Opetusvastaanotto 2.0 - Esittelyssä projektiasiantuntija Jutta Kakkinen

Olen projektiasiantuntija Jutta Kakkinen ja työskentelen Pohjois-Savon hyvinvointialueella Opetusvastaanotto 2.0 -projektissa, joka on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta.
Opetusvastaanotto 2.0 on tulevaisuuden perusterveydenhuollon oppimisyksikkö, joka kouluttaa tulevia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia monialaisesti, ja tarjoaa kokonaisvaltaisia palveluita pohjoissavolaisille. Opetusvastaanotolla opiskelijat ovat keskeisiä toimijoita ohjaajien toimiessa tukena ja taka-alalla. Meillä painotetaan ohjaajien pedagogista osaamista ja innostusta koulutuksen kehittämiseen. Tämä luo ilmapiirin, jossa opiskelijat voivat kasvaa ammattilaisiksi ja oppia rohkeasti.

Terveydenhuoltoalan taustallani minulla on vahva kokemus akuuttihoidon ja esihenkilötyön parista. Kehittäminen on aina ollut työni ytimessä. Rakastan haastaa itseäni löytämään uusia tapoja parantaa työyhteisön ja potilastyön käytäntöjä. Opiskelijoiden tukeminen on minulle erityisen tärkeää, ja olen sitoutunut kehittämään ohjauskäytänteitä, jotta tulevat sote-alan ammattilaiset saavat parhaan mahdollisen alun uralleen. Opiskelijoiden asioiden edistäminen on aina ollut minulle sydämenasia.

Hyvät käytännöt nykyisestä koulutustoiminnasta on jo tunnistettu, ja niiden pohjalta kehitämme Opetusvastaanotto 2.0 -toimintamallia. On erittäin hienoa, että pilottivaiheen tilat syksylle 2025 ovat löytyneet KYS kampukselta. Pilottiin olemme suunnitelleet mukaan lääketieteen, hoitotyön ja ravitsemusterapian opiskelijoita. Meillä on tarkoituksena tarjota opetusvastaanotolla myös opiskelijalähtöisiä terveyttä edistäviä palveluita, joiden painopisteenä on ennaltaehkäisy. Tulen itse toimimaan pilotissa opetushoitajan roolissa, ja vastaan myös yksikön päivittäisjohtamisesta. Toimintaa pilotoidaan yleislääketieteen lisäksi Suun erikoishoidon yksikön (SEHY) ja psykiatrian kentällä.

Lue lisää: Opetusvastaanotto - Pohjois-Savo (pshyvinvointialue.fi)

Yhteystiedot:

Jutta Kakkinen, projektiasiantuntija,
jutta.kakkinen@pshyvinvointialue.fi  

Opetusvastaanotto 2.0 on osa OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hanketta, johon Sosiaali- ja terveysministeriö on myöntänyt 2,5 milj. euroa valtionavustusta vuosille 2024–2025 Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ohjelman rahoitus tulee EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). 


 

Nepsy-tiimin blogi 3/2024 Yhdessä tekeminen - puheesta teoiksi

Nepsy-tiimi jakoi viime kevään blogissaan kokemuksiaan ja ajatuksiaan monitoimijaisesta yhteistyöstä sekä järjestämästään Pohjois-Savon ensimmäisestä Nepsy-päivästä. Kirjoituksessa totesimme, että Nepsy-päivän aihe “Yhdessä tekeminen” on ollut tiimimme perusta alusta alkaen. Eri organisaatioissa monitoimijaiseen yhteistyöhön ja tiimien yhteistoimintaan kannattaa panostaa, sillä uskomme tällä olevan myös työpaikan pitovoimaa vahvistava vaikutus. Vaikka monitoimijainen työskentely saattaa alussa haastaa, antaa se kuitenkin lopulta enemmän. Tänään, tiimimme toimittua reilun vuoden ajan, voimme iloksemme todeta monitoimijaisen yhteistyön vauhdikkaasti käynnistyneen alueemme neurokirjon lasten, nuorten ja vanhempien ryhmä- ja vertaistoiminnan kehittämistyön myötä.

Monialaisella yhteistyöllä vertaistukea neurokirjon lapsille, nuorille ja perheille 

Vertaistoiminnalla on tutkitusti monia myönteisiä vaikutuksia. ADHD-liiton aikuisille tekemän tutkimuksen mukaan vastaajista 67 % koki, että vertaistuella on positiivinen merkitys yksilön hyvinvoinnille. Vertaistuki tarjoaa arvokasta tietoa nepsy-piirteistä, mikä auttaa syventämään itsetuntemusta. Tutkimukseen osallistuneet kertoivat, että vertaiselle on helpompi jakaa omia kokemuksiaan ja vertaistuen kautta koettiin saavan myös apua arjen haasteisiin. (Barnett-Erlandsson & Suni 2023.) Vertaistukiryhmien vaikutus alaikäisten psyykkisen hyvinvoinnin lisääntymiseen nousi esille vanhempien ja nuorten itsensä kertomana Brandsman ym. (2024) tutkimuksessa, missä oli tarkoituksena selvittää vertaistuen merkitystä ryhmiin osallistuneille. Useiden tutkimusten mukaan vertaistuen keskeinen merkitys on yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistuminen. Tutkijat ovat toistuvasti tuoneet esiin, että nepsy-piirteiset kokevat usein ulkopuolisuutta, mikä heikentää heidän hyvinvointiaan. Vertaistuen avulla voidaankin vahvistaa nepsy-piirteisten henkilöiden yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä hyvinvointia. (Brandsma ym. 2024,1003; Jurvansuu, Takala & Tourunen 2023, 10; Nordby ym. 2021, 6.)  

