Elinluovutus voidaan jatkossa tehdä tietyin edellytyksin verenkierron pysähtymisen ja kuoleman toteamisen jälkeen
Elinsiirto voi olla ainoa parantava hoito pitkälle edenneessä sairaudessa. Elinluovuttajista on kuitenkin jatkuva pula. Aivokuolleiden elinluovuttajien määrä ei riitä kattamaan tarvittavien elinsiirteiden määrää. Sen vuoksi useissa maissa, ja nyt myös Suomessa, on otettu käyttöön mahdollisuus elinluovutukseen verenkierron pysähtymisen ja kuoleman toteamisen jälkeen.
Kuopion yliopistollisessa sairaalassa tämä niin sanottu DCDD-toiminta (Donation After Circulatory Determination of Death) on tarkoitus aloittaa huhtikuussa. Henkilökunnan koulutus ja menetelmän simulaatioharjoitukset ovat käynnissä parhaillaan.
Kuvassa DCDD-toiminnan simulaatioharjoitus Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Sängyllä kuljetetaan simulaatiossa käytettävää nukkea.
DCDD-elinluovuttajaksi voi soveltua tehohoidossa oleva kriittisesti sairas potilas, jolle on tullut palautumaton, vaikea aivovaurio. Tällaisen potilaan tila ei aina kuitenkaan etene aivokuolemaan, mutta potilaan ei ole mahdollista parantua. Tällöin päätös hoidosta luopumisesta tehdään lääketieteellisillä perusteilla usean erikoisalan yhteistyössä.
– KYSissä mahdollisia DCDD-elinluovuttajia on vuodessa arviolta keskimäärin viisi. Aivokuolleita elinluovuttajia on kymmenestä kahteenkymmeneen vuosittain, kertoo elinluovutustoiminnan vastuulääkäri, tehohoidon osaston apulaisylilääkäri Maarit Lång.
– Nämä potilaat tulevat KYSiin koko yliopistosairaalan yhteistoiminta-alueelta Itä- ja Keski-Suomesta.
DCDD-elinluovuttajaksi ei sovellu yli 70-vuotias, vajaakykyinen tai lapsi ilman huoltajan tai vanhempien suostumusta. Myös taustasairaudet voivat estää elinluovutuksen.
Pienikin lisäys elinluovutusten määrässä on kuitenkin merkityksellinen. Yksi elinluovuttaja voi pelastaa usean ihmisen hengen ja päästää raskaista keinomunuaishoidoista kaksi ihmistä. Tällä hetkellä yli kymmenen prosenttia siirtoelintä odottavista menetetään elinsiirtojonoissa.
Luovutettavia elimiä ja kudoksia ovat sydän, keuhkot, maksa, munuainen, haima, suolisto, kasvot, sarveiskalvot, luut, jänteet, iho, sydänläpät ja verisuonet. Kudoksia voidaan käyttää sairauksien, vammojen ja tapaturmien hoitoon. DCDD-toiminnassa keskitytään aluksi munuaisten luovutuksiin.
Eettisyys ja empaattisuus on ensisijaista
DCDD-toimintaa on valmisteltu Suomessa vuodesta 2019. Menetelmään on ottanut myönteisen kannan muun muassa valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE.
Apulaisylilääkäri Maarit Lång korostaa eettisyyttä ja läheisten empaattisen kohtaamisen merkitystä DCDD-toiminnassa. Mitkään toimenpiteet eivät saa aiheuttaa potilaalle kärsimystä tai edesauttaa kuolemaa.
– On ensisijaisen tärkeää pitää erillään päätös hoidosta luopumisesta ja päätös elinluovutuksesta. Elinsiirtokirurgit, jotka päättävät soveltuuko henkilö elinluovuttajaksi, eivät missään vaiheessa osallistu potilaan hoitoon tai päätöksentekoon tehohoidosta luopumisesta, Lång painottaa.
Kuvassa KYSin elinluovutuskoordinaattori Toni Matkaselkä ja apulaisylilääkäri Maarit Lång.
Ammattilaiset keskustelevat läheisten kanssa elinluovutuksesta ja tiedustelevat heiltä potilaan kantaa elin- ja kudosluovutukseen. Luovutukseen ryhdytään yhteisymmärryksessä läheisten kanssa.
Läheiset saavat olla potilaan luona koko hoidosta luopumisen ajan ja jättää jäähyväiset rauhassa. Heistä huolehditaan myös kuoleman toteamisen jälkeen ja tarjotaan tukea.
– KYSissä läheisiä varten paikalla on oma hoitaja, joka jää heidän luokseen, kun vainaja siirretään leikkaussaliin, mainitsee elinluovutuskoordinaattori Toni Matkaselkä.
KYSin lisäksi Suomessa on 20 muuta elinluovutussairaalaa. Kaikki Suomen elinsiirtoleikkaukset tehdään Helsingissä HUSissa, jonka siirtotiimi vastaa elinten irrotusleikkauksesta luovutussairaalassa ja elinsiirteen saajien välittömästä jatkohoidosta HUSissa.