella tavattiin yhteensä 345 iältään 
13–16-vuotiasta nuorta kaikkien hankkeen kuuden sairaanhoitajan voimin.  Nuoret ohjautuivat lievien tai keskivaikeiden oireiden vuoksi oppilaitoksen jalkautuvan psykiatrisen sairaanhoitajan maksimissaan 12 käyntikertaa sisältävälle hoitojaksolle. 

Aikaa on kulunut ja eteenpäin on mennä posoteltu. Hankekausi vaihtui nyt meneillään olevaksi Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon- eli RRP-hankkeeksi. Aiemmin yläkoulupainotteisen työmme painopiste vaihtui samalla toisen asteen opiskelijoihin. Lisäksi olemme liittyneet osaksi alueellisia perhekeskuspalveluita eli meistä tuli “lanulaisia”. Kauden aikana olemme jatkaneet jalkautuvan mielenterveyden perustason palvelun pilotointia sovittuihin oppilaitoksiin huomioiden universaalien ja myös meitä perustason toimijoita koskevien yhteisten mielenterveys- ja päihdetyön sekä nepsy-haasteiden näkökulmat 16–29-vuotiaiden opiskelijoiden keskuudessa.  

Työmme hoidon tarpeen kartoituksen, konsultaatiokäytänteiden vahvistamisen ja hoidon tarpeeseen vastaamisen parissa yhdessä opiskeluhuollon ja alueellisten nuorten perustason tiimien kanssa jatkuu RRP-hankkeen muodossa kesään 2025 saakka. 

Työn ytimessä

Nuorten ja perheiden näkökulmasta jalkautuvan psykiatrisen sairaanhoitajan työmalli saamiemme palautteiden perusteella on ollut vaikuttava. Jalkautuvan työn merkitys on korostunut maaseutualueilla, joissa perustason mielenterveys- ja päihdehoitotyön palvelua tarjoavaan kivijalkatoimipisteeseen suuntautuva yhdensuuntainen matka voi helposti olla useita kymmeniä kilometrejä. Julkisten liikenneyhteyksien varassa olevien nuorten hoitoon pääsy olisi haastavaa, ellei jopa mahdotonta ja sitoisi huomattavan suuren määrän aikaa niin huoltajalta kuin nuoreltakin. Hyvän palautteen ydinasioita ovat kuitenkin olleet nopea palveluun pääsy ja palveluun ohjautumisen sujuvuus.  

Myös opiskeluhuollon toimijoiden palaute on ollut rohkaisevaa, sillä suuri osa kyselyihin vastanneista on kokenut oman työmääränsä keventyneen työmallimme pilotoinnin myötä. Keventymisen seurauksena opiskeluhuollon resurssi on voinut suuntautua jälleen enenevissä määrin ennaltaehkäisevään ja lakisääteiseenkin työhön. Sairaanhoitajan työpanos myös konsultatiivisena toimijana on otettu hyvin vastaan ja todettu tarpeelliseksi. Tiiviin yhteistyön ja matalan kynnyksen yhteydenottomahdollisuus on osoittautunut merkitykselliseksi niin nuoren, sairaanhoitajan kuin opiskeluhuollon kannalta.

Mittaritiedon valossa työ näyttäytyy myös vaikuttavalta, sillä hoitojakson jälkeen 13 % nuorista todettiin jatkohoitoa tarvitsevina ja erityistason sairaanhoidon tutkimuksen ja hoidollisen palvelun piiriin ohjautui alle 5 % nuorista. Tosin tuoreimmissa tiedoissa nämä luvut eivät ihan näin edulliset enää ole. Syitä tähän pohditaan yhdessä mielenterveys- ja päihdepalvelujen edustajien kanssa. Palveluumme nuoret ovat päässeet pääsääntöisesti 14 vuorokauden kuluessa ja jatkossa tavoite on vastata hoidon tarpeeseen noin seitsemän (7) vuorokauden kuluessa yhteydenotosta.  

Tulokset ovat olleet tavoitteiden mukaisia eli painopiste raskaista erityistason palveluista on siirtynyt nuoren toimintaympäristöön asiakaslähtöisen mallin mukaisesti niillä kouluilla joilla työskentelemme, nuoret ovat saaneet oikea-aikaista ja oikein kohdennettua apua ja yhteistyötä on tiivistetty eri palvelutuotannon toimijoiden välillä. Osa aiemman hankekauden pilottiyläkouluista on mukana myös meneillään olevalla hankekaudella.  Näille kouluille kohdentuu myös tutkimushanke, jossa jalkautuvan työmallin vaikuttavuutta arvioidaan tutkimuksen keinoin vuosina 2024–2025.  
 

Tehdään yhdessä

Jalkautuvaa hoitotyön mallia on toteutettu koillisella ja läntisellä alueella jo aiemmin, joten henkseleitä emme uuden toimintamallin idean nimiin ottamisen puolesta ole paukuttelemassa. Näissä perustason nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluita toteuttavissa yksiköissä kehittämistyömme panosta onkin päästy hyödyntämään yhteisesti havaituissa, alueellisissa kehittämisen kohteissa. Toimintaamme ohjaa suunnitelmallisuus, jonka avulla uudenlainen yhteistyö työntekijöiden välillä on lisääntynyt ja tukea on ollut tarjolla aiempaa varhaisemmassa vaiheessa. 

Silkkaa onnistumisten siivittämää silkkiä työmme ja matkamme eivät ole toki ole olleet. Yhteisen ajan järjestäminen yhdessä kaikkien sidosryhmiemme toimijoiden kanssa on osoittautunut välillä enemmän, välillä vähemmän haastavaksi. Sinnikkyyttä on tarvittu puolin ja toisin. Uuden oppiminen on ollut välttämätöntä myös meille jalkautuville sairaanhoitajille. Oppilaitokset työympäristöinä ovat kovin erilaisia, mihin olimme ennen hanketyöhön siirtymistä tottuneet. Tämä onkin edellyttänyt uusien työkenttien haltuunottoa ja uusien asioiden (jopa sanaston) sisäistämistä. Lähimmillä yhteistyökumppaneillamme on ollut suuri merkitys siinä, kuinka olemme tässä onnistuneet, sillä tätä työtä ei voi tehdä yksin. Yhteistyön rakentaminen vaatii aikaa ja molemminpuolista tuttuutta sekä mielenkiintoa toisen tekemää työtä kohtaan.  
 

Jatkoa ajatellen

Vaalimisen arvoisista asioista haluamme nostaa esille havaintomme yhteistyön lisäämisen tarpeesta ja merkityksen tiedostamisesta hoidon porrastuksen kaikkien tasojen välillä. Lisäksi kannustamme lämpimästi jalkautuvan työmallin käyttöönottoa kaikilla alueilla oleellisena osana oppilaitosyhteistyön muodostamista. Vakiintuneiden konsultaatiokäytänteidenkin puolesta liputamme osana kaikkien ammattilaisten välisen vuorovaikutuksen ja luottamuksen lisäämistä. 

Hankkeilla on, ja kuuluukin olla, alku ja loppu. Mallinnetut, vaikuttaviksi todetut vakiintuneet käytänteet eivät hankkeen päättyessä vuonna 2025 kuitenkaan ole katoamassa mihinkään metadatan mustaan aukkoon, vaan päätyvät pysyviksi käytännöiksi hyvinvointialueelle yhteisten nuortemme hyväksi.

