Turvallisuus syntyy vuorovaikutuksessa: Mitä polyvagaalinen teoria opettaa kehittämistyöstä?

Sosiaali- ja terveysalan elää jatkuvassa muutoksessa. Uusia toimintamalleja rakennetaan, yhteistyötä vahvistetaan ja palveluita kehitetään vastaamaan ihmisten tarpeisiin. Silti yksi keskeinen kysymys jää usein liian vähälle huomiolle, millaisissa olosuhteissa kehittämistä tehdään ja miltä se tuntuu osallistujista? 

Opinnäytetyössäni tarkastelin, mitä tapahtuu, kun yhdistämme kaksi näkökulmaa: polyvagaalisen teorian ja dialogisuuden. Näiden yhdistelmä avaa kiinnostavan ja ajankohtaisen näkymän kehittämistyöhön, sellaisen, joka huomioi sekä ihmisen biologian että vuorovaikutuksen laadun. 

Miksi turvallisuuden kokemus ratkaisee? 

Polyvagaalinen teoria auttaa ymmärtämään, että ihmisen kyky osallistua, oppia ja tehdä yhteistyötä ei ole vain tahdon asia, vaan liittyy suoraan autonomisen hermoston tilaan. Kun koemme olomme turvalliseksi, pystymme kuuntelemaan, ajattelemaan joustavasti ja olemaan yhteydessä toisiin. Kun taas koemme turvattomuutta, keho siirtyy puolustustilaan ja vuorovaikutus kapenee. 

Tämä on tärkeä oivallus kehittämistyössä. Usein saatamme tulkita vetäytymisen, vastarinnan tai passiivisuuden motivaatiopuutteena, vaikka taustalla voi olla hermoston tapa suojata meitä kuormittavalta tilanteelta. Turvallisuuden tunne on siis perusedellytys sille, että yhteinen kehittäminen ylipäätään onnistuu.  

Dialogisuus, enemmän kuin keskustelua 

Dialogisuus tuo tähän kokonaisuuteen käytännön tason. Se ei tarkoita pelkästään keskustelua, vaan tapaa olla yhdessä: kuunnella aidosti, kunnioittaa toisen näkökulmaa ja rakentaa yhteistä ymmärrystä. 

Dialogisessa vuorovaikutuksessa ei kiirehditä ratkaisuihin, vaan annetaan tilaa eri näkökulmille ja kokemuksille. Tämä lisää luottamusta, vahvistaa osallisuutta ja auttaa ihmisiä sitoutumaan yhteiseen työhön. Olennaista on myös se, että dialogisuus ei synny itsestään. Se tarvitsee rakenteita, aikaa ja johtamista. Ilman näitä dialogi jää helposti pintapuoliseksi, eikä tue sellaista yhteistä ajattelua, jossa uusia oivalluksia voi syntyä. 

Kun teoria ja käytäntö kohtaavat 

Opinnäytetyöni keskeinen havainto on, että polyvagaalinen teoria ja dialogisuus täydentävät toisiaan. Polyvagaalisen teorian mukaan emme kykene ilman turvallisuuden kokemusta avoimeen vuorovaikutukseen. Dialogisuus puolestaan tarjoaa keinot rakentaa tätä turvallisuutta arjessa. Kun nämä yhdistetään, kehittämistyötä voidaan tarkastella aivan uudesta näkökulmasta. Kyse ei ole vain prosesseista, rakenteista tai tavoitteista, vaan siitä, millainen kokemus kehittämiseen osallistuminen on ihmisille.  

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? 

Turvallisuutta ei rakenneta yksittäisillä teoilla, vaan arjen pienissä kohtaamisissa: tavassa puhua, kuunnella ja olla läsnä. Se näkyy esimerkiksi siinä, että: 

• jokainen saa puheenvuoron ilman keskeytyksiä 

• erilaiset näkökulmat otetaan vakavasti 

• ilmapiiri on salliva ja arvostava 

• epävarmuudelle ja keskeneräisyydelle on tilaa 

Kun ihmiset kokevat tulevansa kuulluiksi ja hyväksytyiksi, heidän kykynsä osallistua ja vaikuttaa vahvistuu. Samalla myös kehittämistyön laatu paranee. 

Kehittämistyö on ennen kaikkea inhimillinen prosessi 

Yksi työn tärkeimmistä johtopäätöksistä on, että kehittämistyön vaikuttavuus ei synny pelkästään hyvistä suunnitelmista. Se syntyy siitä, millaiset vuorovaikutukselliset ja hermostolliset olosuhteet mahdollistavat yhteisen tekemisen. 

Jos turvallisuus jää huomioimatta, riskinä on, että kehittämistä tehdään kuormittavassa ilmapiirissä, jolloin osallisuus heikkenee ja muutos jää pinnalliseksi. Kun taas turvallisuus ja dialogisuus otetaan tietoisesti osaksi kehittämistyötä, syntyy pohja kestävälle muutokselle.  

Ehkä tärkein kysymys kehittäjille ei olekaan “mitä meidän pitäisi tehdä seuraavaksi?”, vaan “millaista on olla mukana tässä prosessissa?” 

Kun vastaus tähän kysymykseen on turvallinen, kuulluiksi tuleva ja yhteinen, ollaan jo pitkällä. 

Polyvagaalinen teoria ja dialogisuus kehittämistyössä : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus - Theseus  

Kirjoittanut:

Pauliina Rissanen, Projektipäällikkö, Wörtti -polkuja yhdenvertaiseen osallisuuteen

Pilotista käytäntöön – kokemuksia sähköisten 3X10D-hyvinvointimittareiden käyttöönotosta 

"Paperilapulta tietoa ei ole voinut koota eteenpäin, mutta sähköinen mittari mahdollistaa sen." Perheohjaajan kokemus 3X10D mittarikokeilusta. 

