Ovulaatiotukihoito ja inseminaatio, Naiset ja synnytys

Ovulaatiotukihoito ja inseminaatio

Ovulaation induktiohoito tarkoittaa ovulaation aikaansaamista tai sen tukemista hormonilääkkeellä. Tämä hoitomuoto valitaan, mikäli naisella on viitteitä ovulaatiohäiriöstä ja vähintään toinen munanjohdin auki sekä puolisolla on riittävä siemennesteen laatu.

Useimmissa tapauksissa hoito aloitetaan tablettilääkkeillä, kuten aromataasi-inhibiittorilla tai antiestrogeenilla. Jotta oikea annos osataan määrittää, on ainakin ensimmäinen hoitokierto monitoroitava. Kuukautiskierron puolessa välissä tarkistetaan munarakkulan eli follikkelin kypsyminen. Nainen voi itsekin ennakoida ovulaatiota ovulaatiotesteillä. Jos follikkeleita kypsyy liikaa (> 2 - 3), on annosta pienennettävä tai kokeiltava toista hoitomuotoa monisikiöisyysriskin vuoksi.

Jos tablettilääkitys ei johda ovulaatioon, voidaan kokeilla gonadotropiinihoitoa. Siinä follikkelin kypsymistä tuetaan FSH-hormonilla, joka pistetään vatsan alueelle ihon alle päivittäin lääkärin määräämän ajan. Gonadotropiinihoidon aikana gynekologinen ultraääni on tehtävä jokaisen kierron aikana, jotta lääkäri osaa määrittää oikean annoksen.

Ellei ajoitettu yhdyntä johda raskauteen, voidaan ovulaation induktiohoitoon yhdistää inseminaatio.

Inseminaatio

Inseminaatiossa eli keinosiemennyksessä pestyt siittiöt viedään ohuella katetrilla kohtuonteloon. Tähän hoitomuotoon yhdistetään usein ovulaatioinduktiohoito. Ajoitus on onnistumisen suhteen oleellista. Oikea ajankohta määritetään ultraäänen avulla tai ovulaatiotesteillä.

Inseminaatioita tehdään maksimissaan 3 - 4 kertaa, ja mikäli raskaus ei ole alkanut, voidaan edetä IVF/ICSI-hoitoon. Inseminaation onnistumistodennäköisyys on klinikallamme noin 10 - 15 %.

Ennen hoitojen aloitusta pariskunta saa inseminaatioinformaation joko lääkäriltä tai hoitajalta. Ennen inseminaatiota tai koeputkihedelmöityshoitoa pariskunnan on täytettävä hoitosuostumuskaavakkeet. Myös pakastealkioiden siirto edellyttää allekirjoitettua suostumusta. Hoitosuostumus annetaan määräajaksi.

Hedelmöityshoidoissa yleisimmin käytetyt lääkkeet

Letrotsoli, aromataasi-inhibiittori, estää testosteronin muuntumisen, eli aromatisoitumisen, estrogeeniksi. Tämä johtaa aivolisäkkeen tuottamaan FSH-hormonia, joka kypsyttää follikkelia eli munarakkulaa.

Lääkkeen virallinen käyttöaihe on rintasyövän hoito, mutta hedelmöityshoitoihin perehtynyt lääkäri voi käyttää tätä lääkettä virallisen käyttöaiheen ulkopuolella myös ovulaation tukemiseen. Haittavaikutuksina voi olla kuumia aaltoja tai päänsärkyä.

Lääkitystä käytetään usein 5 vrk:n ajan kuukautisten alkukierrossa. Lääkkeen vaste tarkistetaan ainakin ensimmäisen käyttökuukauden aikana, jotta oikea annos osataan määrittää.

Gonadotropiineja voidaan käyttää, mikäli yllämainitut tablettilääkkeet eivät ole auttaneet ovuloinnissa. Niitä käytetään pistoksina ihon alle. Näitä lääkkeitä käytettäessä monisikiöisyysriski on suurempi kuin esimerkiksi letrotsolilla. Siksi lääkkeen käyttö vaatii ultraääniseurannan.

Metformiinin varsinainen käyttöaihe on diabetes, sillä se parantaa insuliiniherkkyyttä. PCOS-naiset (monirakkulaisten munasarjojen oireyhtymä) kärsivät usein kudosten heikentyneestä vasteesta insuliinille (insuliiniresistenssi), mikä on osaltaan heikentämässä tai estämässä ovulaatioita.

Lapsettomuushoidoissa metformiinia käytetään joko yksinään tai ovulaatiotukihoitojen tukena. Lisäksi sen on todettu vähentävän riskiä munasarjojen hyperstimulaatiolle (OHSS) koeputkihedelmöityshoitojen yhteydessä.

Lääkkeen käyttöön voi liittyä alkuun pahoinvointia ja suolen toiminnan muutoksia, mutta nämä sivuvaikutukset useimmiten helpottuvat. Useimmiten lääkitys suositellaan lopettamaan, kun raskaus alkaa. Tietyissä tapauksissa sitä jatketaan läpi raskauden.