Kysymyksiä ja vastauksia palvelujärjestelmän uudistamisesta

Ei haluta. Kaikki alueen asukkaat ja sijainnit ovat tärkeitä. Luonnoksissa on suunnitelmat, miten eri paikkakuntien asukkaiden palvelutarpeeseen vastataan. Esim. laajimmassa skenaariovaihtoehdossa on sote-toimipiste jokaisen kunnan alueella. Henkilökunta ja suurin osa alueen väestöstä on keskittymässä viitostien varrelle, joten palvelurakenteen muutos seuraa näitä muutoksia. Isommista keskuksista paikallisiin työskentelypisteisiin liikkuva henkilöstö mahdollistaa palveluiden turvaamisen jatkossakin eri aluille. Tämä mahdollistaa henkilökunnalle laajemman kollegiaalisen tuen ja toisilta oppimisen työyhteisön sisällä. Lisäksi digitaalisia palveluja kehittämällä ja lisäämällä halutaan tarjota eri alueiden asukkaille tasavertaisempi mahdollisuus päästä palveluihin henkilökunnan asuin- ja työskentelypaikasta riippumatta. Kaikille asiakkaille tai kaikkiin asiointiin tai vaivoihin digipalvelut eivät sovellu, mutta digipalveluilla voidaan ohjata osa asioinnista sähköiseksi, jolloin vapautuu vastaanottoaikoja niitä tarvitseville.

Talouden osalta lain mukaan alijäämä on katettava vuoden 2026 loppuun mennessä. Valtionvarainministeriö ei ole muuttamassa talouden ohjauksen lakeja, joten tämä sitoo hyvinvointialuetta. Vuodelta 2023 alijäämää kertyi -62 miljoonaa euroa ja 2024 talousarvio pohjautuu -37 miljoonan euron alijäämään, eli tällä hetkellä tiedossa vajaat 100 miljoonan euron alijäämän kattamisvelvollisuus. Tämä merkitsee kolmen vuoden tasajaolla noin 30-35 miljoonan euron säästövelvoitetta, siten että 2026 lopussa nämä alijämät on katettu.  Kun otetaan huomioon talouden kehitykseen liittyvät hinnanmuutokset sekä palvelutarpeen muutokset, on säästötavoite noin 40 miljoona euroa/vuosi.  Jos emme pysty tähän, arvioi valtionvarainministeriö mm. arviointimenettelyyn ryhtymistä, mikä merkitsee valtion tiukempaa ohjausta talouden tervehdyttämiseksi luonnollisesti hyvinvointialueen kanssa yhteistyössä. Valtio on myös edellyttänyt hyvinvointialueelta tuottavuus- ja taloudellisuusohjelmaa, joka on parhaillaan menossa ja johon tuleva uudistuskin tulee vaikuttamaan.

Keskeinen teema on tunnistaa ikääntyneiden avun tarve varhaisemmin ja löytää verkostojen avulla asiakkaalle sopivat tuet muodot. Asiaa edistetään geriatrisen poliklinikan ja asiakasohjauksen kehittämisen kautta. Geriatrisen poliklinikan uudenlainen matalan kynnyksen moniammatillinen toiminta tekee yhteistyötä myös mm. muun hyvinvointia edistävän toiminnan kanssa. Jos asiakas on päivystyksessä, osastopalveluissa tai iäkkäiden palveluissa, keskeistä on kuntouttaminen ja jäljellä olevien voimavarojen hyödyntäminen. Asian edistetään tässä vaiheessa kehittämistyön avulla, resurssitarpeet tarkentuvat vuoden 2024 aikana. Olennaista onnistumisen kannalta on kyvykkyys pystyä muokkaamaan omaa toimintaa asiakkaan tarveperusteiseen toimintaan yhdessä tavalla, joka johtaa asiakkaan parempaan arjessa pärjäämiseen.