Terveisin,  

Jalkautuvat psykiatriset sairaanhoitajat  

Pia Hakkarainen, Rautalammin yläkoulu & lukio, Karttulan yläkoulu ja Vesannon lukio 
Niina Heiskanen, Maaninkajärven yläkoulu ja IngmanEdu 
Anni Orovuo, Nilsiän yläkoulu & lukio ja Sakky Siilinjärvi

Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon (RRP) -hanke on osa Suomen kestävän kasvun ohjelmaa. Kestävän kasvun ohjelman rahoituksesta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö. Ohjelman rahoitus tulee EU:n kertaluonteisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU).  
 

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: KYSin lastenneurologian yksikössä moniammatillista osaamista ja perheen tukea

Maaliskuinen TET-aamupäiväni kului Kysin lastenneurologian yksikössä, jossa tehdään tärkeää moniammatillista työtä lasten neurologisten kehityshäiriöiden tiimoilla ja lääkinnällisen kuntoutuksen suunnittelussa. Lastenneurologian ylilääkäri Jarkko Kirjavainen ja muu henkilöstö ottivat minut vastaan innostuneina ja käyntiini hyvin valmistautuneina. Paikalla oli yli kaksikymmentä lastenneurologian työntekijää.



Heti alussa puheterapeutti Paula Mielo kävi hyväntuulisesti ja selkeästi läpi, miten päivä etenee, ja ihan kuvien avulla, että varmasti ymmärrän. Niin kuulemma on tapana tehdä lapsille, joille tänne tulo voi olla hyvin jännittävä hetki. Minulle kerrottiin, että minun ei tarvitse kaikkea muistaa, vaan täällä aikuiset kertovat mitä tapahtuu. Taisihan se tosiaan helpottaa vähän omaakin jännitystäni.

Minulle esiteltiin erityistyöntekijöiden toimintaa, ja aika vaikuttavalta se tuntuikin. Lastenneurologian yksikkö vastaa yliopistosairaalatasoista hoitoa vaativien lastenneurologisten sairauksien hoidosta koko Itä-Suomen yhteistyöalueella. Tämä perhekeskeinen yksikkö vastaa myös Pohjois-Savon hyvinvointialueella erityisesti kehitys- ja kuntoutusseurannasta niiden lasten osalta, joilla on laaja-alaisia kehityksellisiä haasteita, kuten CP- tai kehitysvamma.

Sain kuulla, että yksikkö toimii KYS:n epilepsiakeskuksen osana, ja sen erikoisosaamista on vaikean epilepsian diagnostiikka ja hoito. Yksikössä tehdään myös kliinistä lääketutkimusta epilepsian ja migreenin osalta sekä tutkijalähtöisiä tutkimuksia ja laajaa erikoisalayhteistyötä, myös lääkärien perusopetusta.

Ymmärsin kuunnellessani, että tässäkin yksikössä on paljon erikoisosaamista ja henkilökunnassa oli hyvin erilaisia työnkuvia. Minulle kerrottiin, että työtä tehdään laajalla alueella ja monissa verkostoissa, ja täällä olisi hyvät valmiudet kehittämistyölle.

Työssä tarvitaan osaamisen lisäksi tunteiden huomioimista

Kierrellessäni aamupäivän aikana yksikön poliklinikalla ja vastaanotoissa, ja tavatessa myös perheitä, vaikutuin yhä enemmän. Kyllä täällä tehdään tärkeää työtä ja vanhempien kanssa on tärkeää muistaa sensitiivisyys, herkkyyttä huomioida myös tunteita.

Kun vanhemmat tulevat tänne ensimmäisen kerran lapsensa kanssa, heillä on tästä iso huoli, ja kuten minulle kerrottiin, perheille se on useinkin kriisitilanne. Perheitä onkin ohjattu ihan alkuvaiheessa tarvittaessa myös Kuopion kriisikeskuksen asiakkaiksi, jossa he saavat tukea uuden tilanteensa käsittelyyn.

Seuraavaksi pääsin itsekin arviointiin, kun toimintaterapeutti Tarja Rissanen testasi neurologisia kykyjäni. Minulta testattiin esimerkiksi tasapainoa ja esineiden muotojen tunnistamista kädellä, jotka läpäisin ongelmitta. Hyvä tulos piristi omaakin mieltäni. Voin kyllä tunnustaa, että esineiden muotojen tunnistaminen oli pari kertaa yllättävän hankalaa pelkästään kädellä, ilman näköaistia.

Herkistymistä aidoissa asiakastilanteissa

Pääsin seuraamaan aamupäiväni aikana vastasyntyneen epilepsiakohtauksien vuoksi sairaalahoitoa vaativan vauvan tutkimusta sekä lääkäriopiskelijoiden opetustilannetta syli-ikäisen lapsen tutkimuksessa.

Kyllä se herkisti mielen, kun hyvin pientä lasta tutkittiin. Vauvaa tutkiva lääkäri huomioi mielestäni oikein hyvin tilanteen, ja kertoi aina, mitä milloinkin tutki ja mitä hän arvioi vauvan tilanteesta. Saatiin vähän hymyä vauvan äidinkin huulille, kun lääkäri kertoi lopuksi yhteenvetoa tutkimuksensa tuloksista. Siinä kysyttiinkin myös äidin jaksamisesta, mikä on tärkeä myös muistaa.

Syli-ikäinen lapsi oli hyväntuulinen, mutta taisi vähän säikähtää, kun iso porukka tuppasi yhtäkkiä huoneeseen. Itku rauhoittui pian äidin sylissä. Piipahdimme seuraamassa myös kouluikäisen lapsen käyntiä lastenneurologialla migreenin takia. Potilas osallistui kliiniseen lääketutkimukseen, jossa tutkitaan erään migreenilääkkeen tehoa migreenin estohoitona. Lääke oli auttanut migreenin hoidossa ja potilaalla oli nyt fiilis korkealla, kun hän pääsee pian Liverpooliin jalkapallo-otteluun.

Aivosähkötoiminnan seurantaa

Kävimme myös kliinisen neurofysiologian yksikön Video-EEG-tutkimusyksikössä, jossa lapsipotilas oli useamman vuorokauden tutkimuksessa. Tutkimuksessa rekisteröidään aivojen sähköistä toimintaa ja samalla kuvataan lasta videolle. Tutkimushuoneessa on useampi monitori, joiden äärellä aina henkilöstö valvoo seuraamassa tilannetta, kuten nytkin. 

Video-EEG yksikköön tulee aikuispotilaita laajalta alueelta koko Suomesta ja lapsipotilaita Itä-Suomen yhteistyöalueelta. Yksikkö toimii myös keskeisenä osana epilepsiakeskusta.

Sitten olikin aika jo siirtyä normityöarkeen. Koko TET-aamupäiväni oli hyvin valaiseva ja samalla myös mieltä herkistävä, kun ajattelen ison asian äärellä olevia perheitä pienen lapsensa kanssa. On hienoa, että tietoisuuteni on lisääntynyt näiden TET-käyntien myötä. Kun sitten asioita tuodaan eteen päätöselimissä, niin on jo toinen silmä auki, mitä täällä tapahtuu.

Asiakastilanteisiin, joihin pääsin osallistumaan, oli asiakkailta kysytty lupa jo etukäteen. Olin noissa tilanteissa kuitenkin enemmän kuuntelijana ja kokemuksen omaksujana, ja annoin tilaa hoitohenkilöstön ja asiakkaiden väliseen kanssakäymiseen.

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Aluevaltuuston puheenjohtajan blogi: Esteellisyys hyvinvointialueilla puhuttaa

Viime aikoina on julkisuudessa käyty keskustelua siitä, voivatko useassa päättävässä elimessä, kuten esimerkiksi sekä kunnanhallituksessa että hyvinvointialueen aluehallituksessa istuvat luottamushenkilöt osallistua päätöksentekoon silloin, kun aluehallituksessa päätetään palveluverkosta. Asia on ajankohtainen nyt, kun hyvinvointialueet tekevät säästöpaineiden alla päätöksiä siitä, missä sosiaali- ja terveystoimen palveluja tarjotaan.

