Sosiaalityön kansainvälinen päivä tänään 18.3.
Näin heti alkuun: Oikein hyvää kansainvälistä sosiaalityön päivää kaikille hyvinvointialueen sosiaalityöntekijöille, ja kaikille, ketkä tätä blogia lukevatkaan ─ toivottavasti myös monet yhteistyökumppanit ja päättäjätkin!
Sosiaalityö on niin suomalaisittain kuin myös kansainvälisesti sekä oppiaine/tieteenala että käytäntö. Vaikka itsenäisenä oppiaineena se on alkanut esimerkiksi Itä-Suomen yliopistossa (silloinen Kuopion yliopisto) vasta 1990-luvulla, sosiaalityöllä on pitkät perinteet niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Suomessa sosiaalityöntekijän koulutuksena on ylempi korkeakoulututkinto, joka sisältää laaja-alaisesti sosiaali- ja yhteiskuntatieteellisiä opintoja, juridishallinnollisia opintoja, etiikkaa, sekä kieli- ja viestintäopintoja, myös vapaavalintaisesti voi valita sivuaineopintoja. Lisäksi opinnäyte eli pro gradu -tutkielma kuuluu kokonaisuuteen. Valmistuneen sosiaalityöntekijän on haettava rekisteröinti Valvirasta, jotta voi toimia laillistettuna sosiaalityöntekijänä. Kaikkialla maailmassa koulutus ei ole näin korkea ja monipuolinen; voimme olla siis ylpeitä suomalaisesta sosiaalityön maisterikoulutuksesta.
Sosiaalityö omaa tietyn yhteisen teoria- ja tietoperustan, mutta sosiaalityötä on monenlaista: on sosiaalihuollossa tehtävä sosiaalityö eri toimialoineen tai asiakasryhmineen (esim. sosiaalityö työikäisten, ikäihmisten tai vammaisten parissa, perhesosiaalityö ja lastensuojelu), mutta on myös terveyssosiaalityö sekä muun muassa puolustusvoimissa, vankiloissa ja kouluissa tehtävä sosiaalityö. Nämä työn eri alueet vaativat yhteisen perustan päälle tulevaa, spesifiä osaamista, mikä kehittyy ja lisääntyy juuri kyseessä olevalla alueella työskenneltäessä (vrt. lääketieteen eri osa-alueet).
Joskus kuulee joidenkin henkilöiden, jopa itse sosiaalityöntekijöiden tai muiden sosiaalialan toimijoiden, arvottavan erityisesti jonkin tietyn työalueen tärkeyttä. Monesti olen esimerkiksi kuullut, että erityisesti sosiaalihuollossa tehtävää sosiaalityötä pidetään tärkeänä juuri sen päätösvallan vuoksi. Tämä on hyvin eriskummallinen ajatus. Sosiaalityö on sisällöltään niin paljon muutakin kuin hallintopäätöksiä. Se on monenlaista asiantuntijatyötä: vaativia elämäntilanne- ja muita arviointeja, psykososiaalista tukemista ja työskentelyä asiakkaan kanssa usein ihmiselämän haastavimmissa ja vaikeimmissa tilanteissa (kuoleman lähestyminen, vakava sairaus tai vammautuminen, asunnottomuus, addiktiot, kaltoinkohtelun tai väkivallan uhriksi joutuminen, työttömyys, rahattomuus, näköalattomuus jne.). Se on asiakkaan osallisuuden ja voimaantumisen tukemista, moniammatillista ja monialaista yhteistyötä asiakkaiden hyväksi ja monenlaista muuta.
Itse ajattelen, että kaikki sosiaalityön osa-alueet ja kontekstit ovat yhtä arvokkaita. On erilaisia ja eri-ikäisiä asiakkaita erilaisine tarpeineen, jolloin eri alueiden erityisosaamista ‒ siis erilaista sosiaalityötä ‒ tarvitaan. Sosiaalityöntekijän ammatti ja työ on varsinainen näköalapaikka: Voin ihan käsi sydämellä todeta, että harvassa ammatissa pystyy näkemään sen ihmiselämän kirjon, mitä sosiaalityössä näkee ja kokee.
Olkaamme ylpeitä sosiaalityön laaja-alaisesta ja monimuotoisesta työstä ja osaamisesta; sosiaalityö ja sosiaalityöntekijät ovat päivänsä ansainneet!
Sointu Riekkinen-Tuovinen
YTT, tutkija, laillistettu sosiaalityöntekijä