Hyvinvointialuejohtajan blogi: alkuvuosi 2024 jätti jälkeensä monia avoimia kysymyksiä
Pohjois-Savon hyvinvointialueella vuoden 2024 ensimmäisen vuosipuolikkaan toiminnan ja talouden pääaiheiksi nousivat konsernihallinnon muutokset yhteistoimintamenettelyineen, synkkenevä talousennuste ja palvelujärjestelmäuudistuksen päätöksenteko. Välttämättömien uudistusten osalta on kuitenkin edetty hyvin. Näistä kaksi esimerkkiä ovat asiakas- ja potilastietojärjestelmien uudistukset. Hoidon ja palvelujen saatavuuden suhteen on ollut vaikeuksia, joista näkyvimpinä esimerkkeinä ovat olleet valvontaviranomaisten huomautukset leikkausjonoista ja lastensuojelun ongelmallisesta tilanteesta. Hallinnon kehittämisen tarpeista kertoo vakava häiriötilanne palvelukyytien laskutuksessa, jota ei ole saatu kuntoon. Tämä epäonnistuminen vaikuttaa suoraan tuhansien kansalaisten arkeen.
Aluevaltuusto päätti aluehallituksen esityksen mukaisesti palvelujärjestelmäuudistuksesta ja toimeenpano pääsee vauhtiin. Poliittinen päätöksentekokyky oli vahva, päätös historiallinen ja valmisteluprosessi kansalaisten kuulemiskierroksineen erittäin vaativa. Merkittävät linjaukset palveluverkkoon, taloudellisiin ja toiminnallisiin tavoitteisiin, uusiin palvelumuotoihin ja investointeihin näyttävät suunnan 2030-luvun rakenteisiin. Uudistustyö jatkuu perhe- ja vammaispalveluiden sekä erityispalveluiden osalta. Edelleen tärkein tavoite on saada rajallisista resursseista irti mahdollisimman suuri hyvinvointihyöty kansalaisille.
Hyvinvointialueen hallinnon muutosprosessi yhteistoimintaneuvotteluista päätöksenteon rakenteisiin on jatkunut tiiviinä. Edelleen tarvitaan syvemmälle menevää rakenteiden tarkastelua, jotta tukipalvelut saadaan yhtäältä vastaamaan palvelutuotannon tarpeita ja toisaalta tukemaan päätöksentekokykyä. Esihenkilötyön tukeminen, hallinnon keventäminen ja hallinnollisten toimintatapojen kriittinen tarkastelu ovat hallinnon muutosten kärjessä. Tärkeimpien kansallisten kumppanuuksien yhteistyö on jatkunut erinomaisella tasolla. Yhteistoiminta-alueen sopimus on loppusuoralla, yliopistollisten alueiden verkosto tiivistyy edelleen
Tammi-kesäkuun taloudellinen tulos jäi 28,8 miljoonaa euroa miinukselle. Näkymä loppuvuoden osalta on selvästi synkempi. Toimialojen alkuvuoden arviot ovat lähelle 100 miljoonaa euroa miinuksella. Kehitys vastaa kansallista näkymää ja vuoden 2024 alijäämien ennustetaan toteutuvan jopa edellisvuotta suurempina koko maan tasolla. Vuosien 2024–2028 menopaineen ja rahoituksen välisen eron on ennustettu olevan 5,4 miljardia koko maassa. Menopaine ja palkkakulujen kasvupaine yhdessä ovat merkittävästi suurempia kuin riittämätön hyvinvointialueiden indeksin mukainen rahoituksen kasvu. Samanaikaisesti alueiden omavastuuta kasvatetaan, lisäleikkauksia valmistellaan, rahoitusmalli ohjaa rahoitusta kasvukeskuksiin ja alijäämät olisi katettava vuoden 2025 loppuun mennessä. Omilla sopeutustoimillakin on rajansa.
Toteutuman ja ennusteen välisen eron selittävät useat eri tekijät, joiden taloutta heikentävä vaikutus pidemmällä aikavälillä on huolestuttavaa. Palveluiden järjestämisen ja alimitoitetun rahoituksen epäsuhta tullee kasvamaan tiedossa olevilla rahoitusratkaisuilla. Jos alkuvuoden talouden osalta etsii jotain positiivista, niin nostaisin esille saamamme rahoituslain mukaisen kompensaation vuoden 2023 alijäämien kattamiseksi. Positiivista on myös oman toimintamme toimintakulujen ja henkilöstökulujen maltillinen kasvu. Tosin henkilöstökuluihin ovat vaikuttaneet henkilöstön saatavuusongelmat, joita on jouduttu paikkaamaan kalliimmalla vuokratyövoiman ja ostopalvelujen käytöllä. Ostopalvelujen kasvuvauhti on kestämättömällä tasolla ja ongelma on yhteinen kaikilla hyvinvointialueilla. Suunnan muutokseen tarvitaan vähintään yhteistoiminta-alueen laajuisia toimenpiteitä.
Kansallisen tason muutoksista on syytä mainita hyvinvointialueen ohjauksen toisen vaiheen valmistelu ja toimeenpano eli ennakollisen talouden ohjauksen menettely. Valtion taholta on tarkoitus tiivistää niin sanottua ennakollista informaatio-ohjausta. Tarkoitus on toki hyvä: tavoitteena on välttyä varsin raskailta virallisilta arviointimenettelyiltä, jotka pitävät sisällään alueiden yhdistymisselvitykset. Alueilla itselläänkin on kuitenkin syytä olla selvillä, että milloin kyse on epävirallisesta ”pehmeän” vaikuttamisen keinoista, ja milloin virallisesta arviointimenettelystä. Tähän arvioon tarvitaan valtion ja alueiden kanssa jaettu realistinen tilannekuva.
Valtion ohjauksen tulee edistää hyvinvointialueille asetettuja tavoitteita, kuten itsehallinnollisen aseman säilyttämistä ja vahvistamista. Alkuvuoden kansallisten keskustelujen teemana on ollut puuttuva kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon visio ja ylipäätään eduskunnan, ministeriöiden ja hyvinvointialueiden yhteisen tahotilan määrittely. Mitä maan hallitus haluaa hyvinvointialueilta? Mitkä vaikutukset tasapainotusohjelmilla on ollut? Onko tulossa lisäsäästöjä? Miten lainsäädännön muutokset ja palvelureformi etenevät? Avoimia kysymyksiä on edelleen paljon.