Vinkkejä nepsy-arkeen

Nepsy-vinkkejä arkeen


Henkilön, jolla on neurokehityksellinen häiriö tai sen piirteitä, tukeminen perustuu kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä voimavarojen, osallisuuden ja toimintakyvyn vahvistamiseen henkilön kaikissa toimintaympäristöissä.

Lapsen ja aikuisen hyvinvointiin liittyviä perustarpeita ovat

  • monipuolinen ja säännöllinen ravitsemus
  • riittävä levon ja unen määrä
  • liikunta
  • turvalliset ihmissuhteet sekä
  • arjen rutiinit ja toimiva päiväjärjestys.

Neurokehityksellisiä haasteita kokevan henkilön voi olla vaikea tunnistaa omia kehon perustarpeitaan, kuten levon tai esimerkiksi liikkumalla vireystilan noston tarvetta, mikä voi johtaa haasteisiin arjessa. Siksi varsinkin lapsi tarvitsee taitoja opetellessaan aikuisen tunnistamis- ja säätelyapua.

Lasten ja nuorten kasvu- ja elinympäristön turvallisuuteen liittyvät aikuisen läsnäolo, yhteiset säännöt, tilanteiden ja tapahtumien ennakoitavuus sekä stressitekijöiden minimointi. Riittävä tuki perheen voimavarojen vahvistamisessa ja arjen sujuvuuden löytämisessä on keskeistä.

Suunnitelmallisten tukitoimien järjestämisessä on huomioitava lisäksi niin henkilön oma kokemus haasteistaan kuin miten ne ilmenevät ympäristössä ja kuinka tukitoimet voidaan toteuttaa. Tukitoimien vaikutusten säännöllinen arviointi on tärkeä osa tuen toteuttamisen prosessia. On tärkeää tunnistaa ja hyödyntää henkilön vahvuudet sekä huomioida kannustavasti yrittäminen ja onnistumiset.

Riittävä ja oikea-aikainen tuki arjessa, ympäristön muokkaus, taitoharjoittelu sekä kohdennettu myönteinen palaute tukevat yksilön toimintakykyä, osallisuutta, omien tavoitteiden saavuttamista, sosiaalisten suhteiden ylläpitoa, itsetuntoa, elämänlaatua sekä itsenäistä elämää. Psykoedukaatio eli tiedon jakaminen, moniammatillinen yhteistyö sekä kuntoutus ovat myös olennaisia keinoja tukea hyvinvointia. 

Haitari, vinkkejä nepsy-arkeen

Toiminnanohjaus tarkoittaa taitojen kokonaisuutta, jonka avulla ohjaamme ajatteluamme ja käyttäytymistämme eri tilanteissa. Hyvän toiminnanohjauksen avulla mahdollistuvat toiminnan suunnittelu, toiminnan tavoitteen mielessä pitäminen, tehtävästä toiseen siirtyminen, joustava toiminta, muutoksiin sopeutuminen sekä suoriutumisen arviointi ja tarvittavien muutosten toteuttaminen. Silloin kun toiminnanohjaus toimii henkilöllä, emme useinkaan kiinnitä siihen huomiota – mutta kun toiminnanohjaus haastaa, havaitsemme sen nopeasti. ​

Toiminnanohjauksen haasteet voivat näkyä esimerkiksi ongelmanratkaisutilanteissa, hankalissa tai vähän motivoivissa tehtävissä sekä uusissa tilanteissa. Toiminnanohjauksen osataitoja ovat muun muassa tarkkaavuus, työmuisti, impulsiivisuuden kontrollointi sekä kognitiivinen joustavuus. Työmuisti edellyttää tarkkaavuuden kohdistamista muistettavaan asiaan. Työskentelyohjeen toteuttaminen vaatiikin muun muassa niin tarkkaavuuden suuntaamista ohjeisiin ja tehtävään kuin työvaiheiden muistamista. Impulsiivisuuden kontrollointi on ajatusten ja reaktioiden pysäyttämistä ja hillitsemistä sekä ympäröivien ärsykkeiden poissulkemista; tauko antaa mahdollisuuden ajatella seuraavaa siirtoa sekä tarkkaavuuden suuntaamiseen oleelliseen. Kognitiivinen joustavuus on tietoista tarkkaavuuden siirtämistä kohteesta toiseen, näkökulman vaihtamista sekä toimintatavan joustavaa muuttamista ja työskentelyn lopettamista.​

