Kun huoli lapsen tai nuoren toimintakyvystä, kehityksestä, oppimisesta, käyttäytymisestä tai vuorovaikutuksesta jatkuu toteutetuista tukitoimista huolimatta, voidaan tilanteesta tehdä tarkempi arvio. 

Arvioinnissa selvitetään, voivatko lapsen tai nuoren haasteet liittyä esimerkiksi: 

• ADHD:hen 

• autismikirjon häiriöön 

• muihin neurokehityksellisiin piirteisiin, esimerkiksi Tourette, kehityksellinen kielihäiriö 

• psyykkisiin kuormitus- tai mielenterveyden oireisiin 

• somaattisiin tai muihin toimintakykyyn vaikuttaviin tekijöihin. 

Arvioinnin tavoitteena on muodostaa mahdollisimman kattava kokonaiskuva lapsen tai nuoren tilanteesta. 

Arvioinnissa tarkastellaan esimerkiksi: 

• lapsen tai nuoren kasvua ja kehitystä 

• kehityshistoriaa 

• toimintakykyä eri arkiympäristöissä 

• oppimista, opiskelua ja koulunkäyntiä 

• terveydentilaa ja elämäntilanteeseen liittyviä tekijöitä 

• toteutettujen tukitoimien vaikutuksia. 

Arvioinnissa hyödynnetään lapselta tai nuorelta, huoltajilta sekä tarvittavilta yhteistyötahoilta saatavaa tietoa lapsen tai nuoren arjessa selviytymisestä ja toimintakyvystä. 

Ammattilaisen toiminta tässä vaiheessa 

• varmistaa, että tarkoituksenmukaiset tukitoimet on toteutettu ja niiden vaikutuksia on arvioitu 

• koota arvioinnin kannalta tarpeelliset tiedot lapsen tai nuoren toimintakyvystä eri ympäristöissä 

• hyödyntää moniammatillista yhteistyötä ja tarvittaessa konsultaatiomahdollisuuksia 

• osallistaa lapsi, nuori ja huoltajat arviointiprosessiin 

• arvioida jatkotutkimusten ja muiden palveluiden tarve kokonaiskuvan perusteella. 

Arviointi ei automaattisesti tarkoita diagnoosia, eikä diagnoosi ole tuen saamisen edellytys. 

Lue lisää: Neuropsykiatriset vaikeudet – Mielenterveystalo 

Arvioinnin perusteella laaditaan kokonaisarvio lapsen tai nuoren tilanteesta sekä sovitaan tarvittavista jatkotoimenpiteistä. Arvioinnin tavoitteena on varmistaa, että lapsi tai nuori saa tarpeitaan vastaavaa tukea oikea-aikaisesti. 

Arvioinnin perusteella voidaan: 

• vahvistaa tai laajentaa jo käytössä olevia tukitoimia 

• suunnitella lisäselvityksiä tai tarkempia tutkimuksia 

• ohjata erikoissairaanhoidon arvioon 

• hyödyntää muiden palveluiden ja toimijoiden tukea (kuten avokuntoutus, Kela, kolmas sektori) 

• suunnitella jatkoseuranta ja sopia vastuutaho ja yhteistyöstä eri toimijoiden välillä 

Tuen tarvetta ja jatkotoimenpiteitä arvioidaan moniammatillisesti lapsen tai nuoren yksilöllinen tilanne huomioiden. Arvioinnissa voidaan hyödyntää esimerkiksi opiskeluhuollon moniammatillista yhteistyötä sekä psykologin, lääkärin tai muiden asiantuntijoiden konsultaatiota. 

Arvioinnin tavoitteena on löytää lapsen tai nuoren tilanteeseen tarkoituksenmukaiset tukitoimet ja palvelut riippumatta siitä, johtaako arviointi diagnostisiin tutkimuksiin vai ei. 

Lasten ja nuorten ADHD:n diagnostinen arviointi toteutuu pääsääntöisesti perusterveydenhuollossa esimerkiksi: 

• lastenneuvolassa 

• kouluterveydenhuollossa 

• opiskeluterveydenhuollossa. 