Kunnanhallituksen jäsenen tulee lähtökohtaisesti ajaa kunnan etua ja hyvinvointialueen aluehallituksen jäsenen koko hyvinvointialueen etua. Kyse on siitä, voivatko nämä edut joutua ristiriitaan, jos sama luottamushenkilö istuu useammalla pallilla. Jos eturistiriita syntyy, luottamushenkilö on esteellinen päätöksenteossa.

Asia ei ole yksinkertainen eikä mustavalkoinen

Esteellisyyssäädöksillä pyritään turvaamaan asioiden käsittelyn puolueettomuutta ja luottamusta päätöksenteon moitteettomuuteen. Jos esteellinen henkilö ottaa osaa päätöksentekoon, päätös syntyy virheellisessä järjestyksessä ja se voidaan kumota.

Hyvinvointialueyhtiö Hyvil onkin suositellut, että jos kunnan luottamushenkilö on jäsenenä hyvinvointialueen lautakunnassa tai aluehallituksessa, hänen tulisi jättäytyä pois hyvinvointialueen päätöksenteosta silloin, kun siellä käsitellään hänen oman kuntansa asioita. Tämän näkemyksen mukaan eturistiriita voi syntyä esimerkiksi siitä, että hyvinvointialueen näkökulmasta jonkin palvelupisteen lakkauttaminen voi olla tarkoituksenmukaista, vaikka se olisikin kunnan edun vastaista.

Julkisoikeuden professori Teuvo Pohjolaisen mukaan (Helsingin Sanomat 9.3.2024) kunnan edun määritteleminen ei ole välttämättä yksinkertaista. Hänen mukaansa kaikki kuntapäättäjät voitaisiin nähdä esteellisinä tämän tyyppisissä asioissa. Jos jonkun kunnan palveluverkkoa karsitaan, voidaan se nähdä niiden kuntien hyötynä, joiden palveluita ei karsita. Hänen mielestään juridista jääviyttä ei synny tällaisissa tilanteissa, jossa päättäjällä on kaksoisrooli.

Asia ei ole yksinkertainen eikä mustavalkoinen. Päättäjien tulee ottaa huomioon mahdolliset eturistiriidat ja sen tuomat jääviydet, mutta samalla on huomioitava poliittiset oikeudet ja osallistumisoikeudet. Voikin Hyvil Oy:n toimitusjohtajan Sami Uotisen tavoin kysyä (Helsingin Sanomat 10.3.2024), onko päättäjien kaksoisroolin aiheuttama uusi tilanne osattu ennakoida riittävästi hyvinvointialueita koskevassa lainsäädännössä. Hänen mielestään olisikin hyvä tarkastella, onko lainsäädäntö tältä osin ajan tasalla, ja ottaako se tämän uuden tilanteen riittävällä tavalla huomioon.

Hannu Tsupari
Pohjois-Savon hyvinvointialueen aluevaltuuston puheenjohtaja
 

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Patologia on ratkaisevan tärkeä osa potilaan hoitoketjua

Tästä vierailusta olisi saanut hyvinkin raflaavan otsikon, kuten: "viinaa ja väriaineita patologialla tai Kysin CSI-osaston toiminta on näkymätön, mutta ratkaisevan tärkeä. Mutta oikeasti vierailulla kävi ilmi, että patologia on ratkaisevan tärkeä osa potilaan hoitoketjua.

Satuin TET-vierailulle päivänä, jolloin lähes koko patologian yksikkö oli kokoontunut paikalle viettämään kollegansa läksiäisiä, jonka vuoksi saimmekin oikein kunnon kakkukahvit!

Heti kättelyssä minulle esitettiin kysymys: ”Mitä tulee mieleen sanasta patologia tai patologi?” Näin leikkisästi vastasin alkuun, että CSI, kaikki jännittävä ja vaikeat tapaukset TV-sarjoissa ratkotaan patologian avulla.

Tämä TET-harjoittelu olikin varsin intensiivinen kurssi patologian saloihin tutustuessa. Minulle oli räätälöity oma perehdytyssuunnitelma, jossa pääsin tutustumaan jokaiseen työvaiheeseen siitä hetkestä, kun näyte vastaanotetaan ja lopuksi skannataan järjestelmään. Tämä oli ikään kuin koko prosessin läpikäyminen pikakelauksella. Oikeastihan jokaiseen työvaiheeseen tarvitaan enemmän aikaa.

Reilun kahden tunnin aikana pääsin tositoimiin ja sain ihan kädet savessa tehdä eri työvaiheisiin kuuluvia tehtäviä, joiden kautta ymmärrys työtä kohtaan tuli selkeästi esille.

Ja kuinka monta tarkkuutta vaativaa yksityiskohtaista työtehtävää tähänkin kokonaisuuteen kuuluu -ei sitä aina osaa ajatellakaan. Ja kuinka tärkeää potilaan kannalta onkaan, että jokainen näistä yksityiskohdista onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla. On meillä täälläkin sellaista erityisosaamista, josta voi syystäkin olla ylpeä.

Tiimityön tärkeys ja luottamus kollegaan oli käsinkosketeltavaa. Kaikkia tiimissä tarvitaan, jotta päästään onnistuneeseen lopputulokseen. Patologian osasto on saanut opiskelijoiltakin tunnustusta.

Patologian osastolla työskennellään sulassa sovussa 1800-luvun keksintöjen keinoin ja nykypäivän digimaailman kanssa. Molemmat ovat yhtä tärkeitä. Olemme jo osittain digipatologian maailmassa, mutta tulevaisuudessa digitaalisuus tulee lisääntymään täälläkin. Se on mahdollisuus, joka paitsi nopeuttaa työtä, mutta myös mahdollistaa työskentelyn yhteistyössä vaikkapa helsinkiläisen kollegan kanssa.

Kaikkein tärkeintä näissä kohtaamisissa on henkilöstön kuuleminen, toisiimme ja toistemme työhön tutustuminen.

TET-harjoittelusta sain hyväksytty-merkinnän. Ja kiitos luottamuksesta, että sain osallistua tarkkuutta vaativiin työtehtäviin.

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Nyt on aika vaikuttaa palvelujärjestelmän uudistamiseen

Pohjois-Savon hyvinvointialueen palvelujärjestelmän uudistaminen on käynnissä. Uudistus koskettaa kaikkia pohjoissavolaisia ja herättää paljon keskustelua. Tätä me toivommekin – nyt on aika tuoda omat näkemykset ja ideat esiin ja vaikuttaa siihen, miltä sosiaali- ja terveyspalveluiden verkosto tulevaisuudessa näyttää.
 
Uudistuksen valmistelun aikataulu on ollut tiukka, mutta valmistelun eri vaiheista on kerrottu alueen kunnille ja muille yhteistyökumppaneille avoimesti.

Hyvinvointialueen aluehallitus käynnisti uudistamistyön viime syyskuussa. Työ on edennyt sovitun suunnitelman mukaisesti. Ensin viranhaltijat valmistelivat uudistusluonnokset työryhmissä. Nämä luonnokset julkaistiin helmikuun lopussa. Tämän jälkeen alkoi valmistelun yksi tärkeimmistä vaiheista: keskustelu alueen asukkaiden, hyvinvointialueen henkilöstön, kuntien edustajien ja muiden sidosryhmien kanssa. Alueemme asukkaita, henkilöstöämme ja eri sidosryhmiä kuullaan laajojen kyselyjen avulla maaliskuusta lähtien. Kevään mittaan järjestetään alueellisia asukas- ja henkilöstötilaisuuksia. Myös hyvinvointialueen eri lautakunnat, jaostot ja vaikuttamistoimielimet antavat lausuntonsa luonnoksista kevään aikana.
 