Toiminnanohjaus on osa itsesäätelyjärjestelmää, johon liittyvät myös motivaatio sekä kyky toimia sääntöjen ja tavoitteiden mukaisesti. Itsesäätely ja toiminnanohjaus ovat yhteydessä esimerkiksi vireystilan ja tunnesäätelyn kanssa. Vireystila vaihtelee koko ajan, joko helpottaen tai vaikeuttaen itsesäätelyä. Voimakas tunnetila haastaa itsesäätelyn toteuttamista. Toisaalta tunteet ovat myös itsesäätelyn kohteena. Myönteiset tunteet, esimerkiksi opittavaa asiaa kohtaan, vahvistavat sisäistä motivaatiota ja tukevat täten itsesäätelyä.​

Toiminnanohjauksen taidot kehittyvät koko lapsuuden ja nuoruuden ajan aikuisuuteen saakka, ja toiminnanohjauksen valmiuksissa voi samanikäisten lasten välillä olla suuria eroja. Kouluikäisillä erot alkavat tasoittua taitoharjoittelun ja tukitoimien myötä. Itsesäätelyn ja toiminnanohjauksen taitojen kehittymisellä on yhteys muiden taitojen kehittymiseen sekä yksilön toimintakykyyn.​

Toiminnanohjauksen taidot kehittyvät arjen ympäristöissä toteutettavalla intensiivisellä ja kohdennetulla harjoittelulla, jossa huomioidaan sopiva vaativuustaso. Lapsen itsesäätelytaidot sekä toiminnanohjaus kehittyvät vuorovaikutuksessa ohjaavan ja mallintavan aikuisen sekä myös vertaisen antaman mallin ja palautteen avulla. Kannustavalla ja kohdennetulla palautteella, onnistumisen kokemuksilla sekä sosiaalisella hyväksynnällä voidaan vaikuttaa motivaatioon ja minäpystyvyyteen.

Neurokehitykselliset piirteet voivat vaikuttaa toiminnanohjauksen sujuvuuteen. Toiminnanohjauksen taitojen harjoittelua ja sujuvuutta voidaan tukea seuraavilla keinoilla:​

Ympäristön muokkaaminen​

  • Ympäristö on mahdollisimman selkeä ja rauhallinen, valaistus ja akustiikka huomioiden, mikä tukee keskittymistä ja vähentää kuormitusta.​
  • Tila soveltuu käyttötarkoitukseen.​
  • Käytössä kontrasteiltaan toimivat ja selkeyttävät opasteet ja kartat sekä lattioiden tai seinien opasteviivoitukset.​

​Selkeät ohjeet ja ohjaus sekä ennakointi​

  • Luodaan yhteiset säännöt, ohjataan henkilö toimimaan tavoitteiden mukaisesti.​
  • Luodaan rutiineja.​
  • Ennakoidaan tilanteet ja annetaan selkeät ohjeet, jotta vältetään jumitilanteet, tunteenpurkaukset ja ylikuormittuminen.​
  • Keskitytään yhteen asiaan kerrallaan.​
  • Huomioidaan yrittäminen ja onnistumiset kannustavalla ja mahdollisimman tarkasti kohdennetulla palautteella.​
  • Varmistetaan, että henkilö tietää: Mitä tehdään? Missä tehdään? Milloin tehdään? Kenen kanssa tehdään? Kuinka kauan tekeminen kestää? Mitä sen jälkeen tapahtuu?​
  • Pohdittavaa: Miten ja missä tilanteissa haasteet näkyvät? Millaisia taitoja henkilö tarvitsee onnistuakseen? Miten taitojen kehittymistä tuetaan?​

​Ajattelun mallintaminen​

  • Ohjaaja sanoittaa tekemisensä ja ajatteluprosessinsa ääneen.​
  • Ohjataan henkilöä jäsentämään omaa toiminnan kulkua kielellisesti; henkilö voi miettiä ja kertoa mitä tehtävässä kysyttiin, ja miten tehtävässä kannattaa toimia.​
  • Ohjaava puhe auttaa suuntaamaan tarkkaavuutta, pilkkomaan tehtävää sekä löytämään ongelmanratkaisukeinoja.