Digitaalisuus on tullut jäädäkseen, ja se vaatii työntekijöiltä jatkuvaa uuden oppimista. Sosiaali- ja terveyspalveluissa kehitetään jatkuvasti uusia digitaalisia ratkaisuja, joiden tavoitteena on tukea asiakastyötä, helpottaa tiedon hyödyntämistä ja auttaa tekemään työn vaikutuksia näkyväksi. Käytännössä uuden työvälineen käyttöönottoon tarvitaan paljon muutakin kuin vain teknistä osaamista.  Ratkaisevaa on se, miten uusi väline löytää paikkansa osana työntekijöiden arkea ja asiakastyötä. 

Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa on pilotoitu sähköisiä 3X10D-hyvinvointimittareita osana lastensuojelun tehostettua perhetyötä ja ammatillista tukihenkilötoimintaa. Pilotin aikana kerättiin perheohjaajien kokemuksia mittareiden käytöstä sekä siitä, mitä niiden laajemmassa ja pysyvämmässä käyttöönotossa tulisi huomioida. Samalla saatiin tietoa siitä, millaiset tekijät tukevat tai haastavat uuden työvälineen juurtumista osaksi asiakastyötä.  

Kokemusten perusteella mittari itsessään ei tuota muutosta, vaan sen merkitys rakentuu siitä, miten sen avulla kerättyä tietoa hyödynnetään. Parhaimmillaan mittari lisää asiakkaan osallisuutta tarjoamalla mahdollisuuden arvioida omaa elämäntilannettaan ja antaa palautetta työskentelystä. Työntekijälle mittari tuo yhden lisänäkökulman asiakkaan tilanteen kokonaisvaltaiseen tarkasteluun sekä työskentelyn suunnitteluun. Saatu palaute tarjoaa myös mahdollisuuden pysähtyä arvioimaan omaa työskentelyä ja sitä, miten asiakas tulee kohdatuksi. Hyvinvointia, palvelun vaikutuksia ja muutosta tarkastellaan yhdessä asiakkaan kanssa, jolloin mittarin tuottama tieto tukee vuoropuhelua ja yhteisen ymmärryksen rakentumista. Perheohjaajien kokemusten mukaan mittari nostaa keskusteluun asioita, jotka eivät muuten olisi nousseet yhtä helposti esille. Toisinaan mittarin vastaukset vahvistivat työntekijän havaintoja asiakkaan tilanteesta, toisinaan ne toivat esiin uuden näkökulman asiakkaan kokemukseen. Samalla mittarit tuottavat systemaattisesti tietoa, jota voidaan hyödyntää myös palvelujen ja työmenetelmien kehittämisessä. 

Uuden työvälineen käyttöönotossa ei siis ole kyse vain siitä, osataanko järjestelmää käyttää teknisesti. Yhtä tärkeää on ymmärtää, miksi työvälinettä käytetään ja millaista lisäarvoa se voi tuoda asiakkaan kanssa tehtävään työhön. Jos uuden työkalun tarkoitus jää epäselväksi, se voi näyttäytyä ylimääräisenä tehtävänä jo valmiiksi kuormittavassa työssä. 

Kokemukset vahvistavat, että uuden työvälineen onnistunut käyttöönotto vaatii opettelua ja sen sovittamista asiakastyöhön. Uuden työvälineen käyttöönotto haastaa tarkastelemaan myös totuttuja toimintatapoja ja asenteita, eikä tällainen muutos tapahdu hetkessä. Alkuvaiheessa uusi työväline voi tuntua jopa kuormittavammalta, kun asian opettelu vie aikaa varsinaiselta asiakastyöltä. Osa perheohjaajista koki, että alkuvaiheessa aikaa kului sekä mittarin käytön opetteluun että asiakkaan ohjaamiseen järjestelmän käytössä. Osa asiakkaista toivat esiin myös ennakkoluuloja mitä tietoa heistä kerätään ja mihin tietoa käytetään. Kun käyttö alkoi tulla tutuksi, myös työskentely sujui luontevammin ja mittarista tuli parhaimmillaan osa asiakastyötä. 

Käyttöönotto vaatii myös jatkuvaa tukea. Mahdollisuus kysyä neuvoja, jakaa kokemuksia ja pohtia käytännön tilanteita yhdessä madaltaa kynnystä mittarin käyttöön.  Riittävä tuki auttaa työntekijöitä löytämään oman tavan hyödyntää mittaria omassa työssään ja ottaa sitä luontevasti käyttöön asiakkaiden kanssa. 

Uudet toimintatavat herättävät luonnollisesti myös kysymyksiä

Käyttöönoton yhteydessä on noussut ajatuksia siitä, viekö mittareiden käyttö liikaa aikaa kohtaamiselta ja vuorovaikutukselta, kuinka luotettavaa niiden tuottama tieto on tai mitä hyötyä työvälineestä on asiakkaalle. Erityisesti pilotin alkuvaiheessa pohdittiin, miten mittarin käyttö soveltuu erilaisiin asiakastilanteisiin ja missä vaiheessa työskentelyä sen käyttäminen on tarkoituksenmukaisinta. 

Tällaiset kysymykset eivät kuitenkaan ole käyttöönoton esteitä, vaan tärkeä osa prosessia. Ne kertovat ammattilaisten halusta arvioida kriittisesti, miten uusi toimintatapa tukee asiakkaan parhaaksi tehtävää työtä. Avoin keskustelu auttaa tunnistamaan sekä uuden toimintatavan vahvuuksia että kehittämiskohteita.  

On myös tärkeää hyväksyä, ettei mikään työväline sovi täydellisesti kaikkiin tilanteisiin. Käyttöönoton aikana tunnistetaan väistämättä myös esteitä ja haasteita mittarin käytölle. Juuri niiden äärelle kannattaa pysähtyä, sillä ne auttavat kehittämään käyttöä ja löytämään tilanteet, joissa työvälineestä on eniten hyötyä. 

