2. porras – Tutkimustarpeen arviointi ja neurokehityksellisen häiriön tutkimus

2. porras – Tutkimustarpeen arviointi ja neurokehityksellisen häiriön tutkimus

Tämä porras on tarkoitettu tilanteisiin, joissa lapsen tai nuoren keskittymiseen, käyttäytymiseen, vuorovaikutukseen tai toimintakykyyn liittyvä huoli jatkuu arjessa toteutetuista tukitoimista huolimatta, tarvitaan tarkempaa oirekuvan ja taustatekijöiden selvittelyä. 

Tällä portaalla kerrotaan keskittymisvaikeuksien ja autismikirjonepäilyn arvioimisesta. Arvioinnin tavoitteena on muodostaa mahdollisimman kattava kokonaiskuva lapsen tai nuoren tilanteesta sekä selvittää, tarvitaanko tarkempia tutkimuksia tai lisätukea. 

Diagnoosi ei aina ole aiheellinen 

Kaikissa tilanteissa ei tarvita neurokehityksellisten häiriöiden diagnostisia tutkimuksia. 

Jos oireet ovat lieviä tai kuormittavat toimintakykyä vain vähän, tärkeintä voi olla arjen tukitoimien vahvistaminen. Lapsi, nuori ja perhe voivat saada ohjausta, neuvontaa ja tukea neurokehityksellisiin piirteisiin liittyvissä haasteissa esimerkiksi: 

  • lastenneuvolasta 

  • koulu- tai opiskeluterveydenhuollosta 

  • perheneuvolasta 

  • lapsiperheiden sosiaalityön palveluista. 

 

Tukitoimien käynnistämistä ei tarvitse odottaa 

Lapsen tai nuoren tarvitsemat tukitoimet aloitetaan heti tuen tarpeen ilmetessä.  

Psykososiaalisia tukitoimia voidaan käynnistää jo ennen diagnostisia tutkimuksia tai niiden aikana. Mahdolliset tutkimukset eivät saa viivästyttää tuen järjestämistä.

Lisää tukitoimista löytyy 0. ja 1. portaalta. 

Varhaiskasvatuksen ja oppimisen tuki tulee aloittaa heti tuen tarpeen ilmetessä, tuen vaikuttavuutta tulee arvioida varhaiskasvatuksen ja koulun toimesta, eikä siihen tarvita terveydenhuollon tai sosiaalityön selvittelyitä. Oppilashuolto toimii tarvittaessa yhteistyössä koulun ja opiskelun kanssa pedagogisten tukitoimien suunnittelussa ja toteutuksessa. 

Tavoitteena on vahvistaa lapsen ja nuoren kokonaisvaltaista hyvinvointia, itseymmärrystä sekä löytää arkeen toimivia keinoja riippumatta siitä, tehdäänkö diagnostisia tutkimuksia vai ei. 

 

Tältä portaalta löydät tietoa:  

  • ADHD:n diagnostisesta arvioinnista  

  • Autismikirjon diagnostisesta arvioinnista

Kokonaistilanteen tarkempi arviointi perusterveydenhuollossa

Neurokehityksellisten häiriöiden arviointi perusterveydenhuollossa

Neurokehityksellisten häiriöiden tarkempi arviointi toteutuu yleensä perusterveydenhuollossa. 

Arvioinnin voi toteuttaa esimerkiksi: 

  • Koulu- ja opiskeluterveydenhuolto 

  • opiskeluhuolto 

  • lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut (LANU) 

  • muut lapsen tai nuoren tilanteen kannalta keskeiset palvelut (perheneuvola, avopediatria). 

Arvioinnin perusteella päätetään yksilöllisesti, tarvitaanko lapsen tai nuoren tilanteessa tarkempia tutkimuksia tai erikoissairaanhoidon arviota. 

Miten arviointi etenee? 

Jos huoli lapsen tai nuoren hyvinvoinnista, kehityksestä tai toimintakyvystä jatkuu arjessa toteutetuista tukitoimista huolimatta, voidaan tilannetta selvittää tarkemmin. Tällöin arvioidaan, voivatko lapsen tai nuoren haasteet liittyä esimerkiksi ADHD:hen, autismikirjon häiriöön, muihin neurokehityksellisiin piirteisiin tai  esimerkiksi muuhun somaattiseen tai psyykkiseen oireiluun.  