Kuopion Kirjo Cafe ja kouluikäisten vanhempien vertaistuellinen ryhmätoiminta ovat esimerkkejä onnistuneesta yhteistyöstä, jossa eri alojen sekä yksiköiden ammattilaiset yhdistivät osaamisensa vastatakseen arjessa havaittuihin haasteisiin. Näiden ryhmien tavoitteena on ollut tarjota matalan kynnyksen vertaistukea nuorille sekä kouluikäisten lasten vanhemmille, joilla tukea ei ole ollut riittävästi saatavilla.

Kouluikäisten vanhempien ryhmien toteutuksessa Nepsy-tiimi teki yhteistyötä Kuopion oppilashuollon sekä kasvatus- ja perheneuvonnan ammattilaisten kanssa, keskittyen tukemaan ammattilaisia ryhmätoiminnan suunnittelussa sekä toteutuksessa. Kuopion Kirjo Cafe puolestaan kehitettiin yhteistyössä Kuopion Etsivän nuorisotyön ja erityisnuorisotyön ammattilaisten kanssa, Nepsy-tiimin tukiessa ryhmätoiminnan suunnittelua ja mainontaa.

Yhteistyö mahdollisti eri alojen ammattilaisten osaamisen yhdistämisen ja asiakaslähtöisten ratkaisujen luomisen. Näiden ryhmien kautta nuoret sekä vanhemmat ovat saaneet mahdollisuuden tiedon saannin lisäksi vertaistukeen ja ajatusten jakamiseen, mikä on merkittävä askel matalan kynnyksen tukitoimien kehittämisessä.

Kysyimme nuorisotyöntekijöiltä sekä nuorilta heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan Kuopion Kirjo Cafesta ja siihen liittyvästä yhteistyöstä:

“Toiminnan suunnittelu on meillä ollut sujuvaa sekä antoisaa yhdessä Nepsy-tiimin ja erityisnuorisotyön kanssa. Toiminnan aloittamisesta tuli Nepsy-tiimiltä meille nuorisotyöntekjijöille selkeä tarve ja se antoi hyvät lähtökohdat yhteistyölle. Toiminnan aloittaminen on ollut innostuksen ja jännityksen sekaista. Meillä on ollut suuri toive saada toiminnasta nuorille mieluisaa ja eniten itse pohdin, saammeko kohderyhmän tavoitettua. Sen suhteen on vielä tekemistä, mutta näin alkuvaiheeksi tämä on mennyt mielestäni hyvin.

Olen kuullut nuorilta aikuisilta hyvää palautetta avoimen toiminnan tarjoamisesta kirjolla oleville ja siitä, että tällaista toimintaa ei ole varsinkaan Kuopiossa aikaisemmin ollut. Parhaimmillaan tällainen avoin ja vapaaehtoinen toiminta tukee nuorten hyvinvointia, sillä paikalle tulevat nuoret voivat saada vertaistukea sekä arvostavaa kohtaamista toisilta. Toiminta on vielä hyvin alussa, joten vaikuttavuuden arviointi jää myöhemmäksi." - Ohjaaja / Etsivä nuorisotyö

“Sain ADHD-diagnoosin viime keväänä. Täällä on helppo tavata muita nuoria. Tällaista avointa nepsy-toimintaa ei ole ollut. Muut tahot ovat mielestäni enemmän mielenterveyspainotteisia, eikä ne tee itselle hyvää ja siksi tämä on hyvä.” - Nuori

“Parasta on vertaistuki, missään muualla ei ole ollut tällaista. Ei ole tullut oloa, että haluaisi lähteä kesken pois. Tykkään kun tehdään yhdessä jotain ja on aina välipalaa. On tullut tavaksi tulla tänne aina joka toinen maanantai.” -Nuori

Ryhmätoiminnan käynnistämisen lisäksi Nepsy-tiimissä on koottu ryhmätoimintamalleja, jotka tarjoavat ammattilaisille konkreettisia välineitä eri ikäisten ryhmien käynnistämisen ja toteuttamisen tueksi. Tavoitteena on rohkaista ammattilaisia kokeilemaan uudenlaisia asiakastyön lähestymistapoja. Olemme erityisen tyytyväisiä myös yhteistyöstä sosionomiopiskelijoiden kanssa, jossa saimme toimia heidän tukijoukkonaan opinnäytetyöprosessin aikana. Opiskelijat kehittivät ryhmätoimintamallin vanhemmille, joilla on ADHD-piirteitä, keskittyen erityisesti vanhemmuuden tukemiseen ADHD-piirteiden näkökulmasta. Tämä ainutlaatuinen malli rikastuttaa vertaistuellisia työvälineitä ja tarjoaa uudenlaista tukea vanhemmille. Opiskelijat kuvaavat opinnäytetyöprosessiaan seuraavasti: 

“Hei blogin lukijat!