Hankkeen aikana kertyi paljon kokemuksia

Hankkeen aikana kertyneet kokemukset osoittavat, että sähköisten hyvinvointimittareiden käyttöönottoa tukevat erityisesti riittävä perehdytys, johdon ja työyksikön tuki sekä mahdollisuus harjoitella käyttöä käytännön asiakastilanteissa. Myös myönteiset kokemukset mittareiden hyödyllisyydestä madaltavat kynnystä ja vahvistavat motivaatiota niiden käyttöön. Haasteita puolestaan voivat aiheuttaa ajan puute, työn kuormittavuus, haastavat asiakastilanteet sekä tilanteet, joissa uuden työvälineen tarkoitus jää epäselväksi. 

Perheohjaajien kokemuksissa korostui myös se, että käyttöönoton lisäksi huomiota tulee kiinnittää toimintatavan juurruttamiseen. Jotta mittareiden käyttö vakiintuisi osaksi asiakastyötä, tarvitaan johdon sitoutumista, rakenteita käytön tueksi sekä yhteistä näkemystä siitä, miksi mittareita käytetään ja mitä niiden avulla tavoitellaan. Perheohjaajat nostivat esiin, että mittarin käyttö jää helposti satunnaiseksi, jos sen käyttämiselle ei ole yhteisiä toimintatapoja tai riittävää tukea arjessa. Käyttöönoton onnistumisen kannalta erityisen olennaista on, että työntekijät kokevat mittareiden tukevan heidän perustehtäväänsä. 

Kokeilun keskeinen havainto oli, että sähköisten hyvinvointimittareiden käyttöönotto on ennen kaikkea yhteinen muutosprosessi. Kyse ei ole vain yksittäisen työntekijän tai työyksikön toiminnasta, vaan koko organisaation tavasta omaksua uusia työvälineitä osaksi arkea. Mittareiden hyöty alkaa näkyä vähitellen, kun niiden käyttö vakiintuu osaksi asiakastyötä ja niiden tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää sekä asiakastyössä että palvelujen kehittämisessä. 

Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa pääsimme kokeilemaan sähköisiä mittareita aidossa asiakastyössä ja keräämään kokemuksia niiden käytettävyydestä sekä käyttöönoton edellytyksistä. Kokeilun pohjalta syntyi myös materiaalia tulevien käyttäjien perehdytyksen tueksi. 

Kokeilun aikana saimme pilottiin osallistuneilta perheohjaajilta paljon käytännön kokemuksia siitä, miten sähköiset mittarit toimivat osana asiakastyötä. Samalla tunnistettiin tekijöitä, jotka tukevat mittareiden käyttöönottoa, sekä niitä kohtia, joissa tarvitaan enemmän tukea. Kokemusten perusteella käyttöönotossa korostuvat ennakkoluulottomuus, riittävä tuki, yhteinen keskustelu ja mahdollisuus opetella uutta osana omaa työtä. Tärkein havainto on kuitenkin se, että mittari ei poista kohtaamista ja vuorovaikutusta "Mittarin suurin merkitys ei liittynyt itse kyselyn täyttämiseen vaan siihen, että vastauksia käsiteltiin yhdessä asiakkaan kanssa vuorovaikutuksessa." 

Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hanke 

Anne Korhonen kehittäjäsosionomi 

Meidän sateenkaariverkostomme - edistämässä yhdenvertaisuutta vuoden jokaisena päivänä

Ajatus sateenkaariverkoston perustamisesta lähti itämään mielessäni, kun itse kuulin ensi kertaa Kelan sateenkaariverkostosta. Pohdin miten tärkeää olisi perustaa moniammatillinen verkosto, joka voisi paikallisesti Pohjois-Savossa edistää hyvinvointialueen asiakkaiden ja potilaiden asemaa. Päätin keväällä 2025 laatia rakenteellisen sosiaalityön sosiaalisen raportin aiheesta ja esittää toimenpide-ehdotuksena sateenkaariverkoston perustamista. Vapaaehtoisen verkoston työskentely käynnistyi syksyllä 2025, eikä sillä ole omaa budjettia tai päätösvaltaa organisaation sisällä. Tavoitteena on parantaa asiakkaiden ja potilaiden yhdenvertaista kohtelua, edistää tasa-arvoa, sekä tarjota välineitä asiakas- ja potilastyöhön. Yksi tärkeimmistä tehtävistämme on lisätä henkilöstön tietoa ja ymmärrystä moninaisuudesta. 

Tietoisuutta ja koulutusmahdollisuuksia henkilöstölle 

Meillä Pohjois-Savon hyvinvointialueella työskentelee valtava määrä eri alojen ammattilaisia, joiden koulutustaustoissa ei välttämättä ole ollut lainkaan tai vähän sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyviä oppiaineita tai opetusta. Moninaisuuden kohtaaminen voi olla ammattilaisille haastavaa, mikäli heillä ei ole ymmärrystä ja lisätietoa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä ja heidän palveluistaan. He voivat pohtia kysymyksiä kuten: 
•    Mihin ohjata nuorta, joka kipuilee oman sukupuoli-identiteetin kanssa? 
•    Miten vähemmistöstressi vaikuttaa asiakkaan mielenterveyteen ja toimintakykyyn? 
•    Kuinka kohdata sateenkaariperhe, joka koostuu naisparista? 
•    Miten ohjata ja neuvoa terveyspalveluissa muunsukupuolista? 
•    Miten kysyä perhesuhteista ilman oletuksia sukupuolesta? 
•    Kuinka kohdata sensitiivisesti transihminen päivystystyössä?  
 