Pohjois-Savon hyvinvointialueella arvioinnissa noudatetaan alueellista ADHD-hoitoketjua. Hoitoketjun löydät täältä: Lääkärin tietokannat - Duodecim  

Tarvittaessa arviointia toteutetaan yhteistyössä erikoissairaanhoidon kanssa. Konsultaatiota voidaan hyödyntää esimerkiksi avo- ja yleispediatrian, lastenneurologian, lastenpsykiatrian, nuorisopsykiatrian tai foniatrian yksiköistä. 

Alle 6-vuotiaiden lasten ADHD:n diagnostinen arviointi toteutuu pääsääntöisesti avo- ja yleispediatrian palveluissa terveydenhuollon lähetteellä. 

Lue lisää: Avopediatrian poliklinikkapalvelut - Pohjois-Savo 

ADHD:n arviointi perustuu Käypä hoito -suositukseen sekä lapsen tai nuoren kokonaistilanteen huolelliseen selvittämiseen. 

Arvioinnissa tarkastellaan esimerkiksi: 

• oireiden esiintymistä ja ilmenemistä eri ympäristöissä 

• toimintakykyä kotona, varhaiskasvatuksessa, koulussa tai opinnoissa 

• kehityshistoriaa 

• terveydentilaa ja elämäntilannetta 

• toteutettujen tukitoimien vaikutuksia. 

Arvioinnissa hyödynnetään lapselta tai nuorelta, huoltajilta sekä toimintaympäristöiltä kerättyä tietoa. Arviointimenetelminä voidaan käyttää esimerkiksi haastatteluja, kyselylomakkeita, toimintakyvyn arviointia ja muuta kliinistä selvittelyä. 

Hyvinvointialueen ammattilaisten ohjeita löydät IMS-ohjeista (vaatii kirjautumisen):  Ohjeet ja käsikirjat 

Oppimisvaikeuksien ja ADHD-oireiden erottelu 

Keskittymisvaikeuksien ja koulunkäynnin haasteiden taustalla voi olla ADHD:n lisäksi tai sen sijaan oppimisvaikeuksia. Tämän vuoksi oppimisen ja koulunkäynnin tilanne sekä pedagogisten tukitoimien tarve tulee arvioida osana kokonaisuutta. 

Tarvittaessa oppimisen valmiuksia ja taitoja arvioidaan opetuksen, opiskeluhuollon tai psykologipalveluiden keinoin. Psykologiset tutkimukset voivat täydentää kokonaisarviota, mutta niiden perusteella ei yksin voida todeta tai poissulkea ADHD:ta. Diagnostinen arviointi kuuluu lääkärille. 

Hyvinvointialueen ammattilaisten ohjeita ja ohjautumiskäytänteitä löydät IMS-ohjeista (vaatii kirjautumisen):  Ohjeet ja käsikirjat  

Ammattilaisen toiminta tässä vaiheessa 

1. Varmista, että riittävät tukitoimet on toteutettu ja niiden vaikutuksia on arvioitu. 

2. Kokoa arvioinnin kannalta keskeiset tiedot lapsen tai nuoren toimintakyvystä eri ympäristöissä. 

3. Huolehdi moniammatillisesta yhteistyöstä arviointiprosessin aikana. 

4. Jatka arjessa toteutettavia tukitoimia arvioinnin aikana. 

5. Osallista lapsi, nuori ja huoltajat arvioinnin suunnitteluun ja toteutukseen. 

ADHD:n diagnostisen arvioinnin tavoitteena on selvittää oireiden merkitys lapsen tai nuoren toimintakyvylle sekä varmistaa tarkoituksenmukaisen tuen, kuntoutuksen ja hoidon suunnittelu. 

Tutustu: 

ADHD:n diagnosointi vaatii huolellisen arvion (video)  

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) – Käypä hoito 

ADHD-tutkimuksiin ohjaamisen perusteena on toimintakykyyn vaikuttava oireilu, ei yksittäisten ADHD-oireiden esiintyminen. 

ADHD:n oirekuva voi muuttua nuoruusiässä kehityksen, lisääntyvän itsenäistymisen sekä toimintaympäristöjen muuttuvien vaatimusten myötä. Oireilu voi lievittyä, mutta myös ilmetä eri tavoin kuin lapsuudessa. 