Toiminnan tukeminen apuvälinein ja -keinoin​

  • Toiminnanohjausta ja työmuistia voidaan tukea visuaalisilla apukeinoilla (esim. kuvallinen päiväjärjestys tai ohje, kalenteri, muistilistat).​
  • Käytetään keskittymistä tukevia apuvälineitä. Riittävästi taukoja päivän aikana. Mahdollisuus liikkua.​
  • Tehtävillä on selkeä alku ja loppu, ja tarvittaessa tehtävän aloitusta sekä siirtymiä tuetaan.​
  • Opetetaan opiskelu- ja työskentelystrategioita.​
  • Suunnittelulla, pilkkomalla toimintoja pienempiin tavoitteisiin ja osiin sekä ajastimen avulla helpotetaan tehtävien hallintaa.​

​Perustarpeet kunnossa​

  • Säännöllinen arkirytmi, riittävä uni, monipuolinen ravinto ja säännöllinen liikunta ovat keskeisiä yksilön hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja toiminnanohjauksen kannalta.​

​
​Lisää hyviä ja konkreettisia vinkkejä:​

Mikä tukee sinun keskittymistäsi?  ​

Keskittyminen on kykyä suunnata huomio toiminnan kannalta olennaisiin asioihin. Jos tarkkaavuuden säätelyssä on haasteita, ne voivat näkyä vaikeutena kohdistaa, ylläpitää tai jakaa huomiota eri asioiden välillä. Keskittymisvaikeudet voivat hankaloittaa esimerkiksi opiskelua tai työntekoa, joten on tärkeää keskustella esimerkiksi opettajan tai työnantajan kanssa keinoista, joilla keskittymistä voidaan tukea oppimis- tai työympäristöissä. ​

Turhat ärsykkeet, kuten melu, liikenne, häikäisevä valo tai häiritsevä toiminta, voivat vaikeuttaa keskittymistä ja saada huomion harhailemaan. Yksi arjen tukikeinosta on ympäristön muokkaaminen, jolla tarkoitetaan häiriötekijöiden vähentämistä ja toimintaa tukevien keinojen lisäämistä esimerkiksi kotona, varhaiskasvatuksessa, koulussa tai työpaikalla. Keskeisiä ympäristöön liittyviä tukitoimia ovat esimerkiksi ympäristön rauhoittaminen, riittävän pieni ryhmäkoko, turhien häiriötekijöiden minimointi, akustiikan huomiointi, valaistuksen ja lämpötilan säätäminen, työvälineiden selkeä sijoittelu, rauhoittumispaikka, selkeä ja rauhallinen työskentelypiste sekä tarvittaessa liikkumisen mahdollistaminen. ​

Keskittymistä ja työmuistia tukevat tekemisen jäsentäminen, kuten kalenterin ja ajastimen käyttö, ennakointi, ohjeiden selkeys, kuvatuki, tehtävien pilkkominen, oppimisstrategiat, työskentelyrutiinit sekä tauotus. Vireystila vaikuttaa keskittymiskykyyn, joten tärkeimmät velvoitteet ja tehtävät voi ajoittaa sen mukaan esimerkiksi aamupäivälle. Keskittymiskykyä tukevat arjen rutiinit ja selkeä päivärytmi. Myös riittävästä levosta, unesta, liikunnasta ja ravitsemuksesta tulee huolehtia.​

Myös eri aistikanavien huomiointi voi tukea keskittymistä; aktiivityyny tai –tuoli, painotyyny, sermit ja akustiikkalevyt, hypisteltävät esineet, piirtely, purukumin pureskelu, kuulosuojaimet tai musiikin kuuntelu kuulokkeilla voivat auttaa.  ​

Tukitoimet voivat tukea henkilöä arkisissa tilanteissa, kuten esimerkiksi läksyjen teossa vaihe vaiheelta, tilanteisiin valmistautumisessa, arjenhallinnassa sekä rahankäytön suunnittelussa. Henkilöllä voi olla tarkka havainnointitaito ja kyky keskittyä itselleen mielekkäisiin asioihin, mikä tulisi huomioida esimerkiksi tukitoimien sekä työtehtävien ja työskentelytapojen suunnittelussa, jotta henkilön yksilölliset vahvuudet ja voimavarat pääsevät parhaalla mahdollisella tavalla esiin.​

​Lisää hyviä ja konkreettisia vinkkejä:​

Neurokehitykselliseen oireiluun voi liittyä tunteiden säätelyn vaikeuksia, jolla tarkoitetaan omien tunteiden havainnoinnin, ilmaisun ja säätelyn haasteita.​

Tunteiden säätelyn haasteet voivat ilmetä esimerkiksi hallitsemattomina tunnetiloina, impulsiivisena ja aggressiivisena käyttäytymisenä, vetäytymisenä tai pelokkuutena. Henkilön voi olla vaikeaa tunnistaa omien tunteiden lisäksi myös toisen henkilön tunteita tämän ilmeistä, eleistä tai puheesta. Tunteiden säätelykykyyn vaikuttaa esimerkiksi kuormituksen määrä; mitä enemmän stressiä ja kuormitusta elämässä on, sitä haastavampaa on säädellä ja hallita omia tunteita.​