Siksipä verkoston toiminnan yksi tärkeimmistä tehtävistä on näkyvyyden, tietoisuuden sekä koulutuksen lisääminen. Olemme koonneet sisäiseen Pulssi-intraamme eri alojen ammattilaisille ajantasaista tutkimustietoa, oppaita sekä materiaaleja työn tueksi, sekä järjestäneet koulutusta aiheesta.  Näkyvyyttä on pyritty lisäämään mm. osallistumalla Pride-liputukseen. Nämä toimet viestivät siitä, että hyvinvointialue organisaationa arvostaa ja kunnioittaa jokaista juuri sellaisena kuin hän on. Sateenkaariliput liehuvat merkiksi siitä, että hyvinvointialueemme tekee ympäri vuoden töitä edistääkseen yhdenvertaisuutta. 

Moninaisuuden kohtaaminen verkoston työskentelyn teemana

Sateenkaariverkosto on valinnut vuoden 2026 teemaksi moninaisuuden kohtaamisen. Julkisessa keskustelussa vihapuhe, sekä suoranainen väkivalta sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan on lisääntynyt huolestuttavasti. Tästä surullisena esimerkkinä on vuoden 2026 Berliini Pridessä tehty terrori-isku. Tämän vuoksi turvallisista kohtaamisista on tullut entistä tärkeämpiä vähemmistön edustajille. Sateenkaariverkosto haluaa panostaa juurikin parempaan kohtaamiseen - ihminen ihmiselle.  
 
Sateenkaariverkostoon on liittynyt jo liki 40 eri alojen ammattilaista eri puolilta Pohjois-Savoa, jotka kokevat, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistäminen on tärkeä osa omaa työtehtävää. Verkostossa sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattialat ovat hyvin edustettuina – on sosiaalityöntekijää, lääkäriä, puheterapeuttia, psykologia, sairaanhoitajaa, kuraattoria, eri alojen asiantuntijoita sekä muita ammattilaisia. Verkosto kokoontuu neljä kertaa vuodessa suunnittelemaan toimintaansa. Jokainen ammattilainen voi osallistua verkoston toimintaan oman osaamisen, kiinnostuksen ja työtilanteen mukaan. Sateenkaariverkoston tekemä työ edistää kaikkien asiakkaiden ja potilaiden yhdenvertaisempaa kohtelua. Se, että jokaisen yksilön erityistarpeet huomioidaan asiakas- ja potilastilanteissa, edistävät meidän kaikkien hyvinvointia!  
 
Ammattilainen, muista, että voit itse edistää pienin teoin yhdenvertaisuutta arjessasi ja työssäsi: puutu vihapuheeseen, toimi vähemmistöjen tukena, lisää tietouttasi ja ymmärrystäsi aiheesta, kouluttaudu ja lue tutkimustietoa sekä pohdi omia ennakkoluulojasi sekä -asenteitasi.

Tehdään yhdessä hyvinvointialueestamme yhdenvertaisempi paikka! 
 
Olga Roitto 
Yhteiskuntatieteiden maisteri 
Sosiaalityöntekijä, työikäisten sosiaalipalvelut
Pohjois-Savon hyvinvointialueen sateenkaariverkoston edustaja

Aluevaltuuston puheenjohtajan blogi: Rentouttavaa ja voimaannuttavaa lomaa

Kiitos ja anteeksi! Kiitos koko henkilökunnalle arvokkaasta työstä, alueen asukkaille palautteesta ja luottamushenkilöille päätöksentekokyvystä tässä ulkoisten reunaehtojen puristuksessa. Anteeksi koko henkilökunnalle, että joudutte lähtemään vuosiloman viettoon YT-neuvottelujen alla. Meillä Pohjois-Savon hyvinvointialueella on käyty jo turhan monet YT-neuvottelut. Nyt uusien YT-neuvottelujen käynnistäminen on raskasta, emme me näitä päätöksiä mielellämme tee.

Nyt annettuihin YT-neuvottelukutsuihin vaikuttaa keskeisesti kaksi reunaehtoa, valtion myöntämä rahoitus ja kertyneiden alijäämien kattamisvelvollisuus, ja toisena tarve arvioida onko hyvinvointialueen hallintorakenne sellainen, että se palvelee parhaalla mahdollisella tavalla alueen asukkaille järjestettäviä ja tuotettavia palveluita. Ilman toiminnan käynnistämisen aiheuttamien alijäämien kattamisvelvollisuutta hyvinvointialueen talous olisi tyydyttävässä tasapainossa.

Hallintorakenteessa on tärkeää selkeys ja hyvä integraation toteutuminen. Johtamisjärjestelmän uudistamisessa on tärkeää löytää keinot tukea nykyistä paremmin keskijohtoa ja erityisesti lähijohtoa. Asiantuntija organisaatioissa asiakas- ja potilastyötä tekeville on turvattava työtä mahdollisimman hyvin tukeva lähijohto. Lähijohdolla pitää olla selkeä kuva kehen ollaan yhteydessä, kun ja jos tarvitaan keskijohdosta tai ylimmästä johdosta tukea asiakas- ja potilastyön hoitamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla.

YT-neuvottelujen osalta Pohjois-Savon hyvinvointialue profiloituu alueena, joka on pyrkinyt pehmentämään henkilöstövaikutuksia hakemalla vaihtoehtoja irtisanomisille. Näissäkin YT-neuvotteluissa tähdätään samaan, yhdessä työstäen yritetään löytää kaikille osapuolille kohtuullisia ratkaisuja.

Ihmisten toimintakyvyn taustalla vaikuttaa kolme psykologista perustarvetta: autonomian ja kykenevyyden tarve, ja yhteenkuuluvuuden tunne. Asiantuntija organisaatioissa meillä on vahva luottamus koko henkilökunnan osaamiseen. YT-neuvotteluissa on sovittu, ettei koulutuksiin osallistumisia rajoiteta. Kaikkien teidän osaamistanne ja osaamisen kehittämistä arvostetaan.