Nuoruusiässä tarkkaamattomuuden ja toiminnanohjauksen haasteet usein korostuvat, kun opiskeluun, ajanhallintaan, vastuunottoon ja itsenäiseen toimintaan kohdistuvat vaatimukset lisääntyvät. Oireisiin voi liittyä myös impulsiivisuutta, riskikäyttäytymistä, kuormittumista tai vaikeuksia oman toiminnan suunnittelussa ja organisoinnissa. 

Joillakin nuorilla neurokehityksellisiin haasteisiin liittyvä oireilu tunnistetaan vasta yläkoulu- tai toisen asteen opintojen aikana, kun toimintaympäristön vaatimukset kasvavat. Tämän vuoksi ADHD:n tai muiden neurokehityksellisten häiriöiden arviointi voi olla ajankohtaista myös nuoruusiässä. 

Mitä ammattilaisen on hyvä huomioida? 

Nuoruusiässä on tärkeää arvioida säännöllisesti: 

• oireiden vaikutusta opiskelukykyyn ja toimintakykyyn 

• tuen ja kuntoutuksen ajanmukaisuutta 

• arjenhallinnan ja itsenäistymisen taitoja 

• mielialaa, jaksamista ja mahdollista samanaikaista oireilua 

• siirtymävaiheita ja tulevaisuuden suunnitelmia. 

Tarvittaessa tuen, kuntoutuksen tai hoidon kokonaisuus päivitetään vastaamaan nuoren ajankohtaisia tarpeita. 

Nuoruusiässä voi olla tarpeen arvioida terveydentilaa ja toimintakykyä myös: 

• ammatinvalintaan liittyvissä tilanteissa 

• ajokorttia varten 

• asevelvollisuuteen liittyvissä arvioinneissa 

• jatko-opintoihin siirtymisen yhteydessä. 

Monet nuoret hyötyvät lisäksi psykososiaalisesta tuesta, kuntoutuksesta sekä arjenhallintaa, opiskelutaitoja ja itsenäistymistä vahvistavista tukitoimista. 

ADHD-oireiden vaikutuksia arvioidaan nuoruusiässä ennen kaikkea toimintakyvyn, opiskelukyvyn, hyvinvoinnin ja itsenäistymisen näkökulmasta. 

Tutustu: 

Nuoret | Mielenterveystalo 

ADHD nuorella | ADHD-tutuksi 

Nuoren läheiselle | ADHD-liitto 

Arki toimimaan nuoren kanssa -opas | Barnavårdsföreningen 

Hyvinvointialueen ammattilaisten ohjeita mm. nuoren opintoihin siirtymisen tukemisesta nivelvaiheessa sekä tietoa ohjautumiskäytänteistä löydät IMS-ohjeista (vaatii kirjautumisen):  Ohjeet ja käsikirjat 

Nuoruusiässä ADHD-oireiden ilmeneminen voi muuttua. Tämän vuoksi myös tuen, kuntoutuksen ja toimintakyvyn arvioinnin tulee mukautua nuoren kehitysvaiheeseen ja ympäristön vaatimuksiin. 

ADHD:n hoidossa voidaan hyödyntää psykososiaalisia tukitoimia, kuntoutusta sekä tarvittaessa lääkehoitoa. Lääkehoidon tarve arvioidaan aina yksilöllisesti osana kokonaisarviota. 

Lääkehoitoa voidaan harkita silloin, kun ADHD-oireet aiheuttavat merkittävää haittaa toimintakyvylle arjessa, opiskelussa, sosiaalisissa suhteissa tai muilla keskeisillä elämänalueilla. 

Lasten ja nuorten ADHD:n lääkehoidon voi aloittaa ADHD:n diagnostiikkaan ja hoitoon perehtynyt lääkäri, kuten lastenlääkäri, lastenneurologi, lastenpsykiatri, nuorisopsykiatri tai muu lasten ja nuorten kehitykseen sekä ADHD:n hoitoon perehtynyt lääkäri. 