Näiden kuulemisten, kyselyjen ja muiden osallistamisen tapojen avulla pystymme arvioimaan entistäkin syvemmin uudistuksen vaikutuksia ja riskejä.  Kevään aikana valmistelutyöryhmät tekevätkin tiukasti töitä ja analysoivat saatua palautetta, lausuntoja ja vaihtoehtoisia ehdotuksia sekä muokkaavat, täydentävät ja korjaavat luonnoksia.

Asukkaiden, hyvinvointialueen työntekijöiden, kuntien ja muiden sidosryhmien osallistaminen on tärkeä osa vaikutusten arviointia

Pohjois-Savon hyvinvointialueen palveluverkon suunnittelussa on arvioitu eri vaihtoehtojen vaikutuksia alueen asukkaisiin ja huomioon otettiin mm. palveluiden saavutettavuus, kustannukset, henkilöstön riittävyys ja investointitarpeet. Lisäksi valmistelussa tarkasteltiin esimerkiksi työssäkäyntialueita, julkista liikennettä, tulevaisuuden väestörakennetta ja siihen liittyvää palvelutarvetta, asiakas- ja suoritemääriä, huoltosuhdetta, henkilöstön riittävyyttä ja hyvinvointieroja. Samalla meidän täytyy varmistaa henkilöstön riittävyys eri palveluiden tuottamiseen tulevaisuudessa ja täyttää talouden tasapainottamisvelvollisuudet.

Vaikutusten arviointi on kuitenkin vielä kesken ja myös tämä on osa ennalta sovittua suunnitelmaa. Nyt käynnissä oleva asukkaiden, hyvinvointialueen työntekijöiden, kuntien ja muiden sidosryhmien osallistaminen onkin tärkeä osa vaikutusten arviointia, myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suositusten mukaisesti. Kevään aikana käymme varmasti useita vaikeita keskusteluja, mutta nekin ovat tärkeä osa meidän yhteistä tavoitettamme: varmistaa laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut tuleville sukupolville.

Valmistelumateriaali on avoimesti kaikkien saatavilla

Olemme koonneet palvelujärjestelmän uudistamisesta tietoa verkkosivuillemme: pshyvinvointialue.fi/palvelujärjestelmän uudistus. Sivuilta löytyy esimerkiksi toimielinkäsittelyn aikataulu ja valmistelun laajat taustamateriaalit. Päivitämme ja täydennämme materiaaleja sitä mukaa, kun valmistelu etenee.

Tavoitteena on, että aluevaltuusto päättää palvelujärjestelmän uudistamisesta kokouksessaan 17.6.2024. Uudistusten toimeenpanon arvioidaan kestävän 3–4 vuotta.

Nyt siis on rakentavien ehdotusten aika, ja sinä pääset vaikuttamaan monin eri tavoin. Tule mukaan keskusteluun!

Jussi Lampi
Pohjois-Savon hyvinvointialueen strategiajohtaja

Teksti on julkaistu myös Savon Sanomien lukijan sanomissa 10.3.2024.
 

Puheenjohtajan blogi: Hyvinvointialueen palveluissa suunta kohti 2030-lukua

Hyvät asukkaat, yhteistyökumppanit ja luottamushenkilöt! 

Pohjois-Savon hyvinvointialue on julkistanut ensimmäiset luonnokset suunnitelmista, joilla sosiaali- ja terveyspalveluita uudistetaan kohti 2030-lukua. Viranhaltijoiden tekemä pohjatyö avautuu nyt hyvinvointialueen asukkaiden, henkilöstön, luottamushenkilöiden ja yhteistyökumppaneiden arvioitavaksi ja kommentoitavaksi.

Luonnokset käsittelevät hyvinvointialueen järjestämiä terveydenhuollon, aikuisten sosiaalihuollon ja ikäihmisten palveluita. Perhe- ja vammaispalveluiden osalta suunnitelmat täsmentyvät keväällä ja KYSin osalta ensi syksynä. 

Miksi muutoksia jo nyt suunnitellaan, vaikka hyvinvointialue on vasta päässyt alkuun? 

• Väestö ja sen tarpeet muuttuvat. Kymmenen seuraavan vuoden aikana 75 vuotta täyttäneiden pohjoissavolaisten määrä kasvaa nykyisestä enemmän kuin puolitoistakertaiseksi. Jotta voisimme varmistaa ikääntyvien ja muiden eniten apua tarvitsevien hyvän hoidon ja hoivan, meidän on löydettävä nykyistä tehokkaampia tapoja toimia. 
• Nuorten ikäluokat pienenevät, eikä sosiaali- ja terveydenhuollosta eläkkeelle jäävien tilalle löydy riittävästi uusia työntekijöitä. Jo nyt pula henkilöstöstä on pakottanut sulkemaan väliaikaisesti vastaanottoja, osastoja ja leikkaussaleja eri puolilla maakuntaa. 
  Jatkossa ihmisten työ on kohdistettava entistä tarkemmin sellaisiin tehtäviin, jotka vain ihminen voi hoitaa. Samaan aikaan yhä useammat palvelut voidaan toteuttaa nopeasti ja vaivattomasti digitaalisten ratkaisujen avulla.
• Julkisen talouden kriisi heijastuu suoraan hyvinvointialueiden toimintaan. Niille valtion budjetista ohjattu rahoitus ei riitä palveluiden tuottamiseen samalla mallilla, joka rakentui 1900-luvulla vanhan, hajanaisen järjestelmän tarpeisiin. Siksi tarvitsemme välttämättä uusia ratkaisuja.

Etsitään yhdessä parhaita vaihtoehtoja

Hyvinvointialueen palveluiden uudistaminen kuuluu kevään tärkeisiin puheenaiheisiin, eikä syyttä. Linjauksilla, joita aluevaltuusto ensi kesäkuussa tekee, on kauaskantoisia vaikutuksia.

Heti suunnitelmien julkistamisen jälkeen saamamme kommentit keskittyvät ensisijaisesti toimipisteiden verkostoon. Varsinkin terveydenhuollon palvelut on totuttu liittämään nykyisten terveysasemien seiniin, aukioloaikoihin ja tuttuihin työntekijöihin. Ajatus muutoksista herättää ymmärrettävästi huolta.

Toimipisteet ovat tärkeitä, mutta huomattava osa hyvinvointialueen toiminnasta tapahtuu jo nyt niiden ulkopuolella. Tulevaisuudessa entistäkin suurempi osa palveluista irtoaa kiinteistä kivijaloista. Lähipalvelut saavat uusia muotoja.

Kotisairaala, kotikuntoutus ja kotihoito sekä joustavat, ympärivuorokautiset etäpalvelut tekevät omasta kodista terveyden ja hyvinvoinnin perusyksikön. Tavoitteena on myös vahva ja jatkuva valinnanvapaus, niin että palveluita voisi käyttää siellä, missä kunkin asiakkaan kannalta sopivin paikka sijaitsee.

Uudistuksilla on vaikutuksia muun muassa hyvinvointialueen ja kuntien välisiin vuokrasopimuksiin. Tulevaisuutta rakennetaankin yhteistyössä kuntien, yritysten ja järjestöjen kanssa. Muutoksen pyörteessä voi silti mennä hetki ennen kuin saamme kaikkien toimijoiden kompassit näyttämään samaan suuntaan.