Tunteiden säätelyä on mahdollista oppia ja harjoitella koko elämän ajan niin lapsuudessa, nuoruudessa kuin aikuisuudessakin. Synnynnäinen temperamentti sekä aikaisemmat elämänkokemukset vaikuttavat tunteiden kokemiseen ja siihen, miten tunteita ilmaistaan. Lapsuudessa ja nuoruudessa aikuisen tehtävä on ymmärtää ja tukea lasta tai nuorta eri tunnetilojen säätelyssä, samalla sallien erilaisten tunteiden kokemisen. ​

Tunnesäätelytaitojen avulla on mahdollista ymmärtää omia tunteita sekä oppia säätelemään tunteiden voimakkuutta, muun muassa tunteiden tunnistamisen, nimeämisen sekä erilaisten säätelykeinojen avulla. Taitoja harjoittelemalla voidaan löytää keinoja, joilla selviytyä vaikeista ja ikävistä tunteista. Esimerkiksi oman kehon tuntemusten tunnistaminen auttaa ymmärtämään missä tunne tuntuu, millaisissa tilanteissa tunne viriää ja millaisin keinoin tunnetilan voi purkaa. ​

Tunnesäätelytaitojen harjoittelussa voi hyödyntää esimerkiksi tunnekortteja tai erilaisia rauhoittumis- ja rentoutumiskeinoja, kuten:​

  • Kun tunnet voimakkaita tunteita, kuten kiukkua, pysähdy hetkeksi ja odota. Tunteet usein laantuvat itsestään, jos maltat odottaa ilman reaktioita. ​​
  • Kiinnitä huomiosi kehoosi, esimerkiksi jalkapohjiisi tai hengitykseesi. Tämä voi auttaa rauhoittumaan ja palautumaan hetkeen. ​​
  • Katso rauhoittavaa asiaa ympäriltäsi, kuten horisonttia, puita tai lemmikkiä. Tämä voi auttaa irrottautumaan tunteita herättävistä ajatuksista.​​
  • Vahvan tunnekokemuksen säätelyssä voi auttaa rauhallinen hengitys, lihasten rentouttaminen, reipas liikunta, lasillinen kylmää vettä tai jääpala ihoa vasten. ​​
  • Joskus vahvan tunteen kanssa pärjäämisessä voivat auttaa myös sisäiset mielikuvat, jotka luovat turvaa ja vakautta. ​​

Lisää hyviä ja konkreettisia vinkkejä:​

Lapsuus- ja nuoruusiässä aivot kehittyvät voimakkaasti, ja erityisesti etuotsalohko; alue, joka säätelee toiminnanohjausta, impulsiivisuutta, tarkkaavuutta ja tunteita, kypsyy täysin vasta noin 25–30 vuoden iässä.​

Impulsiivisuuden säätely on osa toiminnanohjaustaitoja. Sen avulla henkilö säätelee käyttäytymistään, reaktioitaan sekä ympäristön ärsykkeiden vaikutusta omaan toimintaansa. Tätä taitoa tarvitaan esimerkiksi oman vuoron odottamiseen, häiriötekijöiden huomiotta jättämiseen, tunteiden ja ajatusten hallintaan, suunnitelmassa pysymiseen sekä tarkkaavuuden tahdonalaiseen suuntaamiseen ja ylläpitämiseen. ​

Impulsiivisuus voi näkyä arjessa muun muassa nopeina ja harkitsemattomina reaktioina, lyhytjänteisyytenä, usein vaihtuvana tekemisenä tai kiinnostuksen kohteina, uteliaisuutena, rohkeutena, spontaaniutena, puheliaisuutena, innostumisena ja kyllästymisenä. Impulsiivisuus voi ilmetä myös toiminnan aloittamisena ennen ohjeita, huolimattomuusvirheinä, suunnittelemattomuutena sekä ajatusten ja huomion poukkoiluna.​

Impulsiivinen toiminta ja sen seuraukset voivat tuoda haasteita esimerkiksi oman arjen sujumiseen, talouden hallintaan, ihmissuhteisiin sekä opiskelu- ja työelämään. Mikäli impulsiivisuus johtaa arjessa toistuvasti ikäviin ja haasteellisiin seurauksiin, on hyödyllistä tarkastella omaa reagointitapaa sekä reagoinnin nopeutta ja voimakkuutta, ja ryhtyä tarvittaessa tietoisesti muuttamaan niitä. Aina emme voi vaikuttaa siihen, minkälaisia asioita tapahtuu, mutta voimme vaikuttaa siihen, miten reagoimme tilanteisiin; ja näin myös siihen, millaisia seurauksia reaktioistamme syntyy.​​