Lääkehoidon aloitus, seuranta ja mahdolliset hoitomuutokset toteutetaan Pohjois-Savon hyvinvointialueen ADHD-hoitoketjun mukaisesti. Hoitoketju löytyy: Lääkärin tietokannat - Duodecim 

Lääkehoidon rinnalla tarvitaan usein edelleen: 

• arjessa toteutettavia tukitoimia 

• pedagogista tukea 

• psykososiaalista ohjausta 

• kuntoutuksellisia tukimuotoja 

• yhteistyötä kodin, oppilaitoksen ja terveydenhuollon välillä. 

Ammattilaisen toiminta tässä vaiheessa 

• seurata ADHD-oireiden vaikutuksia toimintakykyyn ja arjessa selviytymiseen 

• varmistaa, että tarvittavat psykososiaaliset ja pedagogiset tukitoimet jatkuvat lääkehoidosta riippumatta tehdä yhteistyötä lääkehoidosta vastaavan terveydenhuollon toimijan kanssa. 

• huomioida lääkehoidon vaikutukset opiskeluun, arjenhallintaan ja hyvinvointiin osana kokonaisarviota 

• osallistua hoidon ja tuen vaikutusten seurantaan omassa toimintaympäristössä. 

ADHD:n lääkehoito on yksi mahdollinen osa hoitoa. Lapsen tai nuoren tarvitsema tuki perustuu aina toimintakykyyn ja yksilöllisiin tarpeisiin, riippumatta siitä, käytetäänkö lääkehoitoa vai ei. 

Lisää tietoa Käypä hoito- suosituksesta: ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) 

ADHD-diagnoosi voi auttaa jäsentämään lapsen tai nuoren toimintakykyä, vahvuuksia, tuen tarpeita ja oireiden vaikutuksia arjessa. Diagnoosin tavoitteena ei ole määrittää lasta tai nuorta, vaan tukea tarkoituksenmukaisten tukitoimien, hoidon ja kuntoutuksen suunnittelua. 

Diagnoosin jälkeen arvioidaan yhdessä lapsen tai nuoren, huoltajien sekä tarvittavien yhteistyötahojen kanssa, millaiset tukitoimet parhaiten tukevat hyvinvointia, toimintakykyä, oppimista, opiskelua ja arjen sujumista eri toimintaympäristöissä. 

Perheelle tulee olla selkeästi määritelty yhteyshenkilö tai hoitovastuutaho, johon voidaan olla yhteydessä hoitoon, kuntoutukseen tai tuen tarpeeseen liittyvissä kysymyksissä. 

Hoito ja kuntoutus suunnitellaan yksilöllisesti 

Hoito- ja kuntoutussuunnitelma laaditaan yksilöllisesti lapsen tai nuoren tarpeiden perusteella. Suunnittelussa huomioidaan ikä, kehitysvaihe, toimintakyky, arkiympäristöt sekä lapsen ja perheen tavoitteet. Kaikki eivät tarvitse tiivistä yksilökuntoutusta tai hoidon ja kuntoutuksen tukea, mutta useimmat hyötyvät psykoedukatiivisesta ohjauksesta ja omahoitotiedosta. Tuen, kuntoutuksen ja hoidon tarve voi vaihdella eri elämänvaiheissa. Perheen oman aktiivisen arjen elintapoja tukevan roolin ja omakuntoutuksen lisäksi tarjolla on useita psykososiaalisen tuen vaihtoehtoja. 

Hoito ja kuntoutus voivat sisältää esimerkiksi: 

• arjessa toteutettavia tukitoimia, omakuntoutusta ja lapsen, nuoren ja perheen aktiivisuutta arjen taitojen harjoittelussa 

• psykososiaalista ohjausta ja valmennusta 

• pedagogista tukea varhaiskasvatuksessa, koulussa tai oppilaitoksessa 

• perheen ohjausta ja neuvontaa 

• kuntoutuspalveluita 

• tarvittaessa lääkehoitoa. 

Tukitoimien toteutumista ja vaikuttavuutta seurataan säännöllisesti, ja suunnitelmaa päivitetään lapsen tai nuoren tilanteen muuttuessa. 

Ammattilaisen toiminta tässä vaiheessa 

• käydä diagnoosin merkitys ja johtopäätökset läpi lapsen, nuoren ja huoltajien kanssa. 