Sitä ennen on aika keskustella, tutkia erilaisia vaihtoehtoja ja kommentoida niitä. Mitään ei ole lyöty ennakolta lukkoon. Kaikki rohkeat avaukset ovat tervetulleita. Tarvitsemme niitä, jotta käytössä olevilla resursseilla saadaan tuotettua mahdollisimman paljon hyvää, ja toiminnan painopiste kyetään suuntaamaan sinne, missä tarve ja vaikuttavuus ovat suurimmat.

Valoisaa kevättalvea toivottaen,

Riitta Raatikainen
Aluehallituksen puheenjohtaja
riitta.raatikainen@pshyvinvointialue.fi 

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Eteläisen alueen lastensuojelu Varkaudessa vaalii yhteisöllisyyttä - vaikka neulomalla

TET-päivä suuntautui eteläisempään osaan hyvinvointialuettamme, Hyvinvointikeskus Aaltoon Varkauteen. Heti aamusta täällä oli vastaanottamassa iloinen Auli Pääkkönen-Ervelius, johtava sosiaalityöntekijä.

Päivän teema keskittyi eteläisen alueen lastensuojelun sosiaalityön- ja ohjaukseen palveluihin ja sen henkilöstön tutustumiseen. Esittäytymisen ja kahvien lomassa katsottiin pikaisesti tilat, joissa henkilöstö työskentelee lähityössään. Hienot ja uudehkot tilat heillä onkin!

Työyhteisössä oli juuri samana aamuna aloittanut uusi tekijäkin. Pientä naurua aiheuttikin se, että ehkä ihan jokaisen työntekijän ensimmäisenä työpäivänä ei ole ”Markon TET” -vierailua.

Apua vaikeissa tilanteissa

Päivä rakentui prosesseihin tutustumisen ympärille, aitojen tilanteiden kautta kerrottuna. On hienoa kuulla, kuinka olemme voineet auttaa vaikeissa tilanteissa olevia lapsia, nuoria ja perheitä. Työyhteisöstä kuvastui heidän vilpitön halunsa auttaa. Joku sanoikin, että työ on kutsumustyötä ja sitä tehdään sydämellä.

Hyvä ja toisiaan tukeva työyhteisö tuntui täälläkin olevan kantava voima myös työssä jaksamiseen. Tässä työyhteisössä työntekijät neulovat, ja elleivät ole aiemmin neuloneet, aloittavat sen jossain kohtaa. Porukalla pohdittiin myös tämän vaativan työn veto- ja pitovoimaa. Joku muistikin viime vuoden puolella aloitetut työniloa-tunnit, jotka saivat kiitosta.

Lastensuojelun tilastot kertoivat omaa tarinaansa. Paljon käytiinkin keskustelua, mitä tilastot kertovat.

Pienen lapsen roolissa

Osallistuminen systeemisen työskentelymenetelmän (SYTY) viikkokokoukseen oli mielenkiintoinen. Tässä käsiteltiin asiakas casea. Lyhyesti kuvattuna työskentelyä johtaa tapauksen kohdalla työskentelevät sosiaalityöntekijät ja muita paikallaolijoita osallistetaan työskentelyyn roolittamalla heidät casen mukaisiin rooleihin. Tässä kohtaa olin pienen lapsen roolissa ja pohdin tilannetta hänen näkökulmastaan.

Oli ilo huomata, että tännekin olin tervetullut. Kerroinkin, että tarkoitukseni on tutustua erilaisiin töihin alueellamme ja samalla kuunnella henkilöstöä. Haluan aidosti kuunnella ja olla läsnä näissä TET-päivissä. Teen samalla näkyväksi esimerkiksi tämän blogin myötä sitä työtä, mitä kukin teemme eri puolilla hyvinvointialuetta. Vaikka elämmekin hieman niukkuuden aikaa, niin olen huomannut tulevaisuuden kuvan kirkastuvan pikkuhiljaa.

Päivä Varkaudessa oli hieno! Varmasi tulevatkin TET-päivät tulevat antamaan paljon.

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Puheenjohtajan blogi: 2024 – käynnistymisestä kehittämiseen

Pohjois-Savon hyvinvointialueen toinen toimintavuosi on alkamassa. Tammikuussa 2023 jännitimme, onnistuuko turvallinen siirtymä ja toimivatko tekniset järjestelmät. Löytyykö tieto muutoksista nopeasti, helposti ja selkeästi? Saako jokainen asiakas tarvitsemansa palvelut, työntekijät palkkansa ja sopimuskumppanit maksunsa – oikein ja ajallaan. 

Pohjois-Savon hyvinvointialueeseen yhdistyi osia 19 kunnan ja neljän kuntayhtymän aiemmista toiminnoista. Mukaan ladattiin yhtä monta tapaa toimia ja järjestää lähes 12 700 vakituisen työntekijän ja tuhannen tuuraajan arki. Lisämaustetta tihkui tuhansista erilaisista sopimuksista, jotka siirtyivät yhdessä yössä uuden organisaation vastuulle. 

Vaikka turvallinen siirtymä onnistui, kaikesta ei selvitty kompastelematta. Jälkeenpäin voi vain ihmetellä, miten kärsivällisesti henkilöstö ratkoi muutosvaiheen ongelmia, ja miten joustavasti ja vastuuta kantaen työntekijät suhtautuivat yllättäviin haasteisiin. Ammattitaito ja toisten kunnioittaminen auttoivat tuolloin ja auttavat edelleen toimimaan asiakkaiden parhaaksi silloinkin, kun ympärillä kuohuu ja kohisee. 

Pohjois-Savon hyvinvointialueen aluehallituksen puheenjohtaja Riitta Raatikainen.

Käynnistymisen aika on nyt takana, mutta hyvinvointialue on yhä alussa. Vuosi 2024 avaa mahdollisuudet toiminnan merkittävään kehittämiseen. Se on myös välttämätöntä, sillä valtion myöntämä rahoitus ei mitenkään riitä entisillä malleilla jatkamiseen.  

Myös työvoimapula pakottaa muutoksiin. Ongelma on todellinen ja vakava. Väestöennusteet vahvistavat, että tulevaisuudessa henkilöstön saatavuus ei parane vaan vaikeutuu. Jotta vähemmillä käsillä saataisiin enemmän aikaan, tarvitsemme sekä uutta tekniikkaa että tehtävien järkeistämistä. 

Valtiovarainministeriö edellyttää hyvinvointialueilta nopeita ratkaisuja. Monet alueet päättivätkin jo viime vuoden puolella karsia toimintojaan ja keskittää niitä suuremmiksi kokonaisuuksiksi. 

Pohjois-Savossa palveluiden järjestämistä selvitetään parhaillaan. Asiakkaiden tarpeet on sovitettava yhteen realististen mahdollisuuksien kanssa. Kun vaihtoehdot hahmottuvat, ne avataan kaikkien kommentoitaviksi ennen lopullisia päätöksiä. 

* 

Hyvinvointialue selviää edessä olevista haasteista vain hyvien kumppaneiden ja yhteisen tahdon voimalla. Yritykset ja järjestöt ovat tulevaisuuden palveluverkoston avaintoimijoita. Kuntien kanssa rakentuvassa yhteistyössä korostuvat ihmisten aktiivisuuden ja omatoimisuuden tukeminen. Mitä paremmin Pohjois-Savon asukkaat pärjäävät, sitä paremmin koko alue menestyy. 

Vaihtoehtoja ei oikeastaan ole. Tuskin kukaan haluaa ympärilleen taantuvaa tai joten kuten kituuttavaa kotiseutua. Tarvitsemme vahvan, eteenpäin katsovan maakunnan, jossa ihmiset tietävät saavansa apua silloin kun sitä tarvitaan. 