Inhimillinen tarve palautumiseen on merkittävä. Palautuminen auttaa oppimaan uutta ja keksimään uusia ratkaisuja. Kuormitusta tarvitaan, mutta myös palautumineni työn kehollisesta ja mielen sisäisestä rasituksesta on välttämätöntä.

Näillä TTL:n sosiaalipsykologi Sari Käpykankaan Kuopion hyvinvointiseminaarissa esittämillä ajatuksilla toivotan koko henkilökunnalle virkistävää, ja henkisesti ja kehollisesti palauttavaa kesää. Yritetään vaihtaa mahdollisimman monessa tilanteessa pullo palloon, liikutaan luonnossa, syödään terveellisesti ja nukutaan riittävästi. Miten sinä voit lisätä yhteisöllisyyttä omassa lähipiirissäsi? Hyvän tekeminen toiselle on tehokas tapa lisätä omaa onnellisuutta.

Hannu Kokki 
Pohjois-Savon hyvinvointialueen aluevaltuuston puheenjohtaja 

KEIKKA-hanke jatkaa innovaatiotoiminnan alkuvaiheen kehittämistä

KEIKKA-hanke on kevään kääntyessä kesäksi osallistunut aktiivisesti sekä kansallisen että alueellisen innovaatioverkoston toimintaan ja kehittämiseen. Olemme olleet mukana kehittämässä innovaatiotoimintaa monipuolisesti ja kutsuneet myös itse säännöllisesti koolle alueellisen innovaatiotoimijoiden verkoston. Verkostossa ovat olleet edustettuina Itä-Suomen yliopisto, Savonia-ammattikorkeakoulu sekä Nostetta Ventures. 

Lisäksi olemme osallistuneet Pohjois-Savon hyvinvointialueen yhteistyörakenteiden kehittämiseen muun muassa osallistumalla TKKIO-strategisen ohjelman sekä YTA-sopimuksen TKKIO-osion päivittämiseen ja kirjoittamiseen. Olemme olleet mukana myös useissa TKKI-toiminnan ohjausryhmissä ja edistäneet innovaatiotietoisuuden lisäämistä osallistumalla Pohjois-Savon hyvinvointialueen vuoden 2025 vuosikertomuksen valmisteluun sekä verkkosivuston uudistamiseen. 

Olemme osallistuneet aktiivisesti myös erilaisiin innovaatiotoimintaa tukeviin tilaisuuksiin, kuten muiden hankkeiden innovaatiotyöpajoihin, Teams-tapaamisiin, Kuopio Healthin yhteistyöryhmien kokoontumisiin sekä UEF Innovators -tapahtumiin. 

Näiden toimenpiteiden avulla olemme edistäneet erityisesti innovaatioiden alkuvaiheen palveluiden kehittämistä ja vahvistaneet alueellista yhteistyötä innovaatiotoiminnan ympärillä. 

Incight Medical Technologies – KEIKKA-hanke edesauttaa uusien yritysten syntymistä 

Incight Medical Technologies on Itä-Suomen yliopiston tutkimuksesta syntynyt lääketeknologiayritys. Sen kehittämä JED-anturi (Joint Evaluation and Diagnostic) tuottaa kirurgille reaaliaikaista ja objektiivista tietoa nivelkudoksen kunnosta. Teknologia pohjautuu yli 15 vuoden tutkimustyöhön, ja keväällä 2026 yritys sai Instrumentariumin tiedesäätiön Silmu-rahoituksen kaupallistamisen tueksi. 

KEIKKA-hankkeen yhteistyö Incightin Medical Technologiesin kanssa alkoi elokuussa 2025 yrityksen jättäessä ideansa hankkeen pilotointivaiheessa olevalle innovaatioalustalle (Orchidea Innovation). Tämän jälkeen olemme tukeneet yrityksen kaupallistamispolkua hankkeen alkuvaiheen palveluilla ja kytkeneet sen alueen kliiniseen osaamiseen ja rahoitusverkostoihin. Yhteistyö syvenee jatkossa entisestään ja Incight toimii mallina sille, miten tutkimuslähtöinen idea etenee Pohjois-Savossa kohti validointia ja markkinoita. 

Lue lisää: Home - Incight Biomedical

Joko tunnet SPARK Finlandin? 

Pohjois-Savon hyvinvointialue ja erityisesti KYS toimivat läheisessä yhteistyössä SPARK Finlandin kanssa. Ohjelma tukee myös Kuopion alueen tutkijoita ja terveydenhuollon ammattilaisia kehittämään uusia innovaatioita, lääkkeitä ja hoitomenetelmiä potilaiden hyödyksi. SPARK Finland toimii valmennus- ja mentorointiohjelmana, joka auttaa hyvinvointialueen ja yliopiston tutkijoita sekä kliinikoita (esim. lääkäreitä ja hoitajia) kehittämään ideoistaan valmiita terveysteknologian ratkaisuja ja uutta liiketoimintaa. Pohjois-Savon hyvinvointialueen asiantuntijat ovat säännöllisesti mukana SPARK-ohjelmissa ja paikalliset tiimit, kuten Aikoa Technologies Oy ja Corflux, ovat saaneet ohjelmasta merkittävää tukea. 

Pohjois-Savon hyvinvointialue pyrkii vahvistamaan innovaatiotoimintaansa alueella KEIKKA-hankkeen avulla. Sen tavoitteena on yhdistää hyvinvointialueen ammattilaisten osaaminen ja yritysten ratkaisut ja tuoda syntyvät innovaatiot aiempaa nopeammin käytäntöön. 

Lisätietoja Spark Finlandin verkkosivuilta 

Hae mukaan Pre-SPARK Health -konseptien kehittämisohjelmaan! 