• varmistaa, että lapsella tai nuorella on ajantasainen hoito-, kuntoutus- ja tukisuunnitelma 

• ohjata perheelle omahoidon ja –kuntoutuksen keinoja joko digitaalisten kanavien tai annettujen psykoedukaatiomateriaalien avulla 

• huolehtia yhteistyöstä kodin, varhaiskasvatuksen, koulun, oppilaitoksen sekä muiden palveluiden välillä 

• varmistaa, että perhe tietää vastuullisen yhteyshenkilön ja jatkoseurannan järjestelyt. 

• seurata tukitoimien, hoidon ja kuntoutuksen vaikuttavuutta sekä arvioi niiden riittävyyttä. 

ADHD-diagnoosi ei yksin ratkaise tuen tarvetta. Olennaista on, että lapsi tai nuori saa toimintakykyään tukevat palvelut, tukitoimet ja kuntoutuksen oikea-aikaisesti. 

Hyvinvointialueen ammattilaisten ohjeita löydät IMS-ohjeista (vaatii kirjautumisen):  Ohjeet ja käsikirjat  

Lisäksi tutustu Pohjois-Savon ADHD-hoitoketjuun: Lääkärin tietokannat - Duodecim 

Lue lisää: 

Lasten adhd - ADHD-liitto 

Sain ADHD-diagnoosin | Mielenterveystalo.fi 

Yleistä tietoa adhd:stä - ADHD-liitto 

Vanhemmille annettavat ohjeet ADHD-oireisen lapsen tai nuoren ohjaamisesta 

Keinoja aikuisille ja nuorille arjen hallinnan parantamiseksi ja ADHD-oireiden hallitsemiseksi 

Arki toimimaan – vinkkejä lapsen myönteiseen tukemiseen - ADHD-liitto 

Arki toimimaan nuoren kanssa -opas tarjoaa keinoja sujuvampaan perhe-elämään - Barnavårdsföreningen 

3. vaiheesta löydät lisätietoa tukitoimista diagnoosin jälkeen: 3. Diagnoosin jälkeen: Ensitieto, ohjauksellinen ja kohdennettu tuki sekä kuntoutus - Pohjois-Savo

Autismikirjon häiriön arviointi perustuu kokonaiskuvaan lapsen tai nuoren tilanteesta. 

Arvioinnissa tarkastellaan esimerkiksi: 

• kehityshistoriaa (mm. sosiaalisten, motoristen, kielellisten sekä leikkitaitojen kehitys) 

• toimintakykyä eri arjen ympäristöissä 

• vuorovaikutus- ja kommunikointitaitoja  

• sosiaalisia taitoja ja osallisuutta ikätoverisuhteissa 

• oppimista ja koulunkäyntiä 

• psyykkistä ja fyysistä terveyttä 

• käytössä olleita tukitoimia ja niiden vaikutuksia. 

Tietoa kerätään yhteistyössä lapsen tai nuoren, huoltajien, varhaiskasvatuksen, koulun sekä tarvittaessa muiden ammattilaisten kanssa. 

Lue lisää: Diagnosointi - Autismiliitto 

Arviointi voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa moniammatillisessa työryhmässä (esimerkiksi opiskeluhuollossa) tai lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa, tarvittaessa erikoissairaanhoidon konsultaatiotuella (avopediatrian, lastenneurologian, lastenpsykiatrian, nuorisopsykiatrian tai foniatrian yksikkö). 

Tilanteen selvittämiseen voivat osallistua esimerkiksi: 

• lääkäri 

• terveydenhoitaja 

• psykologi 

• sosiaalityöntekijä 

• toimintaterapeutti 

• puheterapeutti 

Tarkempia autismikirjon tutkimuksia voidaan tehdä silloin, kun: 

• esitiedot ja havainnot viittaavat autismikirjon häiriöön 

• seulontalomakkeiden tulokset tukevat epäilyä 

• käytössä olleet tukitoimet eivät ole riittäneet tukemaan toimintakykyä. 

Lapsi tai nuori voidaan ohjata erikoissairaanhoitoon, jos: 

• tarvitaan laajempaa erotusdiagnostista arviointia 

• epäillään samanaikaisia muita häiriöitä tai sairauksia. 