Sote-uudistuksen keskeisiä tavoitteita olivat kustannusten nousun hillintä ja peruspalveluiden vahvistaminen. Säästö- ja aikataulupaineiden myllytyksessä jälkimmäinen tavoite on jatkuvasti vaarassa luiskahtaa sivuun. Usein tarvittavien peruspalveluiden saatavuus kytkeytyy kuitenkin tiiviisti ongelmien ennaltaehkäisyyn. Ellei niistä huolehdita riittävällä tarmolla, kustannuksia ei saada ikinä kuriin. 

* 

Tämän vuosikymmenen loppu tuskin vielä lupaa kaikkien sote-toiveiden täyttymistä. Talouden ankarat vuodet jatkuvat. Hyvinvointialueen on otettava käyttöön kekseliäitä menetelmiä, joiden avulla yhteisin verovaroin maksetusta toiminnasta tulee nykyistä tehokkaampaa, taloudellisempaa ja vaikuttavampaa. 

Alku näyttää lupaavalta. Päättäjät ymmärtävät vastuunsa, ja viime vuoden lopulla henkilöstö nosti esiin valtavan määrän keinoja kustannusten säästämiseksi. Silti kannattaa muistaa, että edes tekoäly ei tee muutoksia puolestamme. Niistä on suoriuduttava itse – ja yhdessä. 

Tulevaisuus rakentuu valinnoista, joita teemme tänä päivänä ja tänä vuonna. Mikä on olennaista, jotta voimme jatkossakin turvata kaikille Pohjois-Savon asukkaille heidän tarvitsemansa, riittävät ja oikeat palvelut?  Meidän on uskallettava satsata siihen, mitä pidämme arvokkaimpana. Samalla tarvitsemme rohkeutta luopua asioista, jotka tuottavat ihmisille vähiten hyötyä. 

* 

Hyvinvointialue ei ole hallintohimmeli eikä hyväosaisten hillotolppa. Se on, ja sen pitää olla, kaikkien pohjoissavolaisten yhteinen, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta tuottava organisaatio. Se ei saa keskittyä itseensä vaan ihmisten auttamiseen. Jos muistamme tämän joka päivä, olemme jo askeleen lähempänä hyvää huomista. 

Riitta Raatikainen
aluehallituksen puheenjohtaja
riitta.raatikainen@pshyvinvointialue.fi 

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Hyvää yhteishenkeä, teknologiaa ja toimivia tiloja KYSin kahdella osastolla

Sisätautien ja keuhkosairauksien osastolla vastaanottamassa oli apulaisosastonhoitaja Raimo Liimatainen. Pikaisesti hän kertoi osastojen kokoonpanosta ja omasta taustastaan. On aina erityisen mielenkiintoista rupatella ihmisten kanssa ja kysellä vähän, että millainen elämänpolku on tähän työhön kuljettanut.

Seuraavaksi oltiinkin jo menossa tutustumaan hoitajan aamurutiineihin ja lääkkeenjakoon. Sairaanhoitaja Eero Vuorenmies esitteli älylääkekärrin toimintaa samalla, kun kiersimme potilashuoneissa.

Teknologia on rantautunut tännekin, ei vaikeuttaakseen vaan helpottaakseen työtä. Älylääkekärrit myös lisäävät potilasturvallisuutta, näin kerrottiin.

Vauhdikasta on, lääkkeiden jaon jälkeen alkoi osaston päivittäisen johtamisen palaveri, jossa koko yksikön henkilökunta oli paikalla. Palaverin alkuun sanailinkin, että yleinen ymmärrys on, että sote- ja pela-ala on kriisissä, vapaassa pudotuksessa ja kaikki on menossa päin prinkkalaa. Mutta eiköhän tässä nyt ole jo hieman rauhoittumaan päin. Vastaava lääkäri Purokiven Minna antoi hyvän katsauksen osaston korkeista kuormitusluvuista, jotka selittävät henkilöstön kuormittumista. Monista haasteista huolimatta vaativa erikoisalat ylittävä osaaminen on myös merkittävä vahvuus.

Kandeja ja konkareita

Lääkärinkierrollekin pääsin mukaan, kahden kandin ja Pulkkisen Arton kanssa. Olipa siinä perässä kestämistä, kun mentiin potilaan luota seuraavan luo. Kokeneiden lääkäreiden ammatillinen anti erikoistuville lääkäreille tuen ja kehittymisen näkökulmasta on aivan kriittinen  tekijä. Arto on kokeneena konkarina kaiken nähnyt ja rupateltiin lääkärin työn murroksista teknologian kehittyessä. Itse arvioin potilaan kokemuksen olevan selvästi parempi, kun kirjaukset tehdään keskustellen potilaan huoneessa.

Aamupäivää kuvaa parhaiten kolme sanaa: yhteishenki, teknologia ja toimivat työskentelytilat

Erikoisalojen moninaisuus haastaa 

Lounaan jälkeen pääsin tutustumaan plastiikkakirurgian, ihotautien ja aistielintenosastoon. Vastaanottamassa olikin osastonhoitaja Katja Mikkonen porukoineen. Erikoisalojen moninaisuus tuo haasteita, mutta antaa myös tekijöilleen paljon. Potilaat ovat kaiken ikäisiä, mutta yhä useampi potilas on iäkäs ja monisairas. 

Potilaita on viideltä eri erikoisalalta: korva-, nenä- ja kurkkutaudit, silmäsairaudet sekä suu- ja leukakirurgian. Tämä tieto ja paljon muutakin löytyy TET- harjoittelijoille annettavasta erinomaisesta perehdytyskirjeestä. Kiitos Katjalle, Tealle ja Jasminille!

Sain tutustua lähes jokaiseen osaston erikoisalaan jollain tapaa. Kävimme erilaisissa toimenpidehuoneissa, jotka saivat kiitosta henkilökunnalta, farmaseutitkin tapasin työnsä äärellä ja opiskelijoita ohjaamassa. Moniammatillinen työote on vaikuttavaa. Eri alojen ammattilaiset työskentelevät saumattomasti yhdessä ja työilmapiiri on mitä parhain. Lähi- ja sairaanhoitajat, lääkärit, farmaseutit, fysioterapeutit, osastosihteerit ja laitoshuoltajat sekä muidenkin erikoisalojen osaajien kokonaisuus on kyllä vaikuttavaa. Ammattitaitoinen tiimi, hyvä työilmapiiri, modernit työvälineet ja toimivat tilat ovat täälläkin lyömätön yhdistelmä!

Opiskelijoiden suosiossa

Tämäkin osasto kuului olevan opiskelijoiden suosiossa, olisi jopa ylitarjontaa halukkaista, minkä näen positiivisena asiana. Hyvä maine kiirii opiskelijoiden keskuudessa ja sitä kannattaa vaalia.

Mielikuva usean erikoisalan osastosta on monipuolinen. Parhaat jutut luonnollisesti huasteltiin kahvitauolla ja vaihdeltiin kokemuksia eri näkökulmista. Vaikka huolia ja murheitakin on, niin toiveikkuus ja luottamus vakaaseen tulevaisuuteen oli yhteinen näkemys. Aika paljon osaamista on oltava täällä tällä porukalla. Sain iltapäivän hyvinkin kattavan kuvan, millaisia asiakkaita osastolla on.

TET-päivä päättyi Viva Las Vegasiin! Oli huikeaa päästä vielä tapaamaan VieriValvonnan ammattilaisia. Kyllä potilaamme ovat hyvissä ja ammattitaitoisissa käsissä. Sairaalan salaisuuksiin perehtyminen on avannut minulle uudenlaisen näkökulman ja laajentanut tietoisuutta, että miten huikeaa työtä meillä tehdään.