Työ ei sinällään häviä kotikunnan alueelta vaan se saa uusia muotoja. Esimerkisi palvelua alueen asukkaille tarjotaan liikkuvilla palveluilla, jolloin henkilöstömme liikkuisi paikallisen palvelutarpeen mukaan eri toimipisteillemme. Lisäksi kehitämme liikkuvaa sairaalatoimintaa kotiin tarjottavana palveluna. Uudenlaiset etä- ja digipalvelut asiakkaillemme tulevat lisääntymään ja mahdollistavat eri ammattiryhmille etätyön, vaikka kotoa käsin. Uusilla palvelumuodoilla tavalla pyrimme vastaamaan paikalliseen asukkaiden palvelutarpeeseen sekä turvaamaan henkilöstön riittävyyden. Toivomme, että myös tällainen uudenlainen työ voisi kiinnostaa. Muilla hyvinvointialueilla on hyviä kokemuksia lähi- ja etätyön lisäämisestä ja tarkastelemme näitä digitaalisen työn lisääntyessä.

Liikkuvaa sairaalaa on suunnittelemassa moniammatillinen työryhmä, jossa on mm. hoitajia ja lääkäreitä. Suunnittelu jatkuu, ja siinä hyödynnetään myös Kotisairaala 2.0-ryhmän työtä sekä muilta alueilta kerättyjä kokemuksia.

Kaikkea asiointia ei siirretä digitaaliseksi, mutta digi- ja etäasiointia ja palveluja lisätään nykyisestä merkittävästi. Pohjois-Savon hyvinvointialueella ei ole vielä kovin paljoa käytössä etä- tai digipalveluja, joten potentiaalia palvelujen lisäämiselle ja etäasioinnin kasvattamiselle on. Kun lisätään etä/digiasioinnin mahdollisuutta heille, keille se sopii, vapautetaan aikoja läsnätapaamisista heille, ketkä sitä tarvitsevat.

Palvelujärjestelmän uudistuksen suunnittelussa tarkastellaan kokonaisuutta koko Pohjois-Savon hyvinvointialueen laajuisesti, niin asukkaiden kuin henkilökunnan näkökulmasta. Palveluverkon suunnitelussa on tarkasteltu miten väestömäärä ja ikäryhmät eri alueilla kehittyvät tulevaisuudessa ja miten tämä vaikuttaa alueiden palvelutarpeeseen, sekä miten palvelut ovat saavutettavissa koko hyvinvointialueen laajuisesti.

Kaikki ajomatkat palvelupaikkoihin on tuotettu karttasovelluksen avulla, joka on vastaava kuin esimerkiksi Googlemaps. Ajomatka on tiereitiöstöä pitkin nopeusrajoitukset huomioiden. Eli ei linnuntietä-mittauksia vaan normaaleja ajoaikojen ja matkojen mittauksia. Näitä sovelluksia käytetään kaikilla hyvinvointialueilla palveluiden saavutettavuuden kartoittamiseksi.

On totta, että Pohjois-Savon eri aluiella asuu tietty määrä asukkaita, joilla on yli 30 minuutin ajomatka, eli saavutettavuus palvelupisteeseen. Näiden asukkaiden lukumäärä on kuitenkin sen verran pieni, että se pyöristyy kartoissa tilastollisesti sataan prosenttiin.

Julkisen liikenteen saavutettavuus on huonontunut viimeisten vuosien aikana niin meidän alueella kuin valtakunnallisestikin, ja se on todella harmillista. Kunnat järjestävät PALI-liikennettä, joka on tavallaan kutsu-liikennepalvelu ja tietyt asiakasryhmät voivat sitä myös hyödyntää. Järjestöt ja vapaaehtoiset ovat organisoineet myös kimppakyytejä. Osalle voi jäädä vaihtoehdoksi taksi.

Kotisairaalatoimintaa on ollut Pohjois-Savon alueella käytössä jo useamman vuoden ajan mm. Ylä-Savon ja Kuopion alueilla, joten tämä ei ole aivan uusi toimintamalli. Liikkuvan sairaalan toimintaa tullaan laajentamaan merkittävästi koko hyvinvointialueen laajuiseksi toiminnaksi. Liikkuvan sairaalan kustannukset ovat edullisemmat mm. verrattuna normaaliin osastohoitoon, koska osastopäivän kustannuksia ei synny. Liikkuvan sairaalan käyntihinta tai päivähinta muodostuu edullisemmaksi, koska hoito tapahtuu kotona.  Nykyiseen kotisairaalatoimintaan ovat asiakkaat olleet todella tyytyväisiä ja tätä mallia jatkokehitetään palvelujärjestelmän uudistuksessa.