Toteutimme opinnäytetyön yhteistyössä Nepsy-tiimin kanssa aiheesta Vertaisryhmätoimintaa ADHD-piirteisille nuorille vanhemmille – Toimintamalli ryhmänohjaukseen. Yhteistyö Nepsy-tiimin kanssa oli sujuvaa ja antoisaa, ja saimme arvokasta tukea prosessin kaikissa vaiheissa. Tiimin joustava asenne mahdollisti keskittymisen meitä kiinnostaviin teemoihin, erityisesti vanhemmuuden tukemiseen.

Laadimme selkeän ja tarpeellisen toimintamallin, joka vastaa ADHD-piirteisten vanhempien tuen tarpeeseen; Pohjois-Savon hyvinvointialueella ei aiemmin ole ollut vastaavaa vertaistoimintaa kyseiselle kohderyhmälle. Toimintamalli voi tukea ammattilaisia ja vanhempia myös silloin, kun virallista diagnoosia ei ole.

Suosittelemme yhteistyötä Nepsy-tiimin kanssa, sillä heidän asiantuntemuksensa ja verkostonsa tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia opinnäytetyön tekemiseen sekä sen tulosten hyödyntämiseen. Yhteistyöstä kiittäen, sosionomiopiskelijat.”

Kirjastojen nepsy-nurkat – Matalan kynnyksen tukea ja asiantuntijatietoa neurokirjon lapsille, nuorille, perheille sekä ammattilaisille 

Pohjois-Savon kirjastojen kanssa tehty yhteistyö osoittaa, että nepsy-asioissa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kasvatus- ja opetusalan rinnalla myös muiden alojen ammattilaisilla on merkityksellistä annettavaa. Kirjastoyhteistyössä mukana ovat olleet hyvinvointialueen työntekijät, ADHD-liiton paikallisjärjestöt Eijsveijkeet ry ja Varkauden seudun nepsyt ry sekä Kuopion, Varkauden, Iisalmen ja Leppävirran kirjastot. Yhteistyön tuloksena Kuopion ja Varkauden kaupunginkirjastoihin perustettiin Nepsy-nurkat, joissa tarjolla on ohjeita, apuvälineitä ja konkreettisia vinkkejä arkeen. 

Yhteistyöllä kohti nepsy-ymmärtäväisempää Pohjois-Savoa

Lopuksi haluamme vielä mainita lokakuussa käynnistyneet nepsy-tiimin luotsaamat ADHD-case  -työpajat ammattilaisille. Työpajoissa on tarkasteltu monialaisesti alueemme lasten ja nuorten ADHD-hoitoketjua, jotta tuen saaminen olisi oikea-aikaista, riittävää ja yhdenvertaista. Samalla on vahvistettu ammattilaisten oman roolin ja vastuun tunnistamista sekä monialaisen yhteistyön mahdollisuuksia eri-ikäisten ADHD-asiakkaiden arjessa. ADHD-case -työpajojen lisäksi ammattilaisten nepsy-osaamisen tueksi on valmistunut Nepsy-osaamisen ABC -opas, jonka jalkauttamisen suunnittelu on käynnistynyt. Myös nepsy-tiimin työyksikkökohtaiset nepsy-infot ovat olleet erittäin kysyttyjä. Ensi vuonna on tulossa useita uusia koulutuskokonaisuuksia eri kohderyhmille sekä tuttuun tapaan Pohjois-Savon alueellinen Nepsy-päivä, joka järjestetään hybriditilaisuutena 7.4.2025. Olet lämpimästi tervetullut mukaan koulutuksiimme!

Hankkeen jatkosuunnitelmat ovat jo hyvässä vauhdissa, ja näiden askelmerkkien myötä voimme yhdessä edistää monialaista yhteistyötä kohti yhä nepsy-ymmärtäväisempää Pohjois-Savoa.

Kirjoittajat:

Nepsy-koordinaattorit Kati Valén, Hanna Ahokas, Tiina Lappalainen, Anne Saarinen, Hanne Ålander ja Mari Piironen sekä projektiasiantuntija Jaana Heikkinen
 

Lähteet;
Barnett-Erlandsson, J. & Suni, K. (2023). Tutkimus osoitti puutteen vertaistuessa. [blogi]. Luettavissa https://adhd-liitto.fi/tutkimus-osoitti-puutteen-vertaistuessa / Viitattu 14.11.2024. 
 
