Puhutaanko päihteistä – ja vanhemmuudesta?

Ehkäisevän päihdetyön viikon, jota vietetään kuluvana vuonna 3.-9.11.2025, teemana on riippuvuuden puheeksiotto. Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston keskeinen viesti on varhaisen puheeksioton tärkeys ja sen merkitys riippuvuuden kehittymisen ehkäisemisessä. Teema muistuttaa meitä siitä, ettei riippuvuus katoa vaikenemalla tai sen syntyä ehkäistä odottamalla “itsestään ratkeamista”. Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa haluamme osallistua keskusteluun aiheen äärellä vanhemmuuden näkökulmasta. Toisaalta koemme tärkeäksi tarkastella päihteistä ja riippuvuudesta puhumista tavalla, joka tukee sekä asiakasta että ammattilaista ja samalla heidän yhteistyösuhdettaan.

Päihteiden käyttö ja sen puheeksi ottaminen voi herättää ammattilaisissakin vaikeita tunteita – erityisesti silloin, kun päihteitä käyttävä on vanhempi. Asiakas saattaa kokea puhumista estävää pelkoa ja häpeää. Ammattilainen taas riittämättömyyttä, joka voi johtaa aiheen ohittamiseen tai vahvistaa tarkoittamattaan stigmaa, vaikka pyrkimys olisikin auttaa. Voiko ammattilaisen oma neuvottomuus tai muu vaikea tunne johtaa muualle ohjaavuuteen ja lisätä palveluiden siiloutumista? Voisiko käydä niin, että häviäjä on asiakas, mutta ei sen enempää voittaja ole ammattilainen, organisaatio tai yhteiskunta? Olisiko tilanteelle tehtävissä jotakin?

Toimijuus tarvitsee tuekseen toisia

Yksin selviytymisen eetos on yksi suurimmista haasteista päihteidenkäyttöön kytkeytyvien kipukohtien äärellä. Sekä asiakas että ammattilainen tarvitsevat tueksi toisia – ei tekemään puolesta, vaan kuulemaan, tukemaan ja vahvistamaan toimijuutta. Päihteiden käytön vähentämiseen tai lopettamiseen pyrkivä tarvitsee avukseen yleensä muita, vaikka tekeekin suurimman työn itse. Ammattilainen tarvitsee muita, vaikka ei teekään suurinta työtä. Tässä piilee paradoksi: Selviytyäksemme tarvitsemme muita, emme tekemään puolestamme –vaan tullaksemme kuulluiksi ja ymmärretyiksi ja tehdäksemme siten tilaa toimijuudelle.

Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa olemme huomanneet, että yhteistyö ei synny itsestään. Saatamme puhua samasta asiasta, emmekä silti tavoita toistemme ajatuksia. Moniammatillista “päihdepuhetta” tulee harjoitella, jotta pääsemme samalle taajuudelle ja asiakaskin kokisi osallisuutta. Yhteinen kieli ja ymmärrys syntyvät vain vuorovaikutuksessa tapahtuvan kuvailun kautta. Yhteinen kieli, sen rohkea etsiminen on avain myös päihdekäytön puheeksiottoon niin asiakkaan, kuin moniammatillisen toimijajoukon kesken. Rakentavan “päihdepuheen” kieli harjaantuu puhumalla, yhteinen ymmärrys kuuntelemalla ja jakamalla. 

Vanhemmuuden taitoja voi oppia ja vahvistaa

Joskus voi olla vaikeaa nähdä vanhemmuutta päihteiden takaa. Voiko olla riittävää vanhemmuutta, vaikka siihen liittyisi päihteidenkäyttöä? Yhtä oikeaa vastausta ei ole – se löytyy yhdessä yksilön ja perheen tilannetta tutkien ja kuunnellen. Vanhemmuutta kannattaa tarkastella ennen kaikkea lapsen näkökulmasta. Pitkäaikainen päihteidenkäyttö vaikuttaa vanhemman tunteiden säätelyyn, arjen hallintaan ja vuorovaikutukseen, ja sitä kautta lapsen kehitykseen. On kuitenkin muistettava, että vanhemmuus on taito, jossa voi kehittyä. Taitoja voi oppia ja vahvistaa oikeanlaisella tuella. Vanhemmuutta voi harjoitella, aivan kuten yhteistyötäkin. Vanhemmuuden tukemisen vahvistamiseen tarvitaan moniäänistä vuorovaikutusta, kokemusten jakamista ja toisilta oppimista, joka toimii vastalääkkeenä päihteidenkäyttöön kytkeytyvien vuorovaikutuksellisten sosiaalisten haittojen ja stigman vähentämiseen.

Motivaatio ja muutos vaativat toivoa ja tunnetta omasta pystyvyydestä. Tämä syntyy kuulluksi tulemisen ja osallisuuden kokemuksen kautta. Kun vuorovaikutus toimii, syntyy “hyvän kehä”, joka lisää toivoa ja vahvistaa toimijuutta. Hyvän kehän liikkeen vahvistamiseen kannattaa satsata ammattilaisen ja vaikka kokemusosaajien apua käyttäen. Asiakas tarvitsee ammattilaista tai kokemuskumppania löytääkseen suuntaviivoja, mutta reitin ja ajan hän valitsee itse. Merkityksellistä on asiakkaan ohjaaminen matkan varrella ja se, millaisia välineitä hänelle tarjotaan. Yhtä tarpeellista on, että ammattilaisella on saatavilla tiedollista ja taidollista apua työnsä tueksi. 

Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa tavoitteenamme on vahvistaa moniammatillisen yhteistyön tekemistä ja uudistaa vanhemmuuden tukea lastensuojelussa. Haluamme herättää keskustelua siitä, miten moniammatillinen yhteistyö voi rikastuttaa työn tekemistä, sekä rohkaista puheeksi ottamiseen – tänään ja kaikkina muinakin päivinä.

Anne Lukkarinen & Anne Korhonen

Kirjoittajat toimivat kehittäjinä Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa. Lisätietoa hankkeesta löydät: Matkalla riittävään vanhemmuuteen - Pohjois-Savo

--

Matkalla riittävään vanhemmuuten hanke on Euroopan unionin osarahoittama.