Pidä itsestäsi huolta

“Ajattelen paljon sitä, mikä tapahtui lapselleni.”

• Miksi näin tapahtuu? Tapahtuman ajatteleminen ja siitä puhuminen erityisesti ensimmäisinä päivinä ja viikkoina on tapamme käsitellä pelottavaa kokemusta.
• Onko tämä ongelma? Nousevatko tapahtumaan liittyvät ajatukset mieleesi silloinkin kun et haluaisi? Häiritsevätkö tai järkyttävätkö ajatukset sinua?

“Olen nähnyt pahoja unia tai painajaisia tapahtuneen jälkeen.”

• Miksi näin tapahtuu? Stressaavissa elämänvaiheissa ajoittaiset painajaiset ovat melko tavallisia.
• Onko tämä ongelma? Häiritsevätkö unet yöunta?

“Olen järkyttynyt tai minulla on fyysisiä oireita (esim. päänsärkyä, mahakipua tai sydämentykytystä), jos jokin muistuttaa minua tapahtuneesta.”

• Miksi näin tapahtuu? Kun jotakin pelottavaa tapahtuu, opimme kohtelemaan siihen liittyviä asioita kuin ne olisivat varoitusmerkkejä. Näkymät, äänet ja jopa tuoksut voivat muistuttaa meitä tapahtuneesta.
• Onko tämä ongelma? Ovatko nämä tuntemukset lähes päivittäisiä? Vaikeuttavatko ne rentoutumistasi tai keskittymistäsi kotona tai työssä?

Uudelleen kokemisen itsehoito

• Keskustele ystäviesi ja perheenjäsentesi kanssa omista kokemuksistasi ja tuntemuksistasi, joita lapsesi loukkaantuminen herättää.
• Opettele selviytymään mieleesi tulvivien tai vaikeiden ajatustesi kanssa pitämällä niistä välillä taukoa - tee jotakin hauskaa tai vietä aikaa ystäviesi kanssa
• Jos lapsen kanssa puhuminen hänen reaktioistaan järkyttää tai huolestuttaa sinua, on äärimmäisen tärkeää löytää kuuntelija myös sinulle.

“En halua puhua tapahtuneesta tai ajatella sitä.”

• Miksi näin tapahtuu? Kaikki tarvitsevat joskus taukoa pelottavan kokemuksen ajattelemisesta tai siitä puhumisesta.
• Onko tämä ongelma? Etkö halua koskaan puhua tapahtuneesta kenenkään kanssa, tai saako siitä puhuminen sinut kokemaan olosi hyvin järkyttyneeksi?

“Haluan pysyä kaukana ihmisistä, paikoista tai asioista, jotka muistuttavat tapahtuneesta.”

• Miksi näin tapahtuu? Pelottavan tapahtuman jälkeen siitä muistuttavat asiat voivat saada meidät ahdistumaan voimakkaasti ja saatamme alkaa vältellä näitä asioita.
• Onko tämä ongelma? Estääkö tapahtumasta muistuttavien asioiden välttäminen ainua tekemästä asioita, joita muuten pystyisit tekemään, tai nauttimasta toiminnoista, vaikka saisitkin itsesi pakotettua tekemään niitä?

“Olen menettänyt kiinnostukseni asioihin, joista aikaisemmin nautin.”

• Miksi näin tapahtuu? Yksi keino selviytyä ylivoimaisten, pelottavien kokemusten kanssa on “sulkea tunteemme pois päältä” hetkeksi.
• Onko tämä ongelma? Onko monia sellaisia toimintoja, joista nautit aikaisemmin, mutta joita sinua ei enää huvita tehdä? Onko olosi tunnetasolla turta suuren osan ajasta?

“Tapahtuman jälkeen minusta on tuntunut, etten halua olla ihmisten kanssa.”

• Miksi näin tapahtuu? Yksi keino selviytyä ylivoimaisten, pelottavien kokemusten kanssa on “sulkea tunteemme pois päältä” hetkeksi ja lakata kokemasta läheisyyttä muiden ihmisten kanssa.
• Onko tämä on ongelma? Onko sinulla vaikeuksia rentoutua ja kokea läheisyyttä sellaistenkaan ystävien ja perheenjäsenten kanssa, joihin yleensä luotat ja joiden seurasta nautit?

Välttelyn itsehoito

• Kiinnitä huomiota tilanteisiin, joissa koet olosi huolestuneeksi tai hermostuneeksi - vaikuttaako sitä tapahtuvan enemmän tietyissä tilanteissa kuin muissa?
• Jos tilanteesta muistuttavat asiat estävät sinua tekemästä tärkeitä asioita, pyydä ystävääsi tai sukulaistasi rohkaisemaan ja kannustamaan sinua näihin toimintoihin.
• Huolehdi siitä, etteivät omat uudet huolesi estä lastasi tekemästä turvallisia ja ikätasoisia asioita. Käytä ystävääsi tai sukulaistasi “todellisuustarkastajana” itsellesi.
• Pyri tekemään yhtä tai kahta toimintoa tai viettämään aikaa ystäviesi kanssa, vaikka se ei aluksi huvittaisikaan sinua. Joskus tekeminen on ensimmäinen askel kohti voinnin kohentumista.

“Huomaan kantavani usein huolta siitä, että jotain muutakin pahaa tapahtuisi - tai murehtivani paljon lapseni turvallisuuteen liittyviä asioita.”