Kyseessä on kolmen kuukauden intensiivikurssi, joka auttaa tutkijoita, opiskelijoita ja terveydenhuollon ammattilaisia kehittämään varhaisen vaiheen tutkimusideoista kaupallisia ja käytännössä hyödynnettäviä ratkaisuja. Ohjelma järjestetään ajalla 9.9.–17.11.2026. 

Kohderyhmään kuuluvat maisteriopiskelijat, tohtoriopiskelijat, postdoc-tutkijat, tutkijat sekä kliinikot, jotka haluavat oppia muuntamaan tutkimustuloksensa toteuttamiskelpoisiksi konsepteiksi. 

Vaikka sinulla ei vielä olisi ideaa kaupallistettavasta tuotteesta, voit osallistua tuomalla mukaan omaa tutkimustasi tai kehittämällä kokonaan uuden konseptin alusta alkaen. 

Hakuaika päättyy 30.6.2026, joten jätä hakemuksesi ajoissa! 

KEIKKA-blogi toivottaa lukijoillaan levollista kesää!

Kirjoittajana toimii:

Sonja Reinikka  
Projektikoordinaattori  
Keksi, kehitä ja kaupallista -hanke (KEIKKA)  
  
Seuraa blogiamme saadaksesi ajankohtaisia päivityksiä hankkeen etenemisestä.  
Tutustu myös: Keksi, kehitä ja kaupallista -hanke (KEIKKA) - Pohjois-Savo  

Lisätietoja Pohjois-Savon hyvinvointialueen ajankohtaisesta TKI-toiminnasta Tiedepalvelukeskuksen LinkedIn tilillä: Science Service Center - Wellbeing Services County of North Savo   

Lue lisää Tutkimuksen palvelualueen vuosikertomuksesta: Tutkimuksen palvelualueen vuosikertomus 2025 julkaistu – ulkoinen tutkimusrahoitus nousi 13,4 miljoonaan euroon - Pohjois-Savo  

--  

KEIKKA-hanketta osarahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR). Rahoituksen myöntäjänä toimii Itä-Suomen elinvoimakeskus.  

Harkkatarina: Jasmin Zeidan hyvinvointialueen HYTE-tiimissä

Suoritin kandidaatintutkinnon työharjoitteluni Pohjois-Savon hyvinvointialueen HYTE- ja osallisuuspalveluyksikössä keväällä 2026. Vaikka työelämä sinällään on ollut osa arkeani jo useamman vuoden ajan, työharjoittelu oli ensimmäinen varsinainen kosketukseni oman alani työelämään. Teoreettiset terveyden edistämisen opinnot konkretisoituivat harjoittelussa, kun pääsin näkemään, kuinka laajaa ja moniulotteista terveyden edistäminen käytännössä on.

Mikä ihmeen HYTE-työ?

 HYTE eli hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on paljon  muutakin kuin kampanjoita tai yksittäisiä hankkeita. Harjoittelun  aikana ymmärsin syvemmin, että kyse on laajasta kokonaisuudesta, jossa luodaan rakenteita, tehdään yhteistyötä eri toimijoiden kanssa ja tuetaan ihmisten arkea monella tasolla. Tämän lisäksi työssä yhdistyvät muun muassa suunnittelu, kehittäminen ja tiedolla johtaminen.

Pohjois-Savon hyvinvointialueella HYTE-työtä koordinoidaan HYTE- ja osallisuuspalveluyksiköstä käsin. Yhteistyötä tehdään kuntien, järjestöjen ja eri alojen ammattilaisten kanssa, jotta hyvinvointia voidaan edistää mahdollisimman laajasti väestötasolla.

HYTE-työ on tärkeää, koska sen avulla voidaan ennaltaehkäistä sairauksia, kaventaa terveyseroja ja tukea ihmisten arjessa jaksamista. Samalla koen, että ennaltaehkäisyyn panostaminen on keskeinen keino tukea sosiaali- ja terveyspalveluiden kestävyyttä myös tulevaisuudessa. Näin hyvinvointia voidaan vahvistaa jo ennen kuin haasteet kasvavat liian suuriksi.

Mitä kaikkea harjoittelussa voi päästä tekemään?

Harjoitteluni oli todella monipuolinen. Pääsin osallistumaan aktiivisesti tiimipalavereihin, seuraamaan kehittämistyön etenemistä ja ottamaan vastuuta myös itsenäisistä tehtävistä. Alussa oli jännittävää päästä mukaan keskusteluihin, joissa myös omaa ääntä piti todella opetella käyttämään.

Yksi harjoitteluni keskeisistä kokonaisuuksista oli OmaHyte-palvelutarjotin, joka kokoaa yhteen alueen hyvinvointia tukevia palveluja. Pääsin harjoittelussani tutustumaan palvelutarjottimeen syvällisemmin ja esittelemään sitä valtakunnallisessa webinaarissa.

Lisäksi olin mukana kahdessa hankkeessa:

• Elintavoilla elämänlaatua Pohjois-Savoon -hankkeessa perehdyin elintapaohjauksen vaikuttaviin menetelmiin ja koostin niistä esityksen ammattilaisille.
• Hyvinvointia kulttuurista ikäihmisille Pohjois-Savoon -hankkeessa pääsin osallistumaan kulttuuriluotsitoiminnan kehittämiseen ja kulttuurihyvinvoinnin palvelumuotoiluun.

Näissä tehtävissä pääsin yhdistämään tutkimustietoa käytännön kehittämistyöhön, mikä teki työstä motivoivaa ja käytännönläheistä.

Mitä opin harjoittelussa?

Harjoittelun aikana ymmärrykseni hyvinvointialueen toiminnasta syveni. Käteen jäi erityisesti ajatuksia siitä

• miten laajoja kokonaisuuksia hyvinvointialueella koordinoidaan
• miten tärkeää yhteistyö eri toimijoiden välillä on
• miten tutkimustietoa hyödynnetään päätöksenteossa ja kehittämistyössä.