Mitä arvioinnissa selvitetään?  

Arvioinnissa muodostetaan mahdollisimman kattava kokonaiskuva lapsen tai nuoren tilanteesta. Tietoa kerätään yhteistyössä lapsen tai nuoren, huoltajien sekä varhaiskasvatuksen, koulun ja muiden lapsen tai nuoren arjessa olevien ammattilaisten kanssa. 

Selvitykseen sisältyy esimerkiksi: 

  • lapsen tai nuoren kasvun ja kehityksen tarkastelu 

  • toimintakyvyn arviointi eri arjen ympäristöissä 

  • oppimisen ja koulunkäynnin tilanteen selvittäminen 

  • kehityshistorian kartoittaminen 

  • terveydentilan ja elämäntapojen arviointi 

  • käytössä olleiden tukitoimien vaikutusten arviointi

Lue lisää: Neuropsykiatriset vaikeudet – Mielenterveystalo 

Mitä arvioinnin jälkeen tapahtuu? 

Arvioinnin perusteella päätetään yhdessä, tarvitaanko: 

  • nykyisten tukitoimien vahvistamista tai laajentamista 

  • lisäselvityksiä tai -tutkimuksia 

  • erikoissairaanhoidon arviota 

  • muiden palvelujen tukea 

Tuen tarvetta voidaan arvioida esimerkiksi yksilöllisen opiskeluhuollon moniammatillisessa yhteistyössä tai konsultoimalla psykologia tai koululääkäriä.

ADHD:n diagnostinen arvio perusterveydenhuollossa​

ADHD:n diagnostinen arvio perusterveydenhuollossa​

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) -tutkimuksia voidaan harkita silloin, kun tarkkaavuuden, keskittymisen, impulsiivisuuden tai yliaktiivisuuden haasteet vaikuttavat merkittävästi lapsen tai nuoren toimintakykyyn eikä arjessa käytössä olevista tukitoimista ole saatu riittävää hyötyä. 

Ennen tutkimuksia arvioidaan lapsen tai nuoren kokonaistilannetta mahdollisimman laajasti. Samalla selvitetään, millaisia tukitoimia on jo käytössä ja miten ne ovat vaikuttaneet arjen sujumiseen. 

Lasten ja nuorten ADHD:n diagnostinen arvio toteutuu pääsääntöisesti perusterveydenhuollossa, esimerkiksi: 

  • lastenneuvolassa 

  • kouluterveydenhuollossa 

  • opiskeluterveydenhuollossa. 

Pohjois-Savon hyvinvointialueella ADHD-tutkimuksissa noudatetaan ADHD-hoitoketju-mallia, josta löytyy lisätietoa:  Hoitoketjujen hakemisto - Hoitoketjut - Pohjois-Savo 

Tarvittaessa arviointia tehdään yhteistyössä erikoissairaanhoidon kanssa. Konsultaatiota voidaan pyytää esimerkiksi avo- ja yleispediatrian, lastenneurologian, lastenpsykiatrian, nuorisopsykiatrian tai foniatrian yksiköstä. 

Alle 6-vuotiaiden lasten ADHD:n diagnostinen arvio toteutetaan yleensä avo- ja yleispediatrian yksikössä terveydenhuollon lähetteellä. 

ADHD:n arviointi perustuu Käypä hoito -suosituksiin ja lapsen tai nuoren kokonaistilanteen huolelliseen selvittämiseen. 

Arvioinnissa tarkastellaan esimerkiksi: 

  • oireiden esiintymistä eri ympäristöissä  

  • toimintakykyä kotona, varhaiskasvatuksessa, koulussa tai opinnoissa 

  • kehityshistoriaa  

  • terveydentilaa ja elämäntilannetta 

  • aiempien tukitoimien vaikutuksia. 

Tietoa kerätään lapselta tai nuorelta, huoltajilta sekä varhaiskasvatuksesta, koulusta ja muilta lapsen arjessa mukana olevilta ammattilaisilta muun muassa kyselylomakkeiden, haastattelun ja toimintakyvyn havainnoinnin kautta. 

Tutustu lisää: ADHD:n diagnosointi vaatii huolellisen arvion ADHD:n diagnosointi vaatii huolellisen arvion (video) 

Keskittymisvaikeudet ja koulunkäynnin haasteet voivat liittyä myös oppimisvaikeuksiin. 