Brandsma, T., Visser, K., Volk, J. J. G., Rijn, A. B. V., & Dekker, L. P. (2024). A pilot study on the effect of peer support on quality of life of adolescents with autism spectrum disorder and gender dysphoria. Journal of Autism and Developmental Disorders, 54(3), 997–1008. Luettavissa https://link.springer.com/article/10.1007/s10803-022-05832-4  

Jurvansuu, S., Takala, J. & Tourunen, J. (2023). Ryhmästä osallisuutta? Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien osallisuuden sekä toiminta- ja työkyvyn muutokset ryhmätoiminnan aikana. A-klinikkasäätiö; Katsauksia ja näkökulmia 1/2023. 1–18. Luettavissa https://a-klinikkasaatio.fi/wp-content/uploads/Ryhmasta_osallisuutta.pdf. Viitattu 14.11.2024

Nordby, E. S., Gilje, S., Jensen, D. A., Sørensen, L., & Stige, S. H. (2021). Goal management training for adults with ADHD–clients’ experiences with a group-based intervention. BMC psychiatry, 21, 1–12. Luettavissa https://link.springer.com/article/10.1186/s12888-021-03114-4  

Nepsy-tiimi toimii Pohjois-Savon hyvinvointialueella osana Kestävää hyvinvointia Pohjois-Savoon -hanketta, jonka rahoitus tulee EU:n kertaluonteisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU).


 

OmaTiimi-blogi: Hoidon jatkuvuuden kehittäminen alkoi

Tällä kertaa blogissa esittäytyy osa Varkauden sote-keskuksen tiimistä. Tiimiläisiä mietityttää muun muassa se, miten kehittämistyötä hoidon jatkuvuuden parissa tehdään aiemmat kokemukset huomioiden, ja miten työntekijöiden ääni kuuluu. 
 

Hoidon jatkuvuuden kehittämistä Varkaudessa

OmaTiimi-mallin käyttöönotossa otetaan ensimmäisiä askeleita Varkauden sote-keskuksessa. Tiiminjohtaja, yleislääketieteeseen erikoistuva lääkäri Mari Koponen kertoo, että tarve hoidon jatkuvuuden kehittämiselle on noussut henkilökunnan kokemuksesta. Hoidon jatkuvuusmallista on kertynyt vahvaa tieteellistä näyttöä; kun potilasta hoitaa tuttu lääkäri yhdessä tarvittavien muiden ammattilaisten kanssa, ovat myös hoitotulokset parempia. Kun lääkärillä on kokonaiskuva potilaasta, hoitopäätöksiä on helpompi tehdä ja luottamus hoitosuhteessa paranee.  
 
- Lääkärille on kuormittavampaa perehtyä aina uuteen potilaaseen, jota joku toinen lääkäri on hoitanut aikaisemmin. On helpompaa ja nopeampaa hoitaa tuttua potilasta. Potilaatkaan eivät haluaisi kertoa huoliaan aina alusta uudelle lääkärille. Uskon, että henkilökunnan työhyvinvointi ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä paranevat hoidon jatkuvuuteen panostamisen myötä, Mari kertoo.  


 

Varkaudessa on hyvä porukka kehittämässä toimintaa

Sairaanhoitaja Suvi Varkaudesta kertoo, että työporukka hyvinvointikeskuksessa on tosi hyvä ja kokemus siitä, että voi vaikuttaa omaan tehtävänkuvaan on tärkeää.  
 
- Tykkään olla tässä hoidon tarpeen arvioinnissa. Kokemusta on kertynyt ja työ on monipuolista. Hoidon tarpeen arviossa voidaan potilaan asia hoitaa välillä hyvinkin sujuvasti, tosinaan konsultoin kollegaa tai sitten viereisessä huoneessa olevaa lääkäriä, joka voi aloittaa hoidon tai määrätä tutkimuksia saman tien, Suvi kertoo. Vastaaminen puheluihin keskeytyy välillä, kun Suvi tekee myös kipsauksia päivän aikana tai kollega tarvitsee apua vastaanottohuoneessa.  


 

Sairaanhoitaja Veera on Suvin kanssa samoilla linjoilla:

- Meillä on jo puhuttu porukassa tästä OmaTiimi-mallista, joka on tulossa Varkauteen. Täällä oli aiemmin tiimimalli, mutta silloisessa tilanteessa se oli jotenkin haavoittuva; nyt työtä tehdään niin kutsutusti yhtenä porukkana. Tällä hetkellä työhön ja tehtävänkuviin saa hyvin vaikuttaa ja meillä on hyvä tekemisen meininki, kollegat auttavat ja kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Porukassamme on myös erityisosaamista eri asioihin, joten tämä tulee huomioida, kun tiimimallia meillä käynnistetään. 

OmaTiimi-mallia lähdetään rakentamaan moniammatillisesti

Tiimimallia kehitetään moniammatillisesti erilaisissa hyvinvointialueen yhteisissä työpajoissa sekä paikallisesti koko henkilöstön kanssa. OmaTiimi-mallissa huomioidaan paikalliset eroavaisuudet niin väestön kuin resurssienkin suhteen. 
 

OmaTiimi-mallin eli hoidon jatkuvuusmallin kehittäminen tapahtuu vaiheittain OTSO-hankkeessa

Pohjois-Savon hyvinvointialueella otetaan käyttöön hoidon jatkuvuutta edistävä tiimimalli pitkäaikaissairaiden ja paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden hoidon tueksi. Malli perustuu Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen pohjalta esitettyyn. Varkauden sote-keskuksessa työ hoidon jatkuvuuden parantamiseksi on jo alkanut syksyn aikana. 