Impulsiivisuutta voidaan hallita ja harjoitella muun muassa seuraavilla keinoilla:​

  • Ennakointi, toiminnan tauottaminen, selkeä päivärytmi, liikunta ja riittävä uni​
  • Aikalisän ottaminen auttaa rauhoittumaan ja harkitsemaan ennen toimintaa​
  • Rauhallinen ympäristö, selkeä ohjeistus ja keskittymistä tukevat apuvälineet, kuten muistilistat ja tehtäväkohtaiset suunnitelmat, helpottavat pitkäjänteisyyden ylläpitämistä​
  • Tavoitteellinen harjoittelu: opettele tunnistamaan tilanteet, joissa toimit impulsiivisesti, ja mieti etukäteen vaihtoehtoisia toimintamalleja. Esimerkiksi vältä tilanteita, joissa tyypillisesti sorrut heräteostoksiin.​
  • Periaatepäätökset (esimerkiksi "en tee ostoksia ilman vuorokauden harkinta-aikaa" tai ”luovun luottokortista”) voivat auttaa hillitsemään hetken mielijohteita. Varaa tärkeitä päätöksiä varten pohdinta-aikaa itsellesi.

Lue lisää aiheesta:

​Vireystila vaihtelee vuorokauden aikana. Sen ylläpitäminen ja säätely ovat olennaisia toimintakyvyn kannalta. Vireystilaan vaikuttavat muun muassa vuorokausirytmi, unen määrä ja laatu, ruokailurytmi sekä liikunnan ja ulkoilun määrä.​

Alhainen vireystila hidastaa esimerkiksi oman toiminnan ohjausta ja tarkkaavuuden ylläpitämistä. Liian alhainen vireystila voi näkyä esimerkiksi oman toiminnanohjauksen ja toiminnan hidastumisena tai lamaantumisena, keskittymisen vaikeutumisena sekä tarkkaavuuden ylläpitämisen vaikeutena. ​

Liian korkea vireystila voi näkyä esimerkiksi kehollisena aktiivisuutena, keskittymisen vaikeutumisena sekä tarkkaavuuden suuntaamisen ja ylläpitämisen vaikeutena.​

Vireystilaa voidaan säädellä esimerkiksi liikunnallisilla ja aktivoivilla harjoituksilla tai vastaavasti rauhoittavilla ja rentouttavilla harjoituksilla, lisäämällä tai vähentämällä toimintaympäristön virikkeitä sekä valaistuksen sopivalla määrällä.​

​Lisää hyviä ja konkreettisia vinkkejä:​

Olenko usein myöhässä? Kadotanko tavarani helposti?​​

Neurokirjon henkilöllä voi olla ajan ja arjen hallinnan sekä suunnitelmallisuuden haasteita, jotka voivat liittyä toiminnan suunnittelun ja toiminnan ohjauksen haasteisiin. ​

Rutiinit ja säännöt luovat arkeen turvallisuuden tunnetta ja tukevat henkilön arjen suunnitelmallisuutta, järjestelmällisyyttä sekä ajanhallintataitoja. Rutiinien lisäksi kalenterit, viikkojärjestykset, tehtävälistat ja muistilaput voivat auttaa arjessa toimimista. Myös digitaaliset sovellukset ja visualliset kellot, eli erilaiset ajastimet tukevat yksilön ajan hahmottamista ja sen käyttöä, muistin toimintaa sekä toiminnanohjausta.​

Toiminnan aloittamisen, suorittamisen ja järjestyksessä etenemisen tukena voi hyödyntää myös visuaalisia tukikeinoja, kuten kuvitettua päiväjärjestystä ja ennen-jälkeen -kuvatukea. Uusissa tilanteissa toimiseen ja erilaisiin siirtymätilanteisiin on hyvä varata tarpeeksi aikaa kiireen tunteen tai myöhästelyn välttämiseksi.​

Ympäristöä voi strukturoida siten, että työskentely-ympäristö on selkeä ja kaikille tavaroille on omat paikkansa, jolloin tarvittava asia löytyy helposti eikä aikaa kulu sen etsimiseen. Aikataulun, tehtävälistan tai työskentelysuunnitelman näkyminen esimerkiksi työpöydällä tukee ajankäyttöä.​