Lievemmissä tilanteissa koulun erityisopettajan tekemä lukemisen, kirjoittamisen tai matemaattisten taitojen kartoitus voi riittää. Tarvittaessa koulupsykologi arvioi tehtyjen kartoitusten perusteella tarkempien oppimisvalmiustutkimusten tarvetta. Psykologisten tutkimusten perusteella ei yksinomaan voida varmistaa tai poissulkea ADHD:ta. Diagnostinen arvio on aina lääkärin tehtävä. 

Tämä siirrettävä  Missä adhd arvioinvi toteutuu – haitarin sisäänLisätietoa ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) – Käypä hoito 

Lapsen kasvaessa nuoruusikään voi ADHD:n oirekuva muuttua. Oireilu voi lievittyä tai muuttaa muotoaan ympäristön vaateiden ja kehityksen tuomien muutoksien saatossa. ADHD-oireilua voidaan myös alkaa tarkentamaan vasta nuoruusiässä, kun yläkouluajan toimintaympäristön vaatimukset haastavat nuoren keskittymis- ja toiminnanohjauskykyä. Ei olekaan tavatonta, että neurokehityksellisiä oireita selvitellään tarkemmin vasta nuoruusiässä.

Tavanomaisia oirekuvan piirteitä nuoruudessa ovat tarkkaamattomuusoireilun voimistuminen, impulsiivisuus ja riskikäyttäytyminen, toiminnanohjauksen haasteiden korostuminen. Nuoren voi olla myös vaikeaa tunnistaa omia oireitaan. Nuoruusiässä voi olla tarpeen tarkistaa hoidon ja kuntoutuksen tilannetta ja tehdä tarpeen mukainen tuentarpeen päivitys. 

Tällöin voi olla tarpeen arvioida myös terveydentila ajokorttia, palveluskelpoisuutta sekä ammatinvalintaa varten. Nuori voi hyötyä myös kuntoutuksesta ja psykososiaalisen ohjauksen keinoista arjen hallinnan ja itsenäistymisen taitojen oppimisessa.  

Lue lisää:

Nuoret | Mielenterveystalo.fi 

Arki toimimaan nuoren kanssa -opas tarjoaa keinoja sujuvampaan perhe-elämään - Barnavårdsföreningen 

ADHD nuorella - ADHD-tutuksi 

Nuoren läheiselle - ADHD-liitto 

Osalle lapsista ja nuorista lääkehoito voi olla osa ADHD:n hoitoa. Lääkehoidon tarve arvioidaan aina yksilöllisesti osana kokonaisarviota. Lasten ja nuorten ADHD:n lääkehoidon voi aloittaa lastenlääkäri, lastenpsykiatri, nuorisopsykiatri, lastenneurologi tai lasten ja nuorten kehitykseen ja ADHD:n hoitoon perehtynyt lääkäri (esim. koululääkäri).  

Mahdollinen lääkehoidon aloitus ja seuranta toteutetaan Pohjois-Savon hyvinvointialueen ADHD-hoitoketjun mukaisesti. Lääkärin tietokannat - Duodecim 

Lisää tietoa Käypä hoito- suosituksesta ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) 

ADHD-diagnoosin saaminen auttaa ymmärtämään paremmin lapsen tai nuoren toimintaa, vahvuuksia ja tuen tarpeita. Diagnoosin jälkeen suunnitellaan yhdessä lapselle tai nuorelle sopivat tukitoimet, hoito ja mahdollinen kuntoutus. Tavoitteena on tukea lapsen tai nuoren hyvinvointia, toimintakykyä, oppimista ja arjen sujumista kotona, varhaiskasvatuksessa, koulussa sekä vapaa-ajalla. 

Perheellä tulee aina olla tieto, keneen olla yhteydessä, mikäli hoidossa on haasteita tai ilmenee tarvetta lisätuelle. 

Lue lisää: 

Lasten adhd - ADHD-liitto 

Sain ADHD-diagnoosin | Mielenterveystalo.fi 

Yleistä tietoa adhd:stä - ADHD-liitto 

Hoito- ja kuntoutussuunnitelma laaditaan yhteistyössä lapsen tai nuoren, huoltajien sekä tarvittaessa varhaiskasvatuksen, koulun ja muiden ammattilaisten kanssa. 