Lue lisää: OTSO-hanke - Pohjois-Savo 
 

Aluevaltuuston puheenjohtajan blogi: Työskentely aluevaltuustossa on ollut merkityksellistä

Pohjois-Savon hyvinvointialue aloitti toimintansa virallisesti vuoden 2023 alusta. Aluevaltuuston työ alkoi kuitenkin jo vuotta aiemmin helmikuussa heti aluevaalien jälkeen. Valtuuston ensimmäinen toimikausi on vain runsaat kolme vuotta, sillä se päättyy ensi vuoden toukokuun lopussa huhtikuussa pidettävien kunta- ja aluevaalien jälkeen.

Vaaleilla valittu aluevaltuusto käyttää ylintä päätösvaltaa hyvinvointialueella. Sen mukaisesti aluevaltuusto on hyväksynyt Pohjois-Savossakin muun muassa toimielinorganisaation ja valinnut niiden jäsenet sekä hyvinvointialuejohtajan, vahvistanut tärkeimmät toimintaa ohjaavat strategiat ja hallintosäännön sekä hyväksynyt vuosittain talousarviot ja tilinpäätökset.

Osana palvelujärjestelmän kokonaisuudistusta aluevaltuusto hyväksyi tämän vuoden kesäkuussa niin sanotun palveluverkon eli toimipaikat, joissa sosiaali- ja terveyspalveluja tarjotaan jatkossa. Perhe-ja vammaispalvelujen palveluverkosta valtuusto päättää vasta joulukuussa.

Aluevaltuuston puheenjohtajana olen pitänyt tärkeänä, että valtuusto päättää periaatteellisesti tärkeistä asioista. Tällaisia asioita ovat strategisten linjausten lisäksi muun muassa palveluverkon muutoksista päättäminen sekä taloudellisuus- ja tuottavuusohjelman hyväksyminen.
Viimeksi mainitussa hyvinvointialue sitoutuu toteuttamaan talouteen ja palvelutuotantoon liittyviä tehostamistoimenpiteitä valtioon nähden. Kumpikaan niistä ei sisältynyt alkuperäiseen hallintosääntöön valtuuston päätösvaltaan kuuluvina asioina. Valtuustoryhmien neuvottelujen tuloksena hallintosääntöön saatiin lopulta lisättyä kohdat, joiden mukaan kyseisissä asioissa päätösvalta on jatkossa aluevaltuustolla.

Hyvinvointialueiden talous on puhuttanut paljon viime aikoina. Pohjois-Savon tavoin alijäämät vaivaavat lähes kaikkia hyvinvointialueita. Osasyynä tähän on se, että valtion rahoitus, joka ensi vaiheessa muodostui kuntien vuoden 2022 tilinpäätöksissä sote-palveluhin käyttämistä rahamääristä, oli jo alun perin liian pieni. Kunnat tai iso osa niistä olivat ilmeisesti alibudjetoineet sotemenonsa omissa budjeteissaan. Alijäämäkehitykseen on myöhemmin vaikuttanut se, että palvelutarpeen lisääntymisen aiheuttamaa kustannusten kasvua ei ole osattu arvioida oikein.

Alijäämät on katettava vuoden 2026 loppuun mennessä. Minun on vaikea uskoa, että tähän päästään Pohjois-Savossakaan, sillä sen verran mittavaksi katettava alijäämä on meillä muodostumassa. Olen samaa mieltä niiden kanssa, joiden mukaan kattamisaikaa pitäisi pidentää esimerkiksi vuoden 2028 loppuun saakka. Yhteistoimintamenettelyt Pohjois-Savossa ja monilla hyvinvointialueilla kertovat taloustilanteen haasteellisuudesta.

Aktiivinen ja asioihin perehtynyt valtuutettu voi vaikuttaa

Kuulen aika ajoin palautetta siitä, että yksittäinen valtuutettu ei voi vaikuttaa asioihin. Oma kokemukseni on, että eri toimielinten jäsenyyden lisäksi myös valtuustoryhmä on valtuutetulle hyvä vaikuttamisen paikka. Valtuustoryhmissähän käydään etukäteen läpi tärkeimpiä asioita, joita hyvinvointialueen eri toimielimissä tullaan myöhemmin käsittelemään.

Valtuutettu voi vaikuttaa ryhmässä muodostettaviin kantoihin olemalla aktiivinen ja perehtymällä asioihin huolellisesti. Valtuustoryhmien keskinäisen yhteistyön tarve on myös tunnistettu, ja sille laaditaan pelisäännöt vielä tämän kauden aikana.

Oma kokemukseni aluevaltuutettuna on reilusti plussan puolella. Olen saanut olla yhdessä muiden kanssa polkaisemassa käyntiin valtavaa uutta palveluorganisaatioita ja vaikuttamassa siihen, miten pohjoissavolaisten terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta edistetään.

Puheenjohtajuus on tuonut siihen oman mielenkiintoisen ja ainutkertaisen lisän. Valtuuston työ on kuitenkin vasta alussa. Seuraavan aluevaltuuston tehtävä on jatkaa siitä, mihin meidän työmme keväällä päättyy.