Lisää hyviä konkreetteja vinkkejä löydät:​

Neurokehityksellisissä häiriöissä esimerkiksi tarkkaavuuden, hahmottamisen, puheen ja kielenkehityksen häiriöt sekä motoristen toimintojen kehitykselliset häiriöt voivat ilman hoitoa ja tarvittavia tukitoimia vaikeuttaa oppimista koulussa sekä menestymistä työelämässä. Neurokehitykselliset piirteet voivat vaikuttaa esimerkiksi työmuistiin, keskittymiseen, vuorovaikutustaitoihin ja jaksamiseen.​

Puheen- ja kielenkehitystä sekä kouluvalmiuksia seurataan neuvolassa ja varhaiskasvatuksessa, jotta mahdolliset haasteet voidaan tunnistaa ja arvioida mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä suunnitella tarvittavat tukitoimet. Oppimisvaikeuksien taustalla olevat tekijät voidaankin usein havaita jo varhaiskasvatuksen tai esiopetuksen aikana. Haasteita voi kuitenkin ilmetä myös peruskoulun aikana. Varhainen tuki on tärkeää, jotta haasteet eivät pääse syvenemään tai kasautumaan.​

Peruskouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa oppimisen tuki suunnitellaan yksilöllisesti ja se voi sisältää esimerkiksi tukiopetusta, erityisopetusta, oppimista ja koulunkäyntiä tukevia apuvälineitä sekä moniammatillista yhteistyötä. Työelämässä tuki voi tarkoittaa yksilöllisiin tarpeisiin mukautettuja työjärjestelyjä, kuten selkeitä ja konkreettisia ohjeita, rauhallista työpistettä tai meluhaittojen vähentämistä. Myös esimerkiksi työtehtävien pilkkominen pienempiin osiin, aikataulujen ja tehtävien visuaalinen tuki sekä säännölliset tauot voivat olla olennaisia keinoja työn sujuvuuden ja kuormituksen hallinnan tukemisessa.​

Oppilaitoksissa oppilasta tai opiskelijaa tukevat muun muassa opettajat, erityisopettajat ja opiskeluhuollon ammattilaiset. Työelämässä apua voi hakea työterveyshuollosta.​

Varhainen puuttuminen oppimisvaikeuksiin on tärkeää itsetunnon, oppimismotivaation ja vaikeuksien ennaltaehkäisyn kannalta. Oikea-aikainen ja oikeanlaiset tukitoimet tukevat ja tekevät näkyväksi myös yksilön vahvuuksia opinnoissa ja työelämässä.

Tietoa oppimisvaikeuksista

Oppaita

Lue lisää

Neurokehityksellisiin piirteisiin voi liittyä haasteita vuorovaikutuksessa ja sosiaalisissa tilanteissa. Henkilöllä voi olla haasteita esimerkiksi aloittaa, ylläpitää ja lopettaa vuorovaikutussuhteita ja –tilanteita sekä ymmärtää ja käyttää ei-sanallista viestintää, kuten eleitä, ilmeitä ja kehonkieltä, mikä saattaa johtaa väärinkäsityksiin ja vaikeuksiin tulkita toisten tunteita ja aikomuksia. Sosiaalisten sääntöjen omaksuminen ja kontekstinmukainen vuorovaikutus, kuten puheenvuorojen säätely tai aiheen rajaaminen, voivat olla haastavia. Nämä erityispiirteet voivat vaikuttaa myös ystävyyssuhteiden solmimiseen ja ylläpitämiseen.​

Lisäksi aistiherkkyydet voivat kuormittaa sosiaalisissa tilanteissa. Esimerkiksi meluisat tai vilkkaat ympäristöt voivat tuntua ylikuormittavilta.​

Neurokirjon henkilöä voidaan tukea sosiaalisissa tilanteissa ennakoimalla tilanteita, huomioimalla selkeys sekä luomalla rutiineja. Esimerkiksi kertomalla etukäteen, mitä tilanteessa tapahtuu, voidaan vähentää epävarmuutta ja kuormitusta. Viestinnässä on tärkeää käyttää selkeää ja konkreettista yleiskieltä sekä välttää vaikeasti tulkittavia kielikuvia tai monimutkaisia lauserakenteita. Sanallista ilmaisua voidaan tukea visuaalisin menetelmin, kuten kuvien ja sosiaalisten tarinoiden avulla. Tunteiden tunnistamista ja säätelyä voidaan tukea esimerkiksi tunnekorttien sekä pelko-, kiukku- ja vireystilamittareiden avulla.​

Sosiaalinen, psyykkinen ja fyysinen ympäristö ovat keskeisiä yksilön hyvinvoinnin, osallisuuden ja toimijuuden tukemisessa. Ympäristössä tulisi korostua turvallinen, huomioiva ja hyväksyvä ilmapiiri, mahdollisuudet sosiaalisten taitojen harjoitteluun sekä ympäristön muokkaus yksilön tarpeiden tukemiseksi.​

Vuorovaikutustilanteita sekä sosiaalisia taitoja, kuten kaveritaitoja, katsekontaktia, asiointitaitoja ja itsehillintää voidaan harjoitella esimerkiksi vuorovaikutusharjoitusten ja videomallinnuksen avulla sekä aidoissa arjen tilanteissa sopivin askelin. Harjoittelun tavoitteena on vahvistaa henkilön kykyä toimia erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä.

