Murupolku
Virtsankarkailuleikkaus, virtsankarkailu, naistentautien palvelut
Virtsankarkailuleikkaus
Nauhaleikkaus
Leikkauksella korjattavaksi sopii vain osa virtsankarkailuoireista. Pakko-oireinen virtsankarkailu ei parane leikkauksella. Sekamuotoisessa virtsankarkailussa voidaan tarvita sekä lääke- että leikkaushoitoa.
Kun virtsankarkailu johtuu virtsaputken tukirakenteiden pettämisestä, on leikkauksesta odotettavissa hyvä tulos, 85–90 % potilaista paranee ponnistusvirtsankarkailusta.
Leikkaus tehdään paikallispuudutuksessa emättimen kautta tukinauhalla eli TVT-O- tai TVT-leikkauksella. Virtsaputken keskikohdan alle asetettava sulamaton nauha vahvistaa virtsaputkea ympäröivää kudosta ja tukee virtsaputkea tilanteissa, joissa virtsalla on taipumusta pyrkiä karkaamaan.
Toimenpide kestää noin 30 minuuttia. Tarvittava kipu- ja muu lääkitys annetaan suonensisäisesti käteen asetetun kanyylin kautta. Toimenpiteessä tehdään kaksi pientä viiltoa (alle 1 cm) alavatsalle häpyluun yläpuolelle tai nivusiin ja kolmas emättimeen. Nauha viedään paikoilleen erikoisinstrumenttien avulla. Yskäisyn aikana verkko asetetaan oikealle kireydelle, jolloin virtsa lakkaa karkaamasta.
Joskus voidaan käyttää Bulkamid-pistoshoitoa, mutta tulokset eivät ole yhtä hyviä kuin nauhaleikkauksissa.
Leikkaus tehdään päiväkirurgisena toimenpiteenä. Kotiutuminen voi tapahtua jo 3–4 tunnin seurannan jälkeen leikkauspäivänä, mikäli virtsaus onnistuu ja kotona on tukihenkilö leikkauksen jälkeen seuraavaan aamuun saakka. Mikäli toipuminen, jäännösvirtsan määrä tai muu syy vaatii, voitte olla yön yli sairaalassa.
Sairausloman pituus on 7 vuorokautta. Raskaita töitä ja voimakasta ponnistelua tulee välttää sairausloman ajan. Poistettavia ompeleita ei jää, eikä jälkitarkastusta yleensä tarvita.
Virtsaaminen ei aina suju normaalisti välittömästi leikkauksen jälkeen. Siinä tapauksessa rakko tyhjennetään kertakatetroinnilla. Joskus katetrointeja tarvitsee jatkaa leikkauksen jälkeen.
Turvallisuus
Virtsanpidätyksen korjaus on hyvin turvallinen leikkaus. Valtaosa haittaseurauksista on lieviä, eivätkä ne olennaisesti pidennä hoitoaikaa tai toipumista. Tavallisimpia ovat leikkausalueen tai -haavan tulehdukset ja verenvuodot, jotka voivat vaatia lääkehoitoa, verensiirtoa tai uutta leikkausta.
Toisinaan virtsaamaan oppiminen saattaa kestää pitempään, poikkeuksellisesti viikkoja. Virtsateiden vauriot ovat mahdollisia ja voivat vaatia erikoishoitoa tai myöhempää korjausta. Pysyvät virtsarakon tyhjentämishäiriöt ovat sangen harvinaisia.
Laskimotukos alaraajoissa on harvinainen. Myös muita hyvin harvinaisia jälkiseurauksia voi olla. Komplikaatioriskiä lisäävät muun muassa ylipaino ja mahdollisesti aiemmin tehdyt leikkaukset.