Terveydenhuollon toiminnan arviointitutkimus on haastavaa, mutta tärkeää

Niukentuvat sosiaali- ja terveydenhuollon resurssit pakottavat palvelujen järjestäjät ja toteuttajat miettimään, miten palveluja voitaisiin toteuttaa vaikuttavasti, mutta samanaikaisesti resurssit hyvin huomioiden. Pyrkimys näyttöön perustuvaan terveydenhuollon toteuttamiseen on kasvanut. Näyttöön perustuva terveydenhuolto tarkoittaa sitä, että terveydenhuoltoa koskevassa päätöksenteossa ja toimeenpanossa huomioidaan menetelmien ja toimintatapojen vaikuttavuus, käyttökelpoisuus ja tarkoituksenmukaisuus. Lisäksi on arvioitava niiden merkityksellisyys hoitoa tarvitsevalle ja hänen läheisilleen. Perimmäisenä tavoitteena on turvata potilaiden hyvä hoito ja tasa-arvoinen kohtelu sekä sosiaali- ja terveydenhuollon resurssien oikeanlainen kohdentaminen.

Terveydenhuollossa käytettävien menetelmien vaikuttavuutta tutkitaan interventiotutkimuksissa eli hoitokokeilututkimuksissa ja kultaisena standardina pidetään satunnaistettuja, kontrolloituja tutkimuksia. Niiden pohjalta saatu näyttö antaa vahvan pohjan suositella menetelmän käyttöönottoa osana potilaiden hoitoa. Toimintatapojen vaikuttavuuden tutkiminen on huomattavasti haasteellisempaa, mutta sitäkin tehdään vertaillen uutta toimintatapaa vanhaan malliin. Näissäkin pääasiallisesti pyritään luomaan interventio-kontrolliasetelma ja intervention toteuttaminen suunnitellaan ja määritellään tarkasti. 

Terveydenhuollon arjessa on totuttu mittaamaan tuottavuutta ja tehokkuutta eli sitä miten paljon erilaisia palveluja tuotetaan ja millä resursseilla. Vaikuttavuuden mittaaminen on ollut vähäisempää. Pyrkimyksessä kohti näyttöön perustuvaa terveydenhuoltoa vaikuttavuustavoite on kuitenkin tärkeämpi kuin tuottavuus- tai tehokkuustavoitteet. Kuten edesmennyt terveydenhuoltoa paljon tutkinut ja kehittänyt professori Martti Kekomäki on kirjoituksissaan todennut, tulisi terveydenhuollon menetelmien vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta arvioida, jotta palvelujärjestelmästä tulisi mahdollisimman järkevä.

Miten vaikuttavuutta ja kustannusvaikuttavuutta terveydenhuollossa tulisi sitten tutkia? Voidaanko olettaa, että satunnaistetussa, kontrolloidussa interventiotutkimuksessa saatu vaikuttavuustulos saadaan suoraan toteutumaan terveydenhuollon arjessa? Näin harvoin käy, koska tutkimuspotilaat ovat helposti valikoituneita ja tutkimusolosuhteet usein poikkeavat merkittävästi arkityöstä, siellä käytettävistä resursseista ja myös osaamisesta. Kaikkea terveydenhuollon toimintaa ei myöskään pysty tutkimaan tiukasti määritellyissä tutkimusasetelmissa. Eikä siihen riittäisi kenenkään resurssit eikä aikakaan. Terveydenhuollossa tehdään paljon sellaista, mitä kukaan ei ole koskaan tutkinut millään tavoin. 

Kaivattaisiin siis paljon enemmän vaikuttavuusnäyttöä arkitoiminnasta. Siitä, mitä terveyshyötyä potilaan saama hoito ja muut palvelut tuottavat ja onko se kustannusvaikuttavaa. Arkivaikuttavuudenkin tutkimiseen tarvitaan vertailuasetelmia ja luotettavaa tiedonkeruuta. Lisäksi pitäisi pystyä huomioimaan muiden terveydenhuollon arjessa tapahtuvien asioiden vaikutukset havaittuihin tuloksiin.

Siun soten alueella, Pohjois-Karjalassa, otettiin käyttöön tiimipohjainen palvelumalli perusterveydenhuollossa (PTH) vuonna 2020. Tässä mallissa asiakas ottaa yhteyttä hoitajaan, joka käynnistää palveluprosessin heti ja voi tarvittaessa ohjata asiakkaan muille asiantuntijoille. Tämän uuden palvelumallin vaikutuksia tyypin 2 diabetesta (T2D) sairastaviin potilaisiin arvioitiin hyödyntäen sähköisestä potilastietojärjestelmästä saatuja tietoja (Lamidi ym. 2025). Uusi tiimimalli otettiin käyttöön vain osassa Siun soten alueen terveysasemista ja arviointitutkimuksessa verrattiin potilaiden käyntejä ja hoidon toteutumista tiimimallialueilla ja alueilla, jotka eivät olleet ottaneet uutta toimintatapaa käyttöön.