Huolellinen suunnittelu ja ajanhallinta korostuivat harjoittelun, työn ja kandidaatintutkielman yhdistämisessä. Tämä opetti minulle paljon myös itsensä johtamisesta. Lisäksi sain varmuutta esiintymiseen ja asiantuntijaroolissa toimimiseen, kun pääsin esittelemään omaa työtäni ja osallistumaan moniammatillisiin keskusteluihin asiantuntijaympäristössä.

Yllätyksiä ja oivalluksia

Suurin oivallus oli ehkä se, kuinka laaja kokonaisuus hyvinvointialue on. Opintojen aikana asiasta saa yleiskuvan, mutta vasta käytännössä alkaa hahmottua, kuinka paljon erilaisia toimijoita, rakenteita ja yhdyspintoja siihen liittyy.

Lisäksi minulle konkretisoitui, kuinka alueelliset erityispiirteet näkyvät Pohjois-Savossa. Hyvinvointialue koostuu 19 kunnasta, joista monet ovat pieniä, ja välimatkat ovat pitkiä, mikä asettaa omat haasteensa palvelujen saavutettavuudelle ja yhdenvertaiselle toteutumiselle.

Opiskelija, lähde harjoitteluun!

Harjoittelu vahvisti omaa kiinnostustani erityisesti koordinointi- ja kehittämistehtäviin. Se auttoi hahmottamaan, millaisia uramahdollisuuksia alalla on ja mitä kaikkea työ oikeasti sisältää. Ennen kaikkea harjoittelu toi varmuutta omaan osaamiseeni ja siihen, että pystyn toimimaan asiantuntijaympäristössä.

Koen, että lämminhenkinen vastaanotto työyhteisössä tarjosi turvallisen tilan oppia ja kehittyä uuden edessä. Samalla huomasin, että harjoittelun alun jännitys oli turhaa – hienojen asiantuntijanimikkeiden taustalla on kuin onkin ihan tavallisia ihmisiä kissoineen, koirineen ja harrastuksineen.

Opiskelija, kannattaa lähteä rohkeasti harjoitteluun. Parhaimmassa tapauksessa siellä voi avautua sellaisia näkökulmia, joita ei luennoilla tule vastaan.

Teksti: Jasmin Zeidan

Julkaistu aiemmin: Harkkatarinoita: Jasmin Zeidan hyvinvointialueen HYTE-tiimissä - Akavan sairaanhoitajat ja Taja ry

Pohjois-Savossa on vuonna 2040 ikäihmisiä 30 % enemmän kuin nyt – Miten ikääntyneiden palveluissa varaudutaan kasvavaan palvelutarpeeseen?

Pohjois-Savossa on noin 34 000 yli 75-vuotiasta. 2040-luvulla heitä ennustetaan olevan yli 44 000. Kun suuret ikäluokat saavuttavat 85 vuoden iän seuraavan 15 vuoden sisällä, hoivan tarve kasvaa merkittävästi. Samaan aikaan työntekijöiden saatavuuden ennakoidaan kuitenkin heikkenevän.

Siksi ikääntyneiden palveluissa kysytään nyt tärkeitä kysymyksiä: Miten tulevaisuuden haasteista selvitään? Miten voimme vähentää tulevaisuuden palvelutarpeita? Miten tuemme ikäihmisiä ennen kuin he tarvitsevat säännöllisiä sosiaalihuollon palveluita? Miten autamme silloin, kun toimintakyky alkaa muuttua?

Pohjois-Savon hyvinvointialue varautuu tilanteeseen kehittämällä ikääntyneiden palveluita niin, että ikäihmisten apu ja tuki löytyy mahdollisimman varhain, toimintakykyä tuetaan arjessa ja äkillisissä toimintakyvyn muutoksissa hoito ja kuntoutus järjestyy turvallisesti ikäihmisen kotona.

"Ikääntyneiden määrän kasvu haastaa meitä katsomaan omaa työtämme uudella tavalla. Meidän on vahvistettava niitä kohtia, joissa voimme vaikuttaa toimintakykyyn ajoissa. Kuntoutuksella tulee olemaan entistä suurempi rooli tulevaisuudessa."

Ennalta ehkäisevä työ alkaa jo ennen säännöllisiä palveluja

Ikäihmisistä puhutaan usein yhtenä ryhmänä. Todellisuudessa kyse on joukosta aikuisia ihmisiä, joiden elämäntilanteet, voimavarat ja tuen tarpeet vaihtelevat. Suurin osa ikäihmisistä pärjää arjessaan itsenäisesti, eikä kaikilla ole säännöllisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta.

Kun sairastavuus lisääntyy, myös toimintakyvyn heikkenemisen riski kasvaa. Siksi on tärkeää huomioida ajoissa ne ikäihmiset, jotka hyötyvät monialaisesta geriatrisesta arvioinnista, kuntoutuksesta ja hoidosta.

Ikääntyneiden palveluissa onkin tunnistettu kolme tärkeää murrosvaihetta, joissa oikea-aikaisella työllä voidaan tukea ikäihmisen pärjäämistä ja vastata hänen palvelutarpeensa kasvuun.

Ensimmäinen murrosvaihe on aika ennen säännöllistä sosiaalihuollon palvelutarvetta, kuten kotihoitoa. Tässä vaiheessa tavoitteena on ylläpitää ikäihmisen toimintakykyä ja tunnistaa tuen tarve mahdollisimman varhain eli tehdä ennalta ehkäisevää työtä toimintakyvyn ylläpitämiseksi.