Liikkuvan palvelun toimintasädettä tulee arvioida kriittisesti muun muassa etäisyyksien, matkaan käytettyjen aikojen ja teiden kunnon kautta. Liikkuvien palveluiden järkevä toimintasäde pitää arvioida paikkakuntakohtaisesti, mm. vesistöjen johdosta suora matka kartalla voi olla hyvin eri kuin konkreettinen ajomatka. Liikkuvan sairaalan toimintamalleja on kuitenkin useita eri puolilla Suomea ja omien kokemusten pohjalta Ylä-Savon ja Kuopion osalta löydämme varmasti sellaisen toimintasäteen, jossa yhdistyy toiminnan tehokkuus ja asiakkaalle toimiva palvelumuoto. Tarpeettomaan ajamiseen ei ole tarkoituksenmukaista sitoa henkilöstöä. 

Yleisesti ottaen joko tietokoneen, tabletin tai älypuhelimen käyttöön on saanut jo usean vuoden ajan opastusta mm. järjestöiltä ja kansalaisopistoilta.  Kohdennettua opastusta hyvinvointialueen digipalveluihin on varmasti syytä huomioida vielä paremmin ja otamme tämän hyvän kysymyksen myös tuonne valmistelun piiriin sekä ikääntyneiden palveluihin vinkiksi.

Alustaratkaisu on vielä suunnitteluvaiheessa, mutta seuraavia palveluita on suunniteltu:  

• Oma- ja itsehoito
• Terveysneuvonta
• Kuntoutusohjeet
• Mittaukset ja seurannat, kuten verenpaine, verensokeri
• Oirekartoitukset ja kyselyt (hoidon- tai palveluntarpeen arviointi)
• Reseptien uusinnat
• Yhteydenottopyynnöt, ajanvaraukset ja –peruutukset
• Hoitotarvike- ja välinetilaukset
• Sähköiset lomakkeet
• Avunpyyntö- ja huoli-ilmoitukset
• Chatit, videovastaanotot ja –tapaamiset,
• Etähoito ja pitkäaikaisten hoitojen seuranta (digihoitopolut)
• Ammattilaisten välinen etäkonsultointi esim. videoyhteydellä

Digipalveluiden tavoiteprosentit ovat varsin samankaltaisia kuin Suomessa yleisesti, ehkä meillä jopa hieman varovaisemmatkin. On aivan totta, että digipalvelut eivät kaikille sovi, ja sen vuoksi jatkossakin on perinteisiä ns. kivijalkapalveluita läsnävastaanottoina ja -tapaamisina edelleen laajasti saatavilla. Toisaalta tarjoamalla palveluita diginä heille, keille se sopii, vapautetaan läsnäaikoja niitä tarvitseville tai sellaiseen asiointiin, johon digi ei sovi.

Valinnanvapaus mahdollistaa sen, että hyvinvointialueen resurssit, kuten henkilöstö, voidaan suunnitella ja kohdentaa koko Pohjois-Savon alueen käyttöön. Valinnanvapaudella tarkoitetaan sitä, että kukin voi valita asiointipisteensä vapaasti, joko sen lähimmän oman paikkakunnan pisteen tai jonkun muun toimipisteen.  Koska olemme yksi organisaatio, on perusteltua, että myös asiakkaat voivat vapaasti valita, missä asioivat kuntarajoista riippumatta.  Aina on myös se pieni asiakasryhmä, joka asuu kauempana. Palveluverkon peittävyystarkastelussa on pohjalla väestön asuinpaikka ja myös väestön ikä, eli näemme, missä asuu iäkkäitä tai esim. koulu- ja työikäisiä. Peittävyydet ajoaikoina ovat suurelta osin varsin hyvät. Nykyisetkään kuntapohjaiset toimipisteet eivät ole olleet täysin kaikkien saavutettavissa.

Henkilöstön saatavuuden vaikeudet edellyttävät myös muita keinoja. Palveluseteli on ollut jo aiemmissa kuntaorganisaatioissa käytössä ja myös hyvinvointialueella monissa palveluissa. Tarvittaessa se on laajennettavissa. 