• Miksi näin tapahtuu? Vaarojen etsiminen on luonnollista pelottavan tapahtuman jälkeen. Se on tapamme oppia suojautumaan todellisilta vaaroilta.
• Onko tämä ongelma? Koetko tällä tavoin niin voimakkaasti tai niin suuren osan ajasta, että se vaikeuttaa palaamistasi tavallisten toimintojesi pariin? Vaikeuttaako oma huolesi lapsesi tukemista takaisin hänen normaaleihin toimintoihinsa?

“Olen huomannut olevani ylisuojeleva lastani kohtaan loukkaantumisen jälkeen.”

• Miksi näin tapahtuu? Kaikki vanhemmat haluavat huolehtia lastensa turvallisuudesta. Loukkaantuminen voi olla karu muistutus siitä, ettemme voikaan suojella heitä täydellisesti kaikilta vaaroilta. On normaalia pyrkiä vahvistamaan kontrollia jälkikäteen ja joskus se voi olla järkevääkin (esim. huomion kiinnittäminen turvallisuussääntöjen noudattamiseen).
• Onko tämä ongelma? Koetko tällä tavoin niin voimakkaasti tai niin suuren osan ajasta, ettet voi antaa lapsen palata normaaleihin, ikätasoisiin toimintoihinsa.

“Säpsähtelen helposti - esimerkiksi hypähdän kuullessani äkillisen äänen.”

• Miksi näin tapahtuu? Pelottava kokemus voi laukaista liiallisen fyysisen säpsähdysreaktion, jonka poistuminen voi viedä jonkin aikaa.
• Onko tämä on ongelma? Koetko olosi niin säikyksi, että sinun on vaikeaa rentoutua? Vaikuttaako se nukkumiseesi tai keskittymiskykyysi?

“Tapahtuneen jälkeen olen ollut ärtyisä tai vihastunut helpommin kuin aikaisemmin.”

• Miksi näin tapahtuu? Stressi ja muutokset voivat aiheuttaa ärtyneisyyttä. Jos koet olosi säikyksi ja hermostuneeksi, turhautumisen käsittely voi olla vaikeampaa.
• Onko tämä on ongelma? Vaikeuttaako ärtyvyys toimeen tulemista perheenjäsentesi tai ystäviesi kanssa? Onko reagointisi stressiin tai turhautumiseen muuttunut merkittävästi aikaisempaan verratuna?

“Minulla on keskittymisvaikeuksia.”

• Miksi näin tapahtuu? Kokiessamme voimakasta stressiä, säikähtelyä, ylivalppautta tai mieleen putkahtavia, tapahtuneeseen liittyviä ajatuksia, meidän voi olla toisinaan vaikeaa keskittyä.
• Onko tämä on ongelma? Vaikeuttavatko keskittymisvaikeudet kykyäsi tehdä työtäsi, päätöksiä tai huolehtia perheestäsi?

“Minulla on univaikeuksia.”

• Miksi näin tapahtuu? Osa loukkaantumisen jälkeisistä univaikeuksista ovat tilapäistä reagointia elämäsi häiriintymiseen. Säikkyys, ylivalppaus, mielessä pyörivät huolet tai ajatukset voivat vaikeuttaa rentoutumista ja pahentaa univaikeuksia.
• Onko tämä on ongelma? Onko sinulla ollut useamman yön ajan nukahtamisvaikeuksia tai heräilyä? Estävätkö ne sinua kokemasta oloasi levänneeksi ja olemasta toimintakykyinen päivisin?

Ylivireyden itsehoito

• Muista, että lievä säikkyys tai huolestuneisuus on normaalia pelottavan tapahtuman jälkeen ja nämä tuntemukset helpottuvat ajan myötä.
• Vaikka voisit saada vain lyhyitä taukoja lapsen, työn ja kodin hoidosta, käytä ne liikuntaan ja tee rentouttavia asioita - mene kävelylle tai rentoudu hauskan elokuvan tai hyvän kirjan parissa.
• Pyri pitämään tietyt päivän rutiinit ennallaan.
• Pyri menemään sänkyyn tiettyyn aikaan ja järjestä nukkumaanmenoa edeltävä tunti rentouttavaksi.
• Varo erityisesti tupakoinnin tai alkoholin käytön lisäämistä stressin käsittelemiseksi.

Milloin ja miten hakea apua itsellesi?

Joskus vanhemmatkin tarvitsevat erityistä tukea. Harkitse keskusteluavun hankkimista itsellesi, jos lapsesi loukkaantumisen jälkeiset tunteet ja reaktiot häiritsevät sinua tai estävät sinua tukemasta lastasi palaamaan tavallisiin toimintoihinsa.

Onko sinulla traumaattisia stressireaktioita, jotka:

• estävät sinua palaamasta tavanomaisten toimintojesi pariin (ja nauttimaan niistä)?
• vaikeuttavat puhumista tapahtuneesta lapsesi kanssa?
• näyttävät pikemminkin pahentuvan kuin helpottuvan?
• ovat kestäneet yli kuukauden?

Jos sinulla on tällaisia oireita, saatat tarvita ammattiapua itsellesi. Etsiessäsi traumaattisen stressin hoitoon erikoistunutta psykologia tai terapeuttia häneltä kannattaa kysyä esim.

• Onko hänellä kokemusta lasten traumanjälkeisestä työskentelystä?
• Millainen on hänen lähestymistapansa tämäntyyppisen trauman tapauksessa?
• Miten hän on onnistunut hoidoissaan?

Arvioi omat traumaoireesi klikkaamalla TÄSTÄ 

Itseapumenetelmiä