Lisää tietoa ja harjoituksia löydät:​

Neurokehityksellisiin häiriöihin liittyy usein aistitiedon käsittelyn haasteita, joilla tarkoitetaan poikkeavaa kykyä havaita, käsitellä, erotella ja yhdistää eri aistien kautta tulevaa tietoa. Kyseiset vaikeudet voivat ilmetä eri aistijärjestelmien (näkö, kuulo, haju, maku, tunto, tasapaino-, asento- ja liike- sekä kehoaisti) alueella tai eri aistien kautta tulevan tiedon yhdistämisessä, erottelussa tai tulkinnassa. Aistitiedon käsittelyn vaikeudet voidaan jakaa aistitiedon säätelyn ja erottelun vaikeuksiin sekä aistipohjaisiin motoriikan vaikeuksiin. Aistitiedon säätelyn vaikeudet jaetaan yliherkkään aistimuksiin reagointiin tai heikkoon aistimuksiin reagointiin sekä aistimushakuisuuteen.​​

Aistikokemusten ennakointi ja säätely ovat keskeisiä keinoja hallita aistikuormitusta. Selkeä ja toistuva päivärytmi auttaa jäsentämään arkea. Tilanteiden ennakointi voi vähentää kuormitusta ja tukea turvallisuuden tunnetta erityisesti silloin, kun aistien kautta tuleva tieto tuntuu hallitsemattomalta. Kuormittunut keho reagoi herkemmin ärsykkeisiin; pienikin stressi voi lisätä aistiherkkyyksiä. Siksi palautumiselle ja levolle täytyy olla tilaa päivän aikana. Riittävä uni, tauot ja kehon kuuntelu tukevat aistikuormituksen hallintaa.​ Aistikuormaa voi purkaa myös miellyttävillä aistimuksilla. Aistiylikuormitustilanteessa aikuisen on tärkeää säilyttää rauhallisuutensa ja toimia lapsen tai nuoren tunteiden kanssasäätelijänä.​

Syvätuntoaisti (eli kehon liikkeiden ja painon tuntemus) voi tukea kehon ja mielen tasapainoa. Esimerkiksi painopeitto, -liivi tai aktiivisuustyyny voivat rauhoittaa ja tukea keskittymistä.​ Sopiva vireystila tukee aistien toimintaa sekä hallitumpaa reagointia. Myös motivaation löytäminen arjen askareisiin auttaa jaksamisessa ja säätelyssä.​​ ​

Ympäristöä voi muokata aistiystävällisemmäksi esimerkiksi seuraavin keinoin:​​

  • Hiljaiset tilat, valojen himmennys ja hajusteettomuus​
  • Apuvälineet, kuten korvatulpat, kuulosuojaimet tai painotuotteet​​
  • Palautumisen hetket; kuten valojen himmentäminen, metsäkävely, rauhoittava ääni, pehmeä kosketus tai miellyttävä liike

Lue lisää:​

​

Neurokehitykselliset piirteet voivat lisätä kuormittumisherkkyyttä. Kuormittuminen on kehon ja mielen voimakasta reagointia ympäristötekijöihin. Kuormittuminen tarkoittaa lähes samaa kuin stressiherkkyys, ja aivan tavalliset arjen asiat voivat aiheuttaa kuormittumista.​

Kuormittumista voivat aiheuttaa esimerkiksi liialliset tai sopimattomat aistikokemukset, ennakoimattomat tilanteet, arjen äkilliset muutokset, epäselvät ohjeet, sosiaaliset tilanteet, kiireen tuntu tai liian vähäinen palautuminen. Myös itselle mukavat asiat, ja esimerkiksi niihin liittyvä odottaminen ja jännitys voivat aiheuttaa kuormittumista.​

Kuormittuminen voi tuntua epämukavana olotilana, ylivireytenä, väsymyksenä, ärtyisyytenä tai voimattomuutena. Kuormitus vaikeuttaa toiminnanohjausta ja voi laskea toimintakykyä. Itselle tutuistakin asioista selviytyminen voi hankaloitua. ​