Tukimuodot valitaan aina yksilöllisen tarpeen mukaan lapsen tai nuoren ikä ja kehitystaso huomioiden. Perheen oman aktiivisen arjen elintapoja tukevan roolin ja omakuntoutuksen lisäksi tarjolla on useita psykososiaalisen tuen vaihtoehtoja.  

Vanhemmille annettavat ohjeet ADHD-oireisen lapsen tai nuoren ohjaamisesta 

Keinoja aikuisille ja nuorille arjen hallinnan parantamiseksi ja ADHD-oireiden hallitsemiseksi 

Arki toimimaan – vinkkejä lapsen myönteiseen tukemiseen - ADHD-liitto 

3. portaalta löydät lisätietoa tukitoimista diagnoosin jälkeen. 

Autismikirjon häiriön diagnostinen arvio​

Autismikirjon häiriön diagnostinen arvio​

Autismikirjon häiriön tutkimuksia voidaan harkita silloin, kun lapsen tai nuoren vuorovaikutukseen, kommunikointiin, käyttäytymiseen tai toimintakykyyn liittyvät haasteet jatkuvat arjessa toteutetuista tukitoimista huolimatta ja vaikuttavat toimintakykyyn merkittävästi. 

Autismikirjon häiriön arviointi perustuu Käypä hoito -suosituksiin ja lapsen tai nuoren kokonaistilanteen huolelliseen selvittämiseen.  

Lue lisää Käypä hoito –suosituksesta Autismikirjon häiriö 

Ennen mahdollisia tutkimuksia arvioidaan lapsen tai nuoren kokonaistilannetta mahdollisimman laajasti. Samalla selvitetään, voisivatko nykyisiä tukitoimia vahvistamalla, esimerkiksi kotona ja varhaiskasvatatuksessa tai kouluympäristössä, löytyä riittäviä keinoja arjen helpottamiseksi. 

Arviointi voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa moniammatillisessa työryhmässä (esimerkiksi opiskeluhuollossa) tai lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa, tarvittaessa erikoissairaanhoidon konsultaatiotuella (avopediatrian, lastenneurologian, lastenpsykiatrian, nuorisopsykiatrian tai foniatrian yksikkö). 

Tilanteen selvittämiseen voivat osallistua esimerkiksi: 

  • lääkäri 

  • terveydenhoitaja 

  • psykologi 

  • sosiaalityöntekijä 

  • toimintaterapeutti 

  • puheterapeutti 

Autismikirjon häiriön arviointi perustuu kokonaiskuvaan lapsen tai nuoren tilanteesta. 

Arvioinnissa tarkastellaan esimerkiksi: 

  • toimintakykyä eri arjen ympäristöissä 

  • vuorovaikutus- ja kommunikointitaitoja  

  • sosiaalisia taitoja ja osallisuutta ikätoverisuhteissa 

  • kehityshistoriaa (mm. sosiaalisten, motoristen, kielellisten sekä leikkitaitojen kehitys) 

  • oppimista ja koulunkäyntiä 

  • psyykkistä ja fyysistä terveyttä 

  • aiemmin käytössä olleita tukitoimia ja niiden vaikutuksia. 

Tietoa kerätään yhteistyössä lapsen tai nuoren, huoltajien, varhaiskasvatuksen, koulun sekä tarvittaessa muiden ammattilaisten kanssa. 

Lue lisää: Diagnosointi - Autismiliitto 

Tarkempia autismikirjon tutkimuksia voidaan tehdä silloin, kun: 

  • esitiedot ja havainnot viittaavat autismikirjon häiriöön 

  • seulontalomakkeiden tulokset tukevat epäilyä 

  • aiemmin käytössä olleet tukitoimet eivät ole riittäneet tukemaan toimintakykyä. 

Lapsi tai nuori voidaan ohjata erikoissairaanhoitoon, jos: 

  • tarvitaan laajempaa erotusdiagnostista arviointia 

  • epäillään samanaikaisia muita häiriöitä tai sairauksia. 

  • oireet ovat monimuotoisia ja aiheuttavat merkittävää haittaa toimintakyvylle 

  • toteutetuista tukitoimista ei ole saatu riittävää hyötyä 

Autismikirjon häiriön hoito ja kuntoutus perustuvat aina yksilöllisesti suunniteltuihin tukitoimiin. 