Hannu Tsupari
Pohjois-Savon hyvinvointialueen aluevaltuuston puheejohtaja

Videovälitteinen etävastaanotto lisää ammattilaisen työn monipuolisuutta ja on asiakkaille joustava tapa saada palvelua

Millainen työkalu on videovälitteinen etävastaanotto aikuisten avokuntoutuksessa, perhepalveluiden puheterapiassa ja työikäisten sosiaalipalveluissa? 

Kysyimme hyvinvointialueen ammattilaisilta Emma Ronkaiselta, Ida Fredrikssonilta, Jenna Onnelalta ja Olga Roitolta, kuinka he hyödyntävät videovastaanottoa osana omaa työtään. 

Emma Ronkainen ja Ida Fredriksson ovat fysioterapeutteja, Jenna Onnela puheterapeutti ja Olga Roitto sosiaalityöntekijä. 

Kuvassa vasemmalta oikealle Jenna Onnela, Ida Fredriksson, Emma Ronkainen ja Olga Roitto.

Fysioterapeuttien vastasynnyttäjien ryhmä

Fysioterapeutit Emma ja Ida hyödyntävät videovälitteistä etävastaanottoa sekä ryhmä- että yksilöohjauksiin. Oli hienoa kuulla, että eri puolilla hyvinvointialuetta työskentelevät ammattilaiset pitävät yhdessä vastasynnyttäjille etäryhmää. 

Ida ja Emma kertovat, että ryhmät ovat olleet todella suosittuja ja niiden jatkoa on jo suunniteltu vuodelle 2025 ja uusia ryhmiäkin on tulossa. 

Emma Ronkainen on pitänyt ryhmien ohjaamisesta etänä. Hän kertoo, että etävastaanotto lisää oman työn monipuolisuutta ja on asiakkaille joustava tapa osallistua palveluun.

Sujuvasti nopeat välitapaamiset

Sosiaalityöntekijä Olga käyttää videovälitteistä etävastaanottoa asiakastyössä, kuten palvelutarpeen arvioinnissa ja säännöllisissä asiakastapaamisissa sekä verkostopalavereissa. 

Olga kertoo, että videovälitteisellä etävastaanotolla pystyy hoitamaan myös sellaisia asioita, mitä lähitapaamisella ei välttämättä pysty. Myös nopeat välitapaamiset onnistuvat sujuvammin ja asioiden vieminen eteenpäin onnistuu helpommin.  

Olga muistuttaa, että kaikkia asioita ei voi hoitaa etänä ja tämä kerrotaan myös asiakkaalle ensimmäisen tapaamisen alussa.

Neuvolaikäisiä asiakkaita

Puheterapeutti Jennan asiakkaat ovat pääsääntöisesti neuvolaikäisiä, ja noin 90 prosenttia hänen asiakastapaamisista tapahtuu etänä.

Jenna kertoo, että videovälitteinen puheterapia on onnistunut todella hyvin. Hän hyödyntää erilaisia pelejä ja tehtäviä, mitkä motivoivat nuoria asiakkaita harjoitteluun. Myös asiakkaiden läheisten kohtaaminen on ollut sujuvaa etänä. 

Jenna työskentelee Oulusta käsin. Hän on todella iloinen, että pystyy työskentelemään etänä ja että hän voi auttaa Pohjois-Savon asiakkaita, jotka tarvitsevat puheterapeuttia. 

Mitä etävastaanotto on tuonut työhön?  

Kaikki neljä ammattilaista listaavat paljon videovälitteisen etävastaanoton etuja. He kertovat, että videovälitteinen etävastaanotto lisää työn joustavuutta ja työn tekeminen monipuolistuu.

Verkostotapaamisten organisoiminen on helpompaa, kun jokainen voi osallistua tapaamiseen omasta paikastaan.

Haastateltavat pitävät etätyötä myös työhyvinvointia tukevana, kun työtä voi tehdä kotoa käsin ilman työmatkoja.

Haastateltavat korostavat, että lähi- ja etätapaaminen antavat erilaisia tapoja ammattilaisille asiakkaan kohtaamiseen. Samalla se laittaa miettimään asiakkaan ohjausta lähi- tai etätapaamisissa. Molemmilla tavoilla ohjaus onnistuu ja on tavallaan samanlaista, mutta kuitenkin eroaa hiukan keinoiltaan. 

Vähemmän peruuntuneita aikoja

Fysioterapeutti Ida Fredriksson on sitä mieltä, että etävastaanoton käytön oppii kokeilemalla ja käyttämällä, ja se soveltuu joustavasti useampaankin tilanteeseen käytettäväksi.

Asiakkaille videovälitteinen etävastaanotto antaa vaihtoehtoja tapaamisille, kun sairastuessa voi halutessaan vaihtaa tapaamisen etävastaanotoksi. Tapaamista ei välttämättä tarvitse unohduksen takia perua, kun saa saman tien otettua yhteyttä. Tämän vuoksi mahdolliset peruuntuvat ajat vähentyvät. 

Haastateltavat kertovat, että asiakkaat ovat itse toivoneet etävastaanottoa. Videovälitteisellä etävastaanotolla asiakassuhteen aloittaminen voi madaltaa kynnystä hoitoon. Ryhmiin osallistuminen on helpompaa, kun ei tarvitse järjestää muuta kuin itsensä paikalle tietokoneen ääreen.