Kuormitusta on hyvä oppia tunnistamaan ja purkamaan. Kuormitusta vähentävät yleensä arjen ennakoitavuus ja selkeys sekä kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen. Arjen perusasiat, kuten riittävät lepo, ravinto, liikunta ja ruutuajan tasapaino luovat pohjan hyvälle jaksamiselle.​

Aistikanavien kautta tulevaa kuormitusta voi ehkäistä käyttämällä erilaisia apuvälineitä. Niitä voivat olla esimerkiksi kuulokkeet, aurinkolasit, aistivälineet sekä aistiesteettömässä tilassa rentoutuminen. Erilaisten ärsykkeiden ja informaation määrää voi vähentää kiinnittämällä huomiota esimerkiksi älypuhelimen käyttöön. Ruudun äärellä oleminen ei laske aivojen vireystilaa. ​

Arjen ennakoitavuutta ja selkeyttä voi lisätä esimerkiksi hyvällä suunnittelulla sekä visuaalisella tuella. Visuaalinen tuki voi olla esimerkiksi kalenteri, kuvallinen päiväjärjestys, viikko- tai tehtäväsuunnitelma sekä muistilappu. Arkeen lisätyt tauot, lepohetket ja rentouttava tekeminen edistävät palautumista ja ehkäisevät kuormittumista.​

Luonnossa liikkuminen sekä erilaiset rentoutusharjoitukset voivat rauhoittaa mieltä ja kehoa. ​

​Harjoituksia mielen hyvinvoinnin edistämiseksi: ​

​

Tavoitteen- ja tarkoituksenmukainen toiminta sekä onnistuminen vaativat opittuja taitoja, eivätkä vaadittavat taidot aina kehity itsestään tai arjen mukana, vaan niitä on harjoiteltava tietoisesti. Harjoittelun lähtökohtana on kysymys: Mitä taitoa henkilö tarvitsee tilanteessa onnistuakseen? Se voi liittyä esimerkiksi arjen toimintoihin, tunne- ja vuorovaikutustaitoihin tai tarkkaavuuden säätelyyn.​

Tukitoimet suunnitellaan yksilöllisesti ja ne käynnistetään heti, kun tarve ilmenee. Tukitoimien vastetta, eli vaikuttavuutta, seurataan säännöllisesti ja toimia muokataan tarpeen mukaan. Harjoittelussa edetään sopivin pienin tavoittein ja askelin. Lapsen ja nuoren kohdalla edetään lapsen ja nuoren lähikehityksen vyöhykkeellä – ei liian helpolla, mutta ei liian vaikealla tasolla. Henkilön vahvuuksien sekä mielenkiinnonkohteiden huomioimisella on positiivinen yhteys motivoitumisen kanssa.​

Harjoittelussa huomioidaan myös vireystaso ja kuormittuminen. Vaaditaan ja siedätetään sopivasti, mutta henkilöä ei kuormiteta liikaa. Mahdollisimman tarkasti kohdennettu kannustava palaute sekä onnistumisen kokemukset ovat avainasemassa. Ne vahvistavat itsetuntoa, minäpystyvyyttä ja motivaatiota oppia lisää.​

Harjoittelu alkaa henkilön omien tarpeiden kartoittamisella sekä tavoitteen määrittelyllä. On tärkeää varmistaa, että ohjeet ovat selkeät ja ymmärrettävät. ​

Taidon oppimista tuetaan yksilön eri toimintaympäristöissä, kuten kotona, varhaiskasvatuksessa sekä koulussa. Harjoittelu on tehokkainta, kun se on säännöllistä, lyhytkestoista ja arkeen upotettua. Vaikka uuden taidon opettelu voi tuntua työläältä, on pienikin edistyminen merkityksellistä. Neurokirjon henkilö saattaa tarvita runsaasti toistoja ennen kuin taito vakiintuu osaksi arkea.​

Lasta ohjaavien aikuisten tehtävänä on sitoutua ymmärtävään, johdonmukaiseen ja tavoitteelliseen kasvatukselliseen vuorovaikutukseen, joka perustuu selkeisiin sääntöihin ja ohjeisiin. Jos lapsi ei ymmärrä mitä häneltä odotetaan, se voi ilmetä ei-toivottuna käyttäytymisenä. Ymmärrystä voidaan tukea esimerkiksi aikuisen tekemän toimintojen, puheen ja ongelmanratkaisun mallintamisen, eli havainnolistamisen sekä järjestyksessä etenevien kuvallisten tai kirjallisten ohjeiden avulla. Tarvittaessa ohjeet pilkotaan pienempiin, helpommin omaksuttaviin osiin.