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Vaihtuvia tilanteita auttajana ja pelastajana

Marraskuinen TET-päiväni alkoi Turvapalvelukeskuksen aamutoimilla, kun vaihdoin asua virkamiehestä auttajaksi. Päivän ensimmäinen yllätys oli heti oven avauksen jälkeen, kun löysin omia kuviani kiinnitetyn yksikön käytävän seinälle. Testasivat kuulemma huumoria, läpihän se meni. Huumorinkukka se on kaunein kukka!

Perehdyin Turvapalveluitten toimintaan ja kuulin, että siellä autetaan yli 2 000 asiakasta Kuopion ja Siilinjärven alueella, hälytyksiä tulee noin 200 kappaleen vuorokausitahdilla. Päivystäjän vierestä kurkin miten hälytykset keskukseen tulevat. Kaikenlaista tekniikkaa on hälytyspäivystäjien apuna: turvapuhelimia rannekkeineen, ovihälyttimiä, vuodehälyttimiä, sähkölukkoja, etähoivaa tabletin kautta, lääkkeiden jakoon robotteja, tietojärjestelmiä, sovelluksia. Turvapalvelukoordinaattori huolehtii tilauksia ja asennuksia, siinäkin tahti vaikutti varsin rivakalta: vuorokaudesta viikkoon kestää palvelupyynnöstä asennukseen.  

Korvanappiin tieto hälytyksestä

Sitten alkoikin tapahtumaan: sain Virve-korvanappiini hälytyksen ensimmäisestä turva-auttajakäynnistä.  Hyppäsin pelkääjän paikalle lähihoitajan kyytiin työharjoittelun syvään päätyyn. Neljässä paikassa käytiin Kuopion keskustan liepeillä, kodeissa ja palvelukodeissa. Seurasin sujuvasti sivusta, kun Juuso auttoi kaatunutta, auttoi pudonneen kaukosäätimen löytämisessä, rauhoitteli, mittaili, arvioi tilannetta, antoi ohjeita. 

Varsin vaihtelevaa, liikkuvaa, omaa nopeaa harkintakykyä vaativaa tuntui työ olevan kaiken kaikkiaan. Yksikössä hommat tuntuivat sujuvan, kaveria ei jätetä pulaan.  Ja mikä ihan parasta: turvapalveluitten toiminta laajentuu koko hyvinvointialueelle.

Hotellihuoneessa virtuaalipalo

Iltapäiväksi siirryin Pohjois-Savon pelastuslaitokselle jatkamaan TET-päivää. Asun vaihdon kautta riensin ensimmäiseksi sammuttamaan virtuaalisesti paloja hotellihuoneesta, varastosta ja keittiöstä. Digiloikka on otettu tässäkin asiassa. Opin, että VR-alkusammutuslaitteisto on Suomessa otettu ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana pelastuslaitoksena käyttöön Pohjois-Savossa. 

Seuraavaksi perehdyin palotarkastajan työnkuvaan. Pistivät minut tekemään omatoimisen omakotitalon palotarkastuksen. Mielen päällä käväisi, että mitenkähän oman autotallin tavarat onkaan paloturvallisesti sijoitettu ja olinkohan nuohousta muistanut huolehtia. Tämän tehtävärastin päätteeksi minulle ojennettiin yllätyksenä diplomi.

Ryömintää häkkiradalla

Seuraavalla rastilla otettiinkin miehestä mittaa. Sonnustauduin taas uuteen asuun ja selkääni laitettiin paineilmahengityslaitteet. Maskin kautta yritin hengitellä lekaa heilutellen ja häkkiradalla ryömien. Tuli todettua jo etukäteen tietämäni fakta, että ei riitä kuntoni muuta kuin laitteiden jälkihuoltoon. 

Sukellus- ja kemikaalipukujakin oli varastossa rivissä roikkumassa ja kuulin, miten niiden kanssa toimitaan ja harjoitellaan.  Ja ne rivit, varastot, laatikot, siis oikeastaan ihan kaikki tavarat ovat pelastuslaitoksella jämptisti järjestyksessä. Voi pojat, siinä on meillä kaikilla opittavaa! Palomuseossa hengittelin hetken vapautuneemmin ja ihailin siellä varsinkin pienoismallia kaupungin keskustasta.

Tilassa 11 näyttöruutua

Ensihoidon maailmaan minua johdateltiin tutustumalla erikoistilanteiden ERTI-ambulanssiin, ensihoitofillareihin ja alue-ensihoitajan toimintaan. Varustus oli silmiinpistävän monipuolinen, luonnollisesti erinomaisessa järjestyksessä ja erilaisia tilanteita ennakoiva. 

Pääsin mukaan seuraamaan Pohjois-Savon pelastuslaitoksen ensihoitopalveluiden elvytysharjoitusta, joka alkoi minun maallikkopaineluelvytykselläni. Tätäkin harjoitusta johdettiin digitaalisesti padin kautta. 

Viimeisenä kohteena tämän päivän TET:ssä kävin Itä-Suomen tilannekeskuksessa kuulemassa mitä tapahtuu, kun tulee laajempia hälytyksiä ja miten tilannekuvaa pidetään yllä. Tilannekeskuspäivystäjä pisti minut vielä töihin tekemään vaaratiedotetta. Pää pyörällä laskin, että tilassa oli 11 näyttöruutua. Melkoista tilanteen hallintaa.

TET-päivän pimentyessä iltaan jäin miettimään tämän vilkkaan ja antoisan toimintapäiväni kokemuksia:

• Digitaalisuutta ja tekniikan kehitystä jokaisessa kohtaamassani työtehtävässä ja toimintaympäristössä. 
• Työntekijöiden jatkuvaa auttamis- ja kehittymishalua: harjoitus tekee mestarin ja mestaritkin harjoittelevat.

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Käsinkosketeltavaa tiimihenkeä KYSin Teho-osastolla

Olihan se jännittää heti aamusta suunnata teho-osastolle. Ennakkokäsitykset teho-osastosta olivat vahvoja, jopa hieman pelottaviakin.

Aamu alkoikin vauhdikkaasti osaston tilannekuvapalaverilla, jossa käytiin läpi yön tapahtumat ja potilaiden sen hetkiset tilanteet. Palaverissa huokui korkeanluokan ammattimaisuus eikä edellistä valvottua yötä huomannut lainkaan!

Ehdin vaihtaa sairaalavaatteet päälle ja seuraavaksi pääsin mukaan osaston lääkärinkierrolle. Aidossa tilanteessa sain kattavan kuvan siitä, mitä kaikkea sisältyykään lääkärin kiertoon. Moniammatillinen tiimityö tulee esille tässäkin, kun lääkäri antaa ohjeet, joiden mukaan hoitajien on helppo toimia.

Kävimme keskustelua myös koulutus- ja urapolusta tehohoidon lääkäriksi, ammatin ja työn hyvistä puolista sekä haasteista ja siitä kuinka teknologia on kehittynyt ajansaatossa.

Valtava määrä asioita hallussa

Lääkärinkierrolta siirryin tutustumaan tehohoidon hoitajan työhön. Siinä onkin valtava määrä yhtäaikaisesti hallittavia asioita. Täytyy pystyä seuraamaan potilaan tilaa, lääkityksiä, kaikkia laitteita sekä niiden tuottamaa tietoa. Paljon keskusteltiin siitä, kuinka paljon tehohoidon kokonaisuus antaakaan työntekijälle. Tiimihenki huoneissa oli käsinkosketeltava.