Sosiaalityöntekijä Olga Roitto toivoo, että tulevaisuudessa mahdollisimman moni uskaltaisi kokeilla etävastaanottoa ja ymmärtäisi sen hyödyt niin asiakkaana kuin ammattilaisena.

Talvisin etäterveisin!

Projektikoordinaattori Marjo Rosvall ja projektisuunnittelija Anna-Miia Niskanen 

Sosiaalialan vaikuttavuusosaamista kehittämässä

- On epäeettistä tehdä sote-alan työtä, joka ei ole vaikuttavaa.

Näin vahvasti lausui professori Marja Vaarama Itä-Suomen yliopiston jatko-opiskelijoiden Vaikuttavuus-kurssilla kahdeksan vuotta sitten. Edelleen hän jatkoi:

- Usein sanotaan, että sosiaalialalla vaikuttavuuden mittaaminen on vaikeaa, mutta sen taakse ei pidä mennä, vaan silti vaikuttavuutta täytyy mitata.

Tuolloin sosiaalialan työntekijät puhuivat usein, että sosiaalialan työ on kohtaamista ‒ vaikuttavuus käsitteenä nähtiin usein vaikeana, eikä nähty yhteyttä sosiaalialan työn ja mittaamisen välillä.

Vaikuttavuudesta puhutaan Suomessa nykyisin yhä enemmän. Itä-Suomen yliopistossa on perustettu Vaikuttavuuden talo. Sosiaali- ja terveysalan vaikuttavuuskeskusta on edistetty hanketyönä Pirkanmaan hyvinvointialueen koordinoimana yhteistyössä Pohjois-Savon, Pohjois-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueiden sekä HUS-yhtymän kanssa.

Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama tutkimushanke Paljon palveluita käyttävien palveluketjun vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus (PALVA, 2024–2025) on tuomassa kortensa kekoon vaikuttavuuden tutkimiseen. Osatutkimuksen 4 tarkoituksena on saada kokonaiskuvaa sosiaalihuollon alalla käytettävistä mittareista sekä sosiaalihuollon eri toimijoiden kokemuksista ja näkemyksistä mittareiden käytössä Itä-Suomen yhteistyöalueella (YTA). Tavoitteena on testata sekä kehittää vaikuttavuusmittareita asiakasryhmään kohdistettavien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden arvioimiseksi.

Laadullisessa tutkimusosiossa haastatellaan sosiaalihuollon henkilöstöä YTA:n hyvinvointialueilta mittaamisesta ja mittareiden käyttöön liittyvistä asioista. Myös ICT-asiantuntijoita haastatellaan. Työpajoissa arvioidaan muun muassa digitaalisesti käytettävän 3X10D-elämäntilannemittarin sopivuutta sosiaalialan asiakastyöhön. Lisäksi samaa mittaria arvioidaan terveyssosiaalityön kontekstissa.

Vaikuttavan asiakastyön kehittämiseksi hyvinvointialueilla tarvitaan lisää tietoa siitä, miten mittareita hyödynnetään tällä hetkellä ja miten niitä voitaisiin hyödyntää aktiivisemmin tulevaisuudessa osana asiakastyötä. Tutkimusosiomme kohdentuu juuri tähän. Näin toiminta asiakastyössä ei ole vain ”mutu”-pohjaista.

Tässäkin asiassa ‒ kuten asioissa yleensäkin ‒ sosiaalialan toimintaympäristöissä voi lähteä pienesti liikkeelle, eikä koko maailmaa tarvitse syleillä kerralla. Tärkeää on ottaa vaikuttavuuden teema puheeksi, hankkia yhteistä ymmärrystä siitä, mitä vaikuttavuus kaiken kaikkiaan on, ja mitä vaikuttavuus kussakin työympäristössä omien asiakkaiden kohdalla voisi olla. Tähän tarvitaan usein koulutusta tai valmennusta, mutta erityisesti dialogista keskustelua ja reflektointia: yhteisen ymmärryksen luomista asioista ja toimintatavoista, yhteistä kehittämistä.

Otetaan vaikuttavuutta pala palalta haltuun – tule mukaan!

Sointu Riekkinen-Tuovinen
YTT, Tutkija, PALVA-hanke
Hyvinvointipalvelujen tutkimuskeskus, Pohjois-Savon hyvinvointialue

Blogi on alunperin julkaistu Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen internetsivuilla 6.11.2024.

Kokonaisuudessaan PALVA-hankkeen osatutkimuksessa 4 työskentelevät:

• Tomi Mäki-Opas, erityisasiantuntija/Pohjois-Savon hyvinvointialue ja professori/ Itä-Suomen yliopisto; osatutkimuksen 4 ja koko PALVA-hankkeen johtaja
• Sointu Riekkinen-Tuovinen, YTT/sostt, tutkija, Pohjois-Savon hyvinvointialue
• Henna Harju, YTM, asiantuntija, Diak
• Sakari Kainulainen, YTT, dosentti, Diak
• Tarja Kauppila, YTT, johtaja, ISO
• Sointu Möller, YTL, johtaja, KOSKE/Keski-Suomen hyvinvointialue
• Kalle Saarinen, FM, YTK, väitöskirjatutkija, Pohjois-Savon hyvinvointialue/Itä-Suomen yliopisto

Sosiaalityöntekijä vai tutkija – vai yhtä aikaa molemmat?