• oireet ovat monimuotoisia ja aiheuttavat merkittävää haittaa toimintakyvylle 

• toteutetuista tukitoimista ei ole saatu riittävää hyötyä 

Ammattilaisen tehtävä tässä vaiheessa on 

• arvioida lapsen tai nuoren kokonaistilannetta yhteistyössä huoltajien ja arkiympäristöjen kanssa 

• selvittää kehitykseen, vuorovaikutukseen, kommunikointiin, käyttäytymiseen ja toimintakykyyn liittyviä vahvuuksia ja haasteita 

• arvioida käytössä olevien tukitoimien riittävyyttä ja mahdollisuuksia niiden vahvistamiseen 

• kerätä tietoa lapsen tai nuoren toimintakyvystä eri ympäristöissä moniammatillisesti 

• tunnistaa tilanteet, joissa autismikirjon häiriön tarkemmat tutkimukset ovat tarpeen 

• huolehtia tarvittavista jatkotutkimuksiin tai erikoissairaanhoidon arvioon ohjaamisista. 

Pohjois-Savon hyvinvointialueella käytössä olevasta ammattilaisten työohjeesta löydät lisätietoa IMS-ohjeista (vaatii hyvinvointialueen ammattilaisille) Ohjeet ja käsikirjat 

Nuoruusikä tuo autismikirjon nuorelle usein uusia haasteita erityisesti oman identiteetin rakentamisessa, sosiaalisissa suhteissa ja kuormituksen säätelyssä. Ystävyyssuhteet muuttuvat aiempaa monimutkaisemmiksi, ja nuori voi kokea ulkopuolisuutta, väärinymmärryksiä tai yksinäisyyttä, jos sosiaalisten tilanteiden kirjoittamattomat säännöt ovat vaikeita hahmottaa. Samalla vertaisten hyväksyntä ja ryhmään kuuluminen korostuvat, mikä voi lisätä paineita sopeutua ympäristön odotuksiin. Nuori saattaa myös pohtia omaa erilaisuuttaan ja rakentaa käsitystä itsestään autismikirjon henkilönä. Ymmärrys autismikirjosta ja myönteinen tieto omista vahvuuksista tukevat nuoren tervettä minäkuvaa ja hyvinvointia. 

Nuoruusiässä lisääntyvät ympäristön vaatimukset voivat tehdä näkyvämmiksi myös toiminnanohjauksen ja aistitiedon käsittelyn haasteita. Esimerkiksi itsenäistymisen, opiskelun, ja ajanhallinnan vaatimukset kasvavat samaan aikaan, kun ympäristöt muuttuvat usein aiempaa suuremmiksi, meluisammiksi ja vähemmän ennakoitaviksi. Tämä voi lisätä stressiä, kuormittumista, uupumusta sekä altistaa ahdistuneisuus- ja mielialaoireille. Nuoren toimintakyvyn kannalta keskeistä ei ole ainoastaan hänen omat taitonsa, vaan myös ympäristön tarjoama ymmärrys, ennakoitavuus, joustavuus, sekä oikea-aikainen tuki. Turvalliset aikuiset, myönteiset vertaissuhteet sekä hyvin suunnitellut tukitoimet ovat merkittäviä nuoren hyvinvointia suojaavia tekijöitä. 

Nuoruus ei yleensä muuta autismikirjon perustavanlaatuisia piirteitä, mutta nuoruuden mukanaan tuomat biologiset, psykologiset ja sosiaaliset muutokset voivat tehdä niistä näkyvämpiä ja kuormittavampia. 

Usein lapsuudessa hyvin selviytynyt nuori saattaa kohdata uusia haasteita juuri yläkoulu- tai toisen asteen opintojen vaiheessa, kun: 

• itsenäistymisen vaatimukset lisääntyvät 

• sosiaaliset suhteet monimutkaistuvat 

• vertaissuhteiden merkitys kasvaa 

• identiteetin rakentuminen korostuu 

• opiskelun organisointi vaikeutuu. 