Yhtenä ennalta ehkäisevänä keinona on geriatristen poliklinikoiden palvelut, jotka ovat laajentuneet vuosina 2024–2026 muistipoliklinikoiden tilalle. Poliklinikat toimivat nyt aiempaa laajemmin ikäihmisten hyväksi ja niiden tavoitteena on tunnistaa ja hoitaa toimintakyvyn vajeita aiempaa varhaisemmin, jotta iäkäs pohjoissavolainen pärjäisi omassa arjessaan pidempään.

Samalla matalan kynnyksen muistivastaanottoa ja muistidiagnostiikkaa on yhtenäistetty ja tehostettu.

"Muistikoordinaattoritoimintaa on laajennettu koko hyvinvointialueelle ja työstä on saatu myönteisiä tuloksia. Asiakkaista yli 63 prosenttia koki pärjäävänsä paremmin tai paljon paremmin vastaanottokäynnin jälkeen."

Varhaiseen tukeen kuuluu myös ikääntyneille annettava ohjaus ja neuvonta hyvinvointialueelta sekä verkostojen kanssa tehtävä yhteistyö. Yksi esimerkki verkostoyhteistyöstä on etsivän vanhustyön verkosto, joka on suunnattu niille ikäihmisille, jotka ovat jääneet palvelujen ulkopuolelle tai heillä on haasteita pyytää apua, vaikka he sitä tarvitsisivat. Etsivä vanhustyö pyrkiikin löytämään nämä ikäihmiset jalkautumalla tai verkostoyhteistyöllä.

Muita verkostoja ovat esimerkiksi seurakunnat, yhdistykset ja järjestöt. Myös heidän tukimuotojen avulla pystytään tukemaan ikäihmisten toimintakykyä.

"Verkostojen kanssa tehtävällä yhteistyöllä pystymme vastaamaan asiakkaiden avun ja tuen tarpeisiin julkista palvelujärjestelmää laajemmin. Esimerkiksi voimme ohjata asiakkaita yksinäisyyden kokemuksen vuoksi verkostojen toiminnan piiriin."

Kun toimintakyky muuttuu, kuntoutus tuodaan osaksi arkea

Toinen murrosvaihe syntyy silloin, kun ikäihmisen toimintakyky muuttuu ja tulee hetki arvioida säännöllisen palvelun tarvetta. Esimerkiksi kotihoidon kuntouttavalla arviointijaksolla pyritään siihen, että asiakas kuntoutuisi ja säännöllistä kotihoidon palvelua ei tarvittaisi tai hän pärjäisi kevyemmillä palveluilla.

​​​​​​​Kolmas murrosvaihe koskee asiakkaita, jotka ovat jo sosiaalihuollon palvelujen piirissä, kuten kotihoidossa tai omaishoidossa. Silloin keskeistä on vastata toimintakyvyn äkillisiin muutoksiin nopeasti ja turvallisesti. Tällöin tarvitaan yleensä monialaista osaamista ja eri ammattilaisten välistä yhteistyötä, kuten kuntoutuksen osaajia, kotihoidon työntekijöitä, lääkäreitä ja sosiaalityöntekijöitä.

"Eri ammattilaisten välinen yhteistyö tuo jatkuvuutta ja turvaa asiakkaille, läheisille ja ammattilaisille. Nyt käytössä oleva ikäihmisen toimintakykyä kuvaava RAI-mittaristo tunnistaa terveyden tilan epävakauden ja mahdollistaa monialaisten interventioiden kohdistamisen oikea-aikaisesti."

Toimintakyvyn tukeminen rakentuu kuntoutuksen lisäksi myös perusasioiden huolellisesta tekemisestä. Ikääntyneiden palveluissa kiinnitetään huomiota muun muassa ravitsemukseen, suun terveyteen, lääkitykseen ja geriatrisen kuntoutuksen tehostamiseen.

Asiakkaan näkökulmasta on tärkeintä, että palvelut muodostavat hänelle sopivan kokonaisuuden

Ikääntyneiden palveluissa on myös vahvistettu toimintatapaa, jossa asiakkaan akuuttitilanne pyritään hoitamaan ja ratkaisemaan kotona tai hoitoa jatketaan kotona osastohoidon tai päivystyksen sijaan aina, kun se on mahdollista. Päivystys ja osastohoito ovat tärkeitä silloin, kun niitä tarvitaan, mutta ikäihmiselle siirtyminen paikasta toiseen voi olla myös kuormittavaa.

Tämä edellyttää rakenteita, joissa sosiaali- ja terveydenhuollon monialainen ammattitaito on saatavilla yhdessä sovituilla tavoilla. Hyvinvointialueelle on muodostettu tätä varten esimerkiksi kotiutus- ja arviointiyksiköitä, liikkuvan sairaalan yksiköitä sekä alue-ensihoidon yksiköitä.

Myös ikääntyneiden kotiutuskoordinaation toiminta on alkanut vuoden 2026 aikana ja jatkossa kaikki kotiutukset osastoilta ja päivystyksistä ikääntyneiden palveluihin ohjataan kotiutuskoordinaation kautta. Tavoitteena on sujuvoittaa ja nopeuttaa kotiutumista potilasturvallisuus huomioiden.

"Muutos ei kuitenkaan synny pelkästään uusista rakenteista. Se vaatii ennen kaikkea asenteen ja tekemisen muuttamista. Palvelujen täytyy mukauttaa omaa toimintaansa paremmin erilaisten asiakasryhmien tarpeisiin. Asiakkaan näkökulmasta tärkeintä on, että apu muodostaa kokonaisuuden eikä eri palveluita tarvitse hakea monesta paikasta."

Monialaisen työn vaikutukset näkyvät myös konkreettisesti. Muutoksia on kuvattu alla olevassa infograafissa.

​​​​​​

Mikko Korhonen

Ikääntyneiden palveluiden toimialajohtaja
​​​​​​​Pohjois-Savon hyvinvointialue