Sosiaalityön erikoistumisopintojeni loppuvaiheessa opiskelupalaverissa pohdiskelin sivulauseessa ääneen, olisikohan mitenkään mahdollista yhdistää tutkimustyötä ja virkatyötäni työikäisten sosiaalipalveluissa. Tähän asti töiden yhdistäminen oli näyttäytynyt mahdottomalta. En tiedä, mitä oikein tapahtui, mutta kohta huomasin olevani mukana hyvinvointialueen työikäisten sosiaalipalvelujen ja sosiaalialan tutkimuskeskuksen sekä Itä-Suomen yliopiston kanssa muotoilemassa uudenlaista sosiaalityötä ja tutkimusta yhdistävää työnkuvaa – itselleni.

Olen tammikuusta alkaen tehnyt puolet työajasta sosiaalityöntekijän ja tiimivastaavan töitä työikäisten sosiaalipalveluissa ja puolet tutkijan töitä sosiaalipalvelujen tutkimuskeskuksessa. Toimin tutkijana Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa (VAPAA)-VTR-hankkeessa. Hankkeessa kehitetään Pohjois-Savon hyvinvointialueelle yhteistä sosiaalityön toimintamallia vapautuvan vangin asiakkaan rikollisuudesta irrottautumisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen tueksi.

Millaista työni sitten on ollut? 

Joka toinen viikko teen tiimivastaavan työtehtäviä sekä sosiaalityön asiakastyötä aikuisten tiimissä 30–64-vuotiaiden asiakkaiden parissa. Joka toinen viikko teen tutkijan töitä. Tutkijan työni on ollut asiakirja-analyysin tekemistä, toimintamallien etsimistä, kyselytutkimuksen tekemistä ja tulosten analysointia, artikkelin kirjoittamista ja oman väitöskirjatutkimuksen aloittamista. Minusta tuntui parin ensimmäisen kuukauden ajan tutkijan työssä, että ”I don’t speak tutkijaa”, mutta nyt vajaan vuoden työtä tehtyäni, ehkä puhun sitä jo muutaman sanan. 

Vaikka työt ovat hyvin erilaisia, molemmat ovat mielenkiintoisia ja täydentävät toisiansa. Tutkijana olen saanut perehtyä vapautuvat vangit-aiheeseen monesta näkökulmasta. Olen myös päässyt keskustelemaan muiden tutkijoiden kanssa ja oppimaan tutkimuksen tekemistä. Virkatyössäni huomaan miettiväni usein hyvinvointialueen rakenteita, palveluiden järjestämistä, verkostotyön merkitystä sekä asiakasprosesseja tutkimustyöstä saamieni tietojen kautta. Mielestäni oma kokemukseni käytännön sosiaalityöstä tukee tutkimuksen tekoa ja tutkimusten soveltamista ja päinvastoin. Pidän tärkeänä, että tutkimustietoa käydään läpi ja hyödynnetään käytännön sosiaalityössä, mitä meidän työyhteisössämme on tehty kesästä 2023 alkaen. 

Töiden yhdistäminen vaatii minulta ensisijaisesti joustavuutta, mutta se vaatii sitä myös kollegoilta, esihenkilöiltä, koko työyhteisöltä ja asiakkailta. Kiitos teille siitä. Itseltäni tämä vaatii molemmissa töissä suunnitelmallista työotetta, tahtoa, paineensietokykyä ja kykyä kalenteroida, jotta ehdin ja pystyn tekemään kaikki minulle kuuluvat työt.

Sosiaalityön käytännön ja tutkimuksen yhdistäminen on tuonut minulle uutta kiinnostusta ja sisältöä sosiaalityöhön näin 20 vuoden sosiaalityössä toimimisen jälkeen. Tämä työmalli on lisännyt työhöni monipuolisuutta, vaihtelua ja mielekkyyttä ja avannut mahdollisuuden jatko-opintoihin.
Kollegani kysyi minulta, suosittelisinko minä sosiaalityöntekijälle käytännön ja tutkimustyön yhdistämistä ja jatko-opintoja. 
-  Ehdottomasti, minä vastasin.

Kirjoittaja:
Katja Surakka                                                
Sosiaalityöntekijä, tiimivastaava, YTM, Erikoissosiaalityöntekijä (hyvinvointipalvelut)
Yleiset palvelut / Työikäisten sosiaalipalveluiden palveluyksikkö / Kuopio

Tutkija, YTM, Erikoissosiaalityöntekijä (hyvinvointipalvelut)
Sosiaalipalvelujen tutkimuskeskus

Monitoimijainen sosiaalityö vankilasta vapautuvan tukena digitalisoituvassa yhteiskunnassa (VAPAA-hanke) - UEFConnect

katja.surakka (at) pshyvinvointialue.fi
p. 044 7186056 
Pohjois-Savon hyvinvointialue