Tiedot kerättiin Pohjois-Karjalassa asuvista vuoden 2016 jälkeen T2D-diagnoosin saaneista potilaista, jotka olivat elossa ja asuivat edelleen alueella vuonna 2023 (N = 6312). Arviointitutkimuksessa analysoitiin PTH:ssa ja erikoissairaanhoidossa (ESH) tapahtuneita diabetekseen liittyviä yhteydenottoja hoitajiin ja lääkäreihin, sekä ensihoitokontakteja, mittausaktiviteettia ja glykosyloituneen hemoglobiinin (HbA1c) ja matalatiheyksisen lipoproteiinin (LDL) tasoja vuosien 2017 ja 2022 välillä. 

Tiimipohjainen palvelumalli lisäsi T2D:een liittyviä etäyhteydenottoja hoitajiin PTH:ssa muutaman vuoden ajan, mutta ne vähenivät lopulta alle aiemman tason. Muiden yhteydenottojen määrä väheni myös. Palvelumalli ei vaikuttanut hoitotulosten seurantaan eli HbA1c tasojen tai LDL tasojen mittausaktiviteettiin tai niiden hoitotasoon.

Tutkimus siis osoitti, että tiimipohjainen palvelumalli saattaa vähentää T2D-potilaiden terveydenhuollon yhteydenottojen määrää. Se ei kuitenkaan osoittanut, että tiimipohjainen palvelumalli toisi lisää vaikuttavuutta tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden hoitoon, mikäli sitä arvioidaan hyvillä HbA1c tasoilla tai LDL tasoilla. Kustannusvaikuttavuutta ei tässä tutkimuksessa vielä pystytty arvioimaan, mutta analyyseja jatketaan sen arvioimiseksi. On mahdollista, että uudella toimintatavalla on vähemmillä terveydenhuollon kontakteilla pystytty tuottamaan vastaavaa terveyshyötyä kuin aiemmalla toimintamallilla, jolloin jotain taloudellista säästöä on saavutettu.

Varsinaisten tiimimallialueiden ja ei-tiimimallialueiden terveydenhuollon kontakteissa ja hoidon toteutumisessa havaittujen erojen lisäksi tutkimuksessa havaittiin suuria ajassa tapahtuneita muutoksia palvelunkäytössä. Tutkitulle aikavälille ajoittui myös koronapandemia jälkimaininkeineen. Se itsessään aiheutti suuria muutoksia käyntityypeissä. Etäkontaktit lisääntyivät ja vastaanotot vähenivät. Lisäksi Siun soteen perustettiin diabeteksen hoidon osaamiskeskus, joka myös vaikutti potilaiden hoitoon ja siihen, missä kukin potilas ensisijaisesti hoidettiin. On lähes mahdotonta arvioida, vaikuttivatko nämä muut potilaiden hoidossa alueella tapahtuneet muutokset samalla vai eri tavalla eri terveysasemilla. Mutta sellaista terveydenhuollon arki on.  Muuta kehittämistä ja toimintaa ei voi jäädyttää tai poissulkea, ja toimintaan vaikuttavat myös monet terveydenhuollon ulkoiset tekijät. 

Meillä on vielä paljon oppimista terveydenhuollon arkivaikuttavuuden tutkimuksessa. Nykyiset rekisteriaineistot ja niiden saatavuuden parantuminen ovat kuitenkin luoneet sille merkittävän potentiaalin. Meidän pitää silti kehittää potilastietojen tietovarantoja edelleen, jotta saatavissa oleva tieto olisi mahdollisimman monipuolista, kattavaa ja luotettavaa. Lisäksi tulisi pohtia, mitä muuta tietoa tulisi jatkuvasti dokumentoida ja miten sitä tulisi käyttää varsinaisen toimintamallin ulkopuolisten tekijöiden arvioimiseksi. 
 

Tiina Laatikainen
professori
Itä-Suomen yliopisto ja Siun sote

Marja-Leena Lamidi
tilastotutkija
Itä-Suomen yliopisto ja Siun sote

Katja Wikström
erikoistutkija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Siun sote
 

Tutkimus, johon tekstissä viitataan, on osa Paljon palveluita käyttävien palveluketjun vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus (PALVA) -hanketta (2024-2025), joka rahoitetaan Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämästä, EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU). Hanketta hallinnoi Pohjois-Savon hyvinvointialue. 

Lue lisää: Palva-tutkimushanke (pshyvinvointialue.fi)


 

Viitteet:
Lamidi M-L, Wikström K, Tirkkonen H, Rautiainen P, Laaninen M, Laatikainen T. The effect of a team-based service model on treatment processes and outcomes and healthcare usage among people with type 2 diabetes in North Karelia, Finland. Prim Care Diabetes 2025. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/39814629/