Porukalla juteltiin myös siitä paljon puhutusta sote-integraatiosta ja potilaslogistiikasta. Kuinka potilas kulkee polkua teholta osastoille ja sieltä aina omaan kotiin saakka. Tuolla polulla asiakas kohtaa useita hyvinvointialueen ammattilaisia. Polun on toimittava alusta loppuun saakka ja toimiakseen kunnolla, me työntekijät olemme riippuvaisia toinen toistemme työstä. Yksinkertaistetusti kuvattuna, kotihoidon täytyy toimia, jotta teho-osasto voi toimia kunnolla.

Ylilääkärin kahvihetki vei ytimeen

Ylilääkäri Stepanin kahvitteluhetkessä päästiin juttelemaan tämän työn ytimestä. Resurssit, henkilöstön saatavuus, tilojen muunneltavuus, vertailuarvot eri sairaaloiden kesken. Täällä, jos missä, tiedolla johtaminen on arkipäivää!

Huolista huolimatta ja erityisesti huolien vuoksi, oli tärkeää käydä läpi tätä keskeneräistä projektia, jota rakennamme koko ajan parempaan suuntaan.

Kiitos koko teho-osaston huippuammattilaisille, että saimme tulla kylään. Teho-osastomme on erinomaisesti johdettu huippuammattilaisten yksikkö, jonka työstä jokainen voi olla ylpeä.

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Läsnäolo vahvasti esillä kaikissa kohtaamisissa Suonenjoella

Toisena TET-päivänä matkani kulki läntiselle alueellemme, Suonenjoelle. Aamupäivän aikana tutustuin mielenterveys- ja päihdepalveluihin ja iltapäivä puolestaan meni nopeasti tutustuessa vastaanottopalveluihin. Kysymys TET-kierroksessa ei ole siinä, että vain kierrän ja kuljen, vaan tarkoitukseni on tutustua tähän elämään, kuinka tämä kokonaisuus sykkii.

Mielenterveys- ja päihdepalveluissa tutustuin muun muassa toimintatapoihin, joita käytetään ihan päivittäisissä asiakaskohtaamisissa. Harjoittelin muun muassa tietoisuustaitoja, joita käytetään taitoryhmien kokoontumisissa.

Kahvipöytäkeskustelut tärkeitä

Iltapäivän puolella siirryin vastaanottopalveluihin. Ehdin tutustua kiireettömään vastaanottoon ja kuntoutukseen. Kaikissa kohtaamisissa läsnäolo oli vahvasti esillä.

Vapaamuotoinen ajatusten vaihto työkavereiden kanssa on tärkeää. Tällainen kahvipöytäkeskustelu antaa mahdollisuuden tuoda esille omia näkemyksiä ilman raja-aitoja. Puhuimme paljon palveluiden järjestämisestä sekä siitä, mitä kaikkea hyvinvointialueen tulo vuoden vaihteessa onkaan tuonut.
Aamupäivällä mukanani TETissä oli myös strategia- ja kehittämisjohtaja Jussi Lampi.

Aitoja kohtaamisia

Sain osallistua myös päihdepalveluihin kuuluvaan korvaushoito-vastaanottoon. Oli ilo nähdä se ammattitaito, jolla asiakas kohdataan täällä. Kiireettömästi ja asiakasta kuunnellen sekä havainnoiden.

Iltapäivän puolella seurasin kiireetöntä vastaanottoa, jossa myös pääsin mukaan seuraamaan pientä operaatiota asiakkaalle. Tutustuin myös kuntoutukseen. Sain tietoa muun muassa siitä, millaisia reittejä asiakkaat tänne ohjautuvat. Pääsinpä osallistumaan myös itse kuntoutukseen.

Olin mukana aidoissa asiakastilanteissa luvan kanssa. Lupa läsnäoloon kysyttiin etukäteen.

Marko Korhonen
Hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi

Hyvinvointialuejohtajan TET-kierros: Kehitysvammaisten päiväkeskus Purjeessa ja ikääntyneiden palveluyksikössä työtä tehdään lämpimällä sydämellä

Tämä oli ensimmäinen TET-päiväni kierroksella, jossa vierailen eri puolilla Pohjois-Savoa tutustumassa meidän työyksiköidemme toimintaan. Haluan nähdä ja kokea konkreettisesti, millaista työ eri palveluissamme on ja vaihtaa ajatuksia henkilöstömme kanssa. Haluan myös omalta osaltani tuoda näkyväksi sitä arvokasta työtä, jota meillä tehdään.

Ensimmäinen päiväni suuntautui Iisalmeen ja oli erittäin mukava.

Päivä alkoi kehitysvammaisten päiväkeskus Purjeesta. Minua hieman jännitti hyvällä tavalla uusi erilainen työpäivä. Kuulemma tuloani oli myös hieman jännitetty Purjeessa, niin asiakkaat kertoivat, mutta samalla sain myös kuulla, kuinka kovasti minua oli paikalle odotettu.

Opettelin viittomista ja osallistuin levyraatiin

Pääsin vierailemaan Purjeessa päivätoiminnan ryhmissä ja opin vaihtoehtoisia kommunikointimenetelmiä, kuten kuvia ja tukiviittomia. Minäkin sain oman viittoman nimelleni. Osallistuin myös luontohetkeen, jumppatuokioon ja levyraatiin ja koin aistihuoneen.
Päivätoiminta on todella monipuolista ja asiakkaat olivat onnellisen ja tyytyväisen oloisia. Sen huomasi jo heti aamusta, kun asiakkaat tulivat päiväkeskukseen ja kävivät moikkaamassa ja haalaamassa työntekijöitä. Tunnelma ja vierailu on lämminhenkinen ja teki minuun suuren vaikutuksen.

Ikääntyneiden palveluyksikön monipuolinen arki

Iltapäivän vietin ikääntyneiden palveluyksikön väen kanssa. Tutustuin Ikäkeskuksen palveluneuvontaan ja ikääntyneiden asiakasohjaukseen. Pääsin keskustelemaan myös palvelutarpeenarvioinnin, omaishoidon palveluohjauksen ja ikääntyneiden palveluiden neuvonnan henkilöstön kassa.

Kuulin, mitä on heidän arkipäivänsä ja millaisten kysymysten kanssa he työssään painivat. Kunnioitan heidän moniosaamistaan ja ammattitaitoaan, asiakkaat kohdataan ja palvellaan kokonaisuutena.

Koskettava kohtaaminen asiakkaan kanssa - jotain yhteistäkin löytyi

Pääsin mukaan myös asiakastapaamiseen, jossa keskusteltiin iäkkään henkilön kanssa hänen kotona pärjäämisestään ja palvelukotipaikan tarpeesta. Se oli koskettavaa. Tällainen on suuri elämän taitekohta ja päätökseen siirtyä omasta kodista palvelukotiin liittyy monia tunteita. Oli hienoa nähdä, kuinka moniammatillinen ryhmämme kohtasi asiakkaan ammattitaidolla ja samaan aikaan lämmöllä. Halusi asiakas jutella minunkin kanssani, ja totesimme, että meillä on sama horoskooppimerkki.

Ihmisten kohtaaminen oli päiväni ykkösjuttu; henkilökunnan ja asiakkaiden kohtaaminen. Työntekijämme ovat todella sitoutuneita työhönsä ja tekevät sitä tunteella ja antaumuksella - suurella sydämellä.

Marko Korhonen
hyvinvointialuejohtaja
marko.korhonen@pshyvinvointialue.fi 

Radio Sandels oli aamupäivällä mukana vierailulla Purjeessa. Jos haluat kuulla tunnelmia päivästä, lähetykset ovat kuultavissa:

• Radio Sandels: Marko Korhonen tutustumassa hyvinvointialueen palveluihin 
• Radio Sandels: Marko Korhosen puhelinhaastattelu