Omalääkäri-järjestelmä on tällä hetkellä paljon keskustelussa ja sitä on otettu jo joillakin alueilla käyttöön.  Varmasti myös meillä mietitään erilaisia malleja, mikä tänne sopisi. Tästä ei ole tehty vielä mitään linjauksia.

Julkisina palveluina hyvinvointialueen palvelut ovat tarkoitettu koko väestön käyttöön.

Kiireellinen vastaanotto on suunniteltu toteutettavan sote-keskuksissa sekä Juankosken ja Suonenjoen sote-asemilla. Saavutettavuuskartta näiden kiireellisten palveluiden osalta on tulossa osaksi valmistelun aineistoa kevään aikana.

Hankesuunnitelmassa on avattu toimintamallia tarkemmin, mutta tausta-ajatuksena on, että omatiimi varmistaa hoidon jatkuvuuden, mikäli pitkäaikaissairaan, monisairaan tai paljon palveluita tarvitsevan henkilön omalääkäri tai omahoitaja ei ole paikalla (esim. lomat) tai vastaanottoajat siirtyisivät asiakkaan näkökulmasta liian pitkälle. Omatyöntekijä priorisoidaan aina, mikäli mahdollista. Hankesuunnitelmaa kirjoitettaessa on perehdytty tutkimustietoon, mutta omatiimi -mallissa on haluttu huomioida myös tiimin antama työyhteisön tuki eri työntekijöille.

Palvelujärjestelmän uudistamisella pyritään vastaamaan henkilöstön riittävyyden haasteisiin. Jonotilanteet palveluihin kertovat mm. näistä haasteista.

Periaatteessa se lainsäädäntö, mikä aiemmin koski kunnan asukasta, koskee samalla lailla hyvinvointialueen asukasta ja esim. matkalla sairastuessa voi hakeutua paikalliseen sote-/terveyskeskukseen. Tämä koskee äkillistä sairastumista.  Asiakkaan valinnanvapaus erikoisairaanhoidossa on sama, kuin aiemminkin. 

Tämä haaste on tunnistettu läpileikkaavana osaamisen vajeena. Vastaanottokokonaisuuden osiossa hyvinvointipiste-mallissa on ylätasolla hahmoteltu läheisempää yhteistyötä mm. kunnan, yritysten, järjestöjen, sote-toimijoiden jne. välillä. Hyvinvointipiste on kuitenkin vielä tällä hetkellä ehdotettu palvelun toteuttamistapa ja odottelemme poliittisen päätöksentekoprosessin lopputulosta.

Koko järjestelmän uudistamisella on tarkoitus kohdentaa työpanos sinne, missä palvelutarve on keskeinen ja missä se kasvaa.  Koska henkilöstön kokonaismäärä ei ole tulevaisuudessa lisääntymässä, pyritään työtä muotouttamaan uudelleen ja mm. kohdistamaan kotihoitoon.

Tavoite on pitää hoitojaksot mahdollisimman lyhyinä ja hoidollisesti aktiivisina, jolloin vierailutarve ei muodostu niin merkittäväksi. Milloin sairaalatasoinen hoito on turvallisesti toteutettavissa kotona, pyritään se toteuttamaan tutussa kotiympäristössä. Myös liikkuvan sairaalan toimintaa kehitetään.

Odottamisen ja jonottamisen kokonaisuuden minimointi on osa tätä kokonaisratkaisua. Nykyisellään noin 160 henkilöä on vuodeosastoilla jonoissa, ja tämän verran on ehdotettu vähennettävän paikkoja. Eli nykyiset paikat tulisi saada oikeaan käyttöön ja tarpeeseen, ei niin, että osastopaikat ovat jatkoa odottavilla. Lisäksi kehitetään liikkuvan sairaalan toimintaa asiakkaan kotiin tuotavana sairaalatasoisena palveluna.

Yksityisellä palvelutuotannolla on jatkossakin tärkeä rooli hyvinvointialueen palveluiden toteuttamisessa.

Osana valmistelua on tehty kattava kiinteistöselvitys, jossa yhdenmukaisilla kriteereillä on arvioitu rakennuksia. Tilaintegraatiota on keskusteluissa käsitelty mm. toiminnan näkökulmasta: mitä hyötyjä työntekijät saisivat, jos he työskentelisivät samoissa tiloissa tai rakennuksessa.