Nuoruusikä voi lisätä kuormittumista ja tuen tarvetta, mutta samalla se tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa nuoren osallisuutta, itseymmärrystä, vahvuuksia ja itsenäistymistä, kun tuki sovitetaan nuoren tarpeisiin. 

Autismikirjon häiriön hoito ja kuntoutus perustuvat aina yksilöllisesti suunniteltuihin tukitoimiin. 

Kaikki sovitut tukitoimet kirjataan terveydenhuollon toimesta hoito- ja kuntoutussuunnitelmaan. Tukeen voi kuulua esimerkiksi: 

• ohjausta ja neuvontaa 

• arjen tukikeinojen suunnittelua arjen eri ympäristöihin, yhteistyössä kodin ja päivähoidon/ koulun/ oppilaitoksen kanssa 

• kuntoutuspalveluja 

• koulun tai varhaiskasvatuksen tukitoimia 

• perheen saamaa tukea. 

Perheellä tulee aina olla tieto, keneen olla yhteydessä, mikäli hoidossa on haasteita tai ilmenee tarvetta lisätuelle. 

Lue lisää:  

Autismikirjon ensiopas perheille - Autismiliitto 

Autismikirjon lapset ja nuoret - Autismiliitto 

Erilaisista tukitoimista kerrotaan tarkemmin 3. vaiheessa: 3. Diagnoosin jälkeen: Ensitieto, ohjauksellinen ja kohdennettu tuki sekä kuntoutus - Pohjois-Savo

Diagnoosin asettamisen jälkeen sovitaan seurannasta yhdessä lapsen tai nuoren sekä huoltajien kanssa. Seuranta voidaan toteuttaa esimerkiksi neuvolassa, kouluterveydenhuollossa, opiskeluterveydenhuollossa tai perheneuvolassa. 

Seurantakäynneillä arvioidaan: 

• miten sovitut tukitoimet ovat toteutuneet 

• ovatko tukitoimet helpottaneet arkea 

• tarvitaanko uusia tukikeinoja tai muutoksia suunnitelmaan 

• miten lapsen tai nuoren toimintakyky on kehittynyt. 

Jos käytössä olevat tukitoimet eivät ole riittäviä tai tarvitaan lisäselvityksiä, arvioidaan yhdessä jatkotutkimusten, kuntoutuksen tai muiden palveluiden tarve. 

Tarvittaessa lääkäri tai moniammatillinen työryhmä suunnittelee kuntoutuksen toteutuksen mahdollisuuksien mukaan hyvinvointialueen palveluna tai edellytysten täyttyessä tekee suosituksen Kelan harkinnanvaraisen kuntoutuksen hakemista varten (esimerkiksi LAKU, Oma Väylä, toimintaterapia, neuropsykologinen kuntoutus). 

Ammattilaisen tehtävä tässä vaiheessa on 

• käydä lapsen tai nuoren ja huoltajien kanssa läpi hoito- ja kuntoutussuunnitelma 

• varmistaa, että sovitut tukitoimet käynnistyvät ja toteutuvat arjen eri ympäristöissä 

• tehdä yhteistyötä perheen, varhaiskasvatuksen, koulun, oppilaitoksen ja muiden toimijoiden kanssa 

• ohjata perhettä tarvittavien palveluiden, tukimuotojen ja etuuksien piiriin 

• seurata tukitoimien toteutumista, vaikuttavuutta ja lapsen tai nuoren toimintakyvyn kehitystä 

• arvioida säännöllisesti suunnitelman päivittämisen sekä uusien tukitoimien tai kuntoutuksen tarvetta 

• varmistaa, että perhe tietää, mistä saa tukea ja kehen voi olla yhteydessä tilanteen muuttuessa. 

Tavoitteena on diagnoosin asettamisen jälkeen varmistaa, että lapsi tai nuori saa toimintakykyään tukevat palvelut ja kuntoutuksen sekä että tuen vaikuttavuutta seurataan ja mukautetaan elämäntilanteen ja tarpeiden muuttuessa.  

Lisää tietoa tukitoimista löydät 3. vaiheesta: 3. Diagnoosin jälkeen: Ensitieto, ohjauksellinen ja kohdennettu tuki sekä kuntoutus - Pohjois-Savo