Kaikki sovitut tukitoimet kirjataan terveydenhuollon toimesta hoito- ja kuntoutussuunnitelmaan. Tukeen voi kuulua esimerkiksi: 

  • ohjausta ja neuvontaa 

  • arjen tukikeinojen suunnittelua arjen eri ympäristöihin, yhteistyössä kodin ja päivähoidon/ koulun/ oppilaitoksen kanssa 

  • kuntoutuspalveluja 

  • koulun tai varhaiskasvatuksen tukitoimia 

  • perheen saamaa tukea. 

Perheellä tulee aina olla tieto, keneen olla yhteydessä, mikäli hoidossa on haasteita tai ilmenee tarvetta lisätuelle. 

Lisää tietoa autismikirjosta:  

Autismikirjon ensiopas perheille - Autismiliitto 

Autismikirjon lapset ja nuoret - Autismiliitto 

Erilaisista tukitoimista kerrotaan tarkemmin 3. portaalla. 

Tukitoimien vaikuttavuuden arviointi ja jatkotoimenpiteet

Tukitoimien vaikuttavuuden arviointi ja jatkotoimenpiteet 

Diagnoosin asettamisen jälkeen sovitaan seurannasta yhdessä lapsen tai nuoren sekä huoltajien kanssa. Seuranta voidaan toteuttaa esimerkiksi neuvolassa, kouluterveydenhuollossa, opiskeluterveydenhuollossa tai perheneuvolassa. 

Seurantakäynneillä arvioidaan: 

  • miten sovitut tukitoimet ovat toteutuneet 

  • ovatko tukitoimet helpottaneet arkea 

  • tarvitaanko uusia tukikeinoja tai muutoksia suunnitelmaan 

  • miten lapsen tai nuoren toimintakyky on kehittynyt. 

Jos käytössä olevat tukitoimet eivät ole riittäviä tai tarvitaan lisäselvityksiä, arvioidaan yhdessä jatkotutkimusten, kuntoutuksen tai muiden palveluiden tarve. 

Tarvittaessa lääkäri tai moniammatillinen työryhmä suunnittelee kuntoutuksen toteutuksen hyvinvointialueen palveluna, ostopalveluna tai edellytysten täyttyessä tekee suosituksen Kelan harkinnanvaraisen kuntoutuksen hakemista varten (esimerkiksi LAKU, Oma Väylä, toimintaterapia, neuropsykologinen kuntoutus). 

Lisää tietoa tukitoimista löydät 3. portaalta.  

Sivukartta

0. porras – Tietoa arjen tueksi ja kaikille avoimet palvelut
0. porras – Tietoa arjen tueksi ja kaikille avoimet palvelut
1. porras – Kun huoli lapsen tai nuoren kehityksestä herää
1. porras – Kun huoli lapsen tai nuoren kehityksestä herää
2. porras – Tutkimustarpeen arviointi ja neurokehityksellisen häiriön tutkimus
2. porras – Tutkimustarpeen arviointi ja neurokehityksellisen häiriön tutkimus
3. porras – Diagnoosin jälkeen: Ensitieto, ohjauksellinen ja kohdennettu tuki ja kuntoutus
3. porras – Diagnoosin jälkeen: Ensitieto, ohjauksellinen ja kohdennettu tuki ja kuntoutus
4. porras – Erityistason tukipalvelut diagnoosin saaneille
4. porras – Erityistason tukipalvelut diagnoosin saaneille

Tukitoimien käynnistymistä ei tarvitse odottaa

Tukitoimien käynnistymistä ei tarvitse odottaa

Tukitoimien käynnistymistä ei tarvitse odottaa, eikä diagnoosi aina ole tarpeen. Pedagogiset tuet aloitetaan heti huolen ilmetessä varhaiskasvatuksesta, koulussa ja oppilaitoksessa.  

Arjen tukea saa ilman lähetettä lastenneuvolasta, perheneuvolasta, oppilashuollosta ja eri järjestöjen kautta. Varhaisen tuen tukimuotoja löydät 0. ja 1. portaalta.  

Tuki jatkuu myös diagnoosin saamisen jälkeen. Lisätietoja tukitoimista löydät